Adoptiovanhempien vanhempainrahan ongelmat

Helsingin Sanomissa oli taannoin mielipidekirjoitus, jossa kansainvälisesti Bangladeshista Suomeen adoptoitu nainen erään muun kirjoittajan ohella kannatti adoptioperheille kaikissa tapauksissa yhtä suuria vanhempainrahoja kuin biologisille perheille. Vaatimus on ollut pitkään myös mm. Adoptioperheet r.y:n listoilla.

Asiassa olisi kuitenkin noudatettava harkinnanvaraisuutta.

Ensimmäisenä mieleen tuleva syy, miksi eduskunta ei säädä tällaisista lisävanhempainrahoista automaattisesti, on budjetti. Jokainen pienikin menonlisäys budjetissa on perusteltava ja sellainen on mahdollisesti pois joltakin tärkeämmältä momentilta.

Toinen syy, jota aika harvat tulevat ajatelleeksi, on tärkeämpi: perhe-etiikka. Adoptiolapsesta maksettava vanhempainraha on kaksiteräinen miekka, koska joissakin tapauksissa tällaista rahaa tulisi maksetuksi lapsesta, jonka biologiset vanhemmat ovat jo osin tai kokonaan saaneet samasta lapsesta vanhempainetuuksia. Tällöin voisi joidenkin noin 6kk-3v ikäisten lasten kohdalla syntyä absurdeja tilanteita, joissa sosiaalitoimisto voisi kehottaa taloudellisten hankaluuksien vuoksi luokseen kääntyneitä biologisia vanhempia luovuttamaan lapsensa adoptioon "koska lapsesta voitaisiin tällöin tarjota uudet vanhempainetuisuudet". Jos lapsi saa ylimääräisen rahallisen välinearvon siitä, että hänet annettaisiin adoptioon, ennemmin kuin että hänelle taattaisiin paremmin oikeus omiin vanhempiinsa, voi joissakin tapauksissa seurata turhia perheiden hajottamisia.

Kestävin ratkaisu olisi rajata adoptiovanhempain vanhempainetuudet kansainväliseen adoptioon, jos siihenkään ja huolehtia kotimaisia adoptioita harkitessa, että adoptiovanhempain saamat vanhempainetuudet eivät koskaan voi ylittää niitä sosiaalietuuksia, joihin biologinen vanhempi tai biologiset vanhemmat olisivat kyseisessä tilanteessa oikeutettuja, mikäli eivät luovuttaisi lastaan adoptioon.