torstai 2. lokakuuta 2008

EKP ja korkopolitiikka

Tänään on ollut käsittelyssä EKP:n tärkeä talouspoliittinen päätös ohjauskorosta. EKP onneksi valitsi järkilinjan ja jätti koron ennalleen, sillä nyt on liian kireä tilanne ja liian korkea inflaatio alkaa korkoa ainakaan laskea.

Ohjauskorko on tärkeä pohjaviitekorko, joka merkitsee sitä korkotasoa, millä keskuspankki suostuu rahaa asiakaspankeilleen lainaamaan. Erityisesti, jos pankeilla on vaikeuksia saada muuta kautta lyhyt- tai pitkäaikaisempia luottoja, heijastuu ohjauskorko useiden päällekkäisten marginaalien kautta yleiseen korkotasoon. Perusperiaatteina on myös, että koron lasku kasvattaa inflaatiota ja lisää kulutusta kun taas koron nosto hillitsee inflaatiota ja vähentää kulutusta. Jos merkitään ohjauskorkoa P:llä ja inflaatiotasoa IP:llä, niin seuraavan epäyhtälön tulee toimivassa taloudessa päteä (tässä oletetaan, että P ja IP ovat prosentteja):
0 < IP < P,

Keskuspankki voi siis määrittää P:n joka vaikuttaa käänteisesti IP:n arvoon. Mahdollisia ohjauskoron tasoja ovat siis ne P:n arvot, joilla inflaatio on positiivinen, mutta kuitenkin alle ohjauskoron. Jos tämä ehto ei toteudu, niin aiheutuu jompikumpi seuraavista markkinahäiriöistä, joka on pakko korjata ennenpitkää korjausliikkeellä:

  • IP < 0: Tätä sanotaan deflaatioksi, joka voi aiheutua monista syistä, mutta johon keskuspankin osuus ja syy on liian korkeaksi valittu ohjauskorko. Deflaation aikana suursijoittajat voivat yksinkertaisesti säilöä ylimääräisiä rahasummiaan vaikka puukirstuun ja sen ostovoima kasvaa seuraavaan päivään mennessä. Tällainen rahojen jääminen kiinni tukahduttaa sijoittamisen ja talouden ja on omiaan heikentämään työllisyyttä. Deflaation aikana käy helposti niin, että työttömyydestä ja pakollisista palkanalennuksista johtuen ostovoima saattaa heikentyä nopeammin kuin hintojen lasku sitä kykenisi kompensoimaan.
  • P < IP: Tämä kuvaa jonkinlaista uhkaavaa hyperinflaatiotilannetta, jossa keskuspankki on tehnyt virheen tarjotessaan luottoa inflaatiotasoa matalammalla korolla. Seurauksena on, että asiakaspankkien tulee kannattavaksi ottaa mielivaltaisia määriä luottoa keskuspankilta ja keskuspankin omat varat ja valuuttavaranto alenevat jyrkästi. Seurauksena on keskuspankin puolustaman valuutan arvon lasku ja itseään kiihdyttävä inflaatiokierre.

Edellä esitetyn perusteella on ymmärrettävää, että keskuspankki ei ole voinut suostua esimerkiksi eräiden tunnettujenkin ekonomistien poskettomiin vaatimuksiin ohjauskoron laskusta 2%:iin (nykyisestä 4.25%:sta). Se rikkoisi jälkimmäistä ehtoa räikeästi. Kaikkein kestävintä rahapolitiikkaa tässä tilanteessa olisi mielestäni säätää ohjauskoron taso sellaiseen luokkaan, että euroalueen inflaatio olisi noin 1-2.5%:n välillä. Mahdollisella nousukaudella olisi ehdottomasti vältettävä vakaussopimuksen mukaisen 2%:n inflaatiotason ylitystä.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mikko, mielestäni olet yksinkertaisesti väärässä :)

Kirjoitat:

P < IP: Tämä kuvaa jonkinlaista uhkaavaa hyperinflaatiotilannetta, jossa keskuspankki on tehnyt virheen tarjotessaan luottoa inflaatiotasoa matalammalla korolla. Seurauksena on, että asiakaspankkien tulee kannattavaksi ottaa mielivaltaisia määriä luottoa keskuspankilta ja keskuspankin omat varat ja valuuttavaranto alenevat jyrkästi.

Ei tuo tilanne mitään "hyperinflaatiotilannetta" välttämättä kuvaa. Sellaisia tilanteita on viime vuosikymmeninä ollut - sekä alhaisilla että korkeilla koroilla, ja sellainen tilanne on Suomessa jopa esimerkiksi juuri tällä hetkellä. Ohjauskorko on 4,25% ja inflaatio on tilastokeskuksen mukaan 4,7%.
(Lähde: http://www.stat.fi/til/khi/2008/08/khi_2008_08_2008-09-15_tie_001.html )
Korkojen odotettu suunta on lähikuukausina vieläpä alaspäin.

Asiakaspankkien ei ole nyt (kuten ei ole aiemminkaan vastaavassa tilanteessa) järkeä ottaa ylisuuria määriä lainaa keskuspankilta - ainakaan, jos perusteena lainanotolle olisi vain inflaation ja ohjauskoron erotus. Lainaaminen on nyt (kuten muutenkin) järkevää, jos asiakaspankki pystyy lainaamaan rahan eteenpäin niin suurella korolla, että sillä saadaan katettua ohjauskorko, asiakaspankin kulut sekä riskilisä (eli hinta sille riskille, että kohde, jolle asiakaspankki rahat eteenpäin lainaa ei kykene maksamaan velkaansa takaisin).

[Rahaa pankin ei kauheasti kannata lainata ylimäärin pitkäksi aikaa siksikään, jos uskoo korkojen lähikuukausina laskevan. Jos odottaa vaikkapa pari kuukautta, rahaa kun voi saada lainaksi nykyistä halvemmalla (jos ohjauskorot laskevat).]

Kirjoitat myös:

"Kaikkein kestävintä rahapolitiikkaa tässä tilanteessa olisi mielestäni säätää ohjauskoron taso sellaiseen luokkaan, että euroalueen inflaatio olisi noin 1-2.5%:n välillä. Mahdollisella nousukaudella olisi ehdottomasti vältettävä vakaussopimuksen mukaisen 2%:n inflaatiotason ylitystä.

Tässäkin olet mielestäni väärässä. Ohjauskorolla voidaan vaikuttaa inflaatioon vain rajallisesti. Esimerkiksi Suomessa inflaatio tulee säilymään korkeana lähivuodet, on ohjauskorko sitten mitä tahansa. Tämä johtuu Suomessa tehdystä palkkaratkaisusta, jonka vaikutukset ulottuvat vielä vuosienkin päähän. Jos palkkakulut nousevat vaikkapa 4-6 prosenttia joka vuosi, ei inflaatiota pysty painamaan selvästi alle 2 prosentin, ellei tuottavuus kohoa samanaikaisesti aika reippaasti...

Mikko N. