Suomen ja EU:n maahanmuuttajakysymyksestä

Otan tässä kirjoituksessa esille vaikean aiheen, eli sananvapauden ja ihmisten yhdenvertaisuuden välisen jännitteen. Viime aikoina valokeilaan on noussut perussuomalaisia lähellä oleva ja sitoutumaton helsinkiläinen aktiivipoliitikko Jussi Halla-Aho, joka on ollut blogissaan paikoitellen rohkeampi ja "poliittisesti epäkorrektimpi" kuin minäkään innokkaimmissa kirjoituksissani. Halla-Aho on kritisoinut nykyistä Suomen ja EU:n maahanmuuttajapolitiikkaa ja katsonut, että monet maahanmuuttajat eivät tunnet tarpeeksi nöyryyttä ja vastuuta kunnioittaa niiden maiden kulttuuria ja lainsäädäntöä, johon ovat saapumassa. Tässä mielessä yhdyn ilomielin Halla-Ahon näkemyksiin.

Monet niistä maahanmuuttajista, jotka tulevat jyrkkää islaminuskon tulkintaa edustavista maista, jatkavat perhe-elämässään elämistä käytännössä vanhan kotimaansa tai heimoalueensa lainsäädännön piirissä ja saattavat huomattavassa määrin rajoittaa etenkin perheeseensä kuuluvien tyttöjen ja naisten oikeuksia kouluttautua haluamaansa ammattiin ja tutustua myös muihin kuin oman kulttuuritaustansa ihmisiin, mahdollisesti myös solmia seurustelusuhde syntyperäisen suomalaisen kanssa. Kohua ovat herättäneet myös erilaisista syistä tehtävät tyttö- ja poikalasten ympärileikkaukset, joista jälkimmäinen on ollut problemaattinen asia jo aiemminkin. Siihen tosin vasta nyt herätään.

Se osa, mistä Halla-Ahon blogikirjoittelua eniten on kritisoitu, koskee sitä, että hän on joissakin kirjoituksissaan ilmaissut toivovansa vahinkoa toisille ihmisille, esimerkiksi sitä, että kilpaileviin puolueisiin kuuluvat poliitikot joutuisivat väkivaltarikosten uhriksi. Tällainen lähestymistapa on mielestäni epäkorrekti ja väärä, koska se voidaan tulkita epäsuoraksi väkivallalla uhkailuksi ja pelotteluksi muuttaa sen vuoksi poliittisia mielipiteitä. Lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Halla-Aho tällä tavoin tuo kuitenkin esiin kärjistetyssä muodossa sen, että jos katsotaan sormien läpi kulttuurisyistä tapahtuvaa lain kunnioittamattomuutta, niin se lisää riskiä, että Halla-Ahon mainitsemat seksuaali- ja väkivaltarikokset saisivat poikkeuksellista hyväksyntää ja ymmärtämystä. Tällaista on kaikin puolin vältettävä.

Katson, että maahanmuuton Suomeen ja Euroopan Unioniin tulee olla kontrolloitua maittain ja maaryhmittäin. Asiassa tulee huomioida lähtömaan poliittiset olot, taloudellinen tilanne ja maiden väliset suhteet. Koko maapallon mittakaavassa on mahdoton ajatus, että ihmiset voisivat tulla ja mennä rajojen yli miten suurina kansanryhminä tahansa ja asettua kontrolloimattomasti asumaan minne tahansa. Huomattavan paljon painoarvoa on asetettava sille, että jos Euroopan Unionin alueelle tullaan turistina, niin tulee rajalla osoittaa, että rahavarat riittävät majoittumiseen ja päivittäisiin kuluihin ja sen verukkeella tänne ei tule jäädä pidemmäksi aikaa, ilman, että asia tarkemmin selvitetään. Oleskelun edellytyksenä tulee aina olla oleskelulupa ja työnhaun ja työnteon edellytyksenä työlupa.

Jos Suomeen tullaan humanitaarisista syistä, tulee lähdön ja turvapaikkahakemuksen syyt selvittää. Asianmukaiset turvapaikkahakemukset tulee hyväksyä ja arvioitaessa, että turvapaikan tarve on pitkäaikainen, tulee sopeuttaa täkäläiseen yhteiskuntaan, mutta huolehtia kuitenkin esimerkiksi oman äidinkielen ja uskonnon opetuksesta. Uskonnonharjoittamisen ja yhteiskuntavastuun rajalinja on tehtävä selväksi ja mikäli täysi-ikäinen turvapaikanhakija syyllistyy vakavaan rikokseen, tulee suomalaisen rangaistusseuraamuksen ohella olla mahdollista tuomita turvapaikkaoikeus menetetyksi.

Hyvän terveydenhoidon tärkeys

Terveydenhoitopalvelut, eli merkittävältä osaltaan ammattitaitoisten lääkärien ja sairaanhoitajien toiminta hyvinvarustetuissa sairaaloissa, ovat hyvin tärkeä osa yhteiskuntaa. Melko usein, samoin kuin minunkin kohdallani, on niin, että tätä asiaa arvostaa eniten silloin kun itse akuutisti tarvitsee näitä palveluja. Viime päivinä minulle on tullut sunnuntaina sattuneen onnettomuuden ja siitä seuranneen nilkan murtumisen vuoksi ikävällä tavalla tutuksi Espoon Jorvin sairaalan sisätilat, erityisesti ensiapupoliklinikka, röntgenhuone, leikkaussali ja kirurgisen puolen vuodeosasto. Nämä eivät ole niitä maailman hauskimpia paikkoja useamman päivän visiitille, mutta tuiki tarpeellisia, kun vammautunutta palautetaan takaisin terveiden kirjoihin. Erityisesti sen muistaa siitä, kun joutuu makaamaan avuttomana sängyssä ja pyytämään apua pienimpiinkin asioihin.

Kipsin kanssa liikkuminen, sairasloma, kuntoutuminen ja kaikki mahdolliset järjestelyt, ovat tietysti läsnä tästä pitkälti ensi vuoteen asti. Yritän katsoa rohkein mielin eteenpäin.

Formula-ykkösen tempoilevat uudistushankkeet

Joitakin päiviä sitten Bernie Ecclestone, joka on Formula 1-sarjan kaupallisten oikeuksien haltija, ehdotti, että pistelaskujärjestelmään tehtäisiin radikaali uudistus, jossa kuljettajat eivät enää saisi henkilökohtaisia MM-pisteitä. Sarjan voitto ratkaistaisiin ensisijaisesti voittojen perusteella, jos ne ovat tasan, niin kakkossijojen perusteella jne. Ehdotus on kuitenkin Formula 1:n luonteen ja tavoitteiden kannalta käsittämättömän huono.

Nykyinen järjestelmä antaa kahdekselle parhaalle kuljettajalle pisteitä järjestelmän 10-8-6-5-4-3-2-1 mukaan, mikä selvästi painottaa auton moottorin ja muiden osien kestävyyden tärkeyttä. Nykyjärjestelmässä aina ei tarvitse voittaa, vaan etenkin kakkos- ja kolmossijat ovat tarpeeksi hyviä tasaiseen pisteiden keruuseen. Onpa jopa niin, että nyt päättyneellä ja edellisellä kaudella sarja on voitettu ainoastaan 1 pisteen marginaalilla. Siinä vaiheessa hävinnyt voi maalilinjalla puuskuttaa ja pohtia yöunissaan lukemattomat kerrat, että voi kun jos olisin siinä ja siinä kisassa ajanut kahdeksantena maaliin mieluummin kuin seinään.

Jos koko pitkä sarja muuttuu pelkästään voittopainotteiseksi, johtaa se ensinnäkin isompiin kompromisseihin autojen kestävyyden kanssa, mikä huonontaa entisestään kyseisen lajin ympäristöimagoa. Samaten se saattaa turhaannuttaa huonompaan voittokantaan pääsevät pikkutallit pois koko sarjasta.

