Pankkialan lakko tästä vielä puuttuisi

Pankkialalla kiistellään tällä hetkellä palkankorotuksista. Työntekijäpuolen yli 3%:iin ulottuvat palkankorotusvaateet ovat luonnollisesti työnantajapuolelle liikaa, jonka vuoksi se uhkaa työsululla, johon työntekijäpuoli vastaisi lakolla. Työsulku tai lakko, niin kuitenkin pankkipalveluiden estyminen pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi vuorokaudeksi, jos muutamaksi tunniksikaan, johtaa nykyisen yhteiskunnan vaikeuksiin.

Suurin osa ihmisten ja yritysten käyttövaroista on pankeissa ja sinne myös maksetaan palkat. Jos ihmiset eivät pysty käyttämään rahojaan, aiheuttaa se ongelman kaupankäynnille ja myös monille henkilökohtaisia vaikeuksia, jos ei ole kyennyt arvioimaan oikein sitä käteisvarojen määrää, jonka nostaisi tililtä ennen pankkipalveluiden seisahtumista, jos ehtii. Liian vähän, niin rahat loppuvat, (kollektiivisesti) liian paljon, ja irtaimenaan oleva käteinen raha lisää omaisuusrikosten, jopa ryöstöjen, riskiä.

Nykyisessä kiistassa molemmat osapuolet ovat syypäitä. Työntekijäpuoli siksi, että nykyisessä taloustilanteessa noin suuri yleinen palkankorotusvaade on posketon ja mahdottoman suuri maksettavaksi. Työnantajapuoli siksi, että pankkiala, samoin kuin monet muut alat, on huonossa maineessa johdon liian suurten bonusten ja optiojärjestelyjen vuoksi. Joissakin maissa on skandaalinkäryisesti jaettu suuria johdon etuisuuksia silloinkin, kun pankkitoimintaa on aktiivisesti tuettu veronmaksajien varoilla. Palkankorotusvaatimusten kohtuullistaminen vaatii käytännössä vastavuoroista suurimpien tuloluokkien ylimääräisten etuuksien jäädyttämistä.

Joissakin tapauksissa voisi kokeilla tuloeroja tasaavia palkankorotuksia, jotka kohdistuisivat vain pienituloisimpiin, pienenisivät suhteellisesti tulojen kasvaessa ja tietyn tulorajan ylittävät jäisivät palkankorotuksesta paitsi kyseisellä liittokierroksella. Eräs malli voisi olla vaikka se, että jos edellinen palkka K oli alle 3000 euroa, niin uusi palkka olisi 1.05K-K^2/60000, jos yli 3000 euroa, niin palkka pysyisi samana. Tässä mallissa (virtuaalinen) palkankorotuksen taso 0-tuloilla olisi 5% ja palkan kohotessa toisen asteen kertoimen vaikutuksesta palkankorotus jäisi tasaisesti prosentuaalisesti vähemmäksi.

Loviisan vaalit pidetty, piraattipuolueelle ei paikkoja

Loviisassa järjestettiin kunnallisvaalit, onneksi ei tällä kertaa sähköisen äänestyksen fiaskon takia, vaan siitä luonnollisemmasta syystä, että Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitetään Loviisaan vuoden vaihteessa. Yhdistyneen Loviisan vaalit siis käytiin kaikissa näissä nykyisessä neljässä kunnassa.

RKP selvisi vaaleista selvänä voittajana, saaden yli 40% ääniosuuden. Sen sijaan puoluekentän uusi tulokas, piraattipuolue, teki ainakin kunnallispolitiikan puolella mahalaskun, eikä saanut yhtään valtuustopaikkaa. Tämä merkitsee sitä, että sekä Piraattipuolueessa, että muissa uusissa yrittäjissä, kuten kannattajakortteja keräävässä Muutoksessa, tulisi muistaa poliittisen ohjelman kattavuuden tärkeys. Nämä ovat tällä hetkellä profiloituneet liikaa yhdenasianliikkeiksi ja niiden puolueohjelma monissa tärkeissä päivänpolttavissa kysymyksissä ei ole täysin hioutunut.

Tekijänoikeus- ja maahanmuuttokysymysten lisäksi tarvittaisiin myös asiantuntevaa otetta talouspolitiikkaan, Euroopan unionin politiikkaan ja kiistanalaisiin eettisiin kysymyksiin.

Adoptiovanhempien vanhempainrahan ongelmat

Helsingin Sanomissa oli taannoin mielipidekirjoitus, jossa kansainvälisesti Bangladeshista Suomeen adoptoitu nainen erään muun kirjoittajan ohella kannatti adoptioperheille kaikissa tapauksissa yhtä suuria vanhempainrahoja kuin biologisille perheille. Vaatimus on ollut pitkään myös mm. Adoptioperheet r.y:n listoilla.

Asiassa olisi kuitenkin noudatettava harkinnanvaraisuutta.

Ensimmäisenä mieleen tuleva syy, miksi eduskunta ei säädä tällaisista lisävanhempainrahoista automaattisesti, on budjetti. Jokainen pienikin menonlisäys budjetissa on perusteltava ja sellainen on mahdollisesti pois joltakin tärkeämmältä momentilta.

Toinen syy, jota aika harvat tulevat ajatelleeksi, on tärkeämpi: perhe-etiikka. Adoptiolapsesta maksettava vanhempainraha on kaksiteräinen miekka, koska joissakin tapauksissa tällaista rahaa tulisi maksetuksi lapsesta, jonka biologiset vanhemmat ovat jo osin tai kokonaan saaneet samasta lapsesta vanhempainetuuksia. Tällöin voisi joidenkin noin 6kk-3v ikäisten lasten kohdalla syntyä absurdeja tilanteita, joissa sosiaalitoimisto voisi kehottaa taloudellisten hankaluuksien vuoksi luokseen kääntyneitä biologisia vanhempia luovuttamaan lapsensa adoptioon "koska lapsesta voitaisiin tällöin tarjota uudet vanhempainetuisuudet". Jos lapsi saa ylimääräisen rahallisen välinearvon siitä, että hänet annettaisiin adoptioon, ennemmin kuin että hänelle taattaisiin paremmin oikeus omiin vanhempiinsa, voi joissakin tapauksissa seurata turhia perheiden hajottamisia.

Kestävin ratkaisu olisi rajata adoptiovanhempain vanhempainetuudet kansainväliseen adoptioon, jos siihenkään ja huolehtia kotimaisia adoptioita harkitessa, että adoptiovanhempain saamat vanhempainetuudet eivät koskaan voi ylittää niitä sosiaalietuuksia, joihin biologinen vanhempi tai biologiset vanhemmat olisivat kyseisessä tilanteessa oikeutettuja, mikäli eivät luovuttaisi lastaan adoptioon.

Ruotsin kirkko ja Suomen evl. kirkko keittäneet melkoisen sopan

Ruotsin kirkko on tänään valitettavasti tehnyt kauaskantoisen päätöksen suostua mukailemaan ympäröivää yhteiskuntaa ja vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon marraskuun alusta lukien. On ilmiselvää, että tällainen on perinteisten kristillisten kirkkojen oppien vastaista eikä tue kirkon asemaa perhe-etiikan opettajana. Eräs mahdollisuus on myös, että Ruotsin kirkon yhteydet muihin kirkkoihin kärsivät, kun esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko ja ortodoksikirkko lopettavat sen kanssa ekumeenisen yhteistyön.

Mielestäni myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulisi selkeästi ottaa kantaa asiaan ja ilmaista, ettei se hyväksy tällaista päätöstä. Käytännössä järeänä uhkana voisi olla se, että jommankumman näistä kirkoista olisi irtauduttava Porvoon sopimuksesta, jossa ne tunnustavat toistensa pappeuden ja ehtoollisen. Ruotsin kirkossa on myös muita asioita perusteellisesti pielessä, kuten se, että siellä hyväksytään jäseneksi ilman kastetta ja ehtoolliselle muiden uskontojen edustajia.

Jos Suomen evl. kirkko ei kuitenkaan näin tekisi, niin silloin ongelmaksi kirkossamme muodostuu mielikuva siitä, että hännystelisimme Ruotsin kirkkoa ja salaa pitäisimme sen tekemää päätöstä "edistyksellisenä", jota kohden omaa kirkkoamme oltaisiin hivuttamassa. Jonkin verran viitteitä tähän suuntaan antoi arkkipiispa Jukka Paarman tämänpäiväinen lipsahdus, jossa hän käytti juuri tällaista "edistyksellisyysargumentointia". Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että marraskuun alussa, samana päivänä kun Ruotsin homovihkimykset tulevat voimaan, astuu Imatran kirkossa alttarille jumalanpalvelusta toimittamaan kirkkoherra Olli "Marja-Sisko" Aalto, joka yrittää omalta osaltaan tuoda kirkkoon näkemystä, jonka mukaan sillä, mihin sukupuoleen ihminen kuuluu ja minkä sukupuolen roolissa seksuaalisesti on, ei olisi väliä.

Liberaali kriminaalipolitiikka ei tue lain kunnioitusta

MTV3 myöhään edellisenä iltana:

Myymälävarkaudet ovat lisääntyneet koko maassa rajusti tämän vuoden puolella - monin paikoin jopa puolella. Poliisi uskoo, että osasyynä on tämän vuoden alussa voimaan astunut lakimuutos. Rangaistuslain muutoksen myötä poliisin antamaa sakkoa ei voida enää muuttaa vankeudeksi.

Oikeusministeriö kiistää, että lisääntynyt pikkurikollisuus johtuisi lakimuutoksesta. Yhdeksi selitykseksi kaupan puolella nähdään taantuma, sillä perinteisten myymälävarkaiden joukkoon on liittynyt yllättäviä uusia ryhmiä. Myymälävarkaiden joukossa on entistä enemmän iäkkäitä ihmisiä ja perheenäitejä.

Kaupoista lähtee tavaraa jo liki viidensadan miljoonan euron edestä vuodessa.

Katson, että edellämainitussa asiassa poliisi on oikeammassa kuin oikeusministeriö. Jostakin erikoisesta syystä hallituksella on ollut, ilmeisesti nimenomaan vihreiden myötävaikutuksesta, tarkoitus jättää kriminaalipolitiikka ennätyksellisen löyhälle tasolleen. Seuraukset näkyvät, paitsi tässä, myös väkivaltarikosten vähättelyssä.

Espoon varainkäyttö ja sosiaalipolitiikka

Tänään on useisiin medioihin levinnyt tieto, että kotikaupunkini Espoo kuuluu niihin "sankarillisiin" kuntiin, joiden sosiaalivirastot patistavat asunnottomia siirtymään Helsinkiin. Asiaan oli herätty jo aiemmin, kun Helsingissä ihmeteltiin asunnottomuusongelman paisumista asukaslukuunkin suhteutettuna muita kuntia huomattavasti suuremmaksi.

Asunnottomuus on Suomessa suuri ongelma ja ilmiön olemassaolo antaa tahran hyvinvointivaltion ulkoiselle kuvalle. Ongelmaa ei kuitenkaan voida siirtää mielivaltaisesti kunnasta toiseen, vaan asiaan on reagoitava koordinoidusti. Esimerkiksi tässä tapauksessa tulisi katsoa, että tukiasuntojen hankkiminen ja rakennuttaminen kohdistuisi eri alueille tasapuolisemmin. Asuinpaikan priorisoinnin tulisi tapahtua niin, että jos on hyvää syytä olettaa, että työllistämismahdollisuudet ovat kunnossa, niin tällöin voidaan suosia sijoituskuntana suuria kaupunkeja, ei tietenkään silloinkaan yksinomaan Helsinkiä! Työllistämismahdollisuuksien ollessa pysyvästi huonontuneet, voitaisiin pyrkiä järjestämään asuinpaikka maaseudulta, mikäli tästä ei aiheudu henkilölle kohtuutonta haittaa, esimerkiksi siksi, että hänen lähisukulaisensa asuisivat kaukana.

Nykyinen menettelytapa pääkaupunkiseudulla, yhdistettynä siihen tosiasiaan, että Espoo on kunnallisveroäyrin korottamisesta huolimatta jäänyt sosiaalitoimen hoitamisellaan Helsingistä jälkeen, ei anna kovin ruusuista kuvaa Espoolle välttää mahdollista pakkoliitosta ensi hallituskaudella. Asunnottomuusongelman huonon hoitamisen lisäksi Espoolla on poikkeuksellisen huono maine myös lastensuojelun alalla.

Autoveroskandaali

Eduskunta on päättänyt autoveron laittomasti perityn lisäosan (ns. ei-arvonlisäveron eli ELV:in) palauttamisesta vain niiden osalta, jotka ovat joutuneet maksamaan kyseisen veron vuoden 2006 alun jälkeen. Perusteena sille, miksi tätä ennen tapahtuneet verotukset jäisivät pysyvästi Suomen valtion kassaan, on käytetty sitä, että "valitusaika Suomessa olisi ummessa". Autoverotuksista on kuitenkin valitettu EY-tuomioistuimeen tasaiseen tahtiin 2000-luvun alusta alkaen ja Suomi on saanut siitä jo ainakin kaksi langettavaa päätöstä. Mihinkään vanhenemisaikoihin ei voi siis vedota, jos Suomi on tietoisesti perinyt yhteisölainsäädännön vastaisia veroja.

Nyt tehdystä päätöksestä, joita tasan yksi hallitukseen kuuluva kansanedustaja uskalsi vastustaa ja oppositioon kuuluvista puolueista SDP meni hallituksen taakse, tulee varmasti uusia valituksia EY-tuomioistuimeen, jotka Suomi häviää. Oikeudenkäynnit ja korvausten korot tulevat maksamaan kaikille veronmaksajille (sic) maltaita. Poliittisena tarkoituksena lienee ollut saada ylimääräiset menoerät hinnalla millä hyvänsä pois budjettia rasittamasta tämän hallituskauden aikana, vaikkakin sitten tulevaisuuteen. SDP lienee ollut mukana pitääkseen silmällä mahdollisuutta kosiskella jompaakumpaa suurista hallituspuolueista mahdolliseen sinipuna- tai punamultahallitukseen tulevaisuudessa.

Ainoa pidemmän päälle kestävä ratkaisu näiden asioiden suhteen, olisi yhteisölainsäädännön huomioiminen etukäteen ja se, että alettaisiin määrätietoisesti toimittaa asiaan kuuluvia polttoaineveron korotuksia ja pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja.

Toimiva vaalijärjestelmä on hyvinvointivaltion edellytys

Lauri Tarastin työryhmä on saanut päätettyä ehdotuksesta vaalirahoituslainsäädännön uudistamisesta. Työryhmä esittää kampanjoille sekä henkilö- että puoluekohtaisia kulukattoja ja reaaliaikaista ilmoitusvelvollisuutta lähes kaikista vaaliavustuksista. "Lähes kaikista" on tässä tapauksessa varsin tiukka ilmaisu, koska se olisi kattamassa 2000 euron ylittävät puolueen saamat vuotuiset lahjoitukset.

Oma näkemykseni on, että uudistukset olisivat tervetulleita ja oikeansuuntaisia. Ongelmana näen sen, että kulukatot voivat olla vaikeita valvoa ja houkutella rahojen kierrättämiseen kavereiden kaverien perustamien kannatusyhdistysten tai muiden erikoisuuksien kautta. Tärkeämpänä kuin kulukattoa, pidän vaalirahoituksen avoimmuutta ja reaaliaikaista ilmoittamista.

Edustuksellisen demokratian toimivuus rehellisten vaalien kautta on ehdottoman tärkeää Euroopan Unionin kaikissa jäsenvaltioissa. Ihmisten vieraantuminen politiikasta merkitsee usein myös sivuilmiönä erilaisten anarkististen ilmiöiden ja rikollisuuden kasvua. Jos esimerkiksi jossakin maassa on huomattava määrä aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole äänioikeutettuja kynällä ja paperilla, he sitten vaihtoehtoisesti "äänestävät" tiiliskivillä ikkunoiden läpi tai ilotulitusraketeilla mellakkapoliiseja kohti.

Onnettomuudet ja henkirikokset on tutkittava huolella

Muutama päivä sitten tapahtui Naantalissa suuronnettomuus, jossa omakotitalo paloi ja 5 ihmistä kuoli. Talossa oli pidetty juhlat, joissa oli runsaasti väkeä paikalla. Lisäksi ihmisiä loukkaantui.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että tapaus on tutkittava hyvin ja perinpohjaisesti ja faktat erotettava huhupuheista. Läsnä olleita on päästävä kuulemaan mahdollisimman pian ja erityisesti väittämät räjähdysaineista tai ilotulitteista on vahvistettava tai kumottava mahdollisimman pian.

Syy siihen, miksi huomautan asiasta blogissani, on se, että joissakin Suomessa tai Suomen lähialueilla tapahtuneissa onnettomuus- ja rikostapauksissa tutkimus ja siitä tiedottaminen on ollut niin puutteellista, että kansalaisille on jäänyt kuva asioiden salaamisesta tai onnettomuustutkintalautakuntien ja poliisin huolimattomuudesta. Esimerkkejä:

• Espoon 21 vuotta sitten tapahtunut henkirikos, Rauman henkirikos ja Imatran Eveliina Lappalaisen kuolemaan johtanut henkirikos. Näissä tapauksissa alkuvaiheen tutkimukset lähtivät väärälle uralle tai pyörivät paikallaan niin kauan, että jäljet ehtivät tai olisivat saattaneet ehtiä jäähtyä. Mitä myöhemmin vakavaa rikosta päästään käsittelemään oikeudessa, sitä hankalampaa on saada todistettua itse rikosta tai etenkään sen raskauttavia asianhaaroja tapahtuneeksi.


• Estonian uppoaminen 1994. Tästä liikkuu edelleen villejä huhuja ja epäilyksiä. Epäilyksille on tullut katetta siinä, että osa alunperin salaliittoteorianomaisesti ilmaistuista väitteistä kuten aluksen salaiset aselastit, ovat sittemmin saaneet vahvistusta asiakirjajäljennöksistä. Kun jotakin näin tärkeää on salattu, niin ihmiset ihmettelevät, mitä muuta on salattu tai jätetty tutkimatta, eivätkä huhut ja ajoittain korkeammankaan tason vaatimukset asian selvittämisestä lopu koskaan.

Islanti ja Latvia ongelmissa löyhien takaisinmaksuperiaatteiden kanssa

Talouskriisi on saanut Islannin ja Latvian kehittämään kansantalouttaan tasapainottaakseen "luovia" ratkaisuja.

Islannin "reseptinä" on ollut jättää Ison-Britannian ja Alankomaiden kanssa tekemistään Icesave-korvaussopimuksista osia noudattamatta, esittäessään lakia, joka rajoittaa korvausmaksujen suorittamista Isolle-Britannialle ja Alankomaille niin ajallisesti kuin määrällisesti (maksuajalla Islannin BKT:n kehitykseen sidottuina). On ilmiselvää, että Iso-Britannia ja Alankomaat eivät tällaista hyväksy ja mainitut maat voivat tarvittaessa torpata IMF:n lisälainoituksen Islannille. Islannin parlamentin on nyt valittava populismin ja maan tulevaisuuden vastuullisen rakentamisen välillä.

Latvia taas on saanut "neronleimauksen", jonka mukaan asuntolainojen panttina oleva asunto riittäisi koko asuntovelan kattamiseen, vaikka sen arvo olisi lainanottohetkestä lukien alentunut huomattavastikin. Lisäksi lain pitäisi olla heidän mukaansa takautuva, eli jo ennestään olevat sopimukset esimerkiksi ruotsalaisten pankkien kanssa menisivät romukoppaan ja pankit joutuisivat vastaamaan yksin asuntoriskeistä. On vastaavasti ilmiselvää, että Ruotsi tai muut asiassa pankkitakauksien kanssa osalliset maat eivät tällaista hyväksy, vaan Latviakin samalla tavoin riskeeraa IMF-lainansa.

On kestämätöntä, että joidenkin maiden annetaan kehittää huolettomia kuplia nousukaudella ja sitten laskukaudella ja sitä mahdollisesti seuraavalla nousukaudella ei laitettaisi maksamaan vastuita.

Nykyinen nollakasvu on keinotekoinen luomus

Viime aikoina ovat yleistyneet uutiset taantuman taittumisesta ja uuden nousukauden alkamisesta. Tätä on perusteltu mm. kulutuksen kasvulla ja asuntokaupan piristymisellä. Ennen kuin laman päättymisestä liikaa iloitaan, tulee ottaa huomioon seuraavaa.

Tämänhetkinen taloustilanteen elpyminen Suomessa ei ole perustunut liike-elämän ansioihin ja toimivaan markkinointiin, kuten monet haluaisivat uskoa. Sen sijaan erotuksena muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen on (räikeästi) se, ettei valtionvelkaa ole lyhennetty, vaan sitä on alettu ottaa lisää elvytystoimiin. Vielä suurempi muutos on tapahtunut EKP:n keskuspankkikorossa, joka on alennettu 1%:iin entiseltä moninkertaisesti korkeammalta tasoltaan. Tämä merkitsee sitä, että elämme taloustilanteessa, jossa nollakasvua pönkitetään sillä, että valtio ja EKP ovat voimakkaasti tukemassa taloutta investoinnilla ja halvoilla lainoilla.

Se, mikä tässä tilanteessa on vikana on se, että edellämainittu tila ei ole stabiili, vaan vaatii joko vapaaehtoisen tai pakollisen vetäytymisen elvytyksestä säästämiseen. Suomen valtion osalta kaikki tietänevät, mitä se merkitsee. EKP:n osalta tilanne on se, että matala korko ja keskuspankin runsas antolainaus rasittavat sitä ja koko Euroopan Unionin taloutta. Suurena vaarana on euron arvon aleneminen ja inflaatiopaineiden lisääntyminen. Jos inflaatio euroalueella alkaa kiihtyä rajusti, niin silloin EKP:n on pakko alkaa nostaa korkoa pikaisestikin. Kysymys kuuluu, mitä liike-elämä silloin tekee ja mitä se merkitsee kulutukselle.

Eräänä keskeisenä varotoimenpiteenä pidän sitä, että asuntolainojen markkinointia on tarkkailtava erityisen huolellisesti. Asuntolainan ottajilta on edellytettävä sitä, että nämä kykenisivät odotettavissa olevalla tulotasollaan maksamaan asuntolainansa pois korkoineen korkeintaan 25 vuodessa vaikka korkotaso olisi 5-6%. Takaisinmaksuaikataulujen suhteuttaminen nykytilanteen mataliin korkoihin, jossa on väliaikaisuuden ja epävarmuuden tunnetta, olisi vakava virhe.

Tupakan täyskielto voi olla virheliike

Tänään on tuotu esiin se jo aikaisemminkin ounasteltava seikka, että Suomen hallitus haluaa vähitellen toimeenpanna tupakan kieltolain. Uudessa ehdotuksessa tupakkalain muutokseksi tällainen tavoite on laitettu ensimmäistä kertaa perusteluihin, kun todetaan tavoitteeksi tupakoinnin lopettaminen Suomesta. Ehdotus ei vielä sisällä yleistä tupakan myynti-, maahantuonti-, hallussapito tai käyttökieltoa, mutta rajaa sen sijaan entisestään niitä alueita, joilla tupakointi on sallittua. On erityisesti huomattava, että mukaan on ensimmäistä kertaa tulossa suurehkoja ulkoilmatiloja, kuten rock-konserttien katsomot ja ulkoilma-anniskelualueet. Ruotsissa vastaavasti kiellon kohteeksi ovat joutumassa ravintoloiden terassit ja puhutaan myös parveketupakoinnin kiellosta.

Itse katson, että tupakointikiellot ja -rajoitukset ovat järkeviä ja hyväksyttäviä, kun niiden tavoite on ehkäistä alaikäisten tupakointia ja passiivista tupakointia. Näiden avulla voidaan hyvin perustella tupakointikiellot sisätiloissa ja tupakan myyntikielto alaikäisille. Sen sijaan sellaiset täysi-ikäisiin kohdistuvat kiellot, joiden tarkoitus ei ole enää korjata jotakin konkreettista muille haittaa aiheuttavaa ongelmaa, vaan toimia pelkkänä ideologisena kieltona, voivat tuottaa ongelmia.

Suomessa oli alkoholin kieltolaki vuosina 1919-1932. Tänä aikana alkoholin välitykselle kehittyi Suomeen massiivinen salakuljetuksen ja pimeän myynnin verkosto, jossa tarjolla oleva alkoholi painottui lähinnä laadultaan vaihtelevaan pirtuun. Kun pääasiallinen alkoholin tai tupakan välityskanava ovat harmaat markkinat, niin siitä seuraa samalla myös se, että ikärajoistakaan ei piitata lainkaan. Kuka katsoisi papereita, jos koko toiminta on muutenkin laitonta? Ennustan lisäksi, että kun tupakan myyntikielto myöhemmin säädetään, niin sen jälkeen tupakkaa saa samoilta henkilöiltä ja verkostoilta kuin tällä hetkellä ennestään laitonta kannabistakin.

Ammattiyhdistysliikkeen puoluetuki

Taannoin kristillisdemokraatit esittivät omassa epäluottamusesityksessään hallitukselle samalla toimenpidettä, jolla vaalirahoituksesta kiellettäisiin ammattiyhdistysliikkeen antama puoluetuki. Ajatus näytti ensialkuunsa minusta häkellyttävältä, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on vankka pohjansa.

On lähdettävä ensinnäkin liikkeelle siitä, mikä on ammattiyhdistysliike. Ammattiyhdistysliikkeen tarkoituksena on huolehtia työsopimusten (ei johtajasopimusten) alaisten työntekijöiden eduista työpaikalla. Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi ammattiyhdistysliikkeellä on edustajansa työehtosopimusneuvotteluissa vuosittain, yhteistoimintaneuvotteluissa tarpeen vaatiessa ja työpaikoilla luottamusmiehet, joiden tehtävänä on valvoa työilmapiiriä ruohonjuuritasolla. Näiden etujen saavuttamiseksi työntekijät, ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluessaan, maksavat jäsenmaksua. Jäsenmaksuun sisältyy tyypillisesti myös tietty työttömyysvakuutusmaksu, joka takaa työttömäksi jääneelle useimmissa tapauksissa määräaikaisen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan, joka on peruspäivärahaa korkeampi etuisuus.

Mihin tässä kuviossa sitten kuuluu se, että ammattiyhdistysliike antaisi rahaa poliittisille puolueille? Se ei selvästikään kuulu perustehtäviin. Ammattiyhdistysliikkeen poliittisille puolueille antama tuki perustuu implisiittiseen oletukseen, jonka mukaan jotkut puolueet olisivat valtionhallinnossa ystävällisempiä kyseiselle ammattiyhdistysliikkeelle kuin jotkut toiset. Tähän sisältyy lisäksi olettama, ettei edellisessä kappaleessa esitetty ammattiyhdistysliikkeen normaali työolosuhteiden valvonta riittäisi, vaan lisäavuksi tarvittaisiin valtionhallinnon voiteleminen ja muokkaaminen omiin tarkoituksiin.

Joko siis

(a) lähtökohta puolueiden preferenssijärjestyksestä AY-liikkeen kannalta on väärä, jolloin AY-liikkeen ei tarvitsisi tarjota vaalirahoitusta.

(b) AY-liikkeen kohdennettu vaalirahoitus olisi välttämätön, jotta lainsäädäntö ei veisi mattoa työntekijäoikeuksien alta. Tässä tapauksessa kyseisen valtion demokratian ja ihmisoikeuksien taso olisi muutenkin järjettömän huonolla tolalla ja rahan syytäminen kyseenalaisiin tarkoituksiin vain vahvistaisi epäasiallisia lahjontakäytäntöjä.

Lisäseikkana on huomioitava se, että yksittäisten ammattiyhdistysliikkeiden jäsenistöjen puoluekannat vaihtelevat. Toivon erityisesti ja omakohtaisesti, että Tekniikan Akateemisten Liitolle säännöllisesti maksamani jäsenmaksut päätyisivät ammattiyhdistysliikkeen oikeiden tehtävien hoitamiseen, eivätkä puoluerahoitukseen.

Hallituksen pilaantuneelta löyhkäävä luottamuslause itselleen

Suomen hallitus on aloittanut lokakuun tavalla, joka kansainvälisoikeudellisesti katsottuna saa sen toiminnan näyttämään varsin merkilliseltä. Vaalirahasotkusta on leivottu kasaan massiivinen "luottamuslause", jossa kaikki hallituspuolueet on saatu ympättyä mukaan silkasta lojaaliudesta ja puoluekurilla, ei asiaperustein. Opposition hajanaisuus ja SDP:n oma ryvettyneisyys on myös käytetty hyväksi poimimalla epäluottamuslause-esityksistä viimeisintä äänestystä varten kristillisdemokraattien vaihtoehto, joka sisälsi AY-liikkeen puoluerahoitukseen osallistumisen kiellon. Yli puolessa EU-maista olisi tällainen sotku aiheuttanut hallituksen sisäisen hajanaisuuden korostumisen ja epäluottamuslauseen, ei Suomessa. Kukaan hallituksen kansanedustaja ei ollut valmis maksamaan sitä hintaa, joka "väärän napin painamisesta" olisi pitänyt maksaa. Olennaista parannusta epämääräisen vaalirahoituksen ongelmaan tuskin myöskään saadaan koskaan.

Ikään kuin pilkantekona, mediamaksuasiaa on samalla nytkäytetty eteenpäin. Jotkut voivat pitää positiivisena sitä, että mediamaksua pohtimaan on laitettu työryhmä, jonka tehtävänä on ottaa kantaa köyhimpien kotitalouksien asemaan mediamaksukysymyksessä, mutta tällaiselta ei voi oikein suuria odottaa. Tilanne on edelleenkin se, että kaikkia koskeva mediamaksu, joka johtaisi joidenkin siihen velvoitettujen joutumisen maksuvaikeuksiin, tuskin katsottaisiin perustuslain mukaiseksi.

Kyseenalaiset mediamaksusta vapauttamisperusteet, kuten Internet-yhteyden puuttumisen edellyttäminen, joka voitaisiin toimeenpanna esimerkiksi niin, että verkkosopimusta tekevien olisi pakko osoittaa maksaneensa kyseinen mediamaksu, koettelisivat myös kovasti perusoikeuksien rajoja liitoksistaan.

Puhtaaseen varallisuuteen ja tuloihin liittyvät maksun alentamisperusteet taas degeneroituvat yhdeksi progressiivisen verotuksen muodoksi aikaisemman progressiivisen tuloverojärjestelmän päälle, sisältäen erityisiä sisäänrakennettuja olettamia asuinkunnan koosta. Tällaisen järjestelmän implementoimista budjettirahoituksen käytön sijaan on vaikea perustella.

Puola ja pakolliset kemialliset kastraatiot

Tämän Iltalehden artikkelin

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009092610314403_ul.shtml
(Puola sallii pedofiilien kemialliset kastraatiot)

mukaan Puola on ottamassa käyttöön lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomituille pakolliset kemialliset kastraatiot, eli edellyttämässä, että näistä rikoksista tuomitut joutuvat käyttämään sukupuoliviettiä alentavia lääkkeitä vankilasta vapauduttuaan. Samantapaisia lakeja on voimassa myös muualla EU-maissa, kuten Tshekissä ja asiasta on tehty selvityksiä ja käyty keskustelua myös Suomessa.

Olen aiemmin ilmaissut kantani asiaan ja katson, että tällaisen lainsäädännön luominen ei sovi sivistyneisiin länsimaihin. Kysymyksessä ei olisi asiallisesti ottaen mikään sairauden hoitaminen vaan puhtaasti ruumiillinen rangaistus. Kaikkein hälyttävin on Puolan pääministerin, Donald Tuskin perustelu kyseiselle laille; hänen mukaansa jotkut rikokset olisivat niin törkeitä, ettei niihin syyllistyneiden ihmisoikeuksia tarvitsisi huomioida oikeusprosessissa ja rangaistuskäytännöissä. Puolassa ja Baltian maissa on ollut perinteisesti myös kuolemantuomion suosio korkealla. On todellinen riski, että lainsäädäntö näissä maissa etenisi myös tähän suuntaan, jos niissä ensin tehtäisiin kokeiluja ruumiillisten rangaistusten käytön kaltevalla pinnalla.

Eri tasoisia vaalirahoitusongelmia

Epäselvyyksien välttämiseksi haluan korostaa, että vaalirahasotkussa kaikki osapuolet eivät ole yhtä lailla syyllisiä eivätkä syyllistyneet keskenään yhtä vakaviin väärinkäytöksiin. Erottelen lähinnä kolme kategoriaa:

• Rehelliset: henkilöt, jotka ovat ilmoittaneet kohtuullista suuremmat tai kokonaisuudessaan suurehkot ulkopuoliset vaalirahoitussummansa ja rahoittajansa, mieluiten jo vaalikampanjan aikana.
• Moraaliaan venyttäneet: henkilöt, jotka ovat peitelleet suuria vaalirahoitussummia viitaten niiden alkuperän anonymiteetin rankaisemattomuuteen tai jotka ovat liian myöhään näistä tiedottaneet.
• Rikolliset: henkilöt, jotka ovat hankkineet suuria vaalirahoitussummia tietoisena rahojen laittomasta tai sääntöjen vastaisesta alkuperästä, mahdollisesti jopa siten, että he ovat osallistuneet itse päätöksiin rahojen jakamisesta.

Näiden kriteerien avulla tulisi arvioida eri henkilöiden kykyä ja uskottavuutta toimia jatkossa suomalaisessa politiikassa.

Rahoja kavaltamalla valta-asemiin

Rikoslain 28. luvun 4 ja 5 §:t kuuluvat:

4 § (24.8.1990/769)
Kavallus

Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.

Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.

5 § (24.8.1990/769)
Törkeä kavallus

Jos kavalluksessa

1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,

2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai

3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa

ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää 4 § 3. momentin

Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

ja 5 § 3. kohdan

Jos kavalluksessa

...

3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa

ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

teksteihin.

Eduskunta on Suomessa korkeimman lainsäädäntövallan haltija ja tästä syystä sinne pääsy ja vahva asema siellä on monille puolueille ja henkilöille houkuttelevaa. Lainsäädäntövaltaan kuuluu myös tavattoman suuri vastuu siitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat, eikä ole missään tapauksessa yhdentekevää, kuinka eduskuntavaaleihin liittyvää kansanvaltaa maassa hoidetaan. Olennainen osa vaaleja on myös vaalirahoitus, jota tarvitaan vaalimainonnan ja kampanjoiden järjestämiseen. On erittäin ikävää, että jotkut ovat hankkineet tällaista rahoitusta epärehellisin ja mainittujen rikoslain kohtien tuomitsemin keinoin.

Jos jonkun säätiön tarkoitus on sen omien sääntöjen perusteella jokin sosiaalinen hyväntekeväisyyskohde ja tätä varten on rahaa myös kerätty, niin tätä rahankäyttötavan vaatimusta täytyy noudattaa kirjaimellisesti. Ei käy päinsä, että tällaisesta rahastosta rahoja edes "lainattaisiin" muihin tarkoitukseen, maksettavaksi takaisin sitten kun jaksetaan tai vasta siinä vaiheessa kun totuus on paljastunut ja tilanne käynyt liian kuumaksi.

Suomen kansainvälisen maineen takia tarpeen olisi hallituksen eroaminen, uudet vaalit ja se, että edellisessä kampanjassa ilmeisiin rikollisiin väärinkäytöksiin syyllistyneet eivät niihin vaaleihin osallistuisi, vaan haastettaisiin oikeuteen ja laitettaisiin sovittamaan rikoksensa. Jos tämä ei toteudu, tulisi ainakin hallituksen pienempien osapuolten, vihreiden ja RKP:n vakavasti harkita hallituksesta vetäytymistä.

Lastensuojelulain muuttaminen eräiltä osin

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut hallitukselle esityksen lastensuojelulain muuttamisesta, joka keskittyy eräältä osin tässä blogissa aiemmin käsiteltyyn ongelmaan vankilaan äitinsä mukana otetuista pikkulapsista. Lisäksi ehdotus pitää sisällään myös muita kohtia, kuten eräiden huostaanottoja koskevien päätösten siirtämisen hallinto-oikeuksilta kunnallisille viranomaisille.

Lastensuojelulaki on kokonaisuudessaan pitkä ja monisäikeinen ja on vaikea sanoa alustavasti, miltä osin nyt tehdyt ehdotukset ovat onnistuneita. Vankilakysymyksen osalta laki on ilmiselvä parannus aiempaan, mutta vakavien vanhempain ja lasten välisten asioiden siirtäminen pois tuomioistuimista hallinnolliseen päätöksentekoon on riskialtista, koska siinä voi osapuolten oikeusturva vaarantua. Lisäksi kiinnitin nopeasti lukiessani huomiota siihen, että lapsen ja vanhempien yhteydenpidon rajoituksia voidaan määrätä huomattavan pitkiksi ajoiksi, jopa vuodeksi, kerrallaan ja vaikka sekä nykylaissa että ehdotetussa laissa luetellaan edellytyksiä rajoitusten toimeenpanon keskeyttämiseksi, on epäselvää, kuinka sellaisista saa nostettua kanteen käytännössä.

Ks. myös

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1427198
(Vankien lapset yhdenvertaiseen asemaan muiden lastensuojeluasiakkaiden kanssa)

Mihinköhän suuntaan adoptiouudistuksia ollaan nyt viemässä?

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että oikeusministeriö jatkaa adoptiouudistuksiaan. Tähän mennessä olevat "uudistukset" (kertauksen vuoksi: alaikäisten adoptiotietojen salaaminen ja homoadoptiot) ovat tunnetusti menneet päin mäntyä eivätkä ole edistäneet adoption eettisiä periaatteita, vaan huonontaneet lasten asemaa ja oikeuksia omiin vanhempiinsa. Valitettavasti pelkään, että seuraaviltakin "uudistuksilta" on odotettavissa osittain tai kokonaan samaa linjaa.

Asian tärkeyden vuoksi lainataan HS:n artikkeli 14.9.2009 tähän kokonaisuudessaan ja väliin omia kommenttejani:

Adoptioita halutaan nopeuttaa uudella lailla

14.9.2009 20:21

Jenni Frilander

Helsingin Sanomat

Oikeusministeriö valmistelee uutta adoptiolakia, jonka tarkoituksena on nopeuttaa adoptioita ja parantaa hakijoiden oikeusturvaa.

MN: Adoption nopeuttaminen on pahasti ristiriidassa lasten ja biologisten vanhempien oikeusturvan kanssa.

Nykyisin adoptio sekä ulkomailta että Suomesta kestää jopa viisi vuotta.

MN: Onko mitään syytä, miksi sen pitäisi kestää tämän vähempää tai olla yleensäkään kaikille hakijoille mahdollista? Eikö lasten oikeudet omaan perheeseensä ja oikeudet saada asuinpaikka omasta maastaan paina mitään vaa'assa?

