Luin järkytyksekseni, että Ison-Britannian maaperältä käsin verkkohyökkäyksiä Yhdysvaltain Pentagoniin tehnyt mies, Gary McKinnon, 42, aiotaan luovuttaa Yhdysvaltoihin, jossa häntä saattaa odottaa vuosikymmenten mittainen tai jopa elinkautinen vankeustuomio. Sen sijaan, että Ison-Britannian viranomaiset olisivat reilusti käsitelleet koko oikeusasian omien lakiensa mukaisesti omalla maaperällään, on G.M:ää kiusattu vuosikausia kestäneellä oikeuksienrajoittamis- ja luovutuspyyntörumballa. Onko Isolle-Britannialle sotilaalliset välit Yhdysvaltoihin niin tärkeitä tai yleensäkään kiinni siitä, että omien kansalaisten ihmisoikeudet voidaan vetää viemäristä alas?
Koska asia koskee yleisemminkin Isoa-Britanniaa ja EU-kansalaisia, toivon Suomen eduskunnalta ja tuomioistuimilta kriittisyyttä sen osalta, voidaanko Suomessa asuvia Suomen kansalaisia oikeastaan missään olosuhteissa luovuttaa rikosasiasta toiseen EU-maahan. Pitää olla vähintäänkin palautusvelvoite, eli ehdoton oikeus saada luovutuksen seurauksena tuomittu kärsimään rangaistustaan tänne ja lisäksi on seurattava, mitkä EU-maat saattavat olla tässä mielessä epäluotettavia. En halua kuulla yhdestäkään tapauksesta, jossa joku suomalainen luovutetaan EU:n kautta "maaketjua" pitkin Yhdysvaltoihin tai muualle teloitettavaksi tai tuomittavaksi ilmiselvästi rikokseen nähden kohtuuttoman pituiseen rangaistukseen.
Ks.
keskiviikko 30. heinäkuuta 2008
Lomien pohdinnasta lisää
Suomessa työelämän kesälomat keskittyvät melko tiiviisti heinäkuulle. Tämä on nähtävissä eniten yli 40-vuotiaiden ikäluokan keskuudessa, mutta sitä nuoremman väen keskuudessa on enemmän muodissa, että koko neli- tai viisiviikkoista ei pidetä samaan putkeen, vaan hajautetaan esimerkiksi osin kesä- ja elokuulle tai jätetään reilusti myös talviloman varoiksi. Työntekijöiden lomien "limittäminen" onkin ainakin firmojen kannalta järkevämpää, sillä tällöin ei tule mihinkään kohtaa vuotta tilannetta, jolloin asiakkuuksienhoito kärsisi liian vähistä paikalla olevista työntekijöistä.
Jostakin syystä monien suomalaisten mielessä elää myytti, jonka mukaan "muualla Euroopassa lomat pidetään aina elokuussa" ja siksi pitäisi Suomessakin esimerkiksi koululaisten kesälomia siirtää eteenpäin tai lyhentää. Muutama päivä sitten luin jopa mätäkuunjutun, jossa ehdotettiin lyhennetyn kesäloman kompensoimista pidennetyllä pääsiäislomalla. Sellainen idea on kuolleena syntynyt. Koululaiset haluavat vapaa-aikansa kyllä mieluummin alkukesään kuin kevään mahdolliseen loskaisimpaan vaiheeseen.
Tosiasiassa laajennetussa Euroopan Unionissa liike-elämän rattaat pyörivät vuoden ympäri ja aikuisia on töissä jokaisena vuoden kuukautena. Esimerkiksi teollisuutta ei voi alkaa pysäyttää lomasesonkien tai sellaisiksi oletettujen ajankohtien takia. Näinollen aikuisten työssäkäyvien lomat joka tapauksessa ovat hajautetumpia ja lyhyempiä kuin koululaisten, eikä siitä pääse mihinkään. Jos koululaisten yksinolo loma-aikoina huolestuttaa, niin se on parempi ratkaista harrastustoiminnalla kuin käyttämällä koulua "säilytystilana". Tällaisten harrastusmahdollisuuksien parempi avaaminen pienituloisillekin toisaalta vaatisi sekä valtion budjetin painotuksen että kunnille lisää rahaa. On siis mietittävä, tuleeko ihan kaikkea mahdollista "jakovaraa" panostaa veronkevennyksiin.
Jostakin syystä monien suomalaisten mielessä elää myytti, jonka mukaan "muualla Euroopassa lomat pidetään aina elokuussa" ja siksi pitäisi Suomessakin esimerkiksi koululaisten kesälomia siirtää eteenpäin tai lyhentää. Muutama päivä sitten luin jopa mätäkuunjutun, jossa ehdotettiin lyhennetyn kesäloman kompensoimista pidennetyllä pääsiäislomalla. Sellainen idea on kuolleena syntynyt. Koululaiset haluavat vapaa-aikansa kyllä mieluummin alkukesään kuin kevään mahdolliseen loskaisimpaan vaiheeseen.
Tosiasiassa laajennetussa Euroopan Unionissa liike-elämän rattaat pyörivät vuoden ympäri ja aikuisia on töissä jokaisena vuoden kuukautena. Esimerkiksi teollisuutta ei voi alkaa pysäyttää lomasesonkien tai sellaisiksi oletettujen ajankohtien takia. Näinollen aikuisten työssäkäyvien lomat joka tapauksessa ovat hajautetumpia ja lyhyempiä kuin koululaisten, eikä siitä pääse mihinkään. Jos koululaisten yksinolo loma-aikoina huolestuttaa, niin se on parempi ratkaista harrastustoiminnalla kuin käyttämällä koulua "säilytystilana". Tällaisten harrastusmahdollisuuksien parempi avaaminen pienituloisillekin toisaalta vaatisi sekä valtion budjetin painotuksen että kunnille lisää rahaa. On siis mietittävä, tuleeko ihan kaikkea mahdollista "jakovaraa" panostaa veronkevennyksiin.
tiistai 29. heinäkuuta 2008
Ajankohtaista
Tässä on alkanut hieman bloginkirjoitusterä rapistua ... joka tapauksessa viime aikoina on tapahtunut muutamia mielenkiintoisia asioita, ensinnäkin hallitus on lähtenyt metsäteollisuussektorin häiriöiden vuoksi paniikkireaktioihin ja antamassa jo ennestään varsin rajallisesta veronkevennysvarasta verohelpotuksia metsänomistajille metsiensä kaatamista varten. Mielestäni idea on varsin huono seuraavista syistä:
Ja tietysti se "pakollinen" asia, rovasti Liisa Tuovinen on "siunannut" samaa sukupuolta olevan parin Espoon seurakuntien leirikeskuksen, Hvittorpin, kappelissa ja asiasta on noussut aiheellisestikin kohu. Tässä on kontrolli kyllä pettänyt isommin kuin vain pelkän homoparien siunaamista aikaisemminkin harrastaneen naisrovastin osalta, jos nimittäin Hvittorpin tai muun seurakunnan tilan aikoo vuokrata, niin seurakunta kyllä kysyy perään ja asiaa puidaan tarvittaessa seurakuntaneuvostossa. Tässä tapauksessa on outoa, ettei isommallekaan määrälle asiasta päättäneitä ihmisiä, ole tullut mieleenkään, mikä on kirkon perhe- ja avioliittoetiikka.
- Rakenteellisista syistä johtuvat talouden häiriöt eivät koskaan parane äkkiliikkeillä. Ne korjaavat tilanteen tilapäisesti, niillä on rahallinen hintansa ja sama tilanne tulee äkkiseltään uudelleen eteen. Sama pätisi, jos esimerkiksi öljyn kysynnän kasvusta ja saatavuuden vähentymisestä johtuvaa hinnannousua kompensoitaisiin yleisin veronalennuksin.
- Metsän kaatamisen on oltava harkittua ja luonnonsuojelulliset edellytykset täyttävää. Periaatteen rikkomisesta seuraa rumaa jälkeä ja lasku on tuleville sukupolville kallis. Esimerkiksi Espoon kaupunki on välillä ahneuksissaan kaventanut arvokasta keskuspuistoaan mm. Kuurinniityn asuinalueen laajentamisella hiihtoladun varteen asti, samoin kuin aiemmin kaatanut Puolarmaarista koilliseen sijaitsevalta alueelta runsaasti puuta, pilaten maiseman ja "kehittäen" aiemmat hiihtomaastot läpitunkemattomaksi ryteiköksi. Niinikään tiedän, että pohjoisemmassa Suomessa, jossa puusto uusiutuu vieläkin huonommin, on avohakkuissa ahnehdittu paikoitellen niin, ettei metsä ole enää kyennyt uudistumaan lainkaan.
Ja tietysti se "pakollinen" asia, rovasti Liisa Tuovinen on "siunannut" samaa sukupuolta olevan parin Espoon seurakuntien leirikeskuksen, Hvittorpin, kappelissa ja asiasta on noussut aiheellisestikin kohu. Tässä on kontrolli kyllä pettänyt isommin kuin vain pelkän homoparien siunaamista aikaisemminkin harrastaneen naisrovastin osalta, jos nimittäin Hvittorpin tai muun seurakunnan tilan aikoo vuokrata, niin seurakunta kyllä kysyy perään ja asiaa puidaan tarvittaessa seurakuntaneuvostossa. Tässä tapauksessa on outoa, ettei isommallekaan määrälle asiasta päättäneitä ihmisiä, ole tullut mieleenkään, mikä on kirkon perhe- ja avioliittoetiikka.
tiistai 22. heinäkuuta 2008
Sinilevän likaama Itämeri
Eilen jäi blogin kirjoittaminen, töissä sitä ei kehdannut ja illalla tein pyöräretken Espoon rantaraitille, samoin kuin perustelin Facebook-profiilia ja vielä ennen keskiyötä tutkin muutaman jutun aiemmin mainitsemastani Rosegarden-MIDI-ohjelmasta.
Rantaraitin varrelle osui luontevasti Matinkylän uimaranta ja sen laituri. Pistäydyin laiturilla, mutta uimaan ei tehnyt mieli. Ei siksi, että vesi olisi liian kylmää ollut, vaan siksi, että se oli todella likaista. Paikoitellen umpivihreää ja välillä veden pinnalla näkyi myös leväklimppejä ja roskaa. Tästä, ja siitä, että pukukopin seinään kiinnitetyn lapun mukaan uimarannan status oli sinilevähavaintojen osalta "punainen", huolimatta jotkut ihmiset viitsivät siellä uiskennella! Heidän täytyy käydä suihkussa todella huolellisesti, jolleivät halua kunnon ihottumaa sieltä. Tässä muutamia kuvia, joista ainoastaan "laiturin reuna"-kuva paljastaa, miten veteen on sekoittunut vihreätä puuroa:
Biologinen tosiasia on, että suurin osa kaikista maailman kasveista on "sinileviä" ja lisäksi evoluution kuluessa alkuperäiset viherkasvit olivat myös näitä. Kun nykyään näemme kasvillisuudessa mäntyjä, kuusia, koivuja, ruusuja ja voikukkia, ne kaikki ovat eräänlaisia pitkälle erikoistuneita sinilevän "erikoistapauksia", jossa vuosimiljoonien kuluessa on tapahtunut erinäistä sopeutumista maaolosuhteisiin. Sinilevän ja kasvien hienoutena on ollut viherhiukkaset ja yhteyttäminen ja tämä on vaikuttanut siihen, että ilmakehässä nykyään on niinkin paljon happea (n. 25%) kuin on, ja että jos metsiä ei liiaksi hakata, niin on mahdollisuudet siihen, että tulevaisuudessakin hiilidioksidi pääsee sitoutumaan takaisin näihin "hiilinieluihin".
Joka tapauksessa, näiden "erikoistumattomampien" ja alkuperäistä muotoaan enemmän muistuttavien sinilevien esiintyminen Itämeressä nykyisen runsaana liittyy liikoihin ravinteisiin, jotka ovat mahdollistaneet niille sinne ekologisen lokeron. Jos tilannetta vertaa vaikka karuihin järviin, niin niissä yksisoluiset sinilevät menestyvät huonommin ja kasvillisuus on erikoistuneempaa. Käytännössä niiden vesi on myös meidän ihmisten tarpeisiimme puhtaampaa.