Formula 1:ssä on toinenkin vika, sen sääntöjä muutellaan liian tiheästi ja kaikki muutokset eivät välttämättä ole lajin turvallisuudellekaan eduksi. Esimerkkeinä tällaisista turhista muutoksista voisi mainita KERS-järjestelmän, jonka tarkoituksena on uudelleenhyödyntää jarrutusenergiaa tiukoissa ohituksissa ja sileiden slicksirenkaiden ottaminen käyttöön. Ylimääräiset ohituskiihdytykset yhdistettynä huonomman pidon renkaisiin voivat aikaansaada karmeata jälkeä etenkin niillä radoilla, joilla on betonikaiteet lähellä molemmin puolin. Tällaisia ratoja ovat esimerkiksi Monaco, Valencia ja Singapore ja aiemmin myös Montreal. Onni ei kestä loputtomiin ja tulee vielä päivä, jolloin käydään kuumaa keskustelua oikeusjutuista ja vakuutussopimuksista tilanteessa, jossa joku F1-kuljettaja ajaa kilpailussa kuolonkolarin. Sellainen saattaisi nykytilanteessa jopa lopettaa sarjan kesken kauden.

Hallitus on esittänyt homoadoptiolain eduskunnalle

Kirjoitan tällä kertaa varsin lyhyesti, koska tästä aiheesta on tässä blogissa paljon aikaisempaakin pohdintaa, joissa esitetyt moraaliset, eettiset ja käytännölliset ongelmakysymykset ovat edelleen voimassa. Hallitus on siis tänään esittänyt rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain muuttamista, jotta samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio mahdollistuisi. Esitys on diaarinumeroltaan HE 198/2008 ja sen lakitekstiosa kuuluu seuraavasti:

Laki

rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rekisteröidystä parisuhteesta 9 päivänä marraskuuta 2001 annetun lain (950/2001) 9 § seuraavasti:

9 §

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella.

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Parisuhteen osapuoli voi kuitenkin ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen. Tällaiseen lapseksiottamiseen sovelletaan, mitä lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetään lapseksiottamisen edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista silloin, kun lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi.

Rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen, joka on rekisteröidyn parisuhteen aikana tai rekisteröidyn parisuhteen purkauduttua kuoleman johdosta yksin ottanut ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen, ei sovelleta, mitä uskonnonvapauslain (453/2003) 3 §:ssä säädetään äidistä ja mitä kotikuntalain (201/1994) 6 a §:ssä säädetään äidistä ja isästä.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jo ennen lain voimaantuloa voidaan antaa ottolapsineuvontaa siinä tarkoituksessa, että rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ottaa ottolapseksi parisuhteen toisen osapuolen lapsen.

Jos lapseksiottamisen vahvistamista koskeva asia pannaan vireille tuomioistuimessa kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, rekisteröidyn parisuhteen osapuoliin rinnastetaan tätä lakia sovellettaessa henkilöt, joiden rekisteröity parisuhde on ennen lain voimaantuloa purettu tuomioistuimen päätöksellä. Tällaisessa tapauksessa lapseksiottamisen vahvistaminen edellyttää sen lisäksi, mitä 9 §:n 2 momentista seuraa, että lapseksiottaja on rekisteröidyn parisuhteen aikana osallistunut lapsen hoitoon ja kasvatukseen.

—————

Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 2008

Esitys tuo mukanaan yhden uudenkin ongelman, joka on lain takautuvuus koskien jo purkautuneita rekisteröityjä parisuhteita. Miehen ja naisen avioliitoissakaan ei tällaista mahdollisuutta avioeron jälkeen ole, joten siinä mielessä tällainen asettaisi samaa sukupuolta olevien parisuhteet jopa helpompaan asemaan adoption suhteen kuin avioliitot. Olisi outoa, jos eduskunta tämän hyväksyy. Lisäksi kyseisestä kohdasta puuttuu lakiteknisesti tärkeä aikaraja siitä, kuinka kauan saa olla aikaa kyseisen rekisteröidyn parisuhteen purkautumisesta korkeintaan. Tässä suhteessa kyseinen poikkeussääntö tulisi, jos ei mieluummin koko lakiesitystä, hylätä.

