torstai 31. joulukuuta 2009

Vuoden surullinen loppu

Ei ole tullut vähään aikaan tänne kirjoiteltua, mutta nyt on jo uusi vuosi tulossa. Vuosikymmen on päättynyt Espoossa karmeaan joukkomurhaan Sellossa, joka on neljäs merkittävä tämäntyyppinen itsemurhaan yhdistetty joukkosurma koko vuosikymmenen aikana. Aikaisemmat olivat pommi-isku Myyrmannissa 2002, joka surmasi räjäyttäjän lisäksi 7 muuta ihmistä, Jokelan kouluammuskelutapaus 2007, jossa ampuja ampui itsensä lisäksi 9 ihmistä ja Kauhajoen kouluammuskelutapaus 2008, jossa ampuja surmasi itsensä lisäksi 10 ihmistä. Myyrmannin tapauksessa oli kuolonuhrien lisäksi melkein 200 loukkaantunutta, joista osa invalidisoitui pysyvästi, Kauhajoen tapauksessa yksi.

Edellämainittujen lisäksi Suomessa on tuomittu vankilaan joitakin epätoivoisessa mielenterveydellisessä tilassa oman perheensä surmanneita.

Itsemurhaterrorismia ei voi hillitä millään rangaistusten koventamisilla eikä tässä tapauksessa myöskään aselain kiristämisellä, koska tämänkertaisen ampujan ase oli laittomasti hankittu muutenkin. Tärkeämpää olisi läheisten tuki ja reagointi ajoissa masennukseen, itsemurha-alttiuteen, eristäytyneisyyteen tai henkilökohtaisiin kriiseihin kuten riitaisesti purkautuneisiin parisuhteisiin. Toivottavasti uuden vuoden vietto sujuu ilman mitään vakavampia uusia tragedioita. Surunvalittelut ja voimia kaikille henkirikoksissa läheisensä menettäneille.

lauantai 5. joulukuuta 2009

Presidentin henkilö ja vastuu valtion turvallisuuspäätöksistä

Seuraavilla presidentinvaaleilla spekuloidaan jo nyt, samalla kun pohditaan nykyisen presidentin valtaoikeuksien riisumista. Jotenkin näen tilanteen sellaisena, että presidentin valtaoikeuksien radikaali vähentäminen ei ole kiinni siitä, että presidentti-instituutiossa olisi sinällään vikaa vaan vika on nykyisen presidentin henkilössä.

Konflikti syntyy siitä, että presidentin tulisi johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomessa tätä ulkopoliittista valtiojohtajuutta ei kuitenkaan voi hoitaa miten tahansa ja joissakin tapauksissa oikeat turvallisuuspoliittiset päätökset vaativat nopeutta, jämäkkyyttä ja valtioviisautta. Esimerkkinä päätöksestä, jota Suomessa on presidenttiin liittyvien valtaristiriitojen ja rasitteiden vuoksi lykätty vaarallisen pitkälle, on NATO-jäsenyys. Viime aikoina on jo pelätty aiheellisesti, että mahdollisuudet helppoon läntiseen sotilasliittoon liittymiseksi olisivat menneen talven lumia, etenkin Venäjän asenteiden kiristyessä. Nyt kuitenkin näyttää vieläkin ojennettavan oljenkortta, kun NATO pyytää uudestaan suomalaisjoukkoja Afganistaniin. Jos tähän oljenkorteen vielä tarttuisi ja saisi samaan ovenavaukseen NATO-kortin väliin, niin se voisi vielä toimia. Mahdollisuus voi kuitenkin karata käsistä lopullisesti seuraaviin presidentinvaaleihin 2012 mennessä tyystin.

Ennen Martti Ahtisaaren valintaa 1994, Suomessa ei ollut presidentin valitsemiseksi suoraa kansanvaalia, vaan kansanvaali käytiin vain ensimmäisellä kierroksella, jossa oli optio suoraan valintaan, mutta todellista roolia vetivät valitsijamiehet. Vaali oli manipuloitavissa niin, että jos tietty ehdokas olisi todettu ehdottomasti sopimattomaksi presidentin virkaan, niin silloin olisi voitu valitsijamiehet pakottaa puoluekurilla siirtymään pois jopa oman ehdokkaansa takaa. Näin vaalisalaisuudesta huolimatta, koska äänestysnumerot olisivat kielineet puolestaan.

Kansanvallan ja vallankäytön läpinäkyvyyden kannalta suora kaksivaiheinen kansanvaali presidentinvaaleissa on erinomainen keksintö. Suomen kannalta on valitettavaa ja katkeraa, että on vain kaksi vaihtoehtoa:
  • Presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiset valtuudet säilytetään jatkossakin, mutta presidentinvaali siirretään eduskunnalle tai valitsijamiehille tai eduskunnalle annetaan valtuudet määräenemmistöllä estää jotakin henkilöä asettumasta ehdolle (ehdolleasettumislupamenettely).

  • Presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiset valtuudet riisutaan totaalisesti, myös puolustusvoimain ylipäällikkyys jossakin vaiheessa, ja suora kansanvaali säilytetään.

Jotkut asiantuntijat ovat muotoilleet tämän ristiin tai päinvastaiseksi niin, että suorassa kansanvaalissa ei olisi mieltä valittaessa "vallatonta" presidenttiä. Itse olen kuitenkin nähnyt problematiikan juuri niinpäin kuin se tässä blogikirjoituksessa on; presidentin instituution ja henkilön on kestettävä myös kriisitilanteet ja niihin varautumisen!

torstai 3. joulukuuta 2009

Ehkäisystä huolehtiminen vähentäisi aborttien hakemista

Tänään on useissa medioissa ollut esillä seuraavanlainen lääketieteellinen uutinen (esimerkki Verkkouutisista):

http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=17853:laeaekkeellinen-raskaudenkeskeytys-turvallista&catid=12:tiede-paeaeuutinen-&Itemid=7
(Lääkkeellinen raskaudenkeskeytys turvallista)

Ote keskeltä artikkelia:
Kumpaankin menetelmään liittyi hyvin vähän vakavia komplikaatioita. Lääkkeelliseen menetelmään liittyi enemmän verenvuotoa ja epätäydellistä kohdun tyhjenemistä, mutta tulehdusten esiintymisessä ei ollut eroa. Lääkkeellinen menetelmä osoittautui tehokkaaksi myös keskenmenojen hoidossa.

Suurin osa potilaista oli tyytyväisiä hoitoonsa, vaikka lääkkeellisesti hoidetut olivat kokeneet enemmän kipua. Kumpikaan menetelmä ei ollut ylivertainen kustannuslaskelmien perusteella.

Koko artikkeli on yleensäottaen varsin puolueellinen ja pyrkii esittämään abortin kelvollisena, hyväksyttävänä ja yleispätevänä menetelmänä ratkaista nuorten naisten ei-suunniteltuja raskauksia koskevia kysymyksiä. On siis huomattava, että artikkelin mainitsemista yli 11000 vuosittaisesta abortista Suomessa yli 10000 tehdään ilman pätevää lääketieteellistä perustetta, kuten lasta odottavan naisen hengen- ja terveyden vaaraa tai raskauden saamista alkunsa seksuaalirikoksesta. S.o. perusteluina käytetään näiden sijasta "sosiaalisia syitä".

Koska artikkeli kuitenkin osoittaa samoin kuin monet muut lähteet (keskustelut yms.) lääkkeellisen, osittain kotona tehtävän, abortin olevan sairaalassa tehtyä ja valvottua aborttia huomattavasti riskialttiimman, tulee myös mieleen, onko todellisena perusteena lääkkeellisen menetelmän suosimiselle näissä tilanteissa mikään potilasturvallisuus vaiko sitten "kustannustehokkuus". On myös huomattava, että monet lääkärit ja sairaanhoitajat pitävät aborttitoimenpidettä äärimmäisen vastenmielisenä, eivätkä haluaisi omantunnonsyistä olla mukana sellaista tekemässä. Onko proseduurin siirtäminen pois sairaalasta jonkinlainen lääkärien mielenrauhan ja ajankäytön nimissä tehtävä toimenpide ja sellaisenaan jonkinlaista sairaalassa tehtävän hoidon "valkopesua"?

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Pelkkien tappioiden sosialisointi on mahdotonta

Viime aikoina monissa talouslehdissä on pohdittu taantuman aikaista ja sen jälkeistä tiukempaa säätelyä rahoitusalalla. Tässä blogissa esittämäni talletussuojallisten talletusten korkokatto ei ole ollut esillä, mutta sen sijaan on nähty esimerkiksi vaatimukset hedge-rahastojen pitämisen luvanvaraisuudesta, tiheämmistä pankkitarkastuksista ja pankkien johtajien bonuskatoista. Tiukemmasta päästä on ollut EU:n komission suunnitelma suurentaa reilusti asuntolainojen omaosuutta, s.o. sitä osuutta, johon asunnonostajalla on oltava ulkopuolinen takaus tai omat säästöt, jotta voisi saada pankista asuntolainan.

Kaikkia uudistusaikeita ei ole tervehditty ilolla ja on kuultu monia kriittisiä äänenpainoja siitä, että nämä liikaa rajoittaisivat liiketoiminnan vapautta. Tosiasia on kuitenkin se, että niin kauan kuin politiikassa puhutaan esimerkiksi "rahoituslaitoksista, jotka ovat liian suuria kaatumaan ja jotka siksi pitää ehdoin tahdoin pelastaa valtion varoilla" tai yleensä myönnetään talletussuojia, niin ongelmiin on jotenkin pakko varautua edeltäkäsin. Seuraavalla kerralla ei muussa tapauksessa ole monella muullakaan maalla kuin Islannilla, Latvialla tai Romanialla, varaa siivota holtittoman toiminnan jälkiä.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Lissabonin sopimus, EU ja suomen kieli

Joulukuu ja joulunaika on alkanut, niin on myöskin voimaan tullut Lissabonin sopimus. Sopimus säätelee EU-maiden välisiä asioita huomattavasti joustavammalla mutta erilaisemmalla tavalla kuin aikaisemmin oli käytäntönä, jännitettäväksi jää, miten kansallisen itsemääräämisoikeuden käy. Meidän suomalaisten on kenties syytä kiinnittää eniten huomiota suomen kielen asemaan. Ei voida tinkiä jatkossakaan siitä, että suomen kielen on pysyttävä eräänä EU:n virallisista kielistä. Jos mentäisiin linjalle, jonka perusteella kotimaatammekin koskevat päätökset tehtäisiin esimerkiksi pelkästään englanniksi, saksaksi ja ranskaksi, niin etäännyttäisiin huomattavasti siitä ihanteesta, että päätöksenteko olisi suomalaisten silmissä läpinäkyvää ja uskottavaa. Kieli on eräs tärkeimmistä, jos ei jopa tärkein, kansallisen identiteetin luojista.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Kansanäänestysten mahalasku

Viime vuosina on kansanäänestysten nojalla ratkaistu seuraavia merkittäviä poliittisia linjauksia eri maissa:
  • Kalifornian ja Mainen osavaltioiden perustuslakien muuttaminen Yhdysvalloissa siten, että jo voimaan tullut mahdollisuus samaa sukupuolta olevien avioliittoihin kiellettiin

  • Sveitsissä lakien muuttaminen siten, että moskeijoihin ei saa rakentaa minareetteja ja aiemmin siten, että elinkautisen vankeusrangaistuksen käyttöä on huomattavasti laajennettu henkirikoksista muihin rikostyyppeihin.

Nämä lait sinänsä ovat klassisen kristinuskon kannalta, perhe-elämän suojan ja joissakin suhteissa myös oikeusjärjestelmän tiukentamisen kannalta olleet perusteltuja, mutta niiden toteutumismekanismissa on perusteellinen vika, ne on saatettu sitovasti voimaan yksinkertaisella enemmistöllä tapahtuvalla kansanäänestyksellä.

Valtiojärjestelmä on erittäin särkyvä, jos sen tärkein peruskivi eli perustuslaki on muutettavissa muuten kuin tiukkojen määräenemmistön ja edustuksellisen demokratian edellyttävien lukkojen takaa. Vertailun vuoksi Suomessa perustuslain muutos vaatii aina kahden peräkkäisen eduskunnan hyväksynnän muuttamattomana 2/3 enemmistöllä ja kiireelliseksi julistaminen eli nopea perustuslain muutos eduskunnan hyväksynnän peräti 5/6 enemmistöllä. Vuoden 1918 jälkimaininkien perusteella Suomi olisi luhistunut anarkiaksi ja menettänyt ennenpitkää myös itsenäisyytensä Neuvostoliitolle, jos täällä olisi perustuslakiin tai tavallisiinkaan lakeihin helposti ja sitovasti kajoavat kansanäänestykset hyväksyttäviä.

Toinen ongelma koskee vähemmistönsuojaa. Jos perustuslakia voidaan muuttaa vain yksinkertaisen enemmistön vaativan kansanäänestyksen perusteella, johtaa se helposti suurtenkin vähemmistökansanryhmien syrjintään. Syrjintälait saattavat kehittyä myös ilkeästi ristikkäisiksi niin, että kansasta reilusti yli puoletkin joutuisi altavastaajaksi joidenkin tiettyjen lakien perusteella. Yhteiskunta voi sitä kautta mennä hajalle, puhumattakaan miten huono maine syrjinnällä muutenkin ihmisoikeusnäkökulmasta on.

Ja kolmas merkittävä seikka on talouspolitiikka. Budjettilaeissa on oltava myös jonkinlainen suoja, joskin lievempi kuin perustuslain tasoinen riittää. Tärkeitä valtion budjettiin vaikuttavia lakeja ei saa alistaa sitoviin kansanäänestyksiin! Muuten on vaarana, että tulee poliittista ristivetoa, jossa kerralla jaetaan valtion varoja toisistaan riippumatta eri suuntiin, eikä samalla huolehdita lainkaan tulopuolesta. Tämä ongelma on esiintynyt joskus myös maissa, joissa edustuksellinen demokratia on nuori, kuten 90-luvun ja 2000-luvun alun Unkarissa.

lauantai 28. marraskuuta 2009

Suomeen saadaan 3 uutta piispaa

Suomeen saadaan lähiaikoina arkkipiispa Jukka Paarman seuraajan ja Helsingin piispa Eero Huovisen seuraajan lisäksi myös kokonaan uusi piispa. Luther-säätiö on päättänyt syventää yhteistyötään ruotsalaisen lähetyshiippakunnan (Missionsprovinsen) kanssa ja vihityttää myös Suomeen oman piispan.

