Puola ja pakolliset kemialliset kastraatiot

Tämän Iltalehden artikkelin

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009092610314403_ul.shtml
(Puola sallii pedofiilien kemialliset kastraatiot)

mukaan Puola on ottamassa käyttöön lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomituille pakolliset kemialliset kastraatiot, eli edellyttämässä, että näistä rikoksista tuomitut joutuvat käyttämään sukupuoliviettiä alentavia lääkkeitä vankilasta vapauduttuaan. Samantapaisia lakeja on voimassa myös muualla EU-maissa, kuten Tshekissä ja asiasta on tehty selvityksiä ja käyty keskustelua myös Suomessa.

Olen aiemmin ilmaissut kantani asiaan ja katson, että tällaisen lainsäädännön luominen ei sovi sivistyneisiin länsimaihin. Kysymyksessä ei olisi asiallisesti ottaen mikään sairauden hoitaminen vaan puhtaasti ruumiillinen rangaistus. Kaikkein hälyttävin on Puolan pääministerin, Donald Tuskin perustelu kyseiselle laille; hänen mukaansa jotkut rikokset olisivat niin törkeitä, ettei niihin syyllistyneiden ihmisoikeuksia tarvitsisi huomioida oikeusprosessissa ja rangaistuskäytännöissä. Puolassa ja Baltian maissa on ollut perinteisesti myös kuolemantuomion suosio korkealla. On todellinen riski, että lainsäädäntö näissä maissa etenisi myös tähän suuntaan, jos niissä ensin tehtäisiin kokeiluja ruumiillisten rangaistusten käytön kaltevalla pinnalla.

Eri tasoisia vaalirahoitusongelmia

Epäselvyyksien välttämiseksi haluan korostaa, että vaalirahasotkussa kaikki osapuolet eivät ole yhtä lailla syyllisiä eivätkä syyllistyneet keskenään yhtä vakaviin väärinkäytöksiin. Erottelen lähinnä kolme kategoriaa:

• Rehelliset: henkilöt, jotka ovat ilmoittaneet kohtuullista suuremmat tai kokonaisuudessaan suurehkot ulkopuoliset vaalirahoitussummansa ja rahoittajansa, mieluiten jo vaalikampanjan aikana.
• Moraaliaan venyttäneet: henkilöt, jotka ovat peitelleet suuria vaalirahoitussummia viitaten niiden alkuperän anonymiteetin rankaisemattomuuteen tai jotka ovat liian myöhään näistä tiedottaneet.
• Rikolliset: henkilöt, jotka ovat hankkineet suuria vaalirahoitussummia tietoisena rahojen laittomasta tai sääntöjen vastaisesta alkuperästä, mahdollisesti jopa siten, että he ovat osallistuneet itse päätöksiin rahojen jakamisesta.

Näiden kriteerien avulla tulisi arvioida eri henkilöiden kykyä ja uskottavuutta toimia jatkossa suomalaisessa politiikassa.

Rahoja kavaltamalla valta-asemiin

Rikoslain 28. luvun 4 ja 5 §:t kuuluvat:

4 § (24.8.1990/769)
Kavallus

Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.

Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.

5 § (24.8.1990/769)
Törkeä kavallus

Jos kavalluksessa

1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,

2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai

3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa

ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää 4 § 3. momentin

Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

ja 5 § 3. kohdan

Jos kavalluksessa

...

3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa

ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

teksteihin.

Eduskunta on Suomessa korkeimman lainsäädäntövallan haltija ja tästä syystä sinne pääsy ja vahva asema siellä on monille puolueille ja henkilöille houkuttelevaa. Lainsäädäntövaltaan kuuluu myös tavattoman suuri vastuu siitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat, eikä ole missään tapauksessa yhdentekevää, kuinka eduskuntavaaleihin liittyvää kansanvaltaa maassa hoidetaan. Olennainen osa vaaleja on myös vaalirahoitus, jota tarvitaan vaalimainonnan ja kampanjoiden järjestämiseen. On erittäin ikävää, että jotkut ovat hankkineet tällaista rahoitusta epärehellisin ja mainittujen rikoslain kohtien tuomitsemin keinoin.

Jos jonkun säätiön tarkoitus on sen omien sääntöjen perusteella jokin sosiaalinen hyväntekeväisyyskohde ja tätä varten on rahaa myös kerätty, niin tätä rahankäyttötavan vaatimusta täytyy noudattaa kirjaimellisesti. Ei käy päinsä, että tällaisesta rahastosta rahoja edes "lainattaisiin" muihin tarkoitukseen, maksettavaksi takaisin sitten kun jaksetaan tai vasta siinä vaiheessa kun totuus on paljastunut ja tilanne käynyt liian kuumaksi.

Suomen kansainvälisen maineen takia tarpeen olisi hallituksen eroaminen, uudet vaalit ja se, että edellisessä kampanjassa ilmeisiin rikollisiin väärinkäytöksiin syyllistyneet eivät niihin vaaleihin osallistuisi, vaan haastettaisiin oikeuteen ja laitettaisiin sovittamaan rikoksensa. Jos tämä ei toteudu, tulisi ainakin hallituksen pienempien osapuolten, vihreiden ja RKP:n vakavasti harkita hallituksesta vetäytymistä.

Lastensuojelulain muuttaminen eräiltä osin

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut hallitukselle esityksen lastensuojelulain muuttamisesta, joka keskittyy eräältä osin tässä blogissa aiemmin käsiteltyyn ongelmaan vankilaan äitinsä mukana otetuista pikkulapsista. Lisäksi ehdotus pitää sisällään myös muita kohtia, kuten eräiden huostaanottoja koskevien päätösten siirtämisen hallinto-oikeuksilta kunnallisille viranomaisille.

Lastensuojelulaki on kokonaisuudessaan pitkä ja monisäikeinen ja on vaikea sanoa alustavasti, miltä osin nyt tehdyt ehdotukset ovat onnistuneita. Vankilakysymyksen osalta laki on ilmiselvä parannus aiempaan, mutta vakavien vanhempain ja lasten välisten asioiden siirtäminen pois tuomioistuimista hallinnolliseen päätöksentekoon on riskialtista, koska siinä voi osapuolten oikeusturva vaarantua. Lisäksi kiinnitin nopeasti lukiessani huomiota siihen, että lapsen ja vanhempien yhteydenpidon rajoituksia voidaan määrätä huomattavan pitkiksi ajoiksi, jopa vuodeksi, kerrallaan ja vaikka sekä nykylaissa että ehdotetussa laissa luetellaan edellytyksiä rajoitusten toimeenpanon keskeyttämiseksi, on epäselvää, kuinka sellaisista saa nostettua kanteen käytännössä.

Ks. myös

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1427198
(Vankien lapset yhdenvertaiseen asemaan muiden lastensuojeluasiakkaiden kanssa)

Mihinköhän suuntaan adoptiouudistuksia ollaan nyt viemässä?

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että oikeusministeriö jatkaa adoptiouudistuksiaan. Tähän mennessä olevat "uudistukset" (kertauksen vuoksi: alaikäisten adoptiotietojen salaaminen ja homoadoptiot) ovat tunnetusti menneet päin mäntyä eivätkä ole edistäneet adoption eettisiä periaatteita, vaan huonontaneet lasten asemaa ja oikeuksia omiin vanhempiinsa. Valitettavasti pelkään, että seuraaviltakin "uudistuksilta" on odotettavissa osittain tai kokonaan samaa linjaa.

Asian tärkeyden vuoksi lainataan HS:n artikkeli 14.9.2009 tähän kokonaisuudessaan ja väliin omia kommenttejani:

Adoptioita halutaan nopeuttaa uudella lailla

14.9.2009 20:21

Jenni Frilander

Helsingin Sanomat

Oikeusministeriö valmistelee uutta adoptiolakia, jonka tarkoituksena on nopeuttaa adoptioita ja parantaa hakijoiden oikeusturvaa.

MN: Adoption nopeuttaminen on pahasti ristiriidassa lasten ja biologisten vanhempien oikeusturvan kanssa.

Nykyisin adoptio sekä ulkomailta että Suomesta kestää jopa viisi vuotta.

MN: Onko mitään syytä, miksi sen pitäisi kestää tämän vähempää tai olla yleensäkään kaikille hakijoille mahdollista? Eikö lasten oikeudet omaan perheeseensä ja oikeudet saada asuinpaikka omasta maastaan paina mitään vaa'assa?

Suuri epäkohta Suomen päässä ovat pitkät ja epätasa-arvoiset jonot adoptioneuvontaan. Joissakin kunnissa pääsyä pakolliseen, vuoden kestävään neuvontaan voi joutua jonottamaan vuoden.

Myös kuntaliitokset ovat kasanneet jonoja moniin kuntiin, kun adoptioita hoitavat työntekijät joutuvat keskittymään muihin asioihin.

MN: Tämä on todellinen ongelma ja voi vaarantaa adoption edellytysten puolueettoman ja oikeudenmukaisen tutkimisen.

Kotimaan adoptioita hankaloittaa ja pidentää myös se, että kunnille tulee vain vähän adoptoitavia lapsia.

MN: Onko lapsia tarkoitus ottaa adoptoitavaksi väkisin esimerkiksi sijaisperheisiin ja estää lopullisesti jo muutenkin hankalat prosessit biologisten vanhempien ja lasten välisten tapaamisoikeuksien kunnioittamiseksi ja huostaanottojen purkujen asialliseksi arvioimiseksi hallinto-oikeuksissa?

Käsittelyajat ja jonot adoptioneuvontaan ovat ajaneet ihmisiä itsenäisiin adoptioihin ulkomailta. Näitä adoptiojärjestöt eivät kannata.

Suurin pelko järjestöjen mielestä on mahdollisuus lapsikauppaan, jos lapsia voi adoptoida itsenäisesti ilman adoptioneuvontaa ja viranomaisseulaa.

MN: Tämä on järkevä huomio, kansainvälisiä adoptioita tuleekin rajoittaa ja itsenäiset adoptiot ulkomailta kieltää.

Lakimuutoksella haetaan myös oikeusturvaa. Nykyisen lain mukaan adoptiopäätökseen ei saa hakea muutosta kaikissa tapauksissa.

MN: Käsittääkseni nykyisessä laissa ei ole tätä rajoitetta. Tietysti olisi toivottavaa, että lakiin lisättäisiin eksplisiittisesti mahdollisuus purkaa myöhemmin sellainen adoptio, jota ei ole tehty lainmukaisin edellytyksin.

Jos kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin päättää, että hakija ei ole sopiva adoptiovanhemmaksi, päätös on valituskelpoinen. Jos keskeyttämisestä päättää ottolapsitoimisto, siitä ei voi valittaa.

MN: Roskaa, näin ei laissa säädetä.

"Se ei ole sopusoinnussa perustuslain kanssa. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa oikeusturvaa", sanoo oikeusministeriön lainvalmistelutyöryhmän sihteeri, tutkija Mette Manninen.

MN: Kannatan sitä, että adoptiot hoidetaan ennemminkin julkisten viranomaisten kuin yksityisten järjestöjen kautta. Jos yksityiset osapuolet ovat mukana, niiden on oltava siinä valvotusti ja adoptiosta ja adoptioneuvonnan toteutumisesta on tehtävä sivu sivulta allekirjoitetut asiakirjat.

Työtaisteluiden murtaminen

Viime-aikoina tapahtuneen liikennealan lakon seurauksena ilmavoimat komensivat sotilaitaan pitämään Suomen tärkeimpiä lentokenttiä auki, kun asiasta normaalisti huolehtivat siviilipuolen työntekijät olivat poissa työtehtävistään. Tämä käytäntö sai osakseen kitkeriä moitteita sekä Päällystö-, että Aliupseeriliitoilta. Katsottiin, ettei sotilaiden tehtävänä ole murtaa siviilipuolen lakkoiluja.

