Joulurauha on rikkoutunut Israelissa

Joulurauha on ikävännäköisellä tavalla rikkoutunut Israelin ja Gazan kaistan välisellä rajalla kun Israel on tehnyt ilmaiskuja Gazan kaistalle rakennuksiin, joiden katsoo olevan siellä valtaapitävän Hamas-järjestön käytössä. Siviiliuhreiltakaan ei ole vältytty. Lisäksi Israel valmistelee maahyökkäystä.

Nämä Israelin toimet ovat saaneet useilla keskustelupalstoilla osakseen kovan tuomion. Yleisin Israelin nykyisten toimien puolustelijoiden argumentti on se, että palestiinalaisalueilta jatkuvasti ammuttaisiin raketteja Israelin puolelle (eli Hamas olisi ollut hyökkäyksen aloittaja), mutta en ole ainakaan aiemmasta uutisoinnista tällaista kuullut. Kansainvälisoikeudellisesti päältäpäin katsoen Israelin asema tässä kysymyksessä on vaikean näköinen.

Eräs asia on ilmeinen, Israel ei nykytilanteessa "huvikseen" lähtisi tuollaisille sotaretkille pinta-alaltaan pienen suomalaisen kunnan kokoista ranta-aluetta vastaan, etenkään kun sotatoimet lietsovat aina vihaa ja lisäävät kostotoimien riskiä. Asiasta joutuvat kärsimään niin israelilaiset siviilit kuin alueelle mahdollisesti matkaavat turistitkin. Pidän itse kaikkein todennäköisimpänä vaihtoehtona sitä, että Israel olisi vakoojiensa tai sotilastiedustelujensa avulla saanut vihiä jostakin isosta määrästä Gazan kaistalle kuljetettuja aseita ja tähän liittyvistä hyökkäysvalmisteluista. Tällainen ei päädy kansainväliseen julkisuuteen ainakaan heti. Tämän kautta Israelin johto on joutunut tekemään katkeran riskialttiin päätöksen iskeä ennaltaehkäisevästi, kuitenkin ilmeisesti informoiden asiasta salaa Yhdysvaltoja etukäteen.

Riemullista joulujuhlaa

Päivät ovat ehtineet pidentyä jo kahden päivän ajan, mutta ennen kuin syksy lopullisesti vaihtuu kevääseen, juhlitaan Kristuksen syntymäjuhlaa. Useimmilla ihmisillä joulu fokusoituu paljolti kaupallisuuteen, runsaisiin lahjoihin ja isoihin aterioihin. Tästä huolimatta tulisi kuitenkin muistaa joulujuhlan kristillisten perinteiden mukainen tarkoitus ja merkitys. Beetlehemin seimi ei sijainnut missään kuninkaallisessa hovissa, vaan alkeellisessa tallissa. Silkkilakanoiden sijasta lapsi jouduttiin kapaloimaan heinien keskelle. Jeesuksen Kristuksen tulevat opetuksetkaan varttuneemmalla iällä eivät suinkaan kehottaneet ihmisiä elämään maan päällä rikkaasti ja yltäkylläisesti, vain omaan napaan tuijottaen, vaan päinvastoin varoitti, että niin voi huomaamattaan hukata jopa iankaikkisen elämän toivon.

Riemullista joulujuhlaa ja toivottavasti myös heikommassa asemassa olevien lähimmäistemme muistamista ja auttamista!

Sofi Oksasen passi ja viisumi

Kirjailija Sofi Oksanen, joka on osin myös virolaista syntyperää ja kirjoittanut uutuuskirjan "Puhdistus", on kokenut jo aiemmin vaikeuksia tänä vuonna Venäjän matkojensa suunnittelussa. Syynä pidetään yleisesti sitä, että hän on kirjoituksissaan ja puheissaan kritisoinut Viron ja Venäjän huonoja välejä ja toisin kuin esimerkiksi "Pronssisoturin" kirjoittanut tohtori Johan Bäckman, Oksanen katsoo selkeästi Venäjän olevan näihin kireisiin väleihin syypää vanhana miehittäjävaltana.

On omituista, miten Oksasen Venäjälle matkustamisen hankaluudet eivät ole tulleet ilmi venäläisistä viranomaistahoista (jolle Suomi ei voisi mitään), vaan sekä nyt että aiemmin Oksasta estelemässä on Suomen viranomaisia, joko tahallaan tai tahattomasti. Aiemmin tänä vuonna Oksasen osallistuminen Pietarissa olleeseen runotilaisuuteen kariutui Suomen Pietarin-pääkonsulin estelyyn, nyt taas Suomen postilaitos eli Itella on hukannut Oksasen passin sen jälkeen kun postin sisäisen kontrollin perusteella siihen olisi jo myönnetty Venäjän viisumi.

Jos kysymyksessä on se, että Oksasen matkustamiseen Venäjälle liittyisi esimerkiksi hänen persoonansa vuoksi erityinen häneen itseensä kohdistuva vaara, ei sekään oikeuttaisi matkanteon tahalliseen haittaamiseen. Tällöin oikea menettelytapa on se, että viranomaiset antavat matkustusvaroituksen kautta ymmärtää, että Venäjälle voi asianmukaisilla papereilla mennä, mutta että asiaan liittyy erityisiä riskejä.

Alaikäisten elinkautistuomioista EU:ssa

Tavanomainen "pikku-uutinen" Isosta-Britanniasta. 11-vuotiaan pojan ampunut 18-vuotias Sean Mercer on tuomittu Liverpoolin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeusrangaistukseen, josta on kärsittävä vankilassa vähintään 22 vuotta ennenkuin voi päästä ehdonalaiseen vapauteen. Tottakai Suomessakin 18-vuotias saisi elinkautisen tuollaisesta helpostikin, mutta tässä asiassa häiritsee se, että Mercer ei ollut tekohetkellä täysi-ikäinen vaan ainoastaan 16-vuotias!

Kaikki Euroopan Unionin maat ovat allekirjoittaneet lapsen oikeuksien sopimuksen, joka kieltää ainakin elinkautisten tuomioiden ilman ehdonalaisen mahdollisuutta langettamisen alaikäisille. Käytännössä ongelmaksi voi muodostua se, että ehdonalaismenettelyihin vaikuttaisi kuitenkin liiaksi myös lehtijulkisuus ja politiikka, joka voi käytännössä aiheuttaa elinkautisen tuomion venyvän sellaiseksi kirjaimellisesti myös näissäkin tapauksissa.

Euroopan Unionin jäsenmaiden tulisi huolehtia siitä, että alaikäisiä rikoksentekijöitä ei missään olosuhteissa tulisi tuomita "kuten aikuisia", vaan iän ja kypsymättömyyden on oltava lieventävä asianhaara. Alaikäisille rikoksentekijöille tuomittavien seuraamusten tulee aina olla määräaikaisia ja rikoksen luonteeseen ja tekijän yhteiskuntaan sopeuttamistavoitteisiin nähden kohtuullisia. Tällä hetkellä käsittääkseni vain Iso-Britannia ja Ranska eivät noudata tätä periaatetta EU:n sisällä, muissa EU-maissa alaikäisten elinkautistuomiot ovat kiellettyjä ja niiden sijasta tuomitaan noin 10-15 vuoden vapausrangaistuksia.

Liian tiukka alkoholipolitiikka luo harmaat markkinat

Seuraavanlainen pikkuartikkeli julkaistiin Iltalehdessä:

Lasten juopottelu lisääntynyt Ruotsissa
14.12.2008 18:55

Ruotsissa alle 14-vuotiaiden lasten ja nuorten juopottelu on lisääntynyt hurjasti, kertoo uutistoimisto TT.

Ruotsin sosiaalihallituksen mukaan sairaaloiden suljetuille osastoille otettiin viime vuonna 507 alle 14-vuotiasta alkoholin ongelmakäyttäjää. Lisäystä edelliseen vuoteen oli 15 prosenttia.

Tukholmalaisessa Marian alkoholiklinikan nuoriso-osastolla on lokakuun loppuun mennessä ollut avohoidossa 1 583 alle 19-vuotiasta lasta ja nuorta. Potilaiden määrän arvioidaan nousevan vuoden loppuun mennessä 1 900:aan, mikä olisi 7 prosenttia enemmän kuin viime vuonna.

- Varsinaisten ongelmajuojien joukko on entistä pienempi, mutta se juo enemmän kuin ennen, sanoi dosentti Sven Andreasson Ruotsin kansanterveysinstituutista uutistoimisto TT:lle.

Aiemmin tehdyn tutkimuksen mukaan 400 000 ruotsalaislasta elää perheissä, joissa yksi tai kaksi aikuista juo niin paljon, että siitä on haittaa lapsille ja heille itselleen.

STT-TT

Tällaiset tulokset ovat tavallaan käänteisiä sille, mihin Ruotsin alkoholipolitiikka pyrkii, koska länsinaapurimme alkoholiverotuksen taso ja muukin alkoholin kauppapolitiikka on EU:n kireintä. Yli 3.5%-juomien myynti on sallittua ainoastaan Systembolageteissa ja niissä on 20 vuoden ikäraja. Systembolagetien aukioloajat etenkin viikonloppuna ovat suppeat ja joillakin alueilla myymäläverkosto on harva.

Vika lieneekin siinä, että alkoholin välityskanavat on Ruotsissa päästetty pitkälti harmaan talouden puolelle. Alkoholia tuodaan maahan runsaasti muista EU-maista muutenkin kuin omaan käyttöön ja laitonta välitystä tapahtuu niin verkostojen kuin suoramyynninkin perusteella. Salakuljettajille olennaista ei ole myöskään se, että kaupassa noudatettaisiin minkäänlaista ikäraja- tai järjestyskontrollia, vaan tärkeintä on tietysti päästä tuotteista mahdollisimman pian eroon, kun joku vain antaa rahat käteen. Tämä selittänee myös asian leviämistä alaikäisten käsiin.

Mielestäni paras ratkaisu asiaan on kaksijakoinen, josta länsinaapurissa virallisesti hyväksytään vain toinen osa, lisäkiellot, rajoitukset, rangaistukset ja valvonta. Tämä virallisen hyväksynnän saava osa merkitsee sitä, että yhteiskunta puuttuu salakauppaan, salakuljetukseen ja vanhemmat enemmän nuortensa hyvinvointiin ja tekemisiin. Toiselta puolelta vaadittaisiin kuitenkin sitä, että alkoholin saatavuuden laillisten kanavien tulisi aikuisille, yli 18-vuotiaille, olla kohtullisen helposti käytettävissä. Eli niin, ettei ihmisiä pelotella pois laillisista alkoholikaupoista huonon saavutettavuuden tai tähtitieteellisten hintojen keinoin. Tällöin aikuiset saadaan pohtimaan enemmän turvallisuus- ja legitimiteettikysymyksiä ja hankkiessaan juomansa laillisin keinoin, harmaan myynnin markkinaosuus vähenee. Samalla ne harvat, jotka sellaista edelleen jatkavat, joutuisivat helpommin vastaamaan etenkin väkevien juomien alaikäiselle välityksestä kalliisti.

Talouskriisi on osittain varkaiden ja kavaltajien aikaansaannosta

Joissakin aiemmissa teksteissäni (muuallekin kuin) tähän blogiin, olen kiinnittänyt huomiota mahdollisuuteen, että suuri osa nykyisissä pankkikriiseissä haaskatuista rahoista eivät olisi ns. "kadonneet viattomalla tavalla", vaan joutuneet suoraan erilaisilla epärehellisillä keinoilla "puhalletuksi" vääriin taskuihin. Eräs perinteinen menetelmä tällaisten toteuttamiseksi ovat suuryritysten sisäpiirikaupat, joissa suuria määriä osakkeita tai joukkovelkakirjoja myydään niin, että myyjä sisäpiiritiedon kautta tietää todellisen arvon olevan huomattavasti kauppahinnaksi sovittua pienempi.

Yhdysvaltain pankkikriisin peruselementtinä on aikaisemmin pidetty subprime-asuntoluototusta, mutta siitä ei saa repiä syntipukkia kaikkiin pankkisektorin hankaluuksiin. Subprime-asuntoluototuksessa (joka on eräänlaista sosiaalista luottoa), tosiasiassa hävitään vain siihen kohdistuneiden asuntojen käyvän vuokran osa muutamalta vuodelta, sikäli kun suurin osa kyseisistä asunnoista kuitenkin tulee lunastetuksi takaisin velkakirjojen omistajille. Todellisuudessa rahaa lienee hävinnyt enemmän välistä siinä kaupanteon vaiheessa kun velkakirjoja on paketoitu johdannaisiksi ja näitä myyty.