Rantaraitin varrelle osui luontevasti Matinkylän uimaranta ja sen laituri. Pistäydyin laiturilla, mutta uimaan ei tehnyt mieli. Ei siksi, että vesi olisi liian kylmää ollut, vaan siksi, että se oli todella likaista. Paikoitellen umpivihreää ja välillä veden pinnalla näkyi myös leväklimppejä ja roskaa. Tästä, ja siitä, että pukukopin seinään kiinnitetyn lapun mukaan uimarannan status oli sinilevähavaintojen osalta "punainen", huolimatta jotkut ihmiset viitsivät siellä uiskennella! Heidän täytyy käydä suihkussa todella huolellisesti, jolleivät halua kunnon ihottumaa sieltä. Tässä muutamia kuvia, joista ainoastaan "laiturin reuna"-kuva paljastaa, miten veteen on sekoittunut vihreätä puuroa:
Biologinen tosiasia on, että suurin osa kaikista maailman kasveista on "sinileviä" ja lisäksi evoluution kuluessa alkuperäiset viherkasvit olivat myös näitä. Kun nykyään näemme kasvillisuudessa mäntyjä, kuusia, koivuja, ruusuja ja voikukkia, ne kaikki ovat eräänlaisia pitkälle erikoistuneita sinilevän "erikoistapauksia", jossa vuosimiljoonien kuluessa on tapahtunut erinäistä sopeutumista maaolosuhteisiin. Sinilevän ja kasvien hienoutena on ollut viherhiukkaset ja yhteyttäminen ja tämä on vaikuttanut siihen, että ilmakehässä nykyään on niinkin paljon happea (n. 25%) kuin on, ja että jos metsiä ei liiaksi hakata, niin on mahdollisuudet siihen, että tulevaisuudessakin hiilidioksidi pääsee sitoutumaan takaisin näihin "hiilinieluihin".
Joka tapauksessa, näiden "erikoistumattomampien" ja alkuperäistä muotoaan enemmän muistuttavien sinilevien esiintyminen Itämeressä nykyisen runsaana liittyy liikoihin ravinteisiin, jotka ovat mahdollistaneet niille sinne ekologisen lokeron. Jos tilannetta vertaa vaikka karuihin järviin, niin niissä yksisoluiset sinilevät menestyvät huonommin ja kasvillisuus on erikoistuneempaa. Käytännössä niiden vesi on myös meidän ihmisten tarpeisiimme puhtaampaa.
sunnuntai 20. heinäkuuta 2008
Ei ruumiillisia rangaistuksia Suomeen
Oikeusministeri Tuija Brax (vihr) on antanut lausunnon, jonka mukaan oikeusministeriö alkaa selvittää mahdollisuuksia hoitaa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön syyllistyneitä sukupuoliviettiä alentavan lääkityksen eli ns. "kemiallisen kastraation" keinoin. Samaa keskustelua on käyty myös muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa, joissakin valtioissa asiasta on olemassa lainsäädäntöä ja käytäntöjä. Asiaan liittyy kuitenkin perustavanlaatuisia ihmisoikeuskysymyksiä.
Euroopassa ja muuallakin päin maailmaa on pitkään ollut voimassa hyvä trendi siitä, että ihmisen henkeen ja terveyteen kohdistuvista rangaistusmuodoista on vaiheittain luovuttu. Kuolemanrangaistuksen lisäksi paheksuttavina rangaistusmuotoina ihmisoikeussopimusten kannalta pidetään mm. kidutusta, amputaatioita, ruoskimista, pakkokastraatiota ja -sterilisaatiota. Samoin ei suurimmassa osassa Euroopan Unionin valtioita pidetä suotavana vangin pitämistä vankilassa virallisen rangaistusajan päättymisen jälkeen pelkästään sellaisin syin, että vankia olisi pidettävä erityisen vaarallisena yhteiskunnalle. Rangaistuksen maksimipituuden on tultava selvästi tuomiolauselmasta ilmi ja niissä rangaistuksissa, joissa maksimipituutta ei ole, on rangaistusmuodoksi ilmoitettava elinkautinen vankeusrangaistus.
Myös rangaistukset ja mielenterveydellisistä syistä tehtävät pakkohoidot tulisi pitää toisistaan erossa - rangaistus on syyntakeiselle ilmoitettava tuomioistuimen lain mukaan mittaama seuraamus, tahdonvastainen hoitopäätös taas lääketieteellinen kysymys, jossa potilaan oikeusturvan vuoksi täytyy olla mahdollisuus ajoittain kyseenalaistaa hoidon jatkaminen tai anoa suljetun hoidon muuttamista avohoidoksi. Jos henkilö on mielenterveydeltään niin häiriintynyt, että rikoksen johdosta pakkohoitoon on turvauduttu, ei ole kohtuullista määrätä teosta lisäksi vankeusrangaistusta.
Edellä esitetyn perusteella, hanke siitä, että lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai muuhun rikokseen syyllistynyt voitaisiin pakottaa terveytensä vahingoittamiseen pakkolääkityksellä, on ehdottomasti hylättävä. Samoin on hylättävä ajatus, että tällaisissa tilanteissa voitaisiin kemialliseen kastraatioon kiristää siten, että vankeusrangaistusaika huomattavasti pitenisi tai että vankilasta poispääsy olisi yleensä kiinni tällaisesta suostumuksesta. Hyväksyttävää on tarjota sellaisia hoitomuotoja, jotka eivät vahingoita kohteena olevan potilaan terveyttä, vaan ovat luonteeltaan terapeuttisia. Esimerkiksi monissa Suomen vankiloissa on saatu seksuaalirikosten uusintariskiä merkittävästi pienennettyä vapaaehtoisin psykologisin ja psykiatrisin STOP-ohjelmin.
Sikäli kun seksuaalirikokset, etenkin lapsiin kohdistuvat sellaiset, ovat erittäin paheksuttavia ja tuottavat uhreilleen suurta haittaa, asianmukaista olisi puuttua niistä langetettavien vankeusrangaistusten asteikoihin. Laissa voitaisiin nykyistä paremmin eritellä, milloin esimerkiksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on niin törkeä, että paikallaan on yli kymmenen vuoden vankeustuomio ja milloin taas voidaan hyväksyä teossa olevan lieventäviä asianhaaroja niin, että rangaistus voisi olla vain sakkoa tai ehdollinen tai jäädä tuomitsematta. Nykyisellään esimerkiksi nuorten seurustelusuhteet, joissa ikäeroa on muutama vuosi, mutta nuorempi osapuoli 14- tai 15-vuotias, saattaisivat ainakin teoriassa johtaa ilmeisen kohtuuttomiin rangaistusseuraamuksiin.
Ruumiillisiin rangaistuksiin ja rikoksentekijän terveyden tahalliseen vahingoittamiseen liittyvät kysymykset eivät ole yhdentekeviä. Kyseessä on kalteva pinta, jonka toisessa päässä voi olla myös kiihtyvät vaatimukset esimerkiksi kuolemanrangaistuksen palauttamisesta.
Euroopassa ja muuallakin päin maailmaa on pitkään ollut voimassa hyvä trendi siitä, että ihmisen henkeen ja terveyteen kohdistuvista rangaistusmuodoista on vaiheittain luovuttu. Kuolemanrangaistuksen lisäksi paheksuttavina rangaistusmuotoina ihmisoikeussopimusten kannalta pidetään mm. kidutusta, amputaatioita, ruoskimista, pakkokastraatiota ja -sterilisaatiota. Samoin ei suurimmassa osassa Euroopan Unionin valtioita pidetä suotavana vangin pitämistä vankilassa virallisen rangaistusajan päättymisen jälkeen pelkästään sellaisin syin, että vankia olisi pidettävä erityisen vaarallisena yhteiskunnalle. Rangaistuksen maksimipituuden on tultava selvästi tuomiolauselmasta ilmi ja niissä rangaistuksissa, joissa maksimipituutta ei ole, on rangaistusmuodoksi ilmoitettava elinkautinen vankeusrangaistus.
Myös rangaistukset ja mielenterveydellisistä syistä tehtävät pakkohoidot tulisi pitää toisistaan erossa - rangaistus on syyntakeiselle ilmoitettava tuomioistuimen lain mukaan mittaama seuraamus, tahdonvastainen hoitopäätös taas lääketieteellinen kysymys, jossa potilaan oikeusturvan vuoksi täytyy olla mahdollisuus ajoittain kyseenalaistaa hoidon jatkaminen tai anoa suljetun hoidon muuttamista avohoidoksi. Jos henkilö on mielenterveydeltään niin häiriintynyt, että rikoksen johdosta pakkohoitoon on turvauduttu, ei ole kohtuullista määrätä teosta lisäksi vankeusrangaistusta.
Edellä esitetyn perusteella, hanke siitä, että lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai muuhun rikokseen syyllistynyt voitaisiin pakottaa terveytensä vahingoittamiseen pakkolääkityksellä, on ehdottomasti hylättävä. Samoin on hylättävä ajatus, että tällaisissa tilanteissa voitaisiin kemialliseen kastraatioon kiristää siten, että vankeusrangaistusaika huomattavasti pitenisi tai että vankilasta poispääsy olisi yleensä kiinni tällaisesta suostumuksesta. Hyväksyttävää on tarjota sellaisia hoitomuotoja, jotka eivät vahingoita kohteena olevan potilaan terveyttä, vaan ovat luonteeltaan terapeuttisia. Esimerkiksi monissa Suomen vankiloissa on saatu seksuaalirikosten uusintariskiä merkittävästi pienennettyä vapaaehtoisin psykologisin ja psykiatrisin STOP-ohjelmin.
Sikäli kun seksuaalirikokset, etenkin lapsiin kohdistuvat sellaiset, ovat erittäin paheksuttavia ja tuottavat uhreilleen suurta haittaa, asianmukaista olisi puuttua niistä langetettavien vankeusrangaistusten asteikoihin. Laissa voitaisiin nykyistä paremmin eritellä, milloin esimerkiksi lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on niin törkeä, että paikallaan on yli kymmenen vuoden vankeustuomio ja milloin taas voidaan hyväksyä teossa olevan lieventäviä asianhaaroja niin, että rangaistus voisi olla vain sakkoa tai ehdollinen tai jäädä tuomitsematta. Nykyisellään esimerkiksi nuorten seurustelusuhteet, joissa ikäeroa on muutama vuosi, mutta nuorempi osapuoli 14- tai 15-vuotias, saattaisivat ainakin teoriassa johtaa ilmeisen kohtuuttomiin rangaistusseuraamuksiin.
Ruumiillisiin rangaistuksiin ja rikoksentekijän terveyden tahalliseen vahingoittamiseen liittyvät kysymykset eivät ole yhdentekeviä. Kyseessä on kalteva pinta, jonka toisessa päässä voi olla myös kiihtyvät vaatimukset esimerkiksi kuolemanrangaistuksen palauttamisesta.
lauantai 19. heinäkuuta 2008
Työajoista ja -olosuhteista
Pääministeri Matti Vanhanen on ottanut kantaa työaikoja koskeviin keskusteluihin ja vaatinut työn määrän lisäämistä. Hyväksyn tämän ehdotuksen muutamalla reunaehdolla:
Ensinmainittu merkitsee sitä, että kyseenalaistetaan tuloerojen jatkuvan kasvun mahdollisuus. Jälkimmäinen taas merkitsee esimerkiksi sitä, että kysymys opintotuen muuttamisesta suoritepainotteiseksi otetaan vakavasti esille ja opiskelijan asemaa heikentävistä "uudistuksista", kuten opintotuen muuttamisesta lainapainotteiseksi tai lukukausimaksuista luovutaan.
Ks. aiempia kirjoituksiani aiheesta:
- Palkka työtuntia kohden ei saa laskea.
- Työajan piteneminen ei saa tarkoittaa työviikon pitenemistä, vaan korkeintaan eläkeiän korottamista ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia toimia opiskeluaikojen lyhentämiseksi.
Ensinmainittu merkitsee sitä, että kyseenalaistetaan tuloerojen jatkuvan kasvun mahdollisuus. Jälkimmäinen taas merkitsee esimerkiksi sitä, että kysymys opintotuen muuttamisesta suoritepainotteiseksi otetaan vakavasti esille ja opiskelijan asemaa heikentävistä "uudistuksista", kuten opintotuen muuttamisesta lainapainotteiseksi tai lukukausimaksuista luovutaan.
Ks. aiempia kirjoituksiani aiheesta:
perjantai 18. heinäkuuta 2008
Ydinvoiman turvallisuuskysymykset
Taas on viikonloppu koittanut ja hyvillä ilmoillakin näyttää alkavan. Jännittämistä on huomenna ja ylihuomenna myös siinä, miten suomalaiset pärjäävät formuloissa.
