Ihmisoikeudet ja valoisa tulevaisuus

Poliittinen blogi siirtynyt toistaiseksi

2011-05-07T00:15:00.002+03:00

Jos jotkut ovat jaksaneet käydä tätä lukemassa, mainittakoon, että olen avannut blogin Uuden Suomen sivuilla ja kirjoitellut viime aikoina aktiivisemmin sinne. Ks.

http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi

Elinkeinoelämän keskusliitto huolissaan asemastaan?

2011-04-20T22:38:00.004+03:00

Näistä vaaleista on varmaan mediassa jo olennaisimmat asiat sanottu, mitä tulokseen tulee. Sen kaikki vaikutukset tietenkin tiedetään vasta kun hallitus on muodostettu ja se on istunut kautensa. Eräs vaalien aspekti liittyy siihen, että Elinkeinoelämän Keskusliitto on joutunut havahtumaan siihen, että se ei ole Suomessa viime kädessä asioista päättävä instanssi:

MTV3: Elinkeinoelämän keskusliitto huolissaan Suomen eristäytymisestä

Suomessa on muutamia instansseja (EK ja EVA mainitakseni), jotka ovat ottaneet monissa asioissa auktoriteetin sanoa, mitä suomalaisessa talouspolitiikassa saa tehdä ja mitä ei. Monet heidän kannanottonsa ovat kyllä olleet maltillisia ja perusteltuja, talouden kestävyyden ylläpitämiseksi, mutta heillä on samalla ollut säännöllisiä vaikeuksia seuloa ehdotuksiaan eettisyyden kannalta. Koska kolmen aikaisemman suurpuolueen politiikka asiassa oli niin konsensushenkistä, ei tämä ole tuottanut koskaan pahempia ongelmia. Perussuomalaiset joutuvat kuitenkin suhtautumaan suureen kannatukseensa siten, että se on ohuen langan varassa, voi hävitä seuraavissa vaaleissa savuna ilmaan ja linja on pidettävä kaikissa tilanteissa.

Elinkeinoelämän liiton kipupisteet ovat olleet viime vuosina työntekijän ja opiskelijoiden asemaa koskevassa politiikassa ja tuloerojen venymisen suosimisessa. Työntekijöiden lakko-oikeutta on haluttu vähentää, "palkkamalttia" on haluttu vetää niin kireäksi, että monilla aloilla, joilla palkka ei ole tänäänkään astronominen, on haluttu sen jäävän jälkeen elinkustannusindeksin tasosta "kilpailukyvyn" nimissä. Johtajien palkoista ja optioista ei kuitenkaan ole haluttu vastaavalla tavalla tinkiä. Opiskelijoita on uhattu säännöllisesti lukukausimaksuilla ja opintotuen siirtämisellä velkapainotteisemmaksi. Nämä uhat ovat edelleen olemassa, mutta polittiset realiteetit voivat niitä tällä vaalikaudella tilapäisesti lieventää.

Viime kaudella olisi ollut mahdollista vaalikauden loppua kohti hillitä valtion velkaantumista pienillä hienosäädöillä hallituksen ohjelmaan, kuten ALV:n alennuksen välttämisellä. Näin ei kuitenkaan tehty. Se, missä EK on oikeassa, on, että tällä vaalikaudella saatetaan joutua kompromisseihin, jotka heikentävät Suomen talouden kestävyyttä, koska veloille tulleet korot ja valtion levinneen budjetin rakenne vaativat salakavalasti yhä ankarampia toimia oientuakseen.

EU:n sekava taloustilanne hyödyttää perussuomalaisia

2011-04-07T22:40:00.003+03:00

Tänään on ollut merkittävä päivä Euroopalle ja Suomelle. Euroopalle siksi, että Portugali on, varsin myöhään, tunnustanut, ettei selviä valtionveloistaan omin päin, vaan tarvitsee EU-takuurahastojen apua. Samanaikaisesti on Euroopan keskuspankki nostanut vihdoinkin ohjauskorkoaan 25 pistettä 1.25%:iin ja siten viestittänyt, että löysän rahan vaihe alkaa elää ehtoopuoltaan velkaongelmavaltioiden olemassaolosta huolimatta. Tämä lienee myös viesti siihen suuntaan, että EKP odottaa velkasaneerausratkaisujen pöytään lyömistä jo ennen vuotta 2013.

Suomelle viimeaikainen kehitys on ollut merkittävää, koska meneillään on vaalit ja eurooppalaiset rahaepäselvyydet hyödyttävät erityisesti perussuomalaisia, mutta mahdollisesti myös vasemmistoliittoa ja kristillisdemokraatteja. Portugalin kriisi tuli etenkin ensinmainitulle mahdollisimman sopivaan aikaan. Tästä kehityksestä voi seurata joko myönteisiä asioita tai kielteisiä asioita, myönteisiä, jos Suomen linjauksen muuttuessa velkaongelmien todellisen ratkaisemisen tarve korostuu, kielteisiä kuitenkin, jos Suomen mahdollista erillislinjaa (vaikka se on sääntöjen mukainen), ei hyväksyttäisikään ja Suomi joutuisi eurooppalaisessa talous- ja puolustusyhteistyössä hylkiön asemaan. Jälkimmäinen olisi merkki koko unionin ahtaasta nurkkakuntaisuudesta ja kyseenalaistaisi sen, mitkä ovat ne yhteiset arvot, joiden puolesta Euroopassa teemme yhteistyötä.

Eläkerahat liikenneväyliin?

2011-03-05T17:12:00.003+02:00

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on vaalikuumeessaan ehdottanut suomalaisten eläkerahastojen rahojen käytön liikenneväyliin, ainoana perusteenaan, että siten ne tuottaisivat paremmin kuin Kreikan lainat. Ottamatta kantaa jälkimmäiseen sutkautukseen, täytyy kyllä todeta tämä ehdotus omituiseksi ja edesvastuuttomaksi. Eläkerahastot eivät ole mitä tahansa ylimääräisiä rahavaroja, vaan Suomen valtion sitoumus ikääntyville kansalaisilleen heidän elämänsä ehtoopäivinä. Eläkepommiongelma on jo nyt paha, joten mitä järkeä on pahentaa sitä entisestäänkin?

Jotta liikenneväylät tuottaisivat, eivät pelkät sivurahalähteet kuten potentiaalinen liike-elämän vilkastuminen, riitä, vaan niiden käytöstä tulisi silloin myös maksaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi pitkillä moottoriteillä olisi liittymien välillä tullipuomit ja haavit, joihin pitäisi heittää euro tai pari, tai vilauttaa bussin kuukausikortin kaltaista maksukorttia, jotta matkanteko jatkuisi. Tällaiselle järjestelmälle, joka muuten on käytössä joissakin Yhdysvaltain osavaltioissa, ei Suomessa kuitenkaan ole ollut riittävästi poliittista tahtoa.

Herrojen ja hidalgojen juhlat Helsingissä

2011-03-04T23:06:00.005+02:00

Tänä iltana on Suomessa vietetty Euroopan parlamentin konservatiiviryhmän, johon Suomesta lukeutuu myös Kokoomus, kokous- ja juhlailtaa Suomessa ja Euroopan parlamentin suurimman ryhmän statuksen siivittämänä sovittu koko unionin tärkeistä päätöksistä ohi kansallisten parlamenttien, aivan kirjaimellisesti Kämpin kabineteissa. Mukana myös tietenkin Berlusconi. Tällaisen tilaisuuden järjestäminen kyseisenkaltaisissa puitteissa osoittaa ainakin Kokoomukselta harkinnan pettämistä etenkin vaalien alla. Erityisenä vaarana on, että tällaista juhlakongressia pidetään elitistisenä ja kansan halveksintana sellaisten talouspäätösten edellä, jotka edellyttävät tärkeitä eettisiä ratkaisuja ja linjanvalintoja mm. sosiaaliturvan leikkausten ja veronkorotusten välillä.

Viime aikoina on kuultu uusia huolestuttavia viestejä Islannin, Kreikan, Irlannin ja Portugalin taloudellisesta tilanteesta ja talouden tasapainottamiselle vastahakoisista poliittisista käänteistä etenkin kahdessa I-alkuisessa maassa. Irlannin uusi hallitus haluaa velkoja anteeksi ilman selkeää velkajärjestelysopimusta ja Islannissa presidentti ei halua maansa sitoutuvan kansainvälisiin sopimuksiinsa velka-asioissa Ison-Britannian ja Hollannin kanssa. Kun asiansa heikosti hoitaneilta mailta loppuu luotto, niitä ei pakoteta tasapainottamaan talouttaan heti, mikä olisi normaalia, vaan syötetään ilmaista rahaa muualta EU:sta, mukaanlukien Suomesta, ja teeskennellään, että ongelmamaiden liian keveä talouspolitiikka voisi toimia huomenna, vaikkei se toiminut tänään eikä eilen.

Vaalit ovat siis tulossa. Erityisesti valitsemalla ehdokkaansa Kokoomuksen, Keskustan, SDP:n tai RKP:n listalta, äänestäjä antaa luottamuslauseensa EU:n rahapolitiikan salamyhkäisyydelle ja Suomen lammasmaisuudelle sen kaikissa käänteissä. Tarvittaisiin sellaista järjestelmää, että jos Suomi vastustaa joitakin sopimusten ulkopuolisia tai vain hatarasti sopimuksiin perustuvia EU:n taloudellisia sitoumuskuvioita, erityisesti pelastus- ja takauspaketteja, se jättäytyy niistä ulos vaikka yksin.

Paremminvointivaltio?

2011-02-28T20:15:00.004+02:00

"Paremminvointivaltio" on sitten tämänkertaisten eduskuntavaalien teema Kokoomuksella, joka toistaiseksi on nauttinut kaikkein korkeimmista kannatusluvuista. Jos kuitenkin nykyisillä kannatusluvuilla Kokoomukselle vaalivoitto tulisi, olisi siinä Pyrrhoksen voiton makua. Perussuomalaisten kannatuksen realisoituessa niinkin korkealle tasolle kuin nyt, eivät kaksi suurinta puoluetta pystyisi yhdessä RKP:nkään kanssa saamaan eduskunnasta ehdotonta enemmistöä, lisäksi Kokoomus, Keskusta ja SDP karsastavat menemistä yhtäaikaa samaan hallitukseen kuin korkeintaan hätätilassa. Kokoomuksen olisi siis erittäin vaikeaa tuoda omaa ohjelmaansa täysipainoisesti esille.

Kokoomuksen ja Keskustan toiminta porvarihallituksessa tällä vaalikaudella on ollut talouspoliittisesti kaksiteräinen miekka, toisaalta nykyinen hyvinvointiyhteiskunnan ja työllisyyden taso on säilytetty, mutta se on tehty velaksi. Velan maksutapa on edelleen avoin ja monet kansalaiset pelkäävät, mitä se voi pitää sisällään. Monien järkeen ei mahdu, että Kokoomuksen työllisyysohjelma olisi vaalien jälkeenkin perustumassa "dynaamisiin" veronalennuksiin, koska jos kävisi niin, ettei sitä talouskasvun täytekakkua olisikaan tarpeeksi velanlyhennyksiin jaettavaksi, niin voi ottaa ohraleipä. Luottoluokituksen pettäessä piirunkaan vertaa parhaalta AAA-tasolta, oltaisiin kaltevalla pinnalla, jossa kasvavat valtionvelan korot ja lisävelan tarve aiheuttavat tuhoisan itseäänruokkivan kierteen.

Joissakin maissa on ollut nähtävissä, että talous viedään tahallisesti hankaluuksiin, jotta sillä voidaan "putsata pöytä" massiivisilla sosiaaliturvan leikkauksilla. En toivo tätä skenaariota Suomeen, koska eriarvoistuminen voi aiheuttaa myös yhteiskunnallista epävakautta.

Suomi on liian keskittynyt pääkaupunkiseutuun

2011-02-20T15:48:00.004+02:00

Helsingin Sanomissa on tuskasteltu Suomen asuntomarkkinoiden eriytymistä kahtia ylettömän kalliiseen pääkaupunkiseutuun ja taantuvaan ja halpaan maakuntien Suomeen. Tällainen kehitys on todellakin kaikkea muuta kuin harmitonta, koska siitä on seurauksena oheisia lieveilmiöitä:

Toimeentulotuen asiakkuudet kuormittavat pääkaupunkiseudun kuntia, etenkin Helsinkiä, kohtuuttomasti.

Kehyskuntien pelloille on muodostunut keskiluokan omakotitalomattoja, jotka ovat etäällä palveluista ja työpaikoista ja joista mennään päivittäin kahden tai kolmenkin henkilöauton voimin Helsingin keskustaan päin töihin ja harrastuksiin, aiheuttaen valtavat ruuhkat sisääntuloteille.

Pääkaupunkiseutu houkuttelee alueelle poikkeuksellisen paljon kerjäläisiä, huumekauppiaita ja murtovarkaita.

Tällainen kehitys, joka on samantapainen ilmiö kuin Viron Tallinna-keskeisyys, johtuu Suomessa 60-70-luvuilla tehdyistä kaavoitus- ja liikennepoliittisista virheistä. Jossakin vaiheessa toimivaa raideliikennettä halveksittiin siinä määrin, että esimerkiksi Turusta lakkautettiin toimiva raitiovaunuliikenne ja myöhemmin myös Uudenkaupungin matkustajarautatieyhteys kokonaan. Kun ruuhkat eivät muodostuneet vielä kovin pahoiksi, tuli henkilöautoista statussymboleita tai joillekin välttämättömyyksiä ja pääkaupunkiseudun annettiin kasvaa omalla painollaan, kiinnittämättä huomiota muihin tärkeisiin etelä-Suomen keskuksiin.

Miettimisen aihetta on myös siinä, mitä järkeä on, että kaikki Suomen ja Viron väliset yhteydet on pakattu Helsingin ja Tallinnan keskustojen läpi menevään yhteen pullonkaulaan. Olisi järkevämpää, että osa liikenteestä saataisiin tuki- ja ohjaustoimin esimerkiksi rajoituksin tai satamamaksujen kohdistuksin siirtymään vaihtoehtoisille reiteille esim. Pikkalasta Paldiskiin tai Porvoosta Muugaan. Pikkala-Paldiski voi olla järkevä vaihtoehto esimerkiksi turistibusseille Turusta ja Länsi-Suomesta Pärnuun ja vastaavasti Porvoosta Muugaan oleva reitti käytännöllinen, jos määränpäänä on Tallinnan sijasta Tartto tai Narva.

Tunisia ja Egypti

2011-01-29T20:13:00.003+02:00

Tunisiassa ja Egyptissä kansa on marssinut kadulle ja vaatinut diktaattoripresidenttien ja hallituksen jäsenien väistymistä ja demokratiaa. Tunisiassa tilanne on eskaloitunut jo pidemmälle, mutta on edelleen epävarma, Egyptissä lopputulosta ei tiedetä. Se, mikä on tiedossa, on se, että tämä kehitys tulee muuttamaan kuvaa arabimaista ja länsimaiden ja niiden suhteista pitkäksi aikaa. Vasta nyt on esimerkiksi Euroopassa havahduttu siihen, miten autoritaarisia järjestelmiä myös suosituissa turistikohdemaissakin on tai on ollut. On hyvin mahdollista, että sama kehitys on edessä myös Libyassa ja Saudi-Arabiassa, tai Iranissa, joka ei ole arabimaa, mutta on shiiaislamilaisen eliitin hallitsema. Suurena epävarmuustekijänä on se, miten kehittyvät järjestelmältään uudistuvien maiden suhteet Israeliin, koska sotilaalliset kriisitkään eivät ole sillä suunnalla poissuljettuja muutenkaan.

Eettistä eläketurvaa

2011-01-12T23:44:00.003+02:00

Tänään on ollut otsikoissa ehdotus eläkevakuutuksesta, jossa tietyn, melko suuren könttäsumman, kuten useita kymmeniä tuhansia euroja, ajoissa maksamalla voisi saada 80 vuotta täytettyään noin 600-800 euron lisäeläkkeen loppuelämäkseen. Vastaavasti Finanssialan keskusliitto ja monet muut järjestöt ovat kannattaneet eläkeläisille mahdollisuutta myydä asuntonsa vakuutusyhtiöille koko loppua elinikää vastaavaa lisäeläkettä tai hoitokulujen kattamista vastaan. Nämä ovat sinänsä normaaleja vakuutusliiketoimintaan kuuluvia ideoita, mutta ne ansaitsevat tiettyä kritiikkiäkin.

Yhdeltä puolen työntekijät ovat maksaneet koko työuransa ajalta työeläkemaksuja ja siksi olisi ehdottoman oikeudenmukaista, että heillä olisi oikeus odottaa sen perusteella kunnollista eläkettä, puolisolleen leskeneläkettä tai korkeiden progressiivisten verojen maksun nojalla myös hoitokulujen kattamista. Eläkevakuutuksista ei saa tulla elinehtoa eikä eläkeläisten asuntoja saa pitää hyödykkeinä, jotka tulisi taloudellisen painostuksen avulla "realisoida" pois keskiluokalta vakuutusyhtiöille ja eliitille ilman, että suurin osa niistä siirtyisi luonnollisesti perintöinä jälkipolville. Asunto-omaisuus ja kiinteä omaisuus ovat monesti arvokkaampia kuin käteinen tai tilillä makaava raha.

Toiselta puolen huoltosuhteen vääristyminen on aiheuttamassa yhä pahenevaa talouskriisiä, jossa eläkemenoilla on merkittävä osuus. Aiemmin mainitut keskustelunavaukset lienevät tarkoitetuksi osittain herättämään tähän tosiasiaan, eli siihen, että ellei eläkepommiongelmaan keksitä muita keinoja ja työuria saada pidennettyä sekä alku- että loppupäistä, niin jotakin ikävyyksiä ja kovia keinoja on väistämättä edessä! Toivoisin poliitikoilta asiallista keskustelua näistä asioista ennen huhtikuisia vaaleja.

SDP:llä on ongelmia uskottavuuden ja vaaliteemojen kanssa

2011-01-03T23:51:00.003+02:00

Näin vaalien alla SDP on pohtinut heikentyneitä kannatuslukujaan ja sen huippupoliitikot ovat esittäneet erilaisia teorioita syistä. Jotkut näkemykset ovat olleet aiheellisia, kuten etsikkoajan hukkaaminen tekemällä porvarillisia hallituskausia, mutta jotkut surkuhupaisia. Erityisen naurettava on väite siitä, että Suomen hyvinvointiyhteiskunta olisi "jo rakennettu" ja siten mitään ei olisi tehtävissä. Totuus on tällaisesta kuitenkin varsin kaukana.

Hyvinvointiyhteiskunta ei koskaan ole sellainen, että sen voisi kerran rakentaa ja se aina pysyisi. Päinvastoin se vaatii ylläpitoa, sekä välittöminä poliittisina päätöksinä että pitkälti tulevaisuuteen kohdistuvina suunnitelmina. Eräs kulmakivi on varmistaa rahojen riittäminen tulevaisuudessa ja suunnitella velanotto ja verotuksen kohdistaminen oikein. Nyt tässä on lipsuttu ja valtiontaloudessa on kestävyysvaje, jonka kattamisesta SDP tai suuret porvaripuolueet ovat kovin hiljaa.

Opiskelijoita uhkaavat tiukennukset ja lukukausimaksut

2011-01-02T19:21:00.004+02:00

Kuten tunnettua, tänä keväänä on tarkoitus järjestää eduskuntavaalit. Mielenkiintoisen vaaleista tekee perussuomalaisten kannatuksen mahdollisen nousun lisäksi myös enemmistöhallituksen perustaminen ja se, millä tavoin uusi hallitus alkaa tarttua menojen leikkaustoimiin.

On ennustettavissa, että kehityskulussa on merkittäviä riskejä opiskelijoille ja nykyisenkaltaiselle opinto-oikeudelle yliopistoissa. Maisterin, diplomi-insinöörin ja kandidaatintutkintoja suorittavien tulisi viimeistään tässä vaiheessa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valmistuminen tapahtuisi kohtuullisessa ajassa, etenkin jos opinnot ovat jo aikaisemmin viivästyneet. Joissakin tapauksissa voi olla suositeltavaa punnita opintolainan nostamista ja opiskelua haittaavan sivutyön jättämistä, jos odotettavissa on, että lainaa nostamalla voi tehostaa opintojaan valmistuakseen maisteriksi tai diplomi-insinööriksi 2 vuoden sisään ja jos kyseinen sivutyö on tutkintoon kuulumaton.

Kaikkia muutoksia tuskin tulee kerralla, mutta ainakin joihinkin seuraavista on varauduttava:

Opintoraha poistuu ja tilalle tulee pelkkää opintolainaa. Opintolainassa saattaa olla verovähennysmahdollisuuksia tai anteeksisaamismahdollisuuksia nopean valmistumisen johdosta.

Maisteriohjelmiin tulee kaikille noin 1000 euron lukukausimaksut, joita vastaan voi saada opintolainaa tai helpotusta (vanhempien) vähävaraisuuden perusteella.

Opintojen normiaikojen ylityksestä joutuu maksamaan korkean lukukausimaksun tai uudelleenkirjaamismaksun, jos haluaa välttää opinto-oikeutensa menetyksen. Tällainen saattaa erityiseen vaaravyöhykkeeseen opiskeluaikana työskentelevät.

Se, miksi tällaisiin madonlukuihin kannattaa varautua ja nykyisten opiskelijoiden pyrkiä kiivaasti pakenemaan sellaisten alta ei johdu siitä, että itse kannattaisin tuollaisia toimia. Päinvastoin monet niistä ovat haitallisia ja eriarvoistavia. Sen sijaan valtion velkaantumiskehityksen katkaiseminen jollakin tavoin on varmasti tosiasia ja lisäksi kaikki mainitut tiukennukset ovat esiintyneet muodossa tai toisessa OECD:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja opetusministeriön työryhmien raporteissa. Jälkimmäisissäkään ne eivät ole olleet vahingossa, vaikka ministeri Virkkunen muuta olisikin jälkikäteen selittänyt.

Viro on siirtynyt euroon, mutta riskejä on olemassa

2011-01-01T19:34:00.004+02:00

Hyvää uutta vuotta.

Etelänaapurimme Viro on nyt siirtynyt käyttämään euroa, eli samaa valuuttaa kuin me suomalaisetkin, huolimatta eräiden muiden euroalueen maiden talousongelmista. Sen sijaan Viron taloudenpitoa on kuvattu esimerkilliseksi ja budjettikuria suomalaista(kin) paremmaksi.

Tämä ei kuitenkaan saa tuudittaa harhaluuloon, ettei myöskin Viron tulisi olla jatkossa taloutensa suhteen erittäin varuillaan. Onhan niin, että Kreikankin taloudenpitoa ja eurokelpoisuutta kehuttiin juuri silloin kun he euroalueeseen liittyvät, mutta myöhemmin paljastui, että valtiontaloutta on mahdollista "pitää" myös niin, että ongelmia piilotellaan ja lakaistaan maton alle.

Viron talouden riskit liittyvät minun mielestäni lähinnä kolmeen osa-alueeseen. Yksi on se, että valtiontalous on erittäin ohut ja se ei kestäisi lainkaan elvytystoimia tai äkillisiä muutoksia. Toinen on se, että missään ei ole kunnolla selvitetty EU-kansalaisille, kuinka paljon on sellaisia pankkeja, joissa olevat talletukset ovat Viron talletussuojarahaston piirissä. Tämä nostattaa epäilyksiä siitä, että Viron valtiontalouden potentiaalisia ongelmia on voitu piilottaa pankkien sisään, jolloin ikävä tilanne laukeaa, jos tallettajat ja sijoittajat menettäisivät luottamuksensa yhteenkään tällaiseen. Itselläni tulee mieleen lähinnä epäilyttävän korkeita talletuskorkoja tarjoava BigBank.

Kolmas on se, että Viron sosiaali- ja työttömyysturva ovat olemattomia. Mitä jos virolaisten kärsivällisyys loppuu, esimerkiksi tilanteissa, joissa asuntovelkaisten ongelmat pahenevat tai ihmisiä alkaa joutua huomattavassa määrin kadulle? Tähän mennessä heille on voitu myydä niukkuutta etäisyyden ottamiseksi Venäjään, eurooppalaisen integraation välttämättömyyden ja amerikkalaisen rikastumisunelman ylläpitämisen voimin, mutta kuinka kauan?

Diktaattorit joutuvat takertumaan valtaan henkensä edestä

2010-12-29T00:59:00.004+02:00

Viime päivinä on todettu, ettei Norsunluurannikon vaalit hävinnyt presidentti ole valmis luopumaan vallasta suodakseen kauden vaalit voittaneelle seuraajalleen. Tällaiset tapaukset ovat erityisen yleisiä ns. kolmannen maailman valtioissa, Kiinassa ja Venäjällä, mutta samantapaista valtaan takertumista voi nähdä myös joissakin Euroopan maissa ja läntisissä demokratioissakin.

Kolmannessa maailmassa ja diktatuurivaltioissa vallan käsitteeseen liittyy myös erityislaatuinen piirre - entisen vallanpitäjän selviytyminen. Jos valtionpäämies tai korkeassa asemassa hallinnossa ollut henkilö on osallinen räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin, hänen valtansa päättyminen voi tarkoittaa samalla kuolemantuomiota tai loppuikää vankilassa. Esimerkkejä tällaisesta on nähty viimeisen 30 vuoden aikana esimerkiksi Romaniassa, Irakissa ja Argentiinassa. On myös suoraan nähtävissä, että Kiinan tai Iranin nykyhallinnolla ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä ehjin nahoin, jos valtansa menettäisivät.

Sitten länsimaihin. Yhdysvallat lienee keksinyt kaksipuoluejärjestelmänsä suojissa erittäin hyvät hyvävelijärjestelmät koskien molempien puolueiden presidenttejä, senaattoreita ja edustajainhuoneen jäseniä. Myös monet Euroopan Unionin valtiot, kuten Italia, ovat harvinaisen myötämielisiä peittelemään puoluejohtajiensa tekoja ja monesti tällaista vahvistaa myös sanomalehtien ja politiikan saumaton yhteenliittymä. Nykyään tosin Internet on tullut kiusalliseksi osatekijäksi. Jää nähtäväksi, mitä tapahtuu, jos jotkut maat joutuvat sisäisiin konflikteihin.

Perusteet tuomita seksuaalirikoksista

2010-12-23T01:35:00.003+02:00

Tämän kirjoituksen aiheina ovat Wikileaksin Julian Assange ja väitetty "kaapin ulkopuolella oleva pedofiili" Phillip Greaves.

Ensinmainitun osalta etsitään Ruotsissa epätoivoisesti todisteita "raiskauksesta" kun pohditaan, millä tavoin kondomi saattaisi olla rikkoutunut yhdynnässä. Ehkäisyvälineiden epävarmuus kuuluu kuitenkin jokaisen irtosuhteiden harrastajan vastuualueisiin. Erityisesti, jos J. Assange ei ole yrittänyt tahallaan tartuttaa mitään sukupuolitauteja tai pakottaa ketään naista mihinkään, eivät hänelle seksuaalirikossyytteet kuulu. On ilmeistä, että koko farssi on käyty J. Assangen pitämiseksi viranomaisten hallussa Yhdysvaltain tietämissä paikoissa ja lopullinen tavoite (Yhdysvalloilla) on saada hänet maaperälleen mielivaltaisesti kohdeltavaksi.

Phillip Greaves ei koskaan ole todistettavasti syyllistynyt seksuaalirikoksiin, etenkään lapsia kohtaan. Kuitenkin hänen kimppuunsa käytiin pahasti, kun hän käytti sananvapauden mukaisia oikeuksiaan julkaistessaan Amazonissakin kirjansa, joka käsittelee pedofiliaa. Joissakin maissa tai osavaltioissa, kuten Yhdysvaltain Floridassa on tiukkoja fiktiivistäkin pedofiliaa koskevia säännöksiä ja sen nojalla P. Greaves meni lähettämään kirjansa kappaleita Floridaan peitetoiminnassa oleville poliiseille. Edellisen perusteella hänet pidätettiin ja luovutettiin Yhdysvaltain sisällä Floridaan. On erittäin kyseenalaista tuomita ketään yksinomaan sellaisesta rikoksesta, johon peitetoiminnassa olevat poliisit ovat syytesuojansa nojalla ketään yllyttäneet. Käsittääkseni peitetoiminnan idea on paljastaa tehtyjä oikeita rikoksia eikä tehtailla niitä vartavasten joidenkin henkilöiden eliminoimiseksi, ainakaan oikeusvaltioissa.

