Joulurauha on rikkoutunut Israelissa

Joulurauha on ikävännäköisellä tavalla rikkoutunut Israelin ja Gazan kaistan välisellä rajalla kun Israel on tehnyt ilmaiskuja Gazan kaistalle rakennuksiin, joiden katsoo olevan siellä valtaapitävän Hamas-järjestön käytössä. Siviiliuhreiltakaan ei ole vältytty. Lisäksi Israel valmistelee maahyökkäystä.

Nämä Israelin toimet ovat saaneet useilla keskustelupalstoilla osakseen kovan tuomion. Yleisin Israelin nykyisten toimien puolustelijoiden argumentti on se, että palestiinalaisalueilta jatkuvasti ammuttaisiin raketteja Israelin puolelle (eli Hamas olisi ollut hyökkäyksen aloittaja), mutta en ole ainakaan aiemmasta uutisoinnista tällaista kuullut. Kansainvälisoikeudellisesti päältäpäin katsoen Israelin asema tässä kysymyksessä on vaikean näköinen.

Eräs asia on ilmeinen, Israel ei nykytilanteessa "huvikseen" lähtisi tuollaisille sotaretkille pinta-alaltaan pienen suomalaisen kunnan kokoista ranta-aluetta vastaan, etenkään kun sotatoimet lietsovat aina vihaa ja lisäävät kostotoimien riskiä. Asiasta joutuvat kärsimään niin israelilaiset siviilit kuin alueelle mahdollisesti matkaavat turistitkin. Pidän itse kaikkein todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että Israel olisi vakoojiensa tai sotilastiedustelujensa avulla saanut vihiä jostakin isosta määrästä Gazan kaistalle kuljetettuja aseita ja tähän liittyvistä hyökkäysvalmisteluista. Tällainen ei päädy kansainväliseen julkisuuteen ainakaan heti. Tämän kautta Israelin johto on joutunut tekemään katkeran riskialttiin päätöksen iskeä ennaltaehkäisevästi, kuitenkin ilmeisesti informoiden asiasta salaa Yhdysvaltoja etukäteen.

Riemullista joulujuhlaa

Päivät ovat ehtineet pidentyä jo kahden päivän ajan, mutta ennen kuin syksy lopullisesti vaihtuu kevääseen, juhlitaan Kristuksen syntymäjuhlaa. Useimmilla ihmisillä joulu fokusoituu paljolti kaupallisuuteen, runsaisiin lahjoihin ja isoihin aterioihin. Tästä huolimatta tulisi kuitenkin muistaa joulujuhlan kristillisten perinteiden mukainen tarkoitus ja merkitys. Beetlehemin seimi ei sijainnut missään kuninkaallisessa hovissa, vaan alkeellisessa tallissa. Silkkilakanoiden sijasta lapsi jouduttiin kapaloimaan heinien keskelle. Jeesuksen Kristuksen tulevat opetuksetkaan varttuneemmalla iällä eivät suinkaan kehottaneet ihmisiä elämään maan päällä rikkaasti ja yltäkylläisesti, vain omaan napaan tuijottaen, vaan päinvastoin varoitti, että niin voi huomaamattaan hukata jopa iankaikkisen elämän toivon.

Riemullista joulujuhlaa ja toivottavasti myös heikommassa asemassa olevien lähimmäistemme muistamista ja auttamista!

Sofi Oksasen passi ja viisumi

Kirjailija Sofi Oksanen, joka on osin myös virolaista syntyperää ja kirjoittanut uutuuskirjan "Puhdistus", on kokenut jo aiemmin vaikeuksia tänä vuonna Venäjän matkojensa suunnittelussa. Syynä pidetään yleisesti sitä, että hän on kirjoituksissaan ja puheissaan kritisoinut Viron ja Venäjän huonoja välejä ja toisin kuin esimerkiksi "Pronssisoturin" kirjoittanut tohtori Johan Bäckman, Oksanen katsoo selkeästi Venäjän olevan näihin kireisiin väleihin syypää vanhana miehittäjävaltana.

On omituista, miten Oksasen Venäjälle matkustamisen hankaluudet eivät ole tulleet ilmi venäläisistä viranomaistahoista (jolle Suomi ei voisi mitään), vaan sekä nyt että aiemmin Oksasta estelemässä on Suomen viranomaisia, joko tahallaan tai tahattomasti. Aiemmin tänä vuonna Oksasen osallistuminen Pietarissa olleeseen runotilaisuuteen kariutui Suomen Pietarin-pääkonsulin estelyyn, nyt taas Suomen postilaitos eli Itella on hukannut Oksasen passin sen jälkeen kun postin sisäisen kontrollin perusteella siihen olisi jo myönnetty Venäjän viisumi.

Jos kysymyksessä on se, että Oksasen matkustamiseen Venäjälle liittyisi esimerkiksi hänen persoonansa vuoksi erityinen häneen itseensä kohdistuva vaara, ei sekään oikeuttaisi matkanteon tahalliseen haittaamiseen. Tällöin oikea menettelytapa on se, että viranomaiset antavat matkustusvaroituksen kautta ymmärtää, että Venäjälle voi asianmukaisilla papereilla mennä, mutta että asiaan liittyy erityisiä riskejä.

Alaikäisten elinkautistuomioista EU:ssa

Tavanomainen "pikku-uutinen" Isosta-Britanniasta. 11-vuotiaan pojan ampunut 18-vuotias Sean Mercer on tuomittu Liverpoolin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeusrangaistukseen, josta on kärsittävä vankilassa vähintään 22 vuotta ennenkuin voi päästä ehdonalaiseen vapauteen. Tottakai Suomessakin 18-vuotias saisi elinkautisen tuollaisesta helpostikin, mutta tässä asiassa häiritsee se, että Mercer ei ollut tekohetkellä täysi-ikäinen vaan ainoastaan 16-vuotias!

Kaikki Euroopan Unionin maat ovat allekirjoittaneet lapsen oikeuksien sopimuksen, joka kieltää ainakin elinkautisten tuomioiden ilman ehdonalaisen mahdollisuutta langettamisen alaikäisille. Käytännössä ongelmaksi voi muodostua se, että ehdonalaismenettelyihin vaikuttaisi kuitenkin liiaksi myös lehtijulkisuus ja politiikka, joka voi käytännössä aiheuttaa elinkautisen tuomion venyvän sellaiseksi kirjaimellisesti myös näissäkin tapauksissa.

Euroopan Unionin jäsenmaiden tulisi huolehtia siitä, että alaikäisiä rikoksentekijöitä ei missään olosuhteissa tulisi tuomita "kuten aikuisia", vaan iän ja kypsymättömyyden on oltava lieventävä asianhaara. Alaikäisille rikoksentekijöille tuomittavien seuraamusten tulee aina olla määräaikaisia ja rikoksen luonteeseen ja tekijän yhteiskuntaan sopeuttamistavoitteisiin nähden kohtuullisia. Tällä hetkellä käsittääkseni vain Iso-Britannia ja Ranska eivät noudata tätä periaatetta EU:n sisällä, muissa EU-maissa alaikäisten elinkautistuomiot ovat kiellettyjä ja niiden sijasta tuomitaan noin 10-15 vuoden vapausrangaistuksia.

Liian tiukka alkoholipolitiikka luo harmaat markkinat

Seuraavanlainen pikkuartikkeli julkaistiin Iltalehdessä:

Lasten juopottelu lisääntynyt Ruotsissa
14.12.2008 18:55

Ruotsissa alle 14-vuotiaiden lasten ja nuorten juopottelu on lisääntynyt hurjasti, kertoo uutistoimisto TT.

Ruotsin sosiaalihallituksen mukaan sairaaloiden suljetuille osastoille otettiin viime vuonna 507 alle 14-vuotiasta alkoholin ongelmakäyttäjää. Lisäystä edelliseen vuoteen oli 15 prosenttia.

Tukholmalaisessa Marian alkoholiklinikan nuoriso-osastolla on lokakuun loppuun mennessä ollut avohoidossa 1 583 alle 19-vuotiasta lasta ja nuorta. Potilaiden määrän arvioidaan nousevan vuoden loppuun mennessä 1 900:aan, mikä olisi 7 prosenttia enemmän kuin viime vuonna.

- Varsinaisten ongelmajuojien joukko on entistä pienempi, mutta se juo enemmän kuin ennen, sanoi dosentti Sven Andreasson Ruotsin kansanterveysinstituutista uutistoimisto TT:lle.

Aiemmin tehdyn tutkimuksen mukaan 400 000 ruotsalaislasta elää perheissä, joissa yksi tai kaksi aikuista juo niin paljon, että siitä on haittaa lapsille ja heille itselleen.

STT-TT

Tällaiset tulokset ovat tavallaan käänteisiä sille, mihin Ruotsin alkoholipolitiikka pyrkii, koska länsinaapurimme alkoholiverotuksen taso ja muukin alkoholin kauppapolitiikka on EU:n kireintä. Yli 3.5%-juomien myynti on sallittua ainoastaan Systembolageteissa ja niissä on 20 vuoden ikäraja. Systembolagetien aukioloajat etenkin viikonloppuna ovat suppeat ja joillakin alueilla myymäläverkosto on harva.

Vika lieneekin siinä, että alkoholin välityskanavat on Ruotsissa päästetty pitkälti harmaan talouden puolelle. Alkoholia tuodaan maahan runsaasti muista EU-maista muutenkin kuin omaan käyttöön ja laitonta välitystä tapahtuu niin verkostojen kuin suoramyynninkin perusteella. Salakuljettajille olennaista ei ole myöskään se, että kaupassa noudatettaisiin minkäänlaista ikäraja- tai järjestyskontrollia, vaan tärkeintä on tietysti päästä tuotteista mahdollisimman pian eroon, kun joku vain antaa rahat käteen. Tämä selittänee myös asian leviämistä alaikäisten käsiin.

Mielestäni paras ratkaisu asiaan on kaksijakoinen, josta länsinaapurissa virallisesti hyväksytään vain toinen osa, lisäkiellot, rajoitukset, rangaistukset ja valvonta. Tämä virallisen hyväksynnän saava osa merkitsee sitä, että yhteiskunta puuttuu salakauppaan, salakuljetukseen ja vanhemmat enemmän nuortensa hyvinvointiin ja tekemisiin. Toiselta puolelta vaadittaisiin kuitenkin sitä, että alkoholin saatavuuden laillisten kanavien tulisi aikuisille, yli 18-vuotiaille, olla kohtullisen helposti käytettävissä. Eli niin, ettei ihmisiä pelotella pois laillisista alkoholikaupoista huonon saavutettavuuden tai tähtitieteellisten hintojen keinoin. Tällöin aikuiset saadaan pohtimaan enemmän turvallisuus- ja legitimiteettikysymyksiä ja hankkiessaan juomansa laillisin keinoin, harmaan myynnin markkinaosuus vähenee. Samalla ne harvat, jotka sellaista edelleen jatkavat, joutuisivat helpommin vastaamaan etenkin väkevien juomien alaikäiselle välityksestä kalliisti.

Talouskriisi on osittain varkaiden ja kavaltajien aikaansaannosta

Joissakin aiemmissa teksteissäni (muuallekin kuin) tähän blogiin, olen kiinnittänyt huomiota mahdollisuuteen, että suuri osa nykyisissä pankkikriiseissä haaskatuista rahoista eivät olisi ns. "kadonneet viattomalla tavalla", vaan joutuneet suoraan erilaisilla epärehellisillä keinoilla "puhalletuksi" vääriin taskuihin. Eräs perinteinen menetelmä tällaisten toteuttamiseksi ovat suuryritysten sisäpiirikaupat, joissa suuria määriä osakkeita tai joukkovelkakirjoja myydään niin, että myyjä sisäpiiritiedon kautta tietää todellisen arvon olevan huomattavasti kauppahinnaksi sovittua pienempi.

