Eutanasiakäytännöissä on teloituskäytännöiksi muuttumisen vaara

Viime päivinä on Suomessa käyty yhä enemmän eutanasiaa eli armokuolemaa koskevaa keskustelua. Keskustelijoiden enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että Suomen tulisi Hollannin, Belgian ja Sveitsin tavoin tarjota parantumattomasti sairaille mahdollisuutta kuolinapuun, eli siihen, että he ilmaisisivat oman vakaan tahtonsa ja lääkäri myrkyttäisi heidät hengiltä samalla kolmiosaisella ruiskumenetelmällä kuin Yhdysvalloissa kuolemaantuomitut teloitetaan. Ideassa on omat puolensa, mutta myös pahat vikansa, eivätkä eutanasian kaikki ongelmat suinkaan liity juutalais-kristillisestä perinteestä ja Hippokrateen valasta lähteviin kieltoihin tappaa (syytön) ihminen.

Eutanasian toinen ongelma on se, että monissa maissa, joissa sitä on käytetty aikaisemmin ja joissa sitä käytetään nyt, sen käyttö tuppaa laajentumaan tilanteisiin, joita nykyään ilman muuta voitaisiin pitää henkirikoksina. Vanhukset tai kehitysvammaiset saatettaisiin tappaa siksi, että vaakakupissa painaisi sukulaisille tai yhteiskunnalle tulleen hoitotaakan ennenaikainen keventäminen tai silkka raha. Hollannissa itse asiassa on ollut jo pitkään käytäntönä vanhempien mahdollisuus päättää kehitysvammaisen lapsensa murhaamisesta "hyvän terveydenhuollon nimissä".

Kannatan ennemminkin sitä, että lääketiede keskittyy jatkossakin sairauksien ja vammojen hoitoon. Jos parantuminen näyttää ilmeisen mahdottomalta tai epätodennäköiseltä ja potilas itse ei halua aktiivista hoitoa jatkettavan, on tällöin kuitenkin tarjottava mahdollisuus tehokkaaseen kivunlievitykseen, oireenmukaisiin hoitoihin ja arvokkaaseen ja rauhalliseen ympäristöön. Tapauksissa, joissa on mitään toivoa jäljellä ja potilas ei itse ole varta vasten jatkohoidosta kieltäytynyt, tulee lääkärien työskennellä aktiivisesti hengenvaaran poissulkemiseksi ja potilaan terveyden kohentamiseksi.

Samalla kun hedelmöityshoitolaki avataan, tulisi muiden kuin heteroparien hedelmöityshoidot kieltää!

Kaksi vuotta hedelmöityshoitolain (1237/2006) säätämisen jälkeen, se joudutaan palauttamaan tietyiltä osin uudelleen eduskuntaan. Syynä on se, että laki on todettu ristiriitaiseksi EU:n direktiiveihin perustuvan kudoslain kanssa, koska hedelmöityshoitolain 19 § määrää luovuttajan tiedot säilytettäväksi vain 2 vuotta ennen hävittämistä, kudoslaissa sen sijaan edellytetään säilytysajaksi vähintään 30 vuotta. Vaikka se ei uutisista suoraan käynytkään ilmi, kysymyksessä on vakavampikin asia, koska laki on ristiriidassa myös itsensä kanssa (4. luku, tiedonsaantioikeus) ja rikoslain kanssa, jossa sukusolujen luovuttajien tietojen hukkaamista käsitellään vankeusrangaistusuhkaisena lapsen identiteetin loukkaamisrikoksena.

On siis ilman muuta tärkeää, että tämä korjaus käsitellään eduskunnassa mahdollisimman nopeasti.

Samalla pitäisi hedelmöityshoitolaki avata muutenkin ja tiukentaa sitä. Se ei tällä hetkellä täytä tietyiltä osin tällaiselle toiminnalle sopivia eettisiä periaatteita. Ongelmia on edellisen lisäksi ainakin kolme; ensinnäkin hedelmöityshoitolaissa ei kielletä hedelmöittämistä lähisukulaisen sukusolulla niin, että hedelmöitys aikaansaisi liian läheistä sukua keskenään olevien siittiö- ja munasolun yhtymisen, toiseksi vaikka hedelmöityshoitolaki kieltää toisintamalla (kloonaamalla) saatujen alkioiden käytön, se ei kiellä keinotekoisten sukusolujen käyttöä. Nykyään on tehty yhä enenevässä määrin tutkimuksia, jolla on yritetty luoda esimerkiksi siittiöitä miesten tai naisten luuytimistä, joissakin kokeissa on vastaavasti käytetty muiden eläinten soluja ja mitokondrioita.

Kolmanneksi, hedelmöityshoidot tulisi ehdottomasti jatkossa rajata vain naisen ja miehen muodostamille pareille, joista molemmat sitoutuvat syntyvän lapsen vanhemmuuteen. Monet lapset jäävät erilaisista syistä ilman isää tai äitiä väistämättä, mutta yhteiskunnan ei tulisi varta vasten tarjota sellaisia terveydenhoitopalveluita, joissa tällainen ongelma jo lähtökohtaisesti toteutuisi. Lapsen etu ei voi myöskään olla äidin lesbokumppanin tai isän homokumppanin vahvistaminen vanhemmaksi.

Sosiaaliturvan leikkausten välttäminen ei riitä

Tänään on kuultu joitakin rohkaisevia merkkejä alkavan budjettiriihen yhteiskunnallisen vastuun puolesta, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) on lupaillut, ettei sosiaaliturvaa leikattaisi, vaikka talous joksikin aikaa ajautuisikin deflatoriseen kehitykseen. Nykytilanteessa tällainen ilman muuta on ainoa moraalinen vaihtoehto.