Sitten vakavaampaan teemaan, eli ydinvoimaan. Fissioydinvoima on tällä hetkellä tärkeä läntisten teollisuusmaiden energiansaannin perusta ja suoranainen välttämättömyys vähennettäessä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Ekologisempina pidetyt aurinko- ja tuulivoima ovat Suomen olosuhteissa ongelmallisia siksi, että tehokasta tuotantoa olisi odotettavissa vain osan vuodesta (aurinkovoima) tai ajoittain ja tarvittavien voimaloiden määrä olisi ylettömän suuri (tuulivoima). Vesivoiman ongelmana on rajoitettu rakentamiskapasiteetti ja siitä vesistöille aiheutuvat ympäristönmuutokset. Tässä mielessä olisi järkevää, että uusia ydinreaktoreita rakennettaisiin maahamme seuraavan vuosikymmenen aikana n. kahdesta viiteen kappaletta lisää.
Ydinvoima-asia on kuitenkin sellainen, että siinä eivät saa mielestäni halvimmalla hinnalla kilpailuttamiseen perustuvat liiketoimintamallit hallita. Syynä on se, että ydinvoiman kanssa turvallisuus on ykkössijalla ja kuuma ydinreaktio hyvä renki, mutta huono isäntä. Viime aikoina on monista ydinlaitoksista esim. Ruotsissa ja Ranskassa, samoin kuin vielä tekeillä olevan Olkiluodon 3. yksikön työmaalta paljastunut vakavia huolimattomuuksia ja turvallisuuspuutteita. On anteeksiantamatonta leväperäisyyttä, jos ydinvoimaloiden pohjaksi valetuissa betoniastioissa on halkeamia, ydinvoimaloiden primaarivedenkierto vuotaa radioaktiivista vettä tai ydinvoimalaitoksen viereisten rakennusten katolla voi syttyä tulipalo! Tällainen antaa monille ydinvoiman vastustajille valtit käteen ja yleensä ihmisille ymmärtää, että ydinvoimassa olisi riskiensä vuoksi jotakin perusteellisesti pielessä tai riskejä ei nykyihminen osaisi kunnolla hallita.
Korjausehdotuksiksi ongelmiin ehdotan, että ydinvoimalaitosten rakennuttamisessa olisi käytettävä vain rakennusliikkeitä, jotka olisi tiukasti turvallisuussertifioitu tätä varten ja ydinvoimaloiden käytöstä päättämässä olisi aina yksityisen voimansiirtoyhtiön ohella eduskunnan nimittämä teknisistä asiantuntijoista koostuva ja yhtiön liiketoiminnasta riippumaton hallintoneuvosto ja tarkkailijat. Tällainen ei uhkaisi järkevästi toimivan voimansiirtoyhtiön taloutta mitenkään, mutta päinvastoin parantaisi luottamusta tähän kaikkein ankarimman vastuun omaavaan energiantuotannon alaan.
Sitten vakavaampaan teemaan, eli ydinvoimaan. Fissioydinvoima on tällä hetkellä tärkeä läntisten teollisuusmaiden energiansaannin perusta ja suoranainen välttämättömyys vähennettäessä fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Ekologisempina pidetyt aurinko- ja tuulivoima ovat Suomen olosuhteissa ongelmallisia siksi, että tehokasta tuotantoa olisi odotettavissa vain osan vuodesta (aurinkovoima) tai ajoittain ja tarvittavien voimaloiden määrä olisi ylettömän suuri (tuulivoima). Vesivoiman ongelmana on rajoitettu rakentamiskapasiteetti ja siitä vesistöille aiheutuvat ympäristönmuutokset. Tässä mielessä olisi järkevää, että uusia ydinreaktoreita rakennettaisiin maahamme seuraavan vuosikymmenen aikana n. kahdesta viiteen kappaletta lisää.
Ydinvoima-asia on kuitenkin sellainen, että siinä eivät saa mielestäni halvimmalla hinnalla kilpailuttamiseen perustuvat liiketoimintamallit hallita. Syynä on se, että ydinvoiman kanssa turvallisuus on ykkössijalla ja kuuma ydinreaktio hyvä renki, mutta huono isäntä. Viime aikoina on monista ydinlaitoksista esim. Ruotsissa ja Ranskassa, samoin kuin vielä tekeillä olevan Olkiluodon 3. yksikön työmaalta paljastunut vakavia huolimattomuuksia ja turvallisuuspuutteita. On anteeksiantamatonta leväperäisyyttä, jos ydinvoimaloiden pohjaksi valetuissa betoniastioissa on halkeamia, ydinvoimaloiden primaarivedenkierto vuotaa radioaktiivista vettä tai ydinvoimalaitoksen viereisten rakennusten katolla voi syttyä tulipalo! Tällainen antaa monille ydinvoiman vastustajille valtit käteen ja yleensä ihmisille ymmärtää, että ydinvoimassa olisi riskiensä vuoksi jotakin perusteellisesti pielessä tai riskejä ei nykyihminen osaisi kunnolla hallita.
Korjausehdotuksiksi ongelmiin ehdotan, että ydinvoimalaitosten rakennuttamisessa olisi käytettävä vain rakennusliikkeitä, jotka olisi tiukasti turvallisuussertifioitu tätä varten ja ydinvoimaloiden käytöstä päättämässä olisi aina yksityisen voimansiirtoyhtiön ohella eduskunnan nimittämä teknisistä asiantuntijoista koostuva ja yhtiön liiketoiminnasta riippumaton hallintoneuvosto ja tarkkailijat. Tällainen ei uhkaisi järkevästi toimivan voimansiirtoyhtiön taloutta mitenkään, mutta päinvastoin parantaisi luottamusta tähän kaikkein ankarimman vastuun omaavaan energiantuotannon alaan.
torstai 17. heinäkuuta 2008
Ihmedieetit ovat vaarallista humpuukia
Tänään kehuttiin monissa tiedotusvälineissä Atkinsin vähähiilihydraattista dieettiä eräänä "parhaimmista ja terveellisimmistä" laihdutusdieeteistä. Tämä varsin erikoinen toteamus, kun ottaa huomioon, että kyseinen "ihmedieetti" sallii kuitenkin melkoiset määrät eläinrasvoja sisältäviä tuotteita, on kuitenkin vaikeasti ymmärrettävissä. Laihduttaminen ja terveellisyys ei kulje käsi kädessä pihvi- tai kasslerpaistinautintojen kanssa, vaikka kuinka herkkusuina muuta toivoisimme.
Koko homman pihvi (kirjaimellisesti!) onkin siinä, että "kilpailutetuista" dieeteistä oli rajattu pois kaikki ne dieetit, jotka perustuvat sille ainoalle oikealle lähtökohdalle, eli ylimääräisen energian saannin rajoittamiselle. Jos siis energiansaanti on mitoitettu hieman alakanttiin siihen nähden, mitä elimistö polttaa liikunnalla ryhdistetyssä arkielämässä, niin laihtuminen on joka tapauksessa taattua. Etuna jälkimmäisellä on myös se, että voidaan helpommin sommitella eri ravintoaineiden osuudet ruokaympyrässä kuntoon. Tämä vain vaatisi enemmän kurinalaisuutta kuin "ihmedieetit".
Uskon, että useimmat lääkärit tulevat tyrmäämään "ihmedieettejä" koskevan mainostamisen samoin perustein kuin ei anoreksiaa tai bulimiaakaan haluta ns. "trendikkäinä" suosia. Vähähiilihydraattisissa dieeteissä eräs suurimmista riskeistä liittyy C-vitamiinin vajaukseen, koska monet parhaimmat C-vitamiinilähteet (sitrushedelmät ja tuoremehut) ovat samalla hiilihydraattipitoisia.
Koko homman pihvi (kirjaimellisesti!) onkin siinä, että "kilpailutetuista" dieeteistä oli rajattu pois kaikki ne dieetit, jotka perustuvat sille ainoalle oikealle lähtökohdalle, eli ylimääräisen energian saannin rajoittamiselle. Jos siis energiansaanti on mitoitettu hieman alakanttiin siihen nähden, mitä elimistö polttaa liikunnalla ryhdistetyssä arkielämässä, niin laihtuminen on joka tapauksessa taattua. Etuna jälkimmäisellä on myös se, että voidaan helpommin sommitella eri ravintoaineiden osuudet ruokaympyrässä kuntoon. Tämä vain vaatisi enemmän kurinalaisuutta kuin "ihmedieetit".
Uskon, että useimmat lääkärit tulevat tyrmäämään "ihmedieettejä" koskevan mainostamisen samoin perustein kuin ei anoreksiaa tai bulimiaakaan haluta ns. "trendikkäinä" suosia. Vähähiilihydraattisissa dieeteissä eräs suurimmista riskeistä liittyy C-vitamiinin vajaukseen, koska monet parhaimmat C-vitamiinilähteet (sitrushedelmät ja tuoremehut) ovat samalla hiilihydraattipitoisia.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2008
Länsimaisten kirkkojen kriisi
Anglikaanisen kirkon kymmenen vuoden välein järjestettävä Lambeth-konferenssi, eli yleismaailmallinen piispainkokous on parhaillaan käynnissä Isossa-Britanniassa. Siihen osallistuu Porvoon sopimuksen nojalla myös oma arkkipiispamme, Jukka Paarma. Tosin on ilmeistä, että tämä tulee jäämään nykymuotoisen anglikaanikirkon viimeiseksi näinkään yhtenäiseksi piispainkokoukseksi, koska kyseinen kirkkokunta on repeämässä maailmalla kahtia.
Kahtiajako koskee suhtautumista yhteiskunnallisiin trendeihin ja tasa-arvovaatimuksiin. Monet kehittyvien maiden ja kehitysmaiden kirkot ovat konservatiivisemmalla kannalla ja katsovat, että kirkon tulee pysyä kristillisessä tunnustuksessa. On hälyttävää, että tällainen itsestäänselvyys on unohtunut rikkaammalta vastapuolelta, eli länsimaisilta protestanttisilta valtakirkoilta. Sen sijaan Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa painotetaan anglikaanisissa, episkopaalisissa ja luterilaisissa kirkoissa ennemminkin sitä, että kirkon pitäisi olla mahdollisimman paljon vapaamielisen yhteiskunnan näköinen. Jos siis säädetään tai on olemassa laki, että abortin saa vapaasti, niin naispappi voi kertoa sen hymyssäsuin rippikoululaisille ja olevansa samaa mieltä. Jos vastaavasti päätetään, ettei avioliitto katso osapuolten sukupuolia tai lukumäärää, niin liberaalien kirkkojen piiristä löytyy heti iso sisäinen kansanliike vaatimaan samaa hössötystä alttarille. Papit saattavat kiistää uskontunnustuksen kohtia julkilausumissaan ja järjestötoiminnassa. Ne, jotka huomauttavat, mitä kirkon perinteinen tunnustus pitää sisällään tai mitä tarkoittaa evankeliumi, nauretaan pihalle.
Voidaan myös kysyä, mitä virkaa on pelkällä yhteiskunnan seremoniavirastoksi sulautuneella kirkolla? Vastaus on: ei mitään. Kuten Suomessa havaitaan, ovat erityisesti Helsingin seurakunnat pyrkineet aggressiivisesti "uudistautumaan" ja yrittäneet kosia väkeä räikeillä ja harkitsemattomilla viihdepainotteisilla kampanjoilla. Tämä ei ole muuttanut miksikään sitä trendiä, että pääkaupunkiseudulla kirkosta erotaan eniten ja kirkkoon kuuluvan väestön osuus on vähiten. Eräs samaan suuntaan vievä trendi on se, etteivät kaikki kirkkoon kuuluvatkaan vanhemmat kasta lapsiaan seurakunnan jäsenyyteen, kuten saimme myös lehdistä lukea.
Kahtiajako koskee suhtautumista yhteiskunnallisiin trendeihin ja tasa-arvovaatimuksiin. Monet kehittyvien maiden ja kehitysmaiden kirkot ovat konservatiivisemmalla kannalla ja katsovat, että kirkon tulee pysyä kristillisessä tunnustuksessa. On hälyttävää, että tällainen itsestäänselvyys on unohtunut rikkaammalta vastapuolelta, eli länsimaisilta protestanttisilta valtakirkoilta. Sen sijaan Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa painotetaan anglikaanisissa, episkopaalisissa ja luterilaisissa kirkoissa ennemminkin sitä, että kirkon pitäisi olla mahdollisimman paljon vapaamielisen yhteiskunnan näköinen. Jos siis säädetään tai on olemassa laki, että abortin saa vapaasti, niin naispappi voi kertoa sen hymyssäsuin rippikoululaisille ja olevansa samaa mieltä. Jos vastaavasti päätetään, ettei avioliitto katso osapuolten sukupuolia tai lukumäärää, niin liberaalien kirkkojen piiristä löytyy heti iso sisäinen kansanliike vaatimaan samaa hössötystä alttarille. Papit saattavat kiistää uskontunnustuksen kohtia julkilausumissaan ja järjestötoiminnassa. Ne, jotka huomauttavat, mitä kirkon perinteinen tunnustus pitää sisällään tai mitä tarkoittaa evankeliumi, nauretaan pihalle.
