perjantai 30. lokakuuta 2009

Pankkialan lakko tästä vielä puuttuisi

Pankkialalla kiistellään tällä hetkellä palkankorotuksista. Työntekijäpuolen yli 3%:iin ulottuvat palkankorotusvaateet ovat luonnollisesti työnantajapuolelle liikaa, jonka vuoksi se uhkaa työsululla, johon työntekijäpuoli vastaisi lakolla. Työsulku tai lakko, niin kuitenkin pankkipalveluiden estyminen pidemmäksi ajaksi kuin muutamaksi vuorokaudeksi, jos muutamaksi tunniksikaan, johtaa nykyisen yhteiskunnan vaikeuksiin.

Suurin osa ihmisten ja yritysten käyttövaroista on pankeissa ja sinne myös maksetaan palkat. Jos ihmiset eivät pysty käyttämään rahojaan, aiheuttaa se ongelman kaupankäynnille ja myös monille henkilökohtaisia vaikeuksia, jos ei ole kyennyt arvioimaan oikein sitä käteisvarojen määrää, jonka nostaisi tililtä ennen pankkipalveluiden seisahtumista, jos ehtii. Liian vähän, niin rahat loppuvat, (kollektiivisesti) liian paljon, ja irtaimenaan oleva käteinen raha lisää omaisuusrikosten, jopa ryöstöjen, riskiä.

Nykyisessä kiistassa molemmat osapuolet ovat syypäitä. Työntekijäpuoli siksi, että nykyisessä taloustilanteessa noin suuri yleinen palkankorotusvaade on posketon ja mahdottoman suuri maksettavaksi. Työnantajapuoli siksi, että pankkiala, samoin kuin monet muut alat, on huonossa maineessa johdon liian suurten bonusten ja optiojärjestelyjen vuoksi. Joissakin maissa on skandaalinkäryisesti jaettu suuria johdon etuisuuksia silloinkin, kun pankkitoimintaa on aktiivisesti tuettu veronmaksajien varoilla. Palkankorotusvaatimusten kohtuullistaminen vaatii käytännössä vastavuoroista suurimpien tuloluokkien ylimääräisten etuuksien jäädyttämistä.

Joissakin tapauksissa voisi kokeilla tuloeroja tasaavia palkankorotuksia, jotka kohdistuisivat vain pienituloisimpiin, pienenisivät suhteellisesti tulojen kasvaessa ja tietyn tulorajan ylittävät jäisivät palkankorotuksesta paitsi kyseisellä liittokierroksella. Eräs malli voisi olla vaikka se, että jos edellinen palkka K oli alle 3000 euroa, niin uusi palkka olisi 1.05K-K^2/60000, jos yli 3000 euroa, niin palkka pysyisi samana. Tässä mallissa (virtuaalinen) palkankorotuksen taso 0-tuloilla olisi 5% ja palkan kohotessa toisen asteen kertoimen vaikutuksesta palkankorotus jäisi tasaisesti prosentuaalisesti vähemmäksi.

sunnuntai 25. lokakuuta 2009

Loviisan vaalit pidetty, piraattipuolueelle ei paikkoja

Loviisassa järjestettiin kunnallisvaalit, onneksi ei tällä kertaa sähköisen äänestyksen fiaskon takia, vaan siitä luonnollisemmasta syystä, että Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitetään Loviisaan vuoden vaihteessa. Yhdistyneen Loviisan vaalit siis käytiin kaikissa näissä nykyisessä neljässä kunnassa.

RKP selvisi vaaleista selvänä voittajana, saaden yli 40% ääniosuuden. Sen sijaan puoluekentän uusi tulokas, piraattipuolue, teki ainakin kunnallispolitiikan puolella mahalaskun, eikä saanut yhtään valtuustopaikkaa. Tämä merkitsee sitä, että sekä Piraattipuolueessa, että muissa uusissa yrittäjissä, kuten kannattajakortteja keräävässä Muutoksessa, tulisi muistaa poliittisen ohjelman kattavuuden tärkeys. Nämä ovat tällä hetkellä profiloituneet liikaa yhdenasianliikkeiksi ja niiden puolueohjelma monissa tärkeissä päivänpolttavissa kysymyksissä ei ole täysin hioutunut.

