Susiparit lakipykäläviidakossa

Nykyään on yleistä, että seurustelun aikana mies ja nainen muuttavat yhteen asumaan avopariksi. Avoliitto, avosuhde tai ns. "susiparina asuminen" saattaa kestää vaihtelevan kauan, päättyä eroon, avopuolison kuolemaan tai siihen, että pari avioituu. Avoliittoa pidetään nykyisin hyväksyttävänä parisuhdemuotona ja kokeiluvaiheena ennen kuin pari sitoutuu toisiinsa enemmän ja avioliiton velvoitteisiin. Poikkeuksen tähän kuitenkin tekevät aiemmat kirkon viralliset linjaukset, useat herätysliikkeet ja vapaat suunnat, joissa vaihtelevalla tasolla avioliittoa selvästi suositaan avoliittoon nähden, esimerkiksi katsotaan avoliiton olevan syntiä. Avoliitto on ollut vielä muutama vuosi sitten este mm. pappisvihkimykselle.

Olivat ne syntiä tai eivät, niin avoliitot muodostavat kirkon lisäksi haasteen myös yhteiskunnalle. Joskus avoliittoihin syntyy avoparin yhteisiä lapsia, joiden osalta isyys vahvistetaan tunnustamismenettelyssä. Tällainen sitoo avoparia olennaisesti yhteen myös juridisesti, sen ohella, että molemmat olisivat sitä ennen hankkineet esimerkiksi yhteisen asunnon. Kysymykseen on viime vuosina yhä voimakkaammin tullut, pitäisikö valtiovallan säädellä avoliittojakin jollakin tavalla, rinnastaa niitä joiltakin osin avioliittoihin tai järjestää erityinen omaisuudenositteluprosessi yhteisasumisen loppuessa.

Tämäkin asia on kaksipiippuinen juttu, ensinnä voidaan ajatella, että avopari on varta vasten tehnyt valinnan olla avioitumatta ja siten vapaa avioliiton velvoitteistakin. Toisaalta avioitumattomuus on voinut olla vain elämäntapa ja seikka, johon ei ole kiinnitetty erityistä huomiota, ennen kuin kiperä paikka tulee. Pahimmillaan kyseessä on niinkin surullinen asia kuin avopuolison kuolema, ja tällöin hänen avopuolisonsa jää vaille leskeneläkettä, perintöoikeutta tai lesken asumisoikeutta, jos asunto oli vain kuolleen puolison omistuksessa. Osa ongelmista saattaa vaikuttaa myös lasten asemaan, joskin yhteinen virallinen vanhemmuus ja lasten kuuluminen molempien sukuun tietysti auttaa paljon.

Oikeusministeriön tekemien selvitysten mukaan avoliittojen säätelystä olisi mahdollisesti tulossa melko kattavakin paketti, joka saattaisi pitkälti rinnastaa avoliitot avioliittoihin. Itse katson, että avoliittojen sääntelyn pitäisi olla melko vähäistä, ja noudattaa seuraavia suuntaviivoja.

• Avoliiton osapuolten on oltava eri sukupuolta keskenään.
  
• Osapuolten tulee yhdessä omistaa asuinkiinteistönsä tai -huoneistonsa tai heillä tulee olla huollettavanaan yhteisiä lapsia.
  
• Avoparin ollessa tulossa sääntelyn piiriin kaupparekisterien, kiinteistörekisterien tai väestörekisterin perusteella, heihin otettaisiin yhteyttä ja huomautettaisiin, että heitä ollaan ottamassa avoliittoja koskevan sääntelyn piiriin. Sääntelyn oikeusvaikutukset ilmoitettaisiin avopuolisoille ja annettaisiin mahdollisuus tehdä erityinen kirjallinen sopimus tai ehto, joilla näistä oikeusvaikutuksista voitaisiin poiketa. Samalla annettaisiin myös informaatiota ja apua avioliittoon vihkimisen järjestämisestä mahdollisimman pian, mikäli pari katsoisi sen tarpeelliseksi.