Irlanti ja pankkien pelastaminen

Irlannin tilanne EU:ssa ja euroalueella on tällä hetkellä järjetön: maa on massivisissa veloissa ja se pelastaa epätoivoisesti suurta "Anglo-Irish Bank":ia, mikä vain lisää koko maan ahdinkoa. Oikeasti pitäisi tyytyä pelastamaan vain sen verran kuin velvoitteet ovat, eli talletussuojan mukaiset talletukset ja antaa lopun kaatua. Tämä ja muut pankkien pelastushankkeet kuitenkin viittaavat siihen, että pankkien ja poliittisten puolueiden välillä on aivan liian suuria rahoituskytköksiä ja pankkien johtoasemia myös käytetään ministerien ja pitkäaikaisten kansanedustajien suojatyöpaikkoina. Nämä ratkaisut tulevat tuomaan euroalueen vakaudelle ja legitimiteetille kalliin laskun, jos niitä ei kunnolla julkisesti selvitetä.

Pikavippiliiketoiminnassa huomiotaherättävä muutos

Vanha viisaus talouspolitiikassa on se, että järkevät sijoittajat ovat mukana nousuissa ensin ja siinä vaiheessa kun "kasvukohteisiin" sijoittamisesta tulee massatoimintaa, ollaan jo myöhässä. Monet muistanevat vuosituhannen vaihteen IT-kuplan ajoilta esimerkiksi sellaisen järjettömyyden, että joidenkin tietotekniikkafirmojen osakkeita jonotettiin kymmenien metrien pituisissa jonoissa, vain jotta niiden arvosta hyvin lyhyessä ajassa olisi valtaosa hävinnyt taivaan tuuliin.

Sama tulee mieleen sellaisesta "uudesta" rahoitustuotteesta kuin vertaislainat. Pikavippiyhtiöt ovat takoneet jo kauan kyseenalaisella toiminnallaan merkittäviä voittoja, mutta nyt jostakin syystä jotkut tämän alan yritykset ovat saaneet liikeidean, jossa ne toimivat suorina velanvälittäjinä "tallettajien" ja vipinottajien välillä, eivätkä hoida velkoja oman kassansa kautta, kuten esimerkiksi pankit tekevät. Tällä tavalla tarjotaan "tallettajille" mahdollisuus huippukorkoihin pääsemällä osaksi pikavippibisnestä. Vaaran merkit ovat kuitenkin näkyvissä.

Se, että pikavippiyhtiöt eivät enää niin hanakasti toimisi oman kassansa kautta, saattaa tarkoittaa epäluuloa lainsäädännön kehitystä ja kasvavaa luottotappioriskiä kohtaan. Vertaislainoja välittävät pikavippiyritykset haluavatkin pestä kätensä näistä riskeistä ja tyytyä provisioihin, jotka nekin voivat olla varsin suuria. Lisäksi heidän vastaanottamillaan talletuksilla ei tietenkään ole talletussuojaa.

Toivon, että rahoitustarkastus selvittäisi mahdollisimman pian huolellisesti koko pikavippibisneksen nykytilan Suomessa, ja että lainsäädännöllisiin toimiin ryhdytään ajoissa ennen kuin alasta kehittyy vaarallinen talouskupla. Painajainen olisi esimerkiksi pikavippiyhtiöiden osakkeiden päätyminen pankkien taseisiin ja johdannaismarkkinoille.

Valuuttasota ja EKP:tä koskeva kielto osallistua siihen

Helsingin Sanomien mukaan IMF varoittaa talousmahteja valuuttasodasta. Erityisesti IMF:n pääjohtaja Dominique Strauss-Kahn muistutti, että "maailmantalous on vasta elpymässä taloushistorian pahimmasta taantumasta sitten toisen maailmansodan.". Tässä asiassa Strauss-Kahn epäilemättä on oikeassa.

"Valuuttasodalla" tarkoitetaan tietoista setelielvytystä eli valuutan ulkoisen arvon huonontamista, jolla lisätään inflaatiota ja yritetään saada valuuttaa vähäarvoisemmaksi myös muihin suurvaluuttoihin nähden. Tällä tavoitellaan lähinnä kahta asiaa, ensinnäkin sitä, että omassa valuutassa otetut velkasitoumukset pienenisivät, jolloin devalvointi toimisi piiloverotuksena ja toiseksi sitä, että vienti muille valuutta-alueille alkaisi paremmin vetää. Tässä kehityskulussa on kuitenkin suuria ongelmia.

Kuten viime aikoina on muistutettu, on setelielvytys monissa maissa johtanut hyperinflaatioon. Klassisin esimerkki lienee 30-luvun Saksasta, mutta sama ilmiö on toistunut myös vuosituhannen vaihteen tienoilla Venäjällä ja sen jälkeen teollisuusmaista Islannissa ja kehitysmaista Zimbabwessa. Palkkarahoista ja säästöistä ei ole mitään iloa, jos ne menettävät arvonsa ja siinä vaiheessa kun kaikki kansalaiset sen huomaavat, on kaikki edellytykset sille, että maiden valtiojärjestelmät menevät sekaisin väkivaltaisista mielenosoituksista ja yleislakoista. Tämä ei tietenkään ole toivottavaa.