Tekijänoikeus- ja maahanmuuttokysymysten lisäksi tarvittaisiin myös asiantuntevaa otetta talouspolitiikkaan, Euroopan unionin politiikkaan ja kiistanalaisiin eettisiin kysymyksiin.

Adoptiovanhempien vanhempainrahan ongelmat

Helsingin Sanomissa oli taannoin mielipidekirjoitus, jossa kansainvälisesti Bangladeshista Suomeen adoptoitu nainen erään muun kirjoittajan ohella kannatti adoptioperheille kaikissa tapauksissa yhtä suuria vanhempainrahoja kuin biologisille perheille. Vaatimus on ollut pitkään myös mm. Adoptioperheet r.y:n listoilla.

Asiassa olisi kuitenkin noudatettava harkinnanvaraisuutta.

Ensimmäisenä mieleen tuleva syy, miksi eduskunta ei säädä tällaisista lisävanhempainrahoista automaattisesti, on budjetti. Jokainen pienikin menonlisäys budjetissa on perusteltava ja sellainen on mahdollisesti pois joltakin tärkeämmältä momentilta.

Toinen syy, jota aika harvat tulevat ajatelleeksi, on tärkeämpi: perhe-etiikka. Adoptiolapsesta maksettava vanhempainraha on kaksiteräinen miekka, koska joissakin tapauksissa tällaista rahaa tulisi maksetuksi lapsesta, jonka biologiset vanhemmat ovat jo osin tai kokonaan saaneet samasta lapsesta vanhempainetuuksia. Tällöin voisi joidenkin noin 6kk-3v ikäisten lasten kohdalla syntyä absurdeja tilanteita, joissa sosiaalitoimisto voisi kehottaa taloudellisten hankaluuksien vuoksi luokseen kääntyneitä biologisia vanhempia luovuttamaan lapsensa adoptioon "koska lapsesta voitaisiin tällöin tarjota uudet vanhempainetuisuudet". Jos lapsi saa ylimääräisen rahallisen välinearvon siitä, että hänet annettaisiin adoptioon, ennemmin kuin että hänelle taattaisiin paremmin oikeus omiin vanhempiinsa, voi joissakin tapauksissa seurata turhia perheiden hajottamisia.

Kestävin ratkaisu olisi rajata adoptiovanhempain vanhempainetuudet kansainväliseen adoptioon, jos siihenkään ja huolehtia kotimaisia adoptioita harkitessa, että adoptiovanhempain saamat vanhempainetuudet eivät koskaan voi ylittää niitä sosiaalietuuksia, joihin biologinen vanhempi tai biologiset vanhemmat olisivat kyseisessä tilanteessa oikeutettuja, mikäli eivät luovuttaisi lastaan adoptioon.

torstai 22. lokakuuta 2009

Ruotsin kirkko ja Suomen evl. kirkko keittäneet melkoisen sopan

Ruotsin kirkko on tänään valitettavasti tehnyt kauaskantoisen päätöksen suostua mukailemaan ympäröivää yhteiskuntaa ja vihkimään samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon marraskuun alusta lukien. On ilmiselvää, että tällainen on perinteisten kristillisten kirkkojen oppien vastaista eikä tue kirkon asemaa perhe-etiikan opettajana. Eräs mahdollisuus on myös, että Ruotsin kirkon yhteydet muihin kirkkoihin kärsivät, kun esimerkiksi roomalaiskatolinen kirkko ja ortodoksikirkko lopettavat sen kanssa ekumeenisen yhteistyön.

Mielestäni myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon tulisi selkeästi ottaa kantaa asiaan ja ilmaista, ettei se hyväksy tällaista päätöstä. Käytännössä järeänä uhkana voisi olla se, että jommankumman näistä kirkoista olisi irtauduttava Porvoon sopimuksesta, jossa ne tunnustavat toistensa pappeuden ja ehtoollisen. Ruotsin kirkossa on myös muita asioita perusteellisesti pielessä, kuten se, että siellä hyväksytään jäseneksi ilman kastetta ja ehtoolliselle muiden uskontojen edustajia.

