Ammattiyhdistysliikkeen puoluetuki

Taannoin kristillisdemokraatit esittivät omassa epäluottamusesityksessään hallitukselle samalla toimenpidettä, jolla vaalirahoituksesta kiellettäisiin ammattiyhdistysliikkeen antama puoluetuki. Ajatus näytti ensialkuunsa minusta häkellyttävältä, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on vankka pohjansa.

On lähdettävä ensinnäkin liikkeelle siitä, mikä on ammattiyhdistysliike. Ammattiyhdistysliikkeen tarkoituksena on huolehtia työsopimusten (ei johtajasopimusten) alaisten työntekijöiden eduista työpaikalla. Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi ammattiyhdistysliikkeellä on edustajansa työehtosopimusneuvotteluissa vuosittain, yhteistoimintaneuvotteluissa tarpeen vaatiessa ja työpaikoilla luottamusmiehet, joiden tehtävänä on valvoa työilmapiiriä ruohonjuuritasolla. Näiden etujen saavuttamiseksi työntekijät, ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluessaan, maksavat jäsenmaksua. Jäsenmaksuun sisältyy tyypillisesti myös tietty työttömyysvakuutusmaksu, joka takaa työttömäksi jääneelle useimmissa tapauksissa määräaikaisen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan, joka on peruspäivärahaa korkeampi etuisuus.

Mihin tässä kuviossa sitten kuuluu se, että ammattiyhdistysliike antaisi rahaa poliittisille puolueille? Se ei selvästikään kuulu perustehtäviin. Ammattiyhdistysliikkeen poliittisille puolueille antama tuki perustuu implisiittiseen oletukseen, jonka mukaan jotkut puolueet olisivat valtionhallinnossa ystävällisempiä kyseiselle ammattiyhdistysliikkeelle kuin jotkut toiset. Tähän sisältyy lisäksi olettama, ettei edellisessä kappaleessa esitetty ammattiyhdistysliikkeen normaali työolosuhteiden valvonta riittäisi, vaan lisäavuksi tarvittaisiin valtionhallinnon voiteleminen ja muokkaaminen omiin tarkoituksiin.

Joko siis

(a) lähtökohta puolueiden preferenssijärjestyksestä AY-liikkeen kannalta on väärä, jolloin AY-liikkeen ei tarvitsisi tarjota vaalirahoitusta.

(b) AY-liikkeen kohdennettu vaalirahoitus olisi välttämätön, jotta lainsäädäntö ei veisi mattoa työntekijäoikeuksien alta. Tässä tapauksessa kyseisen valtion demokratian ja ihmisoikeuksien taso olisi muutenkin järjettömän huonolla tolalla ja rahan syytäminen kyseenalaisiin tarkoituksiin vain vahvistaisi epäasiallisia lahjontakäytäntöjä.

Lisäseikkana on huomioitava se, että yksittäisten ammattiyhdistysliikkeiden jäsenistöjen puoluekannat vaihtelevat. Toivon erityisesti ja omakohtaisesti, että Tekniikan Akateemisten Liitolle säännöllisesti maksamani jäsenmaksut päätyisivät ammattiyhdistysliikkeen oikeiden tehtävien hoitamiseen, eivätkä puoluerahoitukseen.