Suuri epäkohta Suomen päässä ovat pitkät ja epätasa-arvoiset jonot adoptioneuvontaan. Joissakin kunnissa pääsyä pakolliseen, vuoden kestävään neuvontaan voi joutua jonottamaan vuoden.

Myös kuntaliitokset ovat kasanneet jonoja moniin kuntiin, kun adoptioita hoitavat työntekijät joutuvat keskittymään muihin asioihin.

MN: Tämä on todellinen ongelma ja voi vaarantaa adoption edellytysten puolueettoman ja oikeudenmukaisen tutkimisen.

Kotimaan adoptioita hankaloittaa ja pidentää myös se, että kunnille tulee vain vähän adoptoitavia lapsia.

MN: Onko lapsia tarkoitus ottaa adoptoitavaksi väkisin esimerkiksi sijaisperheisiin ja estää lopullisesti jo muutenkin hankalat prosessit biologisten vanhempien ja lasten välisten tapaamisoikeuksien kunnioittamiseksi ja huostaanottojen purkujen asialliseksi arvioimiseksi hallinto-oikeuksissa?

Käsittelyajat ja jonot adoptioneuvontaan ovat ajaneet ihmisiä itsenäisiin adoptioihin ulkomailta. Näitä adoptiojärjestöt eivät kannata.

Suurin pelko järjestöjen mielestä on mahdollisuus lapsikauppaan, jos lapsia voi adoptoida itsenäisesti ilman adoptioneuvontaa ja viranomaisseulaa.

MN: Tämä on järkevä huomio, kansainvälisiä adoptioita tuleekin rajoittaa ja itsenäiset adoptiot ulkomailta kieltää.

Lakimuutoksella haetaan myös oikeusturvaa. Nykyisen lain mukaan adoptiopäätökseen ei saa hakea muutosta kaikissa tapauksissa.

MN: Käsittääkseni nykyisessä laissa ei ole tätä rajoitetta. Tietysti olisi toivottavaa, että lakiin lisättäisiin eksplisiittisesti mahdollisuus purkaa myöhemmin sellainen adoptio, jota ei ole tehty lainmukaisin edellytyksin.

Jos kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin päättää, että hakija ei ole sopiva adoptiovanhemmaksi, päätös on valituskelpoinen. Jos keskeyttämisestä päättää ottolapsitoimisto, siitä ei voi valittaa.

MN: Roskaa, näin ei laissa säädetä.

"Se ei ole sopusoinnussa perustuslain kanssa. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa oikeusturvaa", sanoo oikeusministeriön lainvalmistelutyöryhmän sihteeri, tutkija Mette Manninen.

MN: Kannatan sitä, että adoptiot hoidetaan ennemminkin julkisten viranomaisten kuin yksityisten järjestöjen kautta. Jos yksityiset osapuolet ovat mukana, niiden on oltava siinä valvotusti ja adoptiosta ja adoptioneuvonnan toteutumisesta on tehtävä sivu sivulta allekirjoitetut asiakirjat.

Työtaisteluiden murtaminen

Viime-aikoina tapahtuneen liikennealan lakon seurauksena ilmavoimat komensivat sotilaitaan pitämään Suomen tärkeimpiä lentokenttiä auki, kun asiasta normaalisti huolehtivat siviilipuolen työntekijät olivat poissa työtehtävistään. Tämä käytäntö sai osakseen kitkeriä moitteita sekä Päällystö-, että Aliupseeriliitoilta. Katsottiin, ettei sotilaiden tehtävänä ole murtaa siviilipuolen lakkoiluja.

Ongelma on kuitenkin siinä, että Suomen suurimmat lentokentät ovat maanpuolustuksellisesti strategisia kohteita ja ne on ehdottoman välttämättömästi pidettävä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa sellaisessa valmiudessa, että niitä voisi tarvittaessa ilmavoimat käyttää laskeutumispaikkoina. Näinollen asiaa koskeva sotilaallinen määräys oli katkera välttämättömyys. Lieveilmiönä seurasi, että siviili-ilmailu mahdollistui myös lakosta huolimatta.

Kansainvälisten lentojen keskeytyksetön hoitaminen etenkin Helsinki-Vantaalla on kuitenkin myös strateginen suure. Suomi on kansainvälisten yhteyksiensä puolesta melkein kuin saarella, koska ainoa pitkä maaraja mantereen puolella on Venäjän raja, jonka ylittäminen ja sitä kautta kauttakulku on viisumimääräysten vuoksi vaikeaa. Suomen väkirikkaimmalla osalla ei olisi luontevia yhteyksiä muualle Euroopan Unioniin ja Euroopan talousalueelle ilman, että lento- ja laivayhteydet toimivat. Jos Suomi alkaisi antaa esimerkkiä siitä, että yhteydet tänne ovat epävarmoja lisääntyvien työtaisteluiden vuoksi (onnistunut työtaistelu voi houkuttaa uusiin!), niin monet lentoyhtiöt saattavat alkaa laittaa reittejään uusiksi jättämään maamme väliin. Suomi ei tässä suhteessa ole niin keskeinen ja tärkeä kuin vaikkapa Saksa tai Ranska.

Maamme on pieni ja syrjäinen ja monet toimintomme ovat kansallisen turvallisuuden vuoksi elintärkeitä. Katson, että näiden tilanteiden ehkäisemiseksi tulee lentokentät ja satamat pitää tavalla tai toisella lakkojen ulkopuolella. Riittävistä palkoista ja asiallisista työolosuhteista on huolehdittava aina. Hätätapauksissa tulisi, ennemmin kuin puolustusvoimain interferoida, ryhtyä tiukempaan kontrolliin ja pakkokeinoihin laittomien lakkojen estämiseksi. Nykyiset sopimussakot ovat liian kevyitä välineitä, sen sijaan tulisi mahdollistaa kansallisen turvallisuuden vaarantavien työtaistelujen tukemisen ja johtamisen kriminalisoiminen.

Vauvat pois vankilasta tai inhimilliset olosuhteet taattava

On ilmennyt, että mm. Hämeenlinnan naisvankilassa on joitakin vanhanmallisia "paljusellejä", joissa ei ole omaa WC:tä eikä pääsyä WC:hen yöllä. Lisäksi tällaisiin selleihin on joskus ahdettu useampia kuin yksi vanki.

Jo edellämainitun seikan johdosta Suomen valtio on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksia, mutta syystä tai toisesta vankien olosuhteet ovat jotenkin niin epäpopulistinen kohde, että budjettisyistä sallitaan jatkuva ihmisoikeuksien rikkominen tässä asiassa. Vankeinhoito ei kuitenkaan ole, nimestään huolimatta "rikollisten hyysäämistä" ja siten pelkkä kuluerä, vaan olennainen osa valtion turvallisuutta. On esimerkiksi pyrittävä siihen, että vankilasta vapautuvat eivät olisi kovin alttiita uusimaan rikoksia ja siten palaamaan takaisin vankilakierteeseen ja tämä vaatii taloudellista panostamista niin vankeusaikaan kuin avolaitosten olosuhteisiin ja vapautumiseen.

Kaikkein hälyttävintä on se, että 1. kappaleen mukaisissa epäinhimillisissä olosuhteissa pidetään viattomia lapsia kun joillakin naisvangeilla on vankilassa vauva mukanaan. Tällainen epäkohta pitäisi purkaa mielellään jo seuraavan vuorokauden kuluessa millä tahansa tavalla. On yhteiskunnallinen arvovalinta, miten se tehdään. Vaihtoehdot ovat:

• Järjestetään heti jostakin avolaitoksesta hätämajoitus siten, että parhaiten käyttäytyneitä ja lähimpänä vapautumista olevia avolaitosvankeja päästetään valvottuun koevapauteen. Ne avolaitosvangit, joita ei voi vapauttaa, siirretään muihin avolaitoksiin. Kyseinen avolaitos voidaan muuttaa noin puolentoista kuukauden ajaksi tilapäisesti suljetuksi vankilaksi laittamalla piikkilangat ympärille ja vartiointi sisä- ja ulkotiloihin. Tämän jälkeen toteutetaan kiireellisesti suljettujen vankipaikkojen lisäys jonnekin, maksoi mitä maksoi.
• Otetaan lapset selleistä huostaan ja sijoitetaan sijaisperheisiin. Sukulaissijoituksen ensisijaisuus ja mahdollinen toinen laillinen vanhempi tai huoltaja huomioidaan. Tapaamissuunnitelma laaditaan ja vankilassa olevalle äidille taataan ainakin 2 viikon välein tapahtuvat lapsen vierailut.

Vauvojen pitämistä monen hengen ahtaissa selleissä, joissa ei ole kelvollisia edellytyksiä lapsenhoitoon, ei voi hyväksyä. Lisäksi vankien välisissä riidoissa tai äidin ollessa olosuhteiden vuoksi ahdistunut, voi tulla tilanteita, joissa vauvojen henki ja terveys vaarantuu.

Televisiomaksua esitetään korotettavaksi

Kirjoitin tässä blogissa aikaisemmin mediamaksusta, joka olisi piilotettu asumisvero ja tarkoitettu korvaamaan televisiomaksujärjestelmää. Mediamaksua markkinoitiin suurelle yleisölle pääasiassa periaatteella, että "se olisi halvempi kuin TV-maksu" ja tällä raha-argumentilla pyrittiin saamaan julkista hyväksyntää. Toisessa vaakakupissa painavat kuitenkin raskaina perusoikeuskysymykset ja asumisen kalleus muutenkin. Jos televisiomaksu on korvattava kaikkia koskevalla verolla, niin kysymykseen tulee parhaiten rahoitus valtion budjetista. Valtionverotus on nimittäin progressiivista ja ottaa huomioon tulotason.

Jotkut ovat esittäneet mediamaksun markkinointitapaa vastaan myös argumentin, että se tulisi todennäköisesti alkuvaiheen jälkeen nopeasti nousemaan ylikin aiemman TV-maksun. Tästä ei ole epäilystäkään, esimerkkinä tästä voisi ottaa sen, että TV-maksua halutaan nyt korottaa jopa 4%, ks.

http://www.iltalehti.fi/talous/2009090810211224_ta.shtml
(TV-maksuun esitetään neljän prosentin korotusta)

Homoadoptiolaki ja adoptiotietojen salaaminen voimaan

Tässä blogissa aiemmin mainitut lapseksiottamista koskevat hallituksen esitykset HE 89/2008 ja HE 198/2008 ovat tulleet voimaan. Ensinmainitun lain nojalla adoptiolapset ovat menettäneet oikeuden saada väestötietojärjestelmästä tietoa adoptiostaan ja biologisista vanhemmistaan ennen 18 vuoden ikää, jälkimmäisenä mainittu on mahdollistanut vanhemman samaa sukupuolta olevan puolison adoptoida lapsi perheen sisäisesti. Näillä laeilla on yksittäisten haittojen lisäksi sellainen yhteisvaikutus, että naisparin perheeseen adoptoiduilla lapsilla ei ole mahdollisuutta tarkastaa laillisesti juridista syytä siihen, miksei virkatodistukseen ole kirjattu heille isää. Syitä tähän kun voivat olla:

• Isyyttä ei ole koskaan vahvistettu siksi, että lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoista.
• Isyyttä ei ole muuten vahvistettu.
• Lapsen isä on luovuttanut lapsen adoptioon.
• Lapsen isän oikeudet on mitätöity pakkoadoptiossa.

Lait rikkovat raskaasti niitä eettisiä periaatteita, joita kansaivälinen lasten oikeuksien sopimus takaa lapselle oikeuksina omaan perheeseensä ja sukuunsa.

Länsimetron rakentaminen alkaa vihdoin

Huolimatta länsimetrosta Espoon puolella tehdyistä valituksista, alkaa metron rakentaminen Helsingin puolella kuitenkin jo tänä syksynä. Länsimetroa koskevia sivuja osoitteessa

http://www.lansimetro.fi

päivitetään lisäksi töiden edetessä. Tähän mennessä on jo tehty sekä Helsingin että Espoon puolella aiheeseen liittyen, kallioperän koeporauksia ja luotauksia. Erityisesti meren alla kulkevien osuuksien rakentaminen vaatii huolellisuutta.

Se, että metrolinja rakennetaan ja avataan Helsingin puolella mahdollisesti aikataulussaan, merkitsee sitä, että Espoon puolella ei rakentamispäätöksissä voida enempää viivytellä. On todennäköistä, että hallinto-oikeudet käsittelevät metroa koskevat valitukset kiireellisinä. Valitusten läpimenomahdollisuuksia on pidettävä olemattomina, koska metro rakennetaan maan alle ja maan päälle rakennettavilla osilla on asianmukaiset kaavavaraukset.

Opintolainojen valtiontakausten suruton käyttö

Kauppalehti on hiljattain julkaissut artikkelin:

Opintolainan haitari venyy ja paukkuu

Artikkelista käy ilmi, että jotkut opintolainojen lainamarginaalipyynnöt ovat erittäin matalia, esimerkiksi Nordeassa vain 0.2%. Tällaiset marginaalit merkitsevät sitä, että lainanottajia halutaan kerätä agressiivisella kilpailulla ja matalakorkoista lainaa tyrkyttää mahdollisimman paljon opiskelijoille.