Yhdysvaltain pankkikriisin peruselementtinä on aikaisemmin pidetty subprime-asuntoluototusta, mutta siitä ei saa repiä syntipukkia kaikkiin pankkisektorin hankaluuksiin. Subprime-asuntoluototuksessa (joka on eräänlaista sosiaalista luottoa), tosiasiassa hävitään vain siihen kohdistuneiden asuntojen käyvän vuokran osa muutamalta vuodelta, sikäli kun suurin osa kyseisistä asunnoista kuitenkin tulee lunastetuksi takaisin velkakirjojen omistajille. Todellisuudessa rahaa lienee hävinnyt enemmän välistä siinä kaupanteon vaiheessa kun velkakirjoja on paketoitu johdannaisiksi ja näitä myyty.

Tänään/eilen julkaistiin Taloussanomissa seuraavanlainen uutinen:

Nasdaqin entistä pomoa epäillään petoksesta

New Yorkin teknologiapörssin Nasdaqin hallituksen entinen puheenjohtaja Bernard Madoff on pidätetty epäiltynä 50 miljardin dollarin suuruisesta petoksesta.

Taloussanomat
12.12.2008 18:47

Epärehellisen liiketoiminnan näyttämönä oli Madoffin yritys, joka oli erikoistunut arvopaperikauppaan, markkinatakaukseen ja varakkaiden asiakkaiden neuvontaan. Yritystietojen mukaan yhtiön asiakkaina oli pääasiassa hedge-rahastoja sekä pankkeja ja varakkaita yksityishenkilöitä.

FBI:n kanteen mukaan Madoff on kuulusteluissa kertonut pyörittäneensä näennäistä sijoitustoimintaa. Viime viikolla hän oli myöntänyt myös henkilökunnalleen, että asiakkaiden neuvontatoiminta oli ollut ”petos” ja ”kaikki oli vain yhtä suurta valhetta”.

Madoff toimi Nasdaqin hallituksen puheenjohtajana vuosina 1990, 1991 ja 1993.

En voi olla tässä vaiheessa varma, pitävätkö syytteet paikkansa, mutta jos pitävät, niin ne kuvastavat hyvin niitä laittomia mahdollisuuksia, joita erilaisilla avainhenkilöillä on tai on ollut. Kavalluksen kohteena olevat summat voivat olla hyvinkin jopa teollisuusmaiden budjettien tasolla!

Erikoinen ministerinvaihdos

Tänään on otsikoitu siitä, että Kokoomus vaihtaa opetusministerin. Sari Sarkomaa, joka on hoitanut näitä tehtäviä ansiokkaasti ja terävän määrätietoisesti, joutuu väistymään ja tilalle tulee samasta puolueesta ensikertalainen kansanedustaja, Henna Virkkunen. Virallisesti on lehdissä selitetty syyksi, että Sarkomaa haluaisi keskittyä perheasioihin, mutta jos sillä rintamalla ei mitään aivan järisyttävää ole tapahtunut tai tapahtumassa, niin harvemmin silloin pitää arvokasta ja hyvin hoidettua ministerinsalkkua heittää nurkkaan.

Eräs keskustelupalstoilla esitetty "salaliittoteoria" liittyy siihen, että tulevat vuodet toisivat niin paljon ja sellaisen luontoisia muutoksia yliopistorintamalla, ettei Sarkomaa olisi ollut valmis uudistuksia hyväksymään ja kieltäytynyt olemasta esimerkiksi sisällöltään kyseenalaista yliopistolakia esittelemässä. Tällä hetkellä hallituksen ja opetusministeriön sisällä tietenkin vaietaan kuin muuri siitä, mitä tuleman pitää ja miten esimerkiksi opiskelijoiden taloudellinen ja opintososiaalinen asema tulee kehittymään.

Potentiaalisia nurkan takana vaanivia opiskelijan asemaa huonontavia seikkoja olisivat esimerkiksi lukukausimaksut, opintorahan lakkauttaminen ja opintotuen muuttaminen pelkäksi lainaksi tai tiukemmat opiskeluaikoja koskevat rajoitusmääräykset. Uudistuksiin saattaa liittyä pehmusteina esimerkiksi opintoseteli- tai stipendijärjestelmiä, mutta sellaiset ovat melko lailla tyhjän kanssa ja todella helppoja leikkauskohteita siihen verrattuna, että esimerkiksi maksuttomuuden periaate ensin isossa ja paljon periaatteellisluontoisemmassa uudistuksessa lakkautettaisiin.

Itsenäinen Suomi - 91 vuotta

Onneksi olkoon itsenäiselle Suomelle sen 91-vuotispäivänä. Itsenäisyys ei suinkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan sen edestä on jouduttu 1939-1944 verisesti taistelemaan. Useat itä-Euroopan maat ovat edelleen näkyvänä esimerkkinä siitä, mitä maiden yhteiskunnalliselle kehitykselle saattaa merkitä itsenäisyystaipaleen katkeaminen ja joutuminen vieraan ikeen alle 50 vuodeksi. Vain hyvä onni ja oikea historian merkkien tulkinta yleensäottaen on pelastanut esimerkiksi Viron, Puolan tai Unkarin itsemääräämisoikeuden 1990-luvun alussa takaisin.

Ulkopoliittisen kehityksen merkkejä on jatkossakin osattava tulkita oikein ja syvänkin rauhantilan aikana on aina varauduttava mahdolliseen tilanteen muuttumiseen ja kriisiytymiseen. Tästä syystä Suomen tulee jatkossakin säilyttää yleinen asevelvollisuus maanpuolustuksen peruskivenä ja valaa tälle perustalle lisää vakauttavia suojarakenteita liittymällä NATO:on, vahvistamalla integroitumista Euroopan Unioniin, huolehtimalla hyvistä ulkomaansuhteista ja olemalla menemättä harkitsemattomasti mukaan sellaisiin aseidenriisuntasopimuksiin, joita ei kuitenkaan esimerkiksi itänaapurimme noudata.

Turistimyymälämaat

Joskus käy niin, että kokonaiset valtiot valjastetaan toimimaan jättiläismäisinä turistien tax-free-myymälöinä, ja samalla näiden valtioiden sisäiset asiat ja omien kansalaisten oikeudet ja tasa-arvo jäävät sivurooliin. Näen, että esimerkiksi Thaimaan tapauksessa on käynyt juurikin näin, ja tästä syystä esimerkiksi maan tärkeimmille lentokentille viime aikoina levinneitä levottomuuksia ei voida pitää täysin odottamattomina ja sattumanvaraisina.

Thaimaa on virallisesti perustuslaillinen monarkia ja sen kuningas on tällä hetkellä maailman pisimpään yhtäjaksoisesti hallinnut nykyinen valtionpäämies. Kuninkaan asema on tietyssä mielessä seremoniallinen, mutta kuitenkin äärimmäisen kunnioitettu, niin, että esimerkiksi kuninkaaseen tai kuningashuoneeseen kohdistuvat arvostelut tai solvaukset ovat erittäin vakavia rikoksia. Päivänpolitiikkaan vaikuttaa kuitenkin enemmän kulloinenkin pääministeri ja parlamentarismi, samoin kuin länsimaille vieraalla tavalla myös armeija. Tämänhetkisessä kriisissä kysymys on ollut siitä, että maa on poliittisesti jakautunut ns. "punaiseen" ja "keltaiseen" leiriin.

"Punaisten" agendana on kannattaa nykyistä hallitusta ja he katsovat, että valta kuuluu Thaimaassa tasa-arvoisesti kaikille. Tämä on sinänsä länsimaisittainkin ylevä tavoite ja monet ymmärtävät tätä kantaa hyvin. Ongelmana on kuitenkin se, että maan nykyistä hallintoa epäillään raskaasti korruptiosta ja vaalivilpistä ja tästä syystä sen legitimiteetti ei kenties olekaan niin hyvällä pohjalla kuin pitäisi.

"Keltaisten" agendana on vaihtaa hallitus, ja jossakin määrin mukana on näkemystä, jonka mukaan maahan haluttaisiin feodalistinen järjestelmä. Tällöin kansalaiset jakautuisivat säätyihin ja kullakin säädyllä olisi tietty edustus maan parlamentissa. Eräänä poliittisena täkynä perusteluissa on käytetty sitä, että ihmisiä halutaan houkutella hankkimaan parempi koulutus, joka näkyisi myös poliittisen vaikutusvallan kasvuna. On sanomattakin selvää, että tämäntyyppinen järjestelmä on nykyiselle länsimaiselle ajatusmaailmalle kovin vieras. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on ollut myös päivää vajaa 91 vuotta sitten itsenäistyneen kotimaammekin vakauden tärkeitä kulmakiviä.

En osaa näillänäkymin sanoa muuta Thaimaan kriisiin nähden kuin, että maa on panostanut liikaa turismiin ja sen huonompiinkin lieveilmiöihin kuten seksikauppaan. Turismin houkuttimena käytetään usein myös halpaa alkoholin ja palveluiden hintatasoa, mikä saattaa olla osin pohjustettu niin, ettei paikallisessa järjestelmässä ole tarpeeksi kulutuksen, suurten tulojen ja varallisuuden verotusta tai niiden mahdollistamia tulonsiirtoja. Köyhyys ja suuret tuloerot aiheuttavat tyytymättömyyttä ja levottomuutta eikä tätä yhteiskunnallista jännitettä voida loputtomiin padota turismin kannalta tärkeiden "näyteikkuna-alueiden" ulkopuolelle. Sitä on saatu, mitä on tilattu!

Kun ihmiset tilaavat lomamatkoja kaukaisiin "paratiisikohteisiin", tulee samalla käyttää paljon omaa harkintaa, huolehtia, että vakuutukset ovat priimakunnossa, ja muistaa, etteivät kaikkialla asiat ole niinkuin Suomessa tai muualla pohjoisessa tai läntisessä Euroopassa. Erityisesti Thaimaata, mutta samoin esimerkiksi Gambiaa, Dominikaanista tasavaltaa, Intiaa, Malediivejä tms. ei tule nähdä kotimaan ja sen turvallisen ilmapiirin jatkeena, vaikka matkatoimistojen esitteissä niihin meno ja niistä paluu on tehty juohevan ja helposti ennustettavan näköiseksi. Erityisesti alueen mahdollisiin epäsäännöllisyyksiin on kiinnitettävä huomiota, jos mukaan matkalle on tulossa lapsia!

Adoptiolain kokonaisuudistuksesta

Koska viime aikoina on ollut puhetta samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta ja sitä koskevasta laista eduskunnassa, voisi samalla pohtia laajempaa kysymystä, eli lapseksiottamislain kokonaisuudistusta. On muistettava, että nykyinen oikeusministeriö Tuija Braxin (vihr) johdolla ei saanut valmisteltavakseen pelkästään eettisesti kyseenalaista homoadoptioasiaa, vaan alunperin oikeusministeriöltä todellakin toivottiin näkemyksiä kokonaisuudistustarpeista. Näistä on tehty jonkin verran selvityksiä ja lausuntopyyntöjä on haettu useilta eri tahoilta, ks. esimerkiksi oikeusministeriön sivulta

Etusivu -> Vireillä -> Säädöshankkeet -> Henkilö-, perhe- ja perintöoikeus -> Lapseksiottamista koskevan lainsäädännön uudistaminen

Merkittävimpänä asiakirjana voidaan pitää aiheesta tehtyä oikeusministeriön arviomuistiota, joka löytyy myös kyseisiltä sivuilta.

Seuraavassa ilmaisen hieman omia mielipiteitäni siitä, mihin suuntaan adoptiouudistuksen tulisi mennä ja miltä osin se uhkaa mennä jo nyt esitettyjen homoadoptioiden ja adoptiotietojen salaamisen osalta vinoon. Eräänä potentiaalisena ongelmana on pidettävä sitä, että jotkut lausunnonantajat, esimerkiksi Adoptioperheet r.y., Pelastakaa Lapset r.y. ja Helsingin kaupunki, ovat useina eri vuosina aiemmin halunneet tuoda pakkoadoptiot mukaan lastensuojelun keinovalikoimaan. Tällainen lähestymistapa merkitsee sitä, että kyseisillä lausunnonantajilla on intresseissä se, ettei sijaisvanhempien tarvitsisi joutua luopumaan kasvattilapsistaan pitkäaikaisen sijoituksen päättymisen vuoksi tai, että viime aikoina lastensuojelulakiin tulleet sukulaissijoituksen ensisijaisuutta ja sijoituksen keston arviointia koskevat pykälät (esim: 417/2007, 32 §, 37 §) saataisiin vesitettyä. Helsingin kaupungin ja kuntien osalta voidaan lisäksi huomioida se, että joillekin kuntaosapuolille on rahoitussyistä kiusallista lapsen ja heikommassa asemassa olevien vanhempien välisen suhteen tukeminen.