Esitin aikaisemmassa kirjoituksessani vaihtoehtoista muotoilua laille siltä varalta, että se kuitenkin hyväksyttäisiin. Kyseinen vaihtoehtoinen muotoilu takaisi paremman biologisen vanhemmuuden kunnioituksen ja erityisesti parantaisi etävanhempana olevan isän asemaa adoptiota koskevissa päätöksissä. Tätä uutta lakitekstiä vasten muutosehdotus kuuluisi:

9 §

1. momentti:

(kuten HE)

2. momentti:

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Parisuhteen osapuoli voi kuitenkin ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen , edellyttäen, ettei lapseksiottamisesta annetun lain 9 § 2. momenttia sovelleta. Parisuhteen osapuoli ei voi myöskään ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lasta, mikäli edellytykset vahvistaa lapsen ja hänen isänsä välinen sukulaisuussuhde isyyslain (700/1975) 2 §:n tai 2 a §:n perusteella ovat olemassa. Tällaiseen lapseksiottamiseen sovelletaan, mitä lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetään lapseksiottamisen edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista silloin, kun lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi.

3. momentti:

(kuten HE)

voimaantulosäädöksen jälkeinen teksti hylätään

Unix-käyttöjärjestelmät kotikoneessa, etenkin Linux

1990-luvun alkupuolella vuosina 1991-1994 suomalainen ohjelmistoharrastelija Linus Torvalds, monien muiden harrastelijoiden ohella ympäri maailmaa, osallistui tällä hetkellä merkittävimmän Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmäytimen luomiseen. Tämän harrastuneisuuden tarkoituksena oli paikata sitä epäkohtaa, että yliopistokäytössä suosituiksi tulleiden Unix-käyttöjärjestelmien kaikki vähänkään kehittyneemmät versiot eivät olleet ilmaiseksi ilman lisenssointimaksuja saatavissa. Samoihin aikoihin 1994 tosin alkoi tulla julkisuuteen myös ilmaiseksi saatavissa olevia BSD-Unix:ien versioita (nykyään tunnetaan NetBSD, FreeBSD ja OpenBSD).

Mikä sitten tekee Unixeista Microsoftin Windows-järjestelmiä houkuttelevampia eräissä tapauksissa? Onhan tottakai niin, että monet ovat varsin fiksautuneita käyttämään nimenomaan Windows XP:tä, Vistaa tai näiden edeltäjiä työpöytätyöskentelyssään kaikkein mieluiten.

Unixien etuna on olennaisesti parempi käyttäjätietojen ja käyttäjäoikeuksien hallinta, joka mahdollistaa paremman tietoturvan. Tällöin yksittäinen käyttäjä ei tyypillisesti toimi järjestelmässä ylläpitäjän oikeuksin niin, että saisi mielivaltaisesti asennella ohjelmia systeemialueille (MS Windows:issa C:\WINDOWS ja C:\WINDOWS\SYSTEM ja Unixeissa /bin ja /usr/bin), vaan käyttäjä operoi lähtokohtaisesti vain omassa kotihakemistossaan. Systeemialueella oleviin ohjelmiin toki on ajo-oikeus. MS Windows:issa käy myös helposti niin, että jos joku ylläpitäjän oikeuksilla oleva käyttäjä asentelee ohjelmia ja niiden kuvakkeita työpöytänäkymään, ne saattavat pahimmillaan näkyä myös muilla käyttäjillä, vaikkeivät nämä kyseisiä ohjelmia tarvitsisikaan. Ja tietysti liian laveista käyttäjäoikeuksista on aina haittana myös se, että ne mahdollistavat helpommin haittaohjelmien tunkeutumisen koneeseen.

