Diktaattorit joutuvat takertumaan valtaan henkensä edestä

Viime päivinä on todettu, ettei Norsunluurannikon vaalit hävinnyt presidentti ole valmis luopumaan vallasta suodakseen kauden vaalit voittaneelle seuraajalleen. Tällaiset tapaukset ovat erityisen yleisiä ns. kolmannen maailman valtioissa, Kiinassa ja Venäjällä, mutta samantapaista valtaan takertumista voi nähdä myös joissakin Euroopan maissa ja läntisissä demokratioissakin.

Kolmannessa maailmassa ja diktatuurivaltioissa vallan käsitteeseen liittyy myös erityislaatuinen piirre - entisen vallanpitäjän selviytyminen. Jos valtionpäämies tai korkeassa asemassa hallinnossa ollut henkilö on osallinen räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin, hänen valtansa päättyminen voi tarkoittaa samalla kuolemantuomiota tai loppuikää vankilassa. Esimerkkejä tällaisesta on nähty viimeisen 30 vuoden aikana esimerkiksi Romaniassa, Irakissa ja Argentiinassa. On myös suoraan nähtävissä, että Kiinan tai Iranin nykyhallinnolla ei ole mitään mahdollisuutta selviytyä ehjin nahoin, jos valtansa menettäisivät.

Sitten länsimaihin. Yhdysvallat lienee keksinyt kaksipuoluejärjestelmänsä suojissa erittäin hyvät hyvävelijärjestelmät koskien molempien puolueiden presidenttejä, senaattoreita ja edustajainhuoneen jäseniä. Myös monet Euroopan Unionin valtiot, kuten Italia, ovat harvinaisen myötämielisiä peittelemään puoluejohtajiensa tekoja ja monesti tällaista vahvistaa myös sanomalehtien ja politiikan saumaton yhteenliittymä. Nykyään tosin Internet on tullut kiusalliseksi osatekijäksi. Jää nähtäväksi, mitä tapahtuu, jos jotkut maat joutuvat sisäisiin konflikteihin.

Perusteet tuomita seksuaalirikoksista

Tämän kirjoituksen aiheina ovat Wikileaksin Julian Assange ja väitetty "kaapin ulkopuolella oleva pedofiili" Phillip Greaves.

Ensinmainitun osalta etsitään Ruotsissa epätoivoisesti todisteita "raiskauksesta" kun pohditaan, millä tavoin kondomi saattaisi olla rikkoutunut yhdynnässä. Ehkäisyvälineiden epävarmuus kuuluu kuitenkin jokaisen irtosuhteiden harrastajan vastuualueisiin. Erityisesti, jos J. Assange ei ole yrittänyt tahallaan tartuttaa mitään sukupuolitauteja tai pakottaa ketään naista mihinkään, eivät hänelle seksuaalirikossyytteet kuulu. On ilmeistä, että koko farssi on käyty J. Assangen pitämiseksi viranomaisten hallussa Yhdysvaltain tietämissä paikoissa ja lopullinen tavoite (Yhdysvalloilla) on saada hänet maaperälleen mielivaltaisesti kohdeltavaksi.

Phillip Greaves ei koskaan ole todistettavasti syyllistynyt seksuaalirikoksiin, etenkään lapsia kohtaan. Kuitenkin hänen kimppuunsa käytiin pahasti, kun hän käytti sananvapauden mukaisia oikeuksiaan julkaistessaan Amazonissakin kirjansa, joka käsittelee pedofiliaa. Joissakin maissa tai osavaltioissa, kuten Yhdysvaltain Floridassa on tiukkoja fiktiivistäkin pedofiliaa koskevia säännöksiä ja sen nojalla P. Greaves meni lähettämään kirjansa kappaleita Floridaan peitetoiminnassa oleville poliiseille. Edellisen perusteella hänet pidätettiin ja luovutettiin Yhdysvaltain sisällä Floridaan. On erittäin kyseenalaista tuomita ketään yksinomaan sellaisesta rikoksesta, johon peitetoiminnassa olevat poliisit ovat syytesuojansa nojalla ketään yllyttäneet. Käsittääkseni peitetoiminnan idea on paljastaa tehtyjä oikeita rikoksia eikä tehtailla niitä vartavasten joidenkin henkilöiden eliminoimiseksi, ainakaan oikeusvaltioissa.

Greavesin tapauksesta tekee poikkeuksellisen ruman sen, että hänellä ei näytä aihepiirin vuoksi olevan mitään sympatiaa verkkokeskusteluissa ja ihmisoikeusjärjestöt ovat myös tilanteesta kummallisen hiljaa. Päinvastoin julkaistaan satoja keskustelukommentteja ympäri maailman, jossa vaaditaan epäinhimillisiä rangaistusseuraamuksia ja kostotoimia.

Kannatan itse sitä, että myös poikkeuksellisen inhottavina pidettyjä henkirikoksia ja seksuaalirikoksia, myös lapsiin kohdistuvia, käsitellään normaalilla tavalla valtioiden oikeusjärjestelmissä, syytetyt saavat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, tulevat tuomituksi vain niistä rikoksista mihin heidät voidaan selvästi osoittaa syyllistyneen ja että näissäkään ei saa käyttää epätavanomaisia ja julmia rangaistuksia, kuten kuolemanrangaistusta, terveiden ruumiinjäsenten kuten sukupuolielinten silpomista, lääketieteellisesti perusteetonta myrkyttämistä hormonihoidoilla tai muuta vastaavaa. Tämä on tullut ongelmaksi monissa Euroopan Unioninkin maissa.

Elinkautista vankeusrangaistusta ei saa piilottaa muiden termien, kuten vaarallisuusarvioiden ja sellaisten perusteella tehtävien yhteiskunnasta eristämisien alle, vaan kyseisen rangaistusmuodon on tultava kaikista epämääräisen pituisista vankeusrangaistuksista tuomiolauselmassa ilmi ja sen on perustuttava aina tekohetken lakiin. Jälkimmäinen on tullut ongelmaksi erityisesti Isossa-Britanniassa.

Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön rangaistusten koventamistavasta

Oikeusministeriö on esittänyt lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten koventamista, mutta tapa, jolla sitä esitetään, on omituinen, eikä sovellu hyvin muuhun suomalaiseen rikoslainsäädäntöön. Esitys on nähtävillä osoitteessa:

Työryhmä ehdottaa lapsille parempaa suojaa seksuaalirikoksia vastaan

Lain vikoja on useita, silmiinpistävin on se, että lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ja törkeää lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia tunnusmerkistöjä on sekoiteltu momentilta toiselle, mutta tosiasiallisilla sanamuodoilla varmistettu, etteivät rangaistusasteikot oikeasti kovene. Erikoisin järjestely on laittaa alle 16-vuotiaiden kanssa sukupuoliyhdynnässä oleminen lähtökohtaisesti törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkistön alle, josta se lähes varmasti lievemmissä tapauksissa putoaisi tavalliseen tekomuotoon tai ikäeron ollessa pieni, rankaisemattomuuteen. Laki sisältää myös muutoksia rikosrekisterien pitämiseen ja lapsipornografian määrittelyjä epämääräistetään myös fiktiivisiin teoksiin. Jotkut voivat siis ainakin teoriassa saada sakkoja ja 5 vuodeksi rikosrekisterimerkinnän japanilaisista mangapiirrossarjoista.

Todellisuudessa olisi kaivattu selkeämpää tekojen vakavuusasteikkojen erittelyä ja rangaistusasteikkojen aitoa koventamista törkeimmissä ja väkivaltaisimmissa tapauksissa. Fiktiivinen lapsipornomateriaali tai "lapsipornomateriaali" tai nuorten seurustelusuhteet eivät vaadi tekojen vakavuusasteeseen nähden implementoitua sharia-lakia ja drakonisia yhteiskunnallisia kansalaisluottamuksen menetykseen rinnastettavia rangaistuksia osakseen. Sen sijaan vaikka tapaukset, joissa isä tai äiti käyttävät omia pieniä lapsiaan seksuaalisesti hyväkseen vuodesta toiseen ja monet muut vastaavat teot vaativat nykyistä ankarampaa puuttumista.

Selkeintä olisi noudattaa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kriminalisoinnissa normaalia suomalaista rikosoikeuskäytäntöä ja jakaa teko tavalliseen, lievään ja törkeään tekomuotoon. Lievän tekomuodon sovellusalaa voidaan erityisesti rajata ikäerojen suhteen ja sillä tavalla eriyttää ne teot, joiden sovitukseksi voi riittää sakko tai korkeintaan 2 vuoden vankeusrangaistus. Tämä mahdollistaisi vastaavasti tavanomaisesta tekomuodosta esimerkiksi 1-10 vuoden ja törkeästä tekomuodosta jopa 6-12 vuoden rangaistusasteikon, jolloin etenkään jälkimmäiset eivät kärsi kevyestä rangaistusminimistä ja sen aiemmin ohjailemasta ennakkopäätössumasta.

Puola ja pakolliset kemialliset kastraatiot

Tämän Iltalehden artikkelin

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009092610314403_ul.shtml
(Puola sallii pedofiilien kemialliset kastraatiot)

mukaan Puola on ottamassa käyttöön lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomituille pakolliset kemialliset kastraatiot, eli edellyttämässä, että näistä rikoksista tuomitut joutuvat käyttämään sukupuoliviettiä alentavia lääkkeitä vankilasta vapauduttuaan. Samantapaisia lakeja on voimassa myös muualla EU-maissa, kuten Tshekissä ja asiasta on tehty selvityksiä ja käyty keskustelua myös Suomessa.

Olen aiemmin ilmaissut kantani asiaan ja katson, että tällaisen lainsäädännön luominen ei sovi sivistyneisiin länsimaihin. Kysymyksessä ei olisi asiallisesti ottaen mikään sairauden hoitaminen vaan puhtaasti ruumiillinen rangaistus. Kaikkein hälyttävin on Puolan pääministerin, Donald Tuskin perustelu kyseiselle laille; hänen mukaansa jotkut rikokset olisivat niin törkeitä, ettei niihin syyllistyneiden ihmisoikeuksia tarvitsisi huomioida oikeusprosessissa ja rangaistuskäytännöissä. Puolassa ja Baltian maissa on ollut perinteisesti myös kuolemantuomion suosio korkealla. On todellinen riski, että lainsäädäntö näissä maissa etenisi myös tähän suuntaan, jos niissä ensin tehtäisiin kokeiluja ruumiillisten rangaistusten käytön kaltevalla pinnalla.

Väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistuksia korotettava

Suomessa on maailmanmittakaavan perusteella erittäin löyhät tuomiot väkivalta- ja seksuaalirikoksista. Teoista, jotka ovat vakavasti vahingoittaneet uhria, tuottaen joskus paitsi fyysisiä vammoja, myös elinikäisiä henkisiä traumoja, tyydytään langettamaan rangaistuksia asteikkojen alapäästä, esimerkiksi niin, että alle murrosikäistä lastakin seksuaalisesti hyväksikäyttänyt tai toisen ihmisen väkipakolla raiskannut aikuinen voi selvitä teosta ehdonalaisella vankeustuomiolla ja mitättömillä korvausvelvollisuuksilla. Toisaalta Suomessa vastaavasti langetetaan talous- ja tekijänoikeusrikoksista tekojen laatuun ja haitallisuuteen nähden varsin kovia tuomioita. Myös huumausainerikoksista saa ankaria rangaistuksia, vaikka niissä on yleensä lieventävänä asianhaarana se, etteivät huumeiden välittäjät ole käyttäneet suoraa pakkoa tai väkivaltaa saadakseen asiakkaat ostamaan tuotteitaan tai huumausainetta on vain pidetty hallussa.

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) kommentoi tämän päivän Helsingin Sanomissa näin:

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ymmärtää mutta toppuuttelee vaatimuksia, joiden mukaan seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä pitää ryhtyä välittömästi kiristämään. Vaatimukset ovat nousseet julkisuudessa esiin taas sen jälkeen, kun Itä-Suomen hovioikeus lievensi 15-vuotiaan raiskaamisesta tuomitun poliisimiehen rangaistuksen ehdolliseksi aiemmin tällä viikolla.

Ministeri korosti, että lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten koventamista pohditaan jo oikeusministeriön työryhmässä.

Myös aikuisiin kohdistuvien rangaistusten koventamistarvetta arvioidaan vielä tällä vaalikaudella, kun Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimukset ovat valmistuneet. Brax huomauttaa myös, että aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset ovat jo nousseet merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Yksittäistapausten perusteella ei kuitenkaan voida pikaisesti tehdä koko oikeusjärjestelmää koskevia muutoksia.

Pidän Braxin perusteluja epätyydyttävinä. Tällaista tärkeää asiaa tyydytään vain pohtimaan vuosikausia työryhmissä, kun jostakin syystä esimerkiksi epäeettiset ja viattomien lasten asemaa huonontavat adoptiolain muutokset ovat tulleet sieltä ulos kuin vettä valaen. Sitäpaitsi kritiikki ei nyt kohdistu enää mihinkään yksittäistapaukseen, vaan pitkäaikaiseen oikeuskäytännön väärin muotoutumiseen. Tuomioistuimet eivät voi valuvikaa korjata, vaan ainoa keino vapauttaa ne soveltamasta aiempia ennakkopäätöksiä, olisi säätää eduskunnassa reilusti ankarampi laki.

Finlexissä julkaistusta Suomen rikoslaista ilmenee, että väkivaltarikoksissa on nykyään 3 vakavuusastetta ja niiden rangaistukset tyypillisesti:

• Törkeä tekomuoto: 2-10 vuotta vankeutta.
• Tavanomainen tekomuoto: 1-6 vuotta vankeutta.
• Lievä tekomuoto: korkeintaan 3 vuotta vankeutta.

(Edellinen esimerkki on raiskauksen tyypeistä.) Mielestäni asianmukaisempi rangaistusten mittaamisväli saman vakavuusasteen väkivalta- ja seksuaalirikoksissa olisi:

• Törkeä tekomuoto: 6-12 vuotta vankeutta.
• Tavanomainen tekomuoto: 2-10 vuotta vankeutta, ei koskaan ehdollisena.
• Lievä tekomuoto, silloin kun se rikostyypissä on aiheellista olla: [sakkoa tai] korkeintaan 3 vuotta vankeutta.

Raiskauksen kohdalta lievän tekomuodon (pakottaminen sukupuoliyhteyteen) pitäminen rikoslaissa, on kyseenalaista, koska jostakin syystä aivan liian monet ja vahingolliset teot joutuvat tähän kategoriaan, sen sijaan pahoinpitelyrikoksissa tällaisen säilyttäminen on aiheellista. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla voitaisiin säätää erityisiä perusteita liittyen tekijän ja uhrin väliseen asemaan ja ikään, jolloin tekoa ei sitovasti voitaisi tuomita lievän kvalifioinnin mukaan. Esimerkiksi niin, että jos 18 vuotta täyttänyt olisi sukupuoliyhteydessä alle 12-vuotiaan kanssa tai 21 vuotta täyttänyt olisi sukupuoliyhteydessä alle 14-vuotiaan kanssa, niin tuomioistuin olisi velvoitettu syylliseksi todetessaan noudattamaan vähintään tavanomaista törkeysasteen luokittelua ja siten tuomitsemaan vähintään 2 vuoden ehdottomaan vankeuteen.

Pirate Bay-tuomiot ovat kohtuuttoman ankaria

Tänään on Ruotsissa langetettu Pirate Bay-verkkosivuston ylläpitäjille ankaria vankeusrangaistuksia ja korvausvelvollisuuksia, joskaan tuomio ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä voi valittaa hovioikeuteen ja mahdollisesti vielä senkin jälkeen korkeimpaan oikeuteen. Rangaistuksen perusteena oli se, että palveluntarjoaja on pitänyt esillä ns. BitTorrent-aihioita, jotka sisältävät viitteen siitä, kuinka tietty tiedosto on jaossa Internetissä BitTorrent-vertaisverkossa. Koska osa aihioista viittasi tekijänoikeuksin suojattuun materiaaliin ja koska tällaiset viittaukset ilmeisesti olivat tietoisia, katsoi tuomioistuin syytettyjen syyllistyneen tekijänoikeusrikokseen avunantoon.

Huomiota asiassa herättää lähinnä kolme seikkaa:

• Rangaistus oli tavattoman ankara, vuoden syytettyä kohden
• Vahingonkorvausvelvollisuus oli myös erittäin ankara, yli 3 miljoonaa euroa syytettyä kohden, tämä vastaa 3/4 Porvoon tuomiokirkon poltosta langetetusta vahingonkorvausvelvollisuudesta!
• Tekijänoikeusrikoksiin tai -rikkomuksiin syyllistyneiden rangaistukset ja korvausvelvollisuudet ovat monesti paljon ankarampia kuin esimerkiksi törkeisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden rangaistukset

Edellämainitun perusteella jotakin on perusteellisesti pielessä. Kun edelleen huomioidaan, että monesti tekijänoikeudet eivät nykyaikana enää ole sitä asian varsinaisessa merkityksessä, vaan oikeuksia musiikkikappaleisiin ja elokuviin on monesti myyty eteenpäin tuottajille tai tekijänoikeusjärjestöille, niin niistä tulevat korvaukset eivät enää samassa määrin hyödytä teoksen alkuperäistä tekijää kuten pitäisi. Joskus teosten tekijöillä ei ole tiukkojen levytyssopimusten ehtojen vuoksi edes vaihtoehtoa sille, että he luovuttavat immateriaalioikeuksiaan pois.

Johtopäätöksenä, kannatan tekijänoikeusmaksujärjestelmän säilyttämistä ja tekijänoikeuksien valvontaa, mutta tällaisten oikeuksien myyntiä, sopimusteitse siirtymistä ja siirretyn ja alkuperäisen tekijänoikeuden välisten oikeusvaikutusten arviointia tulee lainsäädännöllisesti tiukentaa. Pitäisi kieltää tekijänoikeuksien siirtymisen edellyttäminen tuotantosopimuksissa, ja säätää tekijänoikeuden levitysoikeusosan jatkumiselle järkevä määräaika, esimerkiksi 10-15 vuotta. Sen sijaan se osa tekijänoikeudesta, ettei toisen teosta saa väittää omaksi ja siitä hyötyä, tulee tietenkin jättää voimaan ilman määräaikaa.

Suomen ja EU:n maahanmuuttajakysymyksestä

Otan tässä kirjoituksessa esille vaikean aiheen, eli sananvapauden ja ihmisten yhdenvertaisuuden välisen jännitteen. Viime aikoina valokeilaan on noussut perussuomalaisia lähellä oleva ja sitoutumaton helsinkiläinen aktiivipoliitikko Jussi Halla-Aho, joka on ollut blogissaan paikoitellen rohkeampi ja "poliittisesti epäkorrektimpi" kuin minäkään innokkaimmissa kirjoituksissani. Halla-Aho on kritisoinut nykyistä Suomen ja EU:n maahanmuuttajapolitiikkaa ja katsonut, että monet maahanmuuttajat eivät tunnet tarpeeksi nöyryyttä ja vastuuta kunnioittaa niiden maiden kulttuuria ja lainsäädäntöä, johon ovat saapumassa. Tässä mielessä yhdyn ilomielin Halla-Ahon näkemyksiin.

Monet niistä maahanmuuttajista, jotka tulevat jyrkkää islaminuskon tulkintaa edustavista maista, jatkavat perhe-elämässään elämistä käytännössä vanhan kotimaansa tai heimoalueensa lainsäädännön piirissä ja saattavat huomattavassa määrin rajoittaa etenkin perheeseensä kuuluvien tyttöjen ja naisten oikeuksia kouluttautua haluamaansa ammattiin ja tutustua myös muihin kuin oman kulttuuritaustansa ihmisiin, mahdollisesti myös solmia seurustelusuhde syntyperäisen suomalaisen kanssa. Kohua ovat herättäneet myös erilaisista syistä tehtävät tyttö- ja poikalasten ympärileikkaukset, joista jälkimmäinen on ollut problemaattinen asia jo aiemminkin. Siihen tosin vasta nyt herätään.

Se osa, mistä Halla-Ahon blogikirjoittelua eniten on kritisoitu, koskee sitä, että hän on joissakin kirjoituksissaan ilmaissut toivovansa vahinkoa toisille ihmisille, esimerkiksi sitä, että kilpaileviin puolueisiin kuuluvat poliitikot joutuisivat väkivaltarikosten uhriksi. Tällainen lähestymistapa on mielestäni epäkorrekti ja väärä, koska se voidaan tulkita epäsuoraksi väkivallalla uhkailuksi ja pelotteluksi muuttaa sen vuoksi poliittisia mielipiteitä. Lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Halla-Aho tällä tavoin tuo kuitenkin esiin kärjistetyssä muodossa sen, että jos katsotaan sormien läpi kulttuurisyistä tapahtuvaa lain kunnioittamattomuutta, niin se lisää riskiä, että Halla-Ahon mainitsemat seksuaali- ja väkivaltarikokset saisivat poikkeuksellista hyväksyntää ja ymmärtämystä. Tällaista on kaikin puolin vältettävä.

Katson, että maahanmuuton Suomeen ja Euroopan Unioniin tulee olla kontrolloitua maittain ja maaryhmittäin. Asiassa tulee huomioida lähtömaan poliittiset olot, taloudellinen tilanne ja maiden väliset suhteet. Koko maapallon mittakaavassa on mahdoton ajatus, että ihmiset voisivat tulla ja mennä rajojen yli miten suurina kansanryhminä tahansa ja asettua kontrolloimattomasti asumaan minne tahansa. Huomattavan paljon painoarvoa on asetettava sille, että jos Euroopan Unionin alueelle tullaan turistina, niin tulee rajalla osoittaa, että rahavarat riittävät majoittumiseen ja päivittäisiin kuluihin ja sen verukkeella tänne ei tule jäädä pidemmäksi aikaa, ilman, että asia tarkemmin selvitetään. Oleskelun edellytyksenä tulee aina olla oleskelulupa ja työnhaun ja työnteon edellytyksenä työlupa.

Jos Suomeen tullaan humanitaarisista syistä, tulee lähdön ja turvapaikkahakemuksen syyt selvittää. Asianmukaiset turvapaikkahakemukset tulee hyväksyä ja arvioitaessa, että turvapaikan tarve on pitkäaikainen, tulee sopeuttaa täkäläiseen yhteiskuntaan, mutta huolehtia kuitenkin esimerkiksi oman äidinkielen ja uskonnon opetuksesta. Uskonnonharjoittamisen ja yhteiskuntavastuun rajalinja on tehtävä selväksi ja mikäli täysi-ikäinen turvapaikanhakija syyllistyy vakavaan rikokseen, tulee suomalaisen rangaistusseuraamuksen ohella olla mahdollista tuomita turvapaikkaoikeus menetetyksi.

Sakon muuntorangaistuksen poistuminen

Tapa, jolla eduskunta on käsitellyt sakon muuntorangaistuksen (eli sakkovankeuden) poistamista, herättää vastenmielisyyttä. Vaikka asia ei ole suuri budjettikysymys vaan sen sijaan tärkeä omantunnon- ja lainkunnioituksen kysymys, niin sitä viedään läpi ankaralla ryhmäkurilla Keskustan ja Kokoomuksen ryhmissä. Perusteena olivat "pohjoismainen" ajatus siitä, ettei sakon muuntorangaistus ole "tasapuolinen" ja että sakon muuntorangaistukseen joutuvat ovat "surkeita reppanoita". Oli niin tai näin, katson, että ensin olisi pitänyt säätää mahdollisista pakollisista päihdehoitotoimenpiteistä tai yhdyskuntaseuraamuksista sakon muuntorangaistuksen tilalle ja vasta sitten poistaa tai vähentää vankeusuhkaa näissä asioissa edes rangaistusmääräysmenettelyssäkään määrätyn sakon osalta.

Suomalainen rangaistusjärjestelmä on monilta muiltakin osin liian löyhä ja epäuskottava, talous-, tekijänoikeus- ja huumausainerikosten rangaistukset voivat olla aivan hirveitä, kun taas monet väkivalta- ja seksuaalirikolliset käsitellään silkkihansikkain. En usko, että kovin kauaa voidaan ainakaan budjettisäästöjä tehdä pitämällä rangaistusjärjestelmä liian lievänä ja vankeinhoitolaitos suppeampana kuin tarpeen olisi.