Nykyinen adoptiolaki (153/1985) ja sitä edeltänyt versio vuodelta 1980 tuntevat nykyään toteutettavien adoptioiden osalta vain vahvan adoption, jossa lapseksiottamisen jälkeen lapsi katsotaan kuuluvaksi ottovanhempien eikä biologisten vanhempiensa sukuun ja jossa perintöoikeudet muuttuvat tämän mukaisesti (myös mahdollisesti säädettävät homoadoptiot menisivät tähän luokkaan). Vahva adoptio katkaisee lapsen ja aikaisempien vanhempien väliset oikeudet täysin ja estää lainvoimaisten tapaamisoikeuksia ja ns. avoimen adoption järjestelyjä koskevien sopimusten laadinnan. Vaikka biologiset vanhemmat testamenttaisivat omaisuuttaan adoptioon luovuttamalleen lapselle myöhemmin, (esimerkiksi siksi, ettei muita lapsia ole), niin lapsi joutuu tällaisen perinnön vastaanottajana korkeampaan veroluokkaan. Menettelytapa poikkeaa jyrkästi siitä, mikä oli käytäntö 1970-luvulla ja sitä ennen, jolloin adoptiot toteutettiin heikkoina adoptioina, säilyttäen perintöoikeuden biologisten vanhempien sukuun. Lapsi tosin peri ainoastaan ottovanhempansa, muttei näiden vanhempia tai isovanhempia.

Yleisimpänä adoptiokategoriana Suomessa on tällä hetkellä kansainvälinen adoptio. Lasten adoptoiminen muualta päin maailmaa, tyypillisesti Kiinasta, muualta Kaukoidästä, Latinalaisesta Amerikasta tai Afrikasta, kehittyi jossakin vaiheessa suorastaan muoti-ilmiöksi asti, mutta on nyttemmin hiipumassa, koska on havaittu niin paljon epäselvyyksiä ja väärinkäytöksiä siinä, mitä kautta lapset adoptioon alkuperämaissaan päätyvät. Tästä syystä eräs (länsimaissa epäpopulistinen) adoptiouudistus koskee itsenäisesti tehtävien adoptioiden rajoittamista. Mielestäni tällainen hanke olisi ollut paljon kiireellisempi kuin nyt sitä ennen jonoon menneet vaihtoehdot.

Seuraavat seikat voisivat toimia hyvänä "harkintalistana" adoptiolain uudistusta eteenpäin vietäessä:

• Heikon adoption mahdollisuuden palauttaminen. Instituution nimi adoptiolaissa voisi olla "avoin lapseksiottaminen". Tämän oikeusvaikutuksina olisivat vahvoista adoptioista poiketen se, että lapsi perisi alkuperäiset vanhempansa ja näiden suvun, ja ottovanhempansa, muttei näiden sukua. Lisäksi tällaiseen voitaisiin liittää laillisesti sitovat tapaamissuunnitelmat lapsen ja alkuperäisten vanhempiensa välille. Ennen vuotta 1980 tehdyt adoptiot, joiden osapuolet jo ovat aikuisia, voitaisiin liittää näiden säädösten piiriin ja adoptiolain siirtymäsäännökset voitaisiin sitä kautta kumota. Uudistukselle olisi siinäkin mielessä tarvetta, että nykyään jotkut adoptionjärjestäjät käyttävät toiminnastaan ja vaihtoehdoista puhuessa avoimen adoption termiä harhaanjohtavasti ilman, että sillä on lainsuojaa.
  
• Pakkoadoptioiden kieltäminen. Nykyisen adoptiolain 9 § 2. momentti tulisi kumota. Lastensuojeluongelmia ei tulisi ratkoa adoption keinoin vaan järeimpänä keinona tulisi voida muuttaa huoltajuusjärjestelyjä enemmän tai vähemmän pysyväisluonteisesti. Adoption haittapuolena näissä asioissa olisi se, että se määrittää lapsen osalta, mihin sukuun hän kuuluu ja kohdistuisi joissakin tapauksissa haitallisesti myös ongelmiin syyttömien lasten isovanhempien asemaan.
  
• Sinkkuadoptioiden kieltäminen. Ei ole mielekästä, että valtio vartavasten tukee järjestelyä, joka lähtökohtaisesti takaa lapselle vain yhden virallisen vanhemman. Tästä syystä adoptio-oikeus tulisi rajata vain miehen ja naisen muodostamille aviopareille. Nykyinen poikkeus, jossa adoptioon aiemmin lapsensa antanut voi tiettyjen edellytyksien nojalla adoptoida tämän uudelleen takaisin, tulisi korvata säädöksellä adoption purkamisesta. Tämä säädös, johtuen sen hyvin rajatusta sovellusalastaan, voisi koskea myös yksinhuoltajaa.
  
• Itsenäisten adoptioiden rajoittaminen tai kieltäminen. Uudistus lienee toteutumassa ainakin kansainvälisten adoptioiden osalta. Lailla tultaneen tarkemmin säätämään siitä, miten adoption järjestelyissä tulee konsultoida sekä lähtömaan, että Suomen viranomaisia.
  

Suomen ja EU:n maahanmuuttajakysymyksestä

Otan tässä kirjoituksessa esille vaikean aiheen, eli sananvapauden ja ihmisten yhdenvertaisuuden välisen jännitteen. Viime aikoina valokeilaan on noussut perussuomalaisia lähellä oleva ja sitoutumaton helsinkiläinen aktiivipoliitikko Jussi Halla-Aho, joka on ollut blogissaan paikoitellen rohkeampi ja "poliittisesti epäkorrektimpi" kuin minäkään innokkaimmissa kirjoituksissani. Halla-Aho on kritisoinut nykyistä Suomen ja EU:n maahanmuuttajapolitiikkaa ja katsonut, että monet maahanmuuttajat eivät tunnet tarpeeksi nöyryyttä ja vastuuta kunnioittaa niiden maiden kulttuuria ja lainsäädäntöä, johon ovat saapumassa. Tässä mielessä yhdyn ilomielin Halla-Ahon näkemyksiin.

Monet niistä maahanmuuttajista, jotka tulevat jyrkkää islaminuskon tulkintaa edustavista maista, jatkavat perhe-elämässään elämistä käytännössä vanhan kotimaansa tai heimoalueensa lainsäädännön piirissä ja saattavat huomattavassa määrin rajoittaa etenkin perheeseensä kuuluvien tyttöjen ja naisten oikeuksia kouluttautua haluamaansa ammattiin ja tutustua myös muihin kuin oman kulttuuritaustansa ihmisiin, mahdollisesti myös solmia seurustelusuhde syntyperäisen suomalaisen kanssa. Kohua ovat herättäneet myös erilaisista syistä tehtävät tyttö- ja poikalasten ympärileikkaukset, joista jälkimmäinen on ollut problemaattinen asia jo aiemminkin. Siihen tosin vasta nyt herätään.

Se osa, mistä Halla-Ahon blogikirjoittelua eniten on kritisoitu, koskee sitä, että hän on joissakin kirjoituksissaan ilmaissut toivovansa vahinkoa toisille ihmisille, esimerkiksi sitä, että kilpaileviin puolueisiin kuuluvat poliitikot joutuisivat väkivaltarikosten uhriksi. Tällainen lähestymistapa on mielestäni epäkorrekti ja väärä, koska se voidaan tulkita epäsuoraksi väkivallalla uhkailuksi ja pelotteluksi muuttaa sen vuoksi poliittisia mielipiteitä. Lieventävänä asianhaarana voidaan pitää sitä, että Halla-Aho tällä tavoin tuo kuitenkin esiin kärjistetyssä muodossa sen, että jos katsotaan sormien läpi kulttuurisyistä tapahtuvaa lain kunnioittamattomuutta, niin se lisää riskiä, että Halla-Ahon mainitsemat seksuaali- ja väkivaltarikokset saisivat poikkeuksellista hyväksyntää ja ymmärtämystä. Tällaista on kaikin puolin vältettävä.

Katson, että maahanmuuton Suomeen ja Euroopan Unioniin tulee olla kontrolloitua maittain ja maaryhmittäin. Asiassa tulee huomioida lähtömaan poliittiset olot, taloudellinen tilanne ja maiden väliset suhteet. Koko maapallon mittakaavassa on mahdoton ajatus, että ihmiset voisivat tulla ja mennä rajojen yli miten suurina kansanryhminä tahansa ja asettua kontrolloimattomasti asumaan minne tahansa. Huomattavan paljon painoarvoa on asetettava sille, että jos Euroopan Unionin alueelle tullaan turistina, niin tulee rajalla osoittaa, että rahavarat riittävät majoittumiseen ja päivittäisiin kuluihin ja sen verukkeella tänne ei tule jäädä pidemmäksi aikaa, ilman, että asia tarkemmin selvitetään. Oleskelun edellytyksenä tulee aina olla oleskelulupa ja työnhaun ja työnteon edellytyksenä työlupa.

Jos Suomeen tullaan humanitaarisista syistä, tulee lähdön ja turvapaikkahakemuksen syyt selvittää. Asianmukaiset turvapaikkahakemukset tulee hyväksyä ja arvioitaessa, että turvapaikan tarve on pitkäaikainen, tulee sopeuttaa täkäläiseen yhteiskuntaan, mutta huolehtia kuitenkin esimerkiksi oman äidinkielen ja uskonnon opetuksesta. Uskonnonharjoittamisen ja yhteiskuntavastuun rajalinja on tehtävä selväksi ja mikäli täysi-ikäinen turvapaikanhakija syyllistyy vakavaan rikokseen, tulee suomalaisen rangaistusseuraamuksen ohella olla mahdollista tuomita turvapaikkaoikeus menetetyksi.

Hyvän terveydenhoidon tärkeys

Terveydenhoitopalvelut, eli merkittävältä osaltaan ammattitaitoisten lääkärien ja sairaanhoitajien toiminta hyvinvarustetuissa sairaaloissa, ovat hyvin tärkeä osa yhteiskuntaa. Melko usein, samoin kuin minunkin kohdallani, on niin, että tätä asiaa arvostaa eniten silloin kun itse akuutisti tarvitsee näitä palveluja. Viime päivinä minulle on tullut sunnuntaina sattuneen onnettomuuden ja siitä seuranneen nilkan murtumisen vuoksi ikävällä tavalla tutuksi Espoon Jorvin sairaalan sisätilat, erityisesti ensiapupoliklinikka, röntgenhuone, leikkaussali ja kirurgisen puolen vuodeosasto. Nämä eivät ole niitä maailman hauskimpia paikkoja useamman päivän visiitille, mutta tuiki tarpeellisia, kun vammautunutta palautetaan takaisin terveiden kirjoihin. Erityisesti sen muistaa siitä, kun joutuu makaamaan avuttomana sängyssä ja pyytämään apua pienimpiinkin asioihin.

Kipsin kanssa liikkuminen, sairasloma, kuntoutuminen ja kaikki mahdolliset järjestelyt, ovat tietysti läsnä tästä pitkälti ensi vuoteen asti. Yritän katsoa rohkein mielin eteenpäin.

Formula-ykkösen tempoilevat uudistushankkeet

Joitakin päiviä sitten Bernie Ecclestone, joka on Formula 1-sarjan kaupallisten oikeuksien haltija, ehdotti, että pistelaskujärjestelmään tehtäisiin radikaali uudistus, jossa kuljettajat eivät enää saisi henkilökohtaisia MM-pisteitä. Sarjan voitto ratkaistaisiin ensisijaisesti voittojen perusteella, jos ne ovat tasan, niin kakkossijojen perusteella jne. Ehdotus on kuitenkin Formula 1:n luonteen ja tavoitteiden kannalta käsittämättömän huono.

