Elinkeinoelämän keskusliitto huolissaan asemastaan?

Näistä vaaleista on varmaan mediassa jo olennaisimmat asiat sanottu, mitä tulokseen tulee. Sen kaikki vaikutukset tietenkin tiedetään vasta kun hallitus on muodostettu ja se on istunut kautensa. Eräs vaalien aspekti liittyy siihen, että Elinkeinoelämän Keskusliitto on joutunut havahtumaan siihen, että se ei ole Suomessa viime kädessä asioista päättävä instanssi:

MTV3: Elinkeinoelämän keskusliitto huolissaan Suomen eristäytymisestä

Suomessa on muutamia instansseja (EK ja EVA mainitakseni), jotka ovat ottaneet monissa asioissa auktoriteetin sanoa, mitä suomalaisessa talouspolitiikassa saa tehdä ja mitä ei. Monet heidän kannanottonsa ovat kyllä olleet maltillisia ja perusteltuja, talouden kestävyyden ylläpitämiseksi, mutta heillä on samalla ollut säännöllisiä vaikeuksia seuloa ehdotuksiaan eettisyyden kannalta. Koska kolmen aikaisemman suurpuolueen politiikka asiassa oli niin konsensushenkistä, ei tämä ole tuottanut koskaan pahempia ongelmia. Perussuomalaiset joutuvat kuitenkin suhtautumaan suureen kannatukseensa siten, että se on ohuen langan varassa, voi hävitä seuraavissa vaaleissa savuna ilmaan ja linja on pidettävä kaikissa tilanteissa.

Elinkeinoelämän liiton kipupisteet ovat olleet viime vuosina työntekijän ja opiskelijoiden asemaa koskevassa politiikassa ja tuloerojen venymisen suosimisessa. Työntekijöiden lakko-oikeutta on haluttu vähentää, "palkkamalttia" on haluttu vetää niin kireäksi, että monilla aloilla, joilla palkka ei ole tänäänkään astronominen, on haluttu sen jäävän jälkeen elinkustannusindeksin tasosta "kilpailukyvyn" nimissä. Johtajien palkoista ja optioista ei kuitenkaan ole haluttu vastaavalla tavalla tinkiä. Opiskelijoita on uhattu säännöllisesti lukukausimaksuilla ja opintotuen siirtämisellä velkapainotteisemmaksi. Nämä uhat ovat edelleen olemassa, mutta polittiset realiteetit voivat niitä tällä vaalikaudella tilapäisesti lieventää.

Viime kaudella olisi ollut mahdollista vaalikauden loppua kohti hillitä valtion velkaantumista pienillä hienosäädöillä hallituksen ohjelmaan, kuten ALV:n alennuksen välttämisellä. Näin ei kuitenkaan tehty. Se, missä EK on oikeassa, on, että tällä vaalikaudella saatetaan joutua kompromisseihin, jotka heikentävät Suomen talouden kestävyyttä, koska veloille tulleet korot ja valtion levinneen budjetin rakenne vaativat salakavalasti yhä ankarampia toimia oientuakseen.

EU:n sekava taloustilanne hyödyttää perussuomalaisia

Tänään on ollut merkittävä päivä Euroopalle ja Suomelle. Euroopalle siksi, että Portugali on, varsin myöhään, tunnustanut, ettei selviä valtionveloistaan omin päin, vaan tarvitsee EU-takuurahastojen apua. Samanaikaisesti on Euroopan keskuspankki nostanut vihdoinkin ohjauskorkoaan 25 pistettä 1.25%:iin ja siten viestittänyt, että löysän rahan vaihe alkaa elää ehtoopuoltaan velkaongelmavaltioiden olemassaolosta huolimatta. Tämä lienee myös viesti siihen suuntaan, että EKP odottaa velkasaneerausratkaisujen pöytään lyömistä jo ennen vuotta 2013.

Suomelle viimeaikainen kehitys on ollut merkittävää, koska meneillään on vaalit ja eurooppalaiset rahaepäselvyydet hyödyttävät erityisesti perussuomalaisia, mutta mahdollisesti myös vasemmistoliittoa ja kristillisdemokraatteja. Portugalin kriisi tuli etenkin ensinmainitulle mahdollisimman sopivaan aikaan. Tästä kehityksestä voi seurata joko myönteisiä asioita tai kielteisiä asioita, myönteisiä, jos Suomen linjauksen muuttuessa velkaongelmien todellisen ratkaisemisen tarve korostuu, kielteisiä kuitenkin, jos Suomen mahdollista erillislinjaa (vaikka se on sääntöjen mukainen), ei hyväksyttäisikään ja Suomi joutuisi eurooppalaisessa talous- ja puolustusyhteistyössä hylkiön asemaan. Jälkimmäinen olisi merkki koko unionin ahtaasta nurkkakuntaisuudesta ja kyseenalaistaisi sen, mitkä ovat ne yhteiset arvot, joiden puolesta Euroopassa teemme yhteistyötä.