Ongelma on kuitenkin siinä, että Suomen suurimmat lentokentät ovat maanpuolustuksellisesti strategisia kohteita ja ne on ehdottoman välttämättömästi pidettävä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa sellaisessa valmiudessa, että niitä voisi tarvittaessa ilmavoimat käyttää laskeutumispaikkoina. Näinollen asiaa koskeva sotilaallinen määräys oli katkera välttämättömyys. Lieveilmiönä seurasi, että siviili-ilmailu mahdollistui myös lakosta huolimatta.

Kansainvälisten lentojen keskeytyksetön hoitaminen etenkin Helsinki-Vantaalla on kuitenkin myös strateginen suure. Suomi on kansainvälisten yhteyksiensä puolesta melkein kuin saarella, koska ainoa pitkä maaraja mantereen puolella on Venäjän raja, jonka ylittäminen ja sitä kautta kauttakulku on viisumimääräysten vuoksi vaikeaa. Suomen väkirikkaimmalla osalla ei olisi luontevia yhteyksiä muualle Euroopan Unioniin ja Euroopan talousalueelle ilman, että lento- ja laivayhteydet toimivat. Jos Suomi alkaisi antaa esimerkkiä siitä, että yhteydet tänne ovat epävarmoja lisääntyvien työtaisteluiden vuoksi (onnistunut työtaistelu voi houkuttaa uusiin!), niin monet lentoyhtiöt saattavat alkaa laittaa reittejään uusiksi jättämään maamme väliin. Suomi ei tässä suhteessa ole niin keskeinen ja tärkeä kuin vaikkapa Saksa tai Ranska.

Maamme on pieni ja syrjäinen ja monet toimintomme ovat kansallisen turvallisuuden vuoksi elintärkeitä. Katson, että näiden tilanteiden ehkäisemiseksi tulee lentokentät ja satamat pitää tavalla tai toisella lakkojen ulkopuolella. Riittävistä palkoista ja asiallisista työolosuhteista on huolehdittava aina. Hätätapauksissa tulisi, ennemmin kuin puolustusvoimain interferoida, ryhtyä tiukempaan kontrolliin ja pakkokeinoihin laittomien lakkojen estämiseksi. Nykyiset sopimussakot ovat liian kevyitä välineitä, sen sijaan tulisi mahdollistaa kansallisen turvallisuuden vaarantavien työtaistelujen tukemisen ja johtamisen kriminalisoiminen.

Vauvat pois vankilasta tai inhimilliset olosuhteet taattava

On ilmennyt, että mm. Hämeenlinnan naisvankilassa on joitakin vanhanmallisia "paljusellejä", joissa ei ole omaa WC:tä eikä pääsyä WC:hen yöllä. Lisäksi tällaisiin selleihin on joskus ahdettu useampia kuin yksi vanki.

Jo edellämainitun seikan johdosta Suomen valtio on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksia, mutta syystä tai toisesta vankien olosuhteet ovat jotenkin niin epäpopulistinen kohde, että budjettisyistä sallitaan jatkuva ihmisoikeuksien rikkominen tässä asiassa. Vankeinhoito ei kuitenkaan ole, nimestään huolimatta "rikollisten hyysäämistä" ja siten pelkkä kuluerä, vaan olennainen osa valtion turvallisuutta. On esimerkiksi pyrittävä siihen, että vankilasta vapautuvat eivät olisi kovin alttiita uusimaan rikoksia ja siten palaamaan takaisin vankilakierteeseen ja tämä vaatii taloudellista panostamista niin vankeusaikaan kuin avolaitosten olosuhteisiin ja vapautumiseen.