Nykyinen järjestelmä antaa kahdekselle parhaalle kuljettajalle pisteitä järjestelmän 10-8-6-5-4-3-2-1 mukaan, mikä selvästi painottaa auton moottorin ja muiden osien kestävyyden tärkeyttä. Nykyjärjestelmässä aina ei tarvitse voittaa, vaan etenkin kakkos- ja kolmossijat ovat tarpeeksi hyviä tasaiseen pisteiden keruuseen. Onpa jopa niin, että nyt päättyneellä ja edellisellä kaudella sarja on voitettu ainoastaan 1 pisteen marginaalilla. Siinä vaiheessa hävinnyt voi maalilinjalla puuskuttaa ja pohtia yöunissaan lukemattomat kerrat, että voi kun jos olisin siinä ja siinä kisassa ajanut kahdeksantena maaliin mieluummin kuin seinään.

Jos koko pitkä sarja muuttuu pelkästään voittopainotteiseksi, johtaa se ensinnäkin isompiin kompromisseihin autojen kestävyyden kanssa, mikä huonontaa entisestään kyseisen lajin ympäristöimagoa. Samaten se saattaa turhaannuttaa huonompaan voittokantaan pääsevät pikkutallit pois koko sarjasta.

Formula 1:ssä on toinenkin vika, sen sääntöjä muutellaan liian tiheästi ja kaikki muutokset eivät välttämättä ole lajin turvallisuudellekaan eduksi. Esimerkkeinä tällaisista turhista muutoksista voisi mainita KERS-järjestelmän, jonka tarkoituksena on uudelleenhyödyntää jarrutusenergiaa tiukoissa ohituksissa ja sileiden slicksirenkaiden ottaminen käyttöön. Ylimääräiset ohituskiihdytykset yhdistettynä huonomman pidon renkaisiin voivat aikaansaada karmeata jälkeä etenkin niillä radoilla, joilla on betonikaiteet lähellä molemmin puolin. Tällaisia ratoja ovat esimerkiksi Monaco, Valencia ja Singapore ja aiemmin myös Montreal. Onni ei kestä loputtomiin ja tulee vielä päivä, jolloin käydään kuumaa keskustelua oikeusjutuista ja vakuutussopimuksista tilanteessa, jossa joku F1-kuljettaja ajaa kilpailussa kuolonkolarin. Sellainen saattaisi nykytilanteessa jopa lopettaa sarjan kesken kauden.

Hallitus on esittänyt homoadoptiolain eduskunnalle

Kirjoitan tällä kertaa varsin lyhyesti, koska tästä aiheesta on tässä blogissa paljon aikaisempaakin pohdintaa, joissa esitetyt moraaliset, eettiset ja käytännölliset ongelmakysymykset ovat edelleen voimassa. Hallitus on siis tänään esittänyt rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain muuttamista, jotta samaa sukupuolta olevien parien sisäinen adoptio mahdollistuisi. Esitys on diaarinumeroltaan HE 198/2008 ja sen lakitekstiosa kuuluu seuraavasti:

Laki

rekisteröidystä parisuhteesta annetun lain 9 §:n muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan rekisteröidystä parisuhteesta 9 päivänä marraskuuta 2001 annetun lain (950/2001) 9 § seuraavasti:

9 §

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta isyyslain (700/1975) säännöksiä isyyden toteamisesta avioliiton perusteella eikä muitakaan sellaisia säännöksiä, jotka koskevat aviopuolisoa yksinomaan hänen sukupuolensa perusteella.

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Parisuhteen osapuoli voi kuitenkin ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen. Tällaiseen lapseksiottamiseen sovelletaan, mitä lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetään lapseksiottamisen edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista silloin, kun lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi.

Rekisteröidyn parisuhteen osapuoleen, joka on rekisteröidyn parisuhteen aikana tai rekisteröidyn parisuhteen purkauduttua kuoleman johdosta yksin ottanut ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen, ei sovelleta, mitä uskonnonvapauslain (453/2003) 3 §:ssä säädetään äidistä ja mitä kotikuntalain (201/1994) 6 a §:ssä säädetään äidistä ja isästä.

———

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Jo ennen lain voimaantuloa voidaan antaa ottolapsineuvontaa siinä tarkoituksessa, että rekisteröidyn parisuhteen osapuoli ottaa ottolapseksi parisuhteen toisen osapuolen lapsen.

Jos lapseksiottamisen vahvistamista koskeva asia pannaan vireille tuomioistuimessa kahden vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta, rekisteröidyn parisuhteen osapuoliin rinnastetaan tätä lakia sovellettaessa henkilöt, joiden rekisteröity parisuhde on ennen lain voimaantuloa purettu tuomioistuimen päätöksellä. Tällaisessa tapauksessa lapseksiottamisen vahvistaminen edellyttää sen lisäksi, mitä 9 §:n 2 momentista seuraa, että lapseksiottaja on rekisteröidyn parisuhteen aikana osallistunut lapsen hoitoon ja kasvatukseen.

—————

Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 2008

Esitys tuo mukanaan yhden uudenkin ongelman, joka on lain takautuvuus koskien jo purkautuneita rekisteröityjä parisuhteita. Miehen ja naisen avioliitoissakaan ei tällaista mahdollisuutta avioeron jälkeen ole, joten siinä mielessä tällainen asettaisi samaa sukupuolta olevien parisuhteet jopa helpompaan asemaan adoption suhteen kuin avioliitot. Olisi outoa, jos eduskunta tämän hyväksyy. Lisäksi kyseisestä kohdasta puuttuu lakiteknisesti tärkeä aikaraja siitä, kuinka kauan saa olla aikaa kyseisen rekisteröidyn parisuhteen purkautumisesta korkeintaan. Tässä suhteessa kyseinen poikkeussääntö tulisi, jos ei mieluummin koko lakiesitystä, hylätä.

Esitin aikaisemmassa kirjoituksessani vaihtoehtoista muotoilua laille siltä varalta, että se kuitenkin hyväksyttäisiin. Kyseinen vaihtoehtoinen muotoilu takaisi paremman biologisen vanhemmuuden kunnioituksen ja erityisesti parantaisi etävanhempana olevan isän asemaa adoptiota koskevissa päätöksissä. Tätä uutta lakitekstiä vasten muutosehdotus kuuluisi:

9 §

1. momentti:

(kuten HE)

2. momentti:

Rekisteröityyn parisuhteeseen ei sovelleta nimilain (694/1985) säännöksiä puolison sukunimestä eikä lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) säännöksiä, jotka koskevat puolison oikeutta ottaa ottolapsi. Parisuhteen osapuoli voi kuitenkin ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lapsen , edellyttäen, ettei lapseksiottamisesta annetun lain 9 § 2. momenttia sovelleta. Parisuhteen osapuoli ei voi myöskään ottaa ottolapsekseen parisuhteen toisen osapuolen lasta, mikäli edellytykset vahvistaa lapsen ja hänen isänsä välinen sukulaisuussuhde isyyslain (700/1975) 2 §:n tai 2 a §:n perusteella ovat olemassa. Tällaiseen lapseksiottamiseen sovelletaan, mitä lapseksiottamisesta annetussa laissa säädetään lapseksiottamisen edellytyksistä ja oikeusvaikutuksista silloin, kun lapseksiotettava on lapseksiottajan puolison lapsi.

3. momentti:

(kuten HE)

voimaantulosäädöksen jälkeinen teksti hylätään

Unix-käyttöjärjestelmät kotikoneessa, etenkin Linux

1990-luvun alkupuolella vuosina 1991-1994 suomalainen ohjelmistoharrastelija Linus Torvalds, monien muiden harrastelijoiden ohella ympäri maailmaa, osallistui tällä hetkellä merkittävimmän Unix-tyyppisen käyttöjärjestelmäytimen luomiseen. Tämän harrastuneisuuden tarkoituksena oli paikata sitä epäkohtaa, että yliopistokäytössä suosituiksi tulleiden Unix-käyttöjärjestelmien kaikki vähänkään kehittyneemmät versiot eivät olleet ilmaiseksi ilman lisenssointimaksuja saatavissa. Samoihin aikoihin 1994 tosin alkoi tulla julkisuuteen myös ilmaiseksi saatavissa olevia BSD-Unix:ien versioita (nykyään tunnetaan NetBSD, FreeBSD ja OpenBSD).

Mikä sitten tekee Unixeista Microsoftin Windows-järjestelmiä houkuttelevampia eräissä tapauksissa? Onhan tottakai niin, että monet ovat varsin fiksautuneita käyttämään nimenomaan Windows XP:tä, Vistaa tai näiden edeltäjiä työpöytätyöskentelyssään kaikkein mieluiten.

Unixien etuna on olennaisesti parempi käyttäjätietojen ja käyttäjäoikeuksien hallinta, joka mahdollistaa paremman tietoturvan. Tällöin yksittäinen käyttäjä ei tyypillisesti toimi järjestelmässä ylläpitäjän oikeuksin niin, että saisi mielivaltaisesti asennella ohjelmia systeemialueille (MS Windows:issa C:\WINDOWS ja C:\WINDOWS\SYSTEM ja Unixeissa /bin ja /usr/bin), vaan käyttäjä operoi lähtokohtaisesti vain omassa kotihakemistossaan. Systeemialueella oleviin ohjelmiin toki on ajo-oikeus. MS Windows:issa käy myös helposti niin, että jos joku ylläpitäjän oikeuksilla oleva käyttäjä asentelee ohjelmia ja niiden kuvakkeita työpöytänäkymään, ne saattavat pahimmillaan näkyä myös muilla käyttäjillä, vaikkeivät nämä kyseisiä ohjelmia tarvitsisikaan. Ja tietysti liian laveista käyttäjäoikeuksista on aina haittana myös se, että ne mahdollistavat helpommin haittaohjelmien tunkeutumisen koneeseen.

Ylläolevan huomioiden, nykyään monien nuorten yleissivistykseen kuuluu osata asentaa ja käyttää Unix-käyttöjärjestelmää, lähinnä jotakin GNU/Linuxin levitysversiota kuten Ubuntua, arkisiin tietokoneaskareisiinsa. Tämän vuoksi Helsingin Yliopiston ammattiaineyhdistys TKOäly järjesti tänään alkuillasta Linux-asennusriehan. Tilaisuudessa oli mahdollisuus tutustua Linux-käyttöjärjestelmän asennukseen ja tyypillisiin käyttäjien teknisiin ongelmiin ja niiden ratkaisuihin. Itse osallistuin ratkaisemalla yhden verkkoyhteysongelman (väärä /etc/network/interfaces -tiedoston sisältö, verkkokortin eth0 yhteydenmuodostusmääritys puuttui) ja yhden YouTube:n toimimattomuutena esiintyneen multimedia-ongelman (oli käytetty toimimatonta epävirallisesta repositorysta ladattua flash-playerin pakettia kun olisi pitänyt käyttää flashplugin-nonfree:tä).

Linkkejä:

• Ubuntu Linux, suomalainen sivu
  
• Wikipedia: Linux kernel
  
• Linux-asennusrieha
  

Taantuman edessä hallitus tekee hätäisiä virheitä

Tänään on hallitus alkanut tehdä hätäisiä muutoksia jo suunnittelemaansa budjettiin. On kyllä oikein, että valtion budjetti voi tiukoissa tilanteissa joustaa ja sitä on järkeistettävä, mutta nyt tänään kuulluista uudistuksista ainakin kaksi on virheellisiä ja niistä kuvastaa selvästi se, että ne ovat räätälöidyt palvelemaan tiettyjä eturyhmiä ja oletettuja vaalisponsoreita.

Uudistuksista vähäisempi, mutta kansan keskuudessa huomiotaherättävämpi on alkoholiveron korotus. Koska Euroopan Unionissa ovat rajat auki ja Viro lähellä Etelä-Suomea, niin ei ole mitään mieltä ryhtyä minkään tärkeän verolajin kanssa toimiin, jotka syventävät jäsenmaiden välisiä kuiluja näissä asioissa. Alkoholin hinnan gradientin jyrkentäminen Suomen ja Viron välillä johtaa lisääntyvään alkoholiturismiin (tätä turismin lisäystä saatetaan jopa hakea!), mutta myös Ruotsin mallin tapaiseen pimeiden rikollisten välitysorganisaatioiden muodostumiseen (jota hallitus ei varmasti päätöksillään hae!).