Greavesin tapauksesta tekee poikkeuksellisen ruman sen, että hänellä ei näytä aihepiirin vuoksi olevan mitään sympatiaa verkkokeskusteluissa ja ihmisoikeusjärjestöt ovat myös tilanteesta kummallisen hiljaa. Päinvastoin julkaistaan satoja keskustelukommentteja ympäri maailman, jossa vaaditaan epäinhimillisiä rangaistusseuraamuksia ja kostotoimia.

Kannatan itse sitä, että myös poikkeuksellisen inhottavina pidettyjä henkirikoksia ja seksuaalirikoksia, myös lapsiin kohdistuvia, käsitellään normaalilla tavalla valtioiden oikeusjärjestelmissä, syytetyt saavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, tulevat tuomituksi vain niistä rikoksista mihin heidät voidaan selvästi osoittaa syyllistyneen ja että näissäkään ei saa käyttää epätavanomaisia ja julmia rangaistuksia, kuten kuolemanrangaistusta, terveiden ruumiinjäsenten kuten sukupuolielinten silpomista, lääketieteellisesti perusteetonta myrkyttämistä hormonihoidoilla tai muuta vastaavaa. Tämä on tullut ongelmaksi monissa Euroopan Unioninkin maissa.

Elinkautista vankeusrangaistusta ei saa piilottaa muiden termien, kuten vaarallisuusarvioiden ja sellaisten perusteella tehtävien yhteiskunnasta eristämisien alle, vaan kyseisen rangaistusmuodon on tultava kaikista epämääräisen pituisista vankeusrangaistuksista tuomiolauselmassa ilmi ja sen on perustuttava aina tekohetken lakiin. Jälkimmäinen on tullut ongelmaksi erityisesti Isossa-Britanniassa.

Uuden adoptiolain luonnoksessa joitakin vikoja

2010-12-18T00:25:00.006+02:00

Oikeusministeriö on julkaissut sivullaan

http://www.om.fi/1290609328682

mietinnön adoption (nyk. lapseksiottaminen) uudistamisesta. Mietinnön pintapuolisella lukemisella näin uudistuksessa paljon hyviä asioita, kuten kansainvälisen adoption säännösten kiristämisen, avoimen adoption osittaisen lainsuojan ja biologisen isyyden paremman huomioonottamisen. Siinä mielessä on hyvä, että lakia esitetään. Toivottavasti seuraava hallitus ja eduskunta ovat uudistuksille myötämielisiä.

Laissa on kuitenkin muutama vika, jotka huomasin tällä pintapuolisella lukemisella ja jotka perustuvat osittain tässä blogissa aiemmin tehtyihin huomioihin. Se mahdollistaa esimerkiksi edelleen pakkoadoption, eli uuden adoptiolakiehdotuksen 11 §:stä pitäisi mielestäni poistaa tämä kohta:

Adoptio voidaan kuitenkin erittäin painavista syistä vahvistaa, vaikka vanhempi on kieltäytynyt antamasta suostumustaan adoptioon tai peruuttanut aikaisemmin antamansa suostumuksen, jos harkitaan, että adoptio on ilmeisen ratkaisevasti lapsen edun mukaista. Edellytyksenä on lisäksi, että vanhemman kieltäytymiseen suostumuksen antamisesta tai annetun suostumuksen peruuttamiseen ei ole riittävää aihetta ottaen huomioon lapsen etu sekä lapsen ja vanhemman välisen kanssakäymisen tiiviys ja heidän välillään vallitsevan suhteen laatu.

Tähän on monia perusteita. Eräs on se, että vaikka vanhempi olisi kuinka huono lapsensa huoltajaksi, on hän kuitenkin vanhempi ja hänellä usein on sukulaisia, kuten omat vanhemmat ja sisarukset. Lapsen etu voidaan tällöin ottaa huomioon huostaanotolla ja sukulaissijoituksen ensisijaisuudella. Adoptio katkoo siteet omaan sukuun pääsääntöisesti myös uuden lain mukaan. Toinen asia on se, että joskus vanhemman ja lapsen välinen suhde on jäänyt ohueksi sosiaaliviranomaisten tahallaan tekemän vieroittamisen ja harvennettujen tai estettyjen tapaamisten vuoksi tai sitten siksi, että oikeusprosessit kestävät vuosikausia. Huomattakoon erityisesti Andrei Järven ja Eric Comet:in tapaukset. Tällaista ei kuitenkaan, toisin kuin Iso-Britannia nykyään tapaa tehdä, saisi koskaan käyttää perusteena pysyvästi eristää lapsia oikeista vanhemmistaan.

Tarvittaessa lapset ja biologiset vanhemmat tulisivat olla oikeutettuja suuriin korvauksiin ja sopeuttamistoimiin, jos palautus joudutaan tekemään pitkänkin prosessin jälkeen ja lapselle on kyettävä parhaimman mukaan selittämään, mistä tilanne on johtunut. Jos sosiaaliviranomaiset ovat syyllistyneet rikollisiin väärinkäytöksiin, on heidät muun oikeudellisen vastuun lisäksi pantava viralta ja estettävä hakemasta vastaavaa virkaa muualta Suomesta.

Toinen ongelma on se, että avoimen adoption lainsuoja jää puutteelliseksi ja räikeissäkään rikkomistapauksissa adoptiota ei voida purkaa tai lasta ei voida edes omasta tahdostaan noutaa biologisten vanhempiensa kanssa tapaamisiin. Tältä osin tulisi lakiehdotuksen 8. lukua muuttaa.

Kolmas ongelma on se, että tiedonsaantioikeudet ovat edelleen liian huonoja. Myös alaikäisillä tulisi olla ehdoton tiedonsaantioikeus adoptiotiedoistaan, mitä olen jo aiemminkin tässä blogissa vaatinut ja esittänyt asiasta sähköpostiviestejä kansanedustajille (joihin jotkut ovat vastanneet tekemättä oikeasti mitään). Ongelmakohtana on lähinnä uuden lakiehdotuksen 93 §:stä seuraava kohta:

Jos aikaisemman vanhemman henkilöllisyys tunnetaan, tieto siitä on 2 momentin estämättä aina annettava:

1) täysi-ikäiselle adoptiolapselle ja hänen kuoltuaan hänen täysi-ikäiselle jälkeläiselleen;

2) 15 vuotta täyttäneelle adoptiolapselle ja adoptiolapsen kuoltua hänen 15 vuotta täyttäneelle jälkeläiselleen, jos adoptiolapsi tai jälkeläinen pyytää tietoja yhdessä huoltajansa kanssa; sekä

3) alaikäisen adoptiolapsen huoltajalle ja adoptiolapsen kuoltua hänen alaikäisen jälkeläisensä huoltajalle, jos kysymys on adoptiolapsen tai jälkeläisen terveyttä tai turvallisuutta välittömästi koskevasta tietotarpeesta.

Minun mielestäni mieluummin näin:

Jos aikaisemman vanhemman henkilöllisyys tunnetaan, tieto siitä on 2 momentin estämättä aina annettava:

1) (Poist.) adoptiolapselle ja hänen kuoltuaan hänen (Poist.) jälkeläiselleen;

2) (Poist.)

3) (Poist.) adoptiolapsen huoltajalle tai vanhemmalle ja adoptiolapsen kuoltua hänen alaikäisen jälkeläisensä huoltajalle tai vanhemmalle, jos kysymys on adoptiolapsen tai jälkeläisen terveyttä tai turvallisuutta (Poist.) koskevasta tietotarpeesta ja adoptiolapsi tai jälkeläinen on ikänsä tai terveydentilansa vuoksi estynyt ilmaisemasta tahtoaan.

Edellämainitun lisäksi tulisi avioliittolaissa ja rekisteröityjä parisuhteita koskevassa laissa huomioida se, että niiden esteet olisivat voimassa myös tiedossa olevista biologisista sukulaisuussuhteista johtuen, vaikka henkilö olisi adoptoitu muuhun perheeseen ja sukuun. Nykyinenkin laki on tässä suhteessa epäselvä. On erittäin huono asia, jos adoptiosyistä joku saisi esimerkiksi oikeuden mennä naimisiin tai sukupuolisuhteeseen biologisen sisaruksensa tai puolisisaruksensa kanssa, johtuen yleisten moraaliseikkojen ohella myös perinnöllisten tautien riskeistä.

Koulupäivien pidentäminen hylätty onneksi tältä kertaa

2010-12-17T00:46:00.003+02:00

Eilen torstaina ilmeni, että eduskunnalle ei tulla esittämään peruskoulu-uudistusta, koska keskusta vastusti sitä. Perusteluina vastustukselle oli se, että uudistus olisi lisännyt tuntimäärää, kustannuksia ja siten myös koulupäivien rasittavuutta alakoululaisille. Ymmärrän tässä asiassa keskustan kantaa hyvin, koska jos kerran Suomessa tutkimusten mukaan peruskoulun oppimistulokset ovat erinomaisia verrattuna niihinkään maihin, joissa on enemmän viikkotunteja, miksi korjata sellaista mikä ei ole rikki ja vieläpä kalliilla?

Vaikuttaa siltä, että tässä on tullut esiin joitakin alueellisia eroavaisuuksia. Kokoomuksen intresseissä on lähes aina isojen kaupunkien väestö, ja tällöin saattaa etenkin pienten alakoululaisten osalta korostua koulun päivähoito-ominaisuuden tarve ja mukautuminen vanhempien työelämään. Sama koskee SDP:täkin. Keskustalla taas on kannatusta syvällä maaseudulla paljon ja siellä koulupäivien vähäinenkään piteneminen voi tehdä tilanteen sietämättömäksi monille alakoululaiselle, kun ottaa huomioon myös pitkät koulumatkat.

Exit-strategia euroalueesta

2010-12-06T15:53:00.003+02:00

Kuten aikaisemmin on todettu, olisi euroalueen hajoaminen eurooppalaisen yhteistyön tragedia, jonka haavoja nuoltaisiin pitkään. Myös hajoamisen ja euroalueesta eroamisen toteuttaminen on vaativa tehtävä. Seuraavassa pohdin realistisia mahdollisuuksia siihen, miten tällainen voitaisiin hätätilassa toteuttaa. Lähtökohdaksi oletan Saksan valtion antaneen ilmoituksen eurosta luopumisesta ja oman valuutan palauttamisesta käyttöön 2 kuukauden sisällä. Muidenkin syiden kohdalla strategiat joudutaan hiomaan melko samalla tavalla, mutta tämä on selkein ja dramaattisin syy Suomen toimia.

Ensinnä Suomen hallitus joutuisi pitämään kriisikokouksen ja tekemään jo tuntien kuluessa ensimmäiset päätökset siitä, mihin suuntaan edetä. Vuorokausikin voi olla liian pitkä aika olla tekemättä mitään. Ensimmäinen vakava shokkiaalto, joka olisi otettava koko euroalueella vastaan, olisi riski euron muuttumisesta arvottomaksi, hyperinflaatiosta ja maksuliikenteen häiriytymisestä. On siis jollakin tavalla turvattava kansalaisten säästöt tai ainakin riittävä osa niistä ja varmistettava elintarvikkeiden ja polttoaineen saatavuus vaikka hintasäännöstelymääräyksillä ja ottamalla näitä valtion haltuun pakko-ottoina. Rajatarkastukset olisi todennäköisesti palautettava käyttöön tilanteen selvittelyn ajaksi. Saksan tilannetta (ks. alkuoletusta) olisi pidettävä silmällä ja mahdollisesti kopioitava heidän strategiaansa.

Kun Saksa yhdistyi, järjestettiin itämarkkoja koskeva ongelma siten, että entisillä itäsaksalaisilla oli henkilökohtainen oikeus vaihtaa 10000 itämarkkaa kurssilla 1:1 läntisiin D-markkoihin ja loput oli vaihdettavissa aluksi 2:1-kurssilla tai markkinahintaan, joka saattoi muuttua olemattomaksi. Todennäköinen ratkaisu peräytyessä luhistuvasta eurosta omaan valuuttaan tai yhteiseen valuuttaan Saksan kanssa käsittäisi todennäköisesti myös henkilökohtaisen suojaosuuden (joka saattaisi olla lapsiperheellisillä isompi), jonka verran euroja saisi vaihdettua uuteen valuuttaan kiinteällä kurssilla. Viranomaiset saattaisivat tosin tarvita tämänkin aikana poikkeustilavaltuuksia puuttuakseen yritystoiminnassa esiintyviin keinotteluyrityksiin ja myös rahaliikennettä maiden välillä jouduttaisiin kontrolloimaan. Koska Viro on tällä hetkellä liittymässä euroon ja ehtimässä siihen mennä, tulisi monia toimenpiteitä hoitaa koordinoidusti myös Viron kanssa.

Wikileaksin vuodot

2010-12-02T21:31:00.002+02:00

Viime aikoina on kohistu paljon Wikileaks:in toiminnasta ja sen toiminnanjohtajasta Julian Assangesta. Jälkimmäinen on joutunut ajojahdin ja muodollisesti asiaan liittymättömän oikeusprosessoinnin kohteeksi. Huippupoliitikot ovat kautta maailman arvostelleet Wikileaksia luottamuksellisten ja salaisten asiakirjojen julkistamisesta ja jotkut ovat vaatineet myös ankaria rangaistuksia.

Periaatteessa avoimmuus on hyvä asia, etenkin asioissa, joissa on ilmeistä, että salaisilla asiakirjoilla on peitelty rikollista toimintaa ja sodanlietsontaa. Reaalipolitiikka tietysti on monesti toista, ymmärrän esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubbin närkästyksen, koska hänen tehtävänsä on hoitaa erästä Suomen valtiollisen turvallisuuden kannalta tärkeää tehtävää, EU- ja länsikontakteja.

Suomi tarvitsee asevelvollisuusarmeijan lisäksi myös ulkopoliittisen maanpuolustuksen, jolla Suomen joutumista konflikteihin ehkäistään ja huonossa tapauksessa yritetään taata se, että meillä olisi hädän hetkellä liittolaisia. Käytännön maantieteellisistä syistä Suomi on joutunut laskemaan, että nimenomaan suhteiden Yhdysvaltoihin on oltava kunnossa, huolimatta siitä, että jälkimmäinen on tunnettu kidutuksista, teloituksista ja barbaarisen korkeista vankeustuomioista alaikäisille tai aikuisille pikkurikoksistakin.

Perusongelma ei ole kuitenkaan syntynyt silloin kun Wikileaks tai muu osapuoli asiakirjat on vuotanut, monissa niistä maito on kaatunut jo sillä hetkellä, kun on kiihkossa tehty alkuperäinen ratkaisevan huono päätös, kuten korkea-arvoisen upseerin antama käsky murhata siviilejä tai syyttömän lavastaminen murhasta, kun on haluttu suojella "korkeammassa asemassa olevaa" henkilöä.

Kaivosonnettomuudet

2010-11-20T23:07:00.003+02:00

Chilen taannoinen kaivosonnettomuus, jossa kaikki kaivosmiehet pelastuivat, tosin pitkän ja vaikean odottelun jälkeen, oli jättimenestys. Valitettavasti jo seuraavan viikon aikana kaivosonnettomuudet muualla maailmassa vaativat jo samaa suuruusluokkaa olevan määrän kuolonuhreja. Eivätkä nämä ongelmat ole rajoittuneita vain kehitysmaihin. Esimerkiksi viimeisin kaivosonnettomuus, jonka uhriluvusta ei ole edelleenkään tietoa, on tapahtunut Uudessa-Seelannissa, ks.

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Uuden-Seelannin+kaivosmiehist%C3%A4+ei+mit%C3%A4%C3%A4n+elonmerkkej%C3%A4/1135261790964

Suomalaiset saavat jännittää esimerkiksi sen kannalta, mitä riskejä on esim. Lohjan kaivoksessa. On myös ilmeistä, että monia vastaavia ongelmia kaikkein kurjimmissa kehitysmaissa kuten Kongon "demokraattisessa" tasavallassa, peitellään aktiivisesti.

Vaikka mineraalien ja muiden hyödykkeiden saanti pitkältä maan alta onkin tärkeää, turvallisuudesta ja ihmisarvosta ei voi tinkiä. Maan alle eivät patruunat voi alaisiaan käskeä kuin "soitellen sotaan". Hyvin rakennetussa kaivoksessa tulisi sen kaikkien osien osalta varmistaa vähintään kahta eri reittiä luotettava sähkönsaanti ja poistumistiet.

Käydessäni Viron Kohtla-Järvellä käytöstä poistetussa palavankiven kaivoksessa, näin samoin erään vaarallisen virityksen, johon pitäisi kiinnittää huomiota ja jota ei tulisi sallia missään kaivoksissa tai muuallakaan. Kaivosjunat toimivat sähköllä ja niiden ajojohtimet riippuivat suorastaan käden ulottuvilla. Hyvä etten minä eikä mukana ollut hyvä ystäväni saanut tuollaisesta valokaarta!

Talouskasvua ei pidä tavoitella miten tahansa

2010-11-18T23:59:00.003+02:00

Eräs maailmalla huomiota saaneista poliittisista ilmiöistä on vihervasemmistolainen "degrowth"-liike, jossa haetaan keinoja muokata talouspolitiikkaa sellaiseksi, että se pystyisi kantamaan hallitusti talouden taantuman. Sen perusteella, mitä aiheesta on kirjoitettu, ovat monet esitetyistä ideoista kuitenkin varsin radikaaleja ja perustuvat mm. kommunismiin. Vaikkei tahallista taantumaa kannata aiheuttaa tai ilman syytä ruokkia, talouskasvu ei kuitenkaan voi olla itseisarvo, vaan pitäisi osata tehdä tiettyjä priorisointeja. Esitän seuraavassa muutamia huomioita:

Sellainen talouskasvun tavoittelu, joka perustuu velan osuuden bruttokansantuotteesta nousemiseen vaaralliselle tasolle, ei ole kestävää kehitystä. Tällaisessa tilanteessa tulisi mieluummin säästää ja varmistaa riittävä veropohja, vaikka se tilapäisesti johtaisi nollakasvuun tai lievään taantumaan.

Taantumassa on vältettävä turhia, poliittisina lehmänkauppoina tehtäviä veronkevennyksiä tai uusia verovähennysoikeuksia. Esimerkiksi viimevuotinen elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen oli virhe, koska se vain lisäsi valtion velkaa ja koko "hyödyn", joka on näkynyt mitättöminä hiluina ravintola- ja ruokakauppahinnoissa, joutuvat kansalaiset maksamaan korkoineen veroina ja leikkauksina myöhemmin takaisin.

Jos johonkin asiaan liittyy valtiontakaus tai valtion tukia, se ei määritelmän mukaan ole enää vapaan markkinatalouden piirissä. Tällaiseen liiketoimintaan on liityttävä vastineena jokin rajoitus, joka estää sen, ettei synny liikeyrittäjälle näkyvää arbitraasia (*), jonka valtio joutuisi myöhemmin kalliisti velalla tai verovaroilla paikkaamaan. Tällaiset rajoitukset voivat esimerkiksi olla velvoite luovuttaa osa tuotetuista elintarvikkeista hintasäännöstellysti valtiolle tai pankkien talletussuojallisten tilien korkokatto.

(*) Arbitraasi on kauppatieteellinen termi, joka tarkoittaa sitä, että liikeyrittäjällä on positiivinen todennäköisyys saada tietystä liiketoimestaan voittoa ja että missään skenaariossa ei synny inflaatio-, luotto- tai liiketappioita. Kyseessä on siis riskitön voitto.

Turvallisuuspolitiikka sitoo Suomea EU:n ikäviin ja kalliisiin päätöksiin

2010-11-16T23:28:00.003+02:00

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle kirjoitukselle ja käsittelee rahaliiton talouskriisien sammuttamista Suomen kannalta. Valtiovarainministerimme Jyrki Katainen on tänään esittänyt ainakin näennäisesti ponnekkaita vaatimuksia siitä, että Irlannin lainoittamisesta vaadittaisiin takauksia. Tosin Euroopan "isoissa pöydissä" asiasta ei sitten vallitsekaan konsensusta.

Suomi on pieni maa ja ainoa mahdollisuus, miten Suomi voisi oikeasti esittää tällaisia vaatimuksia olisi esittää ne siitä osasta asiaa, mistä voimme itse päättää. Eli Suomi on mukana lainoittamassa Irlantia, jos se saa vakuudet ja jos ei, "teemme Slovakiat" ja Suomi kieltäytyisi lainaamasta Irlannille (yhdessä Kreikan ja Slovakian, mahdollisesti myös Viron kanssa).

En kuitenkaan usko jälkimmäisen skenaarion tapahtuvan, vaan tulemme jälleen näkemään eduskunnassa Kataisen ja muiden ministerien selittelevät haudanvakavina ties millä verukkeilla, miksi on lainattava (tai tosiasiassa lahjoitettava) rahaa tällä kertaa Irlannille ilman takauksia. Kreikan kohdalla vedottiin ajanpuutteeseen, tällä kertaa mahdollisesti joihinkin epämääräisiin "yhteisiin pelisääntöihin".

Ääneensanomattomat taustasyyt ovat niitä kuuluisia "yleisiä syitä". Euroopan Unioniin kuuluminen ja hyvät välit länteen ovat yksi Suomen turvallisuuspoliittisista kulmakivistä. Lännestä eristäytynyt Suomi voisi joutua sekä taloudellisessa että sotilaallisessa mielessä vakavan Venäjän painostuksen ja uhan kohteeksi. Venäjää kiinnostaa edelleen Suomenlahden ja Baltian maiden rannikoiden sotilaallinen hallinta, jota jotkut sikäläiset korkea-arvoiset poliitikot ja upseerit pitävät vain katkolla olevana asiana. Kuten Georgian kohdalla nähtiin ja saatetaan edelleen nähdä, vielä tänäkin päivänä on läntisen yhteisön tuen jääminen puolittaiseksi huomattava riski.

Laskukautta ei voi maksattaa alemmalla keskiluokalla ja heikko-osaisilla

2010-11-16T00:39:00.004+02:00

Kun aikaisemmin on taivasteltu eritoten Kreikan, Latvian ja Islannin huonoja taloustilanteita ja niiden ratkaisumalleja Euroopan Unionissa ja talousalueella, nyt vuorossa on tunnetusti Irlanti, ehkä myös Portugali. Näissä kriiseissä erittäin kiusallisena yhdistävänä tekijänä näyttää olevan pankkien väkinäinen pelastaminen. Oikeastaan missään maissa kansa ei tunnu ymmärtävän, mitä järkeä tällaisessa on, etenkin jos se vain ulkoisesti pahentaa esimerkiksi valtion kassakriisiä tai muut maat joutuvat toisten maiden pankkien maksumiehiksi. Itse asiassa en ymmärrä minäkään.

Sen verran on mahdollista ymmärtää, että talletussuojat ja niihin liittyvät yksityisoikeudelliset ja kansainväliset sopimukset on täytettävä. Tämä on korostunut erityisesti Islannin tilanteessa. Mutta yleinen pankkien pelastaminen niin, että niiden johtajat saavat pitää asemansa ja mahdollisesti jatkossa bonuksiakin valtioiden sisääntuomista rahoista on aivan hirvittävää mädännäisyyttä. Jotenkin siitä tulee mieleen, että suuryritykset ja pankit ovat olleet aikanaan niin voimakkaita poliittisten vaalikampanjoiden rahoittajia tai muuten kytköksissä koko ajan päättäjien terävimpään kärkeen, että taustalla on monimutkainen hyvävelikuvioiden ja potentiaalisten kiristysasetelmienkin verkko. Luonnollisesti tiedetään se, että korkeat pankkivirat ovat joskus myös esimerkiksi ministerien pakastevirkoja.

Joissakin EU-maissa työttömyysasteet ovat nousseet jyrkästi ja köyhyys ja asunnottomuus lisääntyneet sen myötä. On käynyt niin, että ensin on ollut nousukaudella uusliberalistinen periodi, jonka aikana markkinavoimien on annettu temmeltää vapaasti, mutta ovelimmat ovat tuolloin lobanneet myös poliittisen järjestelmän laskukauden varalta, jotta sen väistämättä tullessa olisi voitu siirtyä tappioiden sosialisoimiseen. Jos Euroopan Unionin sallitaan yleisesti kehittyä kaikissa maissa kohti feodaalijärjestelmää eli äärimmilleen vietyä sääty/luokkayhteiskuntaa, se tulee kostautumaan yhä pahempina levottomuuksina.

Poliisien vaaralliset lisävaltuudet

2010-11-13T21:42:00.002+02:00

Helsingin Sanomissa on noussut keskustelu uusista poliisille ja rajavartiolaitokselle tarjottavista oikeuksista "tilapäisesti" pimentää matkapuhelimien tukiasemia, mikä mykistäisi tarvittaessa puhelinverkon laajalta alueelta. Todennäköisesti jatkossa seuraa myös oikeus Internet-yhteyksien solmupisteiden katkaisemiseen samalla tavalla. Uudistuksia on perusteltu terrorismin torjunnalla ja "matkapuhelimella laukaistavien pommien räjäyttämisen ehkäisemisellä".

Kansalaisille tämä kehitys tietysti näyttää aivan toisenlaiselta. Matkapuhelinverkon ja Internetin katkaiseminen ovat maailmalla tyypillisesti käytössä mielipiteiden levittämisen, joukkokokoontumisten järjestämisen ja tiedonvälityksen ulkomaille estämiseksi. Tällä hetkellä voi näyttää absurdilta, miksi Suomessa tällaiseen ryhdyttäisiin, mutta tulevaisuus voi olla toinen. Suomen asema Euroopan Unionissa voi muuttua epävakaammaksi. Uuden hallituksen tekemät talouspoliittiset päätökset alijäämistä eroon pääsemiseksi voivat olla sellaisia, että ne nostattavat massiivisen vastarintaliikkeen verkoston. Vaalitulos voi olla muodostumassa epämiellyttäväksi ja poliittisesti epäkorrektiksi. Nähdäänkö kaikkien tällaisten skenaarioiden seurauksena sellaista, että etenkin kodeissa olevat Internet-yhteydet katkeilevat ja hidastelevat selittämättömästi vaihtelevan pitkinä aikoina, uutissivustot ja blogit näyttävät verkon muuten toimiessa "404 - Not Found" jne?

Ison-Britannian yliopistojen lukukausimaksujen korotus

2010-11-10T23:37:00.004+02:00

Isossa-Britanniassa on tänään nähty massiivisia opiskelijamellakoita hallitusta vastaan, kun sikäläinen hallitus on ilmoittanut nostavansa yliopistojen vuotuisen lukukausimaksukaton runsaasta 3000£:sta 9000£:aan, eli noin 11000-12000€:oon. Tämä merkitsee mm. sitä, että joissakin yliopistoissa hätäisesti kolmessa vuodessa kyhätty kandidaatintutkinto voi maksaa yli 30000€.

Vaikka sikäläinen hallitus on pehmustanut politiikkaansa sillä, että kyseiset maksut eivät lankeaisi opiskelijoiden maksettavaksi välittömästi, vaan vasta myöhemmin niinä vuosina kun he työelämässä tienaavat yli 21000£ vuodessa, ei ratkaisua voida pitää mitenkään tyydyttävänä. Kysymys on nimittäin siitä, kuinka kauan maksuehdot voivat noin "siedettävinä" pysyä? Nykysysteemissä on nimittäin valtiontaloudellisena vikana se, että se ei tällä hetkellä vapauta valtion budjettia kuitenkaan yliopistojen rahoitusvelvoitteista, koska yliopistot eivät voi rahoittaa toimintaansa potentiaalisilla useiden vuosien päästä kerättävillä "maisteriveroilla", vaan tarvitsevat rahat heti. Ja tällöin on mahdollista, että nykyiset päättäjät tekisivät virhearvioita siitä, kuinka suurelta osaa tähtitieteellisiksi korotetut lukukausimaksut pystytään perimään. Jotkut voivat muuttaa valmistuttuaan Isosta-Britanniasta pois sellaisiin maihin, joista perinnän suorittaminen voi olla kallista ja vaikeaa.