Voidaan myös kysyä, mitä virkaa on pelkällä yhteiskunnan seremoniavirastoksi sulautuneella kirkolla? Vastaus on: ei mitään. Kuten Suomessa havaitaan, ovat erityisesti Helsingin seurakunnat pyrkineet aggressiivisesti "uudistautumaan" ja yrittäneet kosia väkeä räikeillä ja harkitsemattomilla viihdepainotteisilla kampanjoilla. Tämä ei ole muuttanut miksikään sitä trendiä, että pääkaupunkiseudulla kirkosta erotaan eniten ja kirkkoon kuuluvan väestön osuus on vähiten. Eräs samaan suuntaan vievä trendi on se, etteivät kaikki kirkkoon kuuluvatkaan vanhemmat kasta lapsiaan seurakunnan jäsenyyteen, kuten saimme myös lehdistä lukea.
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Varovaisuutta veronalennuksiin
Nyt on otsikoitu, että Kokoomus ja Keskusta riitelevät keskenään veronalennusten tavasta ja kohdistuksista. Keskusta haluaisi Matti Vanhasen johdolla lykätä tuloveronalennukset hallituskauden loppuun "korotettuina" ja toteuttaa nyt elintarvikkeiden veron alennuksen, Kokoomus sen sijaan tuloveronalennuksia aiemminkin. Nämä puheet voi kuitenkin tässä vaiheessa kuitata kesähelteiden pehmustamana small-talk:ina.
Kun veroja alennetaan, niin pitää myös miettiä, mistä ne rahat otetaan. Veronalennuksia ei saisi tehdä esimerkiksi niin, että hintana olisi koulutusmäärärahojen vähentyminen sekä huonommat edellytykset tukea yliopistojen matalapalkkaisia työntekijöitä ja opiskelijoita. Veronalennukset eivät niinikään saisi näkyä kuntien lastensuojelutilanteen tai vanhustenhoidon huononemisessa. Veronalennukset ovat perusteltuja ainoastaan, jos niillä on selvä talouskasvua ja työllisyyttä tukeva vaikutus ja valtion riittävät tulot voidaan kuitenkin varmistaa.
Tähän mennessä nykyinen hallitus on suurista puheista huolimatta onneksi reaalipolitiikassa ollut veronalennusten kanssa paljon varovaisempi kuin edeltäjänsä. Saman linjan sopisi jatkua.
Kun veroja alennetaan, niin pitää myös miettiä, mistä ne rahat otetaan. Veronalennuksia ei saisi tehdä esimerkiksi niin, että hintana olisi koulutusmäärärahojen vähentyminen sekä huonommat edellytykset tukea yliopistojen matalapalkkaisia työntekijöitä ja opiskelijoita. Veronalennukset eivät niinikään saisi näkyä kuntien lastensuojelutilanteen tai vanhustenhoidon huononemisessa. Veronalennukset ovat perusteltuja ainoastaan, jos niillä on selvä talouskasvua ja työllisyyttä tukeva vaikutus ja valtion riittävät tulot voidaan kuitenkin varmistaa.
Tähän mennessä nykyinen hallitus on suurista puheista huolimatta onneksi reaalipolitiikassa ollut veronalennusten kanssa paljon varovaisempi kuin edeltäjänsä. Saman linjan sopisi jatkua.
maanantai 14. heinäkuuta 2008
Ei Venäjän-Saksan kaasuputkea
Kokoomuksen entinen puheenjohtaja Ville Itälä on mennyt kommentoimaan Verkkouutisille sellaista, mitä nykyinen Kokoomuksen johto, samoin kuin hallituskin saattaa joutua paikkailemaan. Hänen mielestään Venäjän Viipurista Saksaan Itämerta pitkin vedettävä kaasuputki pitäisi ns. "koplata ympäristökysymyksiin". Olen tässä asiassa eri mieltä. Suomen pitäisi ottaa sama linja kuin Viro on ottanut ja jota Ruotsi myös tukee, eli ei venäläis-saksalaista kaasuputkea ohi Suomen ja Baltian maiden, etenkin ajatus siitä, että putki pitäisi viedä Suomen talousalueen läpi, on puistattava.
Maakaasun ja öljyn myynti on suurvaltapolitiikkaa ja tällaisesta putkesta on kaksi haitallista seurausta:
Suomen olisi liityttävä mahdollisimman pikaisesti NATO:on. Samoin on otettava selvää, mitkä NATO- ja EU-maat ovat niitä, joiden parhaissa intresseissä on se, että Itämeren itärannikon valtiot ovat jatkossakin strategisesti tärkeitä NATO:lle ja EU:lle ja että niiden puolustamisesta ja turvatakuista huolehditaan vaikeissakin oloissa.
Maakaasun ja öljyn myynti on suurvaltapolitiikkaa ja tällaisesta putkesta on kaksi haitallista seurausta:
- Venäjä saa tekosyyn lisätä sotilaallista läsnäoloaan Suomenlahdella, esim. sijoittaa sotalaivoja ja sukellusveneitä varta vasten putken vartiointiin.
- Se, että putki ohittaa Suomen, Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan, sallii Saksan ja Venäjän sopia paremmin keskinäisistä taloudellisista, miksei sotilaallisistakin intresseistä, ilman, että on riski, että välissä oleva maa puuttuu asiaan. Tämä tekee mahdolliseksi mm. katkaista energiantoimitukset Venäjältä ensinmainittuihin, mutta säilyttää ne Saksaan ja siitä länteen.
Suomen olisi liityttävä mahdollisimman pikaisesti NATO:on. Samoin on otettava selvää, mitkä NATO- ja EU-maat ovat niitä, joiden parhaissa intresseissä on se, että Itämeren itärannikon valtiot ovat jatkossakin strategisesti tärkeitä NATO:lle ja EU:lle ja että niiden puolustamisesta ja turvatakuista huolehditaan vaikeissakin oloissa.
sunnuntai 13. heinäkuuta 2008
Korpimaiden kesäteatteri
Kävin tänään tämän kesän ensimmäistä kertaa kesäteatterissa. Kyseessä oli Pirttikosken kesäteatterin Kalvolassa, Kanta-Hämeessä, tämänvuotinen ensiesitys Nurisija Nuutisen Näivettymistauti, joka on täyspitkä parituntinen Seppo Holttisen käsikirjoittama, ohjaama ja päätähdittämä draamakomedia. Esitystä ei voi olla kattavasti arvostelematta, tuntematta sen taustatietoja.
Pirttikoski on siis pieni kylä Hämeenlinnasta linnuntietä 30 kilometriä länteen, keskellä "Metsäkulman" korpimaita. Syrjäisestä sijainnistaan huolimatta kylässä toimi pitkään ala-asteen kattanut kyläkoulu, mikä mahdollisti monien lapsiperheiden asua näillä metsäseuduilla, ilman pitkien koulubussimatkojen rasitteita. "Pirttikosken koulun kummit", samoin kuin ym. perinteikkäät Seppo Holttisen teatteriesitykset, ovat olleet talkootöinä tehtyä järjestötyötä, jolla taattiin kosolti lisäaikaa muuten tuhoontuomitulle kyläkoululle. Muutama vuosi sitten tilan koulukäyttö valitettavasti joka tapauksessa lakkautettiin, mutta rakennus toimii edelleen tärkeänä monitoimitilana. Sen lähellä sijaitsee Pirttikosken lintutorni, jonka huipulta avautuvat komeat maisemat esimerkiksi pohjoispuolella olevalle Muulinjärven nevalle ja Toosanvuoren vaaralle. Pirttikosken lintutornissa on järjestetty myös dekkarimaraton.
Seuraavassa on joitakin kuvia:
Itse esitys sujui näyttelijöiltä hyvällä rutiinilla ja sisälsi paljon hämäläistä vähän kaksimielistäkin maaseudun huumoria. Ihmissuhdekuvioita ratkottiin, moniin ajankohtaisiin poliittisiin asioihin, kuten tekstiviestikohuihin, otettiin kantaa. Loppujen lopuksi: kaikki päättyi onnellisesti ja mottona oli, että "elämästä on nähtävä ne parhaat puolet". En viitsi tehdä yksityiskohtaisia juonipaljastuksia sen enempää, mitä yllämainitulla esittelysivullakaan on, kannattaa käydä kunkin sillä seudulla visiitillä olevan itse katsomassa!
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Suomalaista alkoholipolitiikkaa
Valtiovarainministeri on päättänyt, ettei alkoholin verotusta oltaisi laskemassa eikä nostamassa enää tänä vuonna. En ollut kuullutkaan, että valtionhallinnon tasolla oltaisi tässä vaiheessa kyseisen veron laskemisesta puhuttu, nostosta kylläkin. "Ei ainakaan laske" on tarkoitettu poliittisesti korrektiksi ilmaisuksi siitä, että joidenkin puolueiden ja järjestöjen toive kiristyvästäkään alkoholipolitiikasta on menossa hiekkaan.
Alkoholivero on perinteinen alkoholipolitiikan instrumentti, jolla pyritään vaikuttamaan kulutukseen ja alkoholista valtiolle tuleviin tuottoihin. Sen oikeaa tasoa määriteltäessä on sosiaali- ja terveyspolitiikan lisäksi otettava huomioon se, että edes tietty osa alkoholimarkkinoista pysyisi kotimaisissa käsissä eikä korvautuisi kasvavalla matkustajatuonnilla. Euroopan Unionin myötä rajat Viroon ja Keski-Eurooppaan ovat avoimet, tuontirajoituksia ei ole ja sikäläinen matalampi alkoholin hinta on tärkeänä houkuttimena suomalaisten matkailussa.
Kannatan itse malttia valtion alkoholiverotuksessa, ja nykyisessä tilanteessa voisi hyvinkin olla mahdollista oluen verotuksen laskeminen ja ruokakaupoissa myytävien oluiden ja siiderien enimmäisalkoholipitoisuuden nosto 4.7 prosentista 6 prosenttiin. Tämä parantaisi valikoimaa tämän juomaryhmän osalta ja vähentäisi esimerkiksi väkevien viinojen suosiota. Toisaalta pysyn aiemmassa kannassani tie- ja vesiliikenteen alkoholin promillerajojen kiristämisestä 0.5 ja 1.0 promillesta 0.2 promilleen. Tällainen antaa signaalin siitä, että liikenteessä turvallisuus on sen verran ykkösasia, että alkoholijuomien kanssa juhlimista ei siihen pidä yhdistää.
Alkoholivero on perinteinen alkoholipolitiikan instrumentti, jolla pyritään vaikuttamaan kulutukseen ja alkoholista valtiolle tuleviin tuottoihin. Sen oikeaa tasoa määriteltäessä on sosiaali- ja terveyspolitiikan lisäksi otettava huomioon se, että edes tietty osa alkoholimarkkinoista pysyisi kotimaisissa käsissä eikä korvautuisi kasvavalla matkustajatuonnilla. Euroopan Unionin myötä rajat Viroon ja Keski-Eurooppaan ovat avoimet, tuontirajoituksia ei ole ja sikäläinen matalampi alkoholin hinta on tärkeänä houkuttimena suomalaisten matkailussa.
Kannatan itse malttia valtion alkoholiverotuksessa, ja nykyisessä tilanteessa voisi hyvinkin olla mahdollista oluen verotuksen laskeminen ja ruokakaupoissa myytävien oluiden ja siiderien enimmäisalkoholipitoisuuden nosto 4.7 prosentista 6 prosenttiin. Tämä parantaisi valikoimaa tämän juomaryhmän osalta ja vähentäisi esimerkiksi väkevien viinojen suosiota. Toisaalta pysyn aiemmassa kannassani tie- ja vesiliikenteen alkoholin promillerajojen kiristämisestä 0.5 ja 1.0 promillesta 0.2 promilleen. Tällainen antaa signaalin siitä, että liikenteessä turvallisuus on sen verran ykkösasia, että alkoholijuomien kanssa juhlimista ei siihen pidä yhdistää.
torstai 10. heinäkuuta 2008
Sekalaista asiaa
Lämpimämmät säät näyttävät taas olevan palaamassa, vaikka vielä lounasaikaan oli hieman viileää, niin illansuussa jo hellelukemat alkavat taas lähestyä. Tänään on tarkoitus käydä vielä asunnonnäytössä, ja katsoa, miten menee. Vaikka asuntomarkkinoilla on tällä hetkellä myynnissä varsin kiitettävästi pieniä 40-50 m^2 kaksioita, niin täällä pääkaupunkiseudulla niiden hinnat ovat edelleen harmillisen korkealla. Täytyy olla huolellinen, ettei maksa liikaa ja isännöitsijätodistuksia ja muita selvityksiäkään ei sovi unohtaa. Putki- ja julkisivuremontit ovat kalliita välttämättömyyksiä ja tarjouksia tehdessä niiden uhka on huomioitava tarjottavassa ostohinnassa.