Tänään/eilen julkaistiin Taloussanomissa seuraavanlainen uutinen:

Nasdaqin entistä pomoa epäillään petoksesta

New Yorkin teknologiapörssin Nasdaqin hallituksen entinen puheenjohtaja Bernard Madoff on pidätetty epäiltynä 50 miljardin dollarin suuruisesta petoksesta.

Taloussanomat
12.12.2008 18:47

Epärehellisen liiketoiminnan näyttämönä oli Madoffin yritys, joka oli erikoistunut arvopaperikauppaan, markkinatakaukseen ja varakkaiden asiakkaiden neuvontaan. Yritystietojen mukaan yhtiön asiakkaina oli pääasiassa hedge-rahastoja sekä pankkeja ja varakkaita yksityishenkilöitä.

FBI:n kanteen mukaan Madoff on kuulusteluissa kertonut pyörittäneensä näennäistä sijoitustoimintaa. Viime viikolla hän oli myöntänyt myös henkilökunnalleen, että asiakkaiden neuvontatoiminta oli ollut ”petos” ja ”kaikki oli vain yhtä suurta valhetta”.

Madoff toimi Nasdaqin hallituksen puheenjohtajana vuosina 1990, 1991 ja 1993.

En voi olla tässä vaiheessa varma, pitävätkö syytteet paikkansa, mutta jos pitävät, niin ne kuvastavat hyvin niitä laittomia mahdollisuuksia, joita erilaisilla avainhenkilöillä on tai on ollut. Kavalluksen kohteena olevat summat voivat olla hyvinkin jopa teollisuusmaiden budjettien tasolla!

Erikoinen ministerinvaihdos

Tänään on otsikoitu siitä, että Kokoomus vaihtaa opetusministerin. Sari Sarkomaa, joka on hoitanut näitä tehtäviä ansiokkaasti ja terävän määrätietoisesti, joutuu väistymään ja tilalle tulee samasta puolueesta ensikertalainen kansanedustaja, Henna Virkkunen. Virallisesti on lehdissä selitetty syyksi, että Sarkomaa haluaisi keskittyä perheasioihin, mutta jos sillä rintamalla ei mitään aivan järisyttävää ole tapahtunut tai tapahtumassa, niin harvemmin silloin pitää arvokasta ja hyvin hoidettua ministerinsalkkua heittää nurkkaan.

Eräs keskustelupalstoilla esitetty "salaliittoteoria" liittyy siihen, että tulevat vuodet toisivat niin paljon ja sellaisen luontoisia muutoksia yliopistorintamalla, ettei Sarkomaa olisi ollut valmis uudistuksia hyväksymään ja kieltäytynyt olemasta esimerkiksi sisällöltään kyseenalaista yliopistolakia esittelemässä. Tällä hetkellä hallituksen ja opetusministeriön sisällä tietenkin vaietaan kuin muuri siitä, mitä tuleman pitää ja miten esimerkiksi opiskelijoiden taloudellinen ja opintososiaalinen asema tulee kehittymään.

Potentiaalisia nurkan takana vaanivia opiskelijan asemaa huonontavia seikkoja olisivat esimerkiksi lukukausimaksut, opintorahan lakkauttaminen ja opintotuen muuttaminen pelkäksi lainaksi tai tiukemmat opiskeluaikoja koskevat rajoitusmääräykset. Uudistuksiin saattaa liittyä pehmusteina esimerkiksi opintoseteli- tai stipendijärjestelmiä, mutta sellaiset ovat melko lailla tyhjän kanssa ja todella helppoja leikkauskohteita siihen verrattuna, että esimerkiksi maksuttomuuden periaate ensin isossa ja paljon periaatteellisluontoisemmassa uudistuksessa lakkautettaisiin.

Itsenäinen Suomi - 91 vuotta

Onneksi olkoon itsenäiselle Suomelle sen 91-vuotispäivänä. Itsenäisyys ei suinkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan sen edestä on jouduttu 1939-1944 verisesti taistelemaan. Useat itä-Euroopan maat ovat edelleen näkyvänä esimerkkinä siitä, mitä maiden yhteiskunnalliselle kehitykselle saattaa merkitä itsenäisyystaipaleen katkeaminen ja joutuminen vieraan ikeen alle 50 vuodeksi. Vain hyvä onni ja oikea historian merkkien tulkinta yleensäottaen on pelastanut esimerkiksi Viron, Puolan tai Unkarin itsemääräämisoikeuden 1990-luvun alussa takaisin.