Uudistuksista raskaampi ja vakavampi on lisävelanoton hyväksyminen (2 miljardia euroa). Tämä on huolimatonta ja väistämättömien leikkauslistojen panttaamista kaapissa. Nykyhallitus saattaa toivoa, että seuraaviin eduskuntavaaleihin asti voitaisiin päästä "maltillisella" velanotolla ja pitämällä samalla yllä nykyinen kansalaisten tulotaso, niin palkkojen kuin sosiaalisten tulonsiirtojenkin muodossa. Velaksi eläminen on kuitenkin kallis aikapommi ja on pelättävissä, että seuraavien eduskuntavaalien jälkeen loppukeväästä 2011, hallitus ja eduskunta maksattavat laskun Suomen kansalla omasta "väristään" riippumatta.

Tehokkain toimenpide ongelmien torjumiseksi olisi ollut peruuttaa tuloveronalennukset ja palauttaa varallisuusvero. Tätä eivät Katainen ja Vanhanen ymmärrettävästi uskaltaneet tehdä.

Sukupuolta ei pitäisi vaihtaa

Tänä vuonna ovat erilaiset kirkon henkilökuntaan ja kirkon toimintaan liittyvät asiat vyöryneet poikkeuksellisella vauhdilla ja joka kulman takaa on putkahtanut yllätyksiä. Viimeksi on epäuskon sekaisella tyrmistyksellä otettu vastaan tieto, jonka mukaan Imatran kirkkoherra Olli Aalto ei ole tyytyväinen syntymässään saamaansa sukupuoleen ja sen mukaiseen ruumiiseen, vaan on päättänyt vaihtaa sukupuoltaan naiseksi ja tulla jatkossa tunnetuksi Marja-Siskona.

Toisin kuin aiemmat kiistat liittyen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, tämä asia saa pohdittaessa paljon tummanpuhuvampia sävyjä. Esimerkiksi tyttöparin tuominen alttarille saattaa olla tietyssä mielessä vielä tulkittavissa oikkuiluksi ja demonstraatioksi, muistetaan esimerkiksi, miten värikkäitä kommentteja ja tempauksia ovat Hollywood-tähdet sekaisten suhdekiemuroidensa kera järjestäneet, mutta se, että pitkään virassa ollut ja miehenä ja perheenisänä ansioitunut kirkkoherra päättää, ettei hänen ruumiinsa ole sellaisenaan arvokas, vaan radikaalitkin silpomiset ja muutokset henkisen tasapainon saavuttamiseksi olisivat aiheellisia, on tragedia. Olisi suotavaa, että hän saisi muulla tavalla apua ja voisi hyväksyä itsensä siinä ruumiissa ja olemuksessa, joka on hänelle oikeasti syntymästä tai osin hedelmöityksestäkin asti annettu. Se ruumis ja olemus on oikeus olla terve aikuinen elämää kokenut mies eikä nainen.

Kirkkoa ja Mikkelin väistyvää piispaa Voitto Huotaria on kritisoitu siitä, että hän olisi torjumassa kirkkoherra Aallon jatkon pappisvirassa, käyttäen perusteena sitä, "ettei tiedä tehtävää, missä hän ei joutuisi olemaan seurakuntalaisten kanssa tekemisissä". Mielestäni johtopäätös (khra Aalto ei voi jatkaa, jos vaihtaa sukupuoltaan) on oikea, mutta perustelu on huono ja teologisesti kyseenalainen. Kirkon ei koskaan sovi perustella kantojaan olettamilla siitä, mitä asioita seurakuntalaiset eivät haluaisi nähdä tai kuulla, vaan sen sijaan perusteena tulisi aina käyttää Raamattua tunnustuksen ja perinteen ohjaamana. Oikea raamatullinen peruste on ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi, Jumalan kuvaksi ja tämän asian tunnustaminen sangen hyväksi. Tunnustuksellisesti asiaa täydentää hyvin Martti Lutherin Vähän-Katekismuksen ensimmäisen uskonkohdan selitys:

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

Mitä se merkitsee? Vastaus:

Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

Ihmisen on kunnoitettava ja kiitettävä omasta ruumiistaan ja terveydestään. Kirkon tulee opettaa tämän mukaan, niin kerhotoiminnasta aina rippikoulutoiminnan ja raamattupiirien ja aikuistenkin toiminnan halki. Olemalla kritisoimatta ja vakavasti keskustelematta sukupuolenvaihdosprosesseista, kirkko viestittäisi väärää kuvaa, jonka mukaan se hyväksyy ihmisen tuhota itseään omien mielialojensa perusteilla. Kirkon varovaisen kannan tueksi voidaan esittää myös lääketieteellisiä tosiasioita, joiden mukaan monet sukupuolenvaihdosprosesseihin menneet katuvat sitä jälkeenpäin.

Amerikka on puhunut

Näin on sitten Barack Obama valittu Yhdysvaltain presidentiksi. Onneksi olkoon, tehtävä on kuitenkin varmasti vaativa. Tässä vaiheessa onnentoivotuksiani säestää toiveet Yhdysvaltain ja sen hallinnoimien alueiden ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Eroon pitäisi päästä Guantanamon keskitysleiristä, mielivaltaisista pidätys- ja vangitsemisajoista ilman oikeuskäsittelyä, kuolemanrangaistuksesta ja alaikäisten elinkautistuomioista. Pala on kokonaisuudessaan varmasti liian suuri Obaman hetkessä haukattavaksi, mutta töitä ihmisoikeuksien toteutumisen eteen kannattaa tehdä aina!

Veronalennusten toppuuttelemisesta

Viime aikoina on käyty vääntöä tuloveronalennusten mielekkyydestä uhkaavan taantuman edessä. Nykyhallitus on ainakin tämän hetken virallisissa puheissaan ollut veronalennusten hallitusohjelmassa säilyttämisen linjoilla, mutta soraääniä on kuulunut. Merkittävimmät ja arvovaltaisimmat kommentoijat ovat eduskunnan nykyinen puhemies Sauli Niinistö (kok) ja entinen puhemies ja pääministeri Paavo Lipponen (sd). Kallistun itse tässä kiistassa näiden vanhojen politiikan konkareiden kannalle - nyt pitää olla varovainen ja rahaa ei ole tuhlattavaksi asti. Etenkään velkarahalle meno ilman pätevää syytä on tuomittavaa.

Veronalennuksia on perusteltu työllisyyskehityksellä, mikä on kyllä varsin absurdi kytkös. Työllisyyttä voidaan periaatteessa tukea yritysverotuksen kevennyksin, mutta tällöinkin ongelmana on se, että käytännössä osa tällaisesta elvytystuesta valuu osinkoihin ja pääomatuloihin. Parempi ratkaisu olisi se, että yritystukien kanssa meneteltäisiin samaan tapaan kuin monissa maissa pankkituenkin kanssa, eli esimerkiksi valtion osittain tai kokonaan takaamien edullisella korolla olevien lainojen konkreettisena ehtona olisi suitsia kaikkein korkeimpien palkkojen suuruutta ja sitä, miten paljon ulos saa tukikautena maksaa osinkoa tai antaa optioita, jos lainkaan.

Internetin seuranhakuun liittyvä liiketoiminta

Internetin seuranhakusivujen kanssa saa olla varovainen. Ilmaisia seuranhakusivuja kuten suomi24:ää käytettäessä useimmat törmäävät nopeasti siihen tosiseikkaan, että ilmoituksissa on melkoinen sukupuolijakauman vääristymä. Esimerkiksi suomi24:n otteesta uusimmista profiileista näkyy varsin selvästi, että seurustelukumppania hakevien miesten ja naisten välinen lukusuhta on noin 4:1 tai jopa vieläkin enemmän miespainotteinen. Kun sitten rajaa haun naisiin ja valitsee myös ikähaarukan, huomaa, että useat profiilit ovat helposti ilman kuvia tai jos kuva tai tietoja on, niin helposti ilmenee jotakin, joka ei houkuttele vastaamaan. Hyvin monet yhteydenotot jäävät ilman vastausta tai seuranhaku kaatuu viimeistään ensimmäiseen tapaamiseen.

Nämä komplikaatiot ovat aiheuttaneet sen, että verkkoon on ilmaantunut myös maksullisia seuranhakusivuja. Tällaisista on ollut viime aikoina joitakin artikkeleita lehdissä ja niissä on ollut lukuisia ongelmia. Ensinnäkään, ne eivät (tietenkään) ole olleet sen varmempia seuranhaun onnistumisen kannalta kuin ilmaisetkaan vaihtoehdot, toiseksi moniin niistä on liittynyt rahastuspetoksia. Tyypillistä on esimerkiksi luottokorttitietojen kalastelu maksua varten ja ylisuuret veloitukset tai se, jos palvelu on tilattu kuukausimaksulla, sen sulkemisen ja maksuohjelman peruuttamisen vaikeus. Eräs huijaussivusto perustui siihen, että ennen kuin jäsenmaksu oli etukäteen maksettu 3 kuukaudelta (!), niin se lähetti liittyneille kuitenkin viestiä siitä, kuinka monta yhteydenottoa naisilta miesasiakkaille oli olevinaan, muttei antanut aukaista näitä "yhteydenottoja". Jäsenmaksujen maksamisen jälkeen osa "yhteydenotoista" tai kaikki niistä saattoivat osoittautua generoiduiksi ja tekaistuiksi, joihin uudelleenvastaaminen ei enää olisi tuottanut vastauksia.

Kaikesta ylläolevasta huolimatta onneksi on myös poikkeuksia, jossa oikea ja varovainen toiminta on johtanut kumppanin löytämiseen.

Syntymättömän lapsen arvo ja suoja

Eduskunta on 10.10.2008 käsitellyt lakiehdotusta HE 156/2008 vp, Hallituksen esitys eduskunnalle sikiön, alkion ja perimän suojaa koskevien rangaistussäännösten muuttamisesta, jossa ehdotetaan muutettaviksi esimerkiksi raskauden keskeyttämisestä ja hedelmöityshoidoista annettuja lakeja. Mainituissa laeissa olevat säädösten rikkomisten rangaistukset (kriminalisoinnit) on tarkoitus siirtää ainakin vankeusrangaistusuhkaisten tekojen osalta rikoslakiin. Tällainen selkiyttäisi lainsäädäntöä ja on sinällään kannatettava idea.

Se, mikä ehdotuksessa on huonoa, on se, että laittomasta raskauden keskeyttämistä langetettavia rangaistuksia aiotaan alentaa. Tällainen periaattellinen kannanotto on ongelmallinen, koska se vähentää syntymättömän lapsen elämän arvoa lainsäätäjän silmissä ja hämärtää käsitystä siitä, miten laiton raskauden keskeyttäminen eli abortti on vahingollinen ja paheksuttava henkeen ja terveyteen kohdistuva rikos. Toinen seikka, joka vaatisi erillisen lain, on aborttilain kiristäminen siten, että ns. sosiaalisten syiden abortteihin ja niiden oikeutukseen kiinnitettäisiin erityisempää huomiota.

Ehdotan seuraavanlaisia periaattellisia muutoksia hallituksen esitykseen:

• laitonta raskauden keskeyttämistä eli nykyisen lain mukaista sikiönlähdettämistä koskevien rangaistusasteikkojen pitämistä ennallaan
  
• raskauden keskeyttämistä hakevien sosiaalisten syiden selvittämisen kehittämistä niin, että entistä useammassa tapauksessa, joissa abortti nyt tehdään, voisivat sen sijaan odotettavan lapsen äiti ja isä saada parempaa yhteiskunnan tukea lapsensa pitämiseen ja siten välttyä lapsensa menettämiseltä aborttiin
  
• hedelmöityshoitolain muuttamista sellaiseen muotoon, että hedelmöityshoitoja ei saisi enää antaa muille kuin naisen ja miehen muodostamille pareille, ja että edellytyksenä hedelmöityshoitojen antamiselle olisi hedelmöityshoitoon suostumuksensa antaneen miehen tunnustaminen syntyvän lapsen isäksi
  

Sähköisen äänestyksen kokeilukuntien vaalit mitätöitävä!