Syynä näin radikaaliin ratkaisuun lienevät Suomen evl. kirkon ja Ruotsin kirkon toimenpiteet itse. Valtionkirkot ovat mukautuneet liikaa ympäröivään yhteiskuntaan ja kehittävät toimintaansa ennemminkin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien, siinä missä maallisten tuomioistuinten päätösten mukaan ennemmin kuin omista tunnustuksellisista lähtökohdistaan. Naispappeuden osalta väistämismahdollisuuden sisältävä kirkolliskokouksen ponsi oli muuten mainio keksintö, mutta ongelmana on se, että kirkko on herpaantunut pois sen noudattamisesta!. Sen sijaan, että työvuorojärjestelyille ja naispappien väistämiselle olisi luotu kirkkojärjestykseen selkeä protokolla, on lähdetty riitelemään hallinto-oikeuksissa ja haluttu savustaa kaikki piispa Rimpiläisen eläkkeellesiirtymisen jälkeen pappisvihkimyksensä saaneet perinteisen virkakäsityksen kannalla olevat pastorit ulos.

Sekä Suomen että Ruotsin valtionkirkoissa toinen repivä asia on seksuaalivähemmistökysymykset. Ruotsin kirkko vihkii jo tänä päivänä samaa sukupuolta olevia pareja ja Suomen kirkko on muuten hakoteillä. Puhutaan pehmoisia ja leperrellään siitä, ettei siunauskaavan luonnissa samaa sukupuolta oleville pareille olisi kysymys kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Tällaisesta asiasta kuitenkin loppujen lopuksi on kysymys. Seuraavalla hallituskaudella, ilmeisesti 2011-2014, Suomen eduskunta todennäköisesti korvaa rekisteröidyt parisuhteet sukupuolineutraalilla avioliittolailla. Sellainen saattaa pitää sisällään lähes mitä tahansa velvoitteita vihkimisoikeutta anoville uskonnollisille yhteisöille, kuten Ruotsissa on tilanne. Miksei Suomen evankelisluterilainen kirkko ole etukäteen luonut tälle skenaariolle omaa strategiaa ja ole valmis puolustamaan omaa perinteistä avioliittokäsitystään? Tämä merkitsisi sitä, että uudessakin tilanteessa vihkimisoikeutta anottaisiin, mutta pidettäisiin ehdottomasti kiinni siitä, että se saisi koskea vain eri sukupuolta olevia pareja ja että yksittäisillä pastoreilla ei missään tapauksessa saa olla oikeutta poiketa tästä ja vetää "hihasta" vihkikaavaa samaa sukupuolta olevalle parille, vaikka nämä tulisivat näyttämään virallisesti muuten hyväksyttävän avioliiton esteiden tutkinnan asiakirjan.

Negatiiviselle kehitykselle Suomen evl. kirkko saattaa tasoittaa tietä jo aikaisemmin, jos se ei ole huolellinen virkamiesoikeudellisen lainsäädäntönsä kehittämisessä. Tässä kuussa kirkolliskokous hyväksyi paketista jo osan, mutta jätti sen kiistanalaisimman osan, syrjintäkiellon, edelleen riitakapulaksi tuleville kirkolliskokouksille.

torstai 26. marraskuuta 2009

Jäädyttämällä tislattu alkoholijuoma ei voi olla olutta


Ruokala.net otsikoi harhaanjohtavasti:

http://www.ruokala.net/uutiset/2009/11/maailman-vahvin-olut-syntyi-skotlannissa
(Maailman vahvin olut syntyi Skotlannissa)

väittäessään, että Skotlannissa olisi valmistettu yli 30 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävää olutta. Artikkelin mainitsema juoma ei nimittäin ole valmistettu pelkästään käymisteitse, vaan ...
Alkoholi jäätyy matalammissa lämpötiloissa kuin vesi. Jäätyneestä oluesta poistettiin vähitellen jäätynyttä vesikerrosta. Lopulta jäljelle jäi jääkuutio, joka sisälsi hurjasti konsentroitunutta olutta.

Vaikka menetelmä on epätavallinen, rinnastuu se kuitenkin tislaukseen, jossa perinteisesti etyylialkoholi erotetaan vedestä siten, että se höyrystyy matalammassa lämpötilassa kuin vesi. Tämän jäätislauksen merkittävänä haittapuolena ja vaarana on se, että siinä konsentroituu helposti myös metanoli ja korkeammat alkoholit tisleeseen. Keittotislauksessahan tältä haittailmiöltä vältytään nostamalla lämpötila ensin varovasti yli metyylialkoholin, mutta alle etyylialkoholin kiehumispisteen, erottamalla esitisle ja vasta sitten nostamalla lämpötilaa ylöspäin. Hienommissa juomissa erotellaan myös korkeammat alkoholit jälkitisleenä ja tislaus toistetaan useampaan kertaan.

Jos koko juomaa edes saa edellisen huomioonottaen valmistaa ja markkinoida, ei sitä pitäisi markkinoida oluena, vaan mallasliköörinä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Yhdysvaltain terveydenhuoltouudistus

Yhdysvalloissa presidentti Barack Obama yrittää saada läpi kansakunnan tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia lisäävän terveydenhuoltopaketin, jossa pyritään saamaan Yhdysvaltain kansalaisista terveydenhoitovakuutuksia vailla olevaa väestönosaa paremmin julkisen terveydenhuollon piiriin. Uudistus on kallis, mutta sen tärkeyden ymmärtää, kun ottaa huomioon, että se, mihin suuntaan nyt Yhdysvalloissa ollaan menossa, on ollut itsestäänselvyys jo kauan mm. useimmissa EU-maissa, mukaanlukien Suomessa, ja EU:n ulkopuolelta Kanadassa ja Australiassa. Äänestyksestä odotetaan tiukkaa ja on suuria riskejä, ettei ehdotus mene läpi budjettisyistä.

Edellä mainittu toimii Suomelle siinä mielessä varoittavana ja opettavana esimerkkinä, että nousukausilla ja korkeasuhdanteiden aikoina tulisi olla erityisen huolellinen siitä, että tärkeimpiä sosiaaliturvan uudistuksia viedään läpi. Jos arvokkaat nousukaudet käytetään väärin holtittomiin veronkevennyksiin ja taloutta ylikuumentaviin toimenpiteisiin, niin seurauksia on entistä hankalampi perata matalasuhdanteissa.

Jälkiviisaasti olisi Yhdysvalloissa ollut helpompi ja käytännöllisempi, jos presidentti George Bush nuorempi olisi vienyt nyt esitetyn uudistuksen läpi omalla arvovallallaan jo I kaudellaan.

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Musta päivä suomalaiselle Formula 1-historialle

Tänään on tullut Formula 1-maailmasta ainakin alustavasti kaksi shokkiuutista, Kimi Räikkönen ei saanut ensi kaudeksi (mieleistään tai yleensä mitään?) tallipaikkaa ja siksi päätti pitää "välivuoden". On selvää, että kyseisessä lajissa poisjättäytyminen kokonaiseksi kaudeksi sen sijaan että menisi matalatasoiseenkin talliin tai jonkun tallin testikuljettajaksi, merkitsee todella suuria hankaluuksia palata koskaan takaisin. Ainakaan "sapattivuoden" pitänyt kuljettaja ei voi enää esittää minkäänlaisia erityispalkkavaatimuksia, vaan saattaa päinvastoin joutua tuomaan uuteen talliin ulkopuolista sponsorirahaa. Toinen uutinen on se, että Heikki Kovalaisen tilanne on alustavasti sama; McLaren jätti ja uutta tallia ei ole tiedossa. Hänen ongelmakseen muodostui se, että hän ei kyennyt ajotaidoillaan osoittamaan tallikaverinsa tavoin, mitä McLarenin autosta olisi ollut mahdollista saada irti.

Jos ensi kausi Formula 1:ssä ja epämääräinen määrä sitä seuraaviakin kausia ajetaan ilman suomalaisedustusta, niin suurin häviäjä kotimaassa on MTV3. Se on tehnyt kalliita sopimuksia lajin televisiointi- ja mainosoikeuksista ja on selvää, että Formula 1-tapahtumiin liittyvien ohjelmien mainostilan hinta putoaa jo Kimin menetyksen vuoksi murto-osaan entisestä. Maksulliset kanavapaketit eivät myöskään myy, mutta se on pienempi murhe. On odotettavissa, että MTV3 joutuu supistamaan tarjontaansa, mahdollisesti luopuvansa jostakin kanavastaan ja irtisanomaan henkilöstöä. Erityisesti kaikki ne, jotka ovat olleet johtotasolla vastuussa formulasopimuksista, saattavat joutua lähtemään ilman kultaisia kädenpuristuksia.

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Viron BigBank ja korkotarjoukset

Kirjoitin joitakin päiviä sitten korkokatosta talletussuojallisten pankkitilien kohdalla. Asian tärkeyttä alleviivaa se, että nyt Suomen rahoitusmarkkinoille on tulossa etelänaapurista pankki, joka tarjoaa huomattavasti korkeampaa talletuskorkoa kuin muut pankit ja perustelee tarjoustaan sillä, että se "lainaa rahaa eteenpäin pääasiassa kulutusluottoihin". Kenenkään, joka kyseiseen pankkiin aikoo rahojaan viedä, tulee muistaa, että sen talletussuoja ei tällä hetkellä ole kiinni Suomen valtiosta vaan Viron valtiosta. Viron valtiolla on niin ohut julkinen talous, että se tuskin pystyisi tiukan paikan tullen selviytymään yhdenkään vaikeuksiin joutuneen "pelastettavan" pankin sitoumuksista. Koska korkokattoa ja talletustilien lainsäädännöllisiä rajoituksia ei toistaiseksi ole, tulisi Finanssivalvonnan (entisen rahoitustarkastuksen) kiinnittää nyt mainittuun pankkitoimintaan erityistä huomiota.

maanantai 9. marraskuuta 2009

Huomenna voi tulla sakea lumipyry

Tänään liikenne sujui Helsingin keskustassa metro-olosuhteisiin ihmeellisen hyvin, koska linja oli saatu avattua idästä Kaisaniemeen asti. Huominen voi sen sijaan tuottaa "yllätyksiä", koska säätiedotuksessa on luvattu rankkaa lumisadetta. Lumisade jostakin syystä aina "yllättää" autoilijat, vaikka siitä olisi miten säätiedotuksessa tiedotettu ja puhuttu esimerkiksi tavallista hiljaisemman tilannenopeuden tärkeydestä.

Oli sää todellisuudessa huomenna millainen tahansa, toivon itselleni ja kaikille muille turvallista liikennettä, ulkoiluja ja työmatkaa.

sunnuntai 8. marraskuuta 2009

Metrotunneleissa vettä!

Helsingin keskustassa on tänään sattunut katastrofi, jonka seurauksena Rautatientorin metroasema lainehti vettä ja kyseinen metroasema saattaa olla viime tietojen mukaan poissa käytöstä jopa kuukausia. Jos tilanne on vielä pahempi, eikä asemaa pystyisi näin pitkään aikaan ohittamaankaan, olisi Helsingin keskusta vailla metroliikennettä yli koko vilkkaan joulunalusajan. Seurauksena tulisi olemaan ennennäkemätön liikennekaaos.

On mahdollista, että eduskunta joutuu säätämään nopealla aikataululla lakeja yksityisautoilun rajoittamisesta Helsingin keskustan alueella tällaisen tilanteen vallitessa. Eräs ratkaisu olisi sulkea keskusta muulta kuin julkiselta liikenteeltä (bussit ja taksit), liikuntaesteisten kuljetuksilta erityistä lupaa vastaan sekä hälytysajoneuvoilta arkisin kello 6-9 ja 15-18 välisinä aikoina. Kehä I:lle pitäisi laittaa joitakin suoria bussilinjoja (ei hitaasti kiertävää Jokeria) Tapiolan ja Itäkeskuksen välille ja suositella Espoon ja Itä-Helsingin välistä liikennettä tehtäväksi keskusta kiertäen.

On myös pidettävä huoli siitä, ettei tällainen katastrofi saa toistua ja että valmiudet päästä heti käsiksi putkiin ja monitoroida niiden toimintaa myös elektronisesti tietokoneruuduilta, toteutetaan. Asia on erityisen tärkeä länsimetroa suunnitellessa ja rakentaessa.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Maailman terveysjärjestö alkoholin kimpussa

WHO on syystä tai toisesta asettanut alkoholin syöpävaarallisten aineiden korkeimpaan luokkaan ja tämän odotetaan tuottavan Euroopan Unionin komissiolle ja jäsenvaltioille harmaita hiuksia. Pidän selviönä sitä, että alkoholin kieltolaki ei EU:ssa tule kysymykseen, johtuen oluen ja viinin pitkistä perinteistä ja kansallisesta imagosta etenkin Keski-Euroopassa. Lähinnä kysymykseen tulee keskustelu varoitusmerkinnöistä ja alkoholin terveellisyyden väittämistä.

On odotettavissa, että jo aikaisemmin eri puolilla maailmaa, myös Suomessa, koettuja tupakkaoikeudenkäyntejä alkavat seurata alkoholioikeudenkäynnit. Oman asemansa varmistaakseen, tulisi alkoholin tuottajien ja kauppiaiden huomioida tilanne etukäteen ja kartoittaa erityiset riskit, jotka voivat saattaa ne vastuuseen. Jos esimerkiksi osoittautuu, että alkoholiteollisuus olisi rahoittanut tutkimuksia viinin ja oluen terveellisyydestä, tai jos mainonnassa on vähätelty vaikkapa sikiövaurioriskiä, niin nämä voivat olla mahdollisia perusteita vaatia oikeudenkäynneissä korvauksia tai menetysseuraamuksia.

