Turistimyymälämaat

Joskus käy niin, että kokonaiset valtiot valjastetaan toimimaan jättiläismäisinä turistien tax-free-myymälöinä, ja samalla näiden valtioiden sisäiset asiat ja omien kansalaisten oikeudet ja tasa-arvo jäävät sivurooliin. Näen, että esimerkiksi Thaimaan tapauksessa on käynyt juurikin näin, ja tästä syystä esimerkiksi maan tärkeimmille lentokentille viime aikoina levinneitä levottomuuksia ei voida pitää täysin odottamattomina ja sattumanvaraisina.

Thaimaa on virallisesti perustuslaillinen monarkia ja sen kuningas on tällä hetkellä maailman pisimpään yhtäjaksoisesti hallinnut nykyinen valtionpäämies. Kuninkaan asema on tietyssä mielessä seremoniallinen, mutta kuitenkin äärimmäisen kunnioitettu, niin, että esimerkiksi kuninkaaseen tai kuningashuoneeseen kohdistuvat arvostelut tai solvaukset ovat erittäin vakavia rikoksia. Päivänpolitiikkaan vaikuttaa kuitenkin enemmän kulloinenkin pääministeri ja parlamentarismi, samoin kuin länsimaille vieraalla tavalla myös armeija. Tämänhetkisessä kriisissä kysymys on ollut siitä, että maa on poliittisesti jakautunut ns. "punaiseen" ja "keltaiseen" leiriin.

"Punaisten" agendana on kannattaa nykyistä hallitusta ja he katsovat, että valta kuuluu Thaimaassa tasa-arvoisesti kaikille. Tämä on sinänsä länsimaisittainkin ylevä tavoite ja monet ymmärtävät tätä kantaa hyvin. Ongelmana on kuitenkin se, että maan nykyistä hallintoa epäillään raskaasti korruptiosta ja vaalivilpistä ja tästä syystä sen legitimiteetti ei kenties olekaan niin hyvällä pohjalla kuin pitäisi.

"Keltaisten" agendana on vaihtaa hallitus, ja jossakin määrin mukana on näkemystä, jonka mukaan maahan haluttaisiin feodalistinen järjestelmä. Tällöin kansalaiset jakautuisivat säätyihin ja kullakin säädyllä olisi tietty edustus maan parlamentissa. Eräänä poliittisena täkynä perusteluissa on käytetty sitä, että ihmisiä halutaan houkutella hankkimaan parempi koulutus, joka näkyisi myös poliittisen vaikutusvallan kasvuna. On sanomattakin selvää, että tämäntyyppinen järjestelmä on nykyiselle länsimaiselle ajatusmaailmalle kovin vieras. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus on ollut myös päivää vajaa 91 vuotta sitten itsenäistyneen kotimaammekin vakauden tärkeitä kulmakiviä.

En osaa näillänäkymin sanoa muuta Thaimaan kriisiin nähden kuin, että maa on panostanut liikaa turismiin ja sen huonompiinkin lieveilmiöihin kuten seksikauppaan. Turismin houkuttimena käytetään usein myös halpaa alkoholin ja palveluiden hintatasoa, mikä saattaa olla osin pohjustettu niin, ettei paikallisessa järjestelmässä ole tarpeeksi kulutuksen, suurten tulojen ja varallisuuden verotusta tai niiden mahdollistamia tulonsiirtoja. Köyhyys ja suuret tuloerot aiheuttavat tyytymättömyyttä ja levottomuutta eikä tätä yhteiskunnallista jännitettä voida loputtomiin padota turismin kannalta tärkeiden "näyteikkuna-alueiden" ulkopuolelle. Sitä on saatu, mitä on tilattu!

Kun ihmiset tilaavat lomamatkoja kaukaisiin "paratiisikohteisiin", tulee samalla käyttää paljon omaa harkintaa, huolehtia, että vakuutukset ovat priimakunnossa, ja muistaa, etteivät kaikkialla asiat ole niinkuin Suomessa tai muualla pohjoisessa tai läntisessä Euroopassa. Erityisesti Thaimaata, mutta samoin esimerkiksi Gambiaa, Dominikaanista tasavaltaa, Intiaa, Malediivejä tms. ei tule nähdä kotimaan ja sen turvallisen ilmapiirin jatkeena, vaikka matkatoimistojen esitteissä niihin meno ja niistä paluu on tehty juohevan ja helposti ennustettavan näköiseksi. Erityisesti alueen mahdollisiin epäsäännöllisyyksiin on kiinnitettävä huomiota, jos mukaan matkalle on tulossa lapsia!