Ylläolevan huomioiden, nykyään monien nuorten yleissivistykseen kuuluu osata asentaa ja käyttää Unix-käyttöjärjestelmää, lähinnä jotakin GNU/Linuxin levitysversiota kuten Ubuntua, arkisiin tietokoneaskareisiinsa. Tämän vuoksi Helsingin Yliopiston ammattiaineyhdistys TKOäly järjesti tänään alkuillasta Linux-asennusriehan. Tilaisuudessa oli mahdollisuus tutustua Linux-käyttöjärjestelmän asennukseen ja tyypillisiin käyttäjien teknisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Itse osallistuin ratkaisemalla yhden verkkoyhteysongelman (väärä /etc/network/interfaces -tiedoston sisältö, verkkokortin eth0 yhteydenmuodostusmääritys puuttui) ja yhden YouTube:n toimimattomuutena esiintyneen multimedia-ongelman (oli käytetty toimimatonta epävirallisesta repositorysta ladattua flash-playerin pakettia kun olisi pitänyt käyttää flashplugin-nonfree:tä).

Linkkejä:

• Ubuntu Linux, suomalainen sivu
  
• Wikipedia: Linux kernel
  
• Linux-asennusrieha
  

Taantuman edessä hallitus tekee hätäisiä virheitä

Tänään on hallitus alkanut tehdä hätäisiä muutoksia jo suunnittelemaansa budjettiin. On kyllä oikein, että valtion budjetti voi tiukoissa tilanteissa joustaa ja sitä on järkeistettävä, mutta nyt tänään kuulluista uudistuksista ainakin kaksi on virheellisiä ja niistä kuvastaa selvästi se, että ne ovat räätälöidyt palvelemaan tiettyjä eturyhmiä ja oletettuja vaalisponsoreita.

Uudistuksista vähäisempi, mutta kansan keskuudessa huomiotaherättävämpi on alkoholiveron korotus. Koska Euroopan Unionissa ovat rajat auki ja Viro lähellä Etelä-Suomea, niin ei ole mitään mieltä ryhtyä minkään tärkeän verolajin kanssa toimiin, jotka syventävät jäsenmaiden välisiä kuiluja näissä asioissa. Alkoholin hinnan gradientin jyrkentäminen Suomen ja Viron välillä johtaa lisääntyvään alkoholiturismiin (tätä turismin lisäystä saatetaan jopa hakea!), mutta myös Ruotsin mallin tapaiseen pimeiden rikollisten välitysorganisaatioiden muodostumiseen (jota hallitus ei varmasti päätöksillään hae!).

Uudistuksista raskaampi ja vakavampi on lisävelanoton hyväksyminen (2 miljardia euroa). Tämä on huolimatonta ja väistämättömien leikkauslistojen panttaamista kaapissa. Nykyhallitus saattaa toivoa, että seuraaviin eduskuntavaaleihin asti voitaisiin päästä "maltillisella" velanotolla ja pitämällä samalla yllä nykyinen kansalaisten tulotaso, niin palkkojen kuin sosiaalisten tulonsiirtojenkin muodossa. Velaksi eläminen on kuitenkin kallis aikapommi ja on pelättävissä, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen loppukeväästä 2011, hallitus ja eduskunta maksattavat laskun Suomen kansalla omasta "väristään" riippumatta.

Tehokkain toimenpide ongelmien torjumiseksi olisi ollut peruuttaa tuloveronalennukset ja palauttaa varallisuusvero. Tätä eivät Katainen ja Vanhanen ymmärrettävästi uskaltaneet tehdä.

Sukupuolta ei pitäisi vaihtaa

Tänä vuonna ovat erilaiset kirkon henkilökuntaan ja kirkon toimintaan liittyvät asiat vyöryneet poikkeuksellisella vauhdilla ja joka kulman takaa on putkahtanut yllätyksiä. Viimeksi on epäuskon sekaisella tyrmistyksellä otettu vastaan tieto, jonka mukaan Imatran kirkkoherra Olli Aalto ei ole tyytyväinen syntymässään saamaansa sukupuoleen ja sen mukaiseen ruumiiseen, vaan on päättänyt vaihtaa sukupuoltaan naiseksi ja tulla jatkossa tunnetuksi Marja-Siskona.