Ulkopoliittisen kehityksen merkkejä on jatkossakin osattava tulkita oikein ja syvänkin rauhantilan aikana on aina varauduttava mahdolliseen tilanteen muuttumiseen ja kriisiytymiseen. Tästä syystä Suomen tulee jatkossakin säilyttää yleinen asevelvollisuus maanpuolustuksen peruskivenä ja valaa tälle perustalle lisää vakauttavia suojarakenteita liittymällä NATO:on, vahvistamalla integroitumista Euroopan Unioniin, huolehtimalla hyvistä ulkomaansuhteista ja olemalla menemättä harkitsemattomasti mukaan sellaisiin aseidenriisuntasopimuksiin, joita ei kuitenkaan esimerkiksi itänaapurimme noudata.

Turistimyymälämaat

Joskus käy niin, että kokonaiset valtiot valjastetaan toimimaan jättiläismäisinä turistien tax-free-myymälöinä, ja samalla näiden valtioiden sisäiset asiat ja omien kansalaisten oikeudet ja tasa-arvo jäävät sivurooliin. Näen, että esimerkiksi Thaimaan tapauksessa on käynyt juurikin näin, ja tästä syystä esimerkiksi maan tärkeimmille lentokentille viime aikoina levinneitä levottomuuksia ei voida pitää täysin odottamattomina ja sattumanvaraisina.

Thaimaa on virallisesti perustuslaillinen monarkia ja sen kuningas on tällä hetkellä maailman pisimpään yhtäjaksoisesti hallinnut nykyinen valtionpäämies. Kuninkaan asema on tietyssä mielessä seremoniallinen, mutta kuitenkin äärimmäisen kunnioitettu, niin, että esimerkiksi kuninkaaseen tai kuningashuoneeseen kohdistuvat arvostelut tai solvaukset ovat erittäin vakavia rikoksia. Päivänpolitiikkaan vaikuttaa kuitenkin enemmän kulloinenkin pääministeri ja parlamentarismi, samoin kuin länsimaille vieraalla tavalla myös armeija. Tämänhetkisessä kriisissä kysymys on ollut siitä, että maa on poliittisesti jakautunut ns. "punaiseen" ja "keltaiseen" leiriin.

"Punaisten" agendana on kannattaa nykyistä hallitusta ja he katsovat, että valta kuuluu Thaimaassa tasa-arvoisesti kaikille. Tämä on sinänsä länsimaisittainkin ylevä tavoite ja monet ymmärtävät tätä kantaa hyvin. Ongelmana on kuitenkin se, että maan nykyistä hallintoa epäillään raskaasti korruptiosta ja vaalivilpistä ja tästä syystä sen legitimiteetti ei kenties olekaan niin hyvällä pohjalla kuin pitäisi.

"Keltaisten" agendana on vaihtaa hallitus, ja jossakin määrin mukana on näkemystä, jonka mukaan maahan haluttaisiin feodalistinen järjestelmä. Tällöin kansalaiset jakautuisivat säätyihin ja kullakin säädyllä olisi tietty edustus maan parlamentissa. Eräänä poliittisena täkynä perusteluissa on käytetty sitä, että ihmisiä halutaan houkutella hankkimaan parempi koulutus, joka näkyisi myös poliittisen vaikutusvallan kasvuna. On sanomattakin selvää, että tämäntyyppinen järjestelmä on nykyiselle länsimaiselle ajatusmaailmalle kovin vieras. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on ollut myös päivää vajaa 91 vuotta sitten itsenäistyneen kotimaammekin vakauden tärkeitä kulmakiviä.

En osaa näillänäkymin sanoa muuta Thaimaan kriisiin nähden kuin, että maa on panostanut liikaa turismiin ja sen huonompiinkin lieveilmiöihin kuten seksikauppaan. Turismin houkuttimena käytetään usein myös halpaa alkoholin ja palveluiden hintatasoa, mikä saattaa olla osin pohjustettu niin, ettei paikallisessa järjestelmässä ole tarpeeksi kulutuksen, suurten tulojen ja varallisuuden verotusta tai niiden mahdollistamia tulonsiirtoja. Köyhyys ja suuret tuloerot aiheuttavat tyytymättömyyttä ja levottomuutta eikä tätä yhteiskunnallista jännitettä voida loputtomiin padota turismin kannalta tärkeiden "näyteikkuna-alueiden" ulkopuolelle. Sitä on saatu, mitä on tilattu!

