Lastensuojelulain muuttaminen eräiltä osin

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut hallitukselle esityksen lastensuojelulain muuttamisesta, joka keskittyy eräältä osin tässä blogissa aiemmin käsiteltyyn ongelmaan vankilaan äitinsä mukana otetuista pikkulapsista. Lisäksi ehdotus pitää sisällään myös muita kohtia, kuten eräiden huostaanottoja koskevien päätösten siirtämisen hallinto-oikeuksilta kunnallisille viranomaisille.

Lastensuojelulaki on kokonaisuudessaan pitkä ja monisäikeinen ja on vaikea sanoa alustavasti, miltä osin nyt tehdyt ehdotukset ovat onnistuneita. Vankilakysymyksen osalta laki on ilmiselvä parannus aiempaan, mutta vakavien vanhempain ja lasten välisten asioiden siirtäminen pois tuomioistuimista hallinnolliseen päätöksentekoon on riskialtista, koska siinä voi osapuolten oikeusturva vaarantua. Lisäksi kiinnitin nopeasti lukiessani huomiota siihen, että lapsen ja vanhempien yhteydenpidon rajoituksia voidaan määrätä huomattavan pitkiksi ajoiksi, jopa vuodeksi, kerrallaan ja vaikka sekä nykylaissa että ehdotetussa laissa luetellaan edellytyksiä rajoitusten toimeenpanon keskeyttämiseksi, on epäselvää, kuinka sellaisista saa nostettua kanteen käytännössä.

Ks. myös

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1427198
(Vankien lapset yhdenvertaiseen asemaan muiden lastensuojeluasiakkaiden kanssa)

Vauvat pois vankilasta tai inhimilliset olosuhteet taattava

On ilmennyt, että mm. Hämeenlinnan naisvankilassa on joitakin vanhanmallisia "paljusellejä", joissa ei ole omaa WC:tä eikä pääsyä WC:hen yöllä. Lisäksi tällaisiin selleihin on joskus ahdettu useampia kuin yksi vanki.

Jo edellämainitun seikan johdosta Suomen valtio on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksia, mutta syystä tai toisesta vankien olosuhteet ovat jotenkin niin epäpopulistinen kohde, että budjettisyistä sallitaan jatkuva ihmisoikeuksien rikkominen tässä asiassa. Vankeinhoito ei kuitenkaan ole, nimestään huolimatta "rikollisten hyysäämistä" ja siten pelkkä kuluerä, vaan olennainen osa valtion turvallisuutta. On esimerkiksi pyrittävä siihen, että vankilasta vapautuvat eivät olisi kovin alttiita uusimaan rikoksia ja siten palaamaan takaisin vankilakierteeseen ja tämä vaatii taloudellista panostamista niin vankeusaikaan kuin avolaitosten olosuhteisiin ja vapautumiseen.

Kaikkein hälyttävintä on se, että 1. kappaleen mukaisissa epäinhimillisissä olosuhteissa pidetään viattomia lapsia kun joillakin naisvangeilla on vankilassa vauva mukanaan. Tällainen epäkohta pitäisi purkaa mielellään jo seuraavan vuorokauden kuluessa millä tahansa tavalla. On yhteiskunnallinen arvovalinta, miten se tehdään. Vaihtoehdot ovat:

• Järjestetään heti jostakin avolaitoksesta hätämajoitus siten, että parhaiten käyttäytyneitä ja lähimpänä vapautumista olevia avolaitosvankeja päästetään valvottuun koevapauteen. Ne avolaitosvangit, joita ei voi vapauttaa, siirretään muihin avolaitoksiin. Kyseinen avolaitos voidaan muuttaa noin puolentoista kuukauden ajaksi tilapäisesti suljetuksi vankilaksi laittamalla piikkilangat ympärille ja vartiointi sisä- ja ulkotiloihin. Tämän jälkeen toteutetaan kiireellisesti suljettujen vankipaikkojen lisäys jonnekin, maksoi mitä maksoi.
• Otetaan lapset selleistä huostaan ja sijoitetaan sijaisperheisiin. Sukulaissijoituksen ensisijaisuus ja mahdollinen toinen laillinen vanhempi tai huoltaja huomioidaan. Tapaamissuunnitelma laaditaan ja vankilassa olevalle äidille taataan ainakin 2 viikon välein tapahtuvat lapsen vierailut.

Vauvojen pitämistä monen hengen ahtaissa selleissä, joissa ei ole kelvollisia edellytyksiä lapsenhoitoon, ei voi hyväksyä. Lisäksi vankien välisissä riidoissa tai äidin ollessa olosuhteiden vuoksi ahdistunut, voi tulla tilanteita, joissa vauvojen henki ja terveys vaarantuu.