Tänä iltana on tarkoitus edelleen katsoa musiikkiohjelmien asetuksia, kuten eilenkin. Sen verran edistyin, että sain Rosegardenilla soitettua muutaman MIDI-tiedoston, mutta se edellytti pikkutarkkaa JACK:in säätämistä kuten oli arvattavissakin ja edelleen ongelmaksi jäivät äänikatkot (engl. xrun). Täytyy myös analysoida, olisivatko jotkut muut MIDI-sekvensserit kevyempiä ja helppokäyttöisempiä kuin mainittu Rosegarden.
Tänä iltana on tarkoitus edelleen katsoa musiikkiohjelmien asetuksia, kuten eilenkin. Sen verran edistyin, että sain Rosegardenilla soitettua muutaman MIDI-tiedoston, mutta se edellytti pikkutarkkaa JACK:in säätämistä kuten oli arvattavissakin ja edelleen ongelmaksi jäivät äänikatkot (engl. xrun). Täytyy myös analysoida, olisivatko jotkut muut MIDI-sekvensserit kevyempiä ja helppokäyttöisempiä kuin mainittu Rosegarden.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2008
Vaikeasti asennettavista ohjelmista
Viime päivinä on tullut jonkin verran viriteltyä Linuxille tarjolla olevien ilmaisten musiikkiohjelmien kanssa ja asennettua esimerkiksi MIDI-sekvensseri Rosegarden. Ongelmana tosin on ollut, ettei siitä ole saanut siitä ääntä kaiuttimiin pihaustakaan. Mitään omia soittoraitoja en sillä ole toistaiseksi kokeillut, vaan yrittänyt toistaa ohjelman mukana valmiiksi tulevia demoesityksiä.
Osoittautui, että tämä, samoin kuin useimmat muutkaan multimediaohjelmat, ovat kaukana siitä, että ne toimisivat "suoraan paketista otettuna". Esimerkiksi tämän Rosegarden:in mukana täytyy käydä läpi seuraavanlainen kysymyksenasettelu:
Tällä hetkellä saan siis soitettua näillä "ohjelmasyntsoilla" valmiita MIDI ja karaoke-tiedostoja, mutta tekemistä on vielä. Rosegardenin osalta pitäisi järjestää jotenkin kytkennät oikein niin, että Rosegarden välittäisi tiedot "ohjelmasyntsalle", jälkimmäinen musiikkitietovirtojen kytkentäohjelmalle JACK:ille ja tämä sitten äänikortille ja siitä kaiuttimille. Tässä on varmasti vielä reippaanpuolisesti tekemistä.
Johtopäätös: monet tietokoneohjelmat, olivat ne sitten kaupallisia tai ilmaisia, ovat vaikeaselkoisia käyttää ja usein niiden mukana tuleva ohjeistus on pitkälti manuaalisivujen varassa, kaivettava vaikeasti lähdekoodipakettien seasta (Linuxin ilmaisohjelmien tapauksessa) tai pahasti puutteellisia. Sellaiset ohjelmoijat ja tietokonefirmat, jotka osaavat räätälöidä tuotteensa helppokäyttöisiksi ja testaavat ne asennusohjeineen kunnolla mahdollisimman monissa eri ympäristössä ennen asiakkaille tai julkisuuteen toimittamista, saavat jatkossakin suurta arvostusta osakseen. Jos ohjelmissa vastaavasti on liikaa "Sampo-pankin järjestelmien" makua, niin 99.9% potentiaalisista käyttäjistä hylkää ja unohtaa ne heti.
Osoittautui, että tämä, samoin kuin useimmat muutkaan multimediaohjelmat, ovat kaukana siitä, että ne toimisivat "suoraan paketista otettuna". Esimerkiksi tämän Rosegarden:in mukana täytyy käydä läpi seuraavanlainen kysymyksenasettelu:
- Onko käytössä syntetisaattoria? Tähän sanotaan käyvän ulkopuoliset syntetisaattorit, samoin kuin jotkut, mutteivät kaikki, äänikortit. Minun tapauksessani äänikorttini on emolevylle integroitu NFORCE - Nvidia CK804, jossa tällaista ominaisuutta ei ole. En halunnut alkaa säätää nurkassa lojuvan vanhan CASIO tonebank-koskettimiston kanssa tai katsoa, olisiko senkään kaiuttimista apua, joten netissä olleista vihjauksista tiedostin tarvitsevani ohjelmallisen syntetisaattorin (soft synth)
- Asensin kaksikin "ohjelmasyntsaa", TiMidity++:n ja fluidsynth:in, mutta niidenkin kanssa oli tappelu edessä. TiMidity toimi joidenkin verkosta ladattujen MIDI-tiedostojen kanssa jotenkuten, mutta soitti niitä huonosti, ja ruudulle tuli virheilmoituksia joidenkin soitintietojen puuttumisesta. fluidsynth:istä ei tullut pihaustakaan.
- Soitintiedoista? Kyllä, useimmat parhaat ohjelmalliset syntetisaattoritoiminnot ovat käytössä vain, jos on asennettuna etukäteen erityisiä soitintietoja, jotka voivat olla montaa eri formaattia. Osoittautui, että fluidsynth käyttää ns. SoundFont-järjestelmää, eli tarvitsee syötteekseen .sf2-tyyppisen tiedoston, jossa on ääninäytteet eri soittimista, joita aikoo ottaa käyttöön. TiMidity:n osalta soitintietojen lähde on vielä hämärän peitossa.
Tällä hetkellä saan siis soitettua näillä "ohjelmasyntsoilla" valmiita MIDI ja karaoke-tiedostoja, mutta tekemistä on vielä. Rosegardenin osalta pitäisi järjestää jotenkin kytkennät oikein niin, että Rosegarden välittäisi tiedot "ohjelmasyntsalle", jälkimmäinen musiikkitietovirtojen kytkentäohjelmalle JACK:ille ja tämä sitten äänikortille ja siitä kaiuttimille. Tässä on varmasti vielä reippaanpuolisesti tekemistä.
Johtopäätös: monet tietokoneohjelmat, olivat ne sitten kaupallisia tai ilmaisia, ovat vaikeaselkoisia käyttää ja usein niiden mukana tuleva ohjeistus on pitkälti manuaalisivujen varassa, kaivettava vaikeasti lähdekoodipakettien seasta (Linuxin ilmaisohjelmien tapauksessa) tai pahasti puutteellisia. Sellaiset ohjelmoijat ja tietokonefirmat, jotka osaavat räätälöidä tuotteensa helppokäyttöisiksi ja testaavat ne asennusohjeineen kunnolla mahdollisimman monissa eri ympäristössä ennen asiakkaille tai julkisuuteen toimittamista, saavat jatkossakin suurta arvostusta osakseen. Jos ohjelmissa vastaavasti on liikaa "Sampo-pankin järjestelmien" makua, niin 99.9% potentiaalisista käyttäjistä hylkää ja unohtaa ne heti.
tiistai 8. heinäkuuta 2008
Susiparit lakipykäläviidakossa
Nykyään on yleistä, että seurustelun aikana mies ja nainen muuttavat yhteen asumaan avopariksi. Avoliitto, avosuhde tai ns. "susiparina asuminen" saattaa kestää vaihtelevan kauan, päättyä eroon, avopuolison kuolemaan tai siihen, että pari avioituu. Avoliittoa pidetään nykyisin hyväksyttävänä parisuhdemuotona ja kokeiluvaiheena ennen kuin pari sitoutuu toisiinsa enemmän ja avioliiton velvoitteisiin. Poikkeuksen tähän kuitenkin tekevät aiemmat kirkon viralliset linjaukset, useat herätysliikkeet ja vapaat suunnat, joissa vaihtelevalla tasolla avioliittoa selvästi suositaan avoliittoon nähden, esimerkiksi katsotaan avoliiton olevan syntiä. Avoliitto on ollut vielä muutama vuosi sitten este mm. pappisvihkimykselle.
Olivat ne syntiä tai eivät, niin avoliitot muodostavat kirkon lisäksi haasteen myös yhteiskunnalle. Joskus avoliittoihin syntyy avoparin yhteisiä lapsia, joiden osalta isyys vahvistetaan tunnustamismenettelyssä. Tällainen sitoo avoparia olennaisesti yhteen myös juridisesti, sen ohella, että molemmat olisivat sitä ennen hankkineet esimerkiksi yhteisen asunnon. Kysymykseen on viime vuosina yhä voimakkaammin tullut, pitäisikö valtiovallan säädellä avoliittojakin jollakin tavalla, rinnastaa niitä joiltakin osin avioliittoihin tai järjestää erityinen omaisuudenositteluprosessi yhteisasumisen loppuessa.
Tämäkin asia on kaksipiippuinen juttu, ensinnä voidaan ajatella, että avopari on varta vasten tehnyt valinnan olla avioitumatta ja siten vapaa avioliiton velvoitteistakin. Toisaalta avioitumattomuus on voinut olla vain elämäntapa ja seikka, johon ei ole kiinnitetty erityistä huomiota, ennen kuin kiperä paikka tulee. Pahimmillaan kyseessä on niinkin surullinen asia kuin avopuolison kuolema, ja tällöin hänen avopuolisonsa jää vaille leskeneläkettä, perintöoikeutta tai lesken asumisoikeutta, jos asunto oli vain kuolleen puolison omistuksessa. Osa ongelmista saattaa vaikuttaa myös lasten asemaan, joskin yhteinen virallinen vanhemmuus ja lasten kuuluminen molempien sukuun tietysti auttaa paljon.
Oikeusministeriön tekemien selvitysten mukaan avoliittojen säätelystä olisi mahdollisesti tulossa melko kattavakin paketti, joka saattaisi pitkälti rinnastaa avoliitot avioliittoihin. Itse katson, että avoliittojen sääntelyn pitäisi olla melko vähäistä, ja noudattaa seuraavia suuntaviivoja.
Olivat ne syntiä tai eivät, niin avoliitot muodostavat kirkon lisäksi haasteen myös yhteiskunnalle. Joskus avoliittoihin syntyy avoparin yhteisiä lapsia, joiden osalta isyys vahvistetaan tunnustamismenettelyssä. Tällainen sitoo avoparia olennaisesti yhteen myös juridisesti, sen ohella, että molemmat olisivat sitä ennen hankkineet esimerkiksi yhteisen asunnon. Kysymykseen on viime vuosina yhä voimakkaammin tullut, pitäisikö valtiovallan säädellä avoliittojakin jollakin tavalla, rinnastaa niitä joiltakin osin avioliittoihin tai järjestää erityinen omaisuudenositteluprosessi yhteisasumisen loppuessa.
Tämäkin asia on kaksipiippuinen juttu, ensinnä voidaan ajatella, että avopari on varta vasten tehnyt valinnan olla avioitumatta ja siten vapaa avioliiton velvoitteistakin. Toisaalta avioitumattomuus on voinut olla vain elämäntapa ja seikka, johon ei ole kiinnitetty erityistä huomiota, ennen kuin kiperä paikka tulee. Pahimmillaan kyseessä on niinkin surullinen asia kuin avopuolison kuolema, ja tällöin hänen avopuolisonsa jää vaille leskeneläkettä, perintöoikeutta tai lesken asumisoikeutta, jos asunto oli vain kuolleen puolison omistuksessa. Osa ongelmista saattaa vaikuttaa myös lasten asemaan, joskin yhteinen virallinen vanhemmuus ja lasten kuuluminen molempien sukuun tietysti auttaa paljon.
Oikeusministeriön tekemien selvitysten mukaan avoliittojen säätelystä olisi mahdollisesti tulossa melko kattavakin paketti, joka saattaisi pitkälti rinnastaa avoliitot avioliittoihin. Itse katson, että avoliittojen sääntelyn pitäisi olla melko vähäistä, ja noudattaa seuraavia suuntaviivoja.
- Avoliiton osapuolten on oltava eri sukupuolta keskenään.
- Osapuolten tulee yhdessä omistaa asuinkiinteistönsä tai -huoneistonsa tai heillä tulee olla huollettavanaan yhteisiä lapsia.