Kolikon kääntöpuolta ja sitä hankalampaa päätöstä ei toisaalta vielä ole kuultu. Tosiasia on, ettei voi elää jatkuvasti vain velaksi, johan siitä on esimerkiksi Euroopan keskuspankkikin varoittanut. Tämä merkitsee sitä, että tavalla tai toisella on varmistettava, että valtion budjetti saataisiin vaikeassakin tilanteessa kuitenkin viimeistään hallituskauden loppuun mennessä tasapainoon. On siis mietittävä verotuksen rakennetta, vältettävä tuloveron progression keventämistä tai yritysverotuksen keventämistä ja kiinnitettävä tarkempaa huomiota myös ympäristöverotukseen ja monimutkaiseen verovähennysten viidakkoon. Jo nyt on väläytelty aiemmin suunnitellun ravintoloiden arvonlisäveron alennuksen perumista.

Formula 1:ssä ihmeellistä onnea

Toisin kuin tieliikenteessä yleensä, Formula 1:ssä on, huolimatta huomattavasti reippaammista nopeuksista, vältytty kuljettajien kuolemalta kilpailussa tapahtuneissa onnettomuuksissa yli 15 vuoden ajan. Toisaalta Formula 2:ssa tapahtunut Henri Surtees:in kuolonkolari, nyttemmin Formula 1:ssä tapahtunut Ferrari-tallin Felipe Massan vakavaan loukkaantumiseen johtanut onnettomuus ja eräät muut läheltä-piti tilanteet, ovat osoittaneet, ettei onni voi aina olla edes osittain myötä. Kuolonkolarit ovat kuninkuusluokassakin ennen pitkää taas valitettava tosiasia.

Kaikkia riskitekijöitä, kuten törmäyksissä irtoavia osia, ei saada helposti eliminoitua kokonaan, mutta kannattaa keskittyä niihin turvallisuusparannuksiin, mihin voi. Esimerkiksi Renault-tallin rankaiseminen varikolla irtonaiseksi jätetystä ja varikolta lähdön jälkeen irti pomppineesta Fernando Alonson auton etypyörästä, oli aivan oikein. Toivottavasti kilpailukieltorangaistus seuraavaan kisaan ei valituksissa muuttuisi. Olen itse kiinnittänyt erityistä huomiota seuraaviin Formula 1:tä pahimmin vaarantaviin seikkoihin, joista pitäisi luopua:

• Katuradat tai niiden tapaiset radat, esimerkiksi Monaco, Valencia, Montreal ja Singapore. Monet onnettomuudet ovat olleet sellaisia, että niissä on riittävillä turva-alueilla ja auton hidastumisella, samoin kuin rengasvallilla, ollut merkitystä seuraamusten hillitsemisessä. Radoilla, joissa molemmilla puolilla on koko ajan mutkissakin vieressä teräkset ja betonit, ei voi edes kuvitella, millaista jälkeä tulee, jos jonkun auto karkaa käsistä.


• Slicksit. Nämä ovat erittäin vaarallisia, jos vähäinen sade alkaa osassa rataa ja kilpailutilanne on erityisen tiukka.


• KERS. Ei vaatine selitystä.
  

Jyrki Kasvi (vihr) ja poskettomat palkankorotusvaatimukset

Oikein säpsähdin kun luin äskettäin MTV3:n sivulle ilmaantuneen uutisen:

Vihreiden varapuheenjohtaja: Kansanedustajille roimat palkankorotukset

Ei niin, etteikö kansanedustajien ja valtaapitävien palkkoja olisi aiemminkin nostettu riippumatta talouden suhdanteista ja samalla kun esimerkiksi eläkkeet tai opintotuet jäävät hintakehityksestä jälkeen. Aina yhtä röyhkeätähän se on. Sen sijaan hämmästyin enemmän siitä, kuka tuollaisen avauksen tällä kertaa teki, koska kyseessä on aiemmin etenkin korkeakouluopiskelijoiden ja nuoren akateemisen väen suosiossa ollut ja aiemmin tietoyhteiskuntapolitiikalla ansioitunut Jyrki Kasvi. Käytän tässä sanaa "aiemmin", koska Vihreiden hallitukseen pääsy on tietysti pehmentänyt ja tylstyttänyt myös hänenkin yhteiskunta-aktiivisuuttaan ja rutinoittanut pelkkien juoksevien hallinnollisten asioiden pyörittelyyn.

Poliitikot tekevät myös paljon omaan uraansa vaikuttavia valintoja. Puolue- ja hallituskuvioiden broilerigrilli ei Suomessa aina takaa pelkältään kultaa ja kunniaa. Valtapoliittinen ura voi katketa myös siihen, että poliitikko liikaa erkaantuu äänestäjistään.

Murrosikäisten huostaanottojen taustojen salamyhkäisyys

(Kirjoituksessa käytetty aihekuvitusta, kuva on Wikipediasta ja esittää erästä siperialaista lastenkotia.)

Viime aikoina on ollut paljon uutisia, joissa teini-ikäiset nuoret ovat luvatta poistuneet ns. koulukodeista tai perhekodeista ja heidät on sittemmin löydetty jostakin suuremmasta kaupungista kavereiden luota. Useimmat ohittanevat nämä tapauset olankohautuksella, kadonnut henkilö kun löytyi hengissä ja hyvässä kunnossa ja pääsee takaisin kotiinsa. Se, mihin näissä uutisissa ei ole kiinnitetty huomiota, on se, miksi kyseiset nuoret ovat näihin laitoksiin alunperin joutuneet ja miten heidän henkilökohtaista vapauttaan on niissä rajoitettu. Jos heillä ei ole laitoksista normaalia pääsyä ulos vapaa-ajalla, ja tavanomaisia yhteydenpitomahdollisuuksia, on erittäin luonnollista, että he haluavat etenkin kauniina kesäpäivinä päästä niistä vaikka omin lupineen ulos tuulettumaan.