Tämän epäterveen kilpailun tekee mahdolliseksi se, että valtio ei ole opintolainojen täystakauspolitiikkaansa luodessaan huolehtinut riittävistä varotoimista ja lainojen myöntämisedellytysten tutkimisista ennen kuin opintolainaa saa myöntää. Valtio on siis ostanut riskin pankeilta pois ja näinollen opintolainaliiketoiminta on käynyt liian villiksi. Jos opintolainoja myönnetään ilman, että niitä kytketään opintojen etenemisen seurantaan ja työllistymismahdollisuuksien arviointiin eri aloilla, niin tästä voi olla odotettavissa veronmaksajille kallis pieti, kun akateemisen työttömyyden kasvaessa yhä useammat opintolainat jäävät hoitamatta. Maissa, joissa opintososiaaliset edut ovat hyvin lainapainotteisia ja lisäksi kalliit lukukausimaksut voimassa, s.o. erityisesti Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, nämä seikat ovat nyttemmin muodostuneet yhä suuremmiksi ongelmiksi.

Koulutuspoliittisesti ja sosiaalipoliittisesti on järkevintä huolehtia opintojen maksuttomuuden säilymisestä ja opintotuen suoritepainotteisuudesta.

Vaaralliset myrkkysienet

Onpa herkullinen kantarelli tässä kuvassa, nami nami ... Luepa kuitenkin hieman lisää.

Viime aikoina valtakuntamme päälehti julkaisi epäonnekkaan sienestämistä koskevan artikkelin, jonka vaikutusta vakaviin valkokärpässienen aiheuttamiin myrkytyksiin voi vain arvuutella. Jo kyseistä artikkelia ennen olin katsonut hieman otsa kurtussa sitä, että useammatkin lehdet olivat aivan liikaa mainostaneet sienestämistä edullisen ja herkullisen ruoan valmistuksen motiiveilla.

Hyvät sieniateriat toki ovat herkullisia, mutta sienestäminen ei kaikille sovi. Pelottavinta on se, että sienimetsällä ovat joskus erehtyneet kohtalokkaasti myös kokeneet sienestäjät, jotka ovat lähteneet kokeilemaan rajojaan ja poimivat metsästä sieniä, jotka tuntomerkeiltään ovat lähes samanlaisia kuin jotkut hyvin vaaralliset myrkkysienet.

Tunnetuin esimerkki lienee valkokärpässienen (amanita virosa) tai kavalakärpässienen (amanita phalloides) sekoittaminen (kuusen)herkkusieniin (agaricus essettei), mutta moni suomalainen ei tiedäkään, että myös niin turvallisena pidetyllä kantarellilla (cantharellus cibarius) on maailmalla eräs sitä ulkonäöltään muistuttava, mutta hengenvaarallisen myrkyllinen jäljittelijä, englanninkieliseltä nimeltään "Jack O Lantern mushroom" (omphalotus olearius). Jälkimmäinen on esitelty tämän blogikirjoituksen kuvassa.

Arvonlisäverojen balettitanssi

Hallitus teki sitten varsin erikoisen tempauksen arvonlisäverokiistassa. Muutos sisältää kokonaisuudessaan seuraavat elementit:

• ALV nyt: yleinen+ravintolat 22%, ruokakaupat 17%


• ALV lokakuussa: yleinen+ravintolat 22%, ruokakaupat 12%, alkoholivero nousee


• tammikuussa makeisvero palautuu


• ALV heinäkuussa 2010: yleinen 23%, ruokakaupat+ravintolat 13%

Joillakin ei-syötävillä ja juotavilla tuotteilla on näistä alempi arvonlisäverokanta, joka korottuu prosenttiyksiköllä myös ensi vuoden heinäkuussa.

Tämä on monimutkainen kompromissi keskustan ja kokoomuksen vaatimusten välillä. Yleisen ALV:n nosto siellä on hyvä elementti, koska se hillitsee veropohjan kapenemista. Huonoa on se, että eri ALV-kantojen erot ovat suuria ja se, että tuleva 9 kk tulee olemaan ravintolanpitäjille tuskallisia 10% ALV-eron ruokakauppoihin verrattuna vaikutuksista.

On ilmeistä, että ensi vuoden budjettiriihessä ja viimeistään seuraavalla hallituskaudella näihin asioihin joudutaan suhtautumaan jo aivan erilaisella vakavuudella.

Devalvaatio

Viime aikoina on ollut talouslehtien palstoilla jonkin verran keskustelua devalvaatiosta, eli valuutan ulkoisen arvon pudottamisesta muihin valuuttoihin nähden. Devalvaatio toteutetaan siten, että valuuttaa hallitseva keskuspankki vähentää valuuttavarantojaan. Tämän jälkeen keskuspankille jääneiden vieraiden valuuttojen hinta omassa valuutassa muodostuu korkeammaksi. Joissakin maissa tai maaryhmissä (kuten EU:ssa ja Yhdysvalloissa) devalvaatioon riittää keskuspankin päätös, useimmissa vaaditaan hallituksen päätöstä ja ääripäänä Virossa, vaaditaan parlamentin säätämää lakia. Jyrkemmät edellytykset devalvaatiolle on asetettu tyypillisesti maissa, joissa oman valuutan uskottavuutta on erityisesti haluttu suojella ja joissa devalvaatioon saatettaisiin muuten turvautua liian hätäisesti.

Devalvaatiolla haetaan etua omalle viennille talouden elvyttämiseksi, mutta sen vastapainona on kansalaisilla olevien vierasvaluuttamääräisten velkojen kasvu ja tosiasiallinen palkkojen alentuminen. Myös tuontitavaroiden hinnat nousevat. Tästä huolimatta devalvaatiokeskustelussa on kuitenkin pohdittu seuraavia pääkysymyksiä:

• Pitäisikö Baltian maiden devalvoida valuuttansa?
• Onko Suomelle haitallista, että se käyttää euroa eikä voi devalvoida valuuttaansa?

Katson, että vastaus molempiin ylläoleviin kysymyksiin on ei. Baltian maiden talousjärjestelmille on pidemmän päälle elintärkeää pysyä integroituna muihin euromaihin. Tämä tarkoittaa uskottavaa siirtymistä euroon ja oman talouden pitämistä kunnossa. Devalvaatio tarkoittaisi tässä tapauksessa samaa kuin luovutus. Kun Baltian mailla ei toisaalta ole vahvaa vientiteollisuuttakaan, niin devalvaatio näyttäytyisi kansalaisille puhtaasti omassa valuutassa olevien pääomien kollektivisointina. On myös pelättävissä että kaikkein rikkaimmat ovat jo nyt siirtäneet tai tulevat hyvissä ajoin siirtämään valtaosan omaisuuttaan kiinteään omaisuuteen, vierasvaluuttoihin ja muiden maiden joukkovelkakirjoihin. Devalvaation seurauksena voisivat Baltian maiden valuutat yksinkertaisesti menettää legitimiteettinsä ja kaupankäynti ja hinnoittelu siirtyä enemmän tai vähemmän harmaasti europohjaiseksi.

Vaikka Suomessa onkin tällä hetkellä enemmän vientiteollisuutta, niin nykyinen järjestelmä on merkittävästi avoimempi ja täysin erilainen kuin ennen EU:ta ollut. Jos Suomessa olisi markka edelleen, niin ylläolevan kappaleen tavoin, vähänkään enemmän omaisuutta omistavat pyrkisivät katsomaan, kuinka suuri omaisuudesta olisi riippuvaista markan ulkoisesta arvosta. Siksi toiseksi, kokemukset 90-luvun alun devalvaatiosta eivät ole yksinomaan myönteisiä. Devalvaatiopäätös tuolloin syöksi joitakin jo ennestään kuilun reunalla tasapainotelleita valuuttavelkaisia yksityisyrittäjiä konkurssiin. Ja tunnetusti Suomessa ylivelkaantumisen hintaa maksetaan pitkään. Pitkälle 2000-luvulle oli tapana, että "velkavankeus" kestää lopun ikää, nykyään se on rajoitettu 15 vuoteen, jona aikana velka on ulosottokelpoinen ja ylimääräiseen 4 vuoteen, jona aikana ei vielä saa luottokelpoisuuttaan takaisin, siis asiansa kunnolla (ilman törkeää rikosta) munaavan "tuomion" pituus on 19 vuotta.

Luterilainen kirkko ELCA suosii homoseksuaalisuutta

Yhdysvaltain vaikutusvaltaisin evankelisluterilainen kirkkokunta ELCA on ilmeisesti päättänyt tuhota itsensä. Toisin, kuin sen suomalaisilla tai ruotsalaisilla sisarkirkkokunnillaan, sillä ei ole valtionkirkkoasemaa, vaan se on pelkästään jäsenrahoituksen varassa oleva vapaakirkko. Kaikesta tästä huolimatta se on päättänyt hyväksyä avoimesti homoseksuaalisten pastorien toimimisen virassa, mukaanlukien sen, että heillä saisi olla sukupuolisuhde samaa sukupuolta olevan kanssa. On ennustettavissa, että heidän edessään on erittäin kivinen tie.

PS. Täydennän tätä vielä hieman Suomen tilanteella. Turun piispa Kari Mäkinen on vastikään pidetyillä Kirkkopäivillä Jyväskylässä käyttänyt hyväkseen 90-luvun lopulta asti Suomessa lailliseksi säädettyä mahdollisuutta julkisesti kehottaa muita ihmisiä homoseksuaalisuuteen. Hän nimittäin totesi, että "Meidän täytyy löytää keino, jolla kirkko voi osoittaa tukea ja rohkaisua samaa sukupuolta olevien parisuhteelle". Voisiko tuon sen selvemmin sanoa. Yhä useammalle tulee houkutus erota kirkosta.

Hallitusta kiinnostavat rahoittajiensa edut kansantalouden vahingoista välittämättä

Vaalirahakohua pohditaan edelleen, jonkin aikaa sitten eräs moraalia todellakin liian pitkälle venyttänyt liikemies laitettiin telkien taakse odottamaan oikeudenkäyntiä. Tällä hetkellä voidaan pitää kauhistuttavana sitä, kuinka suuri valta vaalirahoittajille on muodostunut sen perusteella, että menestyneet puolueet edelleenkin kunnioittavat rahalähteitään enemmän kuin äänestäjiä.

Tällä hetkellä budjetin muodostaminen näyttää siltä, että kompromisseja haetaan väärältä suunnalta, molemmat suuret hallituspuolueet yrittävät kynsin hampain saada omia veronkevennysideoitaan läpi ja valtiontaloudelle on katastrofi, jos kompromissi pitää sisällään sen, että ne kaikki veronalennukset toteutettaisiin ja velanottoa edelleen lisättäisiin.

Olen myös kirjoittanut tässä blogissa aiemmin yliopistouudistuksen riskeistä. Jotkut näistä riskeistä voivat realisoitua hyvinkin pian. Oireellista on se, että ei niin Aalto-yliopistossa kuin Tampereen teknillisessä yliopistossakaan uskallettu oikeasti avata aiempaa hallituksenvalintapäätöstä, vaan valittiin valtaan samat näiden yliopistojen täysin ulkopuoliset hallitukset! Toiseksi Aalto-yliopiston, jota on aikaisemmin hehkutettu huippuyliopistona ja juuri sellaisena yliopistona, jonka olisi kaikkien helpoin kerätä uuden järjestelmän mukaista rahoitusta, vastavalittu rehtori Tuula Teeri on jo nyt joutunut varoittamaan yritysrahojen keruun hankaluuksista.

Viimeistään seuraava hallituskausi saattaa tuoda mukanaan ennennäkemättömiä hankaluuksia ja heikennyksiä suomalaiseen sosiaaliturvaan ja opiskelijan asemaan.

Vaikeasti pureskeltavia urheilusuorituksia

Viime aikoina lehdet ja verkkosivut ovat täyttyneet "sensaatiomaisista" urheilu-uutisista. On esimerkiksi tehty eräs maailmanennätys ja nyt viimeisimpänä eräs nimekäs urheilija on epäonnistunut urheilusuorituksessaan suorastaan "käsittämättömällä" tavalla. Mielestäni kuvio on kuin suoraan Lahden MM-kilpailuista, tuolloinkin hehkutettiin voittoja aiheettomasti ja sen jälkeen ja siinä sivussa tapahtui kummallisia flunssaan sairastumisia ja suksisauvan katkeamisia. On nimittäin niin, että urheilijan takana ovat aina valmentajat ja urheilulääkärit. Jos heidän kauttaan kulkee sisäpiiritietoa, että tietyt "valmistautumis- ja virkistysmenetelmät" ovat erityisessä syynissä, niin silloin urheilijan on keksittävä ainakin viime hetken keino välttyä palkintopallisijoitukselta.

Toivon, että nykyisissä tapauksissa testattaisiin sekä palkintopallisijoituksen saaneet, että sellaiset, jotka ovat aiemmin tehneet hyviä tuloksia, mutta epäonnistuneet jollakin yllättävällä tavalla.