Tämän vuoden kunnallisvaaleissa, monista ennakkovaroituksista ja epäilyttävistä asioista huolimatta, Kauniaisissa, Vihdissä ja Karkkilassa toimitettiin paperivarmentamaton sähköinen äänestys. Äänestyskoneiden toimintaongelmien vuoksi yhteensä yli 200, ja pelkästään Vihdissä yli 100 ääntä jäi rekisteröitymättä. Tämä merkitsee sitä, että jo näillä eväin vaalitulos on mainituissa kunnissa vääristynyt ja valtuustoihin on päässyt henkilöitä, joita sinne ei olisi tullut päästä ja toisinpäin. Sähköinen äänestys, jota voidaan manipuloida jälkiä jättämättä, on demokratian irvikuva. Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan äänestäjien on saatava oikeutta ja uusi vaali näissä kunnissa on toimitettava! Mainittakoon vielä, ettei tällainen ratkaisu olisi ensimmäinen kerta Suomessa, sillä Korkein hallinto-oikeus on muutaman kerran aiemmin tuominnut vaalit uusittavaksi esimerkiksi hukkuneiden äänestyslippujen vuoksi.

Linkkejä:

• Verkkouutiset
  
• EFFI - Electronic Frontier Finland
  

Alternative Party / digitaaliset oikeudet

Helsingin kaapelitehtaalla on parhaillaan menossa Alternative Party-tietotekniikkamessutapahtuma, jota myös "laneiksi" tai demopartyksi kutsutaan. Osallistun siihen itsekin ja olen ollut paikalla eilisiltana ja jälleen tänä iltana. Tapahtuman tarkoituksena näyttää olevan pääasiassa koota yhteen tietotekniikan harrastelijoita, samoin kuin joitakin (muitakin) luovia taiteilijoita. Merkittävä osa esillepanossa on retro - esimerkiksi tietyssä osassa Kaapelitehtaan hallia on lukuisia vanhoja 80-luvun kotitietokoneita, pääasiassa Commodore 64:sia, mutta myös esimerkiksi Spectravideoita tai MSX:iä. Yhtään omaa suosikkiani ja kotihyllystä löytyvää Sinclair ZX Spectrumia en ole kuitenkaan havainnut. Äskettäin päättyi jonkinlainen teknomusiikkiesittely, jossa kyseinen musiikki valitettavasti oli liian kovaa ja seuraavana lienee vuorossa jokin romantiikan aikakautta koskevan kilpailun esittely.

Eräänä aspektina tietotekniikkamessuissa on myös digitaaliset oikeudet ja niiden esilläpito. Paikalla pitää infopistettä mm. puoluerekisteriin pyrkimässä oleva "Piraattipuolue", joka hurjasta merirosvonimestään huolimatta omaa melko maltillisen ohjelman. En voi kannattaa heidän ohjelmansa aivan joka kohtaa, mutta erääseen tietoyhteiskunnan perusasiaan kuitenkin puututaan jämäkästi, nykyään tekijänoikeuslainsäädäntö on ohittanut useita kuluttajien ja myös taiteentekijöiden oikeuksia kaukaa niin oikealta kuin vasemmalta.

Eräänä polttavana ongelmana ovat tietysti käytönestot esim. digitaalista mediaa kuten musiikkikappaleita tai elokuvia verkosta laillisesti ladattaessa. Ladatut teoskappaleet voivat nimittäin edellyttää esimerkiksi keskuspalvelimilta haettavia salauksenpurkukoodeja, jotka tietysti tekevät näistä verkko-ostoista käyttökelvottomia, jos alkuperäinen myyjä syystä tai toisesta häviäisi Internetistä. Myöskään DVD-levyjen tai sitä uudempien elokuvalevytyyppien suojauksia tai niiden purkukieltoja ei pidä unohtaa, nykyinen lainsäädännön tilanne haittaa merkittävästi avoimen lähdekoodin käyttöjärjestelmien ja soitto-ohjelmien käyttöä näillä medioilla olevien elokuvien laillisessa katsomisessa.

En täysin yhdy Piraattipuolueen käsitykseen tekijänoikeuksien raukeamisesta jo n. 10 vuodessa, mutta vastaavasti nykytilanne, jossa raukeamisajat ulottuvat vuosikymmeniä tekijöiden kuoleman jälkeiseen aikaan, on ylilyönti. Tällainen järjestely monesti paljastaa, että tarkoituksena on suojata enemmän tuottajien ja sijoittajien oikeuksia elokuva- ja musiikkibisneksessä kuin itse säveltäjiä, sanoittajia tai esittäviä taiteilijoita. Tämä on samoin näkynyt siinä, että monesti varsinaiset tekijänoikeudet ja tavaramerkkioikeudet hyvin aikaisessa vaiheessa siirretään sopimusteitse tuottajaosapuolelle. On vaikea kuvitellakaan, mihin esimerkiksi Idols- tai Popstars-kilpailuissa tarpeeksi korkealle päässeet laitetaan allekirjoituksillaan suostumaan.

Ruotsin "mustapinkki" suunta

Ruotsista, jossa on jo pitkään ollut lainsäädännöllisenä trendinä se, että seksuaalivähemmistöoikeudet ja vapaan seksin oikeudet vastuuvapauksineen voivat mennä pitkälti yli muiden ihmisten perusoikeuksien, esimerkiksi uskonnonvapauden, tai lasten oikeuden omiin vanhempiinsa, äitiinsä ja isäänsä, ei moni uskoisi, että nykyisestä kovin paljoa pidemmälle voisi mennä, kuin korkeintaan saman sukupuolen avioliiton virallistamalla ja parituksen laillistamalla. Näin ajatteleva kuitenkin erehtyy.

Iltalehdessä julkaistiin nimittäin seuraavanlainen pikku-uutinen:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200810228467689_ul.shtml

Ruotsalaisviranomaiset: HI-viruksen levittämisestä tehtävä laillista

22.10.2008 16:40
Ruotsin Tartuntasuojalaitos ei auta viranomaisia HIV:n tartuttajan etsimisessä.

Ruotsalaissyyttäjä on pyytänyt Ruotsin Tartuntasuojalaitosta auttamaan selvittämään, kuka tartutti HI-viruksen "etnistaustaiseen ruotsalaiseen naisen". Tartuntasuojalaitos on kieltäytynyt avustamasta poliisia rikollisen etsinnässä.

• Meidän mielestämme HIV:n levittämisen ei pitäisi olla rikollista, professori Jan Albert Tartuntasuojalaitoksesta sanoo Aftonbladet-lehdelle.

Laitos on auttanut taudin tartuttajien etsinnässä 15 vuoden ajan, mutta nyt mieli on muuttunut.

• Se, että taudin tartuttaminen on rikos, hankaloittaa valistustyötä. Lisäksi rangaistukset ovat liian kovia, Tartuntasuojalaitoksen pääjohtaja Ragnar Norrby sanoo Aftonbladetille.

Nyt Göteborgin syyttäjänvirasto yrittää etsiä muita keinoja HIV:n tartuttajan etsimiseen.

Vaikkei tätä HI-viruksen tahallisen levittämisen hyysäämistä vielä ole lakiin kirjattu, on erittäin huolestuttavaa, että sen puolestapuhujia löytyy korkeista lääkintöhallinnon alan virkamiehistä. Tällaisista on lyhyt matka siihen, että lainsäädäntökin alkaisi siihen suuntaan muuttua. Se, miksi mainitsin tämän yhteydessä seksuaalivähemmistöt, johtuu siitä, että näiden osuus on tämän taudin leviämisessä ollut länsimaissa viime vuosikymmeninä huomattava ja se, että tämä käytäntö olisi ainakin epäsuorasti ja kaikkien puolestapuhujiensa tieten kohdistettu nimenomaan tähän sektoriin.

Länsimaiden on tultava väliin Islannin ja Venäjän sopimuksissa

Kenellekään ei liene epäselvää näinä päivinä Islannin rahoitusmarkkinoiden ja sitä myötä kansantalouden vaikea tilanne. Puhutaan esimerkiksi siitä, että Islannin valtio olisi konkurssin partaalla ja että valuutan noteeraamattomuuden vuoksi ruoantuonti Islantiin muualta uhkaa seisahtua ja jättää kauppojen hyllyt tyhjiksi 4-5 viikon sisällä.

Euroopan talousalueeseen ja NATO:on kuuluvaa hyvin keskeisellä strategisella paikalla olevaa maata ei saa päästää tähän kuntoon, vaan tulisi ehdottomasti laatia suunnitelma, millä vaikeimmat lieveilmiöt saadaan vältettyä ja Islannin talous sen kansalaisten kannalta siedettävään kuntoon. Islannin tämänhetkisestä ratkaisusta on mainittu tämän päivän Verkkouutisissa, jossa kerrotaan Islannin turvautuvan lähinnä Venäjään ja tekevän sille merkittäviä talouden, elintärkeiden teollisuussektorien ja kalastusvesien myönnytyksiä "halpojen" lainojen pantiksi. Nämä vaikuttavat ilman muuta Pohjoisen Atlantin turvallisuustilanteeseen arvaamattomalla tavalla, joten ei ole yhdentekevää, miten tällaiseen reagoidaan.

Oma mielipiteeni on, EU:n, mukaanlukien meidän suomalaisten, on tarvittaessa "ostettava Venäjä ulos" sellaisista Islannin taloutta tukevista sopimuksista, joilla olisi ilmeistä sotilasstrategista merkitystä. Turvallisuuspoliittinen vakaus on hetkellisiin taloudellisiin houkutuksiin verrattuna äärettömän verroin arvokkaampi.

Aleksis Kiven päivä

Tänään on myös vietetty kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven (10.10.1834-31.12.1872) syntymäpäivää. Aleksis Kiveä voidaan hyvällä syyllä pitää eräänä suomalaisen kirjallisuuden isähahmona ja hänen pääteostaan Seitsemää Veljestä jonkinlaisena epävirallisena kansalliseepoksena (virallinen on tietysti Kalevala). Seitsemän Veljestä kuvaa hyvin suomalaista kansanluonnetta humoristisella ja toisaalta kaunistelemattomalla tavalla. Suomalaisesta kansallistunteesta halutaan usein tuoda esiin vain yleviä arvoja, kuten sininen taivas, valkoinen lumi ja tuhannet järvet, mutta Kivi tuo kuvaan realistisesti myös viinan ja oluen ryyppäämisen ja tappelunnujakatkin. Seitsemän Veljestä löytyy kokonaisuudessaan verkosta osoitteessa:

Seitsemän veljestä

Muita tärkeitä Aleksis Kiven teoksia ovat mm. Nummisuutarit ja Olviretki Schleussingenissa. Kuriositettina mainittakoon vielä, että Aleksis Kivi kirjoitti Seitsemän Veljestä-teoksensa Siuntion Fanjunkarsissa, joka tuhoutui jatkosotaan seuranneen Porkkalan venäläismiehityksen (1944-1956) aikana.

Onnittelut rauhanpalkinnosta

Onnea presidentti Ahtisaarelle Nobelin rauhanpalkinnosta. Se on tullut ankaran ja tinkimättömän työn tuloksena, johon on kuulunut paljon välitystehtäviä ja rasittavaa matkustamista maailman kriisialueille. Ahtisaaren tärkeimpänä työsarkana on ollut Balkanin alueen tilanteen vakauttaminen ja tässä on tähän mennessä onnistuttu varsin hyvin. Työ on kuitenkin kesken ja sitä on YK:n, NATO:n ja Euroopan Unionin jatkettava, huolimatta muistakaan murheista kuten pörssikursseista. Tärkeimmät haasteet Balkanin alueella ovat mielestäni:

• Loppujenkin entisen Jugoslavian tasavaltojen kuin Slovenian, kuten myös Albanian integroiminen Euroopan Unioniin ja NATO:on
  
• Etnisten vihamielisyyksien lievittäminen, kielellisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä on kunnioitettava, vaikka nämä asuisivatkin valtionrajojen "väärällä" puolella
  
• Balkanin maiden lainsäädännön kehittäminen sellaiseksi, että ne voivat tulevaisuudessa taata hyvän oikeusjärjestelmän, kestävän parlamentaarisen demokratian ja länsimaisen hyvinvointiyhteiskunnan
  

Nämä joko onnistuvat tai ovat onnistumatta. Joka tapauksessa kyse on eurooppalaisten yhteisestä hyvästä ja turvallisuudesta.

