Onnettomuudet ja henkirikokset on tutkittava huolella

Muutama päivä sitten tapahtui Naantalissa suuronnettomuus, jossa omakotitalo paloi ja 5 ihmistä kuoli. Talossa oli pidetty juhlat, joissa oli runsaasti väkeä paikalla. Lisäksi ihmisiä loukkaantui.

Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että tapaus on tutkittava hyvin ja perinpohjaisesti ja faktat erotettava huhupuheista. Läsnä olleita on päästävä kuulemaan mahdollisimman pian ja erityisesti väittämät räjähdysaineista tai ilotulitteista on vahvistettava tai kumottava mahdollisimman pian.

Syy siihen, miksi huomautan asiasta blogissani, on se, että joissakin Suomessa tai Suomen lähialueilla tapahtuneissa onnettomuus- ja rikostapauksissa tutkimus ja siitä tiedottaminen on ollut niin puutteellista, että kansalaisille on jäänyt kuva asioiden salaamisesta tai onnettomuustutkintalautakuntien ja poliisin huolimattomuudesta. Esimerkkejä:

• Espoon 21 vuotta sitten tapahtunut henkirikos, Rauman henkirikos ja Imatran Eveliina Lappalaisen kuolemaan johtanut henkirikos. Näissä tapauksissa alkuvaiheen tutkimukset lähtivät väärälle uralle tai pyörivät paikallaan niin kauan, että jäljet ehtivät tai olisivat saattaneet ehtiä jäähtyä. Mitä myöhemmin vakavaa rikosta päästään käsittelemään oikeudessa, sitä hankalampaa on saada todistettua itse rikosta tai etenkään sen raskauttavia asianhaaroja tapahtuneeksi.


• Estonian uppoaminen 1994. Tästä liikkuu edelleen villejä huhuja ja epäilyksiä. Epäilyksille on tullut katetta siinä, että osa alunperin salaliittoteorianomaisesti ilmaistuista väitteistä kuten aluksen salaiset aselastit, ovat sittemmin saaneet vahvistusta asiakirjajäljennöksistä. Kun jotakin näin tärkeää on salattu, niin ihmiset ihmettelevät, mitä muuta on salattu tai jätetty tutkimatta, eivätkä huhut ja ajoittain korkeammankaan tason vaatimukset asian selvittämisestä lopu koskaan.