Erityisesti pitäisi selventää sitä, onko koulukoteihin joutumisen syy ollut nuorissa itsessään ja kuinka vakavasta syystä on kysymys. Ovatko he syyllistyneet johonkin vakavaan rikokseen, tai ajautuneet pahoihin päihdeongelmiin, kenties lintsanneet koulusta? Vai onko kyseessä nuorista riippumaton syy, esimerkiksi se, etteivät heidän vanhempansa ole päihde- tai mielenterveysongelmien vuoksi kykeneväisiä heistä huolehtimaan?

Näin erilaiset taustat tarkoittavat sitä, että sen pitäisi ehdottomasti vaikuttaa koulukotiin joutuneen huostaanotetun nuoren kohtaloihin ja henkilökohtaisiin oikeuksiin. Ne, jotka on otettu huostaan vanhemmista (tai näiden puuttumisesta) johtuneista syistä tai vähäisistä, ei-kriminalisoiduista syistä, tulisi ehdottomasti sijoittaa eri laitoksiin kuin ne, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Pitäisi myös tehdä seuraavanlainen jaotus huostaanoton kestolle:

• Vakaviin rikoksiin syyllistyneiden nuorten sijoittamisesta koulukotiin päättäisi tuomioistuin. Tuomioistuin myös määrittäisi sijoitusajan pituuden. Näin sijoitetut nuoret laitettaisiin sellaisiin koulukoteihin, jotka ottavat vastaan yksinomaan rikosten vuoksi tuomittuja ja joiden turvallisuustaso on tämän mukainen.


• Muista syistä huostaanotetut nuoret tai sellaiset, jotka ovat olleet rikoksen vuoksi koulukodissa tuomioistuimen säätämän ajan ja joita ei voida palauttaa kotiinsa, tulee sijoittaa erillisiin laitoksiin, joissa he lähtökohtaisesti ovat vapaita kansalaisia. Tietysti huomioiden oppivelvollisuuden, lait ja alkoholin ja tupakan ikärajoista seuraavat rajoitteet. Näissä tapauksissa olisi myös pyrittävä palauttamaan nuori vanhempiensa luokse niin pian kuin mahdollista.

Näiden suuntaviivojen noudattamisella ja niistä tiedottamisella voitaisiin objektiivisemmin arvioida koulukoti-olosuhteiden taustoja, niistä luvatta poistumisen vakavuutta tapauskohtaisesti ja saada läpinäkyvyyttä murrosikäisiin kohdistuviin lastensuojelutoimiin.

Oppivelvollisuuden kesto

Tänään on MTV3 julkaissut artikkelin suomalaisten mielipiteistä oppivelvollisuuden kestosta:

Suomalaiset haluaisivat pidentää oppivelvollisuutta

Artikkelin mukaan suomalaiset kannattaisivat yleisesti oppivelvollisuuden pidentämistä koskemaan peruskoulun lisäksi myös toisen asteen koulutusta (= lukiota tai ammattikoulua). Toisaalta opetusministeri Henna Virkkunen (kok) ei ole valmis tuomaan asiaa hallituksessa esiin eduskunnalle.

Ministerin kanta on ymmärrettävä, johtuen budjettivaikutuksista. Toisaalta nykymaailmassa pelkkä peruskoulun käyminen on usein ammatinvalinnan kannalta täysin riittämätöntä ja vaikuttaa huomattavasti ihmisten elämänlaatuun ja elintasoon. Tästä syystä oppivelvollisuuden pidentämiskysymys ei ole yhdentekevä. Itse kannatan kompromissia, jossa oppivelvollisuutta laajennettaisiin yhdellä vuodella, kattamaan joko kymppiluokan tai toisen asteen oppilaitoksen ensimmäisen vuosikurssin. Mitä ilmeisimmin tällä lähtöpanostuksella saadaan useimmiten aikaiseksi myös motivaation nosto toisen asteen koulutuksen loppuunkäymiseksikin.

Väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistuksia korotettava

Suomessa on maailmanmittakaavan perusteella erittäin löyhät tuomiot väkivalta- ja seksuaalirikoksista. Teoista, jotka ovat vakavasti vahingoittaneet uhria, tuottaen joskus paitsi fyysisiä vammoja, myös elinikäisiä henkisiä traumoja, tyydytään langettamaan rangaistuksia asteikkojen alapäästä, esimerkiksi niin, että alle murrosikäistä lastakin seksuaalisesti hyväksikäyttänyt tai toisen ihmisen väkipakolla raiskannut aikuinen voi selvitä teosta ehdonalaisella vankeustuomiolla ja mitättömillä korvausvelvollisuuksilla. Toisaalta Suomessa vastaavasti langetetaan talous- ja tekijänoikeusrikoksista tekojen laatuun ja haitallisuuteen nähden varsin kovia tuomioita. Myös huumausainerikoksista saa ankaria rangaistuksia, vaikka niissä on yleensä lieventävänä asianhaarana se, etteivät huumeiden välittäjät ole käyttäneet suoraa pakkoa tai väkivaltaa saadakseen asiakkaat ostamaan tuotteitaan tai huumausainetta on vain pidetty hallussa.

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) kommentoi tämän päivän Helsingin Sanomissa näin:

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ymmärtää mutta toppuuttelee vaatimuksia, joiden mukaan seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä pitää ryhtyä välittömästi kiristämään. Vaatimukset ovat nousseet julkisuudessa esiin taas sen jälkeen, kun Itä-Suomen hovioikeus lievensi 15-vuotiaan raiskaamisesta tuomitun poliisimiehen rangaistuksen ehdolliseksi aiemmin tällä viikolla.

Ministeri korosti, että lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten koventamista pohditaan jo oikeusministeriön työryhmässä.

Myös aikuisiin kohdistuvien rangaistusten koventamistarvetta arvioidaan vielä tällä vaalikaudella, kun Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimukset ovat valmistuneet. Brax huomauttaa myös, että aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset ovat jo nousseet merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Yksittäistapausten perusteella ei kuitenkaan voida pikaisesti tehdä koko oikeusjärjestelmää koskevia muutoksia.