Kalliomäen idea SDP:n "yksinvallasta"

Suomessa on nyt ja todennäköisesti pitkään jatkossakin "kaksi kolmesta"-hallituksenmuodostamisperiaate, jossa kaksi suurinta puoluetta muodostaa hallituksen RKP:n ja tilanteesta riippuen korkeintaan kahden muun apupuolueen kanssa. Se kolmas iso puolue, joka kulloinkin joutuu oppositioon, joutuu aina jossakin vaiheessa vaalikautta "räksyttämään" tai tekemään teatraalisia ulostuloja. Viime vaalikaudella tällaista nähtiin Kokoomukselta, nyt SDP:n Antti Kalliomäeltä, joka on esittänyt, että SDP tähtäisi muodostamaan jatkossa hallituksen ilman Kokoomusta tai Keskustaa. Tällaiseen oikeuttavista vaalituloksista ollaan niin kaukana, että Kalliomäki tuskin uskoo puheisiinsa itsekään. Idea lienee niin "proosallinen", että tarkoituksena on räväkkyydellä saada aikaan vaaleja varten noste edes toiselle sijalle ja muodostaa loppujen lopuksi sulassa sovussa punamulta- tai sinipunahallitus.

Elintarvikeveron alennuksen peruuttaminen voi olla taloudellisesti perusteltua

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alennussuunnitelma on muodostumassa aiemmin kuviteltuakin ongelmallisemmaksi. Alunperin oli tarkoitus, että ravintolaruoan verotus olisi laitettu täysin samalle viivalle vähittäismyynnin arvonlisäverotuksen kanssa, jolloin olisi päästy myös eroon eräistä monimutkaisista kytköksistä lounasseteleihin (nykytilanteessa lounassetelillä voi ostaa kaupasta ruokaa erittäin monimutkaisin ehdoin, jotka on rajattu tietyllä tavalla palvelutiskeihin ja sisältävät poikkeuksia esimerkiksi tuoremehujen osalta).



Nyt kuitenkin on havaittu, että ravintoloiden arvonlisäveron pudottaminen kauttaaltaan 22%:sta 12%:iin tulisi valtiolle liian kalliiksi. Tämä on tottakai oikea havainto näin taantuma-aikana. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa erikoiseen jaotteluun, jossa ravintolat voisivat myydä ruokaa erilaisiin arvonlisäverokantoihin riippuen siitä, ottaako asiakas ruoan mukaansa, vai syökö sen rauhallisesti nauttien ravintolan sisällä. Tällainen voi johtaa kummallisiin verokeinotteluihin, ravintolatilojen jaotteluihin, ravintola-alan työmarkkinahäiriöihin ja ravintoloiden palvelutason huonontumiseen.

Mielestäni elintarvikeveron harmonisointi on OK, mutta ei sellaiselle tasolle, että siitä aiheutuisi valtiolle perustelemattomia menoja. Eräs ratkaisu on perua ruoan arvonlisäveron alennus 17%:sta 12%:iin ja laittaa yleiseksi arvonlisäveroksi sekä ravintola- että vähittäismyyntiruoalle vaikkapa 18%.

Venäjän ja Georgian tilanne taas kärjistymässä?

Verkkouutiset julkaisi hetki sitten seuraavan artikkelin:
Venäjä varoitti Georgiaa olevansa valmis voimankäyttöön
Tällainen on sikäli huolestuttavaa, että Venäjän syytöksissä esiintyy samantapainen äänenpaino kuin Suomen talvisotaa edeltäneiden Mainilan laukausten tapauksessa ja Viron miehitystä edeltäneessä sukellusvene Orzelin pakenemisen tapauksessa. On pelättävissä, että Venäjä etsii provokaatioiden avulla itselleen tekosyytä miehittää loputkin Georgian alueesta ja liittää itseensä. Abhasia ja etelä-Ossetiahan venäläisillä on jo hallussaan. Pidän epätodennäköisenä, että nykytilanteessa Georgialla olisi mitään syytä tai Georgia uskaltaisi pommittaa miehityksen alla olevaa etelä-Ossetian maakuntaansa.

Eutanasiakäytännöissä on teloituskäytännöiksi muuttumisen vaara

Viime päivinä on Suomessa käyty yhä enemmän eutanasiaa eli armokuolemaa koskevaa keskustelua. Keskustelijoiden enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että Suomen tulisi Hollannin, Belgian ja Sveitsin tavoin tarjota parantumattomasti sairaille mahdollisuutta kuolinapuun, eli siihen, että he ilmaisisivat oman vakaan tahtonsa ja lääkäri myrkyttäisi heidät hengiltä samalla kolmiosaisella ruiskumenetelmällä kuin Yhdysvalloissa kuolemaantuomitut teloitetaan. Ideassa on omat puolensa, mutta myös pahat vikansa, eivätkä eutanasian kaikki ongelmat suinkaan liity juutalais-kristillisestä perinteestä ja Hippokrateen valasta lähteviin kieltoihin tappaa (syytön) ihminen.

Eutanasian toinen ongelma on se, että monissa maissa, joissa sitä on käytetty aikaisemmin ja joissa sitä käytetään nyt, sen käyttö tuppaa laajentumaan tilanteisiin, joita nykyään ilman muuta voitaisiin pitää henkirikoksina. Vanhukset tai kehitysvammaiset saatettaisiin tappaa siksi, että vaakakupissa painaisi sukulaisille tai yhteiskunnalle tulleen hoitotaakan ennenaikainen keventäminen tai silkka raha. Hollannissa itse asiassa on ollut jo pitkään käytäntönä vanhempien mahdollisuus päättää kehitysvammaisen lapsensa murhaamisesta "hyvän terveydenhuollon nimissä".

Kannatan ennemminkin sitä, että lääketiede keskittyy jatkossakin sairauksien ja vammojen hoitoon. Jos parantuminen näyttää ilmeisen mahdottomalta tai epätodennäköiseltä ja potilas itse ei halua aktiivista hoitoa jatkettavan, on tällöin kuitenkin tarjottava mahdollisuus tehokkaaseen kivunlievitykseen, oireenmukaisiin hoitoihin ja arvokkaaseen ja rauhalliseen ympäristöön. Tapauksissa, joissa on mitään toivoa jäljellä ja potilas ei itse ole varta vasten jatkohoidosta kieltäytynyt, tulee lääkärien työskennellä aktiivisesti hengenvaaran poissulkemiseksi ja potilaan terveyden kohentamiseksi.

Samalla kun hedelmöityshoitolaki avataan, tulisi muiden kuin heteroparien hedelmöityshoidot kieltää!

Kaksi vuotta hedelmöityshoitolain (1237/2006) säätämisen jälkeen, se joudutaan palauttamaan tietyiltä osin uudelleen eduskuntaan. Syynä on se, että laki on todettu ristiriitaiseksi EU:n direktiiveihin perustuvan kudoslain kanssa, koska hedelmöityshoitolain 19 § määrää luovuttajan tiedot säilytettäväksi vain 2 vuotta ennen hävittämistä, kudoslaissa sen sijaan edellytetään säilytysajaksi vähintään 30 vuotta. Vaikka se ei uutisista suoraan käynytkään ilmi, kysymyksessä on vakavampikin asia, koska laki on ristiriidassa myös itsensä kanssa (4. luku, tiedonsaantioikeus) ja rikoslain kanssa, jossa sukusolujen luovuttajien tietojen hukkaamista käsitellään vankeusrangaistusuhkaisena lapsen identiteetin loukkaamisrikoksena.

On siis ilman muuta tärkeää, että tämä korjaus käsitellään eduskunnassa mahdollisimman nopeasti.

Samalla pitäisi hedelmöityshoitolaki avata muutenkin ja tiukentaa sitä. Se ei tällä hetkellä täytä tietyiltä osin tällaiselle toiminnalle sopivia eettisiä periaatteita. Ongelmia on edellisen lisäksi ainakin kolme; ensinnäkin hedelmöityshoitolaissa ei kielletä hedelmöittämistä lähisukulaisen sukusolulla niin, että hedelmöitys aikaansaisi liian läheistä sukua keskenään olevien siittiö- ja munasolun yhtymisen, toiseksi vaikka hedelmöityshoitolaki kieltää toisintamalla (kloonaamalla) saatujen alkioiden käytön, se ei kiellä keinotekoisten sukusolujen käyttöä. Nykyään on tehty yhä enenevässä määrin tutkimuksia, jolla on yritetty luoda esimerkiksi siittiöitä miesten tai naisten luuytimistä, joissakin kokeissa on vastaavasti käytetty muiden eläinten soluja ja mitokondrioita.

Kolmanneksi, hedelmöityshoidot tulisi ehdottomasti jatkossa rajata vain naisen ja miehen muodostamille pareille, joista molemmat sitoutuvat syntyvän lapsen vanhemmuuteen. Monet lapset jäävät erilaisista syistä ilman isää tai äitiä väistämättä, mutta yhteiskunnan ei tulisi varta vasten tarjota sellaisia terveydenhoitopalveluita, joissa tällainen ongelma jo lähtökohtaisesti toteutuisi. Lapsen etu ei voi myöskään olla äidin lesbokumppanin tai isän homokumppanin vahvistaminen vanhemmaksi.

Sosiaaliturvan leikkausten välttäminen ei riitä

Tänään on kuultu joitakin rohkaisevia merkkejä alkavan budjettiriihen yhteiskunnallisen vastuun puolesta, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) on lupaillut, ettei sosiaaliturvaa leikattaisi, vaikka talous joksikin aikaa ajautuisikin deflatoriseen kehitykseen. Nykytilanteessa tällainen ilman muuta on ainoa moraalinen vaihtoehto.

Kolikon kääntöpuolta ja sitä hankalampaa päätöstä ei toisaalta vielä ole kuultu. Tosiasia on, ettei voi elää jatkuvasti vain velaksi, johan siitä on esimerkiksi Euroopan keskuspankkikin varoittanut. Tämä merkitsee sitä, että tavalla tai toisella on varmistettava, että valtion budjetti saataisiin vaikeassakin tilanteessa kuitenkin viimeistään hallituskauden loppuun mennessä tasapainoon. On siis mietittävä verotuksen rakennetta, vältettävä tuloveron progression keventämistä tai yritysverotuksen keventämistä ja kiinnitettävä tarkempaa huomiota myös ympäristöverotukseen ja monimutkaiseen verovähennysten viidakkoon. Jo nyt on väläytelty aiemmin suunnitellun ravintoloiden arvonlisäveron alennuksen perumista.

Formula 1:ssä ihmeellistä onnea

Toisin kuin tieliikenteessä yleensä, Formula 1:ssä on, huolimatta huomattavasti reippaammista nopeuksista, vältytty kuljettajien kuolemalta kilpailussa tapahtuneissa onnettomuuksissa yli 15 vuoden ajan. Toisaalta Formula 2:ssa tapahtunut Henri Surtees:in kuolonkolari, nyttemmin Formula 1:ssä tapahtunut Ferrari-tallin Felipe Massan vakavaan loukkaantumiseen johtanut onnettomuus ja eräät muut läheltä-piti tilanteet, ovat osoittaneet, ettei onni voi aina olla edes osittain myötä. Kuolonkolarit ovat kuninkuusluokassakin ennen pitkää taas valitettava tosiasia.

Kaikkia riskitekijöitä, kuten törmäyksissä irtoavia osia, ei saada helposti eliminoitua kokonaan, mutta kannattaa keskittyä niihin turvallisuusparannuksiin, mihin voi. Esimerkiksi Renault-tallin rankaiseminen varikolla irtonaiseksi jätetystä ja varikolta lähdön jälkeen irti pomppineesta Fernando Alonson auton etypyörästä, oli aivan oikein. Toivottavasti kilpailukieltorangaistus seuraavaan kisaan ei valituksissa muuttuisi. Olen itse kiinnittänyt erityistä huomiota seuraaviin Formula 1:tä pahimmin vaarantaviin seikkoihin, joista pitäisi luopua:

• Katuradat tai niiden tapaiset radat, esimerkiksi Monaco, Valencia, Montreal ja Singapore. Monet onnettomuudet ovat olleet sellaisia, että niissä on riittävillä turva-alueilla ja auton hidastumisella, samoin kuin rengasvallilla, ollut merkitystä seuraamusten hillitsemisessä. Radoilla, joissa molemmilla puolilla on koko ajan mutkissakin vieressä teräkset ja betonit, ei voi edes kuvitella, millaista jälkeä tulee, jos jonkun auto karkaa käsistä.


• Slicksit. Nämä ovat erittäin vaarallisia, jos vähäinen sade alkaa osassa rataa ja kilpailutilanne on erityisen tiukka.


• KERS. Ei vaatine selitystä.
  