Olut on hyvää, etenkin näin lauantai-iltana saunan jälkeen, M.O.T.

perjantai 6. marraskuuta 2009

Lapsen jättäminen heitteille tukehtumaan hengiltä


Olen aikaisemmin kirjoittanut hyvän terveydenhoidon tärkeydestä omalta osaltani, jouduttuani vajaa vuosi sitten onnettomuuteen, jossa mursin nilkkani ja päästyäni kohtalaisen nopeasti sairaalassa leikkaukseen. Samoin juuri ennen viime uuttavuotta jouduin niinikään uudestaan sairaalaan kipsatussa jalassa kehittyneen syvän laskimotukoksen vuoksi, joka asianmukaisesti hoidettiin lääkekuurilla. Ilman nopeaa toimintaa, oikeaa diagnoosia ja hoitoa, olisin todennäköisesti menettänyt viime vuodenvaihteessa henkeni, jos tukos olisi pahentunut ja aiheuttanut keuhko- tai aivoveritulpan.

Kaikilla ei käy Suomessa yhtä hyvä onni. Torniossa tapahtunut 8-vuotiaan tytön kuoleminen sikainfluenssan komplikaatioihin on, tänään julki tulleen todistusaineiston nojalla, skandaali. Kuolemansairasta ei oteta sairaalaan, vaikka hengitys on katkonaista ja kyseinen tunti osoittautui poloisen lapsen viimeiseksi maan päällä. Sureville vanhemmille ei mikään voi menetettyä lasta korvata, mutta vastaavien tapauksien ehkäisemiseksi tulisi ehdottomasti toimittaa rikostutkinta epäillystä (törkeästä) kuolemantuottamuksesta.

torstai 5. marraskuuta 2009

Internet-yhteyden rajoittamiset vain puolueettoman tuomioistuinkäsittelyn perusteella

Internet on nykyään tärkeä viestintäväline ja sen vuoksi monet suuryritykset, lähinnä mediateollisuuden alalla, ovat pyrkineet saattamaan voimaan tekijänoikeuksia suojaavia Internetin käytön rajoitteita. Erityisesti Internetin käyttäjien tunnistetietoihin, kuten sähköposteihin tai palveluntarjoajien lokeihin on haluttu päästä käsiksi entistä useammin. Lisäksi on esitetty, että väärinkäytöksiin, kuten tekijänoikeuksilla suojattujen tiedostojen laittomaan jakamiseen, tai lapsia koskevan pornografisen materiaalin levittämiseen syyllistyneet, sen lisäksi, että joutuvat normaalilla tavalla rikosoikeudelliseen vastuuseen, menettäisivät myös Internet-yhteyssopimuksensa.

Ongelmana Internet-yhteyden katkaisuesityksissä on ollut se, että ne on haluttu monissa EU:n jäsenmaiden (kuten Ranskan) pyrkimyksissä eriyttää normaalista tuomioistuinkäsittelystä ja periaatteesta, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Verkkoyhteyden katkaisu on haluttu saattaa voimaan heti tai tietyn määrän yksityisten yritysten antamien varoituksia, jälkeen. Tällainen on ongelmallista monessakin suhteessa, ensinnäkin siksi, että joidenkin verkkoyhteys voidaan katkaista aiheettomasti. Joko siksi, että joku muu on käyttänyt samaa IP-osoitetta tai siksi, että toimenpiteet kohdistuisivat muihin samassa ruokakunnassa oleviin henkilöihin.

Euroopan Unionin parlamentti on hetki sitten tekemässä alustavassa sopimuksessa jäsenmaiden neuvoston kanssa, halunnut laittaa tällaisille spekulaatioille lopun ja haluaa, että verkkoyhdeyden rajoittamiseen voidaan ryhtyä vasta "puolueettoman käsittelyn ja käyttäjän kuulemisen jälkeen". Muutosesitys on erittäin kannatettava ja toivottavasti asia huomioidaan tarpeenmukaisella vakavuudella lopullisissa äänestyksissä ja kaikissa jäsenmaissa.

keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Talletussuoja ja korkokatto sen ehdoksi

Helsingin Sanomain mukaan Euroopan Unionin komissio haluaisi, että Suomi nostaisi muiden maiden ohella pankkitalletusten suojaa 50000 eurosta 100000 euroon. Perusteena talletussuojan nostamiselle nähdään aivan aito huoli tallettajien luottamuksesta pankkeihin, koska lama ja pankkikriisi ovat monissa maissa kaikkea muuta kuin vielä ohi.

Suomen hallitus ei kuitenkaan ole asiasta aivan yhtä innostunut, koska Islannin pankkien ja Islannin valtion viitoittamien karmeiden esimerkkien nojalla korkeasta talletussuojasta voi yksittäiselle valtiolle seurata aivan liian raskaat vastuut. Tämä huoli on myös aiheellinen, joten jonkinlainen kompromissi olisi tarpeen.

Minun ehdotukseni olisi se, että talletussuoja voisi olla korkea, mutta sen myöntämisessä ehtoja. Esimerkiksi sellainen, ettei talletussuojallisen pankkitilin korko Suomessa saisi missään tapauksessa ylittää jotakin lyhytaikaiseen euriboriin sidottua korkoa. Korkemman koron käyttäminen tarkoittaisi sitä, että pankki joutuisi tilisopimusvaiheessa ja markkinoinnissaan varoittamaan tällaisten korkeakorkoisempien tilien suojattomuudesta. Pankit eivät voisi omalla päätöksellään muuttaa sellaista tiliä, joka olisi talletussuojaehtojen piirissä, suojattomaksi eikä nostaa sen korkoa yli sallitun rajan.

tiistai 3. marraskuuta 2009

Autoliitto ja ruuhkamaksut

Odotetusti Autoliitto on hiljattaisessa kannanotossaan vastustanut pääkaupunkiseudulle kaavailtuja ruuhkamaksuja niiden kaikissa muodoissaan, käyttäen mitä värikkäimpiä perusteluja, suurituloisten suosimisesta alkaen. Se, mikä kyseisessä kannanotossa on silmiinpistävää on se, että Autoliitto myöntää pääkaupunkiseudun ruuhkaongelman olemassaolon sekä poikittais- että säteittäisliikenteessä, muttei tarjoa mitään vastausta asian helpottamiseksi.

On tosiasia, että ylimääräinen veroluontoinen maksu, menee se sitten kunnille tai valtiolle, on aina epäpopulistinen, mutta pääkaupunkiseudun tapauksessa joudutaan jossakin vaiheessa asukasluvun kasvaessa välttämättä ottamaan käyttöön näitä kipeitäkin keinoja. Ruuhkamaksu vaatii omasta mielestäni ehdottomasti vastapainoksi joukkoliikenteen lippujen hintojen alentamisen noin puoleen nykyisestä ja liityntäpysäköintimahdollisuuksia noin Kehä I:n tasalla kaikissa ilmansuunnissa niille, joille oman auton käyttö kodin lähellä esimerkiksi lasten päiväkotiin viemiseksi ennen töitä tai lasten hakemiseksi sieltä on välttämättömyys. Tässä siis otetaan huomioon yleinen skenaario, jossa koti ja lasten hoitopaikka on Helsingin, Espoon tai Vantaan lähiöalueilla, mutta työpaikka keskustassa tai muualla säteittäisliikenteen päässä pääkaupunkiseudulla.

maanantai 2. marraskuuta 2009

Imatra kirkon murroksen peilinä

Uutisten mukaan Imatran seurakunnan alueella on kirkosta eronnut kahden viikon sisällä yli 60 henkeä, mikä on todella paljon paikkakunnan kokoon nähden. Tämä ilmeisesti kuvastaa sitä, ettei todellakaan ole yhdentekevää, millaisen julkisuuskuvan kirkko itsestään antaa työntekijöidensä kautta. Ongelmat kärjistyvät tässä tapauksessa virkaansa palanneeseen kirkkoherra Olli "Marja-Sisko" Aaltoon, jonka sukupuolen"korjaus"prosessi on edelleen kesken.

Tällaiset, monesti epätäydelliseen lopputulokseen päätyvät prosessit ovat jostakin kummallisesta syystä pesiytyneet lääketieteeseen 1900-luvulla, kun on erikoisesti katsottu, että henkistä häiriötä (ihminen kuvittelee itsensä toiseksi kuin mikä on?) pitäisi alkaa korjata "puukolla vuoltamalla", ennemminkin kuin etsiä ongelman perimmäisiä syitä. Joissakin maissa on menty Suomea paljon pidemmälle ja epäeettisemmälle puolelle kun sukupuolen"korjaus"prosesseihin on hyväksytty myös alaikäisiä peruuttamatonta fyysistä vahinkoa saamaan. Sillä, että kirkon puolelta virheellisesti annetaan ymmärtää tämän ilmiön olevan luonnollinen ja normaali, voi olla vaikutusta myös yhteiskunnallisesti ja siten voidaan saada aikaan hämmennystä nuorissa.

Huomattavasti suurempi kirkostaeroamisaalto ja kirkon hajoamisen uhka realisoituu, jos Suomen evankelisluterilainen kirkko lähtee seuraamaan Ruotsin kirkon linjauksia eikä ala tehdä niihin pesäeroa.

sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Kauppojen aukioloaikarajoitusten väljentämisestä

Marraskuu on alkanut ja talvi on tulossa. Näin pyhäinmiestenpäivää seuranneena päivänä ovat myös kauppojen sunnuntaiaukiolot alkaneet jälleen ja, jos eduskunta nopeasti toimii, ovat sunnuntaiaukiolot tulleet myös jäädäkseen. Uudessa lakiehdotuksessa on enemmän selkeyttä kuin nykyisessä, koska nykyinen laki muodostaa melkoisen tilkkutäkin sen osalta, mitkä sunnuntait ovat aukiolosunnuntaita ja mitkä kiinniolosunnuntaita.

Tietysti uusikaan esitys ei ole tässä suhteessa täydellinen, esimerkkinä kirjavuudesta on se, että sunnuntaiaukiolo on pääsääntöisesti kello 12-18, mutta isänpäivän ja jouluaaton välillä 12-21, kuten nykyään. Olisiko kuitenkin ollut järkevämpää ja helpompaa laittaa sunnuntaiaukiolo ympäri vuoden noudattamaan aikarajoja 12-21? Toinen seikka on se, että juhlapyhien aukioloaikarajoitusta on tiukennettu ja sen perusteella joudutaan 400 neliömetrin pinta-alarajoituksen lisäksi pohtimaan erikseen kysymystä, onko myyntitila kioskissa tai huoltoasemalla ja onko myynti (sic) "kioskityyppistä". Selkeämpää olisi ollut tyytyä 400 neliömetrin pinta-alarajoitukseen ja jättää "kioskityyppisyyden" pohdinnat pois, nyt ehdotettu johtaa siihen, että se kuormittaa vain tuomioistuimia. Läheisellä huoltoasemalla olleessa alle 400 neliömetrin ruokakaupassa ei eilen pyhäinmiestenpäivänä tiedetty, saisiko se olla auki uudessa järjestelmässä juhlapyhinä, myyjä veikkasi, että kyllä.

Erityisen kysymyksen muodostavat joulunpyhät. Kun uudessa laissa jouluaaton aukiolo rajoittuu 7-12:een, jos jouluaatto osuu arkipäiväksi, 9-12:een, jos jouluaatto osuu lauantaiksi tai kiinnioloon, jos jouluaatto osuu sunnuntaiksi, ei tämä ole myöskään kovin selkeää tai järkevää. Mieluummin jouluaattona voisi laittaa kaupat reilusti kiinni, kyseisen päivän poikkeuksellisen suuren juhlapyhämerkityksen vuoksi, mutta toisaalta vapauttaa tapaninpäivän aukiolo samaksi, mikä on sunnuntaiaukioloissa.

Hyväksyttiin aukioloaikalaki tai ei, niin siitä ei nyt viimeistä kertaa eduskunnassa keskustelua käydä.

perjantai 30. lokakuuta 2009

Pankkialan lakko tästä vielä puuttuisi

Pankkialalla kiistellään tällä hetkellä palkankorotuksista. Työntekijäpuolen yli 3%:iin ulottuvat palkankorotusvaateet ovat luonnollisesti työnantajapuolelle liikaa, jonka vuoksi se uhkaa työsululla, johon työntekijäpuoli vastaisi lakolla. Työsulku tai lakko, niin kuitenkin pankkipalveluiden estyminen pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi vuorokaudeksi, jos muutamaksi tunniksikaan, johtaa nykyisen yhteiskunnan vaikeuksiin.

Suurin osa ihmisten ja yritysten käyttövaroista on pankeissa ja sinne myös maksetaan palkat. Jos ihmiset eivät pysty käyttämään rahojaan, aiheuttaa se ongelman kaupankäynnille ja myös monille henkilökohtaisia vaikeuksia, jos ei ole kyennyt arvioimaan oikein sitä käteisvarojen määrää, jonka nostaisi tililtä ennen pankkipalveluiden seisahtumista, jos ehtii. Liian vähän, niin rahat loppuvat, (kollektiivisesti) liian paljon, ja irtaimenaan oleva käteinen raha lisää omaisuusrikosten, jopa ryöstöjen, riskiä.

Nykyisessä kiistassa molemmat osapuolet ovat syypäitä. Työntekijäpuoli siksi, että nykyisessä taloustilanteessa noin suuri yleinen palkankorotusvaade on posketon ja mahdottoman suuri maksettavaksi. Työnantajapuoli siksi, että pankkiala, samoin kuin monet muut alat, on huonossa maineessa johdon liian suurten bonusten ja optiojärjestelyjen vuoksi. Joissakin maissa on skandaalinkäryisesti jaettu suuria johdon etuisuuksia silloinkin, kun pankkitoimintaa on aktiivisesti tuettu veronmaksajien varoilla. Palkankorotusvaatimusten kohtuullistaminen vaatii käytännössä vastavuoroista suurimpien tuloluokkien ylimääräisten etuuksien jäädyttämistä.

