Veronalennusten toppuuttelemisesta

Viime aikoina on käyty vääntöä tuloveronalennusten mielekkyydestä uhkaavan taantuman edessä. Nykyhallitus on ainakin tämän hetken virallisissa puheissaan ollut veronalennusten hallitusohjelmassa säilyttämisen linjoilla, mutta soraääniä on kuulunut. Merkittävimmät ja arvovaltaisimmat kommentoijat ovat eduskunnan nykyinen puhemies Sauli Niinistö (kok) ja entinen puhemies ja pääministeri Paavo Lipponen (sd). Kallistun itse tässä kiistassa näiden vanhojen politiikan konkareiden kannalle - nyt pitää olla varovainen ja rahaa ei ole tuhlattavaksi asti. Etenkään velkarahalle meno ilman pätevää syytä on tuomittavaa.

Veronalennuksia on perusteltu työllisyyskehityksellä, mikä on kyllä varsin absurdi kytkös. Työllisyyttä voidaan periaatteessa tukea yritysverotuksen kevennyksin, mutta tällöinkin ongelmana on se, että käytännössä osa tällaisesta elvytystuesta valuu osinkoihin ja pääomatuloihin. Parempi ratkaisu olisi se, että yritystukien kanssa meneteltäisiin samaan tapaan kuin monissa maissa pankkituenkin kanssa, eli esimerkiksi valtion osittain tai kokonaan takaamien edullisella korolla olevien lainojen konkreettisena ehtona olisi suitsia kaikkein korkeimpien palkkojen suuruutta ja sitä, miten paljon ulos saa tukikautena maksaa osinkoa tai antaa optioita, jos lainkaan.