Jos Suomen evl. kirkko ei kuitenkaan näin tekisi, niin silloin ongelmaksi kirkossamme muodostuu mielikuva siitä, että hännystelisimme Ruotsin kirkkoa ja salaa pitäisimme sen tekemää päätöstä "edistyksellisenä", jota kohden omaa kirkkoamme oltaisiin hivuttamassa. Jonkin verran viitteitä tähän suuntaan antoi arkkipiispa Jukka Paarman tämänpäiväinen lipsahdus, jossa hän käytti juuri tällaista "edistyksellisyysargumentointia". Unohtaa ei sovi myöskään sitä, että marraskuun alussa, samana päivänä kun Ruotsin homovihkimykset tulevat voimaan, astuu Imatran kirkossa alttarille jumalanpalvelusta toimittamaan kirkkoherra Olli "Marja-Sisko" Aalto, joka yrittää omalta osaltaan tuoda kirkkoon näkemystä, jonka mukaan sillä, mihin sukupuoleen ihminen kuuluu ja minkä sukupuolen roolissa seksuaalisesti on, ei olisi väliä.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Liberaali kriminaalipolitiikka ei tue lain kunnioitusta

MTV3 myöhään edellisenä iltana:
Myymälävarkaudet ovat lisääntyneet koko maassa rajusti tämän vuoden puolella - monin paikoin jopa puolella. Poliisi uskoo, että osasyynä on tämän vuoden alussa voimaan astunut lakimuutos. Rangaistuslain muutoksen myötä poliisin antamaa sakkoa ei voida enää muuttaa vankeudeksi.

Oikeusministeriö kiistää, että lisääntynyt pikkurikollisuus johtuisi lakimuutoksesta. Yhdeksi selitykseksi kaupan puolella nähdään taantuma, sillä perinteisten myymälävarkaiden joukkoon on liittynyt yllättäviä uusia ryhmiä. Myymälävarkaiden joukossa on entistä enemmän iäkkäitä ihmisiä ja perheenäitejä.

Kaupoista lähtee tavaraa jo liki viidensadan miljoonan euron edestä vuodessa.

Katson, että edellämainitussa asiassa poliisi on oikeammassa kuin oikeusministeriö. Jostakin erikoisesta syystä hallituksella on ollut, ilmeisesti nimenomaan vihreiden myötävaikutuksesta, tarkoitus jättää kriminaalipolitiikka ennätyksellisen löyhälle tasolleen. Seuraukset näkyvät, paitsi tässä, myös väkivaltarikosten vähättelyssä.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Espoon varainkäyttö ja sosiaalipolitiikka


Tänään on useisiin medioihin levinnyt tieto, että kotikaupunkini Espoo kuuluu niihin "sankarillisiin" kuntiin, joiden sosiaalivirastot patistavat asunnottomia siirtymään Helsinkiin. Asiaan oli herätty jo aiemmin, kun Helsingissä ihmeteltiin asunnottomuusongelman paisumista asukaslukuunkin suhteutettuna muita kuntia huomattavasti suuremmaksi.

Asunnottomuus on Suomessa suuri ongelma ja ilmiön olemassaolo antaa tahran hyvinvointivaltion ulkoiselle kuvalle. Ongelmaa ei kuitenkaan voida siirtää mielivaltaisesti kunnasta toiseen, vaan asiaan on reagoitava koordinoidusti. Esimerkiksi tässä tapauksessa tulisi katsoa, että tukiasuntojen hankkiminen ja rakennuttaminen kohdistuisi eri alueille tasapuolisemmin. Asuinpaikan priorisoinnin tulisi tapahtua niin, että jos on hyvää syytä olettaa, että työllistämismahdollisuudet ovat kunnossa, niin tällöin voidaan suosia sijoituskuntana suuria kaupunkeja, ei tietenkään silloinkaan yksinomaan Helsinkiä! Työllistämismahdollisuuksien ollessa pysyvästi huonontuneet, voitaisiin pyrkiä järjestämään asuinpaikka maaseudulta, mikäli tästä ei aiheudu henkilölle kohtuutonta haittaa, esimerkiksi siksi, että hänen lähisukulaisensa asuisivat kaukana.

