Imatra kirkon murroksen peilinä

Uutisten mukaan Imatran seurakunnan alueella on kirkosta eronnut kahden viikon sisällä yli 60 henkeä, mikä on todella paljon paikkakunnan kokoon nähden. Tämä ilmeisesti kuvastaa sitä, ettei todellakaan ole yhdentekevää, millaisen julkisuuskuvan kirkko itsestään antaa työntekijöidensä kautta. Ongelmat kärjistyvät tässä tapauksessa virkaansa palanneeseen kirkkoherra Olli "Marja-Sisko" Aaltoon, jonka sukupuolen"korjaus"prosessi on edelleen kesken.

Tällaiset, monesti epätäydelliseen lopputulokseen päätyvät prosessit ovat jostakin kummallisesta syystä pesiytyneet lääketieteeseen 1900-luvulla, kun on erikoisesti katsottu, että henkistä häiriötä (ihminen kuvittelee itsensä toiseksi kuin mikä on?) pitäisi alkaa korjata "puukolla vuoltamalla", ennemminkin kuin etsiä ongelman perimmäisiä syitä. Joissakin maissa on menty Suomea paljon pidemmälle ja epäeettisemmälle puolelle kun sukupuolen"korjaus"prosesseihin on hyväksytty myös alaikäisiä peruuttamatonta fyysistä vahinkoa saamaan. Sillä, että kirkon puolelta virheellisesti annetaan ymmärtää tämän ilmiön olevan luonnollinen ja normaali, voi olla vaikutusta myös yhteiskunnallisesti ja siten voidaan saada aikaan hämmennystä nuorissa.

Huomattavasti suurempi kirkostaeroamisaalto ja kirkon hajoamisen uhka realisoituu, jos Suomen evankelisluterilainen kirkko lähtee seuraamaan Ruotsin kirkon linjauksia eikä ala tehdä niihin pesäeroa.

Ruotsin kirkko ja Suomen evl. kirkko keittäneet melkoisen sopan

Ruotsin kirkko on tänään valitettavasti tehnyt kauaskantoisen päätöksen suostua mukailemaan ympäröivää yhteiskuntaa ja vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon marraskuun alusta lukien. On ilmiselvää, että tällainen on perinteisten kristillisten kirkkojen oppien vastaista eikä tue kirkon asemaa perhe-etiikan opettajana. Eräs mahdollisuus on myös, että Ruotsin kirkon yhteydet muihin kirkkoihin kärsivät, kun esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko ja ortodoksikirkko lopettavat sen kanssa ekumeenisen yhteistyön.

Mielestäni myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulisi selkeästi ottaa kantaa asiaan ja ilmaista, ettei se hyväksy tällaista päätöstä. Käytännössä järeänä uhkana voisi olla se, että jommankumman näistä kirkoista olisi irtauduttava Porvoon sopimuksesta, jossa ne tunnustavat toistensa pappeuden ja ehtoollisen. Ruotsin kirkossa on myös muita asioita perusteellisesti pielessä, kuten se, että siellä hyväksytään jäseneksi ilman kastetta ja ehtoolliselle muiden uskontojen edustajia.

Jos Suomen evl. kirkko ei kuitenkaan näin tekisi, niin silloin ongelmaksi kirkossamme muodostuu mielikuva siitä, että hännystelisimme Ruotsin kirkkoa ja salaa pitäisimme sen tekemää päätöstä "edistyksellisenä", jota kohden omaa kirkkoamme oltaisiin hivuttamassa. Jonkin verran viitteitä tähän suuntaan antoi arkkipiispa Jukka Paarman tämänpäiväinen lipsahdus, jossa hän käytti juuri tällaista "edistyksellisyysargumentointia". Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että marraskuun alussa, samana päivänä kun Ruotsin homovihkimykset tulevat voimaan, astuu Imatran kirkossa alttarille jumalanpalvelusta toimittamaan kirkkoherra Olli "Marja-Sisko" Aalto, joka yrittää omalta osaltaan tuoda kirkkoon näkemystä, jonka mukaan sillä, mihin sukupuoleen ihminen kuuluu ja minkä sukupuolen roolissa seksuaalisesti on, ei olisi väliä.