Eläkeuudistuksissa maltti olisi valttia

Uusin Taloussanomat kertoo artikkelissaan, että hallitus haluaisi "osa-aikaeläkkeen hautaan". Koko esityslista, joka on pitkälti valtiosihteeri Raimo Sailaksen käsialaa, sisältää kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä eläkkeiden leikkaamiseksi. Eräs esimerkki on se, että työeläkettä voisi saada vasta sitten kun on täyttänyt 63 vuotta ja on ollut töissä 40 vuotta. Jotkut eivät pääsisi myöhäisen työmarkkinoille siirtymisensä tai työttömyysjaksojen vuoksi eläkkeelle koskaan, vaan kuolisivat asunnottomina kerjäläisinä kadulla.

Nämä ovat ennennäkemättömän rumia ja häikäilemättömiä esityksiä, joissa mopo on karannut käsistä ja joista seuraavat kiistat voivat aiheuttaa sen, että mikään eduskunta ei uskalla edes maltillisia eläkkeisiin liittyviä kiristyksiä hyväksyä. Toisella puolella on nimittäin karu tosiasia, jonka mukaan eläkkeelle siirtymistä tulisi kuitenkin jonkin verran nykyisestä myöhentää, jotta eläkerahat riittäisivät. Järkevämpää olisi siirtää eläkkeellesiirtymisikää maltillisesti muutamalla vuodella eteenpäin liittämällä eläkeikä eliniänodotteeseen ja mahdollistaa edelleen osa-aikaeläke, jos sille on työntekijän terveydentilan ja henkilökohtaisten syiden vuoksi painavia edellytyksiä.

Eutanasiakäytännöissä on teloituskäytännöiksi muuttumisen vaara

Viime päivinä on Suomessa käyty yhä enemmän eutanasiaa eli armokuolemaa koskevaa keskustelua. Keskustelijoiden enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että Suomen tulisi Hollannin, Belgian ja Sveitsin tavoin tarjota parantumattomasti sairaille mahdollisuutta kuolinapuun, eli siihen, että he ilmaisisivat oman vakaan tahtonsa ja lääkäri myrkyttäisi heidät hengiltä samalla kolmiosaisella ruiskumenetelmällä kuin Yhdysvalloissa kuolemaantuomitut teloitetaan. Ideassa on omat puolensa, mutta myös pahat vikansa, eivätkä eutanasian kaikki ongelmat suinkaan liity juutalais-kristillisestä perinteestä ja Hippokrateen valasta lähteviin kieltoihin tappaa (syytön) ihminen.

Eutanasian toinen ongelma on se, että monissa maissa, joissa sitä on käytetty aikaisemmin ja joissa sitä käytetään nyt, sen käyttö tuppaa laajentumaan tilanteisiin, joita nykyään ilman muuta voitaisiin pitää henkirikoksina. Vanhukset tai kehitysvammaiset saatettaisiin tappaa siksi, että vaakakupissa painaisi sukulaisille tai yhteiskunnalle tulleen hoitotaakan ennenaikainen keventäminen tai silkka raha. Hollannissa itse asiassa on ollut jo pitkään käytäntönä vanhempien mahdollisuus päättää kehitysvammaisen lapsensa murhaamisesta "hyvän terveydenhuollon nimissä".

Kannatan ennemminkin sitä, että lääketiede keskittyy jatkossakin sairauksien ja vammojen hoitoon. Jos parantuminen näyttää ilmeisen mahdottomalta tai epätodennäköiseltä ja potilas itse ei halua aktiivista hoitoa jatkettavan, on tällöin kuitenkin tarjottava mahdollisuus tehokkaaseen kivunlievitykseen, oireenmukaisiin hoitoihin ja arvokkaaseen ja rauhalliseen ympäristöön. Tapauksissa, joissa on mitään toivoa jäljellä ja potilas ei itse ole varta vasten jatkohoidosta kieltäytynyt, tulee lääkärien työskennellä aktiivisesti hengenvaaran poissulkemiseksi ja potilaan terveyden kohentamiseksi.

Varovaisuutta veronalennuksiin

Nyt on otsikoitu, että Kokoomus ja Keskusta riitelevät keskenään veronalennusten tavasta ja kohdistuksista. Keskusta haluaisi Matti Vanhasen johdolla lykätä tuloveronalennukset hallituskauden loppuun "korotettuina" ja toteuttaa nyt elintarvikkeiden veron alennuksen, Kokoomus sen sijaan tuloveronalennuksia aiemminkin. Nämä puheet voi kuitenkin tässä vaiheessa kuitata kesähelteiden pehmustamana small-talk:ina.

Kun veroja alennetaan, niin pitää myös miettiä, mistä ne rahat otetaan. Veronalennuksia ei saisi tehdä esimerkiksi niin, että hintana olisi koulutusmäärärahojen vähentyminen sekä huonommat edellytykset tukea yliopistojen matalapalkkaisia työntekijöitä ja opiskelijoita. Veronalennukset eivät niinikään saisi näkyä kuntien lastensuojelutilanteen tai vanhustenhoidon huononemisessa. Veronalennukset ovat perusteltuja ainoastaan, jos niillä on selvä talouskasvua ja työllisyyttä tukeva vaikutus ja valtion riittävät tulot voidaan kuitenkin varmistaa.

Tähän mennessä nykyinen hallitus on suurista puheista huolimatta onneksi reaalipolitiikassa ollut veronalennusten kanssa paljon varovaisempi kuin edeltäjänsä. Saman linjan sopisi jatkua.