Nykyinen menettelytapa pääkaupunkiseudulla, yhdistettynä siihen tosiasiaan, että Espoo on kunnallisveroäyrin korottamisesta huolimatta jäänyt sosiaalitoimen hoitamisellaan Helsingistä jälkeen, ei anna kovin ruusuista kuvaa Espoolle välttää mahdollista pakkoliitosta ensi hallituskaudella. Asunnottomuusongelman huonon hoitamisen lisäksi Espoolla on poikkeuksellisen huono maine myös lastensuojelun alalla.

lauantai 17. lokakuuta 2009

Autoveroskandaali

Eduskunta on päättänyt autoveron laittomasti perityn lisäosan (ns. ei-arvonlisäveron eli ELV:in) palauttamisesta vain niiden osalta, jotka ovat joutuneet maksamaan kyseisen veron vuoden 2006 alun jälkeen. Perusteena sille, miksi tätä ennen tapahtuneet verotukset jäisivät pysyvästi Suomen valtion kassaan, on käytetty sitä, että "valitusaika Suomessa olisi ummessa". Autoverotuksista on kuitenkin valitettu EY-tuomioistuimeen tasaiseen tahtiin 2000-luvun alusta alkaen ja Suomi on saanut siitä jo ainakin kaksi langettavaa päätöstä. Mihinkään vanhenemisaikoihin ei voi siis vedota, jos Suomi on tietoisesti perinyt yhteisölainsäädännön vastaisia veroja.

Nyt tehdystä päätöksestä, joita tasan yksi hallitukseen kuuluva kansanedustaja uskalsi vastustaa ja oppositioon kuuluvista puolueista SDP meni hallituksen taakse, tulee varmasti uusia valituksia EY-tuomioistuimeen, jotka Suomi häviää. Oikeudenkäynnit ja korvausten korot tulevat maksamaan kaikille veronmaksajille (sic) maltaita. Poliittisena tarkoituksena lienee ollut saada ylimääräiset menoerät hinnalla millä hyvänsä pois budjettia rasittamasta tämän hallituskauden aikana, vaikkakin sitten tulevaisuuteen. SDP lienee ollut mukana pitääkseen silmällä mahdollisuutta kosiskella jompaakumpaa suurista hallituspuolueista mahdolliseen sinipuna- tai punamultahallitukseen tulevaisuudessa.

Ainoa pidemmän päälle kestävä ratkaisu näiden asioiden suhteen, olisi yhteisölainsäädännön huomioiminen etukäteen ja se, että alettaisiin määrätietoisesti toimittaa asiaan kuuluvia polttoaineveron korotuksia ja pääkaupunkiseudun ruuhkamaksuja.

tiistai 13. lokakuuta 2009

Toimiva vaalijärjestelmä on hyvinvointivaltion edellytys

Lauri Tarastin työryhmä on saanut päätettyä ehdotuksesta vaalirahoituslainsäädännön uudistamisesta. Työryhmä esittää kampanjoille sekä henkilö- että puoluekohtaisia kulukattoja ja reaaliaikaista ilmoitusvelvollisuutta lähes kaikista vaaliavustuksista. "Lähes kaikista" on tässä tapauksessa varsin tiukka ilmaisu, koska se olisi kattamassa 2000 euron ylittävät puolueen saamat vuotuiset lahjoitukset.

Oma näkemykseni on, että uudistukset olisivat tervetulleita ja oikeansuuntaisia. Ongelmana näen sen, että kulukatot voivat olla vaikeita valvoa ja houkutella rahojen kierrättämiseen kavereiden kaverien perustamien kannatusyhdistysten tai muiden erikoisuuksien kautta. Tärkeämpänä kuin kulukattoa, pidän vaalirahoituksen avoimmuutta ja reaaliaikaista ilmoittamista.