- Avoparin ollessa tulossa sääntelyn piiriin kaupparekisterien, kiinteistörekisterien tai väestörekisterin perusteella, heihin otettaisiin yhteyttä ja huomautettaisiin, että heitä ollaan ottamassa avoliittoja koskevan sääntelyn piiriin. Sääntelyn oikeusvaikutukset ilmoitettaisiin avopuolisoille ja annettaisiin mahdollisuus tehdä erityinen kirjallinen sopimus tai ehto, joilla näistä oikeusvaikutuksista voitaisiin poiketa. Samalla annettaisiin myös informaatiota ja apua avioliittoon vihkimisen järjestämisestä mahdollisimman pian, mikäli pari katsoisi sen tarpeelliseksi.
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Sukupuolineutraalia pakkopullaa herätysjuhlilla!
Muutama päivä sitten Vihreän Liiton Panu Laturi antoi Espoossa järjestetyillä herännäisten eli körttiläisten herätysjuhlilla seuraavanlaisen lausuman:
Joudun kommentoimaan tätä kokonaisuutta yksityiskohtaisesti, koska se, samoin kuin Vasemmistoliiton toimenpidealoite sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja vastaavat hankkeet mm. Kokoomuksen ja Keskustapuolueen puoluekokouksissa kertovat karua kieltään siitä, mihin näissä asioissa ollaan menossa.
Ensinnäkin, evankelisluterilaisella kirkolla ei ole mitään syitä siunata samaa sukupuolta olevia pareja. Sen lisäksi, että kirkolla on selvä opillinen kanta, jonka mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välille tarkoitettu ja että tämä tulee kaikille ilmi myös siitä, kun kirkossa avioliittoon kuulutetaan ja vihitään, niin Raamattuun ja tunnustukseen perustuen kirkolla on kanta myös homoseksuaalisuudesta. Oli se synnynnäistä geneettisistä tai muista syistä tai omaksuttu taipumus, niin se ei oikeuta kirkkoa suosimaan tai hyväksymään saman sukupuolen seksuaalisia suhteita. Tämä on sama asia kuin että vaikka jollakin olisi taipumus avioliittonsa pettämiseen tai varastamiseen, niin ei kirkossa siitä huolimatta kuuluteta, että ne olisivat asianmukaisia käyttäytymistapoja.
Mitä tulee sukupuolineutraaliin avioliittoon ja sen tärkeämpään kysymykseen lasten adoptoimisesta, olen kirjoittanut siitä blogissani aiemmin kesäkuussa
(ks. Saman sukupuolen adoptio on huono ajatus)
jonka suosittelen myös lukemaan, sillä se sisältää aiempia huomioitani siitä, millaisia ongelmia esim. nyt esitetty sisäinenkin adoptio saattaa aiheuttaa lasten ja etävanhempien oikeuksille.
Esityksen ongelmat eivät lopu siihen, koska sen läpimeno toisi seuraavia, osittain jo julkituotuja, osittain kansainvälisestä kehityksestä arvioitavissa olevia jatkoseuraamuksia:
PL: Evankelis-luterilaisen kirkon piirissä on käyty keskustelua siitä, pitäisikö kirkon siunata myös samaa sukupuolta olevien parisuhteita. Keskustelussa on otettu kirkon sisältä kantaa myös siunaamisen puolesta.
- Seksuaalinen suuntautuminen on synnynnäinen ominaisuus, ja sitä ei voi valita. Siksi Evankelis-luterilaisen kirkon olisi noudatettava kristinuskon tärkeintä arvoa, lähimmäisenrakkautta, ja siunattava myös samaa sukupuolta olevia pareja. Heidän hyvinvointinsa ei ole pois keneltäkään muulta, vaati Espoon Herättäjäjuhlilla vieraillut Laturi.
- Eduskuntaan on tulossa syksyllä esitys samaa sukupuolta olevien parien perheen sisäisestä adoptiosta. Tämän esityksen hyväksyminen parantaa samaa sukupuolta olevien parien asemaa, mutta ei missään tapauksessa ole riittävä tasa-arvon kannalta.
- Seksuaalinen suuntautuminen ei ole ihmisen vapaasti valittavissa, siksi seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat ihmisoikeuskysymyksiä. Tämän takia Suomeen olisi säädettävä sukupuolineutraali avioliittolaki, joka kohtelee sekä miehen ja naisen, että naisen ja naisen tai miehen ja miehen välisiä avioliittoja samalla tavalla.
- Toivon, että äänestettäessä sisäisestä adoptiosta, keskustan kansaedustajat, valitettavasta puoluekokouspäätöksestä huolimatta, kunnioittavat ihmisoikeuksia. Uskonnollinen vakaumus tai poliittinen mielipide ei oikeuta ihmisoikeuksien polkemista.
Joudun kommentoimaan tätä kokonaisuutta yksityiskohtaisesti, koska se, samoin kuin Vasemmistoliiton toimenpidealoite sukupuolineutraalin avioliiton puolesta ja vastaavat hankkeet mm. Kokoomuksen ja Keskustapuolueen puoluekokouksissa kertovat karua kieltään siitä, mihin näissä asioissa ollaan menossa.
Ensinnäkin, evankelisluterilaisella kirkolla ei ole mitään syitä siunata samaa sukupuolta olevia pareja. Sen lisäksi, että kirkolla on selvä opillinen kanta, jonka mukaan avioliitto on yhden miehen ja yhden naisen välille tarkoitettu ja että tämä tulee kaikille ilmi myös siitä, kun kirkossa avioliittoon kuulutetaan ja vihitään, niin Raamattuun ja tunnustukseen perustuen kirkolla on kanta myös homoseksuaalisuudesta. Oli se synnynnäistä geneettisistä tai muista syistä tai omaksuttu taipumus, niin se ei oikeuta kirkkoa suosimaan tai hyväksymään saman sukupuolen seksuaalisia suhteita. Tämä on sama asia kuin että vaikka jollakin olisi taipumus avioliittonsa pettämiseen tai varastamiseen, niin ei kirkossa siitä huolimatta kuuluteta, että ne olisivat asianmukaisia käyttäytymistapoja.
Mitä tulee sukupuolineutraaliin avioliittoon ja sen tärkeämpään kysymykseen lasten adoptoimisesta, olen kirjoittanut siitä blogissani aiemmin kesäkuussa
(ks. Saman sukupuolen adoptio on huono ajatus)
jonka suosittelen myös lukemaan, sillä se sisältää aiempia huomioitani siitä, millaisia ongelmia esim. nyt esitetty sisäinenkin adoptio saattaa aiheuttaa lasten ja etävanhempien oikeuksille.
Esityksen ongelmat eivät lopu siihen, koska sen läpimeno toisi seuraavia, osittain jo julkituotuja, osittain kansainvälisestä kehityksestä arvioitavissa olevia jatkoseuraamuksia:
- Vaatimus ulkoisesta adoptiosta (tämä on käynyt ilmi jopa esimerkiksi Kokoomuksen puoluekokouksen hyväksymästäkin lausumasta)
- Vaatimus rekisteröityjen naisparien avio-olettamasta. Tämä merkitsisi voimaan tullessaan sitä, että jos jatkossa naisparin toinen osapuoli saisi lapsen, oli syynä sitten keinohedelmöittäminen tai sivusuhde miehen kanssa, niin miestä ei julistettaisi isäksi eikä hän voisi isyyttä tunnustaa, vaan äidin naispari julistettaisiin automaattisesti toiseksi äidiksi! Tällainen olisi tietysti sukupuolten tasa-arvon, etävanhempana olevan isän sekä lapsen oikeuksien kannalta kammottava asia. Valitettavasti ei ole kuitenkaan utopistista olettaa, että tätä esitettäisiin, koska ensinnäkin se helposti "luiskahtaisi mukaan" avattaessa avioliittoa sukupuolineutraaliksi, toiseksi siihen voi tulla poliittisia paineita jopa ryhmäkurin voimin, jos hallitus haluaisi ns. säästää rekisteröidyt naisparit tuomioistuinten ruuhkauttamiselta ja adoptioprosessilta tullakseen "yhteisen" lapsensa vanhemmiksi.
- Eri mieltä olevien vaientaminen. Kun kerran saman sukupuolen avioliiton ja adoption järjestelmä saatetaan voimaan, sen kannattajat mieltävät nämä samankaltaiseksi perusoikeudeksi kuin ihmisten oikeuden elämään. Tämä tarkoittaa sitä, että ne, jotka edelleen haluavat käydä asiasta poliittista keskustelua, esittää vastakkaisia mielipiteitä ja näiden lakien kumoamista, joutuvat huomaamaan olevansa rikollisia. Syytteet tulevat milloin herjauksesta, milloin kiihotuksesta kansanryhmän syrjintään. Jos joku julkisesti kirjoittaa tai sanoo jotakin saman sukupuolen avioliittoa vastaan, niin silloin häntä syytettäisiin myös siitä, että hän loukkaisi niihin adoptoituja lapsia (vaikkei se pitäisi paikkaansa). Hankaluudet tulevat koskemaan myös kirkon konservatiivista siipeä, vapaita uskonnollisia yhteisöjä ja herätysliikkeitä.
sunnuntai 6. heinäkuuta 2008
Aborttien tragediat
Tänään on sitten Helsingin Sanomat joutunut ottamaan esille saman harmillisen tosiasian, joka Suomessa joudutaan ottamaan esille usein, mutta josta ei siitä huolimatta liikaa puhuta ja kirjoiteta: maassamme tehdään vuosittain yli 10000 raskauden keskeytystä eli aborttia ns. "sosiaalisista syistä". Jokaisessa näistä syntymätön ihmislapsi menettää henkensä. Laitoin "sosiaaliset syyt" lainausmerkkeihin, sillä useissa näistä tapauksista kyseessä on:
Kaikki tällaiset syyt abortteihin ovat turhia ja niihin tulisi puuttua. Ensinnäkin, ehkäisyvalistuksen olisi oltava kunnollista ja asiallista jo ala-asteelta lähtien. Esiin on tuotava myös erityisesti ehkäisymenetelmien epävarmuudetkin ja se, miten hankalia tilanteita voivat suunnittelemattomat raskaudet tai sukupuolitaudin saaminen aiheuttaa. Myös suojaikärajoista ja oikeudesta kieltäytyä olisi hyvä puhua.
Toiseksi, olisi huolehdittava siitä, että sosiaalisia syitä aborttiin pyrittäisiin raskauden jo tultua todetuksi, poistamaan ja vähentämään aktiivisin taloudellisin tukitoimin ja neuvontatukitoimin. Jos esimerkiksi opiskelu- tai työpaikka uhkaisi heittää odottavan äidin pihalle, niin ei voi olla pelkästään hänen varassaan todeta tilanne laittomaksi ja puolustaa parhaalla mahdollisella tavalla oikeuksiaan perheen perustamiseen. Tätä varten voisi olla hyvä säätää laki sosiaaliten syiden selvittämisestä kaikissa tapauksissa, joissa raskauden keskeytystä haetaan tällaisin perustein, johon kuuluisi myös kohtuullinen oikeusapu, sillä jos kriisiraskaudesta saadaan kriisi pois, niin abortilta monissa tapauksissa voitaisiin välttyä.
PS. Jotkut lähtevät selvittämään tätä ongelmaa "perä edellä", tarjoten yhteiskunnalliseksi ratkaisuksi pelkästään abortin kieltämisen lailla. Jotkut kieltoehdotukset ja joissakin maissa voimassakin olevat lait ovat tässä suhteessa varsin pitkälle meneviä ja aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Abortti saattaa olla kielletty mm. seksuaalirikos- tai äidin hengen ja terveydenkin perustein. Oma kantani on se, että tärkeintä on ensin tarjota tarvittavia lapsiperheiden tukitoimia ja varmistaa niiden toimivuus ja sitten varovasti kiristää aborttilakia sosiaalisten syiden osalta. Tärkeätä on myös, ettei Suomessa koskaan siirrytä tarjoamaan aborttia de jure vapaasti, toisin kuin jotkut poliitikotkin ovat ehdottaneet.
- Tilanne, jossa nainen mieltää raskauden keskeytyksen hyväksyttäväksi ehkäisykeinoksi ja hakee toimenpiteeseen luvan lääkäriltä, pitäen sitä "perusoikeutenaan".
- Tilanne, jossa nainen on uupunut, ei jaksa selvittää isän vastuuta asiassa eikä saa tarvittavaa apua esim. äitiyslomajärjestelyihin opiskelu- tai työpaikaltaan tai häntä uhkaa köyhyys ja asunnottomuus.