Joissakin tapauksissa voisi kokeilla tuloeroja tasaavia palkankorotuksia, jotka kohdistuisivat vain pienituloisimpiin, pienenisivät suhteellisesti tulojen kasvaessa ja tietyn tulorajan ylittävät jäisivät palkankorotuksesta paitsi kyseisellä liittokierroksella. Eräs malli voisi olla vaikka se, että jos edellinen palkka K oli alle 3000 euroa, niin uusi palkka olisi 1.05K-K^2/60000, jos yli 3000 euroa, niin palkka pysyisi samana. Tässä mallissa (virtuaalinen) palkankorotuksen taso 0-tuloilla olisi 5% ja palkan kohotessa toisen asteen kertoimen vaikutuksesta palkankorotus jäisi tasaisesti prosentuaalisesti vähemmäksi.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Loviisan vaalit pidetty, piraattipuolueelle ei paikkoja

Loviisassa järjestettiin kunnallisvaalit, onneksi ei tällä kertaa sähköisen äänestyksen fiaskon takia, vaan siitä luonnollisemmasta syystä, että Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitetään Loviisaan vuoden vaihteessa. Yhdistyneen Loviisan vaalit siis käytiin kaikissa näissä nykyisessä neljässä kunnassa.

RKP selvisi vaaleista selvänä voittajana, saaden yli 40% ääniosuuden. Sen sijaan puoluekentän uusi tulokas, piraattipuolue, teki ainakin kunnallispolitiikan puolella mahalaskun, eikä saanut yhtään valtuustopaikkaa. Tämä merkitsee sitä, että sekä Piraattipuolueessa, että muissa uusissa yrittäjissä, kuten kannattajakortteja keräävässä Muutoksessa, tulisi muistaa poliittisen ohjelman kattavuuden tärkeys. Nämä ovat tällä hetkellä profiloituneet liikaa yhdenasianliikkeiksi ja niiden puolueohjelma monissa tärkeissä päivänpolttavissa kysymyksissä ei ole täysin hioutunut.

Tekijänoikeus- ja maahanmuuttokysymysten lisäksi tarvittaisiin myös asiantuntevaa otetta talouspolitiikkaan, Euroopan unionin politiikkaan ja kiistanalaisiin eettisiin kysymyksiin.

Adoptiovanhempien vanhempainrahan ongelmat

Helsingin Sanomissa oli taannoin mielipidekirjoitus, jossa kansainvälisesti Bangladeshista Suomeen adoptoitu nainen erään muun kirjoittajan ohella kannatti adoptioperheille kaikissa tapauksissa yhtä suuria vanhempainrahoja kuin biologisille perheille. Vaatimus on ollut pitkään myös mm. Adoptioperheet r.y:n listoilla.

Asiassa olisi kuitenkin noudatettava harkinnanvaraisuutta.

Ensimmäisenä mieleen tuleva syy, miksi eduskunta ei säädä tällaisista lisävanhempainrahoista automaattisesti, on budjetti. Jokainen pienikin menonlisäys budjetissa on perusteltava ja sellainen on mahdollisesti pois joltakin tärkeämmältä momentilta.

Toinen syy, jota aika harvat tulevat ajatelleeksi, on tärkeämpi: perhe-etiikka. Adoptiolapsesta maksettava vanhempainraha on kaksiteräinen miekka, koska joissakin tapauksissa tällaista rahaa tulisi maksetuksi lapsesta, jonka biologiset vanhemmat ovat jo osin tai kokonaan saaneet samasta lapsesta vanhempainetuuksia. Tällöin voisi joidenkin noin 6kk-3v ikäisten lasten kohdalla syntyä absurdeja tilanteita, joissa sosiaalitoimisto voisi kehottaa taloudellisten hankaluuksien vuoksi luokseen kääntyneitä biologisia vanhempia luovuttamaan lapsensa adoptioon "koska lapsesta voitaisiin tällöin tarjota uudet vanhempainetuisuudet". Jos lapsi saa ylimääräisen rahallisen välinearvon siitä, että hänet annettaisiin adoptioon, ennemmin kuin että hänelle taattaisiin paremmin oikeus omiin vanhempiinsa, voi joissakin tapauksissa seurata turhia perheiden hajottamisia.

Kestävin ratkaisu olisi rajata adoptiovanhempain vanhempainetuudet kansainväliseen adoptioon, jos siihenkään ja huolehtia kotimaisia adoptioita harkitessa, että adoptiovanhempain saamat vanhempainetuudet eivät koskaan voi ylittää niitä sosiaalietuuksia, joihin biologinen vanhempi tai biologiset vanhemmat olisivat kyseisessä tilanteessa oikeutettuja, mikäli eivät luovuttaisi lastaan adoptioon.

torstai 22. lokakuuta 2009

Ruotsin kirkko ja Suomen evl. kirkko keittäneet melkoisen sopan

Ruotsin kirkko on tänään valitettavasti tehnyt kauaskantoisen päätöksen suostua mukailemaan ympäröivää yhteiskuntaa ja vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon marraskuun alusta lukien. On ilmiselvää, että tällainen on perinteisten kristillisten kirkkojen oppien vastaista eikä tue kirkon asemaa perhe-etiikan opettajana. Eräs mahdollisuus on myös, että Ruotsin kirkon yhteydet muihin kirkkoihin kärsivät, kun esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko ja ortodoksikirkko lopettavat sen kanssa ekumeenisen yhteistyön.

Mielestäni myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulisi selkeästi ottaa kantaa asiaan ja ilmaista, ettei se hyväksy tällaista päätöstä. Käytännössä järeänä uhkana voisi olla se, että jommankumman näistä kirkoista olisi irtauduttava Porvoon sopimuksesta, jossa ne tunnustavat toistensa pappeuden ja ehtoollisen. Ruotsin kirkossa on myös muita asioita perusteellisesti pielessä, kuten se, että siellä hyväksytään jäseneksi ilman kastetta ja ehtoolliselle muiden uskontojen edustajia.

Jos Suomen evl. kirkko ei kuitenkaan näin tekisi, niin silloin ongelmaksi kirkossamme muodostuu mielikuva siitä, että hännystelisimme Ruotsin kirkkoa ja salaa pitäisimme sen tekemää päätöstä "edistyksellisenä", jota kohden omaa kirkkoamme oltaisiin hivuttamassa. Jonkin verran viitteitä tähän suuntaan antoi arkkipiispa Jukka Paarman tämänpäiväinen lipsahdus, jossa hän käytti juuri tällaista "edistyksellisyysargumentointia". Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että marraskuun alussa, samana päivänä kun Ruotsin homovihkimykset tulevat voimaan, astuu Imatran kirkossa alttarille jumalanpalvelusta toimittamaan kirkkoherra Olli "Marja-Sisko" Aalto, joka yrittää omalta osaltaan tuoda kirkkoon näkemystä, jonka mukaan sillä, mihin sukupuoleen ihminen kuuluu ja minkä sukupuolen roolissa seksuaalisesti on, ei olisi väliä.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Liberaali kriminaalipolitiikka ei tue lain kunnioitusta

MTV3 myöhään edellisenä iltana:
Myymälävarkaudet ovat lisääntyneet koko maassa rajusti tämän vuoden puolella - monin paikoin jopa puolella. Poliisi uskoo, että osasyynä on tämän vuoden alussa voimaan astunut lakimuutos. Rangaistuslain muutoksen myötä poliisin antamaa sakkoa ei voida enää muuttaa vankeudeksi.

Oikeusministeriö kiistää, että lisääntynyt pikkurikollisuus johtuisi lakimuutoksesta. Yhdeksi selitykseksi kaupan puolella nähdään taantuma, sillä perinteisten myymälävarkaiden joukkoon on liittynyt yllättäviä uusia ryhmiä. Myymälävarkaiden joukossa on entistä enemmän iäkkäitä ihmisiä ja perheenäitejä.

Kaupoista lähtee tavaraa jo liki viidensadan miljoonan euron edestä vuodessa.

Katson, että edellämainitussa asiassa poliisi on oikeammassa kuin oikeusministeriö. Jostakin erikoisesta syystä hallituksella on ollut, ilmeisesti nimenomaan vihreiden myötävaikutuksesta, tarkoitus jättää kriminaalipolitiikka ennätyksellisen löyhälle tasolleen. Seuraukset näkyvät, paitsi tässä, myös väkivaltarikosten vähättelyssä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Espoon varainkäyttö ja sosiaalipolitiikka


Tänään on useisiin medioihin levinnyt tieto, että kotikaupunkini Espoo kuuluu niihin "sankarillisiin" kuntiin, joiden sosiaalivirastot patistavat asunnottomia siirtymään Helsinkiin. Asiaan oli herätty jo aiemmin, kun Helsingissä ihmeteltiin asunnottomuusongelman paisumista asukaslukuunkin suhteutettuna muita kuntia huomattavasti suuremmaksi.

Asunnottomuus on Suomessa suuri ongelma ja ilmiön olemassaolo antaa tahran hyvinvointivaltion ulkoiselle kuvalle. Ongelmaa ei kuitenkaan voida siirtää mielivaltaisesti kunnasta toiseen, vaan asiaan on reagoitava koordinoidusti. Esimerkiksi tässä tapauksessa tulisi katsoa, että tukiasuntojen hankkiminen ja rakennuttaminen kohdistuisi eri alueille tasapuolisemmin. Asuinpaikan priorisoinnin tulisi tapahtua niin, että jos on hyvää syytä olettaa, että työllistämismahdollisuudet ovat kunnossa, niin tällöin voidaan suosia sijoituskuntana suuria kaupunkeja, ei tietenkään silloinkaan yksinomaan Helsinkiä! Työllistämismahdollisuuksien ollessa pysyvästi huonontuneet, voitaisiin pyrkiä järjestämään asuinpaikka maaseudulta, mikäli tästä ei aiheudu henkilölle kohtuutonta haittaa, esimerkiksi siksi, että hänen lähisukulaisensa asuisivat kaukana.

Nykyinen menettelytapa pääkaupunkiseudulla, yhdistettynä siihen tosiasiaan, että Espoo on kunnallisveroäyrin korottamisesta huolimatta jäänyt sosiaalitoimen hoitamisellaan Helsingistä jälkeen, ei anna kovin ruusuista kuvaa Espoolle välttää mahdollista pakkoliitosta ensi hallituskaudella. Asunnottomuusongelman huonon hoitamisen lisäksi Espoolla on poikkeuksellisen huono maine myös lastensuojelun alalla.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Autoveroskandaali

Eduskunta on päättänyt autoveron laittomasti perityn lisäosan (ns. ei-arvonlisäveron eli ELV:in) palauttamisesta vain niiden osalta, jotka ovat joutuneet maksamaan kyseisen veron vuoden 2006 alun jälkeen. Perusteena sille, miksi tätä ennen tapahtuneet verotukset jäisivät pysyvästi Suomen valtion kassaan, on käytetty sitä, että "valitusaika Suomessa olisi ummessa". Autoverotuksista on kuitenkin valitettu EY-tuomioistuimeen tasaiseen tahtiin 2000-luvun alusta alkaen ja Suomi on saanut siitä jo ainakin kaksi langettavaa päätöstä. Mihinkään vanhenemisaikoihin ei voi siis vedota, jos Suomi on tietoisesti perinyt yhteisölainsäädännön vastaisia veroja.

Nyt tehdystä päätöksestä, joita tasan yksi hallitukseen kuuluva kansanedustaja uskalsi vastustaa ja oppositioon kuuluvista puolueista SDP meni hallituksen taakse, tulee varmasti uusia valituksia EY-tuomioistuimeen, jotka Suomi häviää. Oikeudenkäynnit ja korvausten korot tulevat maksamaan kaikille veronmaksajille (sic) maltaita. Poliittisena tarkoituksena lienee ollut saada ylimääräiset menoerät hinnalla millä hyvänsä pois budjettia rasittamasta tämän hallituskauden aikana, vaikkakin sitten tulevaisuuteen. SDP lienee ollut mukana pitääkseen silmällä mahdollisuutta kosiskella jompaakumpaa suurista hallituspuolueista mahdolliseen sinipuna- tai punamultahallitukseen tulevaisuudessa.

Ainoa pidemmän päälle kestävä ratkaisu näiden asioiden suhteen, olisi yhteisölainsäädännön huomioiminen etukäteen ja se, että alettaisiin määrätietoisesti toimittaa asiaan kuuluvia polttoaineveron korotuksia ja pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Toimiva vaalijärjestelmä on hyvinvointivaltion edellytys

Lauri Tarastin työryhmä on saanut päätettyä ehdotuksesta vaalirahoituslainsäädännön uudistamisesta. Työryhmä esittää kampanjoille sekä henkilö- että puoluekohtaisia kulukattoja ja reaaliaikaista ilmoitusvelvollisuutta lähes kaikista vaaliavustuksista. "Lähes kaikista" on tässä tapauksessa varsin tiukka ilmaisu, koska se olisi kattamassa 2000 euron ylittävät puolueen saamat vuotuiset lahjoitukset.

Oma näkemykseni on, että uudistukset olisivat tervetulleita ja oikeansuuntaisia. Ongelmana näen sen, että kulukatot voivat olla vaikeita valvoa ja houkutella rahojen kierrättämiseen kavereiden kaverien perustamien kannatusyhdistysten tai muiden erikoisuuksien kautta. Tärkeämpänä kuin kulukattoa, pidän vaalirahoituksen avoimmuutta ja reaaliaikaista ilmoittamista.

Edustuksellisen demokratian toimivuus rehellisten vaalien kautta on ehdottoman tärkeää Euroopan Unionin kaikissa jäsenvaltioissa. Ihmisten vieraantuminen politiikasta merkitsee usein myös sivuilmiönä erilaisten anarkististen ilmiöiden ja rikollisuuden kasvua. Jos esimerkiksi jossakin maassa on huomattava määrä aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole äänioikeutettuja kynällä ja paperilla, he sitten vaihtoehtoisesti "äänestävät" tiiliskivillä ikkunoiden läpi tai ilotulitusraketeilla mellakkapoliiseja kohti.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Onnettomuudet ja henkirikokset on tutkittava huolella

Muutama päivä sitten tapahtui Naantalissa suuronnettomuus, jossa omakotitalo paloi ja 5 ihmistä kuoli. Talossa oli pidetty juhlat, joissa oli runsaasti väkeä paikalla. Lisäksi ihmisiä loukkaantui.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että tapaus on tutkittava hyvin ja perinpohjaisesti ja faktat erotettava huhupuheista. Läsnä olleita on päästävä kuulemaan mahdollisimman pian ja erityisesti väittämät räjähdysaineista tai ilotulitteista on vahvistettava tai kumottava mahdollisimman pian.