Edustuksellisen demokratian toimivuus rehellisten vaalien kautta on ehdottoman tärkeää Euroopan Unionin kaikissa jäsenvaltioissa. Ihmisten vieraantuminen politiikasta merkitsee usein myös sivuilmiönä erilaisten anarkististen ilmiöiden ja rikollisuuden kasvua. Jos esimerkiksi jossakin maassa on huomattava määrä aikuisia ihmisiä, jotka eivät ole äänioikeutettuja kynällä ja paperilla, he sitten vaihtoehtoisesti "äänestävät" tiiliskivillä ikkunoiden läpi tai ilotulitusraketeilla mellakkapoliiseja kohti.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Onnettomuudet ja henkirikokset on tutkittava huolella

Muutama päivä sitten tapahtui Naantalissa suuronnettomuus, jossa omakotitalo paloi ja 5 ihmistä kuoli. Talossa oli pidetty juhlat, joissa oli runsaasti väkeä paikalla. Lisäksi ihmisiä loukkaantui.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että tapaus on tutkittava hyvin ja perinpohjaisesti ja faktat erotettava huhupuheista. Läsnä olleita on päästävä kuulemaan mahdollisimman pian ja erityisesti väittämät räjähdysaineista tai ilotulitteista on vahvistettava tai kumottava mahdollisimman pian.

Syy siihen, miksi huomautan asiasta blogissani, on se, että joissakin Suomessa tai Suomen lähialueilla tapahtuneissa onnettomuus- ja rikostapauksissa tutkimus ja siitä tiedottaminen on ollut niin puutteellista, että kansalaisille on jäänyt kuva asioiden salaamisesta tai onnettomuustutkintalautakuntien ja poliisin huolimattomuudesta. Esimerkkejä:
  • Espoon 21 vuotta sitten tapahtunut henkirikos, Rauman henkirikos ja Imatran Eveliina Lappalaisen kuolemaan johtanut henkirikos. Näissä tapauksissa alkuvaiheen tutkimukset lähtivät väärälle uralle tai pyörivät paikallaan niin kauan, että jäljet ehtivät tai olisivat saattaneet ehtiä jäähtyä. Mitä myöhemmin vakavaa rikosta päästään käsittelemään oikeudessa, sitä hankalampaa on saada todistettua itse rikosta tai etenkään sen raskauttavia asianhaaroja tapahtuneeksi.

  • Estonian uppoaminen 1994. Tästä liikkuu edelleen villejä huhuja ja epäilyksiä. Epäilyksille on tullut katetta siinä, että osa alunperin salaliittoteorianomaisesti ilmaistuista väitteistä kuten aluksen salaiset aselastit, ovat sittemmin saaneet vahvistusta asiakirjajäljennöksistä. Kun jotakin näin tärkeää on salattu, niin ihmiset ihmettelevät, mitä muuta on salattu tai jätetty tutkimatta, eivätkä huhut ja ajoittain korkeammankaan tason vaatimukset asian selvittämisestä lopu koskaan.

lauantai 10. lokakuuta 2009

Islanti ja Latvia ongelmissa löyhien takaisinmaksuperiaatteiden kanssa

Talouskriisi on saanut Islannin ja Latvian kehittämään kansantalouttaan tasapainottaakseen "luovia" ratkaisuja.

Islannin "reseptinä" on ollut jättää Ison-Britannian ja Alankomaiden kanssa tekemistään Icesave-korvaussopimuksista osia noudattamatta, esittäessään lakia, joka rajoittaa korvausmaksujen suorittamista Isolle-Britannialle ja Alankomaille niin ajallisesti kuin määrällisesti (maksuajalla Islannin BKT:n kehitykseen sidottuina). On ilmiselvää, että Iso-Britannia ja Alankomaat eivät tällaista hyväksy ja mainitut maat voivat tarvittaessa torpata IMF:n lisälainoituksen Islannille. Islannin parlamentin on nyt valittava populismin ja maan tulevaisuuden vastuullisen rakentamisen välillä.