Pidän Braxin perusteluja epätyydyttävinä. Tällaista tärkeää asiaa tyydytään vain pohtimaan vuosikausia työryhmissä, kun jostakin syystä esimerkiksi epäeettiset ja viattomien lasten asemaa huonontavat adoptiolain muutokset ovat tulleet sieltä ulos kuin vettä valaen. Sitäpaitsi kritiikki ei nyt kohdistu enää mihinkään yksittäistapaukseen, vaan pitkäaikaiseen oikeuskäytännön väärin muotoutumiseen. Tuomioistuimet eivät voi valuvikaa korjata, vaan ainoa keino vapauttaa ne soveltamasta aiempia ennakkopäätöksiä, olisi säätää eduskunnassa reilusti ankarampi laki.

Finlexissä julkaistusta Suomen rikoslaista ilmenee, että väkivaltarikoksissa on nykyään 3 vakavuusastetta ja niiden rangaistukset tyypillisesti:

• Törkeä tekomuoto: 2-10 vuotta vankeutta.
• Tavanomainen tekomuoto: 1-6 vuotta vankeutta.
• Lievä tekomuoto: korkeintaan 3 vuotta vankeutta.

(Edellinen esimerkki on raiskauksen tyypeistä.) Mielestäni asianmukaisempi rangaistusten mittaamisväli saman vakavuusasteen väkivalta- ja seksuaalirikoksissa olisi:

• Törkeä tekomuoto: 6-12 vuotta vankeutta.
• Tavanomainen tekomuoto: 2-10 vuotta vankeutta, ei koskaan ehdollisena.
• Lievä tekomuoto, silloin kun se rikostyypissä on aiheellista olla: [sakkoa tai] korkeintaan 3 vuotta vankeutta.

Raiskauksen kohdalta lievän tekomuodon (pakottaminen sukupuoliyhteyteen) pitäminen rikoslaissa, on kyseenalaista, koska jostakin syystä aivan liian monet ja vahingolliset teot joutuvat tähän kategoriaan, sen sijaan pahoinpitelyrikoksissa tällaisen säilyttäminen on aiheellista. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla voitaisiin säätää erityisiä perusteita liittyen tekijän ja uhrin väliseen asemaan ja ikään, jolloin tekoa ei sitovasti voitaisi tuomita lievän kvalifioinnin mukaan. Esimerkiksi niin, että jos 18 vuotta täyttänyt olisi sukupuoliyhteydessä alle 12-vuotiaan kanssa tai 21 vuotta täyttänyt olisi sukupuoliyhteydessä alle 14-vuotiaan kanssa, niin tuomioistuin olisi velvoitettu syylliseksi todetessaan noudattamaan vähintään tavanomaista törkeysasteen luokittelua ja siten tuomitsemaan vähintään 2 vuoden ehdottomaan vankeuteen.

Pimeä vaalirahoitus halveksii demokratiaa

Viime aikoina on keskusteltu paljon kolmen suurimman puolueen rahoitusmalleista, jotka perustuvat puoluetuen lisäksi erilaisiin liike-elämän ja järjestöjen kautta kanavoituviin lahjoituksiin. Tällainen vaali- ja toimintarahoitus on tietyssä mielessä luonnollista, monet ihmiset haluavat tukea itselleen arvokkaita asioita. Maksetaan esimerkiksi kirkollisveroja, järjestöjen jäsenmaksuja ja osallistutaan keräyksiin.

Ongelmana on se, jos rahoitus on hämärän peitossa. Kun nimittäin äänestämme vaaleissa jotakin puoluelistaa, niin emme vaikuta ensisijaisesti äänestetyn henkilön mielipiteiden kautta, vaan kyseisen puolueen taustavaikuttajien mielipiteiden kautta. Etenkään budjettiasioissa hallituspuolueiden edustajat eivät sooloile, vaan noudattavat hallitus- ja ryhmäkuria. Jos puoluerahoituksen alkuperä ei ole tyydyttävästi selvillä, emme tiedä, mitä ja keitä nämä taustavaikuttajat ovat. On äänestäjiä ärsyttävää ja halveksivaa, että nämä seikat tulevat ilmi vaalien jälkeen kesken kautta tai eivät tule ilmi lainkaan.

Suomalaisen demokratian paremmaksi toteutumiseksi vaalirahoituksen avoimmuudesta pitäisi mahdollisimman nopeasti saada selkeät lait, joissa olisi myös rangaistusuhka ja edustajantoimesta erottamisen uhka pahojen väärinkäytösten sattuessa. Tähän mennessä Suomea on suojannut pitkään vakiintunut rauhallinen poliittinen kulttuuri, mutta poliittisesti turbulentimmissa maissa tällaiset sotkut saattaisivat romahduttaa hetkessä kokonaisen maan demokratian, itsenäisyyden ja ihmisoikeuksien perustan. Kysymys on osittain samoista asioista kuin siitä, että vaalisalaisuutta ja vaalitavan läpinäkyvyyttä ei sovi modifioida rauhallisissakaan olosuhteissa esimerkiksi huonosti toteutetuin sähköisin äänestysmenettelyin.

Länsimetron tahallinen viivyttäminen on karhunpalvelus pääkaupunkiseudulle

Nyt on tullut uutinen, että länsimetron rakentamista yritetään viivyttää maanalaista rakentamista koskevilla kaavavalituksilla. Lisäksi Espoon valtuustossa ainakin Kurt Byman (sit) on yrittänyt vedota myös siihen, että länsimetropäätös olisi "lainvastainen" ja "Helsingin kaupungin painostamana tehty". Jälkimmäiseen väittämään Helsingin kaupungin osuudesta yhdyn, mutta edelliseen, jonka mukaan päätös olisi laiton, en.