Talletussuojaa korotettava edelleen

Tänään on tullut Islannin Kaupthing-pankin kupsahtamisen lisäksi tietoon se, että suomalaisista pankeista on alettu nostaa reippaaseen tahtiin suuriakin summia rahaa tallelokeroihin tai "tuntemattomiin paikkoihin", kun 50000 euronkaan talletussuoja ei riitä. Talletussuoja olisi ehdottomasti nostettava kattamaan kaikki pankkitalletukset, muttei tietenkään rahastosijoituksia. Rahastosijoitukset ovat nimittäin rinnastettavissa osakekauppaan ja ne ovat alttiita pörssikurssien heilahteluille.

Talletussuojan korottamista ei saa kuitenkaan tulkita "vapaalipuksi" pankeille. Nyt pitäisi Rahoitustarkastuksen syynätä muutkin Suomessa toimivat pankit kuin islantilaiset sellaiset ja tarkastaa, miten paljon niillä on omaa pääomaa ja paljonko kiinni riskisijoituksissa. Ne pankit, jotka ovat vähääkään kunnossa, tulee säilyttää ja on tiukasti kontrolloitava, että omaa pääomaa on löydyttävä riittävästi. Pelkällä velkavetoisuudella toimimista ei voi sallia.

Pikavipit tulisi äkkiä kieltää

MTV3 julkaisi seuraavan, ironisesti rahoitusmarkkinakriisiä sivuavan artikkelin:

• Pikavippiyhtiöt likaisissa käsissä
  

Nykyisessä tilanteessa eduskunta ja hallitus eivät saisi enää soutaa ja huovata tämän asian kanssa hetkeäkään, ilman lupia tapahtuva kaupallinen luotonanto, (viitekorkoihin nähden) rajoittamattomat korot ja pätevien vakuuksien tarkastamisen laiminlyöminen tulee kieltää heti. Tällä hetkellä tapahtuneen perusteella ei ole vaikeaa nähdä, mitä muuten saattaa käydä, perintäkelvottomiakin pikavippejä saatetaan myydä halvemmalla, mutta kuitenkin epärealistisen korkeaan hintaan muille yrityksille petollisesti ja tämä sotkisi asioita ennestään. Unohtaa ei tule myöskään sitä, että pikavippejä nostavat usein juuri ne, joiden niitä kaikkein viimeisimmäksi pitäisi nostaa. Asiakkaina ovat ryyppyreissuja, uhkapeliä tai herätehankintoja rahoittavat nuoret tai sitten yksinhuoltajat tai nuoret lapsiperheet, jotka erehtyvät turvautumaan koronkiskuriin siinä, missä ennemmin tulisi turvautua kunnan sosiaalitoimistoon tai KELA:an.

Koronlasku ja talletussuoja

Tänään EKP on sitten, ilmeisesti liittyen taannoin pidettyyn suurten EU-maiden keskinäiseen kokoukseen ja ulkopuoliseen painostukseen, tehnyt vaarallisen päätöksen laskea korkoa jopa puoli prosenttia. Tällainen elvytystoimenpide ei kuitenkaan nyt ole paikallaan, osin aiemmin mainitsemastani syystä (ohjauskorko alittaa inflaatiotason) ja osin siksi, että tällä houkutellaan lisälainanottoon sellaisia pankkeja, joiden ei enää pitäisi velkaantua senttiäkään lisää. Jos pankkeja pelastetaan, niin se tulee tehdä niin, että ne ostetaan yhteiskunnan haltuun, eikä aiempien, liikaa riskejä ottaneiden johtajien tule saada niissä missään tapauksessa jatkaa.

Sen sijaan talletussuojaratkaisu on hyvä. Se maksaa useimmiten varsin vähän, mutta on tehokas pankkien välisen luottamuksen lisääjä. Korkeiden talletussuojien suhteellisen halpa hinta tulee siitä, että kyseisellä toimenpiteellä tehdään epätodennäköisemmäksi sitä, että minkään talletussuojan tarvitsisi oikeasti tulla pannuksi täytäntöön.

Roskapankkilaki hyväksytty kuitenkin

Nyt se roskapankkilaki on sitten hyväksytty Yhdysvalloissa ja on odotettavissa, että päätös käy kalliiksi. Pörssikin on reagoinut asiaan tutulla tavalla - laskevin kurssein. Jossakin vaiheessa talous palautuu normaaliksi, mutta se vaatii monta raskasta opetusta ja strategiamuutosta. Enää ei Amerikassakaan voida sivuuttaa tulevien velallisten vakuuksien katsomista, samoin on kiinnitettävä huomiota siihen, että pankeilla on riittävästi omaa pääomaa. Kun johdannaisia markkinoidaan, on niiden sisältö tarvittaessa valtion viranomaisten tarkastettava.

EKP ja korkopolitiikka

Tänään on ollut käsittelyssä EKP:n tärkeä talouspoliittinen päätös ohjauskorosta. EKP onneksi valitsi järkilinjan ja jätti koron ennalleen, sillä nyt on liian kireä tilanne ja liian korkea inflaatio alkaa korkoa ainakaan laskea.

Ohjauskorko on tärkeä pohjaviitekorko, joka merkitsee sitä korkotasoa, millä keskuspankki suostuu rahaa asiakaspankeilleen lainaamaan. Erityisesti, jos pankeilla on vaikeuksia saada muuta kautta lyhyt- tai pitkäaikaisempia luottoja, heijastuu ohjauskorko useiden päällekkäisten marginaalien kautta yleiseen korkotasoon. Perusperiaatteina on myös, että koron lasku kasvattaa inflaatiota ja lisää kulutusta kun taas koron nosto hillitsee inflaatiota ja vähentää kulutusta. Jos merkitään ohjauskorkoa P:llä ja inflaatiotasoa IP:llä, niin seuraavan epäyhtälön tulee toimivassa taloudessa päteä (tässä oletetaan, että P ja IP ovat prosentteja):

0 < IP < P,

Keskuspankki voi siis määrittää P:n joka vaikuttaa käänteisesti IP:n arvoon. Mahdollisia ohjauskoron tasoja ovat siis ne P:n arvot, joilla inflaatio on positiivinen, mutta kuitenkin alle ohjauskoron. Jos tämä ehto ei toteudu, niin aiheutuu jompikumpi seuraavista markkinahäiriöistä, joka on pakko korjata ennenpitkää korjausliikkeellä:

• IP < 0: Tätä sanotaan deflaatioksi, joka voi aiheutua monista syistä, mutta johon keskuspankin osuus ja syy on liian korkeaksi valittu ohjauskorko. Deflaation aikana suursijoittajat voivat yksinkertaisesti säilöä ylimääräisiä rahasummiaan vaikka puukirstuun ja sen ostovoima kasvaa seuraavaan päivään mennessä. Tällainen rahojen jääminen kiinni tukahduttaa sijoittamisen ja talouden ja on omiaan heikentämään työllisyyttä. Deflaation aikana käy helposti niin, että työttömyydestä ja pakollisista palkanalennuksista johtuen ostovoima saattaa heikentyä nopeammin kuin hintojen lasku sitä kykenisi kompensoimaan.
  
• P < IP: Tämä kuvaa jonkinlaista uhkaavaa hyperinflaatiotilannetta, jossa keskuspankki on tehnyt virheen tarjotessaan luottoa inflaatiotasoa matalammalla korolla. Seurauksena on, että asiakaspankkien tulee kannattavaksi ottaa mielivaltaisia määriä luottoa keskuspankilta ja keskuspankin omat varat ja valuuttavaranto alenevat jyrkästi. Seurauksena on keskuspankin puolustaman valuutan arvon lasku ja itseään kiihdyttävä inflaatiokierre.
  

Edellä esitetyn perusteella on ymmärrettävää, että keskuspankki ei ole voinut suostua esimerkiksi eräiden tunnettujenkin ekonomistien poskettomiin vaatimuksiin ohjauskoron laskusta 2%:iin (nykyisestä 4.25%:sta). Se rikkoisi jälkimmäistä ehtoa räikeästi. Kaikkein kestävintä rahapolitiikkaa tässä tilanteessa olisi mielestäni säätää ohjauskoron taso sellaiseen luokkaan, että euroalueen inflaatio olisi noin 1-2.5%:n välillä. Mahdollisella nousukaudella olisi ehdottomasti vältettävä vakaussopimuksen mukaisen 2%:n inflaatiotason ylitystä.

Seksuaalivähemmistöjen syrjinnästä

Tänään on kohistu Alma Median päätöksestä hyllyttää Lapin Kansan päätoimittajan Johanna Korhosen työsuhde ennen kuin se ehti kunnolla alkaa. Syyksi on nimetty luottamuspula, mutta valitettavan vahvoja todisteita on siitä, että kysymys olisi syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Tiedossa on ilmeisesti hankaluuksia Alma Medialle niin Suomen perustuslain kuin yhdenvertaisuuslainkin syrjinnänvastaisten pykälien nojalla, ainakin asiaa tullaan tiiviisti puimaan ja oikeusjuttu on hyvinkin mahdollinen.

Oma kantani on se, että työsuhteissa ei yleensä pitäisi erotella ihmisiä heidän seksuaalisen suuntautumisensa tai muiden ammatin harjoittamiseen liittymättömien syiden perusteella. Tiedän esimerkiksi, että aikaisemman työpaikkani Teknillisen Korkeakoulun palveluksessa on useita seksuaalivähemmistöihin kuuluvia, jotka ovat täyttäneet paikkansa normaalisti ja ansiokkaasti työyhteisössä.

Poikkeuksen edellämainittuun perussääntöön muodostavat kirkko ja uskonnolliset yhteisöt. Kirkon osalta tärkeää on työntekijöiden, etenkin pastorien esimerkillisyys ja heidän ei ehdoin tahdoin tule epämääräistää kristillistä perhekäsitystä eikä sen ideaalia. Toinen seikka on se, että on visusti harkittava, miten lapsen oikeuksiin vaikuttavat mm. adoptiota ja keinoalkuista lisääntymistä koskevat lait. Seksuaalivähemmistöjen yhdenvertaisuus ei saa tarkoittaa kompromissia siinä, miten lapsella tulee lähtökohtaisesti olla oikeus äitiin ja isään. Joskus lapset jäävät ilman toista tai molempia vanhempiaan tai annetaan vanhempansa menettäneinä adoptioon, mutta adoptio ei saa olla keino muulla tavoin ohittaa lapsen oikeuksia oikeisiin vanhempiinsa, ei seksuaalivähemmistöjenkään tapauksessa. Vaikka naisparit saisivat sisäisen adoptio-oikeuden, ei se saa asettaa isyyslain soveltamista toissijaiseksi, jos isän vanhemmuus voidaan näin todeta ja vahvistaa.

Ihmisellä on viime kädessä vastuu omista tekemisistään. Ylpeydestä ja vääristä teoista katumattomuudesta seuraa rangaistus. Kaikki taipumukset eivät ole suinkaan oikeita, eikä kaikkien taipumusten ja houkutusten toteuttamisesta ole hyvää odotettavissa.

Valhe ja perikato (osa II)

Liittyen eiliseen merkintääni, olen tänään tutustunut Espoon tuomiokapitulin pöytäkirjoihin valituksen käsittelyä koskien. Niistä ilmenee vielä muutama seikka lisää suppeampiin lehdistötiedotteisiin nähden, mm. se, että tilaisuus oli alunperin varattu "häitä" varten, muttei pelkkään leiriviikonloppuun tai rukoukseen ja sielunhoitoon. Tämä vain alleviivaa tuomiokapitulin päätöksen kaikinpuoleista kestämättömyyttä.