Latvia taas on saanut "neronleimauksen", jonka mukaan asuntolainojen panttina oleva asunto riittäisi koko asuntovelan kattamiseen, vaikka sen arvo olisi lainanottohetkestä lukien alentunut huomattavastikin. Lisäksi lain pitäisi olla heidän mukaansa takautuva, eli jo ennestään olevat sopimukset esimerkiksi ruotsalaisten pankkien kanssa menisivät romukoppaan ja pankit joutuisivat vastaamaan yksin asuntoriskeistä. On vastaavasti ilmiselvää, että Ruotsi tai muut asiassa pankkitakauksien kanssa osalliset maat eivät tällaista hyväksy, vaan Latviakin samalla tavoin riskeeraa IMF-lainansa.

On kestämätöntä, että joidenkin maiden annetaan kehittää huolettomia kuplia nousukaudella ja sitten laskukaudella ja sitä mahdollisesti seuraavalla nousukaudella ei laitettaisi maksamaan vastuita.

torstai 8. lokakuuta 2009

Nykyinen nollakasvu on keinotekoinen luomus

Viime aikoina ovat yleistyneet uutiset taantuman taittumisesta ja uuden nousukauden alkamisesta. Tätä on perusteltu mm. kulutuksen kasvulla ja asuntokaupan piristymisellä. Ennen kuin laman päättymisestä liikaa iloitaan, tulee ottaa huomioon seuraavaa.

Tämänhetkinen taloustilanteen elpyminen Suomessa ei ole perustunut liike-elämän ansioihin ja toimivaan markkinointiin, kuten monet haluaisivat uskoa. Sen sijaan erotuksena muutaman vuoden takaiseen tilanteeseen on (räikeästi) se, ettei valtionvelkaa ole lyhennetty, vaan sitä on alettu ottaa lisää elvytystoimiin. Vielä suurempi muutos on tapahtunut EKP:n keskuspankkikorossa, joka on alennettu 1%:iin entiseltä moninkertaisesti korkeammalta tasoltaan. Tämä merkitsee sitä, että elämme taloustilanteessa, jossa nollakasvua pönkitetään sillä, että valtio ja EKP ovat voimakkaasti tukemassa taloutta investoinnilla ja halvoilla lainoilla.

Se, mikä tässä tilanteessa on vikana on se, että edellämainittu tila ei ole stabiili, vaan vaatii joko vapaaehtoisen tai pakollisen vetäytymisen elvytyksestä säästämiseen. Suomen valtion osalta kaikki tietänevät, mitä se merkitsee. EKP:n osalta tilanne on se, että matala korko ja keskuspankin runsas antolainaus rasittavat sitä ja koko Euroopan Unionin taloutta. Suurena vaarana on euron arvon aleneminen ja inflaatiopaineiden lisääntyminen. Jos inflaatio euroalueella alkaa kiihtyä rajusti, niin silloin EKP:n on pakko alkaa nostaa korkoa pikaisestikin. Kysymys kuuluu, mitä liike-elämä silloin tekee ja mitä se merkitsee kulutukselle.

Eräänä keskeisenä varotoimenpiteenä pidän sitä, että asuntolainojen markkinointia on tarkkailtava erityisen huolellisesti. Asuntolainan ottajilta on edellytettävä sitä, että nämä kykenisivät odotettavissa olevalla tulotasollaan maksamaan asuntolainansa pois korkoineen korkeintaan 25 vuodessa vaikka korkotaso olisi 5-6%. Takaisinmaksuaikataulujen suhteuttaminen nykytilanteen mataliin korkoihin, jossa on väliaikaisuuden ja epävarmuuden tunnetta, olisi vakava virhe.