Länsimetro palvelee koko pääkaupunkiseudun etua ja on olennainen osa metropolialueen tarpeellista infrastruktuuria. Länsiväylä on aamuisin erittäin tukkoinen yksityisautoista ja bussissa matkustaminenkin siellä on aika ajoin varsin hurjaa. Tuon tuostakin näkee hyvin vaarallisia tilanteita, kun joku hermostuneena poukkaisee autollaan laittomasti keskeltä jonoa bussikaistalle raskaan bussin eteen. Länsimetro olisi siis jo matkustusmukavuuden ja turvallisuuden kannalta perusteltu.

Jos Kurt Byman tai muut länsimetroa vastustavat valtuutetut teoriassa saisivat tahtonsa läpi Espoon kaupunginvaltuustossa, olisi heitä kiittäminen välittömästi seuraavasta Helsingin esittämästä pakkoliitosvaatimuksesta, joka todennäköisesti on ollut itäisen satamakaupungin pöytälaatikossa jo pidempään. Se kortti olisi ilman muuta otettu esiin peruuttamattomalla tavalla, jos Espoon aikaisempi länsimetropäätös olisi ollut kielteinen. Vaihtoehtoina on joko, että länsimetro rakennetaan Espoon alueelle tai Espoosta Helsinkiin pakkoliitettävälle alueelle, pidemmän päälle ei muita.

Formula 1:n kulukatto

Viime aikoina Formula 1:n tulevaisuus on alkanut näyttää entistäkin uhatummalta. Syynä tähän ovat suurimman osan talleista ja FIA:n väliset riidat sääntömuutoksista ja tallien kulukatosta. Riita on tallien suhteen täysin aiheellinen, koska kysymys on autourheilun kuninkuusluokasta, eikä esimerkiksi juniorisarjasta tai alemmasta sarjasta. Jos kulukaton vuoksi Formula 1 ei voi ottaa tarpeeksi irti autojen kalliilla kehitetystä tekniikasta ja aerodynaamisista uudistuksista, niin sitten joku muu autourheilusarja sen tulee tekemään. Se, että suurin osa nykyisistä talleista, mm. aiemmat mestarit Ferrari ja McLaren, että nykyinen johtotähti, Brawn, pakenisivat pois Formula 1:stä ja jättäisivät tilalle vain liudan matalan budjetin talleja ja kokemattomia kuljettajia, olisi Formula 1:lle katastrofi. Arvostuksen vähentyessä kaikkoaisivat myös mainostajat.

Formula 1:tä on syytetty myös tempoilevista sääntöuudistuksista. Erityisesti kuljettajien keräämien pisteiden merkityksen vähentämistä ja pelkkien voittojen laskemista voidaan pitää myös kustannustehokkuuden kannalta epäsuotavana. Voittojen korostaminen tasaisuuteen verrattuna johtaa suurempaan riskinottoon ja moottorien ja muiden teknisten osien suurempaan kulutukseen. Tallit ovat halunneet asian stabiloimiseksi pitää tämän vuoden säännöt kerrankin täysin ennallaan seuraavaa kautta varten.

Ihmettelen lähinnä kulukattokysymyksen todellisia intressiosapuolia. Max Mosley ja Bernie Ecclestone eivät rahamiehinä lähtisi omasta aloitteestaan tekemään noin riskialttiita siirtoja. Siksi oma teoriani on, että Formula 1:een kohdistuu tällä hetkellä vielä piilossa oleva poliittinen paine. Ympäristökysymykset ja taloudellinen taantuma ovat saattaneet herättää joissakin maissa närää ja on jopa mahdollista, että joidenkin maiden ministerit olisivat saattaneet yksityisesti ilmaista esimerkiksi Mosleylle, Ecclestonelle ja FIA:n johdolle, että jos lajissa ei tapahdu säästöihin viittaavia muutoksia, niin se saattaa tulla julistetuksi joissakin nykyisistä tärkeistä seuraajamaista laittomaksi. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, johon tultaisiin tulevaisuudessa polttoaineiden hintojen voimakkaasti noustessa, öljyn jäädessä riittämättömäksi kaikille ja mahdollisten säännöstelytoimenpiteiden tullessa voimaan.

Todellinen tilanne ja taustasyyt tulevat varmasti tulevaisuudessa esiin, sekä skenaariossa, että Formula 1 jatkaa ilman kulukattoa tai että perustettaisiin kilpaileva sarja, jossa ei olisi kulukattoa.

Voihan vattu, kohta on juhannus

Kesä alkaa kohta olla lähellä tähtitieteellistä puoltaväliään, ja perjantain ja lauantain välisenä yönä vietetään jälleen juhannusta. Juhannuksen läheisyyden ovat huomanneet myöskin eräät virvoitusjuomien valmistajat. Olen viime päivinä säännöllisesti nähnyt busseissa ja metrotunneleissa mainoksia, joissa keskitytään nimenomaan makeisiin, limonadeja muistuttaviin alkoholijuomiin ja käytetään alaikäisiä kosiskelevaa kieltä, välillä erogeenisten alueiden nimiäkin hipovia sanaleikkejä. Huomattakoon, että esimerkiksi oluita tai laadukkaita aitoja siidereitä ei mainosteta lainkaan yhtä paljoa. Tämän rinnalle voisi nostaa myös alkoholijuomia koskevat "kissanainen"-mainokset ja radiomainoksen, jossa viini yhdistettiin nuoreen romanssiin.

Tällaisella kampanjoinnilla alkoholijuomateollisuus tekee itselleen karhunvatukkaisen palveluksen. Jos se osaisi itse säädellä itseänsä mainosasiassa ja noudattaa vähemmän alaikäisiä houkuttelevaa linjaa, niin se voisi jäädä myös paremmin rauhaan eduskuntakeskusteluilta ja hallituksen paineilta. Koska itsesäätely kuitenkin näyttää niinkin puutteelliselta kuin se on, niin on hyvinkin mahdollista, että asiassa tullaan näkemään hallinnollisia päätöksiä, jotka ovat paljon rajumpia ja kaupan sektorin kannalta epämiellyttävämpiä kuin mihin olisi muuten päädytty.

Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea; pikaluottoyhtiöiden toimintaa on alettu suitsia rajusti (mikä on itsessään hyvä asia), samoin tupakkatuotteet ja tupakointi joutuvat jatkuvasti ahtaammalle. Ravintoloiden tupakointikiellon johdettua energiasyöppöihin talvilämmitettyihin terasseihin, jäänee se terassitupakointikin monilta väliaikaiseksi iloksi.

Eurovaalit ohi, vasemmisto ongelmissa

Europarlamenttivaalit ovat sitten ohitse ja tulos melko lailla odotettu. Tietysti SDP:lle ja erityisesti vasemmistoliitolle se laittaa paljon mietittävää, koska syyttä suotta vaalitappio oppositioasetelmista tuskin on tullut. Pidän todennäköisenä, että kentän "punaisen laidan" ongelmat ovat tulleet keskenään eri syistä.

SDP:n ongelmana on se, ettei se voi uskottavasti oppositiossa ollessaan tarjota sosiaalisempaa ja perinteisesti vasemmistolaisempaa vaihtoehtoa porvarihallitukselle. Silloin kun SDP oli hallituksessa, nähtiin nimittäin nykyistäkin porvarillisempaa politiikkaa - varallisuusvero poistui ja veroja kevennettiin. Opintotukien korottamiseen ei punamullalta toisaalta liiennyt senttiäkään.

Vasemmistoliiton ongelmana on kommunismin ja suhtautumisen Neuvostoliittoon ja nyttemmin Venäjään, rasitteita. Puolueen riveissä on edelleen sellaisia, jotka ovat olleet nelisen vuosikymmentä sitten vankkumattomia Neuvostoliiton järjestelmän ihailijoita, lisäksi nykyinenkin suhtautuminen Vasemmistoliitossa Suomen länsiliittoutumiseen ja uskottavan maanpuolustuksen ylläpitoon on repsottavaa. Etenkin Georgian kriisin jälkeen monet eivät halua tällaisista lähtökohdista äänestää (tai jos äänestävät, niin äänestävät Vihreitä, koska kyseisellä puolueella on modernimpi ja nuorekkaampi imago).

Saa nähdä, jatkuuko perussuomalaisten noste, mitä tulee piraattipuolueesta ja mihin suuntaan poliittinen kenttä alkaa kääntyä eduskuntavaaleissa.

Ahneus on voittamassa järjen Espoon kaavoituksessa

Olen pannut merkille kotikaupungissani Espoossa eräitä kaavoitus- ja rakennushankkeita, jotka kuvastavat taloudellista ahneutta ja ovat toteutuessaan ympäristölle haitallisia. Jo aiemmin olen maininnut keskuspuiston laitojen nävertämisen omakotiasumisen tieltä, uusina merkillepantavina asioina on esiin tullut Suomenojan jätevedenpuhdistamon siirtohanke ja Histan kaupunginosan hanke Turunväylän ja Nuuksion välille.

Molemmat näistä hankkeista ovat järjettömiä, jätevedenpuhdistamon siirtäminen sisämaahan on kallis ja raskas prosessi, puhdistettuja vesiä varten jouduttaisiin kuitenkin laatimaan putket merelle ja lisäksi Suomenojalla sijaitsee tällä hetkellä puhdistamon takana linnustonsuojelualue. Ainoana syynä on saada merenrannan lähelle uusi luksusomakotitaloalue. Mitä Histaan tulee, siinä on kaksi suurta ongelmaa, ensinnäkin alueen sijainti lähellä Nuuksion järviylänköä voi johtaa ensinnäkin vesistöjen saastumiseen, toiseksi kun asuinalue kerran perustettaisiin, sitä helposti haluttaisiin pala palalta laajentaa ja samalla alkaisi Nuuksion järviylänkö kokea samantapaista kohtaloa kuin Keskuspuisto nyt.

Kesä on jo pitkällä

Kesä on sitten päässyt kunnolla etenemään ja ensimmäinen hellejaksokin on koettu. Onneksi loppuviikkoa kohden pitäisi viiletä. Myös ne, jotka ovat aikaisemmin suunnitelleet ja vaatineet koululaisten kesäloman alun myöhentämistä kesäkuun alusta juhannuksen alle, ovat kummallisen hiljaa.

Toisaalla alkukesä on tuonut tullessaan surua ja murhetta, keskustan kansanedustaja Susanna Haapoja menehtyi äkillisesti vain vähän yli 40-vuotiaana ja lisäksi monia lentomatkustajia on kateissa, todennäköisesti menehtynyt Brasiliasta Ranskaan lentämässä olleen koneen ilmeisesti pudottua. Nämä ovat osoituksia siitä, kuinka hauras ja arvaamaton ihmiselämä on, moni ihminen elää tänäänkin iloisia tulevaisuudensuunnitelmia tehden, tietämättä, että huomenna on itse tai joku läheinen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Onnettomuudet tulevat äkkiarvaamatta.

Kohta tulevat myös EU:n vaalit. Euroopan parlamentin vaikutusvalta myös jäsenvaltioiden asioihin on jatkuvasti kasvanut, joten äänestäminen kannattaa. Se ei kuitenkaan riitä, vaan huomiota on kiinnitettävä siihen, missä määrin päätäntävaltaa kannattaa antaa siirtää Suomesta EU:lle ja missä asioissa on pyrittävä pitämään päätäntävalta kansallisella tasolla. EU:n pääasiallinen merkitys on Suomelle edelleen hankkia turvaa tiiviistä kytköksistä länteen, tätä kytköstä pitäisi ehdottomasti mieluummin ennemmin kuin myöhemmin täydentää NATO-jäsenyydellä. Kansallisten etujen puolustaminen sen sijaan tulee kysymykseen erityisesti poikkeusolojen elintarvike- ja energiaomavaraisuudessa. Tämä merkitsee sitä, että kohtuullisen kansallisen maataloustuen maksamista on pidettävä jatkossakin järkevänä, ydinenergian tuotantoa on lisättävä ja valtion pidettävä hallussaan strategisesti tärkeitä energia-alan ja vesihuollon omistuksia tai hankittava niitä täydennykseksi.

