tiistai 8. heinäkuuta 2008

Susiparit lakipykäläviidakossa

Nykyään on yleistä, että seurustelun aikana mies ja nainen muuttavat yhteen asumaan avopariksi. Avoliitto, avosuhde tai ns. "susiparina asuminen" saattaa kestää vaihtelevan kauan, päättyä eroon, avopuolison kuolemaan tai siihen, että pari avioituu. Avoliittoa pidetään nykyisin hyväksyttävänä parisuhdemuotona ja kokeiluvaiheena ennen kuin pari sitoutuu toisiinsa enemmän ja avioliiton velvoitteisiin. Poikkeuksen tähän kuitenkin tekevät aiemmat kirkon viralliset linjaukset, useat herätysliikkeet ja vapaat suunnat, joissa vaihtelevalla tasolla avioliittoa selvästi suositaan avoliittoon nähden, esimerkiksi katsotaan avoliiton olevan syntiä. Avoliitto on ollut vielä muutama vuosi sitten este mm. pappisvihkimykselle.

Olivat ne syntiä tai eivät, niin avoliitot muodostavat kirkon lisäksi haasteen myös yhteiskunnalle. Joskus avoliittoihin syntyy avoparin yhteisiä lapsia, joiden osalta isyys vahvistetaan tunnustamismenettelyssä. Tällainen sitoo avoparia olennaisesti yhteen myös juridisesti, sen ohella, että molemmat olisivat sitä ennen hankkineet esimerkiksi yhteisen asunnon. Kysymykseen on viime vuosina yhä voimakkaammin tullut, pitäisikö valtiovallan säädellä avoliittojakin jollakin tavalla, rinnastaa niitä joiltakin osin avioliittoihin tai järjestää erityinen omaisuudenositteluprosessi yhteisasumisen loppuessa.

Tämäkin asia on kaksipiippuinen juttu, ensinnä voidaan ajatella, että avopari on varta vasten tehnyt valinnan olla avioitumatta ja siten vapaa avioliiton velvoitteistakin. Toisaalta avioitumattomuus on voinut olla vain elämäntapa ja seikka, johon ei ole kiinnitetty erityistä huomiota, ennen kuin kiperä paikka tulee. Pahimmillaan kyseessä on niinkin surullinen asia kuin avopuolison kuolema, ja tällöin hänen avopuolisonsa jää vaille leskeneläkettä, perintöoikeutta tai lesken asumisoikeutta, jos asunto oli vain kuolleen puolison omistuksessa. Osa ongelmista saattaa vaikuttaa myös lasten asemaan, joskin yhteinen virallinen vanhemmuus ja lasten kuuluminen molempien sukuun tietysti auttaa paljon.

Oikeusministeriön tekemien selvitysten mukaan avoliittojen säätelystä olisi mahdollisesti tulossa melko kattavakin paketti, joka saattaisi pitkälti rinnastaa avoliitot avioliittoihin. Itse katson, että avoliittojen sääntelyn pitäisi olla melko vähäistä, ja noudattaa seuraavia suuntaviivoja.

  • Avoliiton osapuolten on oltava eri sukupuolta keskenään.
  • Osapuolten tulee yhdessä omistaa asuinkiinteistönsä tai -huoneistonsa tai heillä tulee olla huollettavanaan yhteisiä lapsia.
  • Avoparin ollessa tulossa sääntelyn piiriin kaupparekisterien, kiinteistörekisterien tai väestörekisterin perusteella, heihin otettaisiin yhteyttä ja huomautettaisiin, että heitä ollaan ottamassa avoliittoja koskevan sääntelyn piiriin. Sääntelyn oikeusvaikutukset ilmoitettaisiin avopuolisoille ja annettaisiin mahdollisuus tehdä erityinen kirjallinen sopimus tai ehto, joilla näistä oikeusvaikutuksista voitaisiin poiketa. Samalla annettaisiin myös informaatiota ja apua avioliittoon vihkimisen järjestämisestä mahdollisimman pian, mikäli pari katsoisi sen tarpeelliseksi.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Jo nyt esimerkiksi Kela rinnastaa erilaisissa sosiaalituissa avoparin, jolla on yhteisiä lapsia täysin "aviopariksi". Mielenkiintoista asiassa on, että kyseistä kelan käyttämää toimintatapaa ei ole selkeästi laissa määritelty.

Näytääkin, että lakia avoliiton oikeusvaikutuksista ollaan tekemässä viranomaisten suojaksi ei kansalaisten takia ?

Joka tapauksessa lakiin kirjattu avoliiton oikeusvaikutus olisi merkittävä loukkaus ihmisten itsemääräämisoikeutta silmälläpitäen.

Vosiko käydä niin, että ilman kirjallista vuokrasopimusta asuvasta alivuokralaisesta tulisikin vuokranantajan kuoltua hänen perillisensä.

Joka tapauksessa näyttökysymykset muodostuisivat todella mielenkiintoisiksi !

Jo nyt oikeuslaitoksessa on tapauksia; joissa avoliitto on katsottu pätevämmäksi, kuin samaan aikaan voimassa oleva avioliitto ... niimpä aviovaimon "rakastaja" on pitänyt "isyyslomaa", kun aviolapsi on syntynyt !

Nämä "oikeudenkäynnit" ovatkin siksi "huippusalaisia".

Suomen viranomaiskäytäntö onkin jo 10 vuotta näissä asioissa "ohittanut" Suomen lain !

Jopa Eduskunnan Oikeusasiamies on päätöksessään 876/2/05 todennut, ettei poliisilla ole oikeutta suorittaa "esitutkintaa" näissä asioissa !

Päätös julkaistiin "vain" 2,5 vuotta "tutkinnan" aloittamisesta, ja tietenkin "aninyyminä" !

Erään tapauksen yhteydessä ...

Kansalaisille ei siis koskaan haluttu kertoa, että tapaus tosiasiassa kosketti tuhansien suomalaisten oikeusturvaa !

Kukaan ei siis tosiasiassa halua tai lain mukaan edes voi tutkia suomalaisen aviomiehen oikeusturvan puuteita !

Ja uudella lainsäädännöllä halutaan peitää viranomaisten virheet !

Mikko N. kirjoitti...

Olen katsonut tätä asiakirjaa, ja se näyttää koskevan ministerivastuuasioita, muttei perheoikeutta. Voisiko joku kertoa minulle, miten se liittyy perheoikeuteen ja isyyskysymyksiin?

Mitä avio-olettamaan tulee, se on nykyisellään mielestäni hieman liian laaja. Toisaalta se yksiselitteisesti turvaa aviomiehen oikeuden niin, ettei hän joutuisi tahdonvastaisesti epäedulliseen asemaan lapsen vanhemmuuskysymyksessä eikä mielellään huoltajuusasiassakaan.

Toisaalta epäselvissä tilanteissa, joissa avioliitto on kestänyt vain lyhyen aikaa edellisen avioliiton päätyttyä, joissa avioliitosta on eron harkinta-aika menossa tai voimassaoleva asumuserotuomio, pitäisi mielestäni isyys selvittää ennemminkin tunnustamismenettelyllä ja DNA-testein, mutta tämä vaatisi lakimuutoksia.

Avio-olettamaa ei missään tapauksessa saa laajentaa avoliittoihin tai homoseksuaalisiin parisuhteisiin niiden statuksista riippumatta niinkuin esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa on tehty.