Aborttien tragediat

Tänään on sitten Helsingin Sanomat joutunut ottamaan esille saman harmillisen tosiasian, joka Suomessa joudutaan ottamaan esille usein, mutta josta ei siitä huolimatta liikaa puhuta ja kirjoiteta: maassamme tehdään vuosittain yli 10000 raskauden keskeytystä eli aborttia ns. "sosiaalisista syistä". Jokaisessa näistä syntymätön ihmislapsi menettää henkensä. Laitoin "sosiaaliset syyt" lainausmerkkeihin, sillä useissa näistä tapauksista kyseessä on:

• Tilanne, jossa nainen mieltää raskauden keskeytyksen hyväksyttäväksi ehkäisykeinoksi ja hakee toimenpiteeseen luvan lääkäriltä, pitäen sitä "perusoikeutenaan".
  
• Tilanne, jossa nainen on uupunut, ei jaksa selvittää isän vastuuta asiassa eikä saa tarvittavaa apua esim. äitiyslomajärjestelyihin opiskelu- tai työpaikaltaan tai häntä uhkaa köyhyys ja asunnottomuus.
  

Kaikki tällaiset syyt abortteihin ovat turhia ja niihin tulisi puuttua. Ensinnäkin, ehkäisyvalistuksen olisi oltava kunnollista ja asiallista jo ala-asteelta lähtien. Esiin on tuotava myös erityisesti ehkäisymenetelmien epävarmuudetkin ja se, miten hankalia tilanteita voivat suunnittelemattomat raskaudet tai sukupuolitaudin saaminen aiheuttaa. Myös suojaikärajoista ja oikeudesta kieltäytyä olisi hyvä puhua.

Toiseksi, olisi huolehdittava siitä, että sosiaalisia syitä aborttiin pyrittäisiin raskauden jo tultua todetuksi, poistamaan ja vähentämään aktiivisin taloudellisin tukitoimin ja neuvontatukitoimin. Jos esimerkiksi opiskelu- tai työpaikka uhkaisi heittää odottavan äidin pihalle, niin ei voi olla pelkästään hänen varassaan todeta tilanne laittomaksi ja puolustaa parhaalla mahdollisella tavalla oikeuksiaan perheen perustamiseen. Tätä varten voisi olla hyvä säätää laki sosiaaliten syiden selvittämisestä kaikissa tapauksissa, joissa raskauden keskeytystä haetaan tällaisin perustein, johon kuuluisi myös kohtuullinen oikeusapu, sillä jos kriisiraskaudesta saadaan kriisi pois, niin abortilta monissa tapauksissa voitaisiin välttyä.


PS. Jotkut lähtevät selvittämään tätä ongelmaa "perä edellä", tarjoten yhteiskunnalliseksi ratkaisuksi pelkästään abortin kieltämisen lailla. Jotkut kieltoehdotukset ja joissakin maissa voimassakin olevat lait ovat tässä suhteessa varsin pitkälle meneviä ja aiheuttavat enemmän haittaa kuin hyötyä. Abortti saattaa olla kielletty mm. seksuaalirikos- tai äidin hengen ja terveydenkin perustein. Oma kantani on se, että tärkeintä on ensin tarjota tarvittavia lapsiperheiden tukitoimia ja varmistaa niiden toimivuus ja sitten varovasti kiristää aborttilakia sosiaalisten syiden osalta. Tärkeätä on myös, ettei Suomessa koskaan siirrytä tarjoamaan aborttia de jure vapaasti, toisin kuin jotkut poliitikotkin ovat ehdottaneet.