Ihmisalkioita ja hedelmöityshoitoja - hinnalla millä hyvänsä!

Tänään oli Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla juttu siitä, kuinka Iso-Britannia on siirtymässä tai jo siirtynyt erääseen maailman liberaaleimmista kantasolututkimuksen käytännöistä. Siellä tehdään nykyään sellaista ihmisten kantasolututkimusta, jossa surutta muunnellaan genomia siirtämällä osia muiden eläimien geeneistä sekaan. Tällaisella tutkimuksella tavoitellaan mm. syöpien tai hermovaurioiden parantamista ja siirrännäisten aiheuttamien hylkimisreaktioiden vähentämistä. Tunnetustihan, jos ihminen saa esimerkiksi jonkun toisen ihmisen sydämen tai munuaisen, niin hän joutuu loppuikänsä syömään hylkimisenestolääkitystä ja saattaa siitä huolimatta menehtyä siihen, jos siirrännäinen päättää lopettaa toimintansa.

Koska tähdätään vaikeiden sairauksien parantamiseen, niin se tarjoaa kantasolututkimukselle jonkinlaista eettistä oikeutusta, mutta huomiota pitäisi kyllä kiinnittää siihen, miten tällaista kantasolututkimusta tehdään. Riskinä on se, että rahanhimon tai suuruudenhulluuden vuoksi mennään niin pitkälle, että keinotekoisia sukusoluja tai alkioita aletaan käyttää hedelmöityshoidoissa tai annetaan muuten kehittyä niin pitkälle, että visuaalisesti olisi selvää kehittyminen kohti ihmislasta. Joku saattaa hyvinkin yrittää tällaista laboratorio-olosuhteissa. Toinen ongelma liittyy siihen, että geenimanipuloidut kantasolut voivat olla niillä annettavissa hoidoissakin kaksiteräinen miekka; huono yritys saattaa päinvastoin lisätä syöpäkasvainten riskiä, kun muunnellussa solukossa ei tapahtuisikaan tarvittavaa solukuolemaa vääränlaisen kasvun rajoittamiseksi.

Kantasolututkimuksessa tulisi ensisijaisesti pyrkiä keskittymään hoidettavalta henkilöltä itseltään tai muilta ihmisiltä saatuihin aikuisen kudoksen kantasoluihin, ennemmin kuin ihmisalkioihin. Jälkimmäisessäkin tapauksessa katson, että olisi erittäin tärkeää pitää kiinni meillä Suomessa voimassa olevissa rajoituksissa, eli siinä, ettei kantasolututkimuksessa alkiota saa kehittää yli 2 viikon ikään, toiseksi ettei alkioita tai sukusoluja, joiden perimään on puututtu, saisi käyttää hedelmöityshoidoissa.

Monien maiden hedelmöityshoitolait, mukaanlukien Suomen, ovat joiltakin osin kuitenkin liian liberaaleja. Esimerkiksi nykyisessä Suomen hedelmöityshoitolaissa on sallittua yksinäiselle naiselle tehtävät hedelmöityshoidot edes ilman, että siemenen luovuttanut mies voitaisiin vahvistaa isäksi. Laki säädettiin näin järjettömään muotoon ilmeisesti (niinikään epäeettisen) samaa sukupuolta olevien parien sisäisen adoption pohjustimeksi. Samoin Suomen hedelmöityshoitolaki mahdollistaa lähisukulaisen sukusolulla hedelmöittämisen, jolloin on suuri riski, että lapsi syntyisi kehitysvammaisena. Vaikka on laitonta, että esimerkiksi isä saattaisi tyttärensä tai veli siskonsa raskaaksi tavanomaisella (sic) tavalla, niin jostakin syystä laki ei estä miestä toimimasta sukusolunluovuttajana tyttärensä, sisarensa tai jopa äitinsä hedelmöityshoitoa tehtäessä! Tämäkin vaatisi pikaisen korjaamisen.