Syy siihen, miksi huomautan asiasta blogissani, on se, että joissakin Suomessa tai Suomen lähialueilla tapahtuneissa onnettomuus- ja rikostapauksissa tutkimus ja siitä tiedottaminen on ollut niin puutteellista, että kansalaisille on jäänyt kuva asioiden salaamisesta tai onnettomuustutkintalautakuntien ja poliisin huolimattomuudesta. Esimerkkejä:
  • Espoon 21 vuotta sitten tapahtunut henkirikos, Rauman henkirikos ja Imatran Eveliina Lappalaisen kuolemaan johtanut henkirikos. Näissä tapauksissa alkuvaiheen tutkimukset lähtivät väärälle uralle tai pyörivät paikallaan niin kauan, että jäljet ehtivät tai olisivat saattaneet ehtiä jäähtyä. Mitä myöhemmin vakavaa rikosta päästään käsittelemään oikeudessa, sitä hankalampaa on saada todistettua itse rikosta tai etenkään sen raskauttavia asianhaaroja tapahtuneeksi.

  • Estonian uppoaminen 1994. Tästä liikkuu edelleen villejä huhuja ja epäilyksiä. Epäilyksille on tullut katetta siinä, että osa alunperin salaliittoteorianomaisesti ilmaistuista väitteistä kuten aluksen salaiset aselastit, ovat sittemmin saaneet vahvistusta asiakirjajäljennöksistä. Kun jotakin näin tärkeää on salattu, niin ihmiset ihmettelevät, mitä muuta on salattu tai jätetty tutkimatta, eivätkä huhut ja ajoittain korkeammankaan tason vaatimukset asian selvittämisestä lopu koskaan.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Islanti ja Latvia ongelmissa löyhien takaisinmaksuperiaatteiden kanssa

Talouskriisi on saanut Islannin ja Latvian kehittämään kansantalouttaan tasapainottaakseen "luovia" ratkaisuja.

Islannin "reseptinä" on ollut jättää Ison-Britannian ja Alankomaiden kanssa tekemistään Icesave-korvaussopimuksista osia noudattamatta, esittäessään lakia, joka rajoittaa korvausmaksujen suorittamista Isolle-Britannialle ja Alankomaille niin ajallisesti kuin määrällisesti (maksuajalla Islannin BKT:n kehitykseen sidottuina). On ilmiselvää, että Iso-Britannia ja Alankomaat eivät tällaista hyväksy ja mainitut maat voivat tarvittaessa torpata IMF:n lisälainoituksen Islannille. Islannin parlamentin on nyt valittava populismin ja maan tulevaisuuden vastuullisen rakentamisen välillä.

Latvia taas on saanut "neronleimauksen", jonka mukaan asuntolainojen panttina oleva asunto riittäisi koko asuntovelan kattamiseen, vaikka sen arvo olisi lainanottohetkestä lukien alentunut huomattavastikin. Lisäksi lain pitäisi olla heidän mukaansa takautuva, eli jo ennestään olevat sopimukset esimerkiksi ruotsalaisten pankkien kanssa menisivät romukoppaan ja pankit joutuisivat vastaamaan yksin asuntoriskeistä. On vastaavasti ilmiselvää, että Ruotsi tai muut asiassa pankkitakauksien kanssa osalliset maat eivät tällaista hyväksy, vaan Latviakin samalla tavoin riskeeraa IMF-lainansa.

On kestämätöntä, että joidenkin maiden annetaan kehittää huolettomia kuplia nousukaudella ja sitten laskukaudella ja sitä mahdollisesti seuraavalla nousukaudella ei laitettaisi maksamaan vastuita.

torstai 8. lokakuuta 2009

Nykyinen nollakasvu on keinotekoinen luomus

Viime aikoina ovat yleistyneet uutiset taantuman taittumisesta ja uuden nousukauden alkamisesta. Tätä on perusteltu mm. kulutuksen kasvulla ja asuntokaupan piristymisellä. Ennen kuin laman päättymisestä liikaa iloitaan, tulee ottaa huomioon seuraavaa.

Tämänhetkinen taloustilanteen elpyminen Suomessa ei ole perustunut liike-elämän ansioihin ja toimivaan markkinointiin, kuten monet haluaisivat uskoa. Sen sijaan erotuksena muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen on (räikeästi) se, ettei valtionvelkaa ole lyhennetty, vaan sitä on alettu ottaa lisää elvytystoimiin. Vielä suurempi muutos on tapahtunut EKP:n keskuspankkikorossa, joka on alennettu 1%:iin entiseltä moninkertaisesti korkeammalta tasoltaan. Tämä merkitsee sitä, että elämme taloustilanteessa, jossa nollakasvua pönkitetään sillä, että valtio ja EKP ovat voimakkaasti tukemassa taloutta investoinnilla ja halvoilla lainoilla.

Se, mikä tässä tilanteessa on vikana on se, että edellämainittu tila ei ole stabiili, vaan vaatii joko vapaaehtoisen tai pakollisen vetäytymisen elvytyksestä säästämiseen. Suomen valtion osalta kaikki tietänevät, mitä se merkitsee. EKP:n osalta tilanne on se, että matala korko ja keskuspankin runsas antolainaus rasittavat sitä ja koko Euroopan Unionin taloutta. Suurena vaarana on euron arvon aleneminen ja inflaatiopaineiden lisääntyminen. Jos inflaatio euroalueella alkaa kiihtyä rajusti, niin silloin EKP:n on pakko alkaa nostaa korkoa pikaisestikin. Kysymys kuuluu, mitä liike-elämä silloin tekee ja mitä se merkitsee kulutukselle.

Eräänä keskeisenä varotoimenpiteenä pidän sitä, että asuntolainojen markkinointia on tarkkailtava erityisen huolellisesti. Asuntolainan ottajilta on edellytettävä sitä, että nämä kykenisivät odotettavissa olevalla tulotasollaan maksamaan asuntolainansa pois korkoineen korkeintaan 25 vuodessa vaikka korkotaso olisi 5-6%. Takaisinmaksuaikataulujen suhteuttaminen nykytilanteen mataliin korkoihin, jossa on väliaikaisuuden ja epävarmuuden tunnetta, olisi vakava virhe.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Tupakan täyskielto voi olla virheliike


Tänään on tuotu esiin se jo aikaisemminkin ounasteltava seikka, että Suomen hallitus haluaa vähitellen toimeenpanna tupakan kieltolain. Uudessa ehdotuksessa tupakkalain muutokseksi tällainen tavoite on laitettu ensimmäistä kertaa perusteluihin, kun todetaan tavoitteeksi tupakoinnin lopettaminen Suomesta. Ehdotus ei vielä sisällä yleistä tupakan myynti-, maahantuonti-, hallussapito tai käyttökieltoa, mutta rajaa sen sijaan entisestään niitä alueita, joilla tupakointi on sallittua. On erityisesti huomattava, että mukaan on ensimmäistä kertaa tulossa suurehkoja ulkoilmatiloja, kuten rock-konserttien katsomot ja ulkoilma-anniskelualueet. Ruotsissa vastaavasti kiellon kohteeksi ovat joutumassa ravintoloiden terassit ja puhutaan myös parveketupakoinnin kiellosta.

Itse katson, että tupakointikiellot ja -rajoitukset ovat järkeviä ja hyväksyttäviä, kun niiden tavoite on ehkäistä alaikäisten tupakointia ja passiivista tupakointia. Näiden avulla voidaan hyvin perustella tupakointikiellot sisätiloissa ja tupakan myyntikielto alaikäisille. Sen sijaan sellaiset täysi-ikäisiin kohdistuvat kiellot, joiden tarkoitus ei ole enää korjata jotakin konkreettista muille haittaa aiheuttavaa ongelmaa, vaan toimia pelkkänä ideologisena kieltona, voivat tuottaa ongelmia.

Suomessa oli alkoholin kieltolaki vuosina 1919-1932. Tänä aikana alkoholin välitykselle kehittyi Suomeen massiivinen salakuljetuksen ja pimeän myynnin verkosto, jossa tarjolla oleva alkoholi painottui lähinnä laadultaan vaihtelevaan pirtuun. Kun pääasiallinen alkoholin tai tupakan välityskanava ovat harmaat markkinat, niin siitä seuraa samalla myös se, että ikärajoistakaan ei piitata lainkaan. Kuka katsoisi papereita, jos koko toiminta on muutenkin laitonta? Ennustan lisäksi, että kun tupakan myyntikielto myöhemmin säädetään, niin sen jälkeen tupakkaa saa samoilta henkilöiltä ja verkostoilta kuin tällä hetkellä ennestään laitonta kannabistakin.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Ammattiyhdistysliikkeen puoluetuki

Taannoin kristillisdemokraatit esittivät omassa epäluottamusesityksessään hallitukselle samalla toimenpidettä, jolla vaalirahoituksesta kiellettäisiin ammattiyhdistysliikkeen antama puoluetuki. Ajatus näytti ensialkuunsa minusta häkellyttävältä, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on vankka pohjansa.

On lähdettävä ensinnäkin liikkeelle siitä, mikä on ammattiyhdistysliike. Ammattiyhdistysliikkeen tarkoituksena on huolehtia työsopimusten (ei johtajasopimusten) alaisten työntekijöiden eduista työpaikalla. Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi ammattiyhdistysliikkeellä on edustajansa työehtosopimusneuvotteluissa vuosittain, yhteistoimintaneuvotteluissa tarpeen vaatiessa ja työpaikoilla luottamusmiehet, joiden tehtävänä on valvoa työilmapiiriä ruohonjuuritasolla. Näiden etujen saavuttamiseksi työntekijät, ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluessaan, maksavat jäsenmaksua. Jäsenmaksuun sisältyy tyypillisesti myös tietty työttömyysvakuutusmaksu, joka takaa työttömäksi jääneelle useimmissa tapauksissa määräaikaisen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan, joka on peruspäivärahaa korkeampi etuisuus.

Mihin tässä kuviossa sitten kuuluu se, että ammattiyhdistysliike antaisi rahaa poliittisille puolueille? Se ei selvästikään kuulu perustehtäviin. Ammattiyhdistysliikkeen poliittisille puolueille antama tuki perustuu implisiittiseen oletukseen, jonka mukaan jotkut puolueet olisivat valtionhallinnossa ystävällisempiä kyseiselle ammattiyhdistysliikkeelle kuin jotkut toiset. Tähän sisältyy lisäksi olettama, ettei edellisessä kappaleessa esitetty ammattiyhdistysliikkeen normaali työolosuhteiden valvonta riittäisi, vaan lisäavuksi tarvittaisiin valtionhallinnon voiteleminen ja muokkaaminen omiin tarkoituksiin.

Joko siis

(a) lähtökohta puolueiden preferenssijärjestyksestä AY-liikkeen kannalta on väärä, jolloin AY-liikkeen ei tarvitsisi tarjota vaalirahoitusta.

(b) AY-liikkeen kohdennettu vaalirahoitus olisi välttämätön, jotta lainsäädäntö ei veisi mattoa työntekijäoikeuksien alta. Tässä tapauksessa kyseisen valtion demokratian ja ihmisoikeuksien taso olisi muutenkin järjettömän huonolla tolalla ja rahan syytäminen kyseenalaisiin tarkoituksiin vain vahvistaisi epäasiallisia lahjontakäytäntöjä.

Lisäseikkana on huomioitava se, että yksittäisten ammattiyhdistysliikkeiden jäsenistöjen puoluekannat vaihtelevat. Toivon erityisesti ja omakohtaisesti, että Tekniikan Akateemisten Liitolle säännöllisesti maksamani jäsenmaksut päätyisivät ammattiyhdistysliikkeen oikeiden tehtävien hoitamiseen, eivätkä puoluerahoitukseen.

torstai 1. lokakuuta 2009

Hallituksen pilaantuneelta löyhkäävä luottamuslause itselleen

Suomen hallitus on aloittanut lokakuun tavalla, joka kansainvälisoikeudellisesti katsottuna saa sen toiminnan näyttämään varsin merkilliseltä. Vaalirahasotkusta on leivottu kasaan massiivinen "luottamuslause", jossa kaikki hallituspuolueet on saatu ympättyä mukaan silkasta lojaaliudesta ja puoluekurilla, ei asiaperustein. Opposition hajanaisuus ja SDP:n oma ryvettyneisyys on myös käytetty hyväksi poimimalla epäluottamuslause-esityksistä viimeisintä äänestystä varten kristillisdemokraattien vaihtoehto, joka sisälsi AY-liikkeen puoluerahoitukseen osallistumisen kiellon. Yli puolessa EU-maista olisi tällainen sotku aiheuttanut hallituksen sisäisen hajanaisuuden korostumisen ja epäluottamuslauseen, ei Suomessa. Kukaan hallituksen kansanedustaja ei ollut valmis maksamaan sitä hintaa, joka "väärän napin painamisesta" olisi pitänyt maksaa. Olennaista parannusta epämääräisen vaalirahoituksen ongelmaan tuskin myöskään saadaan koskaan.

Ikään kuin pilkantekona, mediamaksuasiaa on samalla nytkäytetty eteenpäin. Jotkut voivat pitää positiivisena sitä, että mediamaksua pohtimaan on laitettu työryhmä, jonka tehtävänä on ottaa kantaa köyhimpien kotitalouksien asemaan mediamaksukysymyksessä, mutta tällaiselta ei voi oikein suuria odottaa. Tilanne on edelleenkin se, että kaikkia koskeva mediamaksu, joka johtaisi joidenkin siihen velvoitettujen joutumisen maksuvaikeuksiin, tuskin katsottaisiin perustuslain mukaiseksi.

Kyseenalaiset mediamaksusta vapauttamisperusteet, kuten Internet-yhteyden puuttumisen edellyttäminen, joka voitaisiin toimeenpanna esimerkiksi niin, että verkkosopimusta tekevien olisi pakko osoittaa maksaneensa kyseinen mediamaksu, koettelisivat myös kovasti perusoikeuksien rajoja liitoksistaan.