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Tupakan täyskielto voi olla virheliike


Tänään on tuotu esiin se jo aikaisemminkin ounasteltava seikka, että Suomen hallitus haluaa vähitellen toimeenpanna tupakan kieltolain. Uudessa ehdotuksessa tupakkalain muutokseksi tällainen tavoite on laitettu ensimmäistä kertaa perusteluihin, kun todetaan tavoitteeksi tupakoinnin lopettaminen Suomesta. Ehdotus ei vielä sisällä yleistä tupakan myynti-, maahantuonti-, hallussapito tai käyttökieltoa, mutta rajaa sen sijaan entisestään niitä alueita, joilla tupakointi on sallittua. On erityisesti huomattava, että mukaan on ensimmäistä kertaa tulossa suurehkoja ulkoilmatiloja, kuten rock-konserttien katsomot ja ulkoilma-anniskelualueet. Ruotsissa vastaavasti kiellon kohteeksi ovat joutumassa ravintoloiden terassit ja puhutaan myös parveketupakoinnin kiellosta.

Itse katson, että tupakointikiellot ja -rajoitukset ovat järkeviä ja hyväksyttäviä, kun niiden tavoite on ehkäistä alaikäisten tupakointia ja passiivista tupakointia. Näiden avulla voidaan hyvin perustella tupakointikiellot sisätiloissa ja tupakan myyntikielto alaikäisille. Sen sijaan sellaiset täysi-ikäisiin kohdistuvat kiellot, joiden tarkoitus ei ole enää korjata jotakin konkreettista muille haittaa aiheuttavaa ongelmaa, vaan toimia pelkkänä ideologisena kieltona, voivat tuottaa ongelmia.

Suomessa oli alkoholin kieltolaki vuosina 1919-1932. Tänä aikana alkoholin välitykselle kehittyi Suomeen massiivinen salakuljetuksen ja pimeän myynnin verkosto, jossa tarjolla oleva alkoholi painottui lähinnä laadultaan vaihtelevaan pirtuun. Kun pääasiallinen alkoholin tai tupakan välityskanava ovat harmaat markkinat, niin siitä seuraa samalla myös se, että ikärajoistakaan ei piitata lainkaan. Kuka katsoisi papereita, jos koko toiminta on muutenkin laitonta? Ennustan lisäksi, että kun tupakan myyntikielto myöhemmin säädetään, niin sen jälkeen tupakkaa saa samoilta henkilöiltä ja verkostoilta kuin tällä hetkellä ennestään laitonta kannabistakin.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Ammattiyhdistysliikkeen puoluetuki

Taannoin kristillisdemokraatit esittivät omassa epäluottamusesityksessään hallitukselle samalla toimenpidettä, jolla vaalirahoituksesta kiellettäisiin ammattiyhdistysliikkeen antama puoluetuki. Ajatus näytti ensialkuunsa minusta häkellyttävältä, mutta tarkemmin ajateltuna siinä on vankka pohjansa.

On lähdettävä ensinnäkin liikkeelle siitä, mikä on ammattiyhdistysliike. Ammattiyhdistysliikkeen tarkoituksena on huolehtia työsopimusten (ei johtajasopimusten) alaisten työntekijöiden eduista työpaikalla. Tämän tarkoitusperän saavuttamiseksi ammattiyhdistysliikkeellä on edustajansa työehtosopimusneuvotteluissa vuosittain, yhteistoimintaneuvotteluissa tarpeen vaatiessa ja työpaikoilla luottamusmiehet, joiden tehtävänä on valvoa työilmapiiriä ruohonjuuritasolla. Näiden etujen saavuttamiseksi työntekijät, ammattiyhdistysliikkeeseen kuuluessaan, maksavat jäsenmaksua. Jäsenmaksuun sisältyy tyypillisesti myös tietty työttömyysvakuutusmaksu, joka takaa työttömäksi jääneelle useimmissa tapauksissa määräaikaisen ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan, joka on peruspäivärahaa korkeampi etuisuus.

Mihin tässä kuviossa sitten kuuluu se, että ammattiyhdistysliike antaisi rahaa poliittisille puolueille? Se ei selvästikään kuulu perustehtäviin. Ammattiyhdistysliikkeen poliittisille puolueille antama tuki perustuu implisiittiseen oletukseen, jonka mukaan jotkut puolueet olisivat valtionhallinnossa ystävällisempiä kyseiselle ammattiyhdistysliikkeelle kuin jotkut toiset. Tähän sisältyy lisäksi olettama, ettei edellisessä kappaleessa esitetty ammattiyhdistysliikkeen normaali työolosuhteiden valvonta riittäisi, vaan lisäavuksi tarvittaisiin valtionhallinnon voiteleminen ja muokkaaminen omiin tarkoituksiin.