Eräs pidäke on olemassa, jos sitä suinkin noudatettaisiin. Euroopan keskuspankki nimittäin on ainakin muodollisesti riippumaton ja ylikansallinen ja sitä sitovat ehdottomat säännöt valuutan arvon huolehtimisesta. Euroopan keskuspankkia on eksplisiittisesti kielletty tekemästä sellaista korko- ja rahapolitiikkaa, jolla inflaatio euroalueella nousisi yli 2%:iin vuodessa. Jos keskuspankkimme tätä noudattaa, on myös Yhdysvaltain ja Japanin keskuspankkien se väistämättä huomioitava, koska dollarin ja jenin liiallinen heikentyminen kääntyisi jossakin vaiheessa omaan nilkkaan ampumiseksi kansainvälisen liiketoiminnan siirtyessä eurosidonnaisuuteen.

Yliopistojen sisäänottoa tulisi karsia ehdoitta

Nykypäivän ja Verkkouutisten mukaan opetusministeri Henna Virkkunen on sitä mieltä, että "opiskelupaikkoja voitaisiin vähentää aika paljonkin, jos opiskelijat valmistuisivat nopeammin." Minä taas olen sitä mieltä, että etenkin yliopistopaikkojen osalta tästä toteamuksesta pitäisi ottaa jossittelu pois ja joka tapauksessa vähentää opiskelupaikkoja, varsinkin niiltä aloilta, jotka ovat huonosti työllistäviä. Miksi poliittinen tahto kuitenkin puuttuu?

Sisäänoton vähentäminen tuottaisi monille yliopistoille selviä etuja. Jos valinta pidetään pääsykoeperusteisena ja toissijaisesti paperivalintana, eli opiskelijoita otetaan sisään taidon ja lahjakkuuden eikä rahan perusteella, niin keskimääräinen opiskelija-aines olisi pätevämpää ja motivoituneempaa. Kurssien järjestämiseen ja opinto-ohjaukseen olisi paljon enemmän rahaa käytettävissä. Myös opintotukea voitaisiin muuttaa suoritepainotteiseksi ja saadut säästöt uudelleen kohdentamalla korottaa etenkin kandidaattivaiheen osalta ja vähentää opiskeluaikaista tutkintoon kuulumatonta työssäkäyntiä.

Kuitenkin keskusteluissa pyörivät jatkuvasti mukana myös lukukausimaksut, pääsykokeiden väkinäinen poistaminen ja opiskelijan taitoihin ja lahjakkuuteen liittymättömät soveltuvuusharkinnat. Välillä on puhuttu myös "tilapäisestä" sisäänoton lisäämisestä johtuen nuorisotyöttömyydestä. Eli suomeksi sanottuna pelissä on raha ja suhteet. Pelkäävätkö jotkut etenkin kokoomuksen poliitikot sitä, että jos pääsykoepohjaisesti tarpeeksi kiristetään yliopistojen sisäänottoa, se johtaa entistä useammin siihen, että monet ylemmän keskiluokankaan taustan omaavat ylioppilaaksi kirjoittavat eivät mihinkään yliopistojen koulutusohjelmiin pääse, ainakaan ensi yrittämällä? Muistelen, että joku tuohtunut kirjoittikin kerran Helsingin Sanomain keskusteluihin jotakin sen suuntaista, "että on katkera kun ei päässyt Suomessa yliopistoon sisään, piti mennä ulkomaille, mutta heille kelpasivatkin hänen [tai vanhempiensa] rahat!"

Talous ei oikene, jos korjausten sijasta ongelmia lykätään

Helsingin Sanomat uutisoi tänään seuraavasti:

Maailman rahoitusmarkkinoiden toipuminen vuonna 2008 alkaneesta kriisistä on kärsinyt takaiskun, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) arvioi.

Epävarmuus maailman rahoitusmarkkinoilla on nyt voimakkaampaa kuin puoli vuotta sitten, IMF:n tiistaina julkistamassa rahoitusmarkkinoita käsittelevässä GFSR-raportissa todetaan.

Raportin mukaan epävarmuuden kasvu johtuu joidenkin Euroopan maiden velkaongelmien kärjistymisestä ja Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoiden heikosta tilanteesta. Sen sijaan kehittyvien maiden asema rahoitusmarkkinoilla on vakaa.

Yllä oleva ei ole, tämänkään blogin aiemman sisällön perusteella, mitenkään yllättävä. Rahoituskriisin oikeiden syiden korjaamisesta ei ole nähty tai kuultu kuin kärpäsenjätöksiä, sen sijaan pääpaino on ollut ja on edelleenkin liian matalissa keskuspankkikoroissa, monien valtioiden harjoittamassa velaksi elvyttämisessä ja itsepintaisessa pitäytymisessä veronkevennyksiin ja pankkien pelastamiseen, vaikka se maksaisi mitä hyvänsä. Kullan hinnan viimeaikaisen nousun pitäisi olla erityisesti hälytysmerkkinä keskuspankeille.

Ilmeisesti syynä on, että veroratkaisuja ei uskalleta tehdä äänestäjien pelossa, EKP:n johto taas pelkää suurten EU-maiden kaatavan heidät kovapalkkaisista virka-asemistaan, jos he oikeasti noudattaisivat aiemmin sovittuja sääntöjä inflaatiokriteerien ja jäsenmaiden luototuksen kiellon suhteen ja pankit taas ovat joidenkin poliitikkojen läänityksiä, avokätisiä tukijoita ja suojatyöpaikkoja esimerkiksi ministerinpestin päättymisen varalta.