Toisin kuin aiemmat kiistat liittyen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, tämä asia saa pohdittaessa paljon tummanpuhuvampia sävyjä. Esimerkiksi tyttöparin tuominen alttarille saattaa olla tietyssä mielessä vielä tulkittavissa oikkuiluksi ja demonstraatioksi, muistetaan esimerkiksi, miten värikkäitä kommentteja ja tempauksia ovat Hollywood-tähdet sekaisten suhdekiemuroidensa kera järjestäneet, mutta se, että pitkään virassa ollut ja miehenä ja perheenisänä ansioitunut kirkkoherra päättää, ettei hänen ruumiinsa ole sellaisenaan arvokas, vaan radikaalitkin silpomiset ja muutokset henkisen tasapainon saavuttamiseksi olisivat aiheellisia, on tragedia. Olisi suotavaa, että hän saisi muulla tavalla apua ja voisi hyväksyä itsensä siinä ruumiissa ja olemuksessa, joka on hänelle oikeasti syntymästä tai osin hedelmöityksestäkin asti annettu. Se ruumis ja olemus on oikeus olla terve aikuinen elämää kokenut mies eikä nainen.

Kirkkoa ja Mikkelin väistyvää piispaa Voitto Huotaria on kritisoitu siitä, että hän olisi torjumassa kirkkoherra Aallon jatkon pappisvirassa, käyttäen perusteena sitä, "ettei tiedä tehtävää, missä hän ei joutuisi olemaan seurakuntalaisten kanssa tekemisissä". Mielestäni johtopäätös (khra Aalto ei voi jatkaa, jos vaihtaa sukupuoltaan) on oikea, mutta perustelu on huono ja teologisesti kyseenalainen. Kirkon ei koskaan sovi perustella kantojaan olettamilla siitä, mitä asioita seurakuntalaiset eivät haluaisi nähdä tai kuulla, vaan sen sijaan perusteena tulisi aina käyttää Raamattua tunnustuksen ja perinteen ohjaamana. Oikea raamatullinen peruste on ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi, Jumalan kuvaksi ja tämän asian tunnustaminen sangen hyväksi. Tunnustuksellisesti asiaa täydentää hyvin Martti Lutherin Vähän-Katekismuksen ensimmäisen uskonkohdan selitys:

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

Mitä se merkitsee? Vastaus:

Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

Ihmisen on kunnoitettava ja kiitettävä omasta ruumiistaan ja terveydestään. Kirkon tulee opettaa tämän mukaan, niin kerhotoiminnasta aina rippikoulutoiminnan ja raamattupiirien ja aikuistenkin toiminnan halki. Olemalla kritisoimatta ja vakavasti keskustelematta sukupuolenvaihdosprosesseista, kirkko viestittäisi väärää kuvaa, jonka mukaan se hyväksyy ihmisen tuhota itseään omien mielialojensa perusteilla. Kirkon varovaisen kannan tueksi voidaan esittää myös lääketieteellisiä tosiasioita, joiden mukaan monet sukupuolenvaihdosprosesseihin menneet katuvat sitä jälkeenpäin.

Amerikka on puhunut

Näin on sitten Barack Obama valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Onneksi olkoon, tehtävä on kuitenkin varmasti vaativa. Tässä vaiheessa onnentoivotuksiani säestää toiveet Yhdysvaltain ja sen hallinnoimien alueiden ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Eroon pitäisi päästä Guantanamon keskitysleiristä, mielivaltaisista pidätys- ja vangitsemisajoista ilman oikeuskäsittelyä, kuolemanrangaistuksesta ja alaikäisten elinkautistuomioista. Pala on kokonaisuudessaan varmasti liian suuri Obaman hetkessä haukattavaksi, mutta töitä ihmisoikeuksien toteutumisen eteen kannattaa tehdä aina!