Roskapankkilaki kaatunut Yhdysvalloissa

Yhdysvaltain edustajainhuone on kaatanut roskapankkiesityksen, joten lähes biljoona (kyllä, todellakin 10^12) amerikkalaisten veronmaksajien dollaria säästyy toistaiseksi valumasta pohjattomaan kaivoon pörssikeinottelulla aikaansaatujen vahinkojen kattamiseksi. Päätös on ehdottomasti oikea - raha ja raaka-aineet eivät maailmasta lopu, mutta nyt pitää tutkia, ketkä ovat rötösherroja ja mihin on kokonaisuudessaan näissä johdannaiskuvioissa rahaa haaskattu. Oletan, että jossakin on joitakin henkilöitä, jotka ovat vilpillisin keinoin käärineet jättiläisetuuksia ja siirtäneet voittojaan veroparatiiseihin. Käännetään siis ensin tämä kivi ennen kuin vedetään peittoa korville.

Valhe ja perikato

Tänään, maanantaina 29. syyskuuta, armon vuonna 2008 on Espoon tuomikapituli antanut seuraavansisältöisen lausuman:

Tuomiokapituli hylkäsi rovasti Liisa Tuoviseen kohdistetut kantelut

Espoon hiippakunnan tuomiokapituli on hylännyt rovasti Liisa Tuovista vastaan tehdyt kantelut. Kantelut koskivat kirkkolain, kirkkojärjestyksen tai Raamatun vastaista toimintaa. Tuomiokapituli katsoi, että rovasti Tuovinen on toiminut kirkon yhteisten päätösten mukaisesti toimittaessaan rukoushetken samaa sukupuolta olevien puolesta. Tuomiokapituli käsitteli asiaa istunnossaan maanantaina 29. syyskuuta.

Tuomiokapitulin mukaan rovasti Tuovinen on toteuttanut papin pastoraalista tehtävää rukoilemalla parisuhteen rekisteröineiden nuorten puolesta ja siunaamalla heitä. Hän on soveltanut rukoushetken kaavaa ottaen huomioon tilanteen erityisvaatimukset. Tässä hän on toteuttanut kirkkojärjestyksen periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen.

Rovasti Liisa Tuovinen toimitti rukoushetken samaa sukupuolta olevien nuorten puolesta Hvittorpin leirikeskuksessa Espoossa 12.7.2008. Tämän johdosta tuomiokapituliin saapui yhdeksän kantelua, joissa vaadittiin tuomiokapitulia ryhtymään toimenpiteisiin rovasti Tuovisen toiminnan johdosta.

Lisätietoja:

Espoon tuomiokapituli puh. XX XX XXXX klo 9-17

Tiedotuspäällikkö Iiris Kivimäki puh. XXX XXX XXXX

Rovasti Liisa Tuovinen puh. XXX XXX XXXX

Eräänä tärkeänä kristillisen kirkon piirteenä on pysyminen tunnustuksessa ja totuudessa. Totuuden muuntelu ja totuuden ja rehellisyyden vaihtaminen vilppiin on monissa vaikeissa tilanteissa itsekullekin houkutteleva tie, mutta sillä tiellä on lyhyet jäljet ja se johtaa perikatoon. Tässä tapauksessa kirkolla on ollut käsiteltävänä vaikea yhteiskunnallis-teologinen probleema ja se on joutunut tavallaan ratkaisemaan kysymystä saman sukupuolen parisuhteisiin suhtautumisessa tilanteessa, joka on ollut voimakkaasti jännittynyt.

Kirkon alkuperäinen suunnitelma oli pitää yllä näennäisneutraalia, hieman kuulostelevaa ja tunnustelevaa asetelmaa ja lykätä piispainkokouksen työryhmän mietintöä samaa sukupuolta olevien parien siunauskaavasta mahdollisimman pitkälle. Viime heinäkuu kuitenkin muutti tilanteen kertaheitolla, kun kirkko joutui selkä seinää vasten siinä, että se joutuu välittömästi ottamaan kantaa siihen, että rovasti Liisa Tuovinen oli ensimmäistä kertaa Suomen evankelisluterilaisen kirkon historiassa käyttänyt kirkoksi vihittyä tilaa samaa sukupuolta olevan parin "siunaamiseen". Asiaa mutkisti edelleen se, että tilanteesta on julkisen todistusaineiston perusteella tehty vartavasten avioliittoon vihkimistä muistuttava ja sen tarkoitusperäksi nimenomaan osoittaa mieltä sukupuolineutraalin kirkollisenkin avioliiton puolesta.

Espoon tuomiokapitulin oli siis pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja todeta kantansa tapahtuneeseen ennen kuin mitään vuosikausien päästä odotettavia työryhmälausuntoja voitaisiin ottaa huomioon ja liittää asian käsittelyyn. Tuomiokapitulilla oli seuraavat vaihtoehdot:

• Todeta virkavirhe tapahtuneeksi ja rangaista rovasti Tuovista pappisoikeuksien pysyvällä tai määräaikaisella menettämisellä tai varoituksella.
  
• Todeta rovasti Tuovisen suorittaneen toimituksen epähuomiossa siitä, että se tehtiin kirkkotilassa ja jättää tällä perusteella rangaistuksetta, tehden kuitenkin linjauksen siitä, että kirkkotilojen käyttö tällaiseen on (toistaiseksi jatkossa) kielletty.
  
• Todeta samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen ja vihkiminen kirkossa suotavaksi ja hyväksi asiaksi.
  
• Osoittaa hyväksyntää ja jättää rovasti Tuovinen rangaistuksetta vääristellen sitä tietoa, mikä sillä itsellään on varmasti ollut tapahtuneesta ja sen teologisista taustoista.
  

Se valitsi neljännen vaihtoehdon, joka on sekä hereettinen, että myös täysin valheellinen. Perusteluita:

Tuomiokapituli katsoi, että rovasti Tuovinen on toiminut kirkon yhteisten päätösten mukaisesti toimittaessaan rukoushetken samaa sukupuolta olevien puolesta.

V: Kirkolla ei ole mitään tällaista yhteistä päätöstä. Päinvastoin, kirkolla on lukuisia arvovaltaisia ja voimassaolevia Raamattuun ja tunnustukseen perustuvia päätöksiä, joiden mukaan samaa sukupuolta olevien parien sukupuolisuhde on syntiä.

Tuomiokapitulin mukaan rovasti Tuovinen on toteuttanut papin pastoraalista tehtävää rukoilemalla parisuhteen rekisteröineiden nuorten puolesta ja siunaamalla heitä.

V: Papin pastoraalinen tehtävä ei koskaan voi olla synnin ja vääryyden siunaaminen. Kirkkokäsikirjoissa on sen sijaan esim. messujen kaavoissa synnintunnustus, rukous ja synninpäästö.

Hän on soveltanut rukoushetken kaavaa ottaen huomioon tilanteen erityisvaatimukset. Tässä hän on toteuttanut kirkkojärjestyksen periaatetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus sielunhoitoon ja rukoukseen.

V: Todistusaineiston perusteella hän on soveltanut avioliiton siunaamisen kaavaa eikä rukoushetken kaavaa. Tämä tekee irrelevantiksi puida rukoushetkeä koskevia kirkkojärjestyksen periaatteita tässä yhteydessä.

Minulla ei ole käsitystä, millä tavalla kirkko pääsee irti tämän tuomiokapitulipäätöksen rasitteista. Mitä kirkko sanoo, kun tarkoituksena on myöhemmin televisiossa esittää tilaisuudessa tehdystä videokuvauksesta hääohjelma? Varmaa on se, että tämä nostaa taas kirkostaeroamislukuja ja että kirkon alkuperäisessä tiedotteessa olleet puhelinnumerot (jotka hienotunteisesti tästä lainauksesta peitin), tulevat käymään pidemmän aikaa tulikuumina.

Oikeus turvallisiin elintarvikkeisiin

Eräs keskeinen tekijä länsimaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa on ihmisen oikeus puhtaaseen veteen ja syömäkelpoiseen ruokaan. Tietysti olisi erittäin suotavaa, että tällainen oikeus toteutuisi muutenkin ihmiskunnassa, mutta se, että rikkaissa teollisuusmaissakin on tämän asian kanssa mitään ongelmia, on hälyttävää ja viittaa siihen, että nopean rahan ansainti on joillekin liike-elämän osapuolille niin keskeinen uskonkappale, että sen toteuttamiseksi voidaan pahimmillaan vaarantaa muiden henki ja terveys.

Esimerkkejä tämäntapaisesta toiminnasta:

• Italian ja Saksan juustoskandaali, jossa juustojen ja sulatejuustojen ainesosina käytettiin pilaantuneita maitotuotteita ja pahimmillaan oltiin niin huolimattomia, että juuston joukosta saattoi löytyä mm. muovinkappaleita.
  
• Meillä Suomessa esiintyneitäkin tapauksia, joissa vesijohtovesi on päässyt saastumaan rikollisen huolimattomuuden takia.
  
• Kiinan maitoskandaali, jossa valitettavasti on ollut mukana läntisiäkin meijereitä. Maitoa on laimennettu ja korvattu oikeaa maitoproteiinia myrkyllisillä teollisuuskemikaaleilla. Vastaavasti on myös käänteisiä tapauksia, joissa maitoproteiinia on laitettu sellaisiin elintarvikkeisiin, missä niitä ei odottaisi olevan ja jotka voivat aiheuttaa allergiareaktioita niille, joille maitoproteiini ei sovi! Ongelmallisia ovat Suomessakin olleet eräät hedelmäsorbetit.
  
• Uusin Ruotsissa esiintynyt skandaali, jossa malmöläiseltä lihanjalostus- eli makkaratehtaalta on löytynyt lattioilta koiranulosteita.
  

Kannatan sitä, että elintarvikevalvontaa on koko EU:ssa tiukennettava huomattavasti nykyisestä.

Uutta aselakia sorvataan

Hallitus ja eduskunta joutuvat ymmärrettävästä syystä ottamaan kantaa aselain sisältöön. Sitä mietittäessä joudutaan tasapainottamaan monia eri seikkoja, ensinnäkin se, etteivät henkisesti tasapainottomiksi tiedetyt henkilöt saisi omistaa asetta tai omata aseenkantolupaa, toiseksi se, että ampumaurheilu ja metsästys olisivat edelleen mahdollisia. Itse näen, että täyskiellot ovat tässä tilanteessa jälkimmäisestä syystä huonoja, mutta laissa voitaisiin asettaa tiukempia velvoitteita aseiden säilyttämisestä lukituissa tiloissa (ja kuten eräs työkaveri viisaasti totesi,) pitäisi edellyttää, että säilytettäessä tulisi kiväärin tai pistoolin lukko-osa pitää muusta aseesta erillään. Ilman lukkoa aseella ei voi ampua.

Toinen seikka, joka aselaissa voitaisiin huomioida, ovat ilma-aseet. Nykyään niitä saa aivan liian helposti, niihin ei vaadita aseenkantolupaa ja varhaisteinitkin saattavat niillä ammuskella. Ne ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin vaarattomia, erityisesti, jos niiden ammus osuu silmään.

Kauhajoen hirveä ampumatapaus

Tänään on Suomi ollut hyvin ikävistä syistä muunmuassa CNN:n ja BBC:n pääotsikoissa - maassamme on jälleen tapahtunut samantapainen hirveä veriteko kuin vuonna 2007 Tuusulan Jokelassa ja vuonna 2002 Vantaan Myyrmannissa. Nyt tapahtunut Kauhajoen tragedia ja Tuusulan tragedia tapahtuivat ampumalla, Vantaalla räjäytettiin pommi. Kaikissa näissä kolmessa tapauksessa on yhteisenä piirteenä yksinäinen ja eristäytynyt nuori mies, jonka elämään on valitettavasti kuulunut ongelmiin sulkeutumisen lisäksi myös jotakin kättä pidempää, jolla aiheuttaa hirveää surua ja tuhoa. Samantapaisista lähtökohdista ovat lähteneet myös monet muut viime vuosien käsittämättömät väkivallanteot ja henkirikokset.

Olisi toivottavaa, jos näitä tekoja voitaisiin jotenkin ennakoida ja ennaltaehkäistä. Monissa kunnissa se on myös rahakysymys; yksin jääneiden hitaasti kypsyneitä mielenterveydellisiä ongelmia ei välttämättä havaita ennen kuin on myöhäistä.