Puhtaaseen varallisuuteen ja tuloihin liittyvät maksun alentamisperusteet taas degeneroituvat yhdeksi progressiivisen verotuksen muodoksi aikaisemman progressiivisen tuloverojärjestelmän päälle, sisältäen erityisiä sisäänrakennettuja olettamia asuinkunnan koosta. Tällaisen järjestelmän implementoimista budjettirahoituksen käytön sijaan on vaikea perustella.

lauantai 26. syyskuuta 2009

Puola ja pakolliset kemialliset kastraatiot

Tämän Iltalehden artikkelin

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2009092610314403_ul.shtml
(Puola sallii pedofiilien kemialliset kastraatiot)

mukaan Puola on ottamassa käyttöön lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomituille pakolliset kemialliset kastraatiot, eli edellyttämässä, että näistä rikoksista tuomitut joutuvat käyttämään sukupuoliviettiä alentavia lääkkeitä vankilasta vapauduttuaan. Samantapaisia lakeja on voimassa myös muualla EU-maissa, kuten Tshekissä ja asiasta on tehty selvityksiä ja käyty keskustelua myös Suomessa.

Olen aiemmin ilmaissut kantani asiaan ja katson, että tällaisen lainsäädännön luominen ei sovi sivistyneisiin länsimaihin. Kysymyksessä ei olisi asiallisesti ottaen mikään sairauden hoitaminen vaan puhtaasti ruumiillinen rangaistus. Kaikkein hälyttävin on Puolan pääministerin, Donald Tuskin perustelu kyseiselle laille; hänen mukaansa jotkut rikokset olisivat niin törkeitä, ettei niihin syyllistyneiden ihmisoikeuksia tarvitsisi huomioida oikeusprosessissa ja rangaistuskäytännöissä. Puolassa ja Baltian maissa on ollut perinteisesti myös kuolemantuomion suosio korkealla. On todellinen riski, että lainsäädäntö näissä maissa etenisi myös tähän suuntaan, jos niissä ensin tehtäisiin kokeiluja ruumiillisten rangaistusten käytön kaltevalla pinnalla.

perjantai 25. syyskuuta 2009

Eri tasoisia vaalirahoitusongelmia

Epäselvyyksien välttämiseksi haluan korostaa, että vaalirahasotkussa kaikki osapuolet eivät ole yhtä lailla syyllisiä eivätkä syyllistyneet keskenään yhtä vakaviin väärinkäytöksiin. Erottelen lähinnä kolme kategoriaa:
  • Rehelliset: henkilöt, jotka ovat ilmoittaneet kohtuullista suuremmat tai kokonaisuudessaan suurehkot ulkopuoliset vaalirahoitussummansa ja rahoittajansa, mieluiten jo vaalikampanjan aikana.
  • Moraaliaan venyttäneet: henkilöt, jotka ovat peitelleet suuria vaalirahoitussummia viitaten niiden alkuperän anonymiteetin rankaisemattomuuteen tai jotka ovat liian myöhään näistä tiedottaneet.
  • Rikolliset: henkilöt, jotka ovat hankkineet suuria vaalirahoitussummia tietoisena rahojen laittomasta tai sääntöjen vastaisesta alkuperästä, mahdollisesti jopa siten, että he ovat osallistuneet itse päätöksiin rahojen jakamisesta.

Näiden kriteerien avulla tulisi arvioida eri henkilöiden kykyä ja uskottavuutta toimia jatkossa suomalaisessa politiikassa.

tiistai 22. syyskuuta 2009

Rahoja kavaltamalla valta-asemiin

Rikoslain 28. luvun 4 ja 5 §:t kuuluvat:

4 § (24.8.1990/769)
Kavallus

Joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta, on tuomittava kavalluksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi.

Kavalluksesta tuomitaan myös se, joka anastaa löytämiään tai erehdyksen kautta haltuunsa saamiaan varoja tai muuta irtainta omaisuutta.

Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun anastamisen yritys on rangaistava.

5 § (24.8.1990/769)
Törkeä kavallus

Jos kavalluksessa

1) kohteena on erittäin arvokas omaisuus tai suuri määrä varoja,

2) aiheutetaan rikoksen uhrille tämän olot huomioon ottaen erityisen tuntuvaa vahinkoa tai

3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa

ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

Yritykseen on vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:ssä on yrityksestä säädetty.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää 4 § 3. momentin

Kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.

ja 5 § 3. kohdan

Jos kavalluksessa

...

3) rikoksentekijä käyttää hyväkseen erityisen vastuullista asemaansa

ja kavallus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kavalluksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

teksteihin.

Eduskunta on Suomessa korkeimman lainsäädäntövallan haltija ja tästä syystä sinne pääsy ja vahva asema siellä on monille puolueille ja henkilöille houkuttelevaa. Lainsäädäntövaltaan kuuluu myös tavattoman suuri vastuu siitä, miten ihmisoikeudet toteutuvat, eikä ole missään tapauksessa yhdentekevää, kuinka eduskuntavaaleihin liittyvää kansanvaltaa maassa hoidetaan. Olennainen osa vaaleja on myös vaalirahoitus, jota tarvitaan vaalimainonnan ja kampanjoiden järjestämiseen. On erittäin ikävää, että jotkut ovat hankkineet tällaista rahoitusta epärehellisin ja mainittujen rikoslain kohtien tuomitsemin keinoin.

Jos jonkun säätiön tarkoitus on sen omien sääntöjen perusteella jokin sosiaalinen hyväntekeväisyyskohde ja tätä varten on rahaa myös kerätty, niin tätä rahankäyttötavan vaatimusta täytyy noudattaa kirjaimellisesti. Ei käy päinsä, että tällaisesta rahastosta rahoja edes "lainattaisiin" muihin tarkoitukseen, maksettavaksi takaisin sitten kun jaksetaan tai vasta siinä vaiheessa kun totuus on paljastunut ja tilanne käynyt liian kuumaksi.

Suomen kansainvälisen maineen takia tarpeen olisi hallituksen eroaminen, uudet vaalit ja se, että edellisessä kampanjassa ilmeisiin rikollisiin väärinkäytöksiin syyllistyneet eivät niihin vaaleihin osallistuisi, vaan haastettaisiin oikeuteen ja laitettaisiin sovittamaan rikoksensa. Jos tämä ei toteudu, tulisi ainakin hallituksen pienempien osapuolten, vihreiden ja RKP:n vakavasti harkita hallituksesta vetäytymistä.

maanantai 21. syyskuuta 2009

Lastensuojelulain muuttaminen eräiltä osin

Sosiaali- ja terveysministeriö on valmistellut hallitukselle esityksen lastensuojelulain muuttamisesta, joka keskittyy eräältä osin tässä blogissa aiemmin käsiteltyyn ongelmaan vankilaan äitinsä mukana otetuista pikkulapsista. Lisäksi ehdotus pitää sisällään myös muita kohtia, kuten eräiden huostaanottoja koskevien päätösten siirtämisen hallinto-oikeuksilta kunnallisille viranomaisille.

Lastensuojelulaki on kokonaisuudessaan pitkä ja monisäikeinen ja on vaikea sanoa alustavasti, miltä osin nyt tehdyt ehdotukset ovat onnistuneita. Vankilakysymyksen osalta laki on ilmiselvä parannus aiempaan, mutta vakavien vanhempain ja lasten välisten asioiden siirtäminen pois tuomioistuimista hallinnolliseen päätöksentekoon on riskialtista, koska siinä voi osapuolten oikeusturva vaarantua. Lisäksi kiinnitin nopeasti lukiessani huomiota siihen, että lapsen ja vanhempien yhteydenpidon rajoituksia voidaan määrätä huomattavan pitkiksi ajoiksi, jopa vuodeksi, kerrallaan ja vaikka sekä nykylaissa että ehdotetussa laissa luetellaan edellytyksiä rajoitusten toimeenpanon keskeyttämiseksi, on epäselvää, kuinka sellaisista saa nostettua kanteen käytännössä.

Ks. myös

http://www.stm.fi/tiedotteet/tiedote/view/1427198
(Vankien lapset yhdenvertaiseen asemaan muiden lastensuojeluasiakkaiden kanssa)

maanantai 14. syyskuuta 2009

Mihinköhän suuntaan adoptiouudistuksia ollaan nyt viemässä?

Helsingin Sanomat kertoi tänään, että oikeusministeriö jatkaa adoptiouudistuksiaan. Tähän mennessä olevat "uudistukset" (kertauksen vuoksi: alaikäisten adoptiotietojen salaaminen ja homoadoptiot) ovat tunnetusti menneet päin mäntyä eivätkä ole edistäneet adoption eettisiä periaatteita, vaan huonontaneet lasten asemaa ja oikeuksia omiin vanhempiinsa. Valitettavasti pelkään, että seuraaviltakin "uudistuksilta" on odotettavissa osittain tai kokonaan samaa linjaa.

Asian tärkeyden vuoksi lainataan HS:n artikkeli 14.9.2009 tähän kokonaisuudessaan ja väliin omia kommenttejani:

Adoptioita halutaan nopeuttaa uudella lailla

14.9.2009 20:21

Jenni Frilander

Helsingin Sanomat

Oikeusministeriö valmistelee uutta adoptiolakia, jonka tarkoituksena on nopeuttaa adoptioita ja parantaa hakijoiden oikeusturvaa.

MN: Adoption nopeuttaminen on pahasti ristiriidassa lasten ja biologisten vanhempien oikeusturvan kanssa.

Nykyisin adoptio sekä ulkomailta että Suomesta kestää jopa viisi vuotta.

MN: Onko mitään syytä, miksi sen pitäisi kestää tämän vähempää tai olla yleensäkään kaikille hakijoille mahdollista? Eikö lasten oikeudet omaan perheeseensä ja oikeudet saada asuinpaikka omasta maastaan paina mitään vaa'assa?

Suuri epäkohta Suomen päässä ovat pitkät ja epätasa-arvoiset jonot adoptioneuvontaan. Joissakin kunnissa pääsyä pakolliseen, vuoden kestävään neuvontaan voi joutua jonottamaan vuoden.

Myös kuntaliitokset ovat kasanneet jonoja moniin kuntiin, kun adoptioita hoitavat työntekijät joutuvat keskittymään muihin asioihin.

MN: Tämä on todellinen ongelma ja voi vaarantaa adoption edellytysten puolueettoman ja oikeudenmukaisen tutkimisen.

Kotimaan adoptioita hankaloittaa ja pidentää myös se, että kunnille tulee vain vähän adoptoitavia lapsia.

MN: Onko lapsia tarkoitus ottaa adoptoitavaksi väkisin esimerkiksi sijaisperheisiin ja estää lopullisesti jo muutenkin hankalat prosessit biologisten vanhempien ja lasten välisten tapaamisoikeuksien kunnioittamiseksi ja huostaanottojen purkujen asialliseksi arvioimiseksi hallinto-oikeuksissa?

Käsittelyajat ja jonot adoptioneuvontaan ovat ajaneet ihmisiä itsenäisiin adoptioihin ulkomailta. Näitä adoptiojärjestöt eivät kannata.

Suurin pelko järjestöjen mielestä on mahdollisuus lapsikauppaan, jos lapsia voi adoptoida itsenäisesti ilman adoptioneuvontaa ja viranomaisseulaa.

MN: Tämä on järkevä huomio, kansainvälisiä adoptioita tuleekin rajoittaa ja itsenäiset adoptiot ulkomailta kieltää.

Lakimuutoksella haetaan myös oikeusturvaa. Nykyisen lain mukaan adoptiopäätökseen ei saa hakea muutosta kaikissa tapauksissa.

MN: Käsittääkseni nykyisessä laissa ei ole tätä rajoitetta. Tietysti olisi toivottavaa, että lakiin lisättäisiin eksplisiittisesti mahdollisuus purkaa myöhemmin sellainen adoptio, jota ei ole tehty lainmukaisin edellytyksin.

Jos kunnan sosiaalihuollosta vastaava toimielin päättää, että hakija ei ole sopiva adoptiovanhemmaksi, päätös on valituskelpoinen. Jos keskeyttämisestä päättää ottolapsitoimisto, siitä ei voi valittaa.

MN: Roskaa, näin ei laissa säädetä.

"Se ei ole sopusoinnussa perustuslain kanssa. Julkisen hallintotehtävän antaminen muulle kuin viranomaiselle ei saa vaarantaa oikeusturvaa", sanoo oikeusministeriön lainvalmistelutyöryhmän sihteeri, tutkija Mette Manninen.

MN: Kannatan sitä, että adoptiot hoidetaan ennemminkin julkisten viranomaisten kuin yksityisten järjestöjen kautta. Jos yksityiset osapuolet ovat mukana, niiden on oltava siinä valvotusti ja adoptiosta ja adoptioneuvonnan toteutumisesta on tehtävä sivu sivulta allekirjoitetut asiakirjat.

lauantai 12. syyskuuta 2009

Työtaisteluiden murtaminen


Viime-aikoina tapahtuneen liikennealan lakon seurauksena ilmavoimat komensivat sotilaitaan pitämään Suomen tärkeimpiä lentokenttiä auki, kun asiasta normaalisti huolehtivat siviilipuolen työntekijät olivat poissa työtehtävistään. Tämä käytäntö sai osakseen kitkeriä moitteita sekä Päällystö-, että Aliupseeriliitoilta. Katsottiin, ettei sotilaiden tehtävänä ole murtaa siviilipuolen lakkoiluja.

Ongelma on kuitenkin siinä, että Suomen suurimmat lentokentät ovat maanpuolustuksellisesti strategisia kohteita ja ne on ehdottoman välttämättömästi pidettävä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa sellaisessa valmiudessa, että niitä voisi tarvittaessa ilmavoimat käyttää laskeutumispaikkoina. Näinollen asiaa koskeva sotilaallinen määräys oli katkera välttämättömyys. Lieveilmiönä seurasi, että siviili-ilmailu mahdollistui myös lakosta huolimatta.

Kansainvälisten lentojen keskeytyksetön hoitaminen etenkin Helsinki-Vantaalla on kuitenkin myös strateginen suure. Suomi on kansainvälisten yhteyksiensä puolesta melkein kuin saarella, koska ainoa pitkä maaraja mantereen puolella on Venäjän raja, jonka ylittäminen ja sitä kautta kauttakulku on viisumimääräysten vuoksi vaikeaa. Suomen väkirikkaimmalla osalla ei olisi luontevia yhteyksiä muualle Euroopan Unioniin ja Euroopan talousalueelle ilman, että lento- ja laivayhteydet toimivat. Jos Suomi alkaisi antaa esimerkkiä siitä, että yhteydet tänne ovat epävarmoja lisääntyvien työtaisteluiden vuoksi (onnistunut työtaistelu voi houkuttaa uusiin!), niin monet lentoyhtiöt saattavat alkaa laittaa reittejään uusiksi jättämään maamme väliin. Suomi ei tässä suhteessa ole niin keskeinen ja tärkeä kuin vaikkapa Saksa tai Ranska.