Edelläolevan perusteella päättelen, että on muutaman vuoden kysymys ennen kuin Isossa-Britanniassa ollaan poliittisen umpikujan vuoksi amerikkalaisessa mallissa, jossa lukukausimaksuja, olivat ne sitten kuinka hirvittävän suuria tahansa, vaaditaan maksettavaksi heti. Alemmalle keskiluokalle ja köyhille saatetaan tarjota stipendejä, mutta on myös nähty, että tällainen on myös erilaisista taloudellisista syistä erittäin suosittu leikkauskohde.

Irlanti ja pankkien pelastaminen

2010-10-10T23:54:00.002+03:00

Irlannin tilanne EU:ssa ja euroalueella on tällä hetkellä järjetön: maa on massivisissa veloissa ja se pelastaa epätoivoisesti suurta "Anglo-Irish Bank":ia, mikä vain lisää koko maan ahdinkoa. Oikeasti pitäisi tyytyä pelastamaan vain sen verran kuin velvoitteet ovat, eli talletussuojan mukaiset talletukset ja antaa lopun kaatua. Tämä ja muut pankkien pelastushankkeet kuitenkin viittaavat siihen, että pankkien ja poliittisten puolueiden välillä on aivan liian suuria rahoituskytköksiä ja pankkien johtoasemia myös käytetään ministerien ja pitkäaikaisten kansanedustajien suojatyöpaikkoina. Nämä ratkaisut tulevat tuomaan euroalueen vakaudelle ja legitimiteetille kalliin laskun, jos niitä ei kunnolla julkisesti selvitetä.

Pikavippiliiketoiminnassa huomiotaherättävä muutos

2010-10-10T21:22:00.003+03:00

Vanha viisaus talouspolitiikassa on se, että järkevät sijoittajat ovat mukana nousuissa ensin ja siinä vaiheessa kun "kasvukohteisiin" sijoittamisesta tulee massatoimintaa, ollaan jo myöhässä. Monet muistanevat vuosituhannen vaihteen IT-kuplan ajoilta esimerkiksi sellaisen järjettömyyden, että joidenkin tietotekniikkafirmojen osakkeita jonotettiin kymmenien metrien pituisissa jonoissa, vain jotta niiden arvosta hyvin lyhyessä ajassa olisi valtaosa hävinnyt taivaan tuuliin.

Sama tulee mieleen sellaisesta "uudesta" rahoitustuotteesta kuin vertaislainat. Pikavippiyhtiöt ovat takoneet jo kauan kyseenalaisella toiminnallaan merkittäviä voittoja, mutta nyt jostakin syystä jotkut tämän alan yritykset ovat saaneet liikeidean, jossa ne toimivat suorina velanvälittäjinä "tallettajien" ja vipinottajien välillä, eivätkä hoida velkoja oman kassansa kautta, kuten esimerkiksi pankit tekevät. Tällä tavalla tarjotaan "tallettajille" mahdollisuus huippukorkoihin pääsemällä osaksi pikavippibisnestä. Vaaran merkit ovat kuitenkin näkyvissä.

Se, että pikavippiyhtiöt eivät enää niin hanakasti toimisi oman kassansa kautta, saattaa tarkoittaa epäluuloa lainsäädännön kehitystä ja kasvavaa luottotappioriskiä kohtaan. Vertaislainoja välittävät pikavippiyritykset haluavatkin pestä kätensä näistä riskeistä ja tyytyä provisioihin, jotka nekin voivat olla varsin suuria. Lisäksi heidän vastaanottamillaan talletuksilla ei tietenkään ole talletussuojaa.

Toivon, että rahoitustarkastus selvittäisi mahdollisimman pian huolellisesti koko pikavippibisneksen nykytilan Suomessa, ja että lainsäädännöllisiin toimiin ryhdytään ajoissa ennen kuin alasta kehittyy vaarallinen talouskupla. Painajainen olisi esimerkiksi pikavippiyhtiöiden osakkeiden päätyminen pankkien taseisiin ja johdannaismarkkinoille.

Valuuttasota ja EKP:tä koskeva kielto osallistua siihen

2010-10-09T01:22:00.004+03:00

Helsingin Sanomien mukaan IMF varoittaa talousmahteja valuuttasodasta. Erityisesti IMF:n pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn muistutti, että "maailmantalous on vasta elpymässä taloushistorian pahimmasta taantumasta sitten toisen maailmansodan.". Tässä asiassa Strauss-Kahn epäilemättä on oikeassa.

"Valuuttasodalla" tarkoitetaan tietoista setelielvytystä eli valuutan ulkoisen arvon huonontamista, jolla lisätään inflaatiota ja yritetään saada valuuttaa vähäarvoisemmaksi myös muihin suurvaluuttoihin nähden. Tällä tavoitellaan lähinnä kahta asiaa, ensinnäkin sitä, että omassa valuutassa otetut velkasitoumukset pienenisivät, jolloin devalvointi toimisi piiloverotuksena ja toiseksi sitä, että vienti muille valuutta-alueille alkaisi paremmin vetää. Tässä kehityskulussa on kuitenkin suuria ongelmia.

Kuten viime aikoina on muistutettu, on setelielvytys monissa maissa johtanut hyperinflaatioon. Klassisin esimerkki lienee 30-luvun Saksasta, mutta sama ilmiö on toistunut myös vuosituhannen vaihteen tienoilla Venäjällä ja sen jälkeen teollisuusmaista Islannissa ja kehitysmaista Zimbabwessa. Palkkarahoista ja säästöistä ei ole mitään iloa, jos ne menettävät arvonsa ja siinä vaiheessa kun kaikki kansalaiset sen huomaavat, on kaikki edellytykset sille, että maiden valtiojärjestelmät menevät sekaisin väkivaltaisista mielenosoituksista ja yleislakoista. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa.

Eräs pidäke on olemassa, jos sitä suinkin noudatettaisiin. Euroopan keskuspankki nimittäin on ainakin muodollisesti riippumaton ja ylikansallinen ja sitä sitovat ehdottomat säännöt valuutan arvon huolehtimisesta. Euroopan keskuspankkia on eksplisiittisesti kielletty tekemästä sellaista korko- ja rahapolitiikkaa, jolla inflaatio euroalueella nousisi yli 2%:iin vuodessa. Jos keskuspankkimme tätä noudattaa, on myös Yhdysvaltain ja Japanin keskuspankkien se väistämättä huomioitava, koska dollarin ja jenin liiallinen heikentyminen kääntyisi jossakin vaiheessa omaan nilkkaan ampumiseksi kansainvälisen liiketoiminnan siirtyessä eurosidonnaisuuteen.

Yliopistojen sisäänottoa tulisi karsia ehdoitta

2010-10-08T18:53:00.005+03:00

Nykypäivän ja Verkkouutisten mukaan opetusministeri Henna Virkkunen on sitä mieltä, että "opiskelupaikkoja voitaisiin vähentää aika paljonkin, jos opiskelijat valmistuisivat nopeammin." Minä taas olen sitä mieltä, että etenkin yliopistopaikkojen osalta tästä toteamuksesta pitäisi ottaa jossittelu pois ja joka tapauksessa vähentää opiskelupaikkoja, varsinkin niiltä aloilta, jotka ovat huonosti työllistäviä. Miksi poliittinen tahto kuitenkin puuttuu?

Sisäänoton vähentäminen tuottaisi monille yliopistoille selviä etuja. Jos valinta pidetään pääsykoeperusteisena ja toissijaisesti paperivalintana, eli opiskelijoita otetaan sisään taidon ja lahjakkuuden eikä rahan perusteella, niin keskimääräinen opiskelija-aines olisi pätevämpää ja motivoituneempaa. Kurssien järjestämiseen ja opinto-ohjaukseen olisi paljon enemmän rahaa käytettävissä. Myös opintotukea voitaisiin muuttaa suoritepainotteiseksi ja saadut säästöt uudelleen kohdentamalla korottaa etenkin kandidaattivaiheen osalta ja vähentää opiskeluaikaista tutkintoon kuulumatonta työssäkäyntiä.

Kuitenkin keskusteluissa pyörivät jatkuvasti mukana myös lukukausimaksut, pääsykokeiden väkinäinen poistaminen ja opiskelijan taitoihin ja lahjakkuuteen liittymättömät soveltuvuusharkinnat. Välillä on puhuttu myös "tilapäisestä" sisäänoton lisäämisestä johtuen nuorisotyöttömyydestä. Eli suomeksi sanottuna pelissä on raha ja suhteet. Pelkäävätkö jotkut etenkin kokoomuksen poliitikot sitä, että jos pääsykoepohjaisesti tarpeeksi kiristetään yliopistojen sisäänottoa, se johtaa entistä useammin siihen, että monet ylemmän keskiluokankaan taustan omaavat ylioppilaaksi kirjoittavat eivät mihinkään yliopistojen koulutusohjelmiin pääse, ainakaan ensi yrittämällä? Muistelen, että joku tuohtunut kirjoittikin kerran Helsingin Sanomain keskusteluihin jotakin sen suuntaista, "että on katkera kun ei päässyt Suomessa yliopistoon sisään, piti mennä ulkomaille, mutta heille kelpasivatkin hänen [tai vanhempiensa] rahat!"

Talous ei oikene, jos korjausten sijasta ongelmia lykätään

2010-10-05T23:48:00.003+03:00

Helsingin Sanomat uutisoi tänään seuraavasti:

Maailman rahoitusmarkkinoiden toipuminen vuonna 2008 alkaneesta kriisistä on kärsinyt takaiskun, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) arvioi.

Epävarmuus maailman rahoitusmarkkinoilla on nyt voimakkaampaa kuin puoli vuotta sitten, IMF:n tiistaina julkistamassa rahoitusmarkkinoita käsittelevässä GFSR-raportissa todetaan.

Raportin mukaan epävarmuuden kasvu johtuu joidenkin Euroopan maiden velkaongelmien kärjistymisestä ja Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoiden heikosta tilanteesta. Sen sijaan kehittyvien maiden asema rahoitusmarkkinoilla on vakaa.

Yllä oleva ei ole, tämänkään blogin aiemman sisällön perusteella, mitenkään yllättävä. Rahoituskriisin oikeiden syiden korjaamisesta ei ole nähty tai kuultu kuin kärpäsenjätöksiä, sen sijaan pääpaino on ollut ja on edelleenkin liian matalissa keskuspankkikoroissa, monien valtioiden harjoittamassa velaksi elvyttämisessä ja itsepintaisessa pitäytymisessä veronkevennyksiin ja pankkien pelastamiseen, vaikka se maksaisi mitä hyvänsä. Kullan hinnan viimeaikaisen nousun pitäisi olla erityisesti hälytysmerkkinä keskuspankeille.

Ilmeisesti syynä on, että veroratkaisuja ei uskalleta tehdä äänestäjien pelossa, EKP:n johto taas pelkää suurten EU-maiden kaatavan heidät kovapalkkaisista virka-asemistaan, jos he oikeasti noudattaisivat aiemmin sovittuja sääntöjä inflaatiokriteerien ja jäsenmaiden luototuksen kiellon suhteen ja pankit taas ovat joidenkin poliitikkojen läänityksiä, avokätisiä tukijoita ja suojatyöpaikkoja esimerkiksi ministerinpestin päättymisen varalta.

Ruotsin valtiopäivävaalit

2010-09-19T21:19:00.002+03:00

Ruotsissa ovat valtiopäivävaalien äänestyspisteet juuri sulkeutuneet ja tuloksia odotellaan. Mielenkiintoisin kysymys lienee, miten käy ruotsidemokraattien, pääsevätkö he läpi ja saavatko ääniä parlamenttiin.

Vaaleja kuitenkin varjostaa se, että niiden vaalisalaisuus on puutteellinen. Ruotsalainen järjestelmä on sellainen, että äänestäjät voivat ja heidän odotetaan poimivan jo äänestyskopin ulkopuolelta vaalivirkailijatiskiltä lapun, johon on merkitty puolue ja mahdollinen ehdokaslista jo etukäteen. Tällaisessa on se ongelma, että vaalisalaisuus häviää. Sekä vaalivirkailijat että kanssaäänestäjät pääsevät näkemään, minkä puolueen lappusen kukin ottaa.

Se, että äänestäjä voi halutessaan ottaa tyhjän lapun ja täyttää sen äänestyskopissa, mikä on normaali kansainvälinen tapa, ei pelasta tilannetta, koska joissakin paikoissa tällainen ehdollisen vaalisalaisuusoikeutensa pyytäminen voi leimata henkilöä. Vaalivirkailijat ja muut äänestäjät pohtivat, mitä salattavaa tälläkin henkilöllä on.

Totalitaarisissa maissa vaalisalaisuutta on rikottu pääasiassa sitä varten, jotta poliisi, armeija tai tiedustelupalvelu on voinut päättää, ketä henkilöitä se seuraa ja pidättää kuulusteltavaksi. Äänestäjiä saatetaan myös avoimesti pelotella valitsemaan tietyllä tavalla (usein hallituksen edustajia).

Vantaan kehäradan rahojen riisto

2010-08-20T22:59:00.004+03:00

Hallitus on budjettiesityksessään leikannut ns. kehäradan, eli Helsinki-Vantaa-lentoaseman kautta menevän ratalinjan rahoitusta ja väittää liikenneministeri Anu Vehviläisen suulla, että "mikään hanke ei keskeytyisi tai merkittävästi viivästyisi tämän takia".

Olen eri mieltä. Pääkaupunkiseudun tärkeät raideliikenneratkaisut, kuten länsimetro tai mainittu kehärata eivät saa viivästyä enää lainkaan ja koska molemmat ratahankkeet sisältävät runsaasti tunneleita (länsimetro 13 km ja kehärata 7 km), kehärata lisäksi siltoja, niin leikkaukset näkyvät helposti kalliina turvallisuuspuutteina. Tämänkaltaisia ongelmia on nähty esimerkiksi Turun moottoritiellä Salon ja Lohjan kaupunkien sekä Nummi-Pusulan kunnan alueilla, joissa uusia tunneleita ja isoja moottoritieosuuksia on suljettu tuhkatiheään joko "turvajärjestelmien testauksen" tai (yhtyeelle) ilmaisten Rolling Stones-mainosten takia.

Tämän leikkauskohteen sijasta olisi tullut mieluummin esimerkiksi poistaa asuntolainojen korkovähennys.

Hallitus hakee lisätehoja opiskeluun - huolestuttavin keinoin

2010-08-20T00:01:00.004+03:00

Verkkouutiset otsikoi taannoin:

Hallitus hakee lisätehoa opiskeluun

Otsikko ja artikkelin perusidea totta kai on piristävä ja uudistushenkinen, mutta kaikessa lyhyydessään siitä on luettavissa eräitä yliopistojen autonomiaa ja opiskelijoiden tasa-arvoa vahingoittavia piirteitä, jos se väkisin toteutetaan:

Hallituksen budjettiriihessä päättämiin uudistuksiin kuuluu muun muassa ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevien suosiminen valinnoissa lisäämällä ylioppilastutkinnon painoarvoa sekä siirtämällä korkeakouluopintoja jo suorittaneet erillisvalintakiintiöön.

Tämä ei saisi merkitä pääsykokeista luopumista niillä aloilla, joilla yliopistot katsovat pääsykokeet tarpeellisiksi. Lisäksi tulisi, kuten aiemmin olen todennut, pitää huolta siitä, ettei ammattikorkeakoulun valitseva polta siltoja takanaan päästä suorittamaan myöhemmin maisterintutkintoa ilman lisähaittoja, kuten vaikeampaa pääsyprosessia tai lukukausimaksuvelvoitetta. Ylempää ammattikorkeakoulututkintoa ei voi kaikissa tapauksissa pitää mielekkäänä maisterintutkinnon vaihtoehtona, koska sen merkitys ja viralliset ja epäviralliset meriitit työn- ja virkojen haussa sekä mahdollisuudet edetä sen perusteella työ- tai virkauralla ovat epäselvät. Yliopistotutkintoihin ei tule laittaa mitään lukukausimaksuja, ei ensimmäistä tai toistakaan tutkintoa varten.

Opintojen rakennetta aiotaan muuttaa niin, että opiskelijoilla on mahdollisuus valmistua nopeammin. Korkeakouluissa opintotuen myöntäminen muutetaan kaksiportaisen tutkinnon mukaiseksi. Asumislisäkuukaudet lasketaan tukiaikaan. Myös opintojen seurantaa uudistetaan.

Tämä on kaikilta muilta osin hyvä, paitsi ensimmäisen virkkeensä osalta. Se ei nimittäin saisi merkitä kompromissia suomalaisten maisteriohjelmien vaatimuksissa ja tasossa. On erityisesti huomattava, että monia ulkomailla suoritettuja putkitutkintomaisempia maisteriohjelmia koskevat mm. seuraavat haitat:

Liian vähäinen opiskeluajan oman alan työkokemus ei anna tarpeeksi valmiuksia työelämään ja työllistyä hyvin. Tämä on ollut erityisenä ongelmana Ison-Britannian eräissä nelivuotisissa maisteriohjelmissa.
Jotkut liian kevyeksi katsotut maisteriohjelmat muuallakaan EU:ssa eivät ole olleet hyväksyttävissä Suomessa päteviksi maisterintutkinnoiksi, vaan rinnastettu esimerkiksi "vain" kandidaatintutkintoon. Tiedän asiaa koskevan tapauksen koskien erästä arvostettua saksalaista yliopistoa.
Jotkut eurooppalaiset yliopistot kärsivät akateemisesta korruptiosta, jossa pimeillä rahasuorituksilla voi nopeuttaa valmistumista ja hyvien arvosanojen saantia. Ongelma on tyypillinen Itä- ja etelä-Euroopassa.

Yliopistoille opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) lupasi 160 ja perusopetuksen laadun kehittämiseen 80 miljoonaan euroa lisää rahaa.

Tämä on hyvä juttu, muttei velkarahalla toteutettuna. Tälle pitäisi nykyisen taloudellisen tilanteen huomioiden, budjetissa löytyä vastapaino tuloverojen, kulutusverojen, kiinteistöverojen tai minkä tahansa sopivan veroasteikon korotuksesta. Kestämätön velaksi eläminen pakottaa vain riisumaan koulutusinvestointejakin paniikissa seuraavilla hallituskausilla.

Porvarihallitus "tempputyöllistää", vaikkei sen pitänyt niin tehdä

2010-08-03T23:30:00.005+03:00

Kuten Kiviniemen hallituksen ensimmäisestä ja ilmeisesti myös viimeisestä budjettiesityksestä käy ilmi, Suomen valtion velkaannuttaminen on jatkunut edelleen. Erityisen silmiinpistävää on se, että tällä hetkellä huomattava osa elvytystoimista kohdistuu nuorisotyöttömyyttä vastaan ja erityisesti ammattikoulun, oppisopimuskoulutuksen tai ammattikorkeakoulun käyneisiin nuoriin. Jonkinlaisena "uutisena" tuotiin myös se, että vain aniharva ammattikoulun suorittaneista haluaa tai pystyy hakeutumaan yliopistokoulutukseen.

Edellä oleva tarkoittaa suomeksi sitä, että nykyisillä toimilla paikataan aikaisempia koulutuspolitiikan virheitä, jotka olisi voitu välttää ja joihin tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Varsinaisia ongelmia on lähinnä kaksi: ensinnäkin ammatillisen koulutuksen sisäänottomääriä on alunperin suunnattu väärin ja joillekin aloille otetaan selkeästi liikaa opiskelijoita niiden työllistävyyteen verrattuna. Tämä vika ei rajoitu vain ammattikouluihin vaan koskee yhtä lailla ammattikorkeakouluja ja yliopistojakin. Aluepoliittiset syyt, "välivuosien välttämistoimet" ja silkka populismi ovat estäneet tämän ongelman täyttä korjaamista myös tämänvuotisissakaan valinnoissa.

Toinen ongelma on ammattikorkeakoulujärjestelmän selkiytymättömyys, jossa liian monille koulutusohjelmille annetaan virheellisesti korkeakoulututkinnosta vihjaava titteli, vaikka tällaiseen ei olisi oikeita edellytyksiä, kun ottaa huomioon tutkintojen sisällön, ammatilliset painotukset ja vaativuuden. Seurauksena on useita väärinkäsityksiä jo opintojen alkuvaiheessa jatkokoulutuskelpoisuuden suhteen. Tämä ongelma on syntynyt EU:n painostuksesta ja Bolognan prosessin kritiikittömästä soveltamisesta, mutta myös siitä, että ei olla oltu valmiita tunnustamaan sitä, ettei nykyään kaikkien lukion käyneiden kuulu olettaa jatkavan korkeakouluun, kuten 1900-luvun alkupuolella.

Jos ainoaan oikeaan korjaustoimeen, eli korkeakoulutuksen ja huonosti työllistävien ammatillisten linjojen sisäänoton vähentämiseen pääsykoeperustaisesti ei ryhdytä heti, ei Suomella ole uuden taantuman tullessa ja edellisen seurausten pitkittyessä enää jatkossa varaa velalla tempputyöllistämiseen. Tällöin eräs mahdollisuus on, että työttömyys räjähtää jopa yli 20%:n, kuten Virossa nyt.

Venäjän ja Suomen lastensuojelukiistasta

2010-07-21T20:14:00.003+03:00

Viime aikoina on ollut otsikoissa Venäjän puuttuminen joihinkin Suomen sosiaaliviranomaisten hoitamiin lastensuojelutapauksiin, tyypillisesti huoltajuusriitoihin ja huostaanottoihin, mikä on nähty paluuksi suomettumisen aikaan ja rinnasteiseksi Neuvostoliiton tapoihin aikanaan painostaa Suomea erilaisilla diplomaattisilla tavoilla. Mielestäni tässä kuitenkin on kysymys hieman eri asiasta.

Kukin maa huolehtii tyypillisesti jossakin määrin omien kansalaistensa eduista myös ulkomailla. Näinollen tapauksissa, jossa jollakin Suomen lastensuojeluviranomaisten toimenpiteiden kohteena olevalla lapsella tai hänen jommallakummalla vanhemmallaan on Venäjän kansalaisuus tai Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuus, on heillä kansainvälisten diplomaattisten käytäntöjen mukainen oikeus olla yhteydessä asiasta Venäjän edustustoon ja saada sieltä tarvittaessa oikeusapua. Vastaavasti Suomen ja Euroopan Unionin edustustot neuvottelevat vastaavista tapauksista alueensa ulkopuolella.

Tunnistan asiassa myös kaksi erillistä ongelmakenttää, joista yksi on se, ettei Venäjä ole liittynyt kansainväliseen lapsikaappauksia käsittelevään sopimukseen, jonka lähtökohtana on se, että maat pyrkivät muodostamaan yhteisen mielipiteen kunkin lapsen huoltajuuskysymyksistä ja tarvittaessa huolehtimaan kaapattujen lasten laillisesta palautuksesta ja riitojen ratkaisemisesta. Tällaisten sopimusten perusteella on lapsia luovutettu Suomesta lailliselle huoltajalleen ulkomailla, esimerkiksi Yhdysvalloissa ja vastaavasti lapsia on saatu palautettua takaisin Suomeen.

Toinen ongelmakenttä on se, että jotkut suomalaiset lastensuojeluviranomaisten toimenpiteet eivät täytä oman maamme lastensuojelulakia eikä kansainvälistä lasten oikeuksien sopimusta ja ovat epäeettisiä. Erityisen ongelmallisia tässä suhteessa ovat etävanhemmista vieraannuttaminen, aiheettomien huostaanottojen purkamisen hankaluus ja sukulaissijoituksen ja laillisen (etä)vanhemman ohittaminen sijoituspäätöksissä. Tulevaisuudessa kansanedustajilta on toivottava ryhtiä olla päästämättä joidenkin intressiosapuolten tuputtamaa pakkoadoption helpottamista maamme lakeihin. Milloin tällaiset sattuvat koskemaan suomalais-venäläisiä lapsia, ei voi odottaa, että Venäjä edustustoineen olisi hiljaa.

Viron marssi rahaliittoon kevyin eväin

2010-07-15T21:30:00.005+03:00

Naapurimaamme Viro liittyy ensi vuoden alusta eurovaluuttaa käyttävien maiden joukkoon jo pitkään voimassaolleella kurssilla 1 EUR=15.6466 EEK. Tämä on sinänsä hyvä ja Euroopan Unionin pohjoisosien yhtenäisyyttä vakauttava asia. Huolestuttavaa tosin on se hinta, jonka Viron kansa on joutunut nykyisestä talouspolitiikasta maksamaan. Työttömyysprosentti huitelee 20% lukemissa koko maan osalta ja monilla syrjäseuduilla se on jopa yli 50%, samalla kuin sosiaaliturva on olematon tai erittäin ohut. Kaiken huipuksi Virossa on toteutettu useiden alojen palkanalennuksia jopa 20% verran, jotka kohdistuvat etenkin pienituloisiin.

Ihmeellisen paljon ikäviä asioita virolaiset hyväksyvät ilman, että menisivät lakkoihin tai alkaisivat osoittaa mieltään. Tosin epäilen, että tämä asiantila on väliaikainen, koska tällä hetkellä Euroopan Unioniin ja euroalueeseen on ladattu suuret odotukset tulevaisuudessa tapahtuvasta hyvinvointiyhteiskunnan kehittymisestä talouskasvun myötä. Jos tähän ei päästä tai ei edes pyritä, jossakin vaiheessa siellä kuitenkin kansan silmät avautuvat ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus tulee tuottamaan uusia "pronssiöitä" (yhtä rajuja mielenosoituksia kuin pronssisoturin siirron tapauksessa joitakin vuosia sitten).

Ydinvoimapäätös oli järkevä

2010-07-03T17:42:00.004+03:00

Huolimatta kaikista voimakkaista mielenosoituksista ja visuaalisista ja äänekkäistä tempauksista, eduskunta antoi Fennovoimalle ja TVO:lle kummallekin luvan uuteen ydinreaktoriin. Nykytilanteessa tällainen päätös oli ainoa järkevä vaihtoehto, jopa ydinvoiman riskitkin huomioiden. Ydinvoimassa on onnettomuusriski, jota tulisi kaikin mahdollisin tavoin pitää mahdollisimman pienenä, mutta onnettomuusriskinsä on myös ydinvoimattomuuden aiheuttamassa energiapulassakin. Tällaisen onnettomuuden nimi on laajat sähkökatkot kireän pakkasjakson keskellä. Monissa Itä-Euroopan maissa kaasukiistat Venäjän kanssa kärjistyvät useimmiten juuri silloin kun energiahuolto on haavoittuvaisimmillaan ja tämä näkyy heti kansalaisten turvallisuudessa. Ihmisiä voi paleltua kylmiin koteihinsa, samoin elintarvikehuolto voi energiapulassa seisahtua tai häiriintyä. Nyky-yhteiskunnissa, etenkin kaupunkialueilla, luotettavaa energiansaantia on pidettävä samanlaisena ihmisten perustarpeena kuin ruokaa ja vettä.

Monien ydinvoimaa vastustavien järjestöjen tavoitteet ovat syvällisempiä kuin pelkkä ydinvoiman vastustus. Eräs tällainen liike on säästämistä ja varallisuuden parempaa tasaamista tukeva "degrowth"-liike, joka kyseenalaistaa lisääntyvällä teollisuustuotannolla tapahtuvan jatkuvan talouskasvun tavoittelun. Totta on, että loputon kasvu on mahdottomuus, mutta ongelmaa on mielestäni ensin lähdettävä purkamaan tulontasaus- ja verotuspäätöksistä käsin kuin jättämällä energiahuolto hunningolle. Nykyisissä yhteiskunnissa suuryritykset saattavat saada vaikeissa tilanteissa etuoikeuden energiaresursseihin kansalaisten ohi, tarkoittaen, että monet maat saattaisivat ennemmin pimentää miljoona kerrostaloasuntoa kuin keskeyttää paperi- tai metalliteollisuuden tuotantoa.

Valtiontalous pitäisi tasapainottaa veronkiristyksillä heti

2010-06-22T20:13:00.004+03:00

Viime aikoina on kohistu jonkin verran Hetemäen verotyöryhmästä. Tyypillistä tällaisille on aina se, että ne herättävät poliittisia intohimoja ja ristiriitoja ja eri etujärjestö-osapuolet ovat omien asioidensa suhteen varpaillaan. Kaikkia ei voi koskaan miellyttää yhtä aikaa.