Kun ihmiset tilaavat lomamatkoja kaukaisiin "paratiisikohteisiin", tulee samalla käyttää paljon omaa harkintaa, huolehtia, että vakuutukset ovat priimakunnossa, ja muistaa, etteivät kaikkialla asiat ole niinkuin Suomessa tai muualla pohjoisessa tai läntisessä Euroopassa. Erityisesti Thaimaata, mutta samoin esimerkiksi Gambiaa, Dominikaanista tasavaltaa, Intiaa, Malediivejä tms. ei tule nähdä kotimaan ja sen turvallisen ilmapiirin jatkeena, vaikka matkatoimistojen esitteissä niihin meno ja niistä paluu on tehty juohevan ja helposti ennustettavan näköiseksi. Erityisesti alueen mahdollisiin epäsäännöllisyyksiin on kiinnitettävä huomiota, jos mukaan matkalle on tulossa lapsia!

Adoptiolain kokonaisuudistuksesta

Koska viime aikoina on ollut puhetta samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta ja sitä koskevasta laista eduskunnassa, voisi samalla pohtia laajempaa kysymystä, eli lapseksiottamislain kokonaisuudistusta. On muistettava, että nykyinen oikeusministeriö Tuija Braxin (vihr) johdolla ei saanut valmisteltavakseen pelkästään eettisesti kyseenalaista homoadoptioasiaa, vaan alunperin oikeusministeriöltä todellakin toivottiin näkemyksiä kokonaisuudistustarpeista. Näistä on tehty jonkin verran selvityksiä ja lausuntopyyntöjä on haettu useilta eri tahoilta, ks. esimerkiksi oikeusministeriön sivulta

Etusivu -> Vireillä -> Säädöshankkeet -> Henkilö-, perhe- ja perintöoikeus -> Lapseksiottamista koskevan lainsäädännön uudistaminen

Merkittävimpänä asiakirjana voidaan pitää aiheesta tehtyä oikeusministeriön arviomuistiota, joka löytyy myös kyseisiltä sivuilta.

Seuraavassa ilmaisen hieman omia mielipiteitäni siitä, mihin suuntaan adoptiouudistuksen tulisi mennä ja miltä osin se uhkaa mennä jo nyt esitettyjen homoadoptioiden ja adoptiotietojen salaamisen osalta vinoon. Eräänä potentiaalisena ongelmana on pidettävä sitä, että jotkut lausunnonantajat, esimerkiksi Adoptioperheet r.y., Pelastakaa Lapset r.y. ja Helsingin kaupunki, ovat useina eri vuosina aiemmin halunneet tuoda pakkoadoptiot mukaan lastensuojelun keinovalikoimaan. Tällainen lähestymistapa merkitsee sitä, että kyseisillä lausunnonantajilla on intresseissä se, ettei sijaisvanhempien tarvitsisi joutua luopumaan kasvattilapsistaan pitkäaikaisen sijoituksen päättymisen vuoksi tai, että viime aikoina lastensuojelulakiin tulleet sukulaissijoituksen ensisijaisuutta ja sijoituksen keston arviointia koskevat pykälät (esim: 417/2007, 32 §, 37 §) saataisiin vesitettyä. Helsingin kaupungin ja kuntien osalta voidaan lisäksi huomioida se, että joillekin kuntaosapuolille on rahoitussyistä kiusallista lapsen ja heikommassa asemassa olevien vanhempien välisen suhteen tukeminen.

Nykyinen adoptiolaki (153/1985) ja sitä edeltänyt versio vuodelta 1980 tuntevat nykyään toteutettavien adoptioiden osalta vain vahvan adoption, jossa lapseksiottamisen jälkeen lapsi katsotaan kuuluvaksi ottovanhempien eikä biologisten vanhempiensa sukuun ja jossa perintöoikeudet muuttuvat tämän mukaisesti (myös mahdollisesti säädettävät homoadoptiot menisivät tähän luokkaan). Vahva adoptio katkaisee lapsen ja aikaisempien vanhempien väliset oikeudet täysin ja estää lainvoimaisten tapaamisoikeuksia ja ns. avoimen adoption järjestelyjä koskevien sopimusten laadinnan. Vaikka biologiset vanhemmat testamenttaisivat omaisuuttaan adoptioon luovuttamalleen lapselle myöhemmin, (esimerkiksi siksi, ettei muita lapsia ole), niin lapsi joutuu tällaisen perinnön vastaanottajana korkeampaan veroluokkaan. Menettelytapa poikkeaa jyrkästi siitä, mikä oli käytäntö 1970-luvulla ja sitä ennen, jolloin adoptiot toteutettiin heikkoina adoptioina, säilyttäen perintöoikeuden biologisten vanhempien sukuun. Lapsi tosin peri ainoastaan ottovanhempansa, muttei näiden vanhempia tai isovanhempia.