Kaikki tällaiset syyt abortteihin ovat turhia ja niihin tulisi puuttua. Ensinnäkin, ehkäisyvalistuksen olisi oltava kunnollista ja asiallista jo ala-asteelta lähtien. Esiin on tuotava myös erityisesti ehkäisymenetelmien epävarmuudetkin ja se, miten hankalia tilanteita voivat suunnittelemattomat raskaudet tai sukupuolitaudin saaminen aiheuttaa. Myös suojaikärajoista ja oikeudesta kieltäytyä olisi hyvä puhua.
Toiseksi, olisi huolehdittava siitä, että sosiaalisia syitä aborttiin pyrittäisiin raskauden jo tultua todetuksi, poistamaan ja vähentämään aktiivisin taloudellisin tukitoimin ja neuvontatukitoimin. Jos esimerkiksi opiskelu- tai työpaikka uhkaisi heittää odottavan äidin pihalle, niin ei voi olla pelkästään hänen varassaan todeta tilanne laittomaksi ja puolustaa parhaalla mahdollisella tavalla oikeuksiaan perheen perustamiseen. Tätä varten voisi olla hyvä säätää laki sosiaaliten syiden selvittämisestä kaikissa tapauksissa, joissa raskauden keskeytystä haetaan tällaisin perustein, johon kuuluisi myös kohtuullinen oikeusapu, sillä jos kriisiraskaudesta saadaan kriisi pois, niin abortilta monissa tapauksissa voitaisiin välttyä.
PS. Jotkut lähtevät selvittämään tätä ongelmaa "perä edellä", tarjoten yhteiskunnalliseksi ratkaisuksi pelkästään abortin kieltämisen lailla. Jotkut kieltoehdotukset ja joissakin maissa voimassakin olevat lait ovat tässä suhteessa varsin pitkälle meneviä ja aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Abortti saattaa olla kielletty mm. seksuaalirikos- tai äidin hengen ja terveydenkin perustein. Oma kantani on se, että tärkeintä on ensin tarjota tarvittavia lapsiperheiden tukitoimia ja varmistaa niiden toimivuus ja sitten varovasti kiristää aborttilakia sosiaalisten syiden osalta. Tärkeätä on myös, ettei Suomessa koskaan siirrytä tarjoamaan aborttia de jure vapaasti, toisin kuin jotkut poliitikotkin ovat ehdottaneet.
lauantai 5. heinäkuuta 2008
Alkoholi ja vesiliikenne
Viime aikoina on jopa ministeritasolla otettu esiin kysymys vesiliikenteen promillerajan laskemisesta 1.0 promillesta 0.5 promilleen eli samaan kuin tieliikenteessä on jo nyt käytössä. Kannatan ajatusta lämpimästi. Vuonna 2000 eräs kaverini joutui pahaan onnettomuuteen, jossa hän oli itse veneessä (selvinpäin), mutta veneeseen törmäsi vesiskootteri, jonka kuljettaja oli reippaassa humalassa. Seurauksena, että kaverini oli vähällä kuolla ja sai vakavia vammoja mm. halvaantuen osittain. Ei voi kertakaikkiaan olla niin, että kesäisen hauskanpidon merkeissä ihmiset voisivat ottaa erioikeudekseen ajaa tai veneillä kännissä.
Pidän oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) vastausta, jonka mukaan asiaan aiottaisiin paneutua vasta ensi vuonna, riittämättömänä. Minun mielestäni hallituksen olisi jo aikaa sitten pitänyt esittää, että sekä vesi- että tieliikenteen promilleraja pudotettaisiin 0.2 promilleen ja nytkin olisi helppoa antaa esitys eduskunnalle vaikka syysistuntokauden ensimmäisenä päivänä. Missä on poliittisen tahdon puute tässä asiassa ja kenen etu on, että kosteat tarjoilut näin mutkattomasti saa nykyään Suomessa yhdistää moottoriveneiden ja vastaavien kipparointiin?
Pidän oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) vastausta, jonka mukaan asiaan aiottaisiin paneutua vasta ensi vuonna, riittämättömänä. Minun mielestäni hallituksen olisi jo aikaa sitten pitänyt esittää, että sekä vesi- että tieliikenteen promilleraja pudotettaisiin 0.2 promilleen ja nytkin olisi helppoa antaa esitys eduskunnalle vaikka syysistuntokauden ensimmäisenä päivänä. Missä on poliittisen tahdon puute tässä asiassa ja kenen etu on, että kosteat tarjoilut näin mutkattomasti saa nykyään Suomessa yhdistää moottoriveneiden ja vastaavien kipparointiin?
perjantai 4. heinäkuuta 2008
Organisoitua DVD:eiden kopiosuojauskeskustelua
Palautin tänään töistä palatessani DVD-levyn (Across the universe) videovuokraamoon ja keskustelin virkailijana olleen nuoren naisen kanssa siitä, miten jotkut DVD-levyt, kuten nyt mainittu, näkyvät huonosti tietokoneella katsottaessa. Hän mainitsi huomanneensa muutamia kertoja saman asian! Tässä tapauksessa kotikoneellani ongelmia tuottivat ogle ja xine-katseluohjelmat, siitäkin huolimatta, että minulla on Helsingin hovioikeuden laittomaksi määrittämä salauksenpurku-libdvdcss-paketti myöskin asennettuna. Lyhyesti, ogle päätyi "Segmentation fault"-virheilmoitukseen ja xine ei tajunnut alkuvalikoista tuon taivaallista vaan hyppäsi jonnekin keskelle elokuvaa ja mikään normaali selaus tai kelaus ei onnistunut.
Testailin sitten eri katseluohjelmia, ja onneksi sentään VLC suostui levyn oikealla tavalla avaamaan.
Elokuva-ala on hyvin merkittävä tulonlähde niin Amerikassa kuin Euroopassakin ja on hämmästyttävää, miten lähes kaikin mahdollisin tavoin, DVD-soitinten aluekoodisuojauksin, levyn tiedostorakenteen varioinnin, salausalgoritmien ja lainsäädännöllisen lobbauksen, keinoin pyritään tekemään mahdollisimman hankalaksi itse tuotteen katselu ja normaali käyttö nykyään hyvin tavallisissa Linux-asennuksen sisältävissä kotikoneissa. Kopiointia ei sen sijaan ole osattu estää ensinkään, niin paljon on sen alan ammattilaisia, siihen erikoistuneita organisoituja ryhmiä, samoin kuin elokuvastudioiden "viideskolonnalaisia" valmiina vuotamaan myös kopioita ennen julkaisuakaan, samoin kuin monia vertaisverkkojärjestelmiä.
Jos lailliset keinot ovat hyvin vähissä, niin sitä huonommin voi olettaa ihmisten lakia noudattavan. Aikaisempi esimerkki samasta asiasta olivat tapaukset, joissa CD-levyn piraattikopiot olivat parempilaatuisia kuin alkuperäiset siksi, että ensinmainitut noudattivat musiikki-CD-levyjen standardia eivätkä sisältäneet mm. tahallisia kappalelistan virheitä, joita niitäkin "suojaustekniikkana" tavattiin käyttää.
Linkkejä:
PS. Ilmeisesti VLC:n tämän hetkiseen "kehityskärkeen" vaikuttaa se, että verkkosivujen mukaan sekä se, että nykyinen libdvdcss ovat molemmat VideoLAN:in toimittamia.
Testailin sitten eri katseluohjelmia, ja onneksi sentään VLC suostui levyn oikealla tavalla avaamaan.
Elokuva-ala on hyvin merkittävä tulonlähde niin Amerikassa kuin Euroopassakin ja on hämmästyttävää, miten lähes kaikin mahdollisin tavoin, DVD-soitinten aluekoodisuojauksin, levyn tiedostorakenteen varioinnin, salausalgoritmien ja lainsäädännöllisen lobbauksen, keinoin pyritään tekemään mahdollisimman hankalaksi itse tuotteen katselu ja normaali käyttö nykyään hyvin tavallisissa Linux-asennuksen sisältävissä kotikoneissa. Kopiointia ei sen sijaan ole osattu estää ensinkään, niin paljon on sen alan ammattilaisia, siihen erikoistuneita organisoituja ryhmiä, samoin kuin elokuvastudioiden "viideskolonnalaisia" valmiina vuotamaan myös kopioita ennen julkaisuakaan, samoin kuin monia vertaisverkkojärjestelmiä.
Jos lailliset keinot ovat hyvin vähissä, niin sitä huonommin voi olettaa ihmisten lakia noudattavan. Aikaisempi esimerkki samasta asiasta olivat tapaukset, joissa CD-levyn piraattikopiot olivat parempilaatuisia kuin alkuperäiset siksi, että ensinmainitut noudattivat musiikki-CD-levyjen standardia eivätkä sisältäneet mm. tahallisia kappalelistan virheitä, joita niitäkin "suojaustekniikkana" tavattiin käyttää.
Linkkejä:
PS. Ilmeisesti VLC:n tämän hetkiseen "kehityskärkeen" vaikuttaa se, että verkkosivujen mukaan sekä se, että nykyinen libdvdcss ovat molemmat VideoLAN:in toimittamia.
torstai 3. heinäkuuta 2008
Julkisesta ja yksityisestä taloudesta
Tänään tuli sitten odotettu päätös, että EKP nostaa ohjauskorkoa 0.25%:lla 4.25%:iin. Päätöstä on jonkin verran moitittu siitä, että se lisää velallisten taakkaa ja hidastaa talouskasvua, mutta ymmärrän hyvin keskuspankin johtohenkilöitä, sillä heidän oli pakko tehdä jotakin EU:n alueella kiihtyneelle inflaatiolle. On nimittäin niin, että enemmästäkään rahasta palkoissa ei ole mitään iloa, jos vastaavasti elinkustannukset ovat nousseet saman verran tai enemmän. EKP haluaa, että luottamus euroon toimivana valuuttana säilyy, sillä sen arvon putoaminen herättäisi lopulta myös kysymyksiä, miksi meillä yleensäkään on suurimmassa osassa Eurooppaa yhteisvaluutta.
Velkaongelmat vaativat toisenlaista lääkettä kuin lainarahan surutonta tyrkyttämistä. Olisi pyrittävä siihen, että velkaa myönnettäisiin pääosin vain tarpeeksi suurta panttia tai takausta vastaan ja silloinkin velanottajan maksukyky pitäisi tarkastaa ja katsoa, ettei se veny äärirajoilleen. Tässä mielessä järkeviä velkoja ovat kohtuullisiksi mitoitetut asuntojen tai kiinteän omaisuuden ostoon annetut velat.
Jo selvästi ongelmallisempi on opintolaina, jos sitä nostetaan kovin paljoa ja nopea valmistuminen ja varma työllistyminen hyväpalkkaiseen tehtävään ei ole näköpiirissä. Niissä maissa, joissa ei ole opintorahajärjestelmää, mutta sen sijaan korkeat lukukausimaksut, koituu osalle opiskelijoista opintolainavelkaantumisesta ongelmia vuosikausiksi valmistumisen jälkeenkin.
Hännänhuippuna ovat isot vakuudettomat kulutusluotot tai kiskurikorkoiset pikaluotot. Niiden kanssa on viime vuosina menetelty pitkälti niin, että ne ovat olleet säätelemättömiä ja niitä on myönnetty jo ennestään luotto-ongelmaisille tai maksukyvyttömille henkilöille. Hyvin usein niiden käyttötarkoitukset ovat yökerholaskujen maksaminen tai Internetin uhkapelisivustot. On sanomattakin selvää, että tämä tulee näkymään, paitsi asianomaisten itsensä, myös heidän perheidensä hätänä ja kärsimyksenä ja saattaa vaatia kallistakin sosiaalitoimen väliintuloa. Halvempaa olisi, jos hallitus laittaisi mahdollisimman pian tälle alalle jyrkän sääntelyn.
Velkaongelmat vaativat toisenlaista lääkettä kuin lainarahan surutonta tyrkyttämistä. Olisi pyrittävä siihen, että velkaa myönnettäisiin pääosin vain tarpeeksi suurta panttia tai takausta vastaan ja silloinkin velanottajan maksukyky pitäisi tarkastaa ja katsoa, ettei se veny äärirajoilleen. Tässä mielessä järkeviä velkoja ovat kohtuullisiksi mitoitetut asuntojen tai kiinteän omaisuuden ostoon annetut velat.
Jo selvästi ongelmallisempi on opintolaina, jos sitä nostetaan kovin paljoa ja nopea valmistuminen ja varma työllistyminen hyväpalkkaiseen tehtävään ei ole näköpiirissä. Niissä maissa, joissa ei ole opintorahajärjestelmää, mutta sen sijaan korkeat lukukausimaksut, koituu osalle opiskelijoista opintolainavelkaantumisesta ongelmia vuosikausiksi valmistumisen jälkeenkin.
