Valtion rahapelimonopolit eivät vastaa tarkoitustaan

Käydessäni tänään eräässä suuressa kauppakeskuksessa ostoksilla, kuulin kuulutuksen, jossa mainostettiin mm. Lottoa, Kenoa ja raviveikkausta myymälän infopisteessä. Kuulutuksen perusteella mieleen tuli kyseenalaistaa suomalaiset valtiolliset pelimonopolit (RAY ja Veikkaus) niiden nykyisessä muodossaan. EU on antanut Suomelle luvan pitää pelimonopoleja siksi, että rajoittamalla uhkapelitarjontaa voidaan hillitä uhkapelin aiheuttamia sosiaalisia ongelmia, eikä siksi, että uhkapelejä käytettäisiin veroluontoisena kilpailulta vapaana valtion tulolähteenä.

Tästä syystä katson, että Suomen valtiolla on uskottavuutensa säilyttämiseksi kaksi vaihtoehtoa:

• Poistaa uhkapelitarjonnasta valtion monopoli ja tarjota ala yksityiselle kilpailulle. Rajoituksista huolehdittaisiin lupasysteemeillä ja muilla kaikkia osapuolia koskevilla säännöksillä.
• Kiristää valtion monopolien toimintaa vastaamaan oikeaa tarkoitustaan. Tämä tarkoittaa sitä, että uhkapelien ikäraja tulisi nostaa 18 vuoteen, peliautomaatit poistaa muualta kuin varta vasten pelitiloiksi varatuista tiloista ja kasinoilta ja uhkapelien, mukaanlukien lotto- ja veikkauspelien mainonta kieltää.

Nykyinen sekava käytäntö herättää liikaa kiusallisia kysymyksiä.

Jonkun kansanedustajan pitäisi ehdottaa homoadoptiolain muutosta ;-(

Viitaten edelliseen tekstiini lakivaliokunnan mietinnöstä, viimeinen mahdollisuus eduskunnan saada lakiteksti muutettua (muttei toistaiseksi hylättyä, koska I käsittelyssä ei saa esittää hylkäystä!), on se, että joku kansanedustajista valmistelisi muutettavaksi ehdotetut pykälät ja järjestäisi ne jaettavaksi ennen I käsittelyä. Ainoa merkittävä asia, johon I käsittelyssä voitaisiin puuttua, mutta joka on sitäkin tärkeämpi, olisi sulkea pakkoadoption mahdollisuus pois homoadoptioista. Näinollen lakiin tulisi ehdottaa aiemmassa blogimerkinnässäni oleva muutos:

2. momentti:

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Parisuhteen osapuoli voi kuitenkin ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen, edellyttäen, ettei lapseksiottamisesta annetun lain 9 § 2. momenttia sovelleta. Parisuhteen osapuoli ei voi myöskään ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lasta, mikäli edellytykset vahvistaa lapsen ja hänen isänsä välinen sukulaisuussuhde isyyslain (700/1975) 2 §:n tai 2 a §:n perusteella ovat olemassa. Tällaiseen lapseksiottamiseen sovelletaan, mitä lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetään lapseksiottamisen edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista silloin, kun lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi.

(muutettava kohta kursivoituna) ja tämän lisäksi ehdottaa voimaantulosäädöksen jälkeistä tekstiä (joka määrittää homopareille heteropareilta puuttuvan siirtymäajan), poistettavaksi.

'Raatoporno' ei sovi lapsille

Täksi päiväksi tulee sitten toinenkin lasten oikeuksia koskeva ikävänpuoleinen aihe. Joillakin esiintyvillä taiteilijoilla on nimittäin hämärtynyt käsitys siitä, millaiset esitykset sopivat minkäkin ikäisille. Erilaisten moraali- ja siveellisyyskäsitysten venyttäminen kuin kuminauha, on tavanomaista aikuisille suunnatussa viihteessä, mutta pieniä lapsia liian ronski tai jopa perverssi meno voi järkyttää ja aikaansaada turvattomuuden tunnetta.

Ilta-Sanomat tänään metalliyhtye Lordin konsertista:

Monet vanhemmat joutuivat viemään itkevät lapsensa pois Espoon Barona -areenalta kesken Lordin eilisen konsertin. Voicen musiikkiuutiset kertoo, että yhtyeen konsertin aikana Lordi muun muassa söi lavalla lapsen sisäelimiä ja aivoja. Esityksen käsikirjoitukseen kuului se, että joka kappaleen välissä yhtyeen jäsenet tappoivat jonkun. Lavalla nähtiin muun muassa kaulojen katkomista. Esitys oli ehdottomasti aivan liian hurja pienten lasten silmille.

Lasten oikeuksia loukkaavia mietintöjä

Peräkkäisinä päivinä ovat eduskunnan hallinto- ja lakivaliokunnat antaneet mietinnöt hallituksen esityksistä HE 89/2008 vp. ja HE 198/2008 vp., tässä järjestyksessä.

Ensinmainittu mietintö koskee väestötietojärjestelmää ja varmennepalveluja, ja sen osalta HaV on jättänyt ennalleen pykälät, joiden mukaan adoptiotietoja (tieto siitä, onko adoptoitu vai ei, sekä tieto biologisten vanhempien henkilöllisyydestä) ei jatkossa voitaisi luovuttaa väestötietojärjestelmästä alle 18-vuotiaalle adoptoidulle. On erittäin kyseenalaista rajata vain täysi-ikäisiin oikeus tarkastaa tärkeitä itseään koskevia viranomaisten hallussa olevia tietoja, joilla voi olla henkilölle itselleen suuri merkitys ja joiden salassapitoon ei ole erityisen painavia syitä.