Tänään on äitienpäivä

Tänään, kaunina aurinkoisena sunnuntaina, on sitten äitienpäivä, jonka kunniaksi liputetaan Suomen lipulla ja joka on, huolimatta normaalista kesän sunnuntaiaukiolosta, korotettu sellaiseksi juhlapyhäksi, että se muodostaa poikkeuksen poikkeuksen ja suuret kaupat joutuvat kuitenkin pitämään ovensa kiinni. Tässä tapauksessa ratkaisu on hyvin järkevä, kun ottaa huomioon päivän arvokkaan tarkoituksen ja luonteen.

Onnea äidilleni ja kaikille Suomen äideille, jotka epäitsekkäästi kantavat osaltaan vanhemmuusvastuuta ja huolehtivat tulevasta sukupolvesta!

Vaaliuudistus

Viime aikoina on taas pulpahtanut pintaan keskustelu vaaliuudistuksesta. Nykyisen vaalijärjestelmän ongelmana on pidetty pienten vaalipiirien korkeaa piilevää äänikynnystä ja tästä syystä vaalijärjestelmää halutaan uudistaa käsittämään laajempia vaalialueita, siirtöpaikkoja niiden välillä ja valtakunnallisen äänikynnyksen, johon kuitenkin RKP:tä varten on esitetty aluekohtaisia poikkeuksia.

Ei liene yllätys, että vastustan vaaliuudistusta tällaisessa muodossa. Syitä on useita ja niistä tärkeimmät ovat mielestäni:

• Äänikynnys estää uusien poliittisten ryhmittymien pääsyä eduskuntaan myös nykyisistä suurten vaalipiirien tarjoamista "henkirei'istä". On esitetty, että esimerkiksi perussuomalaiset ja vihreät eivät olisi eduskunnassa ilman, että he olisivat päässeet tuomaan itsensä aluksi tykö vain yhden tai muutaman edustajan turvin.
• On epädemokraattista säätää vaalilakiin poikkeuksia pitämään silmällä jonkun yksittäisen puolueen (RKP) intressejä.
• Uusi järjestelmä olisi siirtopaikkoineen niin sekava, että äänestäjien on vaikeaa ymmärtää sitä, kuinka henkilöille ja puoluelistoille annetut äänet vaikuttavat. Nykyinen järjestelmä on sentään kohtuullisen helposti koululaisille yhteiskuntaopin tunneilla selitettävissä.

Vastustan myös ns. pitkien listojen käyttöönottoa, vaikkei sitä onneksi olla tässä uudistuksessa esitettykään. Henkilövaaliaspektin mukanaolo on tärkeä osa poliittisen luottamuksen muodostumista äänestäjäkunnan ja ehdokkaiden välillä.

Johtopäätöksenä edellisestä, pitäisin parempana, että nykyinen järjestelmä perusperiaatteeltaan säilytettäisiin ja vaaliliitotkin sallittaisiin myös jatkossa. Korkeita piileviä äänikynnyksiä voisi madaltaa esimerkiksi yhdistämällä pienimpiä vaalipiirejä keskenään ja liittämällä naapurivaalipiireihin.

Pseudotarjoukset

Kuinka moni on nähnyt "Hulluilla päivillä" tai muissa kaupan alennusmyynneissä -30%, -50% tai peräti -70% -tarjouksia? Varmasti aika moni. Mutta toinen kysymys on se, mitä tuollaiset miinusmerkkiset prosenttiluvut oikein merkitsevät? Mistä hinnasta kyseinen prosenttiosuus oli otettu pois? Oliko kyseessä todellakin edellinen, mielellään useita kuukausia voimassa ollut, käypä hinta vai jokin "virtuaalinen normaalihinta", joka tuskin koskaan oli ehtinyt olla voimassa? Valitettavasti useimmiten kysymyksessä on jälkimmäinen vaihtoehto.

Tänään näin vastaavanlaisen tapauksen eräässä Citymarketissa, jossa oli raahattu esille kokonainen savustettu sianruho, tosin räävitty jo lähes luita ja ytimiä myöden. Kauppias tarjosi maistiaisia ja "ainutlaatuista tilaisuutta" ostaa mielivaltaisia paloja "kokonaisesta porsaasta". Ainoa vika tässä oli hinta - se ei poikennut mitenkään muistakin lihatiskillä olevista leikkeleistä, pyynnöt eri osista olivat 15-20 euron välillä kilolta. Tämä on varsin paljon etenkin mahdollisesti hyvinkin rustoisista ja läskisistä sian osista. Onhan nimittäin totta, että ne lihatiskin "tavanomaisetkin leikkeleet" (joista jotkut varta vasten valittu hyvälaatuisista paisteista) ovat samalla tavalla kaupan takahuoneessa sahattuja ja pilkottuja irti kokonaisesta siasta. Tässä tulee mieleen se, että ehkä huonosti kaupaksi meneviä sian osia ja halpoja luita halutaan "nostaa jalustalle" moninkertaisiin hintoihin.

Homoadoptiolaki on läpäissyt I käsittelyn ilman äänestyksiä

Eduskunnan sivuille on tullut tieto, että HE 198/2008 vp. eli laki, joka tarjoaisi samaa sukupuolta oleville pareille mahdollisuuden sisäiseen adoptioon, on mennyt I käsittelystä läpi yksimielisesti. Näinollen tulevassa II käsittelyssä voidaan enää äänestää lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Nyt toteutunut käsittelyjärjestys osoittaa, ettei lakiin ole suhtauduttu sen vastustajien tai kriitikkojen puolella tarpeeksi vakavasti, koska sen ilmiselvän läpimenon ollessa näköpiirissä, olisi tullut punnita eduskunnan tahto sen yksityiskohtia, kuten pakkoadoption mahdollisuutta tai isyyden tunnustamisen prioriteettia koskevissa kysymyksissä. Saatan kommentoida enemmän kun näen eduskunnan sivuilta käydyn keskustelun.

