lauantai 25. huhtikuuta 2009

Valtion rahapelimonopolit eivät vastaa tarkoitustaan


Käydessäni tänään eräässä suuressa kauppakeskuksessa ostoksilla, kuulin kuulutuksen, jossa mainostettiin mm. Lottoa, Kenoa ja raviveikkausta myymälän infopisteessä. Kuulutuksen perusteella mieleen tuli kyseenalaistaa suomalaiset valtiolliset pelimonopolit (RAY ja Veikkaus) niiden nykyisessä muodossaan. EU on antanut Suomelle luvan pitää pelimonopoleja siksi, että rajoittamalla uhkapelitarjontaa voidaan hillitä uhkapelin aiheuttamia sosiaalisia ongelmia, eikä siksi, että uhkapelejä käytettäisiin veroluontoisena kilpailulta vapaana valtion tulolähteenä.

Tästä syystä katson, että Suomen valtiolla on uskottavuutensa säilyttämiseksi kaksi vaihtoehtoa:
  • Poistaa uhkapelitarjonnasta valtion monopoli ja tarjota ala yksityiselle kilpailulle. Rajoituksista huolehdittaisiin lupasysteemeillä ja muilla kaikkia osapuolia koskevilla säännöksillä.
  • Kiristää valtion monopolien toimintaa vastaamaan oikeaa tarkoitustaan. Tämä tarkoittaa sitä, että uhkapelien ikäraja tulisi nostaa 18 vuoteen, peliautomaatit poistaa muualta kuin varta vasten pelitiloiksi varatuista tiloista ja kasinoilta ja uhkapelien, mukaanlukien lotto- ja veikkauspelien mainonta kieltää.
Nykyinen sekava käytäntö herättää liikaa kiusallisia kysymyksiä.

perjantai 24. huhtikuuta 2009

Jonkun kansanedustajan pitäisi ehdottaa homoadoptiolain muutosta ;-(

Viitaten edelliseen tekstiini lakivaliokunnan mietinnöstä, viimeinen mahdollisuus eduskunnan saada lakiteksti muutettua (muttei toistaiseksi hylättyä, koska I käsittelyssä ei saa esittää hylkäystä!), on se, että joku kansanedustajista valmistelisi muutettavaksi ehdotetut pykälät ja järjestäisi ne jaettavaksi ennen I käsittelyä. Ainoa merkittävä asia, johon I käsittelyssä voitaisiin puuttua, mutta joka on sitäkin tärkeämpi, olisi sulkea pakkoadoption mahdollisuus pois homoadoptioista. Näinollen lakiin tulisi ehdottaa aiemmassa blogimerkinnässäni oleva muutos:
2. momentti:

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Parisuhteen osapuoli voi kuitenkin ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen, edellyttäen, ettei lapseksiottamisesta annetun lain 9 § 2. momenttia sovelleta. Parisuhteen osapuoli ei voi myöskään ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lasta, mikäli edellytykset vahvistaa lapsen ja hänen isänsä välinen sukulaisuussuhde isyyslain (700/1975) 2 §:n tai 2 a §:n perusteella ovat olemassa. Tällaiseen lapseksiottamiseen sovelletaan, mitä lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetään lapseksiottamisen edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista silloin, kun lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi.
(muutettava kohta kursivoituna) ja tämän lisäksi ehdottaa voimaantulosäädöksen jälkeistä tekstiä (joka määrittää homopareille heteropareilta puuttuvan siirtymäajan), poistettavaksi.

'Raatoporno' ei sovi lapsille


Täksi päiväksi tulee sitten toinenkin lasten oikeuksia koskeva ikävänpuoleinen aihe. Joillakin esiintyvillä taiteilijoilla on nimittäin hämärtynyt käsitys siitä, millaiset esitykset sopivat minkäkin ikäisille. Erilaisten moraali- ja siveellisyyskäsitysten venyttäminen kuin kuminauha, on tavanomaista aikuisille suunnatussa viihteessä, mutta pieniä lapsia liian ronski tai jopa perverssi meno voi järkyttää ja aikaansaada turvattomuuden tunnetta.

Ilta-Sanomat tänään metalliyhtye Lordin konsertista:
Monet vanhemmat joutuivat viemään itkevät lapsensa pois Espoon Barona -areenalta kesken Lordin eilisen konsertin. Voicen musiikkiuutiset kertoo, että yhtyeen konsertin aikana Lordi muun muassa söi lavalla lapsen sisäelimiä ja aivoja. Esityksen käsikirjoitukseen kuului se, että joka kappaleen välissä yhtyeen jäsenet tappoivat jonkun. Lavalla nähtiin muun muassa kaulojen katkomista. Esitys oli ehdottomasti aivan liian hurja pienten lasten silmille.

Lasten oikeuksia loukkaavia mietintöjä


Peräkkäisinä päivinä ovat eduskunnan hallinto- ja lakivaliokunnat antaneet mietinnöt hallituksen esityksistä HE 89/2008 vp. ja HE 198/2008 vp., tässä järjestyksessä.

Ensinmainittu mietintö koskee väestötietojärjestelmää ja varmennepalveluja, ja sen osalta HaV on jättänyt ennalleen pykälät, joiden mukaan adoptiotietoja (tieto siitä, onko adoptoitu vai ei, sekä tieto biologisten vanhempien henkilöllisyydestä) ei jatkossa voitaisi luovuttaa väestötietojärjestelmästä alle 18-vuotiaalle adoptoidulle. On erittäin kyseenalaista rajata vain täysi-ikäisiin oikeus tarkastaa tärkeitä itseään koskevia viranomaisten hallussa olevia tietoja, joilla voi olla henkilölle itselleen suuri merkitys ja joiden salassapitoon ei ole erityisen painavia syitä.

Toisena mainittu mietintö koskee rekisteröityjen samaa sukupuolta olevien parien oikeutta adoptoida toisen osapuolen lapsi. Lakivaliokunta jopa laajensi tällaisen adoption soveltamisalaa kun antoi hallituksen esityksestä poiketen peräti 3 vuoden siirtymäajan hakea sisäistä adoptiota tapauksissa, että rekisteröity parisuhde olisi jo purkautunut. Laajentamalla adoptio-oikeutta irrallisiin homopareihin, mahdollistetaan adoptio jopa väljemmin perustein homopareille kuin heteropareille (joilta edellytetään avioliittoa ja siirtymäaikaa ei tunneta).

Tässä blogissa aiemmin käsitellyistä syistä, molemmat, osittain toisiinsa liittyvät lakiesitykset ovat harmillisia ja toteutuessaan tulevat loukkaamaan lasten oikeuksia omiin vanhempiinsa ja tiedonsaantiin heistä.

torstai 23. huhtikuuta 2009

Mediamaksu


Televisiomaksun tulevaisuutta pohtinut työryhmä on tullut lopputulokseen, jossa se esittää perittäväksi jokaiselta kotitaloudelta 175 euron "mediamaksua" aikaisemman TV-luvan tai TV-maksun sijasta. Ehdotuksessa on merkittäviä perusoikeusongelmia. Ensinnäkin, maksu on veroluonteinen, eikä se enää kohdistu itse "mediaan" kuten televisioon, radioon tai Internet-liittymiin, vaan sen sijaan asuinhuoneistoihin. YLE siis haluaisi periä ylimääräistä asunto- tai kiinteistöveroa omiin tarkoituksiinsa, jotka eivät liity asumiseen pätkääkään. Toiseksi, pakollinen 175 euron vuosimaksu on pienituloisimmille, kuten pelkällä kansaneläkkeellä eläville eläkeläisille, peruspäivärahalla oleville työttömille tai täyspäiväisille opiskelijoille täysin kohtuuton lisämeno. En halua kuulla yhdestäkään tapauksesta, jossa media-asumisveron vuoksi joltakin viedään luottokelpoisuus!

Koska yleistä veroratkaisua on esitetty, niin sitten tulee pysyä sillä linjalla johdonmukaisesti ja mitoittaa veron suuruus tulojen mukaan ja vapauttaa vailla tuloja olevat tai pienituloisimmat tällaisesta. Selkein järjestelmä tässä tapauksessa olisi YLE:n osittainen valtion budjetista ja osittain mainostuloista otettava rahoitus. YLE:n kanavien laittaminen kortillisiksi maksukanaviksi olisi tietysti teoriassa mahdollista, mutta se sotii valtiollisen TV-yhtiön yleistä kulttuurillista merkitystä vastaan.

