Mihinköhän suuntaan adoptiouudistuksia ollaan nyt viemässä?

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että oikeusministeriö jatkaa adoptiouudistuksiaan. Tähän mennessä olevat "uudistukset" (kertauksen vuoksi: alaikäisten adoptiotietojen salaaminen ja homoadoptiot) ovat tunnetusti menneet päin mäntyä eivätkä ole edistäneet adoption eettisiä periaatteita, vaan huonontaneet lasten asemaa ja oikeuksia omiin vanhempiinsa. Valitettavasti pelkään, että seuraaviltakin "uudistuksilta" on odotettavissa osittain tai kokonaan samaa linjaa.

Asian tärkeyden vuoksi lainataan HS:n artikkeli 14.9.2009 tähän kokonaisuudessaan ja väliin omia kommenttejani:

Adoptioita halutaan nopeuttaa uudella lailla

14.9.2009 20:21

Jenni Frilander

Helsingin Sanomat

Oikeusministeriö valmistelee uutta adoptiolakia, jonka tarkoituksena on nopeuttaa adoptioita ja parantaa hakijoiden oikeusturvaa.

MN: Adoption nopeuttaminen on pahasti ristiriidassa lasten ja biologisten vanhempien oikeusturvan kanssa.

Nykyisin adoptio sekä ulkomailta että Suomesta kestää jopa viisi vuotta.

MN: Onko mitään syytä, miksi sen pitäisi kestää tämän vähempää tai olla yleensäkään kaikille hakijoille mahdollista? Eikö lasten oikeudet omaan perheeseensä ja oikeudet saada asuinpaikka omasta maastaan paina mitään vaa'assa?

Suuri epäkohta Suomen päässä ovat pitkät ja epätasa-arvoiset jonot adoptioneuvontaan. Joissakin kunnissa pääsyä pakolliseen, vuoden kestävään neuvontaan voi joutua jonottamaan vuoden.

Myös kuntaliitokset ovat kasanneet jonoja moniin kuntiin, kun adoptioita hoitavat työntekijät joutuvat keskittymään muihin asioihin.

MN: Tämä on todellinen ongelma ja voi vaarantaa adoption edellytysten puolueettoman ja oikeudenmukaisen tutkimisen.

Kotimaan adoptioita hankaloittaa ja pidentää myös se, että kunnille tulee vain vähän adoptoitavia lapsia.

MN: Onko lapsia tarkoitus ottaa adoptoitavaksi väkisin esimerkiksi sijaisperheisiin ja estää lopullisesti jo muutenkin hankalat prosessit biologisten vanhempien ja lasten välisten tapaamisoikeuksien kunnioittamiseksi ja huostaanottojen purkujen asialliseksi arvioimiseksi hallinto-oikeuksissa?

Käsittelyajat ja jonot adoptioneuvontaan ovat ajaneet ihmisiä itsenäisiin adoptioihin ulkomailta. Näitä adoptiojärjestöt eivät kannata.

Suurin pelko järjestöjen mielestä on mahdollisuus lapsikauppaan, jos lapsia voi adoptoida itsenäisesti ilman adoptioneuvontaa ja viranomaisseulaa.

MN: Tämä on järkevä huomio, kansainvälisiä adoptioita tuleekin rajoittaa ja itsenäiset adoptiot ulkomailta kieltää.

Lakimuutoksella haetaan myös oikeusturvaa. Nykyisen lain mukaan adoptiopäätökseen ei saa hakea muutosta kaikissa tapauksissa.

MN: Käsittääkseni nykyisessä laissa ei ole tätä rajoitetta. Tietysti olisi toivottavaa, että lakiin lisättäisiin eksplisiittisesti mahdollisuus purkaa myöhemmin sellainen adoptio, jota ei ole tehty lainmukaisin edellytyksin.

Jos kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin päättää, että hakija ei ole sopiva adoptiovanhemmaksi, päätös on valituskelpoinen. Jos keskeyttämisestä päättää ottolapsitoimisto, siitä ei voi valittaa.

MN: Roskaa, näin ei laissa säädetä.

"Se ei ole sopusoinnussa perustuslain kanssa. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa oikeusturvaa", sanoo oikeusministeriön lainvalmistelutyöryhmän sihteeri, tutkija Mette Manninen.

MN: Kannatan sitä, että adoptiot hoidetaan ennemminkin julkisten viranomaisten kuin yksityisten järjestöjen kautta. Jos yksityiset osapuolet ovat mukana, niiden on oltava siinä valvotusti ja adoptiosta ja adoptioneuvonnan toteutumisesta on tehtävä sivu sivulta allekirjoitetut asiakirjat.