Jyrki Kasvi (vihr) ja poskettomat palkankorotusvaatimukset

Oikein säpsähdin kun luin äskettäin MTV3:n sivulle ilmaantuneen uutisen:

Vihreiden varapuheenjohtaja: Kansanedustajille roimat palkankorotukset

Ei niin, etteikö kansanedustajien ja valtaapitävien palkkoja olisi aiemminkin nostettu riippumatta talouden suhdanteista ja samalla kun esimerkiksi eläkkeet tai opintotuet jäävät hintakehityksestä jälkeen. Aina yhtä röyhkeätähän se on. Sen sijaan hämmästyin enemmän siitä, kuka tuollaisen avauksen tällä kertaa teki, koska kyseessä on aiemmin etenkin korkeakouluopiskelijoiden ja nuoren akateemisen väen suosiossa ollut ja aiemmin tietoyhteiskuntapolitiikalla ansioitunut Jyrki Kasvi. Käytän tässä sanaa "aiemmin", koska Vihreiden hallitukseen pääsy on tietysti pehmentänyt ja tylstyttänyt myös hänenkin yhteiskunta-aktiivisuuttaan ja rutinoittanut pelkkien juoksevien hallinnollisten asioiden pyörittelyyn.

Poliitikot tekevät myös paljon omaan uraansa vaikuttavia valintoja. Puolue- ja hallituskuvioiden broilerigrilli ei Suomessa aina takaa pelkältään kultaa ja kunniaa. Valtapoliittinen ura voi katketa myös siihen, että poliitikko liikaa erkaantuu äänestäjistään.

Murrosikäisten huostaanottojen taustojen salamyhkäisyys

(Kirjoituksessa käytetty aihekuvitusta, kuva on Wikipediasta ja esittää erästä siperialaista lastenkotia.)

Viime aikoina on ollut paljon uutisia, joissa teini-ikäiset nuoret ovat luvatta poistuneet ns. koulukodeista tai perhekodeista ja heidät on sittemmin löydetty jostakin suuremmasta kaupungista kavereiden luota. Useimmat ohittanevat nämä tapauset olankohautuksella, kadonnut henkilö kun löytyi hengissä ja hyvässä kunnossa ja pääsee takaisin kotiinsa. Se, mihin näissä uutisissa ei ole kiinnitetty huomiota, on se, miksi kyseiset nuoret ovat näihin laitoksiin alunperin joutuneet ja miten heidän henkilökohtaista vapauttaan on niissä rajoitettu. Jos heillä ei ole laitoksista normaalia pääsyä ulos vapaa-ajalla, ja tavanomaisia yhteydenpitomahdollisuuksia, on erittäin luonnollista, että he haluavat etenkin kauniina kesäpäivinä päästä niistä vaikka omin lupineen ulos tuulettumaan.

Erityisesti pitäisi selventää sitä, onko koulukoteihin joutumisen syy ollut nuorissa itsessään ja kuinka vakavasta syystä on kysymys. Ovatko he syyllistyneet johonkin vakavaan rikokseen, tai ajautuneet pahoihin päihdeongelmiin, kenties lintsanneet koulusta? Vai onko kyseessä nuorista riippumaton syy, esimerkiksi se, etteivät heidän vanhempansa ole päihde- tai mielenterveysongelmien vuoksi kykeneväisiä heistä huolehtimaan?

Näin erilaiset taustat tarkoittavat sitä, että sen pitäisi ehdottomasti vaikuttaa koulukotiin joutuneen huostaanotetun nuoren kohtaloihin ja henkilökohtaisiin oikeuksiin. Ne, jotka on otettu huostaan vanhemmista (tai näiden puuttumisesta) johtuneista syistä tai vähäisistä, ei-kriminalisoiduista syistä, tulisi ehdottomasti sijoittaa eri laitoksiin kuin ne, jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Pitäisi myös tehdä seuraavanlainen jaotus huostaanoton kestolle:

• Vakaviin rikoksiin syyllistyneiden nuorten sijoittamisesta koulukotiin päättäisi tuomioistuin. Tuomioistuin myös määrittäisi sijoitusajan pituuden. Näin sijoitetut nuoret laitettaisiin sellaisiin koulukoteihin, jotka ottavat vastaan yksinomaan rikosten vuoksi tuomittuja ja joiden turvallisuustaso on tämän mukainen.


• Muista syistä huostaanotetut nuoret tai sellaiset, jotka ovat olleet rikoksen vuoksi koulukodissa tuomioistuimen säätämän ajan ja joita ei voida palauttaa kotiinsa, tulee sijoittaa erillisiin laitoksiin, joissa he lähtökohtaisesti ovat vapaita kansalaisia. Tietysti huomioiden oppivelvollisuuden, lait ja alkoholin ja tupakan ikärajoista seuraavat rajoitteet. Näissä tapauksissa olisi myös pyrittävä palauttamaan nuori vanhempiensa luokse niin pian kuin mahdollista.

Näiden suuntaviivojen noudattamisella ja niistä tiedottamisella voitaisiin objektiivisemmin arvioida koulukoti-olosuhteiden taustoja, niistä luvatta poistumisen vakavuutta tapauskohtaisesti ja saada läpinäkyvyyttä murrosikäisiin kohdistuviin lastensuojelutoimiin.

Oppivelvollisuuden kesto

Tänään on MTV3 julkaissut artikkelin suomalaisten mielipiteistä oppivelvollisuuden kestosta:

Suomalaiset haluaisivat pidentää oppivelvollisuutta

Artikkelin mukaan suomalaiset kannattaisivat yleisesti oppivelvollisuuden pidentämistä koskemaan peruskoulun lisäksi myös toisen asteen koulutusta (= lukiota tai ammattikoulua). Toisaalta opetusministeri Henna Virkkunen (kok) ei ole valmis tuomaan asiaa hallituksessa esiin eduskunnalle.

Ministerin kanta on ymmärrettävä, johtuen budjettivaikutuksista. Toisaalta nykymaailmassa pelkkä peruskoulun käyminen on usein ammatinvalinnan kannalta täysin riittämätöntä ja vaikuttaa huomattavasti ihmisten elämänlaatuun ja elintasoon. Tästä syystä oppivelvollisuuden pidentämiskysymys ei ole yhdentekevä. Itse kannatan kompromissia, jossa oppivelvollisuutta laajennettaisiin yhdellä vuodella, kattamaan joko kymppiluokan tai toisen asteen oppilaitoksen ensimmäisen vuosikurssin. Mitä ilmeisimmin tällä lähtöpanostuksella saadaan useimmiten aikaiseksi myös motivaation nosto toisen asteen koulutuksen loppuunkäymiseksikin.

Väkivalta- ja seksuaalirikosten rangaistuksia korotettava

Suomessa on maailmanmittakaavan perusteella erittäin löyhät tuomiot väkivalta- ja seksuaalirikoksista. Teoista, jotka ovat vakavasti vahingoittaneet uhria, tuottaen joskus paitsi fyysisiä vammoja, myös elinikäisiä henkisiä traumoja, tyydytään langettamaan rangaistuksia asteikkojen alapäästä, esimerkiksi niin, että alle murrosikäistä lastakin seksuaalisesti hyväksikäyttänyt tai toisen ihmisen väkipakolla raiskannut aikuinen voi selvitä teosta ehdonalaisella vankeustuomiolla ja mitättömillä korvausvelvollisuuksilla. Toisaalta Suomessa vastaavasti langetetaan talous- ja tekijänoikeusrikoksista tekojen laatuun ja haitallisuuteen nähden varsin kovia tuomioita. Myös huumausainerikoksista saa ankaria rangaistuksia, vaikka niissä on yleensä lieventävänä asianhaarana se, etteivät huumeiden välittäjät ole käyttäneet suoraa pakkoa tai väkivaltaa saadakseen asiakkaat ostamaan tuotteitaan tai huumausainetta on vain pidetty hallussa.

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) kommentoi tämän päivän Helsingin Sanomissa näin:

Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) ymmärtää mutta toppuuttelee vaatimuksia, joiden mukaan seksuaalirikoksia koskevaa lainsäädäntöä pitää ryhtyä välittömästi kiristämään. Vaatimukset ovat nousseet julkisuudessa esiin taas sen jälkeen, kun Itä-Suomen hovioikeus lievensi 15-vuotiaan raiskaamisesta tuomitun poliisimiehen rangaistuksen ehdolliseksi aiemmin tällä viikolla.

Ministeri korosti, että lapseen kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten koventamista pohditaan jo oikeusministeriön työryhmässä.

Myös aikuisiin kohdistuvien rangaistusten koventamistarvetta arvioidaan vielä tällä vaalikaudella, kun Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimukset ovat valmistuneet. Brax huomauttaa myös, että aikuisiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistukset ovat jo nousseet merkittävästi kymmenen viime vuoden aikana. Yksittäistapausten perusteella ei kuitenkaan voida pikaisesti tehdä koko oikeusjärjestelmää koskevia muutoksia.

Pidän Braxin perusteluja epätyydyttävinä. Tällaista tärkeää asiaa tyydytään vain pohtimaan vuosikausia työryhmissä, kun jostakin syystä esimerkiksi epäeettiset ja viattomien lasten asemaa huonontavat adoptiolain muutokset ovat tulleet sieltä ulos kuin vettä valaen. Sitäpaitsi kritiikki ei nyt kohdistu enää mihinkään yksittäistapaukseen, vaan pitkäaikaiseen oikeuskäytännön väärin muotoutumiseen. Tuomioistuimet eivät voi valuvikaa korjata, vaan ainoa keino vapauttaa ne soveltamasta aiempia ennakkopäätöksiä, olisi säätää eduskunnassa reilusti ankarampi laki.

Finlexissä julkaistusta Suomen rikoslaista ilmenee, että väkivaltarikoksissa on nykyään 3 vakavuusastetta ja niiden rangaistukset tyypillisesti:

• Törkeä tekomuoto: 2-10 vuotta vankeutta.
• Tavanomainen tekomuoto: 1-6 vuotta vankeutta.
• Lievä tekomuoto: korkeintaan 3 vuotta vankeutta.

(Edellinen esimerkki on raiskauksen tyypeistä.) Mielestäni asianmukaisempi rangaistusten mittaamisväli saman vakavuusasteen väkivalta- ja seksuaalirikoksissa olisi:

• Törkeä tekomuoto: 6-12 vuotta vankeutta.
• Tavanomainen tekomuoto: 2-10 vuotta vankeutta, ei koskaan ehdollisena.
• Lievä tekomuoto, silloin kun se rikostyypissä on aiheellista olla: [sakkoa tai] korkeintaan 3 vuotta vankeutta.

Raiskauksen kohdalta lievän tekomuodon (pakottaminen sukupuoliyhteyteen) pitäminen rikoslaissa, on kyseenalaista, koska jostakin syystä aivan liian monet ja vahingolliset teot joutuvat tähän kategoriaan, sen sijaan pahoinpitelyrikoksissa tällaisen säilyttäminen on aiheellista. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön kohdalla voitaisiin säätää erityisiä perusteita liittyen tekijän ja uhrin väliseen asemaan ja ikään, jolloin tekoa ei sitovasti voitaisi tuomita lievän kvalifioinnin mukaan. Esimerkiksi niin, että jos 18 vuotta täyttänyt olisi sukupuoliyhteydessä alle 12-vuotiaan kanssa tai 21 vuotta täyttänyt olisi sukupuoliyhteydessä alle 14-vuotiaan kanssa, niin tuomioistuin olisi velvoitettu syylliseksi todetessaan noudattamaan vähintään tavanomaista törkeysasteen luokittelua ja siten tuomitsemaan vähintään 2 vuoden ehdottomaan vankeuteen.

Pimeä vaalirahoitus halveksii demokratiaa

Viime aikoina on keskusteltu paljon kolmen suurimman puolueen rahoitusmalleista, jotka perustuvat puoluetuen lisäksi erilaisiin liike-elämän ja järjestöjen kautta kanavoituviin lahjoituksiin. Tällainen vaali- ja toimintarahoitus on tietyssä mielessä luonnollista, monet ihmiset haluavat tukea itselleen arvokkaita asioita. Maksetaan esimerkiksi kirkollisveroja, järjestöjen jäsenmaksuja ja osallistutaan keräyksiin.

Ongelmana on se, jos rahoitus on hämärän peitossa. Kun nimittäin äänestämme vaaleissa jotakin puoluelistaa, niin emme vaikuta ensisijaisesti äänestetyn henkilön mielipiteiden kautta, vaan kyseisen puolueen taustavaikuttajien mielipiteiden kautta. Etenkään budjettiasioissa hallituspuolueiden edustajat eivät sooloile, vaan noudattavat hallitus- ja ryhmäkuria. Jos puoluerahoituksen alkuperä ei ole tyydyttävästi selvillä, emme tiedä, mitä ja keitä nämä taustavaikuttajat ovat. On äänestäjiä ärsyttävää ja halveksivaa, että nämä seikat tulevat ilmi vaalien jälkeen kesken kautta tai eivät tule ilmi lainkaan.

Suomalaisen demokratian paremmaksi toteutumiseksi vaalirahoituksen avoimmuudesta pitäisi mahdollisimman nopeasti saada selkeät lait, joissa olisi myös rangaistusuhka ja edustajantoimesta erottamisen uhka pahojen väärinkäytösten sattuessa. Tähän mennessä Suomea on suojannut pitkään vakiintunut rauhallinen poliittinen kulttuuri, mutta poliittisesti turbulentimmissa maissa tällaiset sotkut saattaisivat romahduttaa hetkessä kokonaisen maan demokratian, itsenäisyyden ja ihmisoikeuksien perustan. Kysymys on osittain samoista asioista kuin siitä, että vaalisalaisuutta ja vaalitavan läpinäkyvyyttä ei sovi modifioida rauhallisissakaan olosuhteissa esimerkiksi huonosti toteutetuin sähköisin äänestysmenettelyin.

