Rantaraitin varrelle osui luontevasti Matinkylän uimaranta ja sen laituri. Pistäydyin laiturilla, mutta uimaan ei tehnyt mieli. Ei siksi, että vesi olisi liian kylmää ollut, vaan siksi, että se oli todella likaista. Paikoitellen umpivihreää ja välillä veden pinnalla näkyi myös leväklimppejä ja roskaa. Tästä, ja siitä, että pukukopin seinään kiinnitetyn lapun mukaan uimarannan status oli sinilevähavaintojen osalta "punainen", huolimatta jotkut ihmiset viitsivät siellä uiskennella! Heidän täytyy käydä suihkussa todella huolellisesti, jolleivät halua kunnon ihottumaa sieltä. Tässä muutamia kuvia, joista ainoastaan "laiturin reuna"-kuva paljastaa, miten veteen on sekoittunut vihreätä puuroa:



Biologinen tosiasia on, että suurin osa kaikista maailman kasveista on "sinileviä" ja lisäksi evoluution kuluessa alkuperäiset viherkasvit olivat myös näitä. Kun nykyään näemme kasvillisuudessa mäntyjä, kuusia, koivuja, ruusuja ja voikukkia, ne kaikki ovat eräänlaisia pitkälle erikoistuneita sinilevän "erikoistapauksia", jossa vuosimiljoonien kuluessa on tapahtunut erinäistä sopeutumista maaolosuhteisiin. Sinilevän ja kasvien hienoutena on ollut viherhiukkaset ja yhteyttäminen ja tämä on vaikuttanut siihen, että ilmakehässä nykyään on niinkin paljon happea (n. 25%) kuin on, ja että jos metsiä ei liiaksi hakata, niin on mahdollisuudet siihen, että tulevaisuudessakin hiilidioksidi pääsee sitoutumaan takaisin näihin "hiilinieluihin".
Joka tapauksessa, näiden "erikoistumattomampien" ja alkuperäistä muotoaan enemmän muistuttavien sinilevien esiintyminen Itämeressä nykyisen runsaana liittyy liikoihin ravinteisiin, jotka ovat mahdollistaneet niille sinne ekologisen lokeron. Jos tilannetta vertaa vaikka karuihin järviin, niin niissä yksisoluiset sinilevät menestyvät huonommin ja kasvillisuus on erikoistuneempaa. Käytännössä niiden vesi on myös meidän ihmisten tarpeisiimme puhtaampaa.