maanantai 20. huhtikuuta 2009

Oracle, Sun ja MySQL


Äskettäin on liikemaailmassa levinnyt tieto, että Oracle on ostanut tai ostamassa Sun Microsystems:iä. Tässä kohden pitäisi Yhdysvaltain kilpailuviranomaisten ehdottomasti hieroa kaikki rähmät silmistään ja nopeasti. Sun on nimittäin aikaisemmin ostanut liikemaailmassa erittäin merkittävän MySQL-tietokannan kaupalliset oikeudet ja omaa lisäksi valtavan sovelluskehityksen suunnannäyttäjän potentiaalin Java-kielen ja kirjastojen kuten myös Glassfish-sovelluspalvelimen kehittäjänä. Glassfishin esimerkkien oletustietokanta Derby on ollut myös Sun:in hallinnoima. Jotta vakavilta markkinahäiriöiltä ja monopoliaseman muodostumiselta vältyttäisiin, tulisi Oracle tämäntyyppisen kaupan ehtona velvoittaa myymään tiettyjä Sun:in strategisia omistuksia muille, näiden joukossa vähintään MySQL ja sen jdbc-liitännäiskirjastot.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

Slovakialaisten kiekkoilijoiden prostituutiokohu

Tänään on joissakin valtamedioissa kauhisteltu sitä, että slovakialaiset nuoret jääkiekkoilijat ovat jääneet Yhdysvalloissa kiinni seksipalveluiden ostamisesta. Tämän seurauksena heidät passitettiin jääkiekkoturnauksesta kotiin. Mutta mielestäni tässä asiassa on kauhisteltu hieman väärää asiaa, ongelmallisinta ei ole se, että prostituoitujen asiakkuudesta kiinnijääneet ovat suositun urheilulajin harrastajia ja mahdollisesti tulevia kiekkotähtiä, vaan se, että joidenkin ihmisten on tullakseen toimeen, myytävä omaa ruumistaan. Asiallisempaa olisi siis keskustella siitä, kuinka paljon prostituutiota Yhdysvalloissa, Euroopassa ja koko maailmalla harjoitetaan ja millaisista syistä ihmiset joutuvat sen piiriin. Köyhien kotiolojen takia? Huumeiden takia? Mikä on ammattiparittajien osuus?

perjantai 17. huhtikuuta 2009

Pirate Bay-tuomiot ovat kohtuuttoman ankaria

Tänään on Ruotsissa langetettu Pirate Bay-verkkosivuston ylläpitäjille ankaria vankeusrangaistuksia ja korvausvelvollisuuksia, joskaan tuomio ei ole vielä lainvoimainen, koska siitä voi valittaa hovioikeuteen ja mahdollisesti vielä senkin jälkeen korkeimpaan oikeuteen. Rangaistuksen perusteena oli se, että palveluntarjoaja on pitänyt esillä ns. BitTorrent-aihioita, jotka sisältävät viitteen siitä, kuinka tietty tiedosto on jaossa Internetissä BitTorrent-vertaisverkossa. Koska osa aihioista viittasi tekijänoikeuksin suojattuun materiaaliin ja koska tällaiset viittaukset ilmeisesti olivat tietoisia, katsoi tuomioistuin syytettyjen syyllistyneen tekijänoikeusrikokseen avunantoon.

Huomiota asiassa herättää lähinnä kolme seikkaa:
  • Rangaistus oli tavattoman ankara, vuoden syytettyä kohden
  • Vahingonkorvausvelvollisuus oli myös erittäin ankara, yli 3 miljoonaa euroa syytettyä kohden, tämä vastaa 3/4 Porvoon tuomiokirkon poltosta langetetusta vahingonkorvausvelvollisuudesta!
  • Tekijänoikeusrikoksiin tai -rikkomuksiin syyllistyneiden rangaistukset ja korvausvelvollisuudet ovat monesti paljon ankarampia kuin esimerkiksi törkeisiin väkivalta- ja seksuaalirikoksiin syyllistyneiden rangaistukset

Edellämainitun perusteella jotakin on perusteellisesti pielessä. Kun edelleen huomioidaan, että monesti tekijänoikeudet eivät nykyaikana enää ole sitä asian varsinaisessa merkityksessä, vaan oikeuksia musiikkikappaleisiin ja elokuviin on monesti myyty eteenpäin tuottajille tai tekijänoikeusjärjestöille, niin niistä tulevat korvaukset eivät enää samassa määrin hyödytä teoksen alkuperäistä tekijää kuten pitäisi. Joskus teosten tekijöillä ei ole tiukkojen levytyssopimusten ehtojen vuoksi edes vaihtoehtoa sille, että he luovuttavat immateriaalioikeuksiaan pois.

Johtopäätöksenä, kannatan tekijänoikeusmaksujärjestelmän säilyttämistä ja tekijänoikeuksien valvontaa, mutta tällaisten oikeuksien myyntiä, sopimusteitse siirtymistä ja siirretyn ja alkuperäisen tekijänoikeuden välisten oikeusvaikutusten arviointia tulee lainsäädännöllisesti tiukentaa. Pitäisi kieltää tekijänoikeuksien siirtymisen edellyttäminen tuotantosopimuksissa, ja säätää tekijänoikeuden levitysoikeusosan jatkumiselle järkevä määräaika, esimerkiksi 10-15 vuotta. Sen sijaan se osa tekijänoikeudesta, ettei toisen teosta saa väittää omaksi ja siitä hyötyä, tulee tietenkin jättää voimaan ilman määräaikaa.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Onneksi sähköiset äänestykset mitätöitiin!

Olen tyytyväisyydellä pannut merkille, että Korkein hallinto-oikeus on mitätöinyt Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan kunnallisvaalien tulokset ja edellyttää uusia vaaleja toimitettavaksi. Käytännössä mikään muu tuskin voisi oikeudenmukaisesti olla mahdollistakaan, sen verran pahoja ongelmia näissä kokeilluissa sähköisissä äänestyksissä oli. Erityisesti en ymmärrä, miksi
  • äänestysohjelman lähdekoodi ei voi olla avoin ja tietoturva kiinni pelkästään salausavaimien tuntemisesta
  • etenkin näin varhaisissa kokeiluissa, ja miksei muutenkin, paperivarmenteita oteta äänestyksistä
?

Hankalaa Linuxin päivittämistä

Viime aikoina on mennyt jonkin verran aikaa töiden lisäksi Ubuntu Linuxin päivitykseen, yritin ensin päivittää Hardysta (8.04) Intrepidiin (8.10), mutta sen päivityksen jäätyä kovin epästabiiliksi, päätin asentaa Ubuntu Linuxin uudelleen ja päädyin rohkeasti Jauntyn (9.04) beta-versioon. Siinä vaikuttaa näin äkkiseltään olevan moderni ja houkutteleva käyttöliittymä, mutta olen kyllä valitettavasti siinäkin törmännyt stabiilisuusongelmiin. Niille, jotka lähtevät kokeilemaan tätä versiota, varoittaisin erityisesti rt-tyyppisistä reaaliaikaisista kerneleistä. Niillä ajettaessa kone menee välillä selittämättömistä syistä jumiin.

lauantai 4. huhtikuuta 2009

90-luvun laman pitkä varjo

Olen viime aikoina lukenut jonkin verran verkkokeskusteluja ja -sivuja koskien 90-luvun alun lamaa ja pankkikriisiä. Tuolloin tehtyjä poliittisia päätöksiä on nyttemmin uuden laman kynnyksellä kitkerästikin arvosteltu, erityistä närää ovat herättäneet pankkituki ja pienyritysten ajaminen konkurssiin. Samoin useat yrittäjät, takaajat, työttömät ja asuntovelalliset joutuivat pitkäaikaiseen velkakierteeseen, jonka vuoksi osa menetti mielenterveytensä ja teki itsemurhan. Keskusteluissa esiintyy kuitenkin myös yksipuolisuutta ja vääriä väittämiä, jotka osoittavat ymmärtämättömyyttä rahamarkkinoiden toiminnasta:
  • Velkojen myynnin matalammasta hinnasta pitäisi mitätöidä velat ylijäävältä osin