Länsimetron tahallinen viivyttäminen on karhunpalvelus pääkaupunkiseudulle

Nyt on tullut uutinen, että länsimetron rakentamista yritetään viivyttää maanalaista rakentamista koskevilla kaavavalituksilla. Lisäksi Espoon valtuustossa ainakin Kurt Byman (sit) on yrittänyt vedota myös siihen, että länsimetropäätös olisi "lainvastainen" ja "Helsingin kaupungin painostamana tehty". Jälkimmäiseen väittämään Helsingin kaupungin osuudesta yhdyn, mutta edelliseen, jonka mukaan päätös olisi laiton, en.

Länsimetro palvelee koko pääkaupunkiseudun etua ja on olennainen osa metropolialueen tarpeellista infrastruktuuria. Länsiväylä on aamuisin erittäin tukkoinen yksityisautoista ja bussissa matkustaminenkin siellä on aika ajoin varsin hurjaa. Tuon tuostakin näkee hyvin vaarallisia tilanteita, kun joku hermostuneena poukkaisee autollaan laittomasti keskeltä jonoa bussikaistalle raskaan bussin eteen. Länsimetro olisi siis jo matkustusmukavuuden ja turvallisuuden kannalta perusteltu.

Jos Kurt Byman tai muut länsimetroa vastustavat valtuutetut teoriassa saisivat tahtonsa läpi Espoon kaupunginvaltuustossa, olisi heitä kiittäminen välittömästi seuraavasta Helsingin esittämästä pakkoliitosvaatimuksesta, joka todennäköisesti on ollut itäisen satamakaupungin pöytälaatikossa jo pidempään. Se kortti olisi ilman muuta otettu esiin peruuttamattomalla tavalla, jos Espoon aikaisempi länsimetropäätös olisi ollut kielteinen. Vaihtoehtoina on joko, että länsimetro rakennetaan Espoon alueelle tai Espoosta Helsinkiin pakkoliitettävälle alueelle, pidemmän päälle ei muita.

Formula 1:n kulukatto

Viime aikoina Formula 1:n tulevaisuus on alkanut näyttää entistäkin uhatummalta. Syynä tähän ovat suurimman osan talleista ja FIA:n väliset riidat sääntömuutoksista ja tallien kulukatosta. Riita on tallien suhteen täysin aiheellinen, koska kysymys on autourheilun kuninkuusluokasta, eikä esimerkiksi juniorisarjasta tai alemmasta sarjasta. Jos kulukaton vuoksi Formula 1 ei voi ottaa tarpeeksi irti autojen kalliilla kehitetystä tekniikasta ja aerodynaamisista uudistuksista, niin sitten joku muu autourheilusarja sen tulee tekemään. Se, että suurin osa nykyisistä talleista, mm. aiemmat mestarit Ferrari ja McLaren, että nykyinen johtotähti, Brawn, pakenisivat pois Formula 1:stä ja jättäisivät tilalle vain liudan matalan budjetin talleja ja kokemattomia kuljettajia, olisi Formula 1:lle katastrofi. Arvostuksen vähentyessä kaikkoaisivat myös mainostajat.

Formula 1:tä on syytetty myös tempoilevista sääntöuudistuksista. Erityisesti kuljettajien keräämien pisteiden merkityksen vähentämistä ja pelkkien voittojen laskemista voidaan pitää myös kustannustehokkuuden kannalta epäsuotavana. Voittojen korostaminen tasaisuuteen verrattuna johtaa suurempaan riskinottoon ja moottorien ja muiden teknisten osien suurempaan kulutukseen. Tallit ovat halunneet asian stabiloimiseksi pitää tämän vuoden säännöt kerrankin täysin ennallaan seuraavaa kautta varten.

Ihmettelen lähinnä kulukattokysymyksen todellisia intressiosapuolia. Max Mosley ja Bernie Ecclestone eivät rahamiehinä lähtisi omasta aloitteestaan tekemään noin riskialttiita siirtoja. Siksi oma teoriani on, että Formula 1:een kohdistuu tällä hetkellä vielä piilossa oleva poliittinen paine. Ympäristökysymykset ja taloudellinen taantuma ovat saattaneet herättää joissakin maissa närää ja on jopa mahdollista, että joidenkin maiden ministerit olisivat saattaneet yksityisesti ilmaista esimerkiksi Mosleylle, Ecclestonelle ja FIA:n johdolle, että jos lajissa ei tapahdu säästöihin viittaavia muutoksia, niin se saattaa tulla julistetuksi joissakin nykyisistä tärkeistä seuraajamaista laittomaksi. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, johon tultaisiin tulevaisuudessa polttoaineiden hintojen voimakkaasti noustessa, öljyn jäädessä riittämättömäksi kaikille ja mahdollisten säännöstelytoimenpiteiden tullessa voimaan.

Todellinen tilanne ja taustasyyt tulevat varmasti tulevaisuudessa esiin, sekä skenaariossa, että Formula 1 jatkaa ilman kulukattoa tai että perustettaisiin kilpaileva sarja, jossa ei olisi kulukattoa.

Voihan vattu, kohta on juhannus

Kesä alkaa kohta olla lähellä tähtitieteellistä puoltaväliään, ja perjantain ja lauantain välisenä yönä vietetään jälleen juhannusta. Juhannuksen läheisyyden ovat huomanneet myöskin eräät virvoitusjuomien valmistajat. Olen viime päivinä säännöllisesti nähnyt busseissa ja metrotunneleissa mainoksia, joissa keskitytään nimenomaan makeisiin, limonadeja muistuttaviin alkoholijuomiin ja käytetään alaikäisiä kosiskelevaa kieltä, välillä erogeenisten alueiden nimiäkin hipovia sanaleikkejä. Huomattakoon, että esimerkiksi oluita tai laadukkaita aitoja siidereitä ei mainosteta lainkaan yhtä paljoa. Tämän rinnalle voisi nostaa myös alkoholijuomia koskevat "kissanainen"-mainokset ja radiomainoksen, jossa viini yhdistettiin nuoreen romanssiin.

Tällaisella kampanjoinnilla alkoholijuomateollisuus tekee itselleen karhunvatukkaisen palveluksen. Jos se osaisi itse säädellä itseänsä mainosasiassa ja noudattaa vähemmän alaikäisiä houkuttelevaa linjaa, niin se voisi jäädä myös paremmin rauhaan eduskuntakeskusteluilta ja hallituksen paineilta. Koska itsesäätely kuitenkin näyttää niinkin puutteelliselta kuin se on, niin on hyvinkin mahdollista, että asiassa tullaan näkemään hallinnollisia päätöksiä, jotka ovat paljon rajumpia ja kaupan sektorin kannalta epämiellyttävämpiä kuin mihin olisi muuten päädytty.

Esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea; pikaluottoyhtiöiden toimintaa on alettu suitsia rajusti (mikä on itsessään hyvä asia), samoin tupakkatuotteet ja tupakointi joutuvat jatkuvasti ahtaammalle. Ravintoloiden tupakointikiellon johdettua energiasyöppöihin talvilämmitettyihin terasseihin, jäänee se terassitupakointikin monilta väliaikaiseksi iloksi.

Eurovaalit ohi, vasemmisto ongelmissa

Europarlamenttivaalit ovat sitten ohitse ja tulos melko lailla odotettu. Tietysti SDP:lle ja erityisesti vasemmistoliitolle se laittaa paljon mietittävää, koska syyttä suotta vaalitappio oppositioasetelmista tuskin on tullut. Pidän todennäköisenä, että kentän "punaisen laidan" ongelmat ovat tulleet keskenään eri syistä.

SDP:n ongelmana on se, ettei se voi uskottavasti oppositiossa ollessaan tarjota sosiaalisempaa ja perinteisesti vasemmistolaisempaa vaihtoehtoa porvarihallitukselle. Silloin kun SDP oli hallituksessa, nähtiin nimittäin nykyistäkin porvarillisempaa politiikkaa - varallisuusvero poistui ja veroja kevennettiin. Opintotukien korottamiseen ei punamullalta toisaalta liiennyt senttiäkään.

Vasemmistoliiton ongelmana on kommunismin ja suhtautumisen Neuvostoliittoon ja nyttemmin Venäjään, rasitteita. Puolueen riveissä on edelleen sellaisia, jotka ovat olleet nelisen vuosikymmentä sitten vankkumattomia Neuvostoliiton järjestelmän ihailijoita, lisäksi nykyinenkin suhtautuminen Vasemmistoliitossa Suomen länsiliittoutumiseen ja uskottavan maanpuolustuksen ylläpitoon on repsottavaa. Etenkin Georgian kriisin jälkeen monet eivät halua tällaisista lähtökohdista äänestää (tai jos äänestävät, niin äänestävät Vihreitä, koska kyseisellä puolueella on modernimpi ja nuorekkaampi imago).

Saa nähdä, jatkuuko perussuomalaisten noste, mitä tulee piraattipuolueesta ja mihin suuntaan poliittinen kenttä alkaa kääntyä eduskuntavaaleissa.

Ahneus on voittamassa järjen Espoon kaavoituksessa

Olen pannut merkille kotikaupungissani Espoossa eräitä kaavoitus- ja rakennushankkeita, jotka kuvastavat taloudellista ahneutta ja ovat toteutuessaan ympäristölle haitallisia. Jo aiemmin olen maininnut keskuspuiston laitojen nävertämisen omakotiasumisen tieltä, uusina merkillepantavina asioina on esiin tullut Suomenojan jätevedenpuhdistamon siirtohanke ja Histan kaupunginosan hanke Turunväylän ja Nuuksion välille.

Molemmat näistä hankkeista ovat järjettömiä, jätevedenpuhdistamon siirtäminen sisämaahan on kallis ja raskas prosessi, puhdistettuja vesiä varten jouduttaisiin kuitenkin laatimaan putket merelle ja lisäksi Suomenojalla sijaitsee tällä hetkellä puhdistamon takana linnustonsuojelualue. Ainoana syynä on saada merenrannan lähelle uusi luksusomakotitaloalue. Mitä Histaan tulee, siinä on kaksi suurta ongelmaa, ensinnäkin alueen sijainti lähellä Nuuksion järviylänköä voi johtaa ensinnäkin vesistöjen saastumiseen, toiseksi kun asuinalue kerran perustettaisiin, sitä helposti haluttaisiin pala palalta laajentaa ja samalla alkaisi Nuuksion järviylänkö kokea samantapaista kohtaloa kuin Keskuspuisto nyt.

Kesä on jo pitkällä

Kesä on sitten päässyt kunnolla etenemään ja ensimmäinen hellejaksokin on koettu. Onneksi loppuviikkoa kohden pitäisi viiletä. Myös ne, jotka ovat aikaisemmin suunnitelleet ja vaatineet koululaisten kesäloman alun myöhentämistä kesäkuun alusta juhannuksen alle, ovat kummallisen hiljaa.

Toisaalla alkukesä on tuonut tullessaan surua ja murhetta, keskustan kansanedustaja Susanna Haapoja menehtyi äkillisesti vain vähän yli 40-vuotiaana ja lisäksi monia lentomatkustajia on kateissa, todennäköisesti menehtynyt Brasiliasta Ranskaan lentämässä olleen koneen ilmeisesti pudottua. Nämä ovat osoituksia siitä, kuinka hauras ja arvaamaton ihmiselämä on, moni ihminen elää tänäänkin iloisia tulevaisuudensuunnitelmia tehden, tietämättä, että huomenna on itse tai joku läheinen on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Onnettomuudet tulevat äkkiarvaamatta.

Kohta tulevat myös EU:n vaalit. Euroopan parlamentin vaikutusvalta myös jäsenvaltioiden asioihin on jatkuvasti kasvanut, joten äänestäminen kannattaa. Se ei kuitenkaan riitä, vaan huomiota on kiinnitettävä siihen, missä määrin päätäntävaltaa kannattaa antaa siirtää Suomesta EU:lle ja missä asioissa on pyrittävä pitämään päätäntävalta kansallisella tasolla. EU:n pääasiallinen merkitys on Suomelle edelleen hankkia turvaa tiiviistä kytköksistä länteen, tätä kytköstä pitäisi ehdottomasti mieluummin ennemmin kuin myöhemmin täydentää NATO-jäsenyydellä. Kansallisten etujen puolustaminen sen sijaan tulee kysymykseen erityisesti poikkeusolojen elintarvike- ja energiaomavaraisuudessa. Tämä merkitsee sitä, että kohtuullisen kansallisen maataloustuen maksamista on pidettävä jatkossakin järkevänä, ydinenergian tuotantoa on lisättävä ja valtion pidettävä hallussaan strategisesti tärkeitä energia-alan ja vesihuollon omistuksia tai hankittava niitä täydennykseksi.