Kaikkein hälyttävintä on se, että 1. kappaleen mukaisissa epäinhimillisissä olosuhteissa pidetään viattomia lapsia kun joillakin naisvangeilla on vankilassa vauva mukanaan. Tällainen epäkohta pitäisi purkaa mielellään jo seuraavan vuorokauden kuluessa millä tahansa tavalla. On yhteiskunnallinen arvovalinta, miten se tehdään. Vaihtoehdot ovat:

• Järjestetään heti jostakin avolaitoksesta hätämajoitus siten, että parhaiten käyttäytyneitä ja lähimpänä vapautumista olevia avolaitosvankeja päästetään valvottuun koevapauteen. Ne avolaitosvangit, joita ei voi vapauttaa, siirretään muihin avolaitoksiin. Kyseinen avolaitos voidaan muuttaa noin puolentoista kuukauden ajaksi tilapäisesti suljetuksi vankilaksi laittamalla piikkilangat ympärille ja vartiointi sisä- ja ulkotiloihin. Tämän jälkeen toteutetaan kiireellisesti suljettujen vankipaikkojen lisäys jonnekin, maksoi mitä maksoi.
• Otetaan lapset selleistä huostaan ja sijoitetaan sijaisperheisiin. Sukulaissijoituksen ensisijaisuus ja mahdollinen toinen laillinen vanhempi tai huoltaja huomioidaan. Tapaamissuunnitelma laaditaan ja vankilassa olevalle äidille taataan ainakin 2 viikon välein tapahtuvat lapsen vierailut.

Vauvojen pitämistä monen hengen ahtaissa selleissä, joissa ei ole kelvollisia edellytyksiä lapsenhoitoon, ei voi hyväksyä. Lisäksi vankien välisissä riidoissa tai äidin ollessa olosuhteiden vuoksi ahdistunut, voi tulla tilanteita, joissa vauvojen henki ja terveys vaarantuu.

Televisiomaksua esitetään korotettavaksi

Kirjoitin tässä blogissa aikaisemmin mediamaksusta, joka olisi piilotettu asumisvero ja tarkoitettu korvaamaan televisiomaksujärjestelmää. Mediamaksua markkinoitiin suurelle yleisölle pääasiassa periaatteella, että "se olisi halvempi kuin TV-maksu" ja tällä raha-argumentilla pyrittiin saamaan julkista hyväksyntää. Toisessa vaakakupissa painavat kuitenkin raskaina perusoikeuskysymykset ja asumisen kalleus muutenkin. Jos televisiomaksu on korvattava kaikkia koskevalla verolla, niin kysymykseen tulee parhaiten rahoitus valtion budjetista. Valtionverotus on nimittäin progressiivista ja ottaa huomioon tulotason.

Jotkut ovat esittäneet mediamaksun markkinointitapaa vastaan myös argumentin, että se tulisi todennäköisesti alkuvaiheen jälkeen nopeasti nousemaan ylikin aiemman TV-maksun. Tästä ei ole epäilystäkään, esimerkkinä tästä voisi ottaa sen, että TV-maksua halutaan nyt korottaa jopa 4%, ks.

http://www.iltalehti.fi/talous/2009090810211224_ta.shtml
(TV-maksuun esitetään neljän prosentin korotusta)

Homoadoptiolaki ja adoptiotietojen salaaminen voimaan

Tässä blogissa aiemmin mainitut lapseksiottamista koskevat hallituksen esitykset HE 89/2008 ja HE 198/2008 ovat tulleet voimaan. Ensinmainitun lain nojalla adoptiolapset ovat menettäneet oikeuden saada väestötietojärjestelmästä tietoa adoptiostaan ja biologisista vanhemmistaan ennen 18 vuoden ikää, jälkimmäisenä mainittu on mahdollistanut vanhemman samaa sukupuolta olevan puolison adoptoida lapsi perheen sisäisesti. Näillä laeilla on yksittäisten haittojen lisäksi sellainen yhteisvaikutus, että naisparin perheeseen adoptoiduilla lapsilla ei ole mahdollisuutta tarkastaa laillisesti juridista syytä siihen, miksei virkatodistukseen ole kirjattu heille isää. Syitä tähän kun voivat olla:

• Isyyttä ei ole koskaan vahvistettu siksi, että lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoista.
• Isyyttä ei ole muuten vahvistettu.
• Lapsen isä on luovuttanut lapsen adoptioon.
• Lapsen isän oikeudet on mitätöity pakkoadoptiossa.

Lait rikkovat raskaasti niitä eettisiä periaatteita, joita kansaivälinen lasten oikeuksien sopimus takaa lapselle oikeuksina omaan perheeseensä ja sukuunsa.