Joko siis

(a) lähtökohta puolueiden preferenssijärjestyksestä AY-liikkeen kannalta on väärä, jolloin AY-liikkeen ei tarvitsisi tarjota vaalirahoitusta.

(b) AY-liikkeen kohdennettu vaalirahoitus olisi välttämätön, jotta lainsäädäntö ei veisi mattoa työntekijäoikeuksien alta. Tässä tapauksessa kyseisen valtion demokratian ja ihmisoikeuksien taso olisi muutenkin järjettömän huonolla tolalla ja rahan syytäminen kyseenalaisiin tarkoituksiin vain vahvistaisi epäasiallisia lahjontakäytäntöjä.

Lisäseikkana on huomioitava se, että yksittäisten ammattiyhdistysliikkeiden jäsenistöjen puoluekannat vaihtelevat. Toivon erityisesti ja omakohtaisesti, että Tekniikan Akateemisten Liitolle säännöllisesti maksamani jäsenmaksut päätyisivät ammattiyhdistysliikkeen oikeiden tehtävien hoitamiseen, eivätkä puoluerahoitukseen.

torstai 1. lokakuuta 2009

Hallituksen pilaantuneelta löyhkäävä luottamuslause itselleen

Suomen hallitus on aloittanut lokakuun tavalla, joka kansainvälisoikeudellisesti katsottuna saa sen toiminnan näyttämään varsin merkilliseltä. Vaalirahasotkusta on leivottu kasaan massiivinen "luottamuslause", jossa kaikki hallituspuolueet on saatu ympättyä mukaan silkasta lojaaliudesta ja puoluekurilla, ei asiaperustein. Opposition hajanaisuus ja SDP:n oma ryvettyneisyys on myös käytetty hyväksi poimimalla epäluottamuslause-esityksistä viimeisintä äänestystä varten kristillisdemokraattien vaihtoehto, joka sisälsi AY-liikkeen puoluerahoitukseen osallistumisen kiellon. Yli puolessa EU-maista olisi tällainen sotku aiheuttanut hallituksen sisäisen hajanaisuuden korostumisen ja epäluottamuslauseen, ei Suomessa. Kukaan hallituksen kansanedustaja ei ollut valmis maksamaan sitä hintaa, joka "väärän napin painamisesta" olisi pitänyt maksaa. Olennaista parannusta epämääräisen vaalirahoituksen ongelmaan tuskin myöskään saadaan koskaan.

Ikään kuin pilkantekona, mediamaksuasiaa on samalla nytkäytetty eteenpäin. Jotkut voivat pitää positiivisena sitä, että mediamaksua pohtimaan on laitettu työryhmä, jonka tehtävänä on ottaa kantaa köyhimpien kotitalouksien asemaan mediamaksukysymyksessä, mutta tällaiselta ei voi oikein suuria odottaa. Tilanne on edelleenkin se, että kaikkia koskeva mediamaksu, joka johtaisi joidenkin siihen velvoitettujen joutumisen maksuvaikeuksiin, tuskin katsottaisiin perustuslain mukaiseksi.

Kyseenalaiset mediamaksusta vapauttamisperusteet, kuten Internet-yhteyden puuttumisen edellyttäminen, joka voitaisiin toimeenpanna esimerkiksi niin, että verkkosopimusta tekevien olisi pakko osoittaa maksaneensa kyseinen mediamaksu, koettelisivat myös kovasti perusoikeuksien rajoja liitoksistaan.

Puhtaaseen varallisuuteen ja tuloihin liittyvät maksun alentamisperusteet taas degeneroituvat yhdeksi progressiivisen verotuksen muodoksi aikaisemman progressiivisen tuloverojärjestelmän päälle, sisältäen erityisiä sisäänrakennettuja olettamia asuinkunnan koosta. Tällaisen järjestelmän implementoimista budjettirahoituksen käytön sijaan on vaikea perustella.