Suomen ja EU:n maahanmuuttajakysymyksestä

Otan tässä kirjoituksessa esille vaikean aiheen, eli sananvapauden ja ihmisten yhdenvertaisuuden välisen jännitteen. Viime aikoina valokeilaan on noussut perussuomalaisia lähellä oleva ja sitoutumaton helsinkiläinen aktiivipoliitikko Jussi Halla-Aho, joka on ollut blogissaan paikoitellen rohkeampi ja "poliittisesti epäkorrektimpi" kuin minäkään innokkaimmissa kirjoituksissani. Halla-Aho on kritisoinut nykyistä Suomen ja EU:n maahanmuuttajapolitiikkaa ja katsonut, että monet maahanmuuttajat eivät tunnet tarpeeksi nöyryyttä ja vastuuta kunnioittaa niiden maiden kulttuuria ja lainsäädäntöä, johon ovat saapumassa. Tässä mielessä yhdyn ilomielin Halla-Ahon näkemyksiin.

Monet niistä maahanmuuttajista, jotka tulevat jyrkkää islaminuskon tulkintaa edustavista maista, jatkavat perhe-elämässään elämistä käytännössä vanhan kotimaansa tai heimoalueensa lainsäädännön piirissä ja saattavat huomattavassa määrin rajoittaa etenkin perheeseensä kuuluvien tyttöjen ja naisten oikeuksia kouluttautua haluamaansa ammattiin ja tutustua myös muihin kuin oman kulttuuritaustansa ihmisiin, mahdollisesti myös solmia seurustelusuhde syntyperäisen suomalaisen kanssa. Kohua ovat herättäneet myös erilaisista syistä tehtävät tyttö- ja poikalasten ympärileikkaukset, joista jälkimmäinen on ollut problemaattinen asia jo aiemminkin. Siihen tosin vasta nyt herätään.

Se osa, mistä Halla-Ahon blogikirjoittelua eniten on kritisoitu, koskee sitä, että hän on joissakin kirjoituksissaan ilmaissut toivovansa vahinkoa toisille ihmisille, esimerkiksi sitä, että kilpaileviin puolueisiin kuuluvat poliitikot joutuisivat väkivaltarikosten uhriksi. Tällainen lähestymistapa on mielestäni epäkorrekti ja väärä, koska se voidaan tulkita epäsuoraksi väkivallalla uhkailuksi ja pelotteluksi muuttaa sen vuoksi poliittisia mielipiteitä. Lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Halla-Aho tällä tavoin tuo kuitenkin esiin kärjistetyssä muodossa sen, että jos katsotaan sormien läpi kulttuurisyistä tapahtuvaa lain kunnioittamattomuutta, niin se lisää riskiä, että Halla-Ahon mainitsemat seksuaali- ja väkivaltarikokset saisivat poikkeuksellista hyväksyntää ja ymmärtämystä. Tällaista on kaikin puolin vältettävä.

Katson, että maahanmuuton Suomeen ja Euroopan Unioniin tulee olla kontrolloitua maittain ja maaryhmittäin. Asiassa tulee huomioida lähtömaan poliittiset olot, taloudellinen tilanne ja maiden väliset suhteet. Koko maapallon mittakaavassa on mahdoton ajatus, että ihmiset voisivat tulla ja mennä rajojen yli miten suurina kansanryhminä tahansa ja asettua kontrolloimattomasti asumaan minne tahansa. Huomattavan paljon painoarvoa on asetettava sille, että jos Euroopan Unionin alueelle tullaan turistina, niin tulee rajalla osoittaa, että rahavarat riittävät majoittumiseen ja päivittäisiin kuluihin ja sen verukkeella tänne ei tule jäädä pidemmäksi aikaa, ilman, että asia tarkemmin selvitetään. Oleskelun edellytyksenä tulee aina olla oleskelulupa ja työnhaun ja työnteon edellytyksenä työlupa.

Jos Suomeen tullaan humanitaarisista syistä, tulee lähdön ja turvapaikkahakemuksen syyt selvittää. Asianmukaiset turvapaikkahakemukset tulee hyväksyä ja arvioitaessa, että turvapaikan tarve on pitkäaikainen, tulee sopeuttaa täkäläiseen yhteiskuntaan, mutta huolehtia kuitenkin esimerkiksi oman äidinkielen ja uskonnon opetuksesta. Uskonnonharjoittamisen ja yhteiskuntavastuun rajalinja on tehtävä selväksi ja mikäli täysi-ikäinen turvapaikanhakija syyllistyy vakavaan rikokseen, tulee suomalaisen rangaistusseuraamuksen ohella olla mahdollista tuomita turvapaikkaoikeus menetetyksi.