Tunisia ja Egypti

Tunisiassa ja Egyptissä kansa on marssinut kadulle ja vaatinut diktaattoripresidenttien ja hallituksen jäsenien väistymistä ja demokratiaa. Tunisiassa tilanne on eskaloitunut jo pidemmälle, mutta on edelleen epävarma, Egyptissä lopputulosta ei tiedetä. Se, mikä on tiedossa, on se, että tämä kehitys tulee muuttamaan kuvaa arabimaista ja länsimaiden ja niiden suhteista pitkäksi aikaa. Vasta nyt on esimerkiksi Euroopassa havahduttu siihen, miten autoritaarisia järjestelmiä myös suosituissa turistikohdemaissakin on tai on ollut. On hyvin mahdollista, että sama kehitys on edessä myös Libyassa ja Saudi-Arabiassa, tai Iranissa, joka ei ole arabimaa, mutta on shiiaislamilaisen eliitin hallitsema. Suurena epävarmuustekijänä on se, miten kehittyvät järjestelmältään uudistuvien maiden suhteet Israeliin, koska sotilaalliset kriisitkään eivät ole sillä suunnalla poissuljettuja muutenkaan.

Eettistä eläketurvaa

Tänään on ollut otsikoissa ehdotus eläkevakuutuksesta, jossa tietyn, melko suuren könttäsumman, kuten useita kymmeniä tuhansia euroja, ajoissa maksamalla voisi saada 80 vuotta täytettyään noin 600-800 euron lisäeläkkeen loppuelämäkseen. Vastaavasti Finanssialan keskusliitto ja monet muut järjestöt ovat kannattaneet eläkeläisille mahdollisuutta myydä asuntonsa vakuutusyhtiöille koko loppua elinikää vastaavaa lisäeläkettä tai hoitokulujen kattamista vastaan. Nämä ovat sinänsä normaaleja vakuutusliiketoimintaan kuuluvia ideoita, mutta ne ansaitsevat tiettyä kritiikkiäkin.

Yhdeltä puolen työntekijät ovat maksaneet koko työuransa ajalta työeläkemaksuja ja siksi olisi ehdottoman oikeudenmukaista, että heillä olisi oikeus odottaa sen perusteella kunnollista eläkettä, puolisolleen leskeneläkettä tai korkeiden progressiivisten verojen maksun nojalla myös hoitokulujen kattamista. Eläkevakuutuksista ei saa tulla elinehtoa eikä eläkeläisten asuntoja saa pitää hyödykkeinä, jotka tulisi taloudellisen painostuksen avulla "realisoida" pois keskiluokalta vakuutusyhtiöille ja eliitille ilman, että suurin osa niistä siirtyisi luonnollisesti perintöinä jälkipolville. Asunto-omaisuus ja kiinteä omaisuus ovat monesti arvokkaampia kuin käteinen tai tilillä makaava raha.

Toiselta puolen huoltosuhteen vääristyminen on aiheuttamassa yhä pahenevaa talouskriisiä, jossa eläkemenoilla on merkittävä osuus. Aiemmin mainitut keskustelunavaukset lienevät tarkoitetuksi osittain herättämään tähän tosiasiaan, eli siihen, että ellei eläkepommiongelmaan keksitä muita keinoja ja työuria saada pidennettyä sekä alku- että loppupäistä, niin jotakin ikävyyksiä ja kovia keinoja on väistämättä edessä! Toivoisin poliitikoilta asiallista keskustelua näistä asioista ennen huhtikuisia vaaleja.

SDP:llä on ongelmia uskottavuuden ja vaaliteemojen kanssa

Näin vaalien alla SDP on pohtinut heikentyneitä kannatuslukujaan ja sen huippupoliitikot ovat esittäneet erilaisia teorioita syistä. Jotkut näkemykset ovat olleet aiheellisia, kuten etsikkoajan hukkaaminen tekemällä porvarillisia hallituskausia, mutta jotkut surkuhupaisia. Erityisen naurettava on väite siitä, että Suomen hyvinvointiyhteiskunta olisi "jo rakennettu" ja siten mitään ei olisi tehtävissä. Totuus on tällaisesta kuitenkin varsin kaukana.

Hyvinvointiyhteiskunta ei koskaan ole sellainen, että sen voisi kerran rakentaa ja se aina pysyisi. Päinvastoin se vaatii ylläpitoa, sekä välittöminä poliittisina päätöksinä että pitkälti tulevaisuuteen kohdistuvina suunnitelmina. Eräs kulmakivi on varmistaa rahojen riittäminen tulevaisuudessa ja suunnitella velanotto ja verotuksen kohdistaminen oikein. Nyt tässä on lipsuttu ja valtiontaloudessa on kestävyysvaje, jonka kattamisesta SDP tai suuret porvaripuolueet ovat kovin hiljaa.

Opiskelijoita uhkaavat tiukennukset ja lukukausimaksut

Kuten tunnettua, tänä keväänä on tarkoitus järjestää eduskuntavaalit. Mielenkiintoisen vaaleista tekee perussuomalaisten kannatuksen mahdollisen nousun lisäksi myös enemmistöhallituksen perustaminen ja se, millä tavoin uusi hallitus alkaa tarttua menojen leikkaustoimiin.

On ennustettavissa, että kehityskulussa on merkittäviä riskejä opiskelijoille ja nykyisenkaltaiselle opinto-oikeudelle yliopistoissa. Maisterin, diplomi-insinöörin ja kandidaatintutkintoja suorittavien tulisi viimeistään tässä vaiheessa kiinnittää erityistä huomiota siihen, että valmistuminen tapahtuisi kohtuullisessa ajassa, etenkin jos opinnot ovat jo aikaisemmin viivästyneet. Joissakin tapauksissa voi olla suositeltavaa punnita opintolainan nostamista ja opiskelua haittaavan sivutyön jättämistä, jos odotettavissa on, että lainaa nostamalla voi tehostaa opintojaan valmistuakseen maisteriksi tai diplomi-insinööriksi 2 vuoden sisään ja jos kyseinen sivutyö on tutkintoon kuulumaton.

Kaikkia muutoksia tuskin tulee kerralla, mutta ainakin joihinkin seuraavista on varauduttava:

• Opintoraha poistuu ja tilalle tulee pelkkää opintolainaa. Opintolainassa saattaa olla verovähennysmahdollisuuksia tai anteeksisaamismahdollisuuksia nopean valmistumisen johdosta.


• Maisteriohjelmiin tulee kaikille noin 1000 euron lukukausimaksut, joita vastaan voi saada opintolainaa tai helpotusta (vanhempien) vähävaraisuuden perusteella.


• Opintojen normiaikojen ylityksestä joutuu maksamaan korkean lukukausimaksun tai uudelleenkirjaamismaksun, jos haluaa välttää opinto-oikeutensa menetyksen. Tällainen saattaa erityiseen vaaravyöhykkeeseen opiskeluaikana työskentelevät.

Se, miksi tällaisiin madonlukuihin kannattaa varautua ja nykyisten opiskelijoiden pyrkiä kiivaasti pakenemaan sellaisten alta ei johdu siitä, että itse kannattaisin tuollaisia toimia. Päinvastoin monet niistä ovat haitallisia ja eriarvoistavia. Sen sijaan valtion velkaantumiskehityksen katkaiseminen jollakin tavoin on varmasti tosiasia ja lisäksi kaikki mainitut tiukennukset ovat esiintyneet muodossa tai toisessa OECD:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja opetusministeriön työryhmien raporteissa. Jälkimmäisissäkään ne eivät ole olleet vahingossa, vaikka ministeri Virkkunen muuta olisikin jälkikäteen selittänyt.

Viro on siirtynyt euroon, mutta riskejä on olemassa

Hyvää uutta vuotta.

Etelänaapurimme Viro on nyt siirtynyt käyttämään euroa, eli samaa valuuttaa kuin me suomalaisetkin, huolimatta eräiden muiden euroalueen maiden talousongelmista. Sen sijaan Viron taloudenpitoa on kuvattu esimerkilliseksi ja budjettikuria suomalaista(kin) paremmaksi.

Tämä ei kuitenkaan saa tuudittaa harhaluuloon, ettei myöskin Viron tulisi olla jatkossa taloutensa suhteen erittäin varuillaan. Onhan niin, että Kreikankin taloudenpitoa ja eurokelpoisuutta kehuttiin juuri silloin kun he euroalueeseen liittyvät, mutta myöhemmin paljastui, että valtiontaloutta on mahdollista "pitää" myös niin, että ongelmia piilotellaan ja lakaistaan maton alle.

Viron talouden riskit liittyvät minun mielestäni lähinnä kolmeen osa-alueeseen. Yksi on se, että valtiontalous on erittäin ohut ja se ei kestäisi lainkaan elvytystoimia tai äkillisiä muutoksia. Toinen on se, että missään ei ole kunnolla selvitetty EU-kansalaisille, kuinka paljon on sellaisia pankkeja, joissa olevat talletukset ovat Viron talletussuojarahaston piirissä. Tämä nostattaa epäilyksiä siitä, että Viron valtiontalouden potentiaalisia ongelmia on voitu piilottaa pankkien sisään, jolloin ikävä tilanne laukeaa, jos tallettajat ja sijoittajat menettäisivät luottamuksensa yhteenkään tällaiseen. Itselläni tulee mieleen lähinnä epäilyttävän korkeita talletuskorkoja tarjoava BigBank.

Kolmas on se, että Viron sosiaali- ja työttömyysturva ovat olemattomia. Mitä jos virolaisten kärsivällisyys loppuu, esimerkiksi tilanteissa, joissa asuntovelkaisten ongelmat pahenevat tai ihmisiä alkaa joutua huomattavassa määrin kadulle? Tähän mennessä heille on voitu myydä niukkuutta etäisyyden ottamiseksi Venäjään, eurooppalaisen integraation välttämättömyyden ja amerikkalaisen rikastumisunelman ylläpitämisen voimin, mutta kuinka kauan?