Malli - näkymä - ohjain

Monet näkevät tässä kuvassa ainoastaan aataminaikaisen elektroniikkapelin, joiden merkitys on sittemmin tietotekniikan kehityttyä vähentynyt niin, ettei tällaisia ole paljoa enää esillä. Tosiasiassa tämä alkeellisen näköinen laite kuitenkin, samoin kuin mikä tahansa taskulaskinkin, kuvastaa erästä tärkeätä ohjelmistokehityksen periaatetta: MVC, eli model-view-controller, tai suomeksi malli-näkymä-ohjain.

Elektroniikkapelissä näistä osista helpoiten nähtävissä on näkymä: se koostuu nestekidenäytöstä, jossa on useita valmiiksi painettuja kuvioita, jotka näyttävät tarvittaessa eri hahmojen (Mario, tynnyrit, palkit, Donkey Kong, nosturi) paikat sekä pistemäärän ja jäljellä olevien yritysten määrät, kertoen pelaajalle, mikä on hänen pelitilanteensa. Joissakin tapauksissa peli on pysähdyksissä sen loputtua ja uusi peli mahdollisesti aloitettava.

Toiseksi helpoiten tunnistettavissa on ohjain, eli tässä tapauksessa elektroniikkapelin painonapit, pelin aikana niistä käytetään "controller" (sic) -nappia ja "Jump"- nappia, pelin ollessa alku/välitilassa uusi peli voidaan aloittaa "game A" tai "game B" -napeista halutun vaikeustason mukaan.

Näkymättömissä on kaikkein tärkein osa, eli malli (engl. model). Se koostuu pelin sisäisestä muistista, siihen talletetusta ohjelmasta, rekistereistä ja mikroprosessorista, jotka pitävät sisällään tiedon kulloisestakin pelin tilanteesta ja huolehtivat pelin etenemisestä. Kullakin ajanhetkellä peli on tietyssä tilassa, jonka määrittävät esimerkiksi seuraavat attribuutit:

• Onko pelaaminen käynnissä, vai onko peli "välitilassa" (esim. pelin loputtua)?
• Marion paikka (näitä on todella rajoitettu määrä ja se voidaan identifioida tässä pelissä pienellä kokonaisluvulla).
• Donkey Kongin paikka (vain 3 mahdollista, jos ei oteta lukuun "pelin onnistumisen animaatioita")
• Lista tynnyreistä ja niiden paikat (jos näiden yli ei onnistu hyppäämään, niin seuraa yhden pelin yrityksen menetys ("elämän menetys", "miss", "virhepiste"))
• Lista palkeista ja niiden paikat (esiintyy Donkey Kong-pelissä 2. rivillä alemmassa ruudussa ja ovat uhkia Marion hypyille)
• Jäljellä olevien "koukkujen" määrä (1-4), nämä kuvastavat sitä, kuinka monta kertaa Marion on onnistuttava vielä kiipeämään ylös ennen "onnistumisanimaatiota", jossa Donkey Kong putoaa yläruudun oikeaan laitaan
• Pisteet
• Jäljellä olevat yritykset
• Kellonaika (merkitystä hälytyksessä ja "välitilassa")
• Onko hälytysaikaa määritelty ja mikä se on?

Näillä eväillä pelin kulloinenkin tilanne tiedetään (jos ei tiedetä, niin kommentoikaa virheistä ja täydentäkää!).

Seuraavana kysymyksenä on se, kuinka "malli" eli muistiin tallennettu ja prosessorin tulkitsema ohjelma huolehtii pelin etenemisestä. Se tapahtuu siten, että määritellään tietty kellojakso, jonka aikana ohjelma pysyy samassa tilassa ja kellojakson vaihtuessa tilaa muutetaan sopivasti. Kun tilaa muutetaan, voidaan käyttää esimerkiksi seuraavia "perusperiaatteita":

• Tynnyrit ja palkit etenevät yhden askelman "alaspäin", kun ne ovat päätepisteessään, ne lakkaavat olemasta ja poistetaan listasta
• Tynnyreitä ja palkkeja generoidaan sopiviin kohtiin (Donkey Kongin alapuolelle ja alaruudun vasempaan laitaan) satunnaislukugeneraattorin ulostulon, pistemäärän ja pelityypin (A vai B) funktiona
• Jos tynnyri on edennyt pisteeseen, jossa edellinen Marion paikka oli sen takana, liputetaan pelaajan virhe ja yrityksen menetys, sama tilanne, jos palkin ja Marion koordinaatit olivat samoja
• Tarkastetaan ohjaimelta, haluttiinko Marion paikkaa muuttaa, uutta peliä aloittaa tms.
• Tietyissä "erikoistapauksissa", kuten siinä, että Mario on ollut liikkuvan tynnyrin yläpuolella (hypännyt yli), poistanut koukun tai poistanut viimeisen koukun, lisätään pistemäärää sopivalla määrällä. Kokemukseni mukaan poistetun koukun pistemäärää ilmeisesti generoidaan myös käytettyjen kellojaksojen funktiona.
• Välitetään pyyntö uudesta näkymästä.

Nyt mainittu lista ei ole kattava. Joka tapauksessa, kaikkien pelien tapahtumat voidaan purkaa tällä tavoin diskreetin matematiikan kannalta ymmärrettäviin osiin. Lisäksi on havaittu, että mallia, näkymää ja ohjainta koskevat ohjelmakoodit on syytä pitää ohjelmassa erillään, jos halutaan, että myöhemmät kehittäjät ymmärtäisivät ohjelmarakennetta mahdollisimman helposti.