    Tätä väittämää esiintyy lähinnä omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalia koskevissa keskusteluissa. Tällaisessa on ollut kysymys siitä, että kun pankilla tai muulla yrityksellä on ollut tarpeeksi riskipitoinen annettu luotto, kuten asuntovelka, jota olisi ollut jälkellä esimerkiksi 200000 mummonmarkkaa, mutta jonka perimisessä olisi ollut liikaa ongelmia, niin tällainen voidaan myydä riskisijoittajalle pienemmästä hinnasta, esimerkiksi 10000 mummonmarkasta ja sijoittaja sitten saisi oikeuden periä alkuperäistä velkaa. Monet lama-ajan uhrien nimissä keskustelijat ovat väittäneet, että oikeudenmukaista olisi, jos sijoittaja saisi periä alkuperäiseltä velalliselta vain sen 10000 mummonmarkkaa, johon velka olisi myyty. Tosiasiassa sijoittaja on kuitenkin normaalien markkinataloussääntöjen mukaan laskenut, että hänen täytyy olla mahdollisuus myös saada itselleen hyvässä tapauksessa voittoakin, joten hänellä on tietysti oikeus periä alkuperäiseltä velalliselta tai takaajilta koko 200000 mummonmarkkaa vaikka oikeusteitse.

    Jos edellämainitulla tavalla ei asioita voisi hoitaa, niin luottomarkkinat eivät voisi toimia. Ei kukaan osta sellaista arvopaperia, josta jäykän lainsäädännön vuoksi ei olisi mahdollisuus saada hitustakaan voittoa missään tapauksessa.
  • Velkoja olisi irtisanottu mielivaltaisin perustein

    Tosiasiassa useissa tapauksissa, joissa yksityisten ihmisten velkoja olisi irtisanottu ja vaadittu välittömästi maksettavaksi, on ollut kysymys siitä, että velallinen oli jättänyt lyhennyserän hoitamatta ja siten selkeästi rikkonut sopimusta. Tällainen on ollut seurausta, ei pelkästään "huonoista ajoista", vaan siitä, että velanottoa ja omaa riskinottokykyä ei ole nousukaudella osattu mitoittaa oikein. On esimerkiksi luotettu rajattomaan kasvuun ja velanlyhennyksessä ei ole otettu huomioon skenaarioita, joissa seuraavan vuoden myynti olisikin edellisvuotta pienempi.

Edellämainitusta huolimatta on ollut myös oikeita väärinkäytöstapauksia, joissa velkojat ovat sälyttäneet takaajille suurempia taakkoja kuin laki olisi sallinut ja joissa he ovat luottaneet siihen, etteivät takaajat jaksaisi taistella tarpeeksi omien oikeuksiensa puolesta. Tyypillisiä esimerkkejä takaajien väärinkohteluista ovat olleet sellaiset, joissa alkuperäistä velkaa on soviteltu ja kohtuullisestettu velalliselle päin, mutta jossa ylijäämäosaa olisi kuitenkin yritetty periä takaajalta. Normaalisti ei kuitenkaan velan kohtuullistamisessa ole kysymys siitä, että se koskisi vain yhtä velan osapuolta, vaan velkasumman muuttumisen tulee "näkyä" kaikille osapuolille päin.

Toinen ongelmakohta on koskenut velkojen vanhentumisaikoja ja niiden porsaanreikiä. Nykyään velat vanhenevat tavallisessa tapauksessa 15 vuodessa ja rikostapauksissa 20 vuodessa. Joitakin velkoja on kuitenkin yritetty periä vanhenemisaikojen jälkeen.

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Hallitus päättänyt yleisestä hyvinvointivaltion pelastamisohjelmasta!


Suomen hallitus on kiireisellä päätöksellään päättänyt, että hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen on sen ohjelman tärkein prioriteetti. Kaikkien kuntien peruspalveluiden hoitamiseen tarvittavat määrärahat valtion varoista katetaan kaikilta osin. Lastensuojelun ongelmat poistetaan välittömästi tarjoamalla kunnille tätä varten tarjottava lisärahoitus ja huolehtimalla lastensuojeluviranomaisten paremmasta seulonnasta ja heidän ammattipätevyytensä tarkastamisesta. Kaikista valtion omistuksessa olevien suuryritysten optio-ohjelmista ja ylimääräisistä johtajanpalkkioista luovutaan ja näin säästetyt rahat käytetään peruskoulun ja toisen asteen oppilaitosten opetustoimen hyväksi, mm. huolehtimalla kouluruoan korkeasta tasosta ja takaamalla opetus asianmukaisen kokoisissa opetusryhmissä luopuen opettajien lomauttamisista koko maassa.

On erinomaista, että hallitus tällä tavoin on nopeasti reagoinut nyky-yhteiskunnan haasteisiin ja päättänyt vaikeidenkin tilanteiden edessä sosiaalisen vastuunsa kantamisesta.