Kauppojen aukioloaikarajoitusten väljentämisestä

Marraskuu on alkanut ja talvi on tulossa. Näin pyhäinmiestenpäivää seuranneena päivänä ovat myös kauppojen sunnuntaiaukiolot alkaneet jälleen ja, jos eduskunta nopeasti toimii, ovat sunnuntaiaukiolot tulleet myös jäädäkseen. Uudessa lakiehdotuksessa on enemmän selkeyttä kuin nykyisessä, koska nykyinen laki muodostaa melkoisen tilkkutäkin sen osalta, mitkä sunnuntait ovat aukiolosunnuntaita ja mitkä kiinniolosunnuntaita.

Tietysti uusikaan esitys ei ole tässä suhteessa täydellinen, esimerkkinä kirjavuudesta on se, että sunnuntaiaukiolo on pääsääntöisesti kello 12-18, mutta isänpäivän ja jouluaaton välillä 12-21, kuten nykyään. Olisiko kuitenkin ollut järkevämpää ja helpompaa laittaa sunnuntaiaukiolo ympäri vuoden noudattamaan aikarajoja 12-21? Toinen seikka on se, että juhlapyhien aukioloaikarajoitusta on tiukennettu ja sen perusteella joudutaan 400 neliömetrin pinta-alarajoituksen lisäksi pohtimaan erikseen kysymystä, onko myyntitila kioskissa tai huoltoasemalla ja onko myynti (sic) "kioskityyppistä". Selkeämpää olisi ollut tyytyä 400 neliömetrin pinta-alarajoitukseen ja jättää "kioskityyppisyyden" pohdinnat pois, nyt ehdotettu johtaa siihen, että se kuormittaa vain tuomioistuimia. Läheisellä huoltoasemalla olleessa alle 400 neliömetrin ruokakaupassa ei eilen pyhäinmiestenpäivänä tiedetty, saisiko se olla auki uudessa järjestelmässä juhlapyhinä, myyjä veikkasi, että kyllä.

Erityisen kysymyksen muodostavat joulunpyhät. Kun uudessa laissa jouluaaton aukiolo rajoittuu 7-12:een, jos jouluaatto osuu arkipäiväksi, 9-12:een, jos jouluaatto osuu lauantaiksi tai kiinnioloon, jos jouluaatto osuu sunnuntaiksi, ei tämä ole myöskään kovin selkeää tai järkevää. Mieluummin jouluaattona voisi laittaa kaupat reilusti kiinni, kyseisen päivän poikkeuksellisen suuren juhlapyhämerkityksen vuoksi, mutta toisaalta vapauttaa tapaninpäivän aukiolo samaksi, mikä on sunnuntaiaukioloissa.

Hyväksyttiin aukioloaikalaki tai ei, niin siitä ei nyt viimeistä kertaa eduskunnassa keskustelua käydä.

Pseudotarjoukset

Kuinka moni on nähnyt "Hulluilla päivillä" tai muissa kaupan alennusmyynneissä -30%, -50% tai peräti -70% -tarjouksia? Varmasti aika moni. Mutta toinen kysymys on se, mitä tuollaiset miinusmerkkiset prosenttiluvut oikein merkitsevät? Mistä hinnasta kyseinen prosenttiosuus oli otettu pois? Oliko kyseessä todellakin edellinen, mielellään useita kuukausia voimassa ollut, käypä hinta vai jokin "virtuaalinen normaalihinta", joka tuskin koskaan oli ehtinyt olla voimassa? Valitettavasti useimmiten kysymyksessä on jälkimmäinen vaihtoehto.

Tänään näin vastaavanlaisen tapauksen eräässä Citymarketissa, jossa oli raahattu esille kokonainen savustettu sianruho, tosin räävitty jo lähes luita ja ytimiä myöden. Kauppias tarjosi maistiaisia ja "ainutlaatuista tilaisuutta" ostaa mielivaltaisia paloja "kokonaisesta porsaasta". Ainoa vika tässä oli hinta - se ei poikennut mitenkään muistakin lihatiskillä olevista leikkeleistä, pyynnöt eri osista olivat 15-20 euron välillä kilolta. Tämä on varsin paljon etenkin mahdollisesti hyvinkin rustoisista ja läskisistä sian osista. Onhan nimittäin totta, että ne lihatiskin "tavanomaisetkin leikkeleet" (joista jotkut varta vasten valittu hyvälaatuisista paisteista) ovat samalla tavalla kaupan takahuoneessa sahattuja ja pilkottuja irti kokonaisesta siasta. Tässä tulee mieleen se, että ehkä huonosti kaupaksi meneviä sian osia ja halpoja luita halutaan "nostaa jalustalle" moninkertaisiin hintoihin.