Maamme on pieni ja syrjäinen ja monet toimintomme ovat kansallisen turvallisuuden vuoksi elintärkeitä. Katson, että näiden tilanteiden ehkäisemiseksi tulee lentokentät ja satamat pitää tavalla tai toisella lakkojen ulkopuolella. Riittävistä palkoista ja asiallisista työolosuhteista on huolehdittava aina. Hätätapauksissa tulisi, ennemmin kuin puolustusvoimain interferoida, ryhtyä tiukempaan kontrolliin ja pakkokeinoihin laittomien lakkojen estämiseksi. Nykyiset sopimussakot ovat liian kevyitä välineitä, sen sijaan tulisi mahdollistaa kansallisen turvallisuuden vaarantavien työtaistelujen tukemisen ja johtamisen kriminalisoiminen.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Vauvat pois vankilasta tai inhimilliset olosuhteet taattava

On ilmennyt, että mm. Hämeenlinnan naisvankilassa on joitakin vanhanmallisia "paljusellejä", joissa ei ole omaa WC:tä eikä pääsyä WC:hen yöllä. Lisäksi tällaisiin selleihin on joskus ahdettu useampia kuin yksi vanki.

Jo edellämainitun seikan johdosta Suomen valtio on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta huomautuksia, mutta syystä tai toisesta vankien olosuhteet ovat jotenkin niin epäpopulistinen kohde, että budjettisyistä sallitaan jatkuva ihmisoikeuksien rikkominen tässä asiassa. Vankeinhoito ei kuitenkaan ole, nimestään huolimatta "rikollisten hyysäämistä" ja siten pelkkä kuluerä, vaan olennainen osa valtion turvallisuutta. On esimerkiksi pyrittävä siihen, että vankilasta vapautuvat eivät olisi kovin alttiita uusimaan rikoksia ja siten palaamaan takaisin vankilakierteeseen ja tämä vaatii taloudellista panostamista niin vankeusaikaan kuin avolaitosten olosuhteisiin ja vapautumiseen.

Kaikkein hälyttävintä on se, että 1. kappaleen mukaisissa epäinhimillisissä olosuhteissa pidetään viattomia lapsia kun joillakin naisvangeilla on vankilassa vauva mukanaan. Tällainen epäkohta pitäisi purkaa mielellään jo seuraavan vuorokauden kuluessa millä tahansa tavalla. On yhteiskunnallinen arvovalinta, miten se tehdään. Vaihtoehdot ovat:
  • Järjestetään heti jostakin avolaitoksesta hätämajoitus siten, että parhaiten käyttäytyneitä ja lähimpänä vapautumista olevia avolaitosvankeja päästetään valvottuun koevapauteen. Ne avolaitosvangit, joita ei voi vapauttaa, siirretään muihin avolaitoksiin. Kyseinen avolaitos voidaan muuttaa noin puolentoista kuukauden ajaksi tilapäisesti suljetuksi vankilaksi laittamalla piikkilangat ympärille ja vartiointi sisä- ja ulkotiloihin. Tämän jälkeen toteutetaan kiireellisesti suljettujen vankipaikkojen lisäys jonnekin, maksoi mitä maksoi.
  • Otetaan lapset selleistä huostaan ja sijoitetaan sijaisperheisiin. Sukulaissijoituksen ensisijaisuus ja mahdollinen toinen laillinen vanhempi tai huoltaja huomioidaan. Tapaamissuunnitelma laaditaan ja vankilassa olevalle äidille taataan ainakin 2 viikon välein tapahtuvat lapsen vierailut.

Vauvojen pitämistä monen hengen ahtaissa selleissä, joissa ei ole kelvollisia edellytyksiä lapsenhoitoon, ei voi hyväksyä. Lisäksi vankien välisissä riidoissa tai äidin ollessa olosuhteiden vuoksi ahdistunut, voi tulla tilanteita, joissa vauvojen henki ja terveys vaarantuu.

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Televisiomaksua esitetään korotettavaksi

Kirjoitin tässä blogissa aikaisemmin mediamaksusta, joka olisi piilotettu asumisvero ja tarkoitettu korvaamaan televisiomaksujärjestelmää. Mediamaksua markkinoitiin suurelle yleisölle pääasiassa periaatteella, että "se olisi halvempi kuin TV-maksu" ja tällä raha-argumentilla pyrittiin saamaan julkista hyväksyntää. Toisessa vaakakupissa painavat kuitenkin raskaina perusoikeuskysymykset ja asumisen kalleus muutenkin. Jos televisiomaksu on korvattava kaikkia koskevalla verolla, niin kysymykseen tulee parhaiten rahoitus valtion budjetista. Valtionverotus on nimittäin progressiivista ja ottaa huomioon tulotason.

Jotkut ovat esittäneet mediamaksun markkinointitapaa vastaan myös argumentin, että se tulisi todennäköisesti alkuvaiheen jälkeen nopeasti nousemaan ylikin aiemman TV-maksun. Tästä ei ole epäilystäkään, esimerkkinä tästä voisi ottaa sen, että TV-maksua halutaan nyt korottaa jopa 4%, ks.

http://www.iltalehti.fi/talous/2009090810211224_ta.shtml
(TV-maksuun esitetään neljän prosentin korotusta)

tiistai 1. syyskuuta 2009

Homoadoptiolaki ja adoptiotietojen salaaminen voimaan

Tässä blogissa aiemmin mainitut lapseksiottamista koskevat hallituksen esitykset HE 89/2008 ja HE 198/2008 ovat tulleet voimaan. Ensinmainitun lain nojalla adoptiolapset ovat menettäneet oikeuden saada väestötietojärjestelmästä tietoa adoptiostaan ja biologisista vanhemmistaan ennen 18 vuoden ikää, jälkimmäisenä mainittu on mahdollistanut vanhemman samaa sukupuolta olevan puolison adoptoida lapsi perheen sisäisesti. Näillä laeilla on yksittäisten haittojen lisäksi sellainen yhteisvaikutus, että naisparin perheeseen adoptoiduilla lapsilla ei ole mahdollisuutta tarkastaa laillisesti juridista syytä siihen, miksei virkatodistukseen ole kirjattu heille isää. Syitä tähän kun voivat olla:
  • Isyyttä ei ole koskaan vahvistettu siksi, että lapsi on saanut alkunsa hedelmöityshoidoista.
  • Isyyttä ei ole muuten vahvistettu.
  • Lapsen isä on luovuttanut lapsen adoptioon.
  • Lapsen isän oikeudet on mitätöity pakkoadoptiossa.

Lait rikkovat raskaasti niitä eettisiä periaatteita, joita kansaivälinen lasten oikeuksien sopimus takaa lapselle oikeuksina omaan perheeseensä ja sukuunsa.

maanantai 31. elokuuta 2009

Länsimetron rakentaminen alkaa vihdoin


Huolimatta länsimetrosta Espoon puolella tehdyistä valituksista, alkaa metron rakentaminen Helsingin puolella kuitenkin jo tänä syksynä. Länsimetroa koskevia sivuja osoitteessa

http://www.lansimetro.fi

päivitetään lisäksi töiden edetessä. Tähän mennessä on jo tehty sekä Helsingin että Espoon puolella aiheeseen liittyen, kallioperän koeporauksia ja luotauksia. Erityisesti meren alla kulkevien osuuksien rakentaminen vaatii huolellisuutta.

Se, että metrolinja rakennetaan ja avataan Helsingin puolella mahdollisesti aikataulussaan, merkitsee sitä, että Espoon puolella ei rakentamispäätöksissä voida enempää viivytellä. On todennäköistä, että hallinto-oikeudet käsittelevät metroa koskevat valitukset kiireellisinä. Valitusten läpimenomahdollisuuksia on pidettävä olemattomina, koska metro rakennetaan maan alle ja maan päälle rakennettavilla osilla on asianmukaiset kaavavaraukset.

perjantai 28. elokuuta 2009

Opintolainojen valtiontakausten suruton käyttö

Kauppalehti on hiljattain julkaissut artikkelin:

Opintolainan haitari venyy ja paukkuu

Artikkelista käy ilmi, että jotkut opintolainojen lainamarginaalipyynnöt ovat erittäin matalia, esimerkiksi Nordeassa vain 0.2%. Tällaiset marginaalit merkitsevät sitä, että lainanottajia halutaan kerätä agressiivisella kilpailulla ja matalakorkoista lainaa tyrkyttää mahdollisimman paljon opiskelijoille.

Tämän epäterveen kilpailun tekee mahdolliseksi se, että valtio ei ole opintolainojen täystakauspolitiikkaansa luodessaan huolehtinut riittävistä varotoimista ja lainojen myöntämisedellytysten tutkimisista ennen kuin opintolainaa saa myöntää. Valtio on siis ostanut riskin pankeilta pois ja näinollen opintolainaliiketoiminta on käynyt liian villiksi. Jos opintolainoja myönnetään ilman, että niitä kytketään opintojen etenemisen seurantaan ja työllistymismahdollisuuksien arviointiin eri aloilla, niin tästä voi olla odotettavissa veronmaksajille kallis pieti, kun akateemisen työttömyyden kasvaessa yhä useammat opintolainat jäävät hoitamatta. Maissa, joissa opintososiaaliset edut ovat hyvin lainapainotteisia ja lisäksi kalliit lukukausimaksut voimassa, s.o. erityisesti Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa, nämä seikat ovat nyttemmin muodostuneet yhä suuremmiksi ongelmiksi.

Koulutuspoliittisesti ja sosiaalipoliittisesti on järkevintä huolehtia opintojen maksuttomuuden säilymisestä ja opintotuen suoritepainotteisuudesta.

torstai 27. elokuuta 2009

Vaaralliset myrkkysienet


Onpa herkullinen kantarelli tässä kuvassa, nami nami ... Luepa kuitenkin hieman lisää.

Viime aikoina valtakuntamme päälehti julkaisi epäonnekkaan sienestämistä koskevan artikkelin, jonka vaikutusta vakaviin valkokärpässienen aiheuttamiin myrkytyksiin voi vain arvuutella. Jo kyseistä artikkelia ennen olin katsonut hieman otsa kurtussa sitä, että useammatkin lehdet olivat aivan liikaa mainostaneet sienestämistä edullisen ja herkullisen ruoan valmistuksen motiiveilla.

Hyvät sieniateriat toki ovat herkullisia, mutta sienestäminen ei kaikille sovi. Pelottavinta on se, että sienimetsällä ovat joskus erehtyneet kohtalokkaasti myös kokeneet sienestäjät, jotka ovat lähteneet kokeilemaan rajojaan ja poimivat metsästä sieniä, jotka tuntomerkeiltään ovat lähes samanlaisia kuin jotkut hyvin vaaralliset myrkkysienet.

Tunnetuin esimerkki lienee valkokärpässienen (amanita virosa) tai kavalakärpässienen (amanita phalloides) sekoittaminen (kuusen)herkkusieniin (agaricus essettei), mutta moni suomalainen ei tiedäkään, että myös niin turvallisena pidetyllä kantarellilla (cantharellus cibarius) on maailmalla eräs sitä ulkonäöltään muistuttava, mutta hengenvaarallisen myrkyllinen jäljittelijä, englanninkieliseltä nimeltään "Jack O Lantern mushroom" (omphalotus olearius). Jälkimmäinen on esitelty tämän blogikirjoituksen kuvassa.

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Arvonlisäverojen balettitanssi

Hallitus teki sitten varsin erikoisen tempauksen arvonlisäverokiistassa. Muutos sisältää kokonaisuudessaan seuraavat elementit:

  • ALV nyt: yleinen+ravintolat 22%, ruokakaupat 17%

  • ALV lokakuussa: yleinen+ravintolat 22%, ruokakaupat 12%, alkoholivero nousee

  • tammikuussa makeisvero palautuu

  • ALV heinäkuussa 2010: yleinen 23%, ruokakaupat+ravintolat 13%


Joillakin ei-syötävillä ja juotavilla tuotteilla on näistä alempi arvonlisäverokanta, joka korottuu prosenttiyksiköllä myös ensi vuoden heinäkuussa.

Tämä on monimutkainen kompromissi keskustan ja kokoomuksen vaatimusten välillä. Yleisen ALV:n nosto siellä on hyvä elementti, koska se hillitsee veropohjan kapenemista. Huonoa on se, että eri ALV-kantojen erot ovat suuria ja se, että tuleva 9 kk tulee olemaan ravintolanpitäjille tuskallisia 10% ALV-eron ruokakauppoihin verrattuna vaikutuksista.

On ilmeistä, että ensi vuoden budjettiriihessä ja viimeistään seuraavalla hallituskaudella näihin asioihin joudutaan suhtautumaan jo aivan erilaisella vakavuudella.

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Devalvaatio


Viime aikoina on ollut talouslehtien palstoilla jonkin verran keskustelua devalvaatiosta, eli valuutan ulkoisen arvon pudottamisesta muihin valuuttoihin nähden. Devalvaatio toteutetaan siten, että valuuttaa hallitseva keskuspankki vähentää valuuttavarantojaan. Tämän jälkeen keskuspankille jääneiden vieraiden valuuttojen hinta omassa valuutassa muodostuu korkeammaksi. Joissakin maissa tai maaryhmissä (kuten EU:ssa ja Yhdysvalloissa) devalvaatioon riittää keskuspankin päätös, useimmissa vaaditaan hallituksen päätöstä ja ääripäänä Virossa, vaaditaan parlamentin säätämää lakia. Jyrkemmät edellytykset devalvaatiolle on asetettu tyypillisesti maissa, joissa oman valuutan uskottavuutta on erityisesti haluttu suojella ja joissa devalvaatioon saatettaisiin muuten turvautua liian hätäisesti.