Yleisimpänä adoptiokategoriana Suomessa on tällä hetkellä kansainvälinen adoptio. Lasten adoptoiminen muualta päin maailmaa, tyypillisesti Kiinasta, muualta Kaukoidästä, Latinalaisesta Amerikasta tai Afrikasta, kehittyi jossakin vaiheessa suorastaan muoti-ilmiöksi asti, mutta on nyttemmin hiipumassa, koska on havaittu niin paljon epäselvyyksiä ja väärinkäytöksiä siinä, mitä kautta lapset adoptioon alkuperämaissaan päätyvät. Tästä syystä eräs (länsimaissa epäpopulistinen) adoptiouudistus koskee itsenäisesti tehtävien adoptioiden rajoittamista. Mielestäni tällainen hanke olisi ollut paljon kiireellisempi kuin nyt sitä ennen jonoon menneet vaihtoehdot.

Seuraavat seikat voisivat toimia hyvänä "harkintalistana" adoptiolain uudistusta eteenpäin vietäessä:

• Heikon adoption mahdollisuuden palauttaminen. Instituution nimi adoptiolaissa voisi olla "avoin lapseksiottaminen". Tämän oikeusvaikutuksina olisivat vahvoista adoptioista poiketen se, että lapsi perisi alkuperäiset vanhempansa ja näiden suvun, ja ottovanhempansa, muttei näiden sukua. Lisäksi tällaiseen voitaisiin liittää laillisesti sitovat tapaamissuunnitelmat lapsen ja alkuperäisten vanhempiensa välille. Ennen vuotta 1980 tehdyt adoptiot, joiden osapuolet jo ovat aikuisia, voitaisiin liittää näiden säädösten piiriin ja adoptiolain siirtymäsäännökset voitaisiin sitä kautta kumota. Uudistukselle olisi siinäkin mielessä tarvetta, että nykyään jotkut adoptionjärjestäjät käyttävät toiminnastaan ja vaihtoehdoista puhuessa avoimen adoption termiä harhaanjohtavasti ilman, että sillä on lainsuojaa.
  
• Pakkoadoptioiden kieltäminen. Nykyisen adoptiolain 9 § 2. momentti tulisi kumota. Lastensuojeluongelmia ei tulisi ratkoa adoption keinoin vaan järeimpänä keinona tulisi voida muuttaa huoltajuusjärjestelyjä enemmän tai vähemmän pysyväisluonteisesti. Adoption haittapuolena näissä asioissa olisi se, että se määrittää lapsen osalta, mihin sukuun hän kuuluu ja kohdistuisi joissakin tapauksissa haitallisesti myös ongelmiin syyttömien lasten isovanhempien asemaan.
  
• Sinkkuadoptioiden kieltäminen. Ei ole mielekästä, että valtio vartavasten tukee järjestelyä, joka lähtökohtaisesti takaa lapselle vain yhden virallisen vanhemman. Tästä syystä adoptio-oikeus tulisi rajata vain miehen ja naisen muodostamille aviopareille. Nykyinen poikkeus, jossa adoptioon aiemmin lapsensa antanut voi tiettyjen edellytyksien nojalla adoptoida tämän uudelleen takaisin, tulisi korvata säädöksellä adoption purkamisesta. Tämä säädös, johtuen sen hyvin rajatusta sovellusalastaan, voisi koskea myös yksinhuoltajaa.
  
• Itsenäisten adoptioiden rajoittaminen tai kieltäminen. Uudistus lienee toteutumassa ainakin kansainvälisten adoptioiden osalta. Lailla tultaneen tarkemmin säätämään siitä, miten adoption järjestelyissä tulee konsultoida sekä lähtömaan, että Suomen viranomaisia.