Nykyinen nollakasvu on keinotekoinen luomus

Viime aikoina ovat yleistyneet uutiset taantuman taittumisesta ja uuden nousukauden alkamisesta. Tätä on perusteltu mm. kulutuksen kasvulla ja asuntokaupan piristymisellä. Ennen kuin laman päättymisestä liikaa iloitaan, tulee ottaa huomioon seuraavaa.

Tämänhetkinen taloustilanteen elpyminen Suomessa ei ole perustunut liike-elämän ansioihin ja toimivaan markkinointiin, kuten monet haluaisivat uskoa. Sen sijaan erotuksena muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen on (räikeästi) se, ettei valtionvelkaa ole lyhennetty, vaan sitä on alettu ottaa lisää elvytystoimiin. Vielä suurempi muutos on tapahtunut EKP:n keskuspankkikorossa, joka on alennettu 1%:iin entiseltä moninkertaisesti korkeammalta tasoltaan. Tämä merkitsee sitä, että elämme taloustilanteessa, jossa nollakasvua pönkitetään sillä, että valtio ja EKP ovat voimakkaasti tukemassa taloutta investoinnilla ja halvoilla lainoilla.

Se, mikä tässä tilanteessa on vikana on se, että edellämainittu tila ei ole stabiili, vaan vaatii joko vapaaehtoisen tai pakollisen vetäytymisen elvytyksestä säästämiseen. Suomen valtion osalta kaikki tietänevät, mitä se merkitsee. EKP:n osalta tilanne on se, että matala korko ja keskuspankin runsas antolainaus rasittavat sitä ja koko Euroopan Unionin taloutta. Suurena vaarana on euron arvon aleneminen ja inflaatiopaineiden lisääntyminen. Jos inflaatio euroalueella alkaa kiihtyä rajusti, niin silloin EKP:n on pakko alkaa nostaa korkoa pikaisestikin. Kysymys kuuluu, mitä liike-elämä silloin tekee ja mitä se merkitsee kulutukselle.

Eräänä keskeisenä varotoimenpiteenä pidän sitä, että asuntolainojen markkinointia on tarkkailtava erityisen huolellisesti. Asuntolainan ottajilta on edellytettävä sitä, että nämä kykenisivät odotettavissa olevalla tulotasollaan maksamaan asuntolainansa pois korkoineen korkeintaan 25 vuodessa vaikka korkotaso olisi 5-6%. Takaisinmaksuaikataulujen suhteuttaminen nykytilanteen mataliin korkoihin, jossa on väliaikaisuuden ja epävarmuuden tunnetta, olisi vakava virhe.