Devalvaatiolla haetaan etua omalle viennille talouden elvyttämiseksi, mutta sen vastapainona on kansalaisilla olevien vierasvaluuttamääräisten velkojen kasvu ja tosiasiallinen palkkojen alentuminen. Myös tuontitavaroiden hinnat nousevat. Tästä huolimatta devalvaatiokeskustelussa on kuitenkin pohdittu seuraavia pääkysymyksiä:
  • Pitäisikö Baltian maiden devalvoida valuuttansa?
  • Onko Suomelle haitallista, että se käyttää euroa eikä voi devalvoida valuuttaansa?

Katson, että vastaus molempiin ylläoleviin kysymyksiin on ei. Baltian maiden talousjärjestelmille on pidemmän päälle elintärkeää pysyä integroituna muihin euromaihin. Tämä tarkoittaa uskottavaa siirtymistä euroon ja oman talouden pitämistä kunnossa. Devalvaatio tarkoittaisi tässä tapauksessa samaa kuin luovutus. Kun Baltian mailla ei toisaalta ole vahvaa vientiteollisuuttakaan, niin devalvaatio näyttäytyisi kansalaisille puhtaasti omassa valuutassa olevien pääomien kollektivisointina. On myös pelättävissä että kaikkein rikkaimmat ovat jo nyt siirtäneet tai tulevat hyvissä ajoin siirtämään valtaosan omaisuuttaan kiinteään omaisuuteen, vierasvaluuttoihin ja muiden maiden joukkovelkakirjoihin. Devalvaation seurauksena voisivat Baltian maiden valuutat yksinkertaisesti menettää legitimiteettinsä ja kaupankäynti ja hinnoittelu siirtyä enemmän tai vähemmän harmaasti europohjaiseksi.

Vaikka Suomessa onkin tällä hetkellä enemmän vientiteollisuutta, niin nykyinen järjestelmä on merkittävästi avoimempi ja täysin erilainen kuin ennen EU:ta ollut. Jos Suomessa olisi markka edelleen, niin ylläolevan kappaleen tavoin, vähänkään enemmän omaisuutta omistavat pyrkisivät katsomaan, kuinka suuri omaisuudesta olisi riippuvaista markan ulkoisesta arvosta. Siksi toiseksi, kokemukset 90-luvun alun devalvaatiosta eivät ole yksinomaan myönteisiä. Devalvaatiopäätös tuolloin syöksi joitakin jo ennestään kuilun reunalla tasapainotelleita valuuttavelkaisia yksityisyrittäjiä konkurssiin. Ja tunnetusti Suomessa ylivelkaantumisen hintaa maksetaan pitkään. Pitkälle 2000-luvulle oli tapana, että "velkavankeus" kestää lopun ikää, nykyään se on rajoitettu 15 vuoteen, jona aikana velka on ulosottokelpoinen ja ylimääräiseen 4 vuoteen, jona aikana ei vielä saa luottokelpoisuuttaan takaisin, siis asiansa kunnolla (ilman törkeää rikosta) munaavan "tuomion" pituus on 19 vuotta.

lauantai 22. elokuuta 2009

Luterilainen kirkko ELCA suosii homoseksuaalisuutta

Yhdysvaltain vaikutusvaltaisin evankelisluterilainen kirkkokunta ELCA on ilmeisesti päättänyt tuhota itsensä. Toisin, kuin sen suomalaisilla tai ruotsalaisilla sisarkirkkokunnillaan, sillä ei ole valtionkirkkoasemaa, vaan se on pelkästään jäsenrahoituksen varassa oleva vapaakirkko. Kaikesta tästä huolimatta se on päättänyt hyväksyä avoimesti homoseksuaalisten pastorien toimimisen virassa, mukaanlukien sen, että heillä saisi olla sukupuolisuhde samaa sukupuolta olevan kanssa. On ennustettavissa, että heidän edessään on erittäin kivinen tie.

PS. Täydennän tätä vielä hieman Suomen tilanteella. Turun piispa Kari Mäkinen on vastikään pidetyillä Kirkkopäivillä Jyväskylässä käyttänyt hyväkseen 90-luvun lopulta asti Suomessa lailliseksi säädettyä mahdollisuutta julkisesti kehottaa muita ihmisiä homoseksuaalisuuteen. Hän nimittäin totesi, että "Meidän täytyy löytää keino, jolla kirkko voi osoittaa tukea ja rohkaisua samaa sukupuolta olevien parisuhteelle". Voisiko tuon sen selvemmin sanoa. Yhä useammalle tulee houkutus erota kirkosta.

perjantai 21. elokuuta 2009

Hallitusta kiinnostavat rahoittajiensa edut kansantalouden vahingoista välittämättä

Vaalirahakohua pohditaan edelleen, jonkin aikaa sitten eräs moraalia todellakin liian pitkälle venyttänyt liikemies laitettiin telkien taakse odottamaan oikeudenkäyntiä. Tällä hetkellä voidaan pitää kauhistuttavana sitä, kuinka suuri valta vaalirahoittajille on muodostunut sen perusteella, että menestyneet puolueet edelleenkin kunnioittavat rahalähteitään enemmän kuin äänestäjiä.

Tällä hetkellä budjetin muodostaminen näyttää siltä, että kompromisseja haetaan väärältä suunnalta, molemmat suuret hallituspuolueet yrittävät kynsin hampain saada omia veronkevennysideoitaan läpi ja valtiontaloudelle on katastrofi, jos kompromissi pitää sisällään sen, että ne kaikki veronalennukset toteutettaisiin ja velanottoa edelleen lisättäisiin.

Olen myös kirjoittanut tässä blogissa aiemmin yliopistouudistuksen riskeistä. Jotkut näistä riskeistä voivat realisoitua hyvinkin pian. Oireellista on se, että ei niin Aalto-yliopistossa kuin Tampereen teknillisessä yliopistossakaan uskallettu oikeasti avata aiempaa hallituksenvalintapäätöstä, vaan valittiin valtaan samat näiden yliopistojen täysin ulkopuoliset hallitukset! Toiseksi Aalto-yliopiston, jota on aikaisemmin hehkutettu huippuyliopistona ja juuri sellaisena yliopistona, jonka olisi kaikkien helpoin kerätä uuden järjestelmän mukaista rahoitusta, vastavalittu rehtori Tuula Teeri on jo nyt joutunut varoittamaan yritysrahojen keruun hankaluuksista.

Viimeistään seuraava hallituskausi saattaa tuoda mukanaan ennennäkemättömiä hankaluuksia ja heikennyksiä suomalaiseen sosiaaliturvaan ja opiskelijan asemaan.

tiistai 18. elokuuta 2009

Vaikeasti pureskeltavia urheilusuorituksia

Viime aikoina lehdet ja verkkosivut ovat täyttyneet "sensaatiomaisista" urheilu-uutisista. On esimerkiksi tehty eräs maailmanennätys ja nyt viimeisimpänä eräs nimekäs urheilija on epäonnistunut urheilusuorituksessaan suorastaan "käsittämättömällä" tavalla. Mielestäni kuvio on kuin suoraan Lahden MM-kilpailuista, tuolloinkin hehkutettiin voittoja aiheettomasti ja sen jälkeen ja siinä sivussa tapahtui kummallisia flunssaan sairastumisia ja suksisauvan katkeamisia. On nimittäin niin, että urheilijan takana ovat aina valmentajat ja urheilulääkärit. Jos heidän kauttaan kulkee sisäpiiritietoa, että tietyt "valmistautumis- ja virkistysmenetelmät" ovat erityisessä syynissä, niin silloin urheilijan on keksittävä ainakin viime hetken keino välttyä palkintopallisijoitukselta.

Toivon, että nykyisissä tapauksissa testattaisiin sekä palkintopallisijoituksen saaneet, että sellaiset, jotka ovat aiemmin tehneet hyviä tuloksia, mutta epäonnistuneet jollakin yllättävällä tavalla.

maanantai 3. elokuuta 2009

Kalliomäen idea SDP:n "yksinvallasta"

Suomessa on nyt ja todennäköisesti pitkään jatkossakin "kaksi kolmesta"-hallituksenmuodostamisperiaate, jossa kaksi suurinta puoluetta muodostaa hallituksen RKP:n ja tilanteesta riippuen korkeintaan kahden muun apupuolueen kanssa. Se kolmas iso puolue, joka kulloinkin joutuu oppositioon, joutuu aina jossakin vaiheessa vaalikautta "räksyttämään" tai tekemään teatraalisia ulostuloja. Viime vaalikaudella tällaista nähtiin Kokoomukselta, nyt SDP:n Antti Kalliomäeltä, joka on esittänyt, että SDP tähtäisi muodostamaan jatkossa hallituksen ilman Kokoomusta tai Keskustaa. Tällaiseen oikeuttavista vaalituloksista ollaan niin kaukana, että Kalliomäki tuskin uskoo puheisiinsa itsekään. Idea lienee niin "proosallinen", että tarkoituksena on räväkkyydellä saada aikaan vaaleja varten noste edes toiselle sijalle ja muodostaa loppujen lopuksi sulassa sovussa punamulta- tai sinipunahallitus.

lauantai 1. elokuuta 2009

Elintarvikeveron alennuksen peruuttaminen voi olla taloudellisesti perusteltua

Elintarvikkeiden arvonlisäveron alennussuunnitelma on muodostumassa aiemmin kuviteltuakin ongelmallisemmaksi. Alunperin oli tarkoitus, että ravintolaruoan verotus olisi laitettu täysin samalle viivalle vähittäismyynnin arvonlisäverotuksen kanssa, jolloin olisi päästy myös eroon eräistä monimutkaisista kytköksistä lounasseteleihin (nykytilanteessa lounassetelillä voi ostaa kaupasta ruokaa erittäin monimutkaisin ehdoin, jotka on rajattu tietyllä tavalla palvelutiskeihin ja sisältävät poikkeuksia esimerkiksi tuoremehujen osalta).



Nyt kuitenkin on havaittu, että ravintoloiden arvonlisäveron pudottaminen kauttaaltaan 22%:sta 12%:iin tulisi valtiolle liian kalliiksi. Tämä on tottakai oikea havainto näin taantuma-aikana. Tämä ei kuitenkaan saisi johtaa erikoiseen jaotteluun, jossa ravintolat voisivat myydä ruokaa erilaisiin arvonlisäverokantoihin riippuen siitä, ottaako asiakas ruoan mukaansa, vai syökö sen rauhallisesti nauttien ravintolan sisällä. Tällainen voi johtaa kummallisiin verokeinotteluihin, ravintolatilojen jaotteluihin, ravintola-alan työmarkkinahäiriöihin ja ravintoloiden palvelutason huonontumiseen.

Mielestäni elintarvikeveron harmonisointi on OK, mutta ei sellaiselle tasolle, että siitä aiheutuisi valtiolle perustelemattomia menoja. Eräs ratkaisu on perua ruoan arvonlisäveron alennus 17%:sta 12%:iin ja laittaa yleiseksi arvonlisäveroksi sekä ravintola- että vähittäismyyntiruoalle vaikkapa 18%.

Venäjän ja Georgian tilanne taas kärjistymässä?

Verkkouutiset julkaisi hetki sitten seuraavan artikkelin:
Venäjä varoitti Georgiaa olevansa valmis voimankäyttöön
Tällainen on sikäli huolestuttavaa, että Venäjän syytöksissä esiintyy samantapainen äänenpaino kuin Suomen talvisotaa edeltäneiden Mainilan laukausten tapauksessa ja Viron miehitystä edeltäneessä sukellusvene Orzelin pakenemisen tapauksessa. On pelättävissä, että Venäjä etsii provokaatioiden avulla itselleen tekosyytä miehittää loputkin Georgian alueesta ja liittää itseensä. Abhasia ja etelä-Ossetiahan venäläisillä on jo hallussaan. Pidän epätodennäköisenä, että nykytilanteessa Georgialla olisi mitään syytä tai Georgia uskaltaisi pommittaa miehityksen alla olevaa etelä-Ossetian maakuntaansa.

torstai 30. heinäkuuta 2009

Eutanasiakäytännöissä on teloituskäytännöiksi muuttumisen vaara


Viime päivinä on Suomessa käyty yhä enemmän eutanasiaa eli armokuolemaa koskevaa keskustelua. Keskustelijoiden enemmistö näyttää olevan sitä mieltä, että Suomen tulisi Hollannin, Belgian ja Sveitsin tavoin tarjota parantumattomasti sairaille mahdollisuutta kuolinapuun, eli siihen, että he ilmaisisivat oman vakaan tahtonsa ja lääkäri myrkyttäisi heidät hengiltä samalla kolmiosaisella ruiskumenetelmällä kuin Yhdysvalloissa kuolemaantuomitut teloitetaan. Ideassa on omat puolensa, mutta myös pahat vikansa, eivätkä eutanasian kaikki ongelmat suinkaan liity juutalais-kristillisestä perinteestä ja Hippokrateen valasta lähteviin kieltoihin tappaa (syytön) ihminen.

Eutanasian toinen ongelma on se, että monissa maissa, joissa sitä on käytetty aikaisemmin ja joissa sitä käytetään nyt, sen käyttö tuppaa laajentumaan tilanteisiin, joita nykyään ilman muuta voitaisiin pitää henkirikoksina. Vanhukset tai kehitysvammaiset saatettaisiin tappaa siksi, että vaakakupissa painaisi sukulaisille tai yhteiskunnalle tulleen hoitotaakan ennenaikainen keventäminen tai silkka raha. Hollannissa itse asiassa on ollut jo pitkään käytäntönä vanhempien mahdollisuus päättää kehitysvammaisen lapsensa murhaamisesta "hyvän terveydenhuollon nimissä".

Kannatan ennemminkin sitä, että lääketiede keskittyy jatkossakin sairauksien ja vammojen hoitoon. Jos parantuminen näyttää ilmeisen mahdottomalta tai epätodennäköiseltä ja potilas itse ei halua aktiivista hoitoa jatkettavan, on tällöin kuitenkin tarjottava mahdollisuus tehokkaaseen kivunlievitykseen, oireenmukaisiin hoitoihin ja arvokkaaseen ja rauhalliseen ympäristöön. Tapauksissa, joissa on mitään toivoa jäljellä ja potilas ei itse ole varta vasten jatkohoidosta kieltäytynyt, tulee lääkärien työskennellä aktiivisesti hengenvaaran poissulkemiseksi ja potilaan terveyden kohentamiseksi.