Hännänhuippuna ovat isot vakuudettomat kulutusluotot tai kiskurikorkoiset pikaluotot. Niiden kanssa on viime vuosina menetelty pitkälti niin, että ne ovat olleet säätelemättömiä ja niitä on myönnetty jo ennestään luotto-ongelmaisille tai maksukyvyttömille henkilöille. Hyvin usein niiden käyttötarkoitukset ovat yökerholaskujen maksaminen tai Internetin uhkapelisivustot. On sanomattakin selvää, että tämä tulee näkymään, paitsi asianomaisten itsensä, myös heidän perheidensä hätänä ja kärsimyksenä ja saattaa vaatia kallistakin sosiaalitoimen väliintuloa. Halvempaa olisi, jos hallitus laittaisi mahdollisimman pian tälle alalle jyrkän sääntelyn.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2008
Ihmisalkioita ja hedelmöityshoitoja - hinnalla millä hyvänsä!
Tänään oli Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulla juttu siitä, kuinka Iso-Britannia on siirtymässä tai jo siirtynyt erääseen maailman liberaaleimmista kantasolututkimuksen käytännöistä. Siellä tehdään nykyään sellaista ihmisten kantasolututkimusta, jossa surutta muunnellaan genomia siirtämällä osia muiden eläimien geeneistä sekaan. Tällaisella tutkimuksella tavoitellaan mm. syöpien tai hermovaurioiden parantamista ja siirrännäisten aiheuttamien hylkimisreaktioiden vähentämistä. Tunnetustihan, jos ihminen saa esimerkiksi jonkun toisen ihmisen sydämen tai munuaisen, niin hän joutuu loppuikänsä syömään hylkimisenestolääkitystä ja saattaa siitä huolimatta menehtyä siihen, jos siirrännäinen päättää lopettaa toimintansa.
Koska tähdätään vaikeiden sairauksien parantamiseen, niin se tarjoaa kantasolututkimukselle jonkinlaista eettistä oikeutusta, mutta huomiota pitäisi kyllä kiinnittää siihen, miten tällaista kantasolututkimusta tehdään. Riskinä on se, että rahanhimon tai suuruudenhulluuden vuoksi mennään niin pitkälle, että keinotekoisia sukusoluja tai alkioita aletaan käyttää hedelmöityshoidoissa tai annetaan muuten kehittyä niin pitkälle, että visuaalisesti olisi selvää kehittyminen kohti ihmislasta. Joku saattaa hyvinkin yrittää tällaista laboratorio-olosuhteissa. Toinen ongelma liittyy siihen, että geenimanipuloidut kantasolut voivat olla niillä annettavissa hoidoissakin kaksiteräinen miekka; huono yritys saattaa päinvastoin lisätä syöpäkasvainten riskiä, kun muunnellussa solukossa ei tapahtuisikaan tarvittavaa solukuolemaa vääränlaisen kasvun rajoittamiseksi.
Kantasolututkimuksessa tulisi ensisijaisesti pyrkiä keskittymään hoidettavalta henkilöltä itseltään tai muilta ihmisiltä saatuihin aikuisen kudoksen kantasoluihin, ennemmin kuin ihmisalkioihin. Jälkimmäisessäkin tapauksessa katson, että olisi erittäin tärkeää pitää kiinni meillä Suomessa voimassa olevissa rajoituksissa, eli siinä, ettei kantasolututkimuksessa alkiota saa kehittää yli 2 viikon ikään, toiseksi ettei alkioita tai sukusoluja, joiden perimään on puututtu, saisi käyttää hedelmöityshoidoissa.
Monien maiden hedelmöityshoitolait, mukaanlukien Suomen, ovat joiltakin osin kuitenkin liian liberaaleja. Esimerkiksi nykyisessä Suomen hedelmöityshoitolaissa on sallittua yksinäiselle naiselle tehtävät hedelmöityshoidot edes ilman, että siemenen luovuttanut mies voitaisiin vahvistaa isäksi. Laki säädettiin näin järjettömään muotoon ilmeisesti (niinikään epäeettisen) samaa sukupuolta olevien parien sisäisen adoption pohjustimeksi. Samoin Suomen hedelmöityshoitolaki mahdollistaa lähisukulaisen sukusolulla hedelmöittämisen, jolloin on suuri riski, että lapsi syntyisi kehitysvammaisena. Vaikka on laitonta, että esimerkiksi isä saattaisi tyttärensä tai veli siskonsa raskaaksi tavanomaisella (sic) tavalla, niin jostakin syystä laki ei estä miestä toimimasta sukusolunluovuttajana tyttärensä, sisarensa tai jopa äitinsä hedelmöityshoitoa tehtäessä! Tämäkin vaatisi pikaisen korjaamisen.
Koska tähdätään vaikeiden sairauksien parantamiseen, niin se tarjoaa kantasolututkimukselle jonkinlaista eettistä oikeutusta, mutta huomiota pitäisi kyllä kiinnittää siihen, miten tällaista kantasolututkimusta tehdään. Riskinä on se, että rahanhimon tai suuruudenhulluuden vuoksi mennään niin pitkälle, että keinotekoisia sukusoluja tai alkioita aletaan käyttää hedelmöityshoidoissa tai annetaan muuten kehittyä niin pitkälle, että visuaalisesti olisi selvää kehittyminen kohti ihmislasta. Joku saattaa hyvinkin yrittää tällaista laboratorio-olosuhteissa. Toinen ongelma liittyy siihen, että geenimanipuloidut kantasolut voivat olla niillä annettavissa hoidoissakin kaksiteräinen miekka; huono yritys saattaa päinvastoin lisätä syöpäkasvainten riskiä, kun muunnellussa solukossa ei tapahtuisikaan tarvittavaa solukuolemaa vääränlaisen kasvun rajoittamiseksi.
Kantasolututkimuksessa tulisi ensisijaisesti pyrkiä keskittymään hoidettavalta henkilöltä itseltään tai muilta ihmisiltä saatuihin aikuisen kudoksen kantasoluihin, ennemmin kuin ihmisalkioihin. Jälkimmäisessäkin tapauksessa katson, että olisi erittäin tärkeää pitää kiinni meillä Suomessa voimassa olevissa rajoituksissa, eli siinä, ettei kantasolututkimuksessa alkiota saa kehittää yli 2 viikon ikään, toiseksi ettei alkioita tai sukusoluja, joiden perimään on puututtu, saisi käyttää hedelmöityshoidoissa.
Monien maiden hedelmöityshoitolait, mukaanlukien Suomen, ovat joiltakin osin kuitenkin liian liberaaleja. Esimerkiksi nykyisessä Suomen hedelmöityshoitolaissa on sallittua yksinäiselle naiselle tehtävät hedelmöityshoidot edes ilman, että siemenen luovuttanut mies voitaisiin vahvistaa isäksi. Laki säädettiin näin järjettömään muotoon ilmeisesti (niinikään epäeettisen) samaa sukupuolta olevien parien sisäisen adoption pohjustimeksi. Samoin Suomen hedelmöityshoitolaki mahdollistaa lähisukulaisen sukusolulla hedelmöittämisen, jolloin on suuri riski, että lapsi syntyisi kehitysvammaisena. Vaikka on laitonta, että esimerkiksi isä saattaisi tyttärensä tai veli siskonsa raskaaksi tavanomaisella (sic) tavalla, niin jostakin syystä laki ei estä miestä toimimasta sukusolunluovuttajana tyttärensä, sisarensa tai jopa äitinsä hedelmöityshoitoa tehtäessä! Tämäkin vaatisi pikaisen korjaamisen.
tiistai 1. heinäkuuta 2008
EU:n haasteet uudella puolivuotiskaudella
Euroopan Unioni on sitten siirtynyt Ranskan puheenjohtajakaudelle heinäkuun alun myötä. Tehtävä ei varmastikaan tule olemaan helppo, kuten se ei laajentuneessa Euroopan Unionissa ole varmaan millekään maalle ollut. Suurin ongelma on Lissabonin sopimus, eli entinen Euroopan perustuslaki, joka tällä kertaa ei kelvannut Irlannin kansanäänestyksessä. Missään muussa EU-maassa asiaa ei enää kansalaisilta kysyttäväksi uskallettu laittaa.
Olen itse alkanut omata käsitystä, että näissä sopimuksissa on ollut perusteellinen rakenteellinen ongelma pelkän pikkunäpertelyn sijasta. Niiden laatijat ovat halunneet Euroopasta liittovaltiota, kun taas ne kansat, joiden äänestettäväksi sopimus menee, eivät pidä siitä, että Euroopan Unioni puuttuisi joka "pikkuasiaankin" heidän omassa maassaan. Esimerkkeinä ovat Irlannin, Puolan ja Maltan huoli siitä, että vapaa abortti pakotettaisiin ottamaan käyttöön koko unionin alueella tai vastaavat kysymykset jälleenkin Puolan, samoin kuin Latvian, Liettuan, Romanian ja Bulgarian kohdalla seksuaalivähemmistöoikeuksien pitämisestä tiukempina kuin muualla unionissa keskimäärin.
Talouspoliittisella rintamalla kuohuu myös sen vuoksi, että nykyisellään eri EU-maiden väliset sosiaaliset erot ovat tavattoman suuria. Köyhemmistä maista lähdetään rikkaampiin maihin töihin tai työmahdollisuuksien puutteessa kerjuulle, vastaavasti firmojen ulkoistaminen köyhempiin maihin päin on aikaansaanut Suomessakin jonkinverran kausiluontoista työllisyysepävarmuutta ja lisäksi on avoimesti alettu puhua palkanalennuksista ja työehtosopimusten huonontamisista. Sanomattakin on selvää, ettei tällaista asiaa voi pidemmän päälle katsoa sormien läpi, vaan tarvitaan oikeita kehitys- ja vakauttamisohjelmia itäisen EU:n elintason nostamiseksi.
Kaikissa asioissa ei myöskään pelkät porkkanat riitä, vaan ruoskaakin tarvittaisiin. "Ruoskalla" tarkoitan tässä esimerkiksi sitä, että tietyt maat voitaisiin edellyttää kehittämään verotustaan progressiivisempaan suuntaan ja laatimaan tiettyjä kulutus- ja pääomaveroja, jos ne toistaiseksi puuttuvat. Näin voidaan paremmin turvata julkisen sektorin rahoitus ja käyttää rahaa myös sosiaaliturvaan.
Olen itse alkanut omata käsitystä, että näissä sopimuksissa on ollut perusteellinen rakenteellinen ongelma pelkän pikkunäpertelyn sijasta. Niiden laatijat ovat halunneet Euroopasta liittovaltiota, kun taas ne kansat, joiden äänestettäväksi sopimus menee, eivät pidä siitä, että Euroopan Unioni puuttuisi joka "pikkuasiaankin" heidän omassa maassaan. Esimerkkeinä ovat Irlannin, Puolan ja Maltan huoli siitä, että vapaa abortti pakotettaisiin ottamaan käyttöön koko unionin alueella tai vastaavat kysymykset jälleenkin Puolan, samoin kuin Latvian, Liettuan, Romanian ja Bulgarian kohdalla seksuaalivähemmistöoikeuksien pitämisestä tiukempina kuin muualla unionissa keskimäärin.
Talouspoliittisella rintamalla kuohuu myös sen vuoksi, että nykyisellään eri EU-maiden väliset sosiaaliset erot ovat tavattoman suuria. Köyhemmistä maista lähdetään rikkaampiin maihin töihin tai työmahdollisuuksien puutteessa kerjuulle, vastaavasti firmojen ulkoistaminen köyhempiin maihin päin on aikaansaanut Suomessakin jonkinverran kausiluontoista työllisyysepävarmuutta ja lisäksi on avoimesti alettu puhua palkanalennuksista ja työehtosopimusten huonontamisista. Sanomattakin on selvää, ettei tällaista asiaa voi pidemmän päälle katsoa sormien läpi, vaan tarvitaan oikeita kehitys- ja vakauttamisohjelmia itäisen EU:n elintason nostamiseksi.
Kaikissa asioissa ei myöskään pelkät porkkanat riitä, vaan ruoskaakin tarvittaisiin. "Ruoskalla" tarkoitan tässä esimerkiksi sitä, että tietyt maat voitaisiin edellyttää kehittämään verotustaan progressiivisempaan suuntaan ja laatimaan tiettyjä kulutus- ja pääomaveroja, jos ne toistaiseksi puuttuvat. Näin voidaan paremmin turvata julkisen sektorin rahoitus ja käyttää rahaa myös sosiaaliturvaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)