Miksi olen itse pettynyt kyseisiin esityksiin, johtuu siitä, että vaalien alla ei nähdä tai ei suostuta näkemään tai myöntämään paljon voimakkaampaa leikkaus- ja veronkiristystarvetta valtion budjetin oikaisemiseksi kuin olisi tarpeen. Suomi ei voi tehdä jatkuvasti alijäämäisiä budjetteja, etenkään EU:n sääntöjen vastaisen korkeita alijäämiä. Kuten on nähty, löysä taloudenpito kostautuu monissa maissa luottoluokituksen heikkenemisellä ja lainakorkojen nousun kohtalonkierteenä. EU:ssa on myös jo useampi teollisuusmaa suistanut itsensä normaalien lainamarkkinoiden ulkopuolelle.

Jos poliittista halua riittäisi, valtion budjettia voitaisiin merkittävästi oikaista tai saada jopa tasapainoiseksi tai ylijäämäiseksi seuraavilla verotustoimenpiteillä:

Asuntolainojen korkovähennysten poisto

Varallisuusveron palauttaminen

Kiinteistöverojen nosto

Arvonlisäverokantojen nosto

Pääkaupunkiseudun ruuhkamaksut

Tuloveron progression lisääminen

Pääomaverotuksen muuttaminen progressiiviseksi ja kiristäminen

Huomattakoon, että en sisällyttänyt keinovalikoimaan suoraan yritysveron korotusta, koska yritysverokannalla monet talousviisaat väittävät olevan suoran työllisyysvaikutuksen. Leikkaustoimenpiteistä eräs tärkeimmistä on eläkeiän nostaminen. Vaikka nyt esitetty kieltämättä ainakin alkuvaiheessa supistaa taloutta ja alentaa monen keskituloisenkin suomalaisen elintasoa hieman, on sitä pidettävä pienempänä pahana kuin salakavalasti pahentuvia valtion velkaantumisongelmia.

Älkäämme antako leikkaustarpeiden kasvaa korkoa!

Kreikka ja turvallisuuspolitiikka

2010-05-12T23:52:00.003+03:00

Eduskunta on odotetusti melkein koko hallituksen voimin hyväksynyt Kreikan hillittömän suuruisen lainaohjelman. Vihreätkin äänestivät puolesta ja vetivät samalla ydinvoimamediakampanjalla huomiota pois pääasioista. Onhan totta, että ydinvoima-asia oli tiedossa ja Vihreiden tosiasiallisesti hyväksymä jo hallitusohjelman laadintavaiheessa, mutta Kreikka-paketti uusi omaatuntoa rassaava talouspoliittinen kriisikysymys.

Kysyisin hallitukselta, mitä jäi kertomatta? Todellinen syy Kreikan massiiviseen tukemiseen Suomen osalta ei voi olla se, että ehkäistäisiin kriisiä koko euroalueella, koska Kreikka voidaan tarvittaessa sulkea pois Euroopan keskuspankin rahoituksen piiristä ja sortaa vararikkoon. Kreikkaan lainatut euromääräiset roskalainat kuihtuvat, mutta mitä se esimerkiksi Suomen tai Saksan obligaatioihin vaikuttaisi? Jos epäilyksiä herää Espanjan, Portugalin ja Irlannin suhteen, sitten herää. Kreikan vararikko saattaisi toimia jopa ankarana pelotteena suitsia muita euroalueen talousohjelmia kuntoon.

Minun spekulaationi on edelleen, että pelätään Kreikan suistumista anarkiaan ja sotilasvaltaan ja siitä tulevia turvallisuuspoliittisia riskejä Välimeren alueelle. Suomi on avustusohjelmassa mukana omista turvallisuussyistään, koska osoittamalla epälojaliteettia, saattaisi muutenkin hankalasti aukipidettävä NATO-ovi mennä riitojen takia kiinni. NATO:on Suomi nimittäin pyrkii mahdollisimman nopeasti, kunhan presidentti maassa vaihtuu.

Jälkikäteen salailu on ongelmallista, jos vaakakupissa on ihmisen vapaus

2010-05-12T23:43:00.005+03:00

Tiitisen listaa salaillaan siis edelleen KHO:n päätöksen turvin, mikä osoittaa, että Suomi ei kykene tekemään tiliä kylmän sodan aikaisesta menneisyydestään. Vaikka maanpetossyyteoikeus niiltä ajoilta onkin vanhentunut, jos tapaukset eivät ole törkeitä, siitä huolimatta halutaan osaa poliittisesta eliitistä varjella heidän aikaisempien toimintatapojensa ruodinnalta. Lisäongelman tuottaa se, että tunnetusti ainakin yhtä tunnettua suomalaista on Itä-Saksa-kytkösten vuoksi perusteettomasti ahdisteltu ja uhkailtu Suojelupoliisin tiloissa jopa elinkautisella vankeudella. Näin raskaiden syytösten esittäminen vaatisi nykyaikana ehdottomasti sen, että mahdollisimman paljon syytteiden ja epäilysten perustasta voitaisiin tuoda julkisuuteen viimeistään lainvoimaisen tuomion tullessa tai prosessin rauetessa syyttämättäjättämispäätökseen.

Salaisista prosesseista, jotka vaikuttavat tuomiovaltaan olen esittänyt täällä kritiikkiä myös aiemmin, esimerkiksi brittiläisessä Jon Venablesin tapauksessa, Ulvilan murhatutkinnan peitetoiminnassa ja Mika Murasen ehdonalaiskäsittelyn hylkäävän päätöksen perusteiden salaamisessa. Jälkimmäisessä on huomattava, että Helsingin hovioikeuden päätökset elinkautisvankien vapauttamista tai vapauttamisen hylkäämistä koskien eivät rinnastu presidentin armahdusoikeuteen, vaan kuuluvat lainmukaisena osana rangaistuksen täytäntöönpanoon.

Nousukaudellakin pitäisi osata noudattaa talouden pelisääntöjä

2010-05-07T23:46:00.003+03:00

Jatkan vielä edellisestä aiheesta huomioiden erään seikan, joka vaikuttaa monesti nykyaikaisiin talouskriiseihin, mutta jonka vaikutusta vähätellään tai se on unohdettu. Kysymyksessä on tuloerojen kasvu.

Kasvavassa taloudessa tuloerojen kasvu ja eriarvoistuminen voidaan peittää sillä, että kasvun hedelmiä riittää useimmille, joillekin niukasti, joillekin yltäkylläisesti. Kun kuitenkin muistetaan, että jo ympäristösyistä loputon kasvu on mahdoton, on vakavasti mietittävä sitä, miten ihmiskunta länsimaissa voisi elää pitkän nollakasvun tai hitaan taantuman ajassa ilman, että yhteiskunnat hajoavat. On nimittäin selvää, että tällaisissa tilanteissa pienetkin viitteet tuloerojen kasvuun ja luokkaerojen muodostumiseen näkyvät poikkeuksellisen selvästi ja aikaansaavat levottomuuksia. Lailliset ja laittomat lakot yleistyvät ja katuväkivalta ja rikollisuus lisääntyy.

Aikaisemmat sosialistiset kokeilut ovat johtaneet yksipuoluejärjestelmiin ja vallan keskittymiseen puolue-eliitille. Neuvostoliiton aikaan oli myös tyypillistä, että NL hallitsi Itä-Euroopan maita sotilaallisesti ja tukahdutti ihmisoikeudet, sananvapauden ja vapaan liikkuvuuden. Itse asiassa järjestelmässä sosialismi oli silmänlumetta peittämään diktatuurin ja suurvenäläisen imperialismin vääryydet.

1990-luvun alusta valtaa on saanut vastaavasti uusliberalismi, jossa on uskottu, että paras tuottavuus ja talouskasvu saavutetaan mahdollisimman kevyellä valtiolla, mutta sääntelemättömällä markkinataloudella ja yksityisellä sektorilla. Sellainen järjestelmä toimii sitä paremmin, mitä voimakkaampaa on kasvu, mutta paljon vikaa on sopeutumisessa laskusuhdanteisiin ja tilanteisiin, jossa pankeilla ja suuryrityksillä menevätkin asiat pieleen. Aivan liian usein ollaan siinä tilanteessa äkkiä yhteiskunnan kukkarolla, eli "yksityistetään voitot, sosialisoidaan tappiot". Tällainen järjestelmä on niin mätä, että Eurooppa ei vältä sotiakaan, jos nykyisestä vaikeasta taloustilanteesta ei voi periytyä noudatettuja ja tiheään valvottuja pelisääntöjä myös tulevalle ajalle. Pankkimaailmassa avainsanoja ovat esimerkiksi otto- ja antolainauskorkojen välisen eron pitäminen terveellä pohjalla ja velanteko vain vakuuksia vastaan.

Talous- ja työmarkkina-asiat uhkaavat lähteä käsistä

2010-05-04T23:30:00.004+03:00

Kreikan tukemisesta on tullut kirjoitettua jo toissa blogimerkinnässäkin, joten siitä ei ole muuta uutta sanottavaa kuin että odotan nähtäväkseni tämän päivän eduskunnan pöytäkirjaa. Olen edelleen pettynyt Euroopan Unionin salamyhkäisistä päätäntätavoista ja velvoiteketjuista, jotka uhkaavat koko unionin legitimiteettiä ja sen "kruununjalokiviä", eurovaluuttaa, tavaroiden vapaata liikkumista ja vapaan liikkumisen takaavaa Schengenin sopimusta.

Ikävien asioiden taustatietoja peitellään, pankkikriisin todellisia syitä ei korjailla rajoittamalla pankkisektoria ja lamaa "torjutaan" keinoin, jotka eivät ole oikeasti torjuntakeinoja, vaan hankalien tilanteiden lykkäämistä eteenpäin ja kaikkien lieveilmiöiden pahentamista, kun ne lopulta laukeavat käsiin. Paraatiesimerkkeinä tästä ovat runsas velkaelvytys ja luonnottoman matalat, monissa maissa, mukaanlukien Suomessa, asuntokuplia paisuttavat ohjauskorot.

Kreikan apupakettiin verrattuna "sivuasiana" on käsitelty sitä, että hallitus olisi luopumassa Suomessa systemaattisesta eläkeiän nostohankkeesta, vaikka hanke olisi tulevaa järkevää taloudenpitoa ajatellen välttämätön. Työmarkkinat ovat samoin kriisissä, lakkoja puhkeaa kuin Lapissa hillasatoa ja esimerkiksi elintarvikealalla on jo odotettavissa ensimmäinen vakavampi ja pidempikin työnseisaus (6 päivää). Osittain vika lienee siinä, että kun sunnuntaiaukioloihin mentiin laajemmin, kieltäytyi työnantajapuoli ottamasta huomioon siitä aiheutuvia lisäkustannuksia.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusten koventamistavasta

2010-05-04T23:15:00.004+03:00

Oikeusministeriö on esittänyt lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten koventamista, mutta tapa, jolla sitä esitetään, on omituinen, eikä sovellu hyvin muuhun suomalaiseen rikoslainsäädäntöön. Esitys on nähtävillä osoitteessa:

Työryhmä ehdottaa lapsille parempaa suojaa seksuaalirikoksia vastaan

Lain vikoja on useita, silmiinpistävin on se, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia tunnusmerkistöjä on sekoiteltu momentilta toiselle, mutta tosiasiallisilla sanamuodoilla varmistettu, etteivät rangaistusasteikot oikeasti kovene. Erikoisin järjestely on laittaa alle 16-vuotiaiden kanssa sukupuoliyhdynnässä oleminen lähtökohtaisesti törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön alle, josta se lähes varmasti lievemmissä tapauksissa putoaisi tavalliseen tekomuotoon tai ikäeron ollessa pieni, rankaisemattomuuteen. Laki sisältää myös muutoksia rikosrekisterien pitämiseen ja lapsipornografian määrittelyjä epämääräistetään myös fiktiivisiin teoksiin. Jotkut voivat siis ainakin teoriassa saada sakkoja ja 5 vuodeksi rikosrekisterimerkinnän japanilaisista mangapiirrossarjoista.

Todellisuudessa olisi kaivattu selkeämpää tekojen vakavuusasteikkojen erittelyä ja rangaistusasteikkojen aitoa koventamista törkeimmissä ja väkivaltaisimmissa tapauksissa. Fiktiivinen lapsipornomateriaali tai "lapsipornomateriaali" tai nuorten seurustelusuhteet eivät vaadi tekojen vakavuusasteeseen nähden implementoitua sharia-lakia ja drakonisia yhteiskunnallisia kansalaisluottamuksen menetykseen rinnastettavia rangaistuksia osakseen. Sen sijaan vaikka tapaukset, joissa isä tai äiti käyttävät omia pieniä lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen vuodesta toiseen ja monet muut vastaavat teot vaativat nykyistä ankarampaa puuttumista.

Selkeintä olisi noudattaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoinnissa normaalia suomalaista rikosoikeuskäytäntöä ja jakaa teko tavalliseen, lievään ja törkeään tekomuotoon. Lievän tekomuodon sovellusalaa voidaan erityisesti rajata ikäerojen suhteen ja sillä tavalla eriyttää ne teot, joiden sovitukseksi voi riittää sakko tai korkeintaan 2 vuoden vankeusrangaistus. Tämä mahdollistaisi vastaavasti tavanomaisesta tekomuodosta esimerkiksi 1-10 vuoden ja törkeästä tekomuodosta jopa 6-12 vuoden rangaistusasteikon, jolloin etenkään jälkimmäiset eivät kärsi kevyestä rangaistusminimistä ja sen aiemmin ohjailemasta ennakkopäätössumasta.

Miksi Kreikkaa oikeasti tuetaan?

2010-05-04T00:29:00.004+03:00

Kreikan lainapaketti siis näyttää edelleen etenevän, niin kauan kuin minkään EU-maan parlamentti ei laita sille stoppia. Tällä hetkellä ongelmallisimpana pidän asiassa korkean asiaan liittyvän rahasumman (Suomen osalta > 1.5 miljardia euroa) ohella sitä, että Kreikan tukemisen todellisia motiiveja ei paljasteta ja esimerkiksi meille suomalaisille valehdellaan. Esitän seuraavassa muutamia nyt kierrätettyjä väitteitä kumouksineen:

Kreikan tukeminen on tarpeen suomalaisten eläkesäästöjen turvaamiseksi.
V: Ei todellakaan ole. Jos jotkut eläkevakuutukset ovat olleet täysin vapaaehtoisia ja vailla valtion tukea, ne joutavat mennä. Riskisijoitus mikä riskisijoitus. Valtion takuun piirissä tai lailla säädetyt eläkemaksuvelvoitteet on käsiteltävä Suomessa erikseen, tarvittaessa nytkin verovaroin, jos niitä vastaavat sijoitukset ovat romahtaneet, mutta ilman, että Kreikan valtion kassan kautta saa kiertää senttiäkään.
Kreikan tukeminen on tarpeen pankkien pelastamiseksi.
V: Kuten edellinen, välttämättömät tallettajia koskevat velvoitteet, kuten sovitut suomalaispankkien talletussuojat, on käsiteltävä täällä, ei kierrätettävä rahaa Kreikkaan.
Kreikan ahdinko leviää muualle euroalueelle.
V: Asiaa ei ainakaan helpota se, jos muu euroalue törsää Kreikkaan. Tämä se vasta riskiä levittääkin muualle kuin alkuperäiseen kohteeseensa.

Blogistin spekuloima todellinen syy Kreikan auttamispaketille on turvallisuuspoliittinen: Euroopan historia on hirvittävän sotaisa ja rauhanomaiset kaudet ja demokratiat ovat jopa alle 50 vuoden haarukassa olleet enemmän poikkeuksia kuin sääntöjä, puhumattakaan 1900-luvun alkupuolen molemmista maailmansodista. Pelätään, että Euroopan turvallisuuspoliittinen vakaus ei kestä romahtavia tai sotilasdiktatuureiksi ajautuvia valtioita, millainen kohtalo Kreikalla saattaisi tietysti olla kovan vararikon tullen edessä. Pahimmillaan tilanne voi sytyttää Balkanilla lähimmän vuosikymmenen sisällä sotia. (Islannin osalta riskit taas liittyivät sen Venäjän-suhteisiin ja maan sotilasstrategiseen sijaintiin keskellä Atlanttia.)

Jos tämä on syy, se pitäisi uskaltaa sanoa julki. Euroopan Unionin rakenteet on saatava sisäisesti sen verran avoimiksi, että pahimmat levottomuutta herättävät epäkohdat voitaisiin mieluummin ehkäistä kuin hädissään paikata niitä kalliilla ratkaisuilla kun ongelmat päästetään liian pitkälle.

Yksipuolista tasa-arvoa väkipakolla?

2010-05-02T21:17:00.004+03:00

Kun vuonna 2006 vahvistettiin naisparien ja yksinäisten naisten oikeudet hedelmöityshoitoihin, oli selvää, ettei keskustelu siihen loppuisi ja myöhemmin tulisivat eteen kysymykset siitä, että vastoin lääketieteen etiikkaa, hedelmöityshoitoklinikat pakotettaisiin tarjoamaan palveluitaan naispareille, jos nämä haluavat.

Lisäksi on spekuloitavissa, että sukusolujen luovuttajan oikeudet määrätä luovutettujen sukusolujen käytöstä otettaisiin pois, kuten Ruotsissa, ja naisparit saatettaisiin jopa takautuvasti ottaa parin määritelmän alle, niin että myös sellaiset luovutukset, jotka olisi luovuttajan halusta "korvamerkitty" vain naisen ja miehen pareille annettaviin hedelmöityshoitoihin, joutuisivat väärinkäytetyiksi. Asian peittelemiseksi joku voi vastaavasti alkaa vaahdota sellaisen poikkeuslain puolesta, jossa näissä tapauksissa luovuttajan tunnistetiedot tuhottaisiin tai lopullisesti salattaisiin myös täysi-ikäisiltä luovutuksesta alkunsa saaneilta henkilöiltä.

Tämä kehityskulku ei vielä ole toteutunut. Kuitenkin sen ensimmäinen kohta, koskien hedelmöityshoitoklinikoiden omia lain kirjainta tiukempia arvopäätöksiä ja lapsen tasapainoista kehitystä koskevan pykälän soveltamista, näyttää olevan nyt propagandamyllyssä ja jos ei ihmeitä tapahdu, niin jo ensi vaalikaudella voidaan nähdä hedelmöityshoitoklinikoiden joko tarjoavan palveluitaan naispareille enempää kyselemättä tai poliisin ahdistelemana sulkevan.

Vaatimukset menevät paljon yli sen, mitä normaalisti "tasa-arvona" voidaan pitää. Erikoissyyniin joutuvat kaikki hedelmöityshoitoihin menijät, erityisesti ne, jotka käyttävät luovutettuja sukusoluja. Luovutettujen sukusolujen tapauksessa asiakkaan haastattelu ja lapsen identiteettiä ja tasapainoista kehitystä koskeva keskustelu on jopa lakisääteistä. Joillekin naispareille "tasa-arvo" merkinnee sitä, että rekisteröidyn parisuhteen tai myöhemmin jopa samaa sukupuolta olevien avioliiton ollessa voimassa, pitäisi heidän kohdallaan "unohtaa" se tosiasia, että luovutettuja siittiöitä käytettäisiin.

Ks. Helsingin Sanomien artikkeleita:

Klinikka voi kieltäytyä hedelmöityshoidon antamisesta naispareille

Naisparit passitetaan psykologille

Jokaista valtion tukea on vastattava rajoitusehto

2010-05-01T13:22:00.004+03:00

Klara wappen!

Tänään on wapunpäivästä huolimatta äimistelty sitä, kuinka suurpoliittisella kentällä tapahtuu pyhäpäivästä välittämättä, viimeiset tiedot Kreikan tilanteestakin ovat sen mukaisia, että Suomen valtion osuus velkapaketista näyttää jatkuvasti paisuvan. Jos rahoja ei saada takaisin, kyseessä on iso menetys ja uskottavuusongelma euroalueelle. Tehtiin asiassa niin tai näin, välttämätöntä olisi tunnistaa sellaisia tilanteita etukäteen, jotka voivat luoda odottamattoman suuria rahareikiä budjettiin.

Tärkeä perussääntö, joka on tuntunut kaikesta talouskeskustelusta unohtuvan on se, että jos johonkin liiketoiminnan alaan käytetään yhteiskunnan varoja tukiaisiksi, niin vastapainona on oltava myös yhteiskunnan kyseiselle alalle tai tuensaajille velvoittamat rajoitukset. Pankkisektorilla tämä voisi mielellään tarkoittaa talletussuojallisten tilien korkokattoa, maataloudessa velvoitetta luovuttaa ylijäämäviljaa varmuusvarastoihin, ydinvoiman tapauksessa pelkkien lupapäätösten vastineena velvoitetta osallistua fuusioenergian tutkimuksen rahoitukseen, esimerkkejä on lukuisia.

Miksi tällainen rakennemalli? Syynä on se, että yhteiskunnan tuki vääristää vapaata kilpailua ja voi johtaa hallitsemattomana epätavallisen suuriin riskinottoihin ja tukien olemassaoloon adaptoituneisiin liiketoimintamalleihin alalla kuin alalla. Opiskelijoiden lukukausimaksukeskustelun kannalta on esimerkiksi mielenkiintoista verrata Ison-Britannian ja Yhdysvaltain lukukausimaksukäytäntöjen vaikutuksia näiden maiden budjeteille. Molemmille maille on yhteistä lukukausimaksujen periminen ja valtiontakaukset opintolainoille, sen sijaan maat eriävät tässä siten, että Isossa-Britanniassa on lukukausimaksukatot, joskin korkeat sellaiset, Yhdysvalloissa ei. Yhdysvalloissa tämä on johtanut siihen, että opintolainojen määrät ja niiden valtiontakaukset ovat nousseet ja yliopistot ovat voineet juuri valtiontakausten olemassaolon tähden nostaa lukukausimaksujaan paljon nopeammin kuin elinkustannusindeksi on noussut. Seurauksena ovat olleet lisääntyvät opintolainojen takaisinmaksukyvyttömyydet ja takausten kaatumisia liittovaltion ja osavaltioiden syliin. Epäsuorakin tuki koulutusalalle on luonut joillekin vapaan piikin valtion varoille, kun vastaava rajoitus on puuttunut.

Salaa hankittu oikeudenkäyntiaineisto voi olla kelvotonta

2010-04-30T23:23:00.003+03:00

Ulvilan murhaoikeudenkäynnissä on tullut esiin eräs seikka, jota pidän moraalisesti erittäin arveluttavana viranomaistoimintana. Tällä tarkoitan poliisin peitetoimintaa ja sen saamaa luonnetta. Väitetään, että poliisiviranomainen olisi henkilöllisyytensä salaten pyrkinyt vastaajan seurustelukumppaniksi.

Ongelmakenttiä on lähinnä kaksi, ensimmäisenä ja kansallisen lainsäädännön kannalta tärkeimpänä oikeusprosessijärjestelmän oikeudenmukaisuus sekä yhteiskunnan että syytetyn puolelta ja toinen ongelma, joka joidenkin mielestä lienee vähäisempi, mutta joka minun mielestäni on tärkeä, liittyy kristillisiin arvoihin ja perinteisiin.

Kohta yksi. Jos poliisi käyttää peitetoiminnassaan henkilöitä, joiden henkilöllisyyttä ei voida oikeudenkäynnissä paljastaa edes lautamiehille ja tuomarille tai joiden osuutta ei muutankaan voida raportoida puolustukselle, koko oikeusprosessin legitimiteetti vaarantuu. Ihmisiä tuomitaan salaisten todistusaineistojen perusteella, joita vastaan he eivät voi luonnollisella tavalla puolustautua. Nytkin vastaajaa uhkaa elinkautinen vankeusrangaistus. Poliisin tulisi peitetoimintaan ryhtyessään harkita, vaarantuuko koko oikeudenkäynti, jos peitetoimintaa ei voida kuitenkaan jälkikäteen tuoda esiin. Vertailukohtia huonolle prosessioikeudelle, jota pienempi paha on jopa syyllisen murhaajan vapauttaminen, ovat Guantanamo ja KGB:n, NKVD:n ja Gestapon menetelmät.

Kohta kaksi. Miehen ja naisen välinen romanttinen rakkaus on pyhä asia. Länsimaisen demokratian tiedustelupalveluiden ei tulisi käyttää tätä väärin eikä etenkään palkata ketään edustajaansa menemään sukupuoliyhteyteen kenenkään kanssa tiedonsaannin vuoksi.

Ampuma-aseetko perusoikeus?

2010-04-30T00:10:00.002+03:00

Perustuslakivaliokunta on linjannut ampuma-aseiden omistuksen olevan sikäli perusoikeus, ettei ampuma-aseluvan haltijoiden pääsääntöisesti tarvitsisi kuulua metsästys- tai reserviläisyhdistyksiin. Tätä on perusteltu yhdistymisvapaudella.

Peruste on mielestäni epätodellinen ja varsin hatara. Esimerkiksi ylioppilaskunnilla on kyseisten yliopistojen opiskelijoiden pakkojäsenyydet, samoin kuin muidenkin oppilaitosten oppilaskunnilla eikä sitä ole tähän päivään mennessä todettu perustuslainvastaiseksi. Todellinen peruste on sellainen, mitä ei voitu sanoa ääneen - ampuma-aseharrastus ja merkittävien ampuma-ase ja ammusmäärien sijainti myös puolustusvoimain varastojen ulkopuolella on Suomen maanpuolustukselle elintärkeä asia. Monissa turvallisemmissa paikoissa sijaitsevissa EU-maissa ei ampuma-aseita liitettäisi ikimaailmassa perusoikeuksiin tällä tavoin. Suomen maanpuolustus nojautuu alueelliseen maanpuolustukseen, joka epätoivoisessa tilanteessa merkitsee täsmälleen samaa kuin sissisota ja partisaanitoiminta omalla alueella.

1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa olivat ns. vaaran vuodet. Porkkala oli pakkovuokrattuna Neuvostoliitolle 1944-1956, lisäksi 1940-luvun lopulla tunnettuja ilmiöitä eri aikoina olivat mm. liittoutuneiden valvontakomissio, sotasyyllisyysoikeudenkäynnit ja punainen Valpo. Asekätkentätoimintaa harjoitettiin yksityisesti ja puolivirallisesti, koska pelko koko Suomen miehityksestä oli suuri. Perustuslakivaliokunta näkee historian valossa, että kaikki kylmän sodan uhkakuvat eivät edelleenkään ole pelkästään historiankirjojen antia.

Euroalueen hajoamisennusteista

2010-04-28T22:17:00.004+03:00

Tällä hetkellä tunnetusti Kreikan taloudellinen tilanne on surkea ja se tarvinnee kohta muilta Euroopan Unionin mailta kehitysapua hätäapulainoja. Espanjan ja Portugalin talouspolitiikassa on myös merkittävät riskinsä. Viime päivinä onkin esitetty joitakin euroalueen hajoamisennusteita.

Euroalueen hajoamisspekulaatioissa on huomioitava kaksi tärkeää seikkaa: ensinnäkin osa euroalueen maista on pitänyt taloutensa sen verran järkevässä kunnossa, että haluavat ehdottomasti jatkaa yhteisvaluutan pitämistä. Yhteisvaluutta kuitenkin on vahva ja luo vakautta oikein hoidettuna. Toiseksi, jos euroalueesta eroaa tai euroalueesta erotetaan maita, ne eivät voi suoralta kädeltä siirtyä omaankaan valuuttaan vaan saattavat joutua käyttämään euroa pakon sanelemana ilman keskuspankkipäätösvaltaa, kuten tekevät Kosovo ja Montenegro tällä hetkellä. Tämä johtuu siitä, että talouskriisin myötä luotaviin pikkuvaluuttoihin ei luotettaisi ja liike-elämä kieltäytyisi hyväksymästä niitä tai niissä mitatut hinnat olisivat hyperinflaatiokierteessä.

Valitettavasti näyttää siltä, että etenkin Kreikka täytyy jollakin tavalla saattaa konkreettisesti kohtaamaan aiheuttamansa taloussotkun seuraukset, jotta välttämättömät uudistukset ja säästötoimet saisivat siellä lopulta kansan hyväksynnän.

