Televisiomaksua esitetään korotettavaksi

Kirjoitin tässä blogissa aikaisemmin mediamaksusta, joka olisi piilotettu asumisvero ja tarkoitettu korvaamaan televisiomaksujärjestelmää. Mediamaksua markkinoitiin suurelle yleisölle pääasiassa periaatteella, että "se olisi halvempi kuin TV-maksu" ja tällä raha-argumentilla pyrittiin saamaan julkista hyväksyntää. Toisessa vaakakupissa painavat kuitenkin raskaina perusoikeuskysymykset ja asumisen kalleus muutenkin. Jos televisiomaksu on korvattava kaikkia koskevalla verolla, niin kysymykseen tulee parhaiten rahoitus valtion budjetista. Valtionverotus on nimittäin progressiivista ja ottaa huomioon tulotason.

Jotkut ovat esittäneet mediamaksun markkinointitapaa vastaan myös argumentin, että se tulisi todennäköisesti alkuvaiheen jälkeen nopeasti nousemaan ylikin aiemman TV-maksun. Tästä ei ole epäilystäkään, esimerkkinä tästä voisi ottaa sen, että TV-maksua halutaan nyt korottaa jopa 4%, ks.

http://www.iltalehti.fi/talous/2009090810211224_ta.shtml
(TV-maksuun esitetään neljän prosentin korotusta)

Mediamaksu

Televisiomaksun tulevaisuutta pohtinut työryhmä on tullut lopputulokseen, jossa se esittää perittäväksi jokaiselta kotitaloudelta 175 euron "mediamaksua" aikaisemman TV-luvan tai TV-maksun sijasta. Ehdotuksessa on merkittäviä perusoikeusongelmia. Ensinnäkin, maksu on veroluonteinen, eikä se enää kohdistu itse "mediaan" kuten televisioon, radioon tai Internet-liittymiin, vaan sen sijaan asuinhuoneistoihin. YLE siis haluaisi periä ylimääräistä asunto- tai kiinteistöveroa omiin tarkoituksiinsa, jotka eivät liity asumiseen pätkääkään. Toiseksi, pakollinen 175 euron vuosimaksu on pienituloisimmille, kuten pelkällä kansaneläkkeellä eläville eläkeläisille, peruspäivärahalla oleville työttömille tai täyspäiväisille opiskelijoille täysin kohtuuton lisämeno. En halua kuulla yhdestäkään tapauksesta, jossa media-asumisveron vuoksi joltakin viedään luottokelpoisuus!

Koska yleistä veroratkaisua on esitetty, niin sitten tulee pysyä sillä linjalla johdonmukaisesti ja mitoittaa veron suuruus tulojen mukaan ja vapauttaa vailla tuloja olevat tai pienituloisimmat tällaisesta. Selkein järjestelmä tässä tapauksessa olisi YLE:n osittainen valtion budjetista ja osittain mainostuloista otettava rahoitus. YLE:n kanavien laittaminen kortillisiksi maksukanaviksi olisi tietysti teoriassa mahdollista, mutta se sotii valtiollisen TV-yhtiön yleistä kulttuurillista merkitystä vastaan.