Vaikeasti asennettavista ohjelmista

Viime päivinä on tullut jonkin verran viriteltyä Linuxille tarjolla olevien ilmaisten musiikkiohjelmien kanssa ja asennettua esimerkiksi MIDI-sekvensseri Rosegarden. Ongelmana tosin on ollut, ettei siitä ole saanut siitä ääntä kaiuttimiin pihaustakaan. Mitään omia soittoraitoja en sillä ole toistaiseksi kokeillut, vaan yrittänyt toistaa ohjelman mukana valmiiksi tulevia demoesityksiä.

Osoittautui, että tämä, samoin kuin useimmat muutkaan multimediaohjelmat, ovat kaukana siitä, että ne toimisivat "suoraan paketista otettuna". Esimerkiksi tämän Rosegarden:in mukana täytyy käydä läpi seuraavanlainen kysymyksenasettelu:

• Onko käytössä syntetisaattoria? Tähän sanotaan käyvän ulkopuoliset syntetisaattorit, samoin kuin jotkut, mutteivät kaikki, äänikortit. Minun tapauksessani äänikorttini on emolevylle integroitu NFORCE - Nvidia CK804, jossa tällaista ominaisuutta ei ole. En halunnut alkaa säätää nurkassa lojuvan vanhan CASIO tonebank-koskettimiston kanssa tai katsoa, olisiko senkään kaiuttimista apua, joten netissä olleista vihjauksista tiedostin tarvitsevani ohjelmallisen syntetisaattorin (soft synth)
  
• Asensin kaksikin "ohjelmasyntsaa", TiMidity++:n ja fluidsynth:in, mutta niidenkin kanssa oli tappelu edessä. TiMidity toimi joidenkin verkosta ladattujen MIDI-tiedostojen kanssa jotenkuten, mutta soitti niitä huonosti, ja ruudulle tuli virheilmoituksia joidenkin soitintietojen puuttumisesta. fluidsynth:istä ei tullut pihaustakaan.
  
• Soitintiedoista? Kyllä, useimmat parhaat ohjelmalliset syntetisaattoritoiminnot ovat käytössä vain, jos on asennettuna etukäteen erityisiä soitintietoja, jotka voivat olla montaa eri formaattia. Osoittautui, että fluidsynth käyttää ns. SoundFont-järjestelmää, eli tarvitsee syötteekseen .sf2-tyyppisen tiedoston, jossa on ääninäytteet eri soittimista, joita aikoo ottaa käyttöön. TiMidity:n osalta soitintietojen lähde on vielä hämärän peitossa.
  

Tällä hetkellä saan siis soitettua näillä "ohjelmasyntsoilla" valmiita MIDI ja karaoke-tiedostoja, mutta tekemistä on vielä. Rosegardenin osalta pitäisi järjestää jotenkin kytkennät oikein niin, että Rosegarden välittäisi tiedot "ohjelmasyntsalle", jälkimmäinen musiikkitietovirtojen kytkentäohjelmalle JACK:ille ja tämä sitten äänikortille ja siitä kaiuttimille. Tässä on varmasti vielä reippaanpuolisesti tekemistä.

Johtopäätös: monet tietokoneohjelmat, olivat ne sitten kaupallisia tai ilmaisia, ovat vaikeaselkoisia käyttää ja usein niiden mukana tuleva ohjeistus on pitkälti manuaalisivujen varassa, kaivettava vaikeasti lähdekoodipakettien seasta (Linuxin ilmaisohjelmien tapauksessa) tai pahasti puutteellisia. Sellaiset ohjelmoijat ja tietokonefirmat, jotka osaavat räätälöidä tuotteensa helppokäyttöisiksi ja testaavat ne asennusohjeineen kunnolla mahdollisimman monissa eri ympäristössä ennen asiakkaille tai julkisuuteen toimittamista, saavat jatkossakin suurta arvostusta osakseen. Jos ohjelmissa vastaavasti on liikaa "Sampo-pankin järjestelmien" makua, niin 99.9% potentiaalisista käyttäjistä hylkää ja unohtaa ne heti.