Vaalirahoitusongelma vaivaa edelleen

2010-04-17T19:33:00.002+03:00

Keskustelu vaalirahoituskorruptiosta sen kuin jatkuu ja niin on aiheellistakin. Ratkaisujen löytäminen asiaan vain on kovin vaikeata, koska mikään ei muutu, jos seuraavissakin vaaleissa menee piirtämään vaalilippuun tuttujen isojen puolueiden listalta olevan henkilön numeron, mahdollisesti jopa sen henkilön, jonka vaalimainokset metroasemilla ovat olleet sillä kertaa kookkaimmat. Jotakin tarvitsisi kuitenkin tehdä ja kannattaa keskittyä siihen, mitä voidaan tehdä.

Kaksi asiaa on tässä ylitse muiden:

Äänestäjien on ymmärrettävä vaalien olevan avoin listavaali puolueiden ja vaaliliittojen kesken, eikä henkilövaali. Vaalitavasta tulisi tiedottaa täsmällisesti esittein vaalipaikalla sekä äänestysilmoitusten ohessa kun niitä postitetaan kansalaisille. On karmeata lukea vaalien jälkeen yleisönosasto- ja nettikirjoituksia, joissa tuskastuneet kirjoittajat osoittavat, etteivät ole ymmärtäneet vaalijärjestelmää. Eräskin harmitteli äänten hajautumista saman puolueen edustajien kesken ja kuvitteli, että se olisi vaikuttanut puolueen saamien paikkojen lukuun siinä vaalipiirissä.

Vaalirahoitus, sekä ehdokas- että puoluekohtaisesti, on saatava julkiseksi ja näkyväksi jo ennen ennakkoäänestyksen alkamista. Vaalirahan vastaanotto tämän ja varsinaisen vaalipäivän välillä on kyseenalaista.

Roomalaiskatolinen kirkko, homoseksuaalisuus ja pedofilia

2010-04-13T22:10:00.003+03:00

Roomalaiskatolista kirkkoa jo pidempään ravistelleiden pedofiiliskandaalien tullessa yhä enemmän julkisuuteen ja länsimaisten yhteiskuntien osoittaessa asiaa kohtaan yhä suurempaa paheksuntaa, paavilta ja kardinaaleilta luonnollisesti vaaditaan erilaisia selityksiä ja kommentteja. Eräs onnettomimmista on viime aikoina Vatikaanin ulkoministerin, Tarcisio Bertonen, lausuma siitä, että pedofiliaongelman alkulähteenä ei olisi katolisen kirkon selibaattioppi vaan homoseksuaalisuus. Vaikka lausuma pitäisi edes osittain paikkansa, eli homoseksuaalisuus korreloisi pedofilian kanssa, selitys on siitä huolimatta kelpaamaton nykyajan haasteisiin.

Todellisuudessa pitäisi ottaa kantaa siihen, millä edellytyksillä ja keitä otetaan roomalaiskatolisiksi papeiksi. Selibaatti on tällaisena edellytyksenä niin poikkeuksellinen, vaikkakin uskonnonvapauden sallima rajoitus, että pitäisi paremmin selvittää se, mitkä ovat pappisseminaareihin hakevien taustat. Osa hakevista voi olla sellaisia, jotka eivät ole onnistuneet solmimaan seurustelusuhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa, toisaalta eivät myöskään haluakaan solmia sellaista saman sukupuolen kanssa. Tällöin pappiskutsumuksesta ja pappisvirasta haetaan vaihtoehtoista hyväksyttävää asemaa yhteiskunnassa, kuin muuten olisi tarjolla perheen aviomiehen ja perheenisän aseman kautta.

Tällainen pappiskutsumus olisi roomalaiskatolisessa kirkossa epäilemättä "ideaalitapaus". Joillakin voi tietysti ironisesti käydä niin, että kun he papiksi päästyään ovat enemmän seurakuntalaisten ja ihmisten kanssa tekemisissä, heille syntyy sitä sosiaalista elämää, joka heillä on aikaisemmin jäänyt vajaaksi ja he myöhemmin eroavat pappisvirasta (korostus minun) ja kuitenkin menevät avioliittoon ja perustavat perheen.

Ongelma keskittyy siihen osaan roomalaiskatolisia pappeja, jotka ovat virassa toisenlaisilla motiiveilla ja jotka eivät eroa pappisvirasta vaikka olisivat siihen rehellisyyden puutteen takia ilmeisen sopimattomia. Tällöin he pappisvirkansa ohessa harjoittavat salaa sellaisia asioita, jotka ovat enemmän tai vähemmän yhteiskunnan marginaalissa ja jotka myös roomalaiskatolisen kirkon virallisen opin kannalta ovat aina olleet ehdottoman tuomittavia ja häpeällisiä tekoja. Näihin liittyvät laajat pappisseminaareissa muotoutuvat homoverkostot ja viimeaikainen kehitys viittaa myös siihen, että myös pedofilia olisi roomalaiskatolisten pappien keskuudessa monesti järjestäytynyttä ja verkostoitunutta.

Roomalaiskatolisen kirkon ongelma nivoutuu siis selibaattivaatimuksen, että tarkemman pappiskurin puuttumisen yhdistelmään. Jos tämä toteutuisi, he eivät enää saisi uusia pappeja jatkamaan työtä. Tästä syystä selibaattivaatimuksen höllentämistä heteroseksuaalisen avioliiton sallimiseksi on perustellusti esitetty, jotta heillä olisi protestanttisten kirkkojen ja ortodoksikirkon tavoin edes mahdollisuus epänormaalien seksuaalisten taipumusten toteuttamisen torppaamiseksi papeilta vaadittavalla kirkkokurilla.

Puolan valtionjohdon suuri tragedia

2010-04-10T18:00:00.006+03:00

Puolan kansaa on tänään kohdannut järkyttävä onnettomuus, kun sekä presidentti, että vielä tuntematon määrä muuta ylintä valtiojohtoa sai surmansa heitä kuljettaneen lentokoneen syöksyttyä maahan Venäjällä. Raskaan surun keskellä on tärkeää, että Puolan valtionhallinto toimii kriisistä huolimatta eikä esimerkiksi maan demokratia vaarannu. Tapaus on muistutus myös kaikille muille Euroopan Unionin valtioille siitä, että yhteiskunnan on tarvittaessa sekä ehkäistävä tällaisia tilanteita, että myös omattava hätämenettelytavat silloin jos tällaista sattuu.

Miten tällaisia onnettomuuksia voidaan ehkäistä? Olennaisessa asemassa ovat tietenkin lentokenttien turvatoimet ja lentokoneiden kunnon huolellinen tarkastaminen. Nyt tapahtuneessa onnettomuudessa epäillään sekä lentokoneen huonoa kuntoa, että pahoja navigointivirheitä. Jos ajatellaan valtionjohdon toimintakykyä yleensä, pitäisi välttää "sullomasta kaikkia munia samaan koriin". Suomessa on ohjeistus siitä, että samassa kulkuvälineessä saisi matkustaa korkeintaan 8 ministeriä (mikä on mielestäni liian paljon) ja se, että pääministeri ja presidentti eivät niinikään saisi matkustaa samassa kulkuvälineessä.

Talouden elvytystä vain järjen kanssa

2010-04-07T23:44:00.004+03:00

Viime aikoina ovat oppositiopuolueet, mm. sosiaalidemokraatit ja kristillisdemokraatit, vaatineet elvytystoimien jatkamista ja veronkiristyksistä pidättäytymistä. Sosiaalidemokraattien tähtäimessä oli ensi kesäksi suunniteltu ja jo päätetty arvonlisäveron kaikkien kantojen yhden prosentin korotus ja kristillisdemokraatit ovat esittäneet elvytystoimien jatkamista, elinkeinoelämän rahallista tukemista ja myös kehitysapurahojen korottamista.

Tällainen oppositiopolitiikka toimisi monessa muussa maassa, mutta valistuneessa Suomessamme se on lievästi sanottuna hassua. Yleinen kansalaismielipide on kallistunut siihen suuntaan, että hyvinvointiyhteiskunta on säilytettävä. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämistä ei edistä se, että sitä pidettäisiin yllä pelkällä lisääntyvällä velkarahalla, joka lankeaa ensi hallituskaudesta alkaen ja myös tulevien sukupolvien maksettavaksi. On osattava tehdä oikea-aikaisia, joskus kipeitäkin päätöksiä ja kaikkein olennaisinta olisi pidättäytyä tällä hetkellä turhista veronkevennyksistä.

Veronkevennysten ja elvytyksen tulee kohdistua vain kohteisiin, joissa siitä on saatavissa merkittävä työllisyyden parantuminen tai muu erittäin tärkeä kansallinen etu, mielellään molemmat yhdessä. Esitän seuraavassa mielipiteen hyvästä ja huonosta elvytyskohteesta:

+ Hyvä elvytyskohde: Länsimetro ja lentokenttärata. Nämä työllistävät rakennusalalla voimakkaasti ja ovat pidemmän päälle välttämättömiä pääkaupunkiseudun liike-elämän ja asumismahdollisuuksien kannalta. Elvytyskohdetta voi tarvittaessa kompensoida ruuhkamaksujen käyttöönotolla.

- Huono elvytyskohde: YLE:n budjetin paisuttaminen. Kansallinen radio- ja televisioyhtiö on ottanut liikaa kaupallisen kilpailun vapauksia ja viihdetoimintaa itselleen ja nauttii siitä huolimatta TV-maksurahoista ja tulevaisuudessa kenties verovaroista. On myös todettu, että YLE:n toiminta on laajempaa kuin suomalaisen kulttuurin ylläpitoon radio- ja TV-alalla välttämättä tarvittaisiin ja henkilöstön määrään nähden tehottomampaa kuin yksityisillä kilpailijoillaan.

EU:n lapsipornoehdotukset vaarantavat sananvapauden

2010-03-29T22:37:00.003+03:00

Euroopan Unionin sisäasiainkomissaari Cecilia Malmström on esittänyt lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamista Euroopan Unionissa. Perusidea on järkevä, olen esimerkiksi itse kannattanut tässä blogissa törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja törkeän raiskauksen rangaistusasteikkojen korottamista. Malmströmin ehdotuksessa kelvottomia ovat kuitenkin Internetin sensuurin laajentaminen ja joidenkin rikosten rangaistusasteikkojen tolkuttoman suuret rangaistusminimit.

Sensuurin osalta hän haluaa Euroopan Unioniin Kiinan tapaan yhtenäistä palomuuria ja vakuuttaa, että "sitä käytettäisiin vain lapsipornon sensurointiin". Käytännössä heti kun tällainen protokolla implementoidaan, kuten Suomessakin jotkut verkkopalvelut ovat poliisin avustuksella tehneet, sitä vaaditaan käytettäväksi ainakin tekijänoikeuksilla suojatun materiaalin verkkojakamisen estämiseen ja uhkapelien pelaamisen Internetin välityksellä estoon. Sitten vuorossa voivat olla maahanmuuttajavastaiset mielipiteet, tietyt uskonnolliset mielipiteet ja hallitusten arvostelu. Kuka tietää?

Liian korkeista rangaistusminimeistä esimerkkeinä on lapsipornon pelkän hallussapidon vähintään 1 vuoden vankeusrangaistuksen uhka ja lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tavanomaisen tekomuodon vähintään 5 vuoden vankeusrangaistuksen uhka. Tällaiset ovat todella paljon irrallaan esimerkiksi suomalaisesta oikeuskäytännöstä. Lisäksi suurten rangaistusminimien käyttö lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tavanomaisten ja törkeiden tekomuotojen kanssa vaatii ehdottomasti lakiin kirjattavaksi lievän tekomuodon tai edellytykset jättää syyttämättä tai tuomitsematta. Joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa jäykät rangaistusasteikot ja armottomat käytännöt voivat johtaa siihen, että 19-vuotiaan ja 15-vuotiaan seurustelusuhteessa vanhemman osapuolen koko elämä pilataan.

Teekutsut vailla hädässä olevien auttamista

2010-03-24T23:59:00.004+02:00

Yhdysvaltain presidentti Barack Obama on saanut tärkeän hankkeen, eli terveydenhuoltouudistuksen, läpi kotimaassaan. Prosessi ei kuitenkaan ole ollut riitoja vailla, sillä sitä on vastustanut koko republikaaninen puolue ja erityisesti jälkimmäistä lähellä oleva ns. "teekutsuliike", mukaanlukien monia mielenosoituksiin rynnänneitä etelävaltioiden maaseutujen rahvaan edustajia.

Esittäisin kysymyksen terveydenhuoltouudistusta vastustaneille: "Mitä mieltä olette uudistuksesta siinä vaiheessa, jos te itse tai joku läheisenne sairastuu tai vammautuu vakavasti ja tarvitsee hoitoa?"

I would like to pose the following question to all middle-class U.S. citizens opposing the health reform: "How would you consider the health care reform in case that you or someone close to you would fall dangerously ill or get dangerously injured and be in urgent need of emergency care?"

Hallitus ei saa aikaan kipeitä, mutta tärkeitä säästöpäätöksiä

2010-03-20T13:24:00.006+02:00

Verkkouutisten mukaan SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen olisi alkanut valmistella puoluettaan ennenaikaisiin vaaleihin:

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=27413:sdp-valmistautuu-ennenaikaisiin-vaaleihin&catid=27:politiikka-paeaeuutinen-&Itemid=3

Vaikka ennenaikaiset vaalit olisivat nykyisessä Suomessa hyvin radikaali vaihtoehto, ei minkään puolueen kannattaisi sitä vaihtoehtoa myöskään sulkea täysin pois. Toisin kuin Jutta Urpilainen katsoo, en näe pääfokuksen olevan Matti Vanhasen (kesk) päätöksessä erota puolueensa puheenjohtajuudesta, vaan muissa seikoissa. Vaalirahoitusskandaalien varjo on edelleen eduskunnan ja hallituksen yllä ja Suomen taloustilanne on salakavalasti ja uhkaavasti kiristymässä. Merkkinä tästä oli Euroopan keskuspankin huomautus budjettivajeen kohoamisesta ensi kertaa Suomen rahaliiton aikaisessa historiassa sääntöjenvastaisen korkealle tasolle.

Vuoden päässä lähestyvät vaalit halvaannuttavat hallituksen päätöksentekoa tärkeissä talouskysymyksissä, etenkin sellaisissa joiden pitäisi sisältää menoleikkauksia ja veronkiristyksiä. Yliopistouudistus ja YLE-uudistus ovat kalliissa pattitilanteessa, kun kansalaismielipide on (aiheellisesti) pudottanut pohjan lukukausimaksuilta ja mediamaksulta, mutta toisaalta ei kyetä välittömästi vero- ja muilla ratkaisuilla pontevasti kertomaan, missä kohden toimintaa tehostetaan, mistä supistetaan ja kuinka paljon palkka- ja pääomatulojen verotuksen pitäisi kiristyä. Eri taloustilanteessa tapahtuneissa hallitusneuvotteluissa tehty sopimus elintarvikkeiden ALV:n alentamisesta oli taloudellinen fiasko sillä hetkellä kun se poliittisella junttauksella oikeasti runnottiin läpi eikä siitä uskallettu perääntyä.

Edellisessä kirjoituksessani hahmottelema ongelma korkeiden asumiskulujen vaikutuksista ihmisten toimeentuloon on myös todella polttava. Jos ihmiset, joilla täyspäiväinen työ on, eivät pysty elättämään itseään sillä, vaan tarvitsisivat siinäkin tapauksessa mitä tahansa sosiaaliturvan muotoa arkielämänsä rahoittamiseen, silloin jossakin on paha rakenteellinen vika. Valtion varoja haaskaantuu piilotettuihin yritystukiin kun yhteiskunta ottaa tosiasiallisesti kontolleen osan "oikeaoppisemmassa kapitalismissa" työnantajan velvollisuuksiin kuuluvasta palkanmaksusta. Lisäksi tällaisella tavalla vääristyneet alat ovat myös ajan kuluessa hyvin työtaisteluherkkiä.

Liian korkeat asumiskustannukset

2010-03-19T22:20:00.004+02:00

Viime aikoina työtaistelut ja niiden tarkoitukset ovat puhuttaneet paljon. On kysytty, onko kansakunnalle ja talouskasvulle suurta vahinkoa aiheuttavilla työtaisteluilla oikeutusta. Tämän rinnalle on nostettava kysymys palkan riittävyydestä nimenomaan asumiskustannuksiin.

Pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset ovat nousseet huomattavan korkeiksi, etenkin pienituloisille lapsiperheille, jotka saattaisivat tarvita asumisviihtyvyyden takaamiseksi kolmiota tai neliötä. Tämäntyyppisiä asuntoja on huonommin vuokramarkkinoilla ja pitkä omistusasumista ihannoiva politiikka on johtanut siihen, että sellaiset on poikkeuksetta hankittava pankkilaina nostamalla hitaasti lainaa lyhentämällä omaksi, jos mitään ei mene pahemman kerran pieleen. Jos kuitenkin tilanne on se, että pariskunnan nainen on useamman lapsen äitiyden myötä joutunut työmarkkinoilta tosiasiallisesti syrjään tai silpputöihin, ja miehen bruttotulot jäisivät 2500 euron tienoille, niin sillä ei omistusasuntomarkkinoilla maksettaisi helposti kaksiotakaan. Helsingin keskusta-alueella tai suurella osalla muutakaan pääkaupunkiseutua ei minkääntyyppistä asuntoa. On siis ymmärrettävä, että monet työtaistelut ja niiden kiivaus saavat alkunsa raskaan työn huonosta arvostuksesta ja toimeentulo-ongelmista, jotka näkyvät konkreettisimmin juuri asumiskustannuskysymyksessä.

Tähän tarjoan lääkkeeksi omistusasumisen yliarvostuksen purkamista poistamalla korkovähennystuet. Tämäntyyppisillä toimenpiteillä saadaan ensinnäkin arvokasta veropohjaa laajennettua valtion velkaantumisen hillitsemiseksi ja huomioidaan toiseksi se, että nykyisellään miltei kaikki omistusasumisen tuet valuvat hintoihin. Asumisen tuen tulee kohdistua vuokra-asumiseen ja olla tarveperusteista. Voisi olla esimerkiksi entistä enemmän sellaisia edullisella vuokralla olevia kaupunkien ja kuntien vuokrakolmioita ja -neliöitä, joihin olisivat hakijat oikeutettuja vain riittävän perhekoon mukaan, esimerkiksi kolmioon vähintään pariskunta ja 1 lapsi, neliöön vähintään pariskunta ja 2 lasta. Sinkkuasumisen tuet tulee rajoittaa tapahtuvaksi pienituloisuuden tai vähävaraisuuden perusteella.

Sodan uhrausten ansiosta Suomi pelastui

2010-03-14T16:13:00.005+02:00

70 vuotta sitten talvisota oli juuri päättynyt ja luovutettua Karjalaa ja vuokrattua Hankoniemeä evakuoitiin kuumeisella kiireellä. Rauhanehdot olivat tulleet suomalaisille shokkina, edellisvuoden kesään asti oli eletty suhteellisen normaalisti, sitten yhtäkkiä oli tullut sota tuhoineen ja maan pinta-alasta kymmenesosa, mukaanlukien toiseksi suurin kaupunki, Viipuri, oli menetetty. Jatkosodan lopulla 1944 tragedia toistui.

Nykyaikaan suhteutettuna ihmiset voisivat kuvitella, miltä tuntuisi, jos tämä vuosi päättyisi niin, että Kymijoen sillat olisi suljettu itäänpäin kieltomerkein ja puomein, Kotka, Kouvola, Lappeenranta, Imatra ja Joensuu eivät enää olisi osa Suomea, teiden varsilta irrotettaisiin niihin suunnatut opasteet eikä niihin enää vuosikymmeniin tai koskaan monien ihmisten elinaikana pääsisi edes käymään.

Talvi- ja jatkosotien lisäksi Suomi kävi myös raskaan sisäpoliittisen ja diplomaattisen sodan, joka vaati paljon uhrautumisia ja nöyryytyksiä. Näitä olivat evakkojen asuttaminen, tätä varten tehdyt maiden pakkolunastukset, myöntyminen moniin valvontakomission vaatimuksiin, kuten sotasyyllisten tuomitsemiseen vastoin omia laillisuusperiaatteitamme ja monien järjestöjen lakkauttaminen. Monet näistä asioita toisin tehtyinä olisivat voineet niinikään johtaa itsenäisyytemme luhistumiseen.

Kiitos talvi- ja jatkosodan veteraaneille suurtyöstä, jonka ansiosta saamme elää vapaassa jäljellä olevassa osassa Suomea.

Alaikäisten syyllisyys ja syyttömyys vakavissa rikosepäilyissä

2010-03-13T01:06:00.003+02:00

Viime päivien poliisitutkimusten perusteella näyttää siltä, että 12-vuotias varkautelainen tyttö olisi syypää kohuttuun vauvan ryöstämiseen vaunustaan ja hautaamiseen lumeen usean kymmenen senttimetrin syvyydelle. Teko oli mielipuolinen ja vauvan kannalta hengenvaarallinen. Luojan kiitos, että vauva selvisi hengissä ja ilmeisesti vahingoittumattomana.

Kuten huonommin päättyneessä brittiläisessä James Bulgerin tapauksessa, tulisi tässäkin kohtaa keskusteluun nostaa alaikäisten vastuu teoistaan yhteiskunnassa. Englannissa ja Walesissa jo kymmenvuotiaat voivat saada elinkautisen vankeusrangaistuksen murhasta. Suomessa sen sijaan 15 vuotta on ehdoton alaikäraja sille, keitä saa ja pitää viedä tuomioistuimiin, jos ovat rikoksista epäiltyjä. Näiden välissä on tietty liikkumavara, josta toivon Suomessa käytävän keskustelua.

Teen radikaalin ehdotuksen, jonka mukaan tuomioistuimet voisivat Suomessa käsitellä rikosten syyttömyys- ja syyllisyyskysymyksen myös esimurrosikäisten nuorten (esim. 10 vuotta täyttäneiden kohdalla), mutta alle 15-vuotiaita ei missään olosuhteissa saisi tuomita rikosoikeudellisiin rangaistuksiin, kuten sakkoon tai vankeuteen.

Perustelut tälle ovat mielestäni selvät. Nykyisellään voidaan alaikäisiä velvoittaa korvauksiin tai heidät voidaan rikosten vuoksi saattaa lastensuojeluviranomaisten toimenpiteiden kohteeksi ja esimerkiksi sen perusteella ottaa huostaan. Joskus tämä tapa saattaa loukata epäillyn oikeusturvaakin, koska jos poliisi siirtää epäilynsä suoraan lastensuojeluviranomaisille ilman tuomioistuimen toteamaa syyllisyyttä, on mahdollista tehdä erittäin veristä vääryyttä syyttömien kohdalla. Joku alle 15-vuotias, joka ei ole tehnyt mitään lainvastaista, mutta joutunut aiheettomasti epäillyksi, saattaa joutua "etukäteen rikolliseksi tuomittuna" koulukotiin ja velvoitetuksi korvauksiin, kun oikeusprosessi ja todisteiden tarkastelu on ohitettu! Tällaista ei voisi hyväksyä.

Käytännön menettelytapa voisi olla seuraava: jos alle 15-vuotiasta epäillään vakavasta rikoksesta todennäköisin syin, voitaisiin hänet ottaa kiireellisesti huostaan tuomioistuimen päätöksellä. Näyttökynnys olisi sama kuin 15 vuotta täyttäneiden vangitsemisoikeudenkäynneissä. Itse oikeudenkäynnissä todettaisiin syyllisyyskysymys. Jos syytetty todettaisiin syyttömäksi, huosta purettaisiin välittömästi ja korvaukset huostaanottoajasta myönnettäisiin, kuten aiheettomasta vangitsemista, mahdollisesti jopa korotettuna. Jos todettaisiin syylliseksi, tuomioistuin toteaisi, mikä olisi todennäköinen tuomio, jonka he langettaisivat 15, mutta ei 18-vuotta täyttäneelle rikoksentekijälle kyseisestä rikoksesta ja säätäisivät tämän maksimihuostaanottoajaksi. Sosiaaliviranomaiset saisivat huoltajien ja tuomitun kanssa neuvoteltuaan päättää, tehdäänkö mitään huostaanottoa ja ilman muita perusteita koulukoti- tai muu sijoitus ei saisi kestää kauempaa kuin maksimihuostaanottoajan. Alaikäiset eivät missään olosuhteissa saa saada korkeampia vapaudenmenetystuomioita kuin täysi-ikäiset! Mielentilatutkimuksen tulisi näissä prosesseissa olla aina pakollinen.

Mediamaksu näyttää menevän jäihin

2010-03-11T23:19:00.003+02:00

Nyt näyttää siltä, että kaikesta huolimatta, hallitus tai etenkin viestintäministeri Linden, on tajunnut mediamaksun olevan perusoikeudellinen umpikuja ja myöntänyt, "ettei työryhmissä keksitty järkevää tapaa korvata sitä vähävaraisille". Jotakin kärhämää hänellä on vielä asiasta sosiaali- ja terveysministeri Hyssälän kanssa, mutta joka tapauksessa tällä hetkellä näyttää siltä, että niin mediamaksuasia kuin YLE:n hallinnonuudistuskaan eivät etenisi tällä vaalikaudella.

Aihe on herättänyt reaktioita ja jotenkin näyttää siltä, että ainoastaan YLE:n sisällä ollaan kauhistuneita, kansalaisten keskuudessa taas varovaisen helpottuneita. Tämä kielii siitä, että YLE:ssä pelätään tosissaan, että "hallinnonuudistus" ennenpitkää tarkoittaa myös leikkauksia ja liian väen vähentämistä Isosta Pajasta.

Hallitus ei piittaa perusoikeuksista mediamaksuasiassa

2010-03-08T23:26:00.004+02:00

Kaleva-lehti on otsikoinut YLE:n mediamaksusta:

http://www.kaleva.fi/uutiset/linden-esittaa-yle-maksuksi-euroa/843671

Siltä varalta, että linkki myöhemmin häviäisi, lainaan tähän muutaman peruskohdan:

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok.) esittää uudeksi asuntokohtaiseksi Yleisradiomaksuksi vuonna 2012 190--195 euroa. "Tämä on kohtuullinen maksutaso ja turvaa Yleisradion nykyiset toiminnot", Lindén kertoo Kalevalle.
...
Asiat ovat nytkähtämässä eteenpäin, sillä sosiaali- ja terveysministeriön kompensaatiotyöryhmän on määrä esittää kehysriiheen 23. maaliskuuta ehdotuksensa siitä, voidaanko Yleisradiomaksu ottaa huomioon vähävaraisten ja pienituloisten tukemisessa.

Olen aikaisemminkin kritisoinut mediamaksua ja tässä kohden minua hämmästyttää lakien huono valmistelu ja ylimielisyys hyvin tärkeiden kysymysten edessä. Kun pohditaan "... voidaanko Yleisradiomaksu ottaa huomioon vähävaraisten ja pienituloisten tukemisessa.", pohditaan samalla sitä, halutaanko mahdollisen lakiesityksen karahtavan perustuslakivaliokuntaan, jolta ilman muuta pyydetään lausunto. Jos perustuslakivaliokunta ei reagoisi, tulisi yhdestäkin mediamaksun vuoksi luottokelpoisuutensa menettäneestä vähävaraisesta hirvittävän kallis lasku Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa tai EY-tuomioistuimessa myöhemmin.

Budjettirahoitus olisi ratkaisuna todella elegantti ja ongelmaton. Ikään kuin nykyinen hallitus olisi jotenkin pyhästi sitoutunut varjelemaan tuloveron ja pääomaveron veroasteikkoja yli muiden seikkojen.

Vaalilain muuttaminen on perustuslakikysymys

2010-03-08T22:41:00.003+02:00

Viime aikoina on hehkutettu paljon aiottua vaalijärjestelmän muutosta. Uudessa järjestelmässä olisi etukäteistietojen mukaan tarkoitus käyttää koko maata yhtenä vaalialueena, joten vaalipiirien välillä olisi siirtopaikkoja, lisäksi olisi käytössä 3% valtakunnallinen äänikynnys ja vaaliliitot olisivat kielletty. On arvioitu, että muutos hyödyttäisi keskisuuria puolueita kolmen suuren kustannuksella. Uudistusta on monissa keskusteluissa ylistetty lähes varauksetta, mutta SDP on ottanut siihen varautuneemman kannan. Tällä asialla on sikäli merkitystä, että voimaantullakseen uudistus vaatii perustuslain säätämisjärjestyksen.

SDP:n kritiikkiä ei tule tässä asiassa nähdä perusteettomana jarrutteluna, vaan jotta esimerkiksi itse voisin kannattaa uutta vaalijärjestelmää, minun pitäisi tietää, mitä se tarkalleen pitää sisällään. Kenen tahansa pitäisi senkin voimassaollessa pystyä äänimäärien, vaalipiirien ja vaalilistojen tiedon perusteella laskemaan ja ymmärtämään vaalien tulos. Jään odottelemaan, kunnes uusi ehdotus julkaistaan täsmällisenä.

"Toisen tutkinnon" maksullisuus

2010-03-06T20:33:00.007+02:00

Jatketaan edelleen koulutuspolitiikalla. Yksi lukukausimaksukeskustelujen aiheista on ollut "toisen tutkinnon" maksullisuus. Jotta tämän vaihtoehdon todellista merkitystä voisi pohtia, vaatii se suomalaisen koulutusjärjestelmän rakenteen ymmärtämistä ja sen perusteella tehtäviä tarkentavia kysymyksiä. Koulutusjärjestelmämme vuonna 2010 on likimäärin alla olevan kaavion näköinen.

Poikittaiset katkoviivat kuvaavat eri koulutustasojen yhteiskunnallista merkitystä työelämän kannalta, sekä tutkintojen vaativuutta ja arvostusta. Yhtenäiset nuolet kuvaavat tavanomaisia siirtymiä eri tutkinnoista seuraaviin, katkoiset nuolet sellaisia siirtymiä, jotka eivät kaikissa tapauksissa ole mahdollisia. Historiallisista syistä kaaviossa on nähtävissä vasemmalla puolella ja ylhäällä ns. "akateeminen putki" ja oikealla ns. "ammatillinen putki".

Toisen tutkinnon maksullisuus ymmärretään perinteisesti niin, että jos jollakin henkilöllä jo on maisterintutkinto ja hän suorittaisi eri alalta toisen maisterintutkinnon, niin hän joutuisi siitä tutkinnosta maksamaan erikseen lukukausimaksut. Toisaalta jo nykyisessäkin järjestelmässä on tällainen piirre, joskin lievempänä, koska toista maisterintutkintoa varten ei enää saa opintotukea lainkaan tai vain osittain. Lisensiaatin- ja tohtorintutkintoja varten opintotukea ei saa lainkaan. Ylimääräiset maksurasitteet toista maisterintutkintoa tai jatkotutkintoja varten eivät yleensäottaen ole mielekkäitä, etenkään henkilöiltä, jotka suoriutuvat opinnoista hyvin ja tavoiteajoissa.

Toisen tutkinnon maksullisuudesta tulee sosiaalipoliittinen ongelma, jos se laajennetaan kaaviossa niihin nuoliin, jotka vievät oikeanpuolisesta "ammattiputkesta" vasemmanpuoliseen "akateemiseen putkeen". Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta olisi toisen tutkinnon maksun vaatiminen henkilöltä, joka ammattikorkeakoulututkinnon suoritettuaan hakeutuu opiskelemaan kandidaatiksi ja maisteriksi. Jotkut ylioppilaaksi kirjoittautuneet, jotka eivät ole päässeet yliopistoon, hakeutuvat toisena vaihtoehtonaan ammattikorkeakouluun ennemmin kuin pitävät välivuosia. Tällaisen valinnan tekemisestä ei saisi pelotella pois sillä pakotteella, että ammattikorkeakoulun valitessaan polttaa siltoja takanaan päästä suorittamaan yliopistotutkinto myöhemmin verorahoitteisesti.

Teoriassa ja pitkälti käytännössäkin ammattikorkeakoulu toki tarjoaa hyvät työllistymismahdollisuudet, etenkin yksityisellä sektorilla, mutta joillakin on hyvä syy ja tarve täydentää koulutustaan myöhemmin yliopistotasoiseksi. Yliopistotutkintoja vaaditaan erityisesti valtiollisten ja kunnallisten virkojen täytössä ja joskus suuryrityksissä ylemmän johdon paikkoja täytettäessä.

"Ylempi ammattikorkeakoulututkinto" on jäänyt sisältönsä puolesta minulle hieman epäselväksi ja se on yleensäottaen suomalaisessa koulutusjärjestelmässä varsin uusi ja kokeiluluontoinen tulokas. Jatkossa tulisi koulutusjärjestelmää yleisesti kehitettäessä miettiä sen eri osien tarkoituksenmukaisuutta, koska monimutkaisuus on usein myös kallista.

Ison Britannian salamyhkäinen oikeuskäytäntö

2010-03-06T00:22:00.004+02:00

Iso-Britannia on Euroopan Unionissa sikäli epäilyttävä jäsen, että se ei noudata normaaleja oikeusjärjestelmän standardeja aikuisten ihmisten tekemien rikosten julkisuudessa. Tunnetusti 1990-luvun alkupuolella tuolloin 10-vuotiaat Robert Thompson ja Jon Venables murhasivat raa'asti 2-vuotiaan James Bulgerin, mistä heidät tuomittiin elinkautiseen vankeusrangaistukseen. On yleensäottaen tyrmistyttävää, miten alaikäiset, saati 10-vuotiaat voidaan tuomita elinkautiseen, mutta Euroopan Unionin ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen vaikutusten nojalla molemmat päästettiin 18-vuotiaina ehdonalaiseen vapauteen. Molemmille annettiin uudet nimet ja henkilötunnukset.

Nyt ongelmaksi on muodostunut se, että Jon Venables on huhujen mukaan jatkanut rikollista uraansa ja joutunut palautetuksi vankilaan epämääräiseksi ajaksi. Ensimmäisenä ongelmana tässä on se, että alaikäisenä saatu elinkautinen vankeustuomio on missään määrin tunnustettu, eli jos uudet rikokset eivät ole itsessään niin vakavia, että niiden rangaistusasteikko olisi ulottunut elinkautiseen, ei vankilaan pitäisi ketään palauttaa epämääräiseksi ajaksi. Toisena ja kenties vakavampana ongelmana on se, että Ison-Britannian oikeusjärjestelmä on tässäkin tapauksessa salannut Venablesin uuden henkilöllisyyden ja perusteet siihen, miksi hänet palautettiin vankilaan.

Jos sekä vankien että yleensä ihmisten oikeusturvasta halutaan pitää kiinni, täytyy lähtökohtaisesti kaikkien vangittujen ja tuomittujen tietojen olla julkisia. Tuomiolauselman on aina poikkeuksetta oltava julkinen ja perusteiden niin pitkälle, milloin ne eivät aiheuta ongelmia alaikäiselle tuomitulle (Venables ei enää ole alaikäinen eikä ole ollut uusien väitettyjen tekojen tapahtumahetkellä!), uhrille tai sivullisille. Salaiset tuomiot tarkoittavat monesti, paitsi epätietoisia uhreja ja heidän omaisiaan, vieläkin vakavammassa määrin unohdettuja vankeja ja satunnaisia vangitsemisia ja pidätyksiä.

Taas pääkaupunkiseutua aiotaan piinata lakolla

2010-03-01T22:56:00.006+02:00

AKT ja EK eivät sitten ole päässeet sopuun palkkaehdoista ja taas on odotettavissa kuljetusalan lakko, joka koskee myös pääkaupunkiseudun joukkoliikennettä. Koska en omista autoa, joudun siis kärsimään konkreettisesti lakon aiheuttamasta ongelmasta kun töihinmeno Etelä-Espoosta Itä-Helsinkiin hankaloituu. Lakon seurauksena pelätään myös roskakuljetusten pysähtyvän ja joidenkin elintarvikkeiden loppuvan kaupoista. Jos asiaa ei äkkiä saada soviteltua, lakon taloudellinen ja inhimillinen jälkipyykki tulee olemaan huomattava. Se ei voi myöskään olla eduksi nykyisen hallituksen suosiolle.

Tavallaan lakot kuitenkin kuuluvat markkinatalouteen, koska ne ovat äärimmäinen keino työntekijäpuolen määritellä järjestäytyneesti työnsä hinta. Jos tietyt työt ovat olosuhteiltaan huonoja ja alihinnoiteltuja tärkeyteensä nähden, niin mitään muuta kuin lakkoilua tuskin voi odottaakaan. Olen aikaisemmin kirjoittanut tässä blogissa strategisesti ja turvallisuuspoliittisesti tärkeistä aloista, kuten lentokenttien pitämisestä auki ja lakon murtamisesta niissä tapauksissa. Tämä nyt uhattu lakko kuitenkin on puhtaasti sen tyyppinen, että mitään muuta kuin normaalia sovitteluratkaisua ei pidemmän päälle voi odottaa. Pääkaupunkiseudun joukkoliikenne on sen verran tärkeä, että sen sujuvuuteen on tarvittaessa panostettava verorahaa ja korotettava kunnallisveroäyriä. Tietysti eduskunta voisi vaikuttaa myös valtionosuuspolitiikkaan.

Karjanpidosta täytyy voida käydä keskustelua

2010-02-28T17:06:00.004+02:00

Viime aikoina on noussut keskustelu turkistarhauksesta elinkeinona. Minun näkemykseni turkistarhauksesta on se, että se on osa normaalia karjaeläinten pitoa, jolla kotieläimiä jalostetaan elintarvikkeiksi tai tekstiiliteollisuuden tuotteiksi. Turkistarhauksen voi tarkoitusperältään rinnastaa sikaloiden, kanaloiden tai navetoiden pitoon. Tähän kuuluu väistämättä se, että jossakin vaiheessa kohteena olevat eläimet tapetaan (teurastetaan), jotta niiden erilaiset syötävät ja ei-syötävät osat voidaan edelleen prosessoida, eikä ihmisten sinänsä tule kokea tästä huonoa omaatuntoa. Ihmisarvo ei sinällään kuulu karjaeläimille.

Edellisestä huolimatta ihminen voi vaikuttaa siihen, kuinka karjan pitoa voitaisiin kehittää niin, että tarpeettomia kärsimyksiä karjaeläimille vältettäisiin. Nykyisellään on kritisoitu esimerkiksi tilojen ahtautta ja eläimille niiden lyhyen eliniän aikana koituvia ruhjevammoja ja sairauksia. Julkisuudessa on esitetty kuvia, joissa esimerkiksi sikoja on makuutettu omissa ulosteissaan tai ahtaassa häkissä pidetyt turkiseläimet ovat käyneet toistensa kimppuun ja repineet toisiltaan irti nahkaa, raajoja, silmiä tai korvia. Häkkikanaloidenkin menetelmät tiedetään niin hyvin, ettei asiaa kehtaa tässä erikseen sanoiksi pukea.

Viime aikoina käydyssä keskustelussa häiritsevänä piirteenä on se, että etenkin eräät keskustapuolueen ministerit kiistävät ongelmat ja karjanhoidon tosiasiat ja haluavat tukahduttaa keskustelun. Turkistarhoja kuvanneita henkilöitä syytetään valehtelusta ja käydään metakeskustelua siitä rikkomuksesta, minkä ovat tehneet tunkeutumalla toisten tiloihin. Paljon järkevämpää olisi käydä eläinsuojelullisista näkökulmista keskustelua pidemmälle, vaikkakin se tarkoittaisi eläinperäisten tuotteiden hintoihin meneviä lisäinvestointeja. Jos hyväksyy eläintuotteiden käytön, on kyettävä aina tiedostamaan se, mistä kyseiset tuotteet ovat peräisin ja miten niitä tuotetaan. Nykyään saatetaan ostaa hunajamarinoitu broilerikiusaus pakastetiskistä, vanhaan aikaan lapsetkin tiesivät, mitä tarkoittaa kun isä menee kirves toisessa kädessä ja kukko toisessa kädessä vajan taakse.

Opetusministeriö sotkeutuu nyt yliopistojen valintaprosesseihin

2010-02-25T22:01:00.008+02:00

Nyt yliopistokirjoittelu muuttuu jo perättäiseksi trilogiaksi. Opetusministeriö on aiemman "koulutusvienti/lukukausimaksu"-mietintönsä lisäksi teetättämässä myös uutta mietintöä, jonka mukaan yliopistojen pääsykokeista pitäisi luopua. Ote HS:sta:

Opetusministeriön työryhmä aikoo ehdottaa yliopistojen pääsykokeista luopumista. Aamulehden haastatteleman työryhmän vetäjän mukaan pääväylä yliopistoihin olisi tulevaisuudessa yhteishaku. Yhteisvalinnassa hakijat, joilla on jo opinto-oikeus johonkin korkeakouluun, eroteltaisiin omaksi ryhmäkseen,

Uudistuksen tavoite on nopeuttaa opiskelijoiden pääsyä työmarkkinoille. Yliopistoilla on kuitenkin oikeus itse päättää, miten ne valitsevat opiskelijansa.

Työryhmä luovuttaa muistionsa opetusministeri Henna Virkkuselle (kok) ensi kuun puolivälissä. Siihen sisältynee myös ehdotus siitä, että yliopistoihin ei enää haettaisi lukemaan tiettyä oppiainetta.

Tällä hetkellä tiedot koko ehdotuksen sisällöstä ovat vaillinaisia. Jos kysymyksessä on vain ylläolevan tekstin hengessä suositus siitä, että yliopistot voisivat omalla päätöksellään käyttää valintaprosessissa ylioppilaskoetta ja yhteishakuja tai sitten painottaa pääsykokeeseen perinteiseen tapaan, niin se on OK. Jos sen sijaan kysymys on pelottavasti taas siitä, että ministeriö aikoisi kävellä yliopistojen autonomian yli ja pakottaa pääsykokeista luopumiseen, seuraisi siitä pahoja ongelmia kaikkein vaikeapääsyisimmillä aloilla, kuten lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä tiedekunnassa.

Pelkän ylioppilastutkintopohjaisuuden haittoja:

Koe ei mittaa esimerkiksi mainittuja lääketieteellistä ja oikeustieteellistä tiedekuntaa varten tarvittavaa kypsyyttä ja erikoisosaamista, ainakaan niin, että nykyinen ankara karsinta ja suhteellisen pieni sisäänotto olisivat mahdollisia.

Ylioppilaskirjoituksissa epäonnistuneen on vaikeampi yrittää päästä sisään uudella yrityksellä kuin pääsykokeissa epäonnistuneen.

Voi tietysti olla, että nämä haitat ovat joillekin itsetarkoitus. Nimittäin yhdistettynä lukukausimaksujärjestelmään ja lyhytnäköiseen bisnesajatteluun, voisi kuvitella, että joidenkin haaveissa siintää järjestelmä, jossa yliopistot eivät niin herkästi torjuisi tarpeeksi maksukykyisiä asiakkaita uusia opiskelijoita.

Mainittakoon tässä sivussa, että ainakin joissakin niistä yliopistoista, joissa uuden yliopistolain mukainen yritysrahoitus on jäänyt huonommaksi, ajaudutaan liikemaailman tyyliin YT-neuvottelujen ja työtaistelujen kierteeseen. Tilanne voi nopeasti mennä niissä opiskelevien oikeusturvan kannalta kestämättömäksi, jos esimerkiksi kokonaiset lukukaudet ja kurssikokonaisuudet menevät pilalle itsestä riippumattomista syistä kurssien keskeytyessä yliopiston rahapulaan tai henkilökunnan lakkoihin.

Opintojen talousongelmia selvitettävä

2010-02-20T22:18:00.004+02:00

Jatkan tällä kirjoituksellani edellisen teeman aihetta, yliopistojen rahoitusta. Edellisessä kirjoituksessani ja sen kommenteissa, totesin lukukausimaksut huonoksi ratkaisuksi yliopistojen rahoitusvajeisiin ja yhdyn siihen lukuisien suomalaisten näkemykseen, jonka mukaan yliopistojen lukukausimaksut vaarantavat tasa-arvon ja "kehittävät" yhteiskuntaa luokkayhteiskunnan suuntaan.

Tämän ongelman duaaliongelma on se, että nykyisessä järjestelmässä on tiettyjä rakenteellisia vikoja, joista ylioppilaskuntaosapuoli ei ole ollut valmis rehellisesti keskustelemaan. Olennaisin ongelma, josta eroon pääseminen vapauttaisi ratkaisevasti rahaa jaettavaksi yliopistoissa hyödyllisemmin, olisi lukukausien aikaisen tutkintoon kuulumattoman työnteon vähentäminen.

Tiedän tapauksia, joissa 1-3. vuosikurssin yliopisto-opiskelijat käyvät töissä kaupan kassalla ja joutuvat siksi olemaan pois luennoilta ja laskuharjoituksista ja reputtavat kursseja solkenaan. Nämä alkuvuodet olisivat kaikkein kriittisimpiä opiskelijalle saada perusopintonsa valmiiksi mahdollisimman nopeasti ja luoda tutkinnolla tavoiteltava oman alan ammattitaidon välttämätön pohja. Tämän jälkeen työt olisi jo helpompi sommitella opintoja tukevaksi, esimerkiksi niin, että saisi kandidaatintyötä varten olevan harjoittelupaikan palkallisena ja varmistaisi, ettei työnteko kohtuullisessa määrin tehtynä ainakaan veisi opintoja täysin sivuraiteelle ja väärään suuntaan.

Ylioppilaskuntajärjestöt ovat joskus ihannoineet lukukausi-aikaista työntekoa vastuun ottamisella itsestään ja rahan ansaitsemisesta omalla työllään lainanoton sijasta. Ongelmana on kuitenkin se, että opintojen viivästymisestä seuraavat menetykset valtiolle ovat paljon suurempia kuin mitä joillakin lukukausiaikaisilla tutkintoon kuulumattomilla töillä läheskään ansaitsee. Ei ole ihme, että taloustilanteen ollessa kireä, näitä työryhmälausuntoja, jotka sisältävät maksullisuuden ja opintolainapainotteisuuden keppiä, tulee tiheään, koska ne koetaan tietynlaisiksi ratkaisuiksi.

Ehdotan ylioppilaskuntajärjestöille myös neuvotteluosapuolena realismia ja sitä, että he tarjoaisivat mallin, jossa opintotuen tehokas alku- ja suoritepainotteisuus varmistaisivat sen, että opintojen alkuedellytykset eivät heti olisi joidenkin kohdalla kuralla. Myös kysymykseen pääkaupunkiseutua riivaavasta opiskelijoiden alkuvaiheen asunnottomuudesta tulisi saada mahdollisimman pian kestävä ratkaisu. Siinä menee äkkiä lukukausi tai lukuvuosi harakoille, kun joutuu järjestelemään asuinpaikkaa monimutkaisen kaavan mukaan tai joidenkin tapauksissa, jos joutuu pakosta muuttamaan pois maakuntiin odottamaan asian järjestymistä.

Suomessa ei pitäisi ottaa käyttöön yliopistojen lukukausimaksuja

2010-02-16T23:11:00.003+02:00

Tänään opetusministeri Henna Virkkuselle (kok), luovutettiin "opetusvientistrategia" (?), jonka mukaan opiskelijoiden lukukausimaksujen käyttöä pitäisi laajemmin harkita Suomessa. Vastustan tätä näkemystä jyrkästi.

Monet näkevät lukukausimaksut sinänsä loogisena, että yliopistojen tarjoama koulutus nähdään palveluna, jota opiskelijat ostavat. Lukukausimaksuissa toteutuisivat siis päältäpäin katsottuna normaalit markkinatalouden sääntelymekanismit. Suurena vikana näkemyksessä on se, että lukukausimaksuissa eräälle aikuiselle ihmisryhmälle sälytetään sellainen maksutyyppi, jota heillä oletusarvoisesti ei ole varaa itse maksaa! Opintolainaa on esitetty hienona ja kauniina teoriana opintojen rahoittamiseen, mutta tosiasia on se, että joillakin aloilla työmarkkinat ja palkkaehdot ovat niin kireitä, että suurten opintolainojen takaisinmaksulle ei kaikilla olekaan nopeita edellytyksiä. Erään kuvan asiasta saa, jos hakee hakukoneista hakusanoilla "student loan defaults". Todellisuudessa lukukausimaksujärjestelmät, etenkin lukukausimaksun vaivihkaa kohotessa ja valtionosuuksien vähentyessä ja livetessä muihin tarkoitukseen budjetissa, johtavat räikeään eriarvoistumiseen ja mahdollistavat yliopisto- ja korkeakouluopinnot vain varakkaiden vanhempien tuella.

Odotettiinko Sauli Niinistölle diktatuurille tyypillistä äänestysvoittoa?

2010-02-02T20:34:00.003+02:00

Tänään on nähty eduskunnassa mielenkiintoinen farssi. Tavallaan kysymyksessä on skandaali, mutta minun mielestäni eri syystä kuin kokoomusjohdon ja Jyrki Kataisen mielestä. Kysymyksessä on siis se, että eduskunnan puhemies Sauli Niinistö voitti puhemiesäänestyksen "vain" vähän yli 60 äänen marginaalilla pahimpaan haastajaansa Pekka Raviin, kun jotkut ilmeisesti odottivat eduskunnan siunaavan Niinistön jatkon yksimielisesti. Erityisen kummalliseksi asian tekee se, että Jyrki Katainen esitti moitteita myös sosiaalidemokraateille linjasta lipeämisestä ja kapinoinnista, kun ottaa huomioon, että SDP on oppositiossa! Miksi tällaisessa asiassa tai muussakaan tavallisessa lainsäädäntöasiassa tarvitsisi odottaa opposition äänestävän hallituksen linjan mukaisesti?

Suomen eduskunta ei ole Neuvostoliiton politbyroo. Vaikka monissa budjettiasioissa ja muissa tärkeissä kansakunnan tulevaisuuteen liittyvissä asioissa hallituskuria usein noudatetaankin, on kuitenkin muistettava, että loppujenlopuksi valta kuuluu kuitenkin eduskunnalle eikä hallitukselle tai suurpuolueiden ryhmien johdon eliitille. Joskus asiat menevät jopa niin, että eduskunta haluaa punnita tarkemmin sille esitettyä asiaa ja päätyy hallituksen kannasta poikkeavaan lopputulokseen.

Poliittisesti riskialtis lausunto Päivi Räsäseltä

2010-01-30T20:32:00.006+02:00

Kristillisdemokraattien puoluejohtaja Päivi Räsänen on Keski-Pohjanmaassa ja Verkkouutisissa esittänyt porvaripuolueiden vaaliyhteistyötä. Eräs hänen esittämistään perusteista on:

Tämä Ruotsin malli kiinnostaa, koska vaaleissa esillä olleet asiat jäävät hallitusohjelman ulkopuolelle. Esimerkiksi vihreiden monia vaalilupauksia ei ole hallitusohjelmassa, puheenjohtaja Räsänen perustelee Keskipohjanmaassa.

Aika näyttää, mutta minun mielestäni tällainen lausuma on kristillisdemokraattien politiikalle ja vaalityölle tässä vaiheessa mahdollisimman virheellinen. Tämä näkyy monille potentiaalisille äänestäjille siten, että Kristillisdemokraatit olisi valmis lipeämään omasta arvopohjastaan ja tavoitteistaan jo tämän vaalikauden puolella hännystelläkseen suuria porvaripuolueita. Ottaen huomioon sekä tämän vaalikauden musertavan lainsäädännöllisen arvotaantuman (mm. homoadoptiot ja laittomien aborttien rangaistusten lieventämiset), samoin kuin edelleen keskeneräisen vaalirahoitusskandaalin selvittelyn, pitäisi kristillisdemokraattien olla erityisen varovaisia.

Tällä hetkellä ainoa mahdollinen lääke on uskottavuus ja kannatuksen nostaminen, hallituskipeydestä ei näillä lukemilla kannata haaveillakaan. Ruotsin kristillisdemokraatit ovat mahdollisesti jo poliittisen itsemurhan tapahtumahorisontin sisäpuolella ja äänikynnyksen vuoksi pahimmillaan antamassa tilaa ensi vaaleissa ruotsidemokraateille (Sverigedemokraterna) ja piraattipuolueelle. Tällainen voi laukaista Ruotsin oloissa poliittisen kriisin, jos kummastakaan perinteisestä puolueblokista ei riittäisikään enemmistöhallitukseksi.

Eläkeuudistuksissa maltti olisi valttia

2010-01-20T21:52:00.005+02:00

Uusin Taloussanomat kertoo artikkelissaan, että hallitus haluaisi "osa-aikaeläkkeen hautaan". Koko esityslista, joka on pitkälti valtiosihteeri Raimo Sailaksen käsialaa, sisältää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä eläkkeiden leikkaamiseksi. Eräs esimerkki on se, että työeläkettä voisi saada vasta sitten kun on täyttänyt 63 vuotta ja on ollut töissä 40 vuotta. Jotkut eivät pääsisi myöhäisen työmarkkinoille siirtymisensä tai työttömyysjaksojen vuoksi eläkkeelle koskaan, vaan kuolisivat asunnottomina kerjäläisinä kadulla.

Nämä ovat ennennäkemättömän rumia ja häikäilemättömiä esityksiä, joissa mopo on karannut käsistä ja joista seuraavat kiistat voivat aiheuttaa sen, että mikään eduskunta ei uskalla edes maltillisia eläkkeisiin liittyviä kiristyksiä hyväksyä. Toisella puolella on nimittäin karu tosiasia, jonka mukaan eläkkeelle siirtymistä tulisi kuitenkin jonkin verran nykyisestä myöhentää, jotta eläkerahat riittäisivät. Järkevämpää olisi siirtää eläkkeellesiirtymisikää maltillisesti muutamalla vuodella eteenpäin liittämällä eläkeikä eliniänodotteeseen ja mahdollistaa edelleen osa-aikaeläke, jos sille on työntekijän terveydentilan ja henkilökohtaisten syiden vuoksi painavia edellytyksiä.

Espoon kaupunginhallituksen kiistat (KOK vs. PS)

2010-01-16T18:36:00.003+02:00

Espoossa perussuomalaiset ja kokoomus ovat ajautuneet repiviin kiistoihin kaupunginhallituksessa. Perussuomalaiset nimittäin äänestyttävät huomattavan monista kunnallisasioista, vaikka kokoomus haluaisi päätökset nopeammin ja yksimielisinä. Tilanne näyttäytyy helposti sellaisena, että kokoomus haraisi itse demokratian pelisääntöjä vastaan tässä asiassa.

Asian syvälliseksi ymmärtämiseksi tulee kuitenkin ottaa huomioon Espoon sijainti ja erilaiset kokoomuksen ja perussuomalaisten agendat. Perussuomalaisille on pienpuolueena tärkeää suora populismi ja sellaiset päätökset, jotka kosiskelevat kansaa tässä ja nyt. Kokoomus sen sijaan on suuri "valtionhoitajapuolue", kuten SDP ja Keskustapuoluekin, ja se joutuu huomioimaan asioita pidemmälle tulevaisuuteen. On esimerkiksi paljon todennäköisempää isojen puolueiden esittää säästöjä kuin pienpuolueiden.

Ehkä kaikkein suurin merkitys on Espoon päällä olevalla Damokleen miekalla - pakkoliitoshankkeilla Helsinkiin! Tällä hetkellä Espoon päätäntävalta omista asioistaan ja infrastruktuurinsa kehittämisestä on ehdottomasti sidottu koko pääkaupunkiseudun rakenteeseen. Jos Espoo poikkeaa tältä linjalta, voi Helsinki käyttää hyväksi Sipoon lounaisosan pakkoliitokseen johtaneita perusteita ja asiaan liittyvää KHO:n ennakkotapausta.

Huonoja poliittisia ideoita kierrätetään taas

2010-01-13T23:33:00.004+02:00

Pieni uutiskatsaus, tänään on hallitus eri ministeriensä ehdotusten perusteella suunnittelemassa kolmea aikaisemmin kommentoitua asiaa, jotka kaikki ovat huonoiksi todettuja.

Ala-asteen pidennetty koulupäivä. Nyt ei sentään puhuta enää harhaanjohtavasti "eheytetystä koulupäivästä" vaan opetusministeri Virkkunen käyttää oikeaa termiä. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että oppimistulosten parantamisella ei voi näitä hankkeita perustella, kuten nyt näennäisesti tehdään, vaan kyseessä on jälleen tarkoitus reagoida ala-asteikäisten pitkiin yksinäisiin iltapäiviin. Tähän ongelmaan ei kuitenkaan saisi tarttua pakkolaitostamisella, vaan iltapäivähoito- ja harrastekerhomahdollisuudet tulisi järjestää vapaaehtoispohjalta.

Pedofiilien kemiallinen kastraatio. Olen aikaisemmin käsitellyt aihetta kysymyksenä ruumiillisten rangaistusten käyttöönoton kielteisestä imagosta ihmisoikeuksien kannalta. Tämä on ilmeisesti jollakin tavalla tiedostettu työryhmissäkin, koska kieltäytymällä kemiallisesta kastraatiosta, pidentäisi seksuaalirikoksesta tuomittu tyypillisesti suljetussa vankilassa viettämäänsä aikaa Suomen oloissa vain alle vuoden verran. Selkeämpää olisi kuitenkin hylätä hanke suoralta kädeltä ennemmin kuin tehdä kansaa kosiskelevia kosmeettisia muutoksia. Ennemminkin tulisi huomio kiinnittää väkivalta- ja seksuaalirikoksista annettujen vankeustuomioiden pituuksien riittävyyteen (vaikka tämä maksaa vankeinhoitokuluina enemmän).

Sähköinen äänestäminen. On ehdotettu sähköisen äänestysten kokeilujen jatkamista ja kaavailtu myös kotona tapahtuvaa internet-äänestystä. Nämä ovat kuitenkin äänestysprosessin luotettavuuden kannalta katastrofaalisen huonoja ideoita ja johtavat helposti suomalaisen demokratian särkymiseen turbulentissa poliittisessa tilanteessa. Kotiäänestyksissä ongelmaksi tulee vaalisalaisuuden säilyminen useamman hengen kotitalouksissa ja miksei muutenkin.

Islanti ei voi täysin jättää velkoja maksamatta

2010-01-05T23:45:00.003+02:00

Islannin presidentti on päättänyt käyttää veto-oikeuttaan ja näinollen laki islantilaispankkien talletussuojavastuiden maksamisesta Isoon-Britanniaan ja Alankomaihin on käytännössä kaatunut tältä erää. Päätös tuottaa Islannille ison ongelman, kun IMF:n, EU:n ja muiden pohjoismaiden lainahanat menevät kiinni. Islantilaiset joutuvat varautumaan saarron aiheuttamaan elintason voimakkaaseen laskuun ja mahdollisesti kauppojen hyllyjen tyhjenemiseenkin tuontitavaroista. Nyt olisi Islannissa tuhannen taalan paikka valita joko pienempi paha, eli hallittu integroituminen Eurooppaan ja vastuunkanto, tai isompi paha, eli kriisi, jolla Islannin valtiojärjestelmä nykymuodossaan saattaa kaatua.

Energiantuonnin riippuvuuden vaaroista, edelleen

2010-01-03T19:16:00.005+02:00

Taloussanomien mukaan Venäjä on sulkenut öljyhanat liittolaismaahansa Valko-Venäjälle päin. Tämä on hyvä muistutus siitä, että vaikka leutona kesän tai alkusyksyn päivänä ajattelisi, että mihin Suomessa lisäenergiaa tarvitaan, kun sitä voi muutenkin säästää ja sitä riittäisi vientiinkin asti, se on harhakuva. Tosipaikat nähdään talvipakkasilla, erityisesti poikkeuksellisen kireän pakkasen jaksoina, vaikka ne olisivat harvinaisia ja lyhytaikaisiakin.

Energiariippuvuus muista maista, ystävällisistäkin sellaisista, on vaikea asia, koska usein energiantarve on kova yhtäaikaa lähinaapureissa, joista tai joiden kautta sähköenergiaa tai fossiilisia polttoaineita joka tapauksessa voidaan tuoda. Jos melkein mikä tahansa maa joutuu ratkaisemaan energiapulassa, katkaiseeko se sähkön omilta alueiltaan vai ulkomaille menevistä johdoista, niin valinta sisäpoliittisista syistä kohdistuu jälkimmäiseen.

Osa kuolemanrangaistuksen vastustusargumenteista eivät ole kehittäviä

2010-01-01T22:40:00.006+02:00

Yhdysvalloissa käydään jatkuvaa keskustelua kuolemanrangaistuksesta, joka on siellä edelleen käytössä. Monet kansalaisjärjestöt ovat kampanjoineet sen puolesta, että Yhdysvallat luopuisi kuolemanrangaistuksesta, koska sellainen ei kuulu sivistyneeseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Tällainen kansalaisaktivismi on varmastikin aiheellista, myös Euroopan Unionissa on pidettävä tarkkaa huolta siitä, etteivät kuolemanrangaistus tai epäinhimilliset ruumiilliset rangaistukset ala saada jäsenmaissa jalansijaa siksi, että päättävät valtioelimet taipuisivat populismin alla.

Osa siitä argumentaatiosta, jota kuolemanrangaistuksen poistamiseen tähtäävät järjestöt käyttävät, on kuitenkin ilmeisen virheellistä eikä edistä itse tarkoitusperää. Ongelmana on takertuminen lillukanvarsiin, tavanomaisten oikeusperiaatteiden unohtaminen tai sellaisten vaihtoehtojen esittäminen, jotka sisältävät lukuisia omia ongelmiaankin ja joiden osalta on ilmeistä, että niistä joudutaan keskustelemaan uudelleen. Esitän seuraavassa muutaman esimerkin.

Takertuminen lillukanvarsiin. On esimerkiksi pähkäilty kuolemanrangaistuksen toimeenpanon teknisestä toteuttamisesta ja erilaisten myrkkyruiskekombinaatioiden inhimillisyydestä tai epäinhimillisyydestä. Tällä argumentaatiolla ei saada mitään aikaiseksi eikä kyseenalaisteta kuolemanrangaistuksen ideaa ja perusperiaatteita. Ketä lohduttaa se, että joku teloitetaan pelkällä unilääkeruiskulla verrattuna siihen, että hänet ammutaan niskalaukauksella hengiltä? Lopputulos on sama.

Tavanomaisten oikeusperiaatteiden unohtaminen. On ihmetelty, kun joitakin ihmisiä on tuomittu kuolemaan, vaikka he "eivät ole painaneet liipasimesta". Jos kuitenkin joku on mukana murhan toteuttamisessa niin, että hän on koko ajan tiennyt, mitä on tekeillä ja jonka rooli on ollut olennainen murhan onnistumiseksi, niin silloin kyseessä ei välttämättä ole pelkkä avunanto vaan tekijäkumppanuus. Monissa maissa, mukaanlukien Suomessa, rikokseen yllyttäjää rangaistaan kuten tekijää. Yllytyksen käyttö perusteena tulee kyseeseen mm. silloin kuin rikoksen tekemisestä on maksettu palkkio.

Epätäydelliset vaihtoehdot. Yhdysvalloissa on ylistetty elinkautista vankeusrangaistusta ilman ehdonalaisen vapautumisen mahdollisuutta maasta taivaisiin ja julistettu sitä erinomaisena ratkaisuna kuolemanrangaistuksen vaihtoehdoksi. Tosiasiassa kuitenkin tämä rangaistusmuoto on erilaisista ja erityyppisistä rikoksista, muistakin kuin murhista, saavuttanut siellä niin uskomattoman paljon käyttötarkoituksia, että vankiloiden täyttyminen ja vankien ihmisoikeuskysymykset ovat muodostuneet tämänkin osalta todelliseksi ongelmaksi. Kansalaiskeskusteluun tulee väistämättä kysymykset siitä, miksi alaikäisenä rikoksen tehneitä voidaan tuomita elinkautiseen tai onko todellakin syytä pitää edelleen vankilassa rikoksentekijöitä, jotka ovat istuneet siellä yli 30 tai yli 40 vuotta ja joista voidaan olettaa, että he eivät ehdonalaiseen vapautuessaan olisi vaaraksi yhteiskunnalle.

Kirjoituksen aihe tuli mieleen siitä, kun sivulla

http://deathpenaltyinfo.org/

vertailtiin keskenään kahta henkirikostapausta ja ihmeteltiin, miksi toisessa tekijä sai lievän tuomion ja toisessa tekijä tuomittiin kuolemaan. Ensinmainitussa nainen oli ampunut aseella väkivaltaisen aviomiehensä, jälkimmäisessä palkannut palkkamurhaajan tekemään näin. On huomattava, että ensinmainittu tapaus on saattanut sisältää lieventäviä seikkoja, kuten hätävarjelun, mutta jälkimmäinen osoittaa selvästi lähtökohdiltaan vakaata harkintaa. Tietysti jotkut ensinmainitunkin tyyppiset rikokset voidaan osoittaa murhaksi, mutta on naiivia vertailla näitä tilanteita kaikilta osin keskenään.

Hyvää uutta vuotta 2010!

2010-01-01T01:18:00.002+02:00

Vuosi on sitten vaihtunut. Koska eilinen Espoon tragedia on toistaiseksi vienyt lähes kaiken huomion, niin vielä ei ole tiedotusvälineisiin tullut tietoja silmävammoista ja muista henkilövahingoista, joita uuden vuoden juhlinnassa väistämättä tulee. Positiivisena kehityksenä on pidettävä sitä, että ilotulitteita koskevia rajoituksia on kiristetty. Eräät vaarallisimmat ilotulitteista, kuten roomalaiset kynttilät on kielletty ja pommitusaika on rajattu aikavälille 18-02 sen oltua aikaisemmin 18-06. Omasta mielestäni ilotulitus oli joitakin edellisvuosia rauhallisempi ja hillitympi ja nyt ei näkynyt myöskään niin paljoa alaikäisiä hölmöilemässä rakettien kanssa. Tämä liittynee 18 vuoden ikärajan tarkempaan valvontaan.

Vuoden surullinen loppu

2009-12-31T19:35:00.004+02:00

Ei ole tullut vähään aikaan tänne kirjoiteltua, mutta nyt on jo uusi vuosi tulossa. Vuosikymmen on päättynyt Espoossa karmeaan joukkomurhaan Sellossa, joka on neljäs merkittävä tämäntyyppinen itsemurhaan yhdistetty joukkosurma koko vuosikymmenen aikana. Aikaisemmat olivat pommi-isku Myyrmannissa 2002, joka surmasi räjäyttäjän lisäksi 7 muuta ihmistä, Jokelan kouluammuskelutapaus 2007, jossa ampuja ampui itsensä lisäksi 9 ihmistä ja Kauhajoen kouluammuskelutapaus 2008, jossa ampuja surmasi itsensä lisäksi 10 ihmistä. Myyrmannin tapauksessa oli kuolonuhrien lisäksi melkein 200 loukkaantunutta, joista osa invalidisoitui pysyvästi, Kauhajoen tapauksessa yksi.

Edellämainittujen lisäksi Suomessa on tuomittu vankilaan joitakin epätoivoisessa mielenterveydellisessä tilassa oman perheensä surmanneita.

Itsemurhaterrorismia ei voi hillitä millään rangaistusten koventamisilla eikä tässä tapauksessa myöskään aselain kiristämisellä, koska tämänkertaisen ampujan ase oli laittomasti hankittu muutenkin. Tärkeämpää olisi läheisten tuki ja reagointi ajoissa masennukseen, itsemurha-alttiuteen, eristäytyneisyyteen tai henkilökohtaisiin kriiseihin kuten riitaisesti purkautuneisiin parisuhteisiin. Toivottavasti uuden vuoden vietto sujuu ilman mitään vakavampia uusia tragedioita. Surunvalittelut ja voimia kaikille henkirikoksissa läheisensä menettäneille.

Presidentin henkilö ja vastuu valtion turvallisuuspäätöksistä

2009-12-05T15:57:00.004+02:00

Seuraavilla presidentinvaaleilla spekuloidaan jo nyt, samalla kun pohditaan nykyisen presidentin valtaoikeuksien riisumista. Jotenkin näen tilanteen sellaisena, että presidentin valtaoikeuksien radikaali vähentäminen ei ole kiinni siitä, että presidentti-instituutiossa olisi sinällään vikaa vaan vika on nykyisen presidentin henkilössä.

Konflikti syntyy siitä, että presidentin tulisi johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomessa tätä ulkopoliittista valtiojohtajuutta ei kuitenkaan voi hoitaa miten tahansa ja joissakin tapauksissa oikeat turvallisuuspoliittiset päätökset vaativat nopeutta, jämäkkyyttä ja valtioviisautta. Esimerkkinä päätöksestä, jota Suomessa on presidenttiin liittyvien valtaristiriitojen ja rasitteiden vuoksi lykätty vaarallisen pitkälle, on NATO-jäsenyys. Viime aikoina on jo pelätty aiheellisesti, että mahdollisuudet helppoon läntiseen sotilasliittoon liittymiseksi olisivat menneen talven lumia, etenkin Venäjän asenteiden kiristyessä. Nyt kuitenkin näyttää vieläkin ojennettavan oljenkortta, kun NATO pyytää uudestaan suomalaisjoukkoja Afganistaniin. Jos tähän oljenkorteen vielä tarttuisi ja saisi samaan ovenavaukseen NATO-kortin väliin, niin se voisi vielä toimia. Mahdollisuus voi kuitenkin karata käsistä lopullisesti seuraaviin presidentinvaaleihin 2012 mennessä tyystin.

Ennen Martti Ahtisaaren valintaa 1994, Suomessa ei ollut presidentin valitsemiseksi suoraa kansanvaalia, vaan kansanvaali käytiin vain ensimmäisellä kierroksella, jossa oli optio suoraan valintaan, mutta todellista roolia vetivät valitsijamiehet. Vaali oli manipuloitavissa niin, että jos tietty ehdokas olisi todettu ehdottomasti sopimattomaksi presidentin virkaan, niin silloin olisi voitu valitsijamiehet pakottaa puoluekurilla siirtymään pois jopa oman ehdokkaansa takaa. Näin vaalisalaisuudesta huolimatta, koska äänestysnumerot olisivat kielineet puolestaan.

Kansanvallan ja vallankäytön läpinäkyvyyden kannalta suora kaksivaiheinen kansanvaali presidentinvaaleissa on erinomainen keksintö. Suomen kannalta on valitettavaa ja katkeraa, että on vain kaksi vaihtoehtoa:

Presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiset valtuudet säilytetään jatkossakin, mutta presidentinvaali siirretään eduskunnalle tai valitsijamiehille tai eduskunnalle annetaan valtuudet määräenemmistöllä estää jotakin henkilöä asettumasta ehdolle (ehdolleasettumislupamenettely).

Presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiset valtuudet riisutaan totaalisesti, myös puolustusvoimain ylipäällikkyys jossakin vaiheessa, ja suora kansanvaali säilytetään.

Jotkut asiantuntijat ovat muotoilleet tämän ristiin tai päinvastaiseksi niin, että suorassa kansanvaalissa ei olisi mieltä valittaessa "vallatonta" presidenttiä. Itse olen kuitenkin nähnyt problematiikan juuri niinpäin kuin se tässä blogikirjoituksessa on; presidentin instituution ja henkilön on kestettävä myös kriisitilanteet ja niihin varautumisen!

Ehkäisystä huolehtiminen vähentäisi aborttien hakemista

2009-12-03T22:41:00.004+02:00

Tänään on useissa medioissa ollut esillä seuraavanlainen lääketieteellinen uutinen (esimerkki Verkkouutisista):

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=17853:laeaekkeellinen-raskaudenkeskeytys-turvallista&catid=12:tiede-paeaeuutinen-&Itemid=7
(Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys turvallista)

Ote keskeltä artikkelia:

Kumpaankin menetelmään liittyi hyvin vähän vakavia komplikaatioita. Lääkkeelliseen menetelmään liittyi enemmän verenvuotoa ja epätäydellistä kohdun tyhjenemistä, mutta tulehdusten esiintymisessä ei ollut eroa. Lääkkeellinen menetelmä osoittautui tehokkaaksi myös keskenmenojen hoidossa.

Suurin osa potilaista oli tyytyväisiä hoitoonsa, vaikka lääkkeellisesti hoidetut olivat kokeneet enemmän kipua. Kumpikaan menetelmä ei ollut ylivertainen kustannuslaskelmien perusteella.

Koko artikkeli on yleensäottaen varsin puolueellinen ja pyrkii esittämään abortin kelvollisena, hyväksyttävänä ja yleispätevänä menetelmänä ratkaista nuorten naisten ei-suunniteltuja raskauksia koskevia kysymyksiä. On siis huomattava, että artikkelin mainitsemista yli 11000 vuosittaisesta abortista Suomessa yli 10000 tehdään ilman pätevää lääketieteellistä perustetta, kuten lasta odottavan naisen hengen- ja terveyden vaaraa tai raskauden saamista alkunsa seksuaalirikoksesta. S.o. perusteluina käytetään näiden sijasta "sosiaalisia syitä".

Koska artikkeli kuitenkin osoittaa samoin kuin monet muut lähteet (keskustelut yms.) lääkkeellisen, osittain kotona tehtävän, abortin olevan sairaalassa tehtyä ja valvottua aborttia huomattavasti riskialttiimman, tulee myös mieleen, onko todellisena perusteena lääkkeellisen menetelmän suosimiselle näissä tilanteissa mikään potilasturvallisuus vaiko sitten "kustannustehokkuus". On myös huomattava, että monet lääkärit ja sairaanhoitajat pitävät aborttitoimenpidettä äärimmäisen vastenmielisenä, eivätkä haluaisi omantunnonsyistä olla mukana sellaista tekemässä. Onko proseduurin siirtäminen pois sairaalasta jonkinlainen lääkärien mielenrauhan ja ajankäytön nimissä tehtävä toimenpide ja sellaisenaan jonkinlaista sairaalassa tehtävän hoidon "valkopesua"?

Pelkkien tappioiden sosialisointi on mahdotonta

2009-12-02T22:52:00.004+02:00

Viime aikoina monissa talouslehdissä on pohdittu taantuman aikaista ja sen jälkeistä tiukempaa säätelyä rahoitusalalla. Tässä blogissa esittämäni talletussuojallisten talletusten korkokatto ei ole ollut esillä, mutta sen sijaan on nähty esimerkiksi vaatimukset hedge-rahastojen pitämisen luvanvaraisuudesta, tiheämmistä pankkitarkastuksista ja pankkien johtajien bonuskatoista. Tiukemmasta päästä on ollut EU:n komission suunnitelma suurentaa reilusti asuntolainojen omaosuutta, s.o. sitä osuutta, johon asunnonostajalla on oltava ulkopuolinen takaus tai omat säästöt, jotta voisi saada pankista asuntolainan.

Kaikkia uudistusaikeita ei ole tervehditty ilolla ja on kuultu monia kriittisiä äänenpainoja siitä, että nämä liikaa rajoittaisivat liiketoiminnan vapautta. Tosiasia on kuitenkin se, että niin kauan kuin politiikassa puhutaan esimerkiksi "rahoituslaitoksista, jotka ovat liian suuria kaatumaan ja jotka siksi pitää ehdoin tahdoin pelastaa valtion varoilla" tai yleensä myönnetään talletussuojia, niin ongelmiin on jotenkin pakko varautua edeltäkäsin. Seuraavalla kerralla ei muussa tapauksessa ole monella muullakaan maalla kuin Islannilla, Latvialla tai Romanialla, varaa siivota holtittoman toiminnan jälkiä.

Lissabonin sopimus, EU ja suomen kieli

2009-12-01T23:55:00.004+02:00

Joulukuu ja joulunaika on alkanut, niin on myöskin voimaan tullut Lissabonin sopimus. Sopimus säätelee EU-maiden välisiä asioita huomattavasti joustavammalla mutta erilaisemmalla tavalla kuin aikaisemmin oli käytäntönä, jännitettäväksi jää, miten kansallisen itsemääräämisoikeuden käy. Meidän suomalaisten on kenties syytä kiinnittää eniten huomiota suomen kielen asemaan. Ei voida tinkiä jatkossakaan siitä, että suomen kielen on pysyttävä eräänä EU:n virallisista kielistä. Jos mentäisiin linjalle, jonka perusteella kotimaatammekin koskevat päätökset tehtäisiin esimerkiksi pelkästään englanniksi, saksaksi ja ranskaksi, niin etäännyttäisiin huomattavasti siitä ihanteesta, että päätöksenteko olisi suomalaisten silmissä läpinäkyvää ja uskottavaa. Kieli on eräs tärkeimmistä, jos ei jopa tärkein, kansallisen identiteetin luojista.

Kansanäänestysten mahalasku

2009-11-30T21:07:00.004+02:00

Viime vuosina on kansanäänestysten nojalla ratkaistu seuraavia merkittäviä poliittisia linjauksia eri maissa:

Kalifornian ja Mainen osavaltioiden perustuslakien muuttaminen Yhdysvalloissa siten, että jo voimaan tullut mahdollisuus samaa sukupuolta olevien avioliittoihin kiellettiin

Sveitsissä lakien muuttaminen siten, että moskeijoihin ei saa rakentaa minareetteja ja aiemmin siten, että elinkautisen vankeusrangaistuksen käyttöä on huomattavasti laajennettu henkirikoksista muihin rikostyyppeihin.

Nämä lait sinänsä ovat klassisen kristinuskon kannalta, perhe-elämän suojan ja joissakin suhteissa myös oikeusjärjestelmän tiukentamisen kannalta olleet perusteltuja, mutta niiden toteutumismekanismissa on perusteellinen vika, ne on saatettu sitovasti voimaan yksinkertaisella enemmistöllä tapahtuvalla kansanäänestyksellä.

Valtiojärjestelmä on erittäin särkyvä, jos sen tärkein peruskivi eli perustuslaki on muutettavissa muuten kuin tiukkojen määräenemmistön ja edustuksellisen demokratian edellyttävien lukkojen takaa. Vertailun vuoksi Suomessa perustuslain muutos vaatii aina kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksynnän muuttamattomana 2/3 enemmistöllä ja kiireelliseksi julistaminen eli nopea perustuslain muutos eduskunnan hyväksynnän peräti 5/6 enemmistöllä. Vuoden 1918 jälkimaininkien perusteella Suomi olisi luhistunut anarkiaksi ja menettänyt ennenpitkää myös itsenäisyytensä Neuvostoliitolle, jos täällä olisi perustuslakiin tai tavallisiinkaan lakeihin helposti ja sitovasti kajoavat kansanäänestykset hyväksyttäviä.

Toinen ongelma koskee vähemmistönsuojaa. Jos perustuslakia voidaan muuttaa vain yksinkertaisen enemmistön vaativan kansanäänestyksen perusteella, johtaa se helposti suurtenkin vähemmistökansanryhmien syrjintään. Syrjintälait saattavat kehittyä myös ilkeästi ristikkäisiksi niin, että kansasta reilusti yli puoletkin joutuisi altavastaajaksi joidenkin tiettyjen lakien perusteella. Yhteiskunta voi sitä kautta mennä hajalle, puhumattakaan miten huono maine syrjinnällä muutenkin ihmisoikeusnäkökulmasta on.

Ja kolmas merkittävä seikka on talouspolitiikka. Budjettilaeissa on oltava myös jonkinlainen suoja, joskin lievempi kuin perustuslain tasoinen riittää. Tärkeitä valtion budjettiin vaikuttavia lakeja ei saa alistaa sitoviin kansanäänestyksiin! Muuten on vaarana, että tulee poliittista ristivetoa, jossa kerralla jaetaan valtion varoja toisistaan riippumatta eri suuntiin, eikä samalla huolehdita lainkaan tulopuolesta. Tämä ongelma on esiintynyt joskus myös maissa, joissa edustuksellinen demokratia on nuori, kuten 90-luvun ja 2000-luvun alun Unkarissa.

Suomeen saadaan 3 uutta piispaa

2009-11-28T01:37:00.004+02:00

Suomeen saadaan lähiaikoina arkkipiispa Jukka Paarman seuraajan ja Helsingin piispa Eero Huovisen seuraajan lisäksi myös kokonaan uusi piispa. Luther-säätiö on päättänyt syventää yhteistyötään ruotsalaisen lähetyshiippakunnan (Missionsprovinsen) kanssa ja vihityttää myös Suomeen oman piispan.

Syynä näin radikaaliin ratkaisuun lienevät Suomen evl. kirkon ja Ruotsin kirkon toimenpiteet itse. Valtionkirkot ovat mukautuneet liikaa ympäröivään yhteiskuntaan ja kehittävät toimintaansa ennemminkin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien, siinä missä maallisten tuomioistuinten päätösten mukaan ennemmin kuin omista tunnustuksellisista lähtökohdistaan. Naispappeuden osalta väistämismahdollisuuden sisältävä kirkolliskokouksen ponsi oli muuten mainio keksintö, mutta ongelmana on se, että kirkko on herpaantunut pois sen noudattamisesta!. Sen sijaan, että työvuorojärjestelyille ja naispappien väistämiselle olisi luotu kirkkojärjestykseen selkeä protokolla, on lähdetty riitelemään hallinto-oikeuksissa ja haluttu savustaa kaikki piispa Rimpiläisen eläkkeellesiirtymisen jälkeen pappisvihkimyksensä saaneet perinteisen virkakäsityksen kannalla olevat pastorit ulos.

Sekä Suomen että Ruotsin valtionkirkoissa toinen repivä asia on seksuaalivähemmistökysymykset. Ruotsin kirkko vihkii jo tänä päivänä samaa sukupuolta olevia pareja ja Suomen kirkko on muuten hakoteillä. Puhutaan pehmoisia ja leperrellään siitä, ettei siunauskaavan luonnissa samaa sukupuolta oleville pareille olisi kysymys kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Tällaisesta asiasta kuitenkin loppujen lopuksi on kysymys. Seuraavalla hallituskaudella, ilmeisesti 2011-2014, Suomen eduskunta todennäköisesti korvaa rekisteröidyt parisuhteet sukupuolineutraalilla avioliittolailla. Sellainen saattaa pitää sisällään lähes mitä tahansa velvoitteita vihkimisoikeutta anoville uskonnollisille yhteisöille, kuten Ruotsissa on tilanne. Miksei Suomen evankelisluterilainen kirkko ole etukäteen luonut tälle skenaariolle omaa strategiaa ja ole valmis puolustamaan omaa perinteistä avioliittokäsitystään? Tämä merkitsisi sitä, että uudessakin tilanteessa vihkimisoikeutta anottaisiin, mutta pidettäisiin ehdottomasti kiinni siitä, että se saisi koskea vain eri sukupuolta olevia pareja ja että yksittäisillä pastoreilla ei missään tapauksessa saa olla oikeutta poiketa tästä ja vetää "hihasta" vihkikaavaa samaa sukupuolta olevalle parille, vaikka nämä tulisivat näyttämään virallisesti muuten hyväksyttävän avioliiton esteiden tutkinnan asiakirjan.

Negatiiviselle kehitykselle Suomen evl. kirkko saattaa tasoittaa tietä jo aikaisemmin, jos se ei ole huolellinen virkamiesoikeudellisen lainsäädäntönsä kehittämisessä. Tässä kuussa kirkolliskokous hyväksyi paketista jo osan, mutta jätti sen kiistanalaisimman osan, syrjintäkiellon, edelleen riitakapulaksi tuleville kirkolliskokouksille.

Jäädyttämällä tislattu alkoholijuoma ei voi olla olutta

2009-11-26T22:28:00.005+02:00

Ruokala.net otsikoi harhaanjohtavasti:

http://www.ruokala.net/uutiset/2009/11/maailman-vahvin-olut-syntyi-skotlannissa
(Maailman vahvin olut syntyi Skotlannissa)

väittäessään, että Skotlannissa olisi valmistettu yli 30 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävää olutta. Artikkelin mainitsema juoma ei nimittäin ole valmistettu pelkästään käymisteitse, vaan ...

Alkoholi jäätyy matalammissa lämpötiloissa kuin vesi. Jäätyneestä oluesta poistettiin vähitellen jäätynyttä vesikerrosta. Lopulta jäljelle jäi jääkuutio, joka sisälsi hurjasti konsentroitunutta olutta.

Vaikka menetelmä on epätavallinen, rinnastuu se kuitenkin tislaukseen, jossa perinteisesti etyylialkoholi erotetaan vedestä siten, että se höyrystyy matalammassa lämpötilassa kuin vesi. Tämän jäätislauksen merkittävänä haittapuolena ja vaarana on se, että siinä konsentroituu helposti myös metanoli ja korkeammat alkoholit tisleeseen. Keittotislauksessahan tältä haittailmiöltä vältytään nostamalla lämpötila ensin varovasti yli metyylialkoholin, mutta alle etyylialkoholin kiehumispisteen, erottamalla esitisle ja vasta sitten nostamalla lämpötilaa ylöspäin. Hienommissa juomissa erotellaan myös korkeammat alkoholit jälkitisleenä ja tislaus toistetaan useampaan kertaan.

Jos koko juomaa edes saa edellisen huomioonottaen valmistaa ja markkinoida, ei sitä pitäisi markkinoida oluena, vaan mallasliköörinä.

Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistus

2009-11-22T16:20:00.003+02:00

Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama yrittää saada läpi kansakunnan tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia lisäävän terveydenhuoltopaketin, jossa pyritään saamaan Yhdysvaltain kansalaisista terveydenhoitovakuutuksia vailla olevaa väestönosaa paremmin julkisen terveydenhuollon piiriin. Uudistus on kallis, mutta sen tärkeyden ymmärtää, kun ottaa huomioon, että se, mihin suuntaan nyt Yhdysvalloissa ollaan menossa, on ollut itsestäänselvyys jo kauan mm. useimmissa EU-maissa, mukaanlukien Suomessa, ja EU:n ulkopuolelta Kanadassa ja Australiassa. Äänestyksestä odotetaan tiukkaa ja on suuria riskejä, ettei ehdotus mene läpi budjettisyistä.

Edellä mainittu toimii Suomelle siinä mielessä varoittavana ja opettavana esimerkkinä, että nousukausilla ja korkeasuhdanteiden aikoina tulisi olla erityisen huolellinen siitä, että tärkeimpiä sosiaaliturvan uudistuksia viedään läpi. Jos arvokkaat nousukaudet käytetään väärin holtittomiin veronkevennyksiin ja taloutta ylikuumentaviin toimenpiteisiin, niin seurauksia on entistä hankalampi perata matalasuhdanteissa.

Jälkiviisaasti olisi Yhdysvalloissa ollut helpompi ja käytännöllisempi, jos presidentti George Bush nuorempi olisi vienyt nyt esitetyn uudistuksen läpi omalla arvovallallaan jo I kaudellaan.

Musta päivä suomalaiselle Formula 1-historialle

2009-11-18T22:21:00.003+02:00

Tänään on tullut Formula 1-maailmasta ainakin alustavasti kaksi shokkiuutista, Kimi Räikkönen ei saanut ensi kaudeksi (mieleistään tai yleensä mitään?) tallipaikkaa ja siksi päätti pitää "välivuoden". On selvää, että kyseisessä lajissa poisjättäytyminen kokonaiseksi kaudeksi sen sijaan että menisi matalatasoiseenkin talliin tai jonkun tallin testikuljettajaksi, merkitsee todella suuria hankaluuksia palata koskaan takaisin. Ainakaan "sapattivuoden" pitänyt kuljettaja ei voi enää esittää minkäänlaisia erityispalkkavaatimuksia, vaan saattaa päinvastoin joutua tuomaan uuteen talliin ulkopuolista sponsorirahaa. Toinen uutinen on se, että Heikki Kovalaisen tilanne on alustavasti sama; McLaren jätti ja uutta tallia ei ole tiedossa. Hänen ongelmakseen muodostui se, että hän ei kyennyt ajotaidoillaan osoittamaan tallikaverinsa tavoin, mitä McLarenin autosta olisi ollut mahdollista saada irti.

Jos ensi kausi Formula 1:ssä ja epämääräinen määrä sitä seuraaviakin kausia ajetaan ilman suomalaisedustusta, niin suurin häviäjä kotimaassa on MTV3. Se on tehnyt kalliita sopimuksia lajin televisiointi- ja mainosoikeuksista ja on selvää, että Formula 1-tapahtumiin liittyvien ohjelmien mainostilan hinta putoaa jo Kimin menetyksen vuoksi murto-osaan entisestä. Maksulliset kanavapaketit eivät myöskään myy, mutta se on pienempi murhe. On odotettavissa, että MTV3 joutuu supistamaan tarjontaansa, mahdollisesti luopuvansa jostakin kanavastaan ja irtisanomaan henkilöstöä. Erityisesti kaikki ne, jotka ovat olleet johtotasolla vastuussa formulasopimuksista, saattavat joutua lähtemään ilman kultaisia kädenpuristuksia.

Viron BigBank ja korkotarjoukset

2009-11-11T23:22:00.004+02:00

Kirjoitin joitakin päiviä sitten korkokatosta talletussuojallisten pankkitilien kohdalla. Asian tärkeyttä alleviivaa se, että nyt Suomen rahoitusmarkkinoille on tulossa etelänaapurista pankki, joka tarjoaa huomattavasti korkeampaa talletuskorkoa kuin muut pankit ja perustelee tarjoustaan sillä, että se "lainaa rahaa eteenpäin pääasiassa kulutusluottoihin". Kenenkään, joka kyseiseen pankkiin aikoo rahojaan viedä, tulee muistaa, että sen talletussuoja ei tällä hetkellä ole kiinni Suomen valtiosta vaan Viron valtiosta. Viron valtiolla on niin ohut julkinen talous, että se tuskin pystyisi tiukan paikan tullen selviytymään yhdenkään vaikeuksiin joutuneen "pelastettavan" pankin sitoumuksista. Koska korkokattoa ja talletustilien lainsäädännöllisiä rajoituksia ei toistaiseksi ole, tulisi Finanssivalvonnan (entisen rahoitustarkastuksen) kiinnittää nyt mainittuun pankkitoimintaan erityistä huomiota.

Huomenna voi tulla sakea lumipyry

2009-11-09T23:07:00.002+02:00

Tänään liikenne sujui Helsingin keskustassa metro-olosuhteisiin ihmeellisen hyvin, koska linja oli saatu avattua idästä Kaisaniemeen asti. Huominen voi sen sijaan tuottaa "yllätyksiä", koska säätiedotuksessa on luvattu rankkaa lumisadetta. Lumisade jostakin syystä aina "yllättää" autoilijat, vaikka siitä olisi miten säätiedotuksessa tiedotettu ja puhuttu esimerkiksi tavallista hiljaisemman tilannenopeuden tärkeydestä.

Oli sää todellisuudessa huomenna millainen tahansa, toivon itselleni ja kaikille muille turvallista liikennettä, ulkoiluja ja työmatkaa.

Metrotunneleissa vettä!

2009-11-08T21:16:00.005+02:00

Helsingin keskustassa on tänään sattunut katastrofi, jonka seurauksena Rautatientorin metroasema lainehti vettä ja kyseinen metroasema saattaa olla viime tietojen mukaan poissa käytöstä jopa kuukausia. Jos tilanne on vielä pahempi, eikä asemaa pystyisi näin pitkään aikaan ohittamaankaan, olisi Helsingin keskusta vailla metroliikennettä yli koko vilkkaan joulunalusajan. Seurauksena tulisi olemaan ennennäkemätön liikennekaaos.

On mahdollista, että eduskunta joutuu säätämään nopealla aikataululla lakeja yksityisautoilun rajoittamisesta Helsingin keskustan alueella tällaisen tilanteen vallitessa. Eräs ratkaisu olisi sulkea keskusta muulta kuin julkiselta liikenteeltä (bussit ja taksit), liikuntaesteisten kuljetuksilta erityistä lupaa vastaan sekä hälytysajoneuvoilta arkisin kello 6-9 ja 15-18 välisinä aikoina. Kehä I:lle pitäisi laittaa joitakin suoria bussilinjoja (ei hitaasti kiertävää Jokeria) Tapiolan ja Itäkeskuksen välille ja suositella Espoon ja Itä-Helsingin välistä liikennettä tehtäväksi keskusta kiertäen.

On myös pidettävä huoli siitä, ettei tällainen katastrofi saa toistua ja että valmiudet päästä heti käsiksi putkiin ja monitoroida niiden toimintaa myös elektronisesti tietokoneruuduilta, toteutetaan. Asia on erityisen tärkeä länsimetroa suunnitellessa ja rakentaessa.

Maailman terveysjärjestö alkoholin kimpussa

2009-11-07T22:19:00.003+02:00

WHO on syystä tai toisesta asettanut alkoholin syöpävaarallisten aineiden korkeimpaan luokkaan ja tämän odotetaan tuottavan Euroopan Unionin komissiolle ja jäsenvaltioille harmaita hiuksia. Pidän selviönä sitä, että alkoholin kieltolaki ei EU:ssa tule kysymykseen, johtuen oluen ja viinin pitkistä perinteistä ja kansallisesta imagosta etenkin Keski-Euroopassa. Lähinnä kysymykseen tulee keskustelu varoitusmerkinnöistä ja alkoholin terveellisyyden väittämistä.

On odotettavissa, että jo aikaisemmin eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, koettuja tupakkaoikeudenkäyntejä alkavat seurata alkoholioikeudenkäynnit. Oman asemansa varmistaakseen, tulisi alkoholin tuottajien ja kauppiaiden huomioida tilanne etukäteen ja kartoittaa erityiset riskit, jotka voivat saattaa ne vastuuseen. Jos esimerkiksi osoittautuu, että alkoholiteollisuus olisi rahoittanut tutkimuksia viinin ja oluen terveellisyydestä, tai jos mainonnassa on vähätelty vaikkapa sikiövaurioriskiä, niin nämä voivat olla mahdollisia perusteita vaatia oikeudenkäynneissä korvauksia tai menetysseuraamuksia.

Olut on hyvää, etenkin näin lauantai-iltana saunan jälkeen, M.O.T.

Lapsen jättäminen heitteille tukehtumaan hengiltä

2009-11-06T22:56:00.004+02:00

Olen aikaisemmin kirjoittanut hyvän terveydenhoidon tärkeydestä omalta osaltani, jouduttuani vajaa vuosi sitten onnettomuuteen, jossa mursin nilkkani ja päästyäni kohtalaisen nopeasti sairaalassa leikkaukseen. Samoin juuri ennen viime uuttavuotta jouduin niinikään uudestaan sairaalaan kipsatussa jalassa kehittyneen syvän laskimotukoksen vuoksi, joka asianmukaisesti hoidettiin lääkekuurilla. Ilman nopeaa toimintaa, oikeaa diagnoosia ja hoitoa, olisin todennäköisesti menettänyt viime vuodenvaihteessa henkeni, jos tukos olisi pahentunut ja aiheuttanut keuhko- tai aivoveritulpan.

Kaikilla ei käy Suomessa yhtä hyvä onni. Torniossa tapahtunut 8-vuotiaan tytön kuoleminen sikainfluenssan komplikaatioihin on, tänään julki tulleen todistusaineiston nojalla, skandaali. Kuolemansairasta ei oteta sairaalaan, vaikka hengitys on katkonaista ja kyseinen tunti osoittautui poloisen lapsen viimeiseksi maan päällä. Sureville vanhemmille ei mikään voi menetettyä lasta korvata, mutta vastaavien tapauksien ehkäisemiseksi tulisi ehdottomasti toimittaa rikostutkinta epäillystä (törkeästä) kuolemantuottamuksesta.

Internet-yhteyden rajoittamiset vain puolueettoman tuomioistuinkäsittelyn perusteella

2009-11-05T21:04:00.002+02:00

Internet on nykyään tärkeä viestintäväline ja sen vuoksi monet suuryritykset, lähinnä mediateollisuuden alalla, ovat pyrkineet saattamaan voimaan tekijänoikeuksia suojaavia Internetin käytön rajoitteita. Erityisesti Internetin käyttäjien tunnistetietoihin, kuten sähköposteihin tai palveluntarjoajien lokeihin on haluttu päästä käsiksi entistä useammin. Lisäksi on esitetty, että väärinkäytöksiin, kuten tekijänoikeuksilla suojattujen tiedostojen laittomaan jakamiseen, tai lapsia koskevan pornografisen materiaalin levittämiseen syyllistyneet, sen lisäksi, että joutuvat normaalilla tavalla rikosoikeudelliseen vastuuseen, menettäisivät myös Internet-yhteyssopimuksensa.

Ongelmana Internet-yhteyden katkaisuesityksissä on ollut se, että ne on haluttu monissa EU:n jäsenmaiden (kuten Ranskan) pyrkimyksissä eriyttää normaalista tuomioistuinkäsittelystä ja periaatteesta, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Verkkoyhteyden katkaisu on haluttu saattaa voimaan heti tai tietyn määrän yksityisten yritysten antamien varoituksia, jälkeen. Tällainen on ongelmallista monessakin suhteessa, ensinnäkin siksi, että joidenkin verkkoyhteys voidaan katkaista aiheettomasti. Joko siksi, että joku muu on käyttänyt samaa IP-osoitetta tai siksi, että toimenpiteet kohdistuisivat muihin samassa ruokakunnassa oleviin henkilöihin.

Euroopan Unionin parlamentti on hetki sitten tekemässä alustavassa sopimuksessa jäsenmaiden neuvoston kanssa, halunnut laittaa tällaisille spekulaatioille lopun ja haluaa, että verkkoyhdeyden rajoittamiseen voidaan ryhtyä vasta "puolueettoman käsittelyn ja käyttäjän kuulemisen jälkeen". Muutosesitys on erittäin kannatettava ja toivottavasti asia huomioidaan tarpeenmukaisella vakavuudella lopullisissa äänestyksissä ja kaikissa jäsenmaissa.

Talletussuoja ja korkokatto sen ehdoksi

2009-11-04T22:41:00.003+02:00

Helsingin Sanomain mukaan Euroopan Unionin komissio haluaisi, että Suomi nostaisi muiden maiden ohella pankkitalletusten suojaa 50000 eurosta 100000 euroon. Perusteena talletussuojan nostamiselle nähdään aivan aito huoli tallettajien luottamuksesta pankkeihin, koska lama ja pankkikriisi ovat monissa maissa kaikkea muuta kuin vielä ohi.

Suomen hallitus ei kuitenkaan ole asiasta aivan yhtä innostunut, koska Islannin pankkien ja Islannin valtion viitoittamien karmeiden esimerkkien nojalla korkeasta talletussuojasta voi yksittäiselle valtiolle seurata aivan liian raskaat vastuut. Tämä huoli on myös aiheellinen, joten jonkinlainen kompromissi olisi tarpeen.

Minun ehdotukseni olisi se, että talletussuoja voisi olla korkea, mutta sen myöntämisessä ehtoja. Esimerkiksi sellainen, ettei talletussuojallisen pankkitilin korko Suomessa saisi missään tapauksessa ylittää jotakin lyhytaikaiseen euriboriin sidottua korkoa. Korkemman koron käyttäminen tarkoittaisi sitä, että pankki joutuisi tilisopimusvaiheessa ja markkinoinnissaan varoittamaan tällaisten korkeakorkoisempien tilien suojattomuudesta. Pankit eivät voisi omalla päätöksellään muuttaa sellaista tiliä, joka olisi talletussuojaehtojen piirissä, suojattomaksi eikä nostaa sen korkoa yli sallitun rajan.

Autoliitto ja ruuhkamaksut

2009-11-03T22:14:00.002+02:00

Odotetusti Autoliitto on hiljattaisessa kannanotossaan vastustanut pääkaupunkiseudulle kaavailtuja ruuhkamaksuja niiden kaikissa muodoissaan, käyttäen mitä värikkäimpiä perusteluja, suurituloisten suosimisesta alkaen. Se, mikä kyseisessä kannanotossa on silmiinpistävää on se, että Autoliitto myöntää pääkaupunkiseudun ruuhkaongelman olemassaolon sekä poikittais- että säteittäisliikenteessä, muttei tarjoa mitään vastausta asian helpottamiseksi.

On tosiasia, että ylimääräinen veroluontoinen maksu, menee se sitten kunnille tai valtiolle, on aina epäpopulistinen, mutta pääkaupunkiseudun tapauksessa joudutaan jossakin vaiheessa asukasluvun kasvaessa välttämättä ottamaan käyttöön näitä kipeitäkin keinoja. Ruuhkamaksu vaatii omasta mielestäni ehdottomasti vastapainoksi joukkoliikenteen lippujen hintojen alentamisen noin puoleen nykyisestä ja liityntäpysäköintimahdollisuuksia noin Kehä I:n tasalla kaikissa ilmansuunnissa niille, joille oman auton käyttö kodin lähellä esimerkiksi lasten päiväkotiin viemiseksi ennen töitä tai lasten hakemiseksi sieltä on välttämättömyys. Tässä siis otetaan huomioon yleinen skenaario, jossa koti ja lasten hoitopaikka on Helsingin, Espoon tai Vantaan lähiöalueilla, mutta työpaikka keskustassa tai muualla säteittäisliikenteen päässä pääkaupunkiseudulla.

Imatra kirkon murroksen peilinä

2009-11-02T23:27:00.004+02:00

Uutisten mukaan Imatran seurakunnan alueella on kirkosta eronnut kahden viikon sisällä yli 60 henkeä, mikä on todella paljon paikkakunnan kokoon nähden. Tämä ilmeisesti kuvastaa sitä, ettei todellakaan ole yhdentekevää, millaisen julkisuuskuvan kirkko itsestään antaa työntekijöidensä kautta. Ongelmat kärjistyvät tässä tapauksessa virkaansa palanneeseen kirkkoherra Olli "Marja-Sisko" Aaltoon, jonka sukupuolen"korjaus"prosessi on edelleen kesken.

Tällaiset, monesti epätäydelliseen lopputulokseen päätyvät prosessit ovat jostakin kummallisesta syystä pesiytyneet lääketieteeseen 1900-luvulla, kun on erikoisesti katsottu, että henkistä häiriötä (ihminen kuvittelee itsensä toiseksi kuin mikä on?) pitäisi alkaa korjata "puukolla vuoltamalla", ennemminkin kuin etsiä ongelman perimmäisiä syitä. Joissakin maissa on menty Suomea paljon pidemmälle ja epäeettisemmälle puolelle kun sukupuolen"korjaus"prosesseihin on hyväksytty myös alaikäisiä peruuttamatonta fyysistä vahinkoa saamaan. Sillä, että kirkon puolelta virheellisesti annetaan ymmärtää tämän ilmiön olevan luonnollinen ja normaali, voi olla vaikutusta myös yhteiskunnallisesti ja siten voidaan saada aikaan hämmennystä nuorissa.

Huomattavasti suurempi kirkostaeroamisaalto ja kirkon hajoamisen uhka realisoituu, jos Suomen evankelisluterilainen kirkko lähtee seuraamaan Ruotsin kirkon linjauksia eikä ala tehdä niihin pesäeroa.

Kauppojen aukioloaikarajoitusten väljentämisestä

2009-11-01T23:04:00.003+02:00

Marraskuu on alkanut ja talvi on tulossa. Näin pyhäinmiestenpäivää seuranneena päivänä ovat myös kauppojen sunnuntaiaukiolot alkaneet jälleen ja, jos eduskunta nopeasti toimii, ovat sunnuntaiaukiolot tulleet myös jäädäkseen. Uudessa lakiehdotuksessa on enemmän selkeyttä kuin nykyisessä, koska nykyinen laki muodostaa melkoisen tilkkutäkin sen osalta, mitkä sunnuntait ovat aukiolosunnuntaita ja mitkä kiinniolosunnuntaita.

Tietysti uusikaan esitys ei ole tässä suhteessa täydellinen, esimerkkinä kirjavuudesta on se, että sunnuntaiaukiolo on pääsääntöisesti kello 12-18, mutta isänpäivän ja jouluaaton välillä 12-21, kuten nykyään. Olisiko kuitenkin ollut järkevämpää ja helpompaa laittaa sunnuntaiaukiolo ympäri vuoden noudattamaan aikarajoja 12-21? Toinen seikka on se, että juhlapyhien aukioloaikarajoitusta on tiukennettu ja sen perusteella joudutaan 400 neliömetrin pinta-alarajoituksen lisäksi pohtimaan erikseen kysymystä, onko myyntitila kioskissa tai huoltoasemalla ja onko myynti (sic) "kioskityyppistä". Selkeämpää olisi ollut tyytyä 400 neliömetrin pinta-alarajoitukseen ja jättää "kioskityyppisyyden" pohdinnat pois, nyt ehdotettu johtaa siihen, että se kuormittaa vain tuomioistuimia. Läheisellä huoltoasemalla olleessa alle 400 neliömetrin ruokakaupassa ei eilen pyhäinmiestenpäivänä tiedetty, saisiko se olla auki uudessa järjestelmässä juhlapyhinä, myyjä veikkasi, että kyllä.

Erityisen kysymyksen muodostavat joulunpyhät. Kun uudessa laissa jouluaaton aukiolo rajoittuu 7-12:een, jos jouluaatto osuu arkipäiväksi, 9-12:een, jos jouluaatto osuu lauantaiksi tai kiinnioloon, jos jouluaatto osuu sunnuntaiksi, ei tämä ole myöskään kovin selkeää tai järkevää. Mieluummin jouluaattona voisi laittaa kaupat reilusti kiinni, kyseisen päivän poikkeuksellisen suuren juhlapyhämerkityksen vuoksi, mutta toisaalta vapauttaa tapaninpäivän aukiolo samaksi, mikä on sunnuntaiaukioloissa.

Hyväksyttiin aukioloaikalaki tai ei, niin siitä ei nyt viimeistä kertaa eduskunnassa keskustelua käydä.

Pankkialan lakko tästä vielä puuttuisi

2009-10-30T20:48:00.002+02:00

Pankkialalla kiistellään tällä hetkellä palkankorotuksista. Työntekijäpuolen yli 3%:iin ulottuvat palkankorotusvaateet ovat luonnollisesti työnantajapuolelle liikaa, jonka vuoksi se uhkaa työsululla, johon työntekijäpuoli vastaisi lakolla. Työsulku tai lakko, niin kuitenkin pankkipalveluiden estyminen pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi vuorokaudeksi, jos muutamaksi tunniksikaan, johtaa nykyisen yhteiskunnan vaikeuksiin.

Suurin osa ihmisten ja yritysten käyttövaroista on pankeissa ja sinne myös maksetaan palkat. Jos ihmiset eivät pysty käyttämään rahojaan, aiheuttaa se ongelman kaupankäynnille ja myös monille henkilökohtaisia vaikeuksia, jos ei ole kyennyt arvioimaan oikein sitä käteisvarojen määrää, jonka nostaisi tililtä ennen pankkipalveluiden seisahtumista, jos ehtii. Liian vähän, niin rahat loppuvat, (kollektiivisesti) liian paljon, ja irtaimenaan oleva käteinen raha lisää omaisuusrikosten, jopa ryöstöjen, riskiä.

Nykyisessä kiistassa molemmat osapuolet ovat syypäitä. Työntekijäpuoli siksi, että nykyisessä taloustilanteessa noin suuri yleinen palkankorotusvaade on posketon ja mahdottoman suuri maksettavaksi. Työnantajapuoli siksi, että pankkiala, samoin kuin monet muut alat, on huonossa maineessa johdon liian suurten bonusten ja optiojärjestelyjen vuoksi. Joissakin maissa on skandaalinkäryisesti jaettu suuria johdon etuisuuksia silloinkin, kun pankkitoimintaa on aktiivisesti tuettu veronmaksajien varoilla. Palkankorotusvaatimusten kohtuullistaminen vaatii käytännössä vastavuoroista suurimpien tuloluokkien ylimääräisten etuuksien jäädyttämistä.

Joissakin tapauksissa voisi kokeilla tuloeroja tasaavia palkankorotuksia, jotka kohdistuisivat vain pienituloisimpiin, pienenisivät suhteellisesti tulojen kasvaessa ja tietyn tulorajan ylittävät jäisivät palkankorotuksesta paitsi kyseisellä liittokierroksella. Eräs malli voisi olla vaikka se, että jos edellinen palkka K oli alle 3000 euroa, niin uusi palkka olisi 1.05K-K^2/60000, jos yli 3000 euroa, niin palkka pysyisi samana. Tässä mallissa (virtuaalinen) palkankorotuksen taso 0-tuloilla olisi 5% ja palkan kohotessa toisen asteen kertoimen vaikutuksesta palkankorotus jäisi tasaisesti prosentuaalisesti vähemmäksi.

Loviisan vaalit pidetty, piraattipuolueelle ei paikkoja

2009-10-25T21:32:00.003+02:00

Loviisassa järjestettiin kunnallisvaalit, onneksi ei tällä kertaa sähköisen äänestyksen fiaskon takia, vaan siitä luonnollisemmasta syystä, että Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitetään Loviisaan vuoden vaihteessa. Yhdistyneen Loviisan vaalit siis käytiin kaikissa näissä nykyisessä neljässä kunnassa.

RKP selvisi vaaleista selvänä voittajana, saaden yli 40% ääniosuuden. Sen sijaan puoluekentän uusi tulokas, piraattipuolue, teki ainakin kunnallispolitiikan puolella mahalaskun, eikä saanut yhtään valtuustopaikkaa. Tämä merkitsee sitä, että sekä Piraattipuolueessa, että muissa uusissa yrittäjissä, kuten kannattajakortteja keräävässä Muutoksessa, tulisi muistaa poliittisen ohjelman kattavuuden tärkeys. Nämä ovat tällä hetkellä profiloituneet liikaa yhdenasianliikkeiksi ja niiden puolueohjelma monissa tärkeissä päivänpolttavissa kysymyksissä ei ole täysin hioutunut.

Tekijänoikeus- ja maahanmuuttokysymysten lisäksi tarvittaisiin myös asiantuntevaa otetta talouspolitiikkaan, Euroopan unionin politiikkaan ja kiistanalaisiin eettisiin kysymyksiin.

Adoptiovanhempien vanhempainrahan ongelmat

2009-10-25T18:43:00.003+02:00

Helsingin Sanomissa oli taannoin mielipidekirjoitus, jossa kansainvälisesti Bangladeshista Suomeen adoptoitu nainen erään muun kirjoittajan ohella kannatti adoptioperheille kaikissa tapauksissa yhtä suuria vanhempainrahoja kuin biologisille perheille. Vaatimus on ollut pitkään myös mm. Adoptioperheet r.y:n listoilla.

Asiassa olisi kuitenkin noudatettava harkinnanvaraisuutta.

Ensimmäisenä mieleen tuleva syy, miksi eduskunta ei säädä tällaisista lisävanhempainrahoista automaattisesti, on budjetti. Jokainen pienikin menonlisäys budjetissa on perusteltava ja sellainen on mahdollisesti pois joltakin tärkeämmältä momentilta.

Toinen syy, jota aika harvat tulevat ajatelleeksi, on tärkeämpi: perhe-etiikka. Adoptiolapsesta maksettava vanhempainraha on kaksiteräinen miekka, koska joissakin tapauksissa tällaista rahaa tulisi maksetuksi lapsesta, jonka biologiset vanhemmat ovat jo osin tai kokonaan saaneet samasta lapsesta vanhempainetuuksia. Tällöin voisi joidenkin noin 6kk-3v ikäisten lasten kohdalla syntyä absurdeja tilanteita, joissa sosiaalitoimisto voisi kehottaa taloudellisten hankaluuksien vuoksi luokseen kääntyneitä biologisia vanhempia luovuttamaan lapsensa adoptioon "koska lapsesta voitaisiin tällöin tarjota uudet vanhempainetuisuudet". Jos lapsi saa ylimääräisen rahallisen välinearvon siitä, että hänet annettaisiin adoptioon, ennemmin kuin että hänelle taattaisiin paremmin oikeus omiin vanhempiinsa, voi joissakin tapauksissa seurata turhia perheiden hajottamisia.

Kestävin ratkaisu olisi rajata adoptiovanhempain vanhempainetuudet kansainväliseen adoptioon, jos siihenkään ja huolehtia kotimaisia adoptioita harkitessa, että adoptiovanhempain saamat vanhempainetuudet eivät koskaan voi ylittää niitä sosiaalietuuksia, joihin biologinen vanhempi tai biologiset vanhemmat olisivat kyseisessä tilanteessa oikeutettuja, mikäli eivät luovuttaisi lastaan adoptioon.