Toisena mainittu mietintö koskee rekisteröityjen samaa sukupuolta olevien parien oikeutta adoptoida toisen osapuolen lapsi. Lakivaliokunta jopa laajensi tällaisen adoption soveltamisalaa kun antoi hallituksen esityksestä poiketen peräti 3 vuoden siirtymäajan hakea sisäistä adoptiota tapauksissa, että rekisteröity parisuhde olisi jo purkautunut. Laajentamalla adoptio-oikeutta irrallisiin homopareihin, mahdollistetaan adoptio jopa väljemmin perustein homopareille kuin heteropareille (joilta edellytetään avioliittoa ja siirtymäaikaa ei tunneta).

Tässä blogissa aiemmin käsitellyistä syistä, molemmat, osittain toisiinsa liittyvät lakiesitykset ovat harmillisia ja toteutuessaan tulevat loukkaamaan lasten oikeuksia omiin vanhempiinsa ja tiedonsaantiin heistä.

Mediamaksu

Televisiomaksun tulevaisuutta pohtinut työryhmä on tullut lopputulokseen, jossa se esittää perittäväksi jokaiselta kotitaloudelta 175 euron "mediamaksua" aikaisemman TV-luvan tai TV-maksun sijasta. Ehdotuksessa on merkittäviä perusoikeusongelmia. Ensinnäkin, maksu on veroluonteinen, eikä se enää kohdistu itse "mediaan" kuten televisioon, radioon tai Internet-liittymiin, vaan sen sijaan asuinhuoneistoihin. YLE siis haluaisi periä ylimääräistä asunto- tai kiinteistöveroa omiin tarkoituksiinsa, jotka eivät liity asumiseen pätkääkään. Toiseksi, pakollinen 175 euron vuosimaksu on pienituloisimmille, kuten pelkällä kansaneläkkeellä eläville eläkeläisille, peruspäivärahalla oleville työttömille tai täyspäiväisille opiskelijoille täysin kohtuuton lisämeno. En halua kuulla yhdestäkään tapauksesta, jossa media-asumisveron vuoksi joltakin viedään luottokelpoisuus!

Koska yleistä veroratkaisua on esitetty, niin sitten tulee pysyä sillä linjalla johdonmukaisesti ja mitoittaa veron suuruus tulojen mukaan ja vapauttaa vailla tuloja olevat tai pienituloisimmat tällaisesta. Selkein järjestelmä tässä tapauksessa olisi YLE:n osittainen valtion budjetista ja osittain mainostuloista otettava rahoitus. YLE:n kanavien laittaminen kortillisiksi maksukanaviksi olisi tietysti teoriassa mahdollista, mutta se sotii valtiollisen TV-yhtiön yleistä kulttuurillista merkitystä vastaan.

Oracle, Sun ja MySQL

Äskettäin on liikemaailmassa levinnyt tieto, että Oracle on ostanut tai ostamassa Sun Microsystems:iä. Tässä kohden pitäisi Yhdysvaltain kilpailuviranomaisten ehdottomasti hieroa kaikki rähmät silmistään ja nopeasti. Sun on nimittäin aikaisemmin ostanut liikemaailmassa erittäin merkittävän MySQL-tietokannan kaupalliset oikeudet ja omaa lisäksi valtavan sovelluskehityksen suunnannäyttäjän potentiaalin Java-kielen ja kirjastojen kuten myös Glassfish-sovelluspalvelimen kehittäjänä. Glassfishin esimerkkien oletustietokanta Derby on ollut myös Sun:in hallinnoima. Jotta vakavilta markkinahäiriöiltä ja monopoliaseman muodostumiselta vältyttäisiin, tulisi Oracle tämäntyyppisen kaupan ehtona velvoittaa myymään tiettyjä Sun:in strategisia omistuksia muille, näiden joukossa vähintään MySQL ja sen jdbc-liitännäiskirjastot.

Slovakialaisten kiekkoilijoiden prostituutiokohu

Tänään on joissakin valtamedioissa kauhisteltu sitä, että slovakialaiset nuoret jääkiekkoilijat ovat jääneet Yhdysvalloissa kiinni seksipalveluiden ostamisesta. Tämän seurauksena heidät passitettiin jääkiekkoturnauksesta kotiin. Mutta mielestäni tässä asiassa on kauhisteltu hieman väärää asiaa, ongelmallisinta ei ole se, että prostituoitujen asiakkuudesta kiinnijääneet ovat suositun urheilulajin harrastajia ja mahdollisesti tulevia kiekkotähtiä, vaan se, että joidenkin ihmisten on tullakseen toimeen, myytävä omaa ruumistaan. Asiallisempaa olisi siis keskustella siitä, kuinka paljon prostituutiota Yhdysvalloissa, Euroopassa ja koko maailmalla harjoitetaan ja millaisista syistä ihmiset joutuvat sen piiriin. Köyhien kotiolojen takia? Huumeiden takia? Mikä on ammattiparittajien osuus?

Pirate Bay-tuomiot ovat kohtuuttoman ankaria

Tänään on Ruotsissa langetettu Pirate Bay-verkkosivuston ylläpitäjille ankaria vankeusrangaistuksia ja korvausvelvollisuuksia, joskaan tuomio ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä voi valittaa hovioikeuteen ja mahdollisesti vielä senkin jälkeen korkeimpaan oikeuteen. Rangaistuksen perusteena oli se, että palveluntarjoaja on pitänyt esillä ns. BitTorrent-aihioita, jotka sisältävät viitteen siitä, kuinka tietty tiedosto on jaossa Internetissä BitTorrent-vertaisverkossa. Koska osa aihioista viittasi tekijänoikeuksin suojattuun materiaaliin ja koska tällaiset viittaukset ilmeisesti olivat tietoisia, katsoi tuomioistuin syytettyjen syyllistyneen tekijänoikeusrikokseen avunantoon.

Huomiota asiassa herättää lähinnä kolme seikkaa:

• Rangaistus oli tavattoman ankara, vuoden syytettyä kohden
• Vahingonkorvausvelvollisuus oli myös erittäin ankara, yli 3 miljoonaa euroa syytettyä kohden, tämä vastaa 3/4 Porvoon tuomiokirkon poltosta langetetusta vahingonkorvausvelvollisuudesta!
• Tekijänoikeusrikoksiin tai -rikkomuksiin syyllistyneiden rangaistukset ja korvausvelvollisuudet ovat monesti paljon ankarampia kuin esimerkiksi törkeisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden rangaistukset

Edellämainitun perusteella jotakin on perusteellisesti pielessä. Kun edelleen huomioidaan, että monesti tekijänoikeudet eivät nykyaikana enää ole sitä asian varsinaisessa merkityksessä, vaan oikeuksia musiikkikappaleisiin ja elokuviin on monesti myyty eteenpäin tuottajille tai tekijänoikeusjärjestöille, niin niistä tulevat korvaukset eivät enää samassa määrin hyödytä teoksen alkuperäistä tekijää kuten pitäisi. Joskus teosten tekijöillä ei ole tiukkojen levytyssopimusten ehtojen vuoksi edes vaihtoehtoa sille, että he luovuttavat immateriaalioikeuksiaan pois.

Johtopäätöksenä, kannatan tekijänoikeusmaksujärjestelmän säilyttämistä ja tekijänoikeuksien valvontaa, mutta tällaisten oikeuksien myyntiä, sopimusteitse siirtymistä ja siirretyn ja alkuperäisen tekijänoikeuden välisten oikeusvaikutusten arviointia tulee lainsäädännöllisesti tiukentaa. Pitäisi kieltää tekijänoikeuksien siirtymisen edellyttäminen tuotantosopimuksissa, ja säätää tekijänoikeuden levitysoikeusosan jatkumiselle järkevä määräaika, esimerkiksi 10-15 vuotta. Sen sijaan se osa tekijänoikeudesta, ettei toisen teosta saa väittää omaksi ja siitä hyötyä, tulee tietenkin jättää voimaan ilman määräaikaa.

Onneksi sähköiset äänestykset mitätöitiin!

Olen tyytyväisyydellä pannut merkille, että Korkein hallinto-oikeus on mitätöinyt Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan kunnallisvaalien tulokset ja edellyttää uusia vaaleja toimitettavaksi. Käytännössä mikään muu tuskin voisi oikeudenmukaisesti olla mahdollistakaan, sen verran pahoja ongelmia näissä kokeilluissa sähköisissä äänestyksissä oli. Erityisesti en ymmärrä, miksi

• äänestysohjelman lähdekoodi ei voi olla avoin ja tietoturva kiinni pelkästään salausavaimien tuntemisesta
• etenkin näin varhaisissa kokeiluissa, ja miksei muutenkin, paperivarmenteita oteta äänestyksistä

?

Hankalaa Linuxin päivittämistä

Viime aikoina on mennyt jonkin verran aikaa töiden lisäksi Ubuntu Linuxin päivitykseen, yritin ensin päivittää Hardysta (8.04) Intrepidiin (8.10), mutta sen päivityksen jäätyä kovin epästabiiliksi, päätin asentaa Ubuntu Linuxin uudelleen ja päädyin rohkeasti Jauntyn (9.04) beta-versioon. Siinä vaikuttaa näin äkkiseltään olevan moderni ja houkutteleva käyttöliittymä, mutta olen kyllä valitettavasti siinäkin törmännyt stabiilisuusongelmiin. Niille, jotka lähtevät kokeilemaan tätä versiota, varoittaisin erityisesti rt-tyyppisistä reaaliaikaisista kerneleistä. Niillä ajettaessa kone menee välillä selittämättömistä syistä jumiin.

90-luvun laman pitkä varjo

Olen viime aikoina lukenut jonkin verran verkkokeskusteluja ja -sivuja koskien 90-luvun alun lamaa ja pankkikriisiä. Tuolloin tehtyjä poliittisia päätöksiä on nyttemmin uuden laman kynnyksellä kitkerästikin arvosteltu, erityistä närää ovat herättäneet pankkituki ja pienyritysten ajaminen konkurssiin. Samoin useat yrittäjät, takaajat, työttömät ja asuntovelalliset joutuivat pitkäaikaiseen velkakierteeseen, jonka vuoksi osa menetti mielenterveytensä ja teki itsemurhan. Keskusteluissa esiintyy kuitenkin myös yksipuolisuutta ja vääriä väittämiä, jotka osoittavat ymmärtämättömyyttä rahamarkkinoiden toiminnasta:

• Velkojen myynnin matalammasta hinnasta pitäisi mitätöidä velat ylijäävältä osin

  Tätä väittämää esiintyy lähinnä omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalia koskevissa keskusteluissa. Tällaisessa on ollut kysymys siitä, että kun pankilla tai muulla yrityksellä on ollut tarpeeksi riskipitoinen annettu luotto, kuten asuntovelka, jota olisi ollut jälkellä esimerkiksi 200000 mummonmarkkaa, mutta jonka perimisessä olisi ollut liikaa ongelmia, niin tällainen voidaan myydä riskisijoittajalle pienemmästä hinnasta, esimerkiksi 10000 mummonmarkasta ja sijoittaja sitten saisi oikeuden periä alkuperäistä velkaa. Monet lama-ajan uhrien nimissä keskustelijat ovat väittäneet, että oikeudenmukaista olisi, jos sijoittaja saisi periä alkuperäiseltä velalliselta vain sen 10000 mummonmarkkaa, johon velka olisi myyty. Tosiasiassa sijoittaja on kuitenkin normaalien markkinataloussääntöjen mukaan laskenut, että hänen täytyy olla mahdollisuus myös saada itselleen hyvässä tapauksessa voittoakin, joten hänellä on tietysti oikeus periä alkuperäiseltä velalliselta tai takaajilta koko 200000 mummonmarkkaa vaikka oikeusteitse.
  
  Jos edellämainitulla tavalla ei asioita voisi hoitaa, niin luottomarkkinat eivät voisi toimia. Ei kukaan osta sellaista arvopaperia, josta jäykän lainsäädännön vuoksi ei olisi mahdollisuus saada hitustakaan voittoa missään tapauksessa.

• Velkoja olisi irtisanottu mielivaltaisin perustein

  Tosiasiassa useissa tapauksissa, joissa yksityisten ihmisten velkoja olisi irtisanottu ja vaadittu välittömästi maksettavaksi, on ollut kysymys siitä, että velallinen oli jättänyt lyhennyserän hoitamatta ja siten selkeästi rikkonut sopimusta. Tällainen on ollut seurausta, ei pelkästään "huonoista ajoista", vaan siitä, että velanottoa ja omaa riskinottokykyä ei ole nousukaudella osattu mitoittaa oikein. On esimerkiksi luotettu rajattomaan kasvuun ja velanlyhennyksessä ei ole otettu huomioon skenaarioita, joissa seuraavan vuoden myynti olisikin edellisvuotta pienempi.

Edellämainitusta huolimatta on ollut myös oikeita väärinkäytöstapauksia, joissa velkojat ovat sälyttäneet takaajille suurempia taakkoja kuin laki olisi sallinut ja joissa he ovat luottaneet siihen, etteivät takaajat jaksaisi taistella tarpeeksi omien oikeuksiensa puolesta. Tyypillisiä esimerkkejä takaajien väärinkohteluista ovat olleet sellaiset, joissa alkuperäistä velkaa on soviteltu ja kohtuullisestettu velalliselle päin, mutta jossa ylijäämäosaa olisi kuitenkin yritetty periä takaajalta. Normaalisti ei kuitenkaan velan kohtuullistamisessa ole kysymys siitä, että se koskisi vain yhtä velan osapuolta, vaan velkasumman muuttumisen tulee "näkyä" kaikille osapuolille päin.

Toinen ongelmakohta on koskenut velkojen vanhentumisaikoja ja niiden porsaanreikiä. Nykyään velat vanhenevat tavallisessa tapauksessa 15 vuodessa ja rikostapauksissa 20 vuodessa. Joitakin velkoja on kuitenkin yritetty periä vanhenemisaikojen jälkeen.

Hallitus päättänyt yleisestä hyvinvointivaltion pelastamisohjelmasta!

Suomen hallitus on kiireisellä päätöksellään päättänyt, että hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen on sen ohjelman tärkein prioriteetti. Kaikkien kuntien peruspalveluiden hoitamiseen tarvittavat määrärahat valtion varoista katetaan kaikilta osin. Lastensuojelun ongelmat poistetaan välittömästi tarjoamalla kunnille tätä varten tarjottava lisärahoitus ja huolehtimalla lastensuojeluviranomaisten paremmasta seulonnasta ja heidän ammattipätevyytensä tarkastamisesta. Kaikista valtion omistuksessa olevien suuryritysten optio-ohjelmista ja ylimääräisistä johtajanpalkkioista luovutaan ja näin säästetyt rahat käytetään peruskoulun ja toisen asteen oppilaitosten opetustoimen hyväksi, mm. huolehtimalla kouluruoan korkeasta tasosta ja takaamalla opetus asianmukaisen kokoisissa opetusryhmissä luopuen opettajien lomauttamisista koko maassa.

On erinomaista, että hallitus tällä tavoin on nopeasti reagoinut nyky-yhteiskunnan haasteisiin ja päättänyt vaikeidenkin tilanteiden edessä sosiaalisen vastuunsa kantamisesta.

Suomi Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen!

Kesäaika on alkanut ja siinä systeemissä ei Suomen kannalta ole mitään järkeä. Illat ovat kesäisin näin pohjoisessa valoisia muutenkin. Sen sijaan kellon siirteleminen rikkoo kaksi kertaa vuodessa luonnollisen vuorokausirytmin ja asettaa aurinkoajan mukaisen keskipäivän 7/12-osaksi vuotta täysin väärään paikkaan, Helsingin seudulla noin välille 13:20-13:35. Oikeasti tulisi tavoitella tilannetta, jossa kullakin maapallon paikkakunnalla keskipäivä osuisi mielellään mahdollisimman lähelle kello 12:ta.

Koska Euroopan Unioni määrittää nykyään sen, miten kesä- ja talviaikaan (normaaliaikaan?) siirtymiset tapahtuvat, niin Suomi ei voi yksipuolisella päätöksellä jättäytyä tällaisesta järjestelmästä pois. Sen sijaan mahdollista olisi siirtää Suomi Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen, jolloin maaliskuun lopulta lokakuun lopulle noudatettaisiin GMT+2:ta eli nykyistä talviaikaa ja muun osan vuodesta GMT+1:tä. Tällöin aurinkoajan mukainen keskipäivä osuisi Helsingin seudulla vuodenajasta riippuen noin välille 11:20-12:35.

Valtion ylivelkaantumisen torjumiskeinoista

Tänään on Kokoomusnuoret esittänyt rajun kannanoton, jossa he puoltavat sosiaalimenojen leikkaamista. Tällainen tarkoittaisi toteutuessaan yhteiskunnan eriarvoistumista, köyhyyden ja asunnottomuuden lisääntymistä ja näkyisi konkreettisesti esimerkiksi eläkeläisten, opiskelijoiden tai vammaisten yhteiskunnallisessa asemassa. Kenties se näkyisi myös kuntatasolla pahempina lastensuojelun ongelmina, suurempina luokkakokoina ja sivistys- ja opetusresurssien ankarampina puutteina. Näillä kriteereillä kyseinen ehdotus olisi siis epäeettisenä hylättävä.

Puheenvuorossa on kuitenkin toinen puoli totta ja se on tausta, miksi tällaista ehdotetaan. Kuten aiemmin tässäkin blogissa on todettu, Suomen valtionvelkaa lisätään tätä nykyä liian rajulla tahdilla. Velan takaisinmaksun aika tulee joskus ja se voi vaatia juurikin nyt esitettyjä kipeitä toimenpiteitä välttämättömyytenä.

Katson, että parempi ratkaisu on ehkäistä näitä velkaantumisongelmia ja olla varovaisempi elvyttämisessä. Erityisen kriittisesti tulisi suhtautua suurituloisten veronalennuksiin. Katson, että tässä vaiheessa tärkeitä lääkkeitä olisi jatkossakin tulo- ja pääomaverojen riittävän veropohjan varmistaminen ja ympäristöverotuksen maltillinen kiristäminen.

Maaliskuisia mietteitä

Maaliskuussa ei sitten ihmeemmin ole tullut kirjoiteltuakaan, mutta paljon on tapahtunut. Talousrintamalla Suomen hallitus on viisaasti esittänyt EU:n pöydissä, että suurten liikepankkien mahdollisesti vielä piilossa olevat roskalainat ja taloudelliset riskit pitää tutkia. Tämä onkin suoranainen välttämättömyys, sillä muuten nykyisen talouskriisin perussyistä ei päästä ikinä irti. Kipeätkin asiat, mukaanlukien talousmaailman joidenkin suurten nimien epärehellisyyden paljastaminen, on joskus käytävä läpi. Ks. seuraavaa Kauppalehden linkkiä.


Kirkon rintamalla on myös tapahtunut, mutta ei välttämättä parhaiten uskottavuutta lisäävään suuntaan. Kirkko on julkistanut jonkin aikaa sitten 190-sivuisen dokumentin suhtautumisestaan rekisteröityihin parisuhteisiin. Rehellisesti voi sanoa, että mietintö tuskin tyydyttää ketään. Seksuaalivähemmistöt pettyvät siitä, että samaa sukupuolta olevien parien siunauskaavaa ei esitetä kirkon viralliseksi pyhäksi toimitukseksi. Konservatiivit taas pettyvät siitä, että kyseinen asiakirja on liian myönteinen homoseksuaaliselle elämäntavalle ja mm. sallii homoseksuaalisuutta toteuttavien henkilöiden toimimisen kirkon viroissa, puoltaa homoadoptioita ja yrittää kuitenkin ehdottaa kiertoteitä sille, miten samaa sukupuolta olevien parien "hääjuhlia" voitaisiin kirkon kontekstissa kuitenkin jotenkuten viettää. Hääjuhlista dokumentti ei harhaanjohtavasti puhu, vaan on pehmentänyt sanomansa "rukoushetkiä" ja "kodin siunaamisia" väärinkäyttäväksi sillisalaatiksi.

Uuden yliopistolain riskit

Hallitus on esittänyt Suomeen uutta yliopistolakia, joka muuttaa yliopistojen ja korkeakoulujen julkisoikeudellista asemaa. Aiemmin yliopistot ovat kaikki olleet viime kädessä valtiojohtoisia ja niitä varten on erikseen järjestetty rahoitus verovaroista. Uudessa ehdotuksessa yliopistoista tulee itsenäisiä laitoksia tai säätiöitä ja niille tulee suurempi autonomia ja vastuu rahoituksensa järjestämisessä. Lisäksi ainakin säätiöyliopistojen hallitukset kootaan ulkopuolisista asiantuntijoista ja elinkeinoelämän edustajista ja oman opettajiston ja opiskelijoiden edustus puuttuu.

On kaksi mahdollisuutta, joko uudistus on erittäin onnistunut ja selkiyttää ja järkevöittää yliopistojen hallintoa ja parantaa niiden olemusta opiskelu- ja työyhteisöinä, tai sitten uudistus osoittautuu täydeksi sudeksi. On ainakin kaksi seikkaa, jotka ovat vakavastiotettavia riskejä jälkimmäisen, huonomman skenaarion toteutua.

Keskeisin asia on rahoitus. Kun valtionrahoitus ei ole suora ja tarveharkintainen, on hyvin mahdollista, että epäonnistuneiden sijoitusten (kyllä, uudet yliopistot saavat vaikka pelata pörssissä!), yliopistorakennusten ylläpidosta tulevien yllättävien kustannusten (esimerkiksi isot home- ja asbestikorjaukset, joiden tarve ilmenee yhtäkkisesti) tai opiskelijoiden sisäänottoa ja kurssitarjontaa koskevien virhearvioiden vuoksi rahat loppuvat kesken. Tällainen näkyy ensin siten, että kursseista kaikki tai osa niistä keskeytyy jopa kesken lukukauden ja yliopiston kansainvälinen maine menee välittömästi ja pysyvästi. Tilanteeseen voi liittyä myös lomautuksia, irtisanomisia tai työtaisteluja. Tilanteen jälkiselvittelyyn sisältyisi yleinen lukukausimaksujen perimisoikeuden lobbaus ja sen hyväksyminen eduskunnassa tiukan hallituskurin vallitessa.

Toinen kysymys on runsas elinkeinoelämän edustus. Kuuluuko se oikeastaan yliopistojen hallintoon? Paitsi, että teollisuuden intresseissä on omaa alaa hyödyttävän teknisen tutkimuksen painottaminen, saattaa joissakin tapauksissa lisäksi tulla mukaan halutunlaisten tulosten tehtailu. Jälkimmäinen edustaisi huonoa tieteellistä etiikkaa.

Suomen hulppeaa velkaannuttamista

Viime päivinä on nähty, että hallitus väistelee talouskriisin hoidossa vastuutaan tehdä kipeitäkin päätöksiä - esimerkiksi perua veronalennuksia tai palauttaa voimaan sellaisia verotuksen muotoja, joista aiemmin on luovuttu, mutta jotka kuitenkin tuottivat valtion kassaan selvää rahaa, esimerkiksi varallisuusveron. Tämän sijasta hallitus ottaa lisää velkaa ja siirtää tästä väistämättä seuraavia ongelmia ja leikkaustarpeita seuraavalle hallitukselle. Silloin vain nämä nyt otetut velat ovat kasvaneet korkoa ja maksutaakka on suurempi kuin jos asioita alettaisi heti järjestää.

Tämä tarkoittaisi sitä, että jos jokin päätös selvästi lisää menoja, on sillä oltava hyvä peruste, kuten selvä vaikutus työllisyyden parantamiseksi. Tarvittaessa on kyettävä tekemään kohdennusmuutoksia, esimerkiksi opintotuen osalta niin, että hieman nostaa ja sitoa indeksiin niiden opintotukea, jotka saavat suoritettua tutkintoonsa kuuluvat opintopisteet tavoitetahdissa, mutta leikata niin, että opintotuen maksatus katkeaisi tai vähenisi vähän suoritettujen opintojen perusteella selkeästi. Eräänä mahdollisuutena tämän toteuttamiseksi on suoritepainotteinen opintotuki.

Länsinaapurin probleemia

Länsinaapuriamme Ruotsia ovat viime päivinä puhuttaneet kolme erityyppistä eettistä teemaa, joista yksi on tekijänoikeuksia (ja on edennyt tuomioistuinkäsittelyyn), yksi uskonnonvapautta ja yksi ihmisoikeuksia koskeva.

Tekijänoikeusasialla tarkoitan tietenkin Pirate Bay-sivuston ylläpitäjien oikeudenkäyntiä, jossa näiltä vaadetaan poskettomia, miljooniin euroihin kohoavia summia, laittomasta tiedostonjakelusta. Asiallisesti ottaen PB:n ylläpitäjät eivät ole suoraan jakaneet mitään tekijänoikeuksien suojaamia tiedostoja tai kappaleita, vaan sen sijaan ns. BitTorrent-aihioita. Nämä ovat pienikokoisia datatiedostoja, joita BitTorrent-sovellukset osaavat tulkita hakeakseen Internetistä niiden viittaaman tiedoston (joka voi olla tekijänoikeuksien suojaama). Hakumenetelmänä on se, että ne käyttäjät, joilla kyseinen tiedosto on sillä hetkellä jaetuissa kansioissaan tai jotka ovat parhaillaan ladanneet kyseisen tiedoston palasia, varsinaisesti osallistuvat jakamiseen. Tiedostoja pyritään hakemaan paloittain mahdollisimman tehokkaasti. Kun kaikki palaset ovat erityisen indeksin mukaan koossa, ne koostetaan kokonaiseksi tiedostoksi. Suomen lain mukaan tekijänoikeuksien suojaamien tiedostojen BitTorrent-aihioiden muodostamisesta ja näiden jakelusta saatettaisiin soveltaa periaatetta, jonka mukaan kyseessä olisi yllytys tekijänoikeusrikkomukseen tai -rikokseen ja siten aihioiden jakaja olisi yllyttäjänä rangaistavissa kuten rikoksentekijä. Ruotsin lainsäädäntö lienee tässä suhteessa samantyyppinen.

Pidän ongelmaa lähinnä enemmän poliittisena kuin oikeustieteellisenä, mielestäni enemmän huomiota pitäisi kiinnittää tekijänoikeusrikosten verraten korkeaan korvaus- ja rangaistustasoon (esimerkiksi väkivalta- ja seksuaalirikoksiin nähden) ja turhan pitkiin tekijänoikeuksien vanhenemisaikoihin. Lisäongelman muodostaa myös se, että tekijänoikeudet aivan liian usein siirtyvät varsinaiselta tekijältä viihdeteollisuuden suuryrityksille. Tulisi mahdollisesti harkita, pitäisikö vanhentumisajoissa ja rikosseuraamusjärjestelmässä pitää "oikeaa" tekijänoikeutta arvokkaampana kuin sopimusteitse poissiirrettyä ja antaa tämän vaikuttaa tuomittaviin rangaistuksiin ja korvauksiin. Sopimusteitse poissiirretyn tekijänoikeuden loukkaaminen voisi tällöin olla lievemmin rangaistava kuin "oikean" ja alkuperäisen tekijänoikeuden loukkaus.

Uskonnonvapauskysymys liittyy sukupuolineutraalin avioliiton hankkeeseen, joka nyt on saanut Ruotsissa poikkeuksellisen paljon tukea parlamentilta. Ainoana vastustavana puolueena on (tosin hallitukseen kuuluva ja vaa'ankieliasemassa oleva) Kristillisdemokraatit, kaikki muut puolueet haluaisivat sukupuolineutraalin avioliiton toteutuvan jo kesään mennessä. "Uskonnonvapausongelma" muodostuu siitä, että Ruotsin kirkko on tiedostanut olevansa jo nyt suunnattomissa ongelmissa kirkon jäsenyyden ohuuden ja alati vähenevien kirkollisverojen kanssa ja se ei katso siksi voivansa juuri nyt lähteä vihkimään saman sukupuolen avioliittoja. Opillisestihan kirkko on jo asiassa kääntänyt kuppinsa ajat sitten hyväksymällä kuitenkin rekisteröidyn parisuhteen siunauskaavan ja tästä syystä "uskonnonvapausongelma" on lainausmerkeissä. Paniikkireaktiona monet ruotsalaiset piispat haluaisivat luopua koko kirkon avioliittoonvihkimysoikeudesta.

Hyvin vakavana voidaan pitää kolmantena mainitsemaani ihmisoikeuskysymystä. Ruotsin liberaali aborttilaki sallii abortit ilman mitään "järkevää" syytä aina 18. raskausviikkoon asti ja nyttemmin on käynyt ilmi, että tämän ja eräiden muiden kulttuurillisten seikkojen yhdistelmänä on lapsen sukupuolen perusteella tehtävä abortointi alkanut nostaa päätään. Paitsi, että abortti loukkaa muutenkin lapsen oikeutta elämään, on sukupuoleen perustuvalla abortoinnilla lisänä myös tuleva yhteiskunnallinen haitta sukupuolijakauman vääristymisen muodossa. Näin on käynyt esimerkiksi väkirikkaissa Kiinassa ja Intiassa aiemmin.

Verkkouhkapelien rajoittamistoimista

Tänään Helsingin Sanomat on otsikoinut suunnitelmasta rajoittaa suomalaisten uhkapelinpeluuta Internetissä. Pääasiallisena keinona tälle ei (onneksi) ole esitetty verkon sensurointia, mutta sen sijaan useiden Yhdysvaltain osavaltioiden jo nyt toteuttamaa menetelmää, jossa pankit estetään välittämästä maksuja ulkomaisille Internet-uhkapelejä tarjoaville yrityksille. Ehdotus on luonnollisesti saanut vastaan keskustelussa melkoisen vastalauseryöpyn, koska Internetissä uhkapelaamista monet vastaavasti pitävät perusoikeutena ja yksilönvapauksiin kuuluvana.

Viime aikoina on pyritty tekemään erilaisista pokerin variaatioista, kuten Texas Hold-em:istä, "trendikkäitä" ja monissa lehdissä on esitelty tällaisten lajien huippupelaajia ja kerrottu siitä, kuinka pokerivoitot ovat tuoneet heille valtavia omaisuuksia. Uhkapelien myönteinen esilläpito on johtanut siihen, että ne, joilla ei ole mahdollisuutta harjoitella kyseistä lajia vähemmillä riskeillä ja suhtautua rahapelaamiseen asiaankuuluvalla varovaisuudella, ovat "löytäneet" ulkomaiset verkkouhkapelisivustot. Useimmille tämä ei suinkaan ole tarkoittanut mitään äkkirikastumista tai muuten kehittävää ja älyllisesti sivistävää harrastusta, vaan sen sijaan suuria rahanmenetyksiä ja peliriippuvuutta haitallisine lieveilmiöineen. Jotkut ovat rahoittaneet pelaamistaan kulutusluotoilla, panttaamisilla, kavereilta ja sukulaisilta lainaamalla sekä pikavipeillä omien rahojen loputtua.

Kun pelaaminen tapahtuu valvomattomasti epämääräisillä sivustoilla, joudutaan pohtimaan erilaisia luotettavuuteen ja kyseenalaiseen liiketoimintaetiikkaan liittyviä ongelmia. Kaikkein klassisin luotettavuusongelma liittyy siihen, saako sellaisten sivustojen pitäjiltä yleensä pelitilillään olevia voittorahoja kotiutettua. Joskus ei saa, jos pelitilille on tallennettu tarpeeksi suuri summa rahaa. Lisäksi sivustot voivat kadota verkosta tuosta vain. Mutta salakavalampiakin keinoja on olemassa. Eräs on palauteprosenttien keinotekoinen sääteleminen. Sivusto saattaa esimerkiksi olla ohjelmoitu niin, että uudelle pelaajalle, joka pelaa pienillä panoksilla, annetaan tahallaan aluksi enemmän voittoja tai helpompia voittoja kuin todennäköisyys ja pelaajan taito oikeasti olisivat antamassa myöden. Tieteellisesti on todistettu, että kaikkein koukuttavimpia uhkapelejä ovat sellaiset, joissa yksittäinen pelikierros on nopeatempoinen ja palautusprosentit korkeat. Mutta kun pelaaja houkutellaan siirtämään palveluntarjoajalle enemmän rahaa ja korottamaan panoksiaan, niin palautusprosenttia hyvin varovasti tuodaan alaspäin.

Kun hallitus pohtii keinoja uhkapelitoiminnan kontrolloimiseksi ja rajoittamiseksi, syynä tähän on valtion tulojen lisäksi myös uhkapelien aiheuttamista ongelmista valtiolle ja kunnille koituvat kustannukset. Tyypillinen tilanne, jossa uhkapelistä aiheutuu sosiaalimenoja on se, että jompikumpi perheen vanhemmista on pelannut kaikki talousrahat, jotka muuten olisi tarvittu esimerkiksi asumiskustannuksiin, ruokaan ja lapsista huolehtimiseen.

Kehitysoppi kuuluu biologian tunnille, luomisoppi ei!

Viime aikoina on käyty jonkin verran keskustelua ns. "älykkään suunnittelun teoriasta" ja sen sopivuudesta biologian tunneille tai kirkon sisäisiin koulutustilaisuuksiin. Kuluneina vuosina on aiheesta julkaistu myös useita kirjoja. Kantani asiaan lähtee liikkeelle siitä, että ensin tunnistetaan, mistä "älykkään suunnittelun teoriassa" filosofisesti on kysymys.

Tärkeissä kristillisten kirkkojen tunnustuksissa, erityisesti Apostolisessa uskontunnustuksessa, mutta myös laajemmassa Nikean uskontunnustuksessa käsitellään alussa käsitettä Jumalasta taivaan ja maan luojana. Lisäksi evankelisluterilaisia ja Porvoon sopimuksen kirkkoja kiinnostaa se, että Martti Luther on Vähässä ja Isossa katekismuksessa kommentoinut tätä luomiskäsitettä ja havainnollistanut, miten se sitoo ihmistä ja millä tavoin kristillinen ihmiskäsitys velvoittaa ihmisiä kiittämään luomistyöstä. Ei niin, että luomiskäsitteltä varta vasten edellytettäisiin nuoren maailman kreationismin nimellä tunnettua alle 10000 vuotta sitten luotua maapalloa, vaan sen sijaan korostetaan sellaista luomiskäsitystä, joka kattaa ihmiselämän arvon, jokapäiväisten tarpeidemme täyttymisestä kiittämisen ja luonnon kunnioittamisen.

Sen sijaan, että "älykkään suunnittelun teoriaa" pidettäisiin oikeasti pätevänä tieteellisenä teoriana, sen kannattajien todelliset motiivit ovat muualla. Heillä saattaa olla huoli, että perususkonkappale luomisesta, joka on eräs kristillinen fundamentti eli perusta, olisi unohtunut ja sen mukana myös esimerkiksi rehellisyys ja lähimmäisen kunnioitus korvautunut itsekkyydellä. "Älykkään suunnittelun teorian" tuonti biologian tunnille on kuitenkin virhe, koska biologian ja muiden luonnontieteiden opetuksessa halutaan tuoda esiin ihmisten tämänhetkistä parasta ymmärrystä luonnonlakien toiminnasta ja niitä asioita, joita voimme havaintojen ja luonnon antaman todistusaineiston pohjalta sellaisenaan selittää. Tämän todistusaineiston perusteella on ilmeistä, että maapallon elämä on syntynyt orgaanisista yhdisteistä ja kehittynyt nykyiseen muotoonsa lisääntymisen ja luonnonvalinnan keinoin muutaman miljardin vuoden aikana. Kehitysopilla ja sen tuntemisella on myös muita merkityksiä, koska sitä voidaan soveltaa myös kulttuurien kehityksen ymmärtämiseen, geneettisiin algoritmeihin ja teknologiatuotteiden kehitysprosesseihin.

Johtopäätöksenä, kehitysoppi kuuluu biologian tunnille, luomisoppi taas ei sinne eikä muuhun luonnontieteelliseen opetukseen kuulu. Sen sijaan luomisoppi kuuluu kirkon opetukseen rippikoulussa, nuorisotoiminnassa ja muussa sisäisessä toiminnassaan, samoin kuin koulun (kristillisten kirkkojen opin mukaan) tunnustuksellisille uskonnontunneille. Luomisoppia ja sen erilaisia merkityksiä voidaan niinikään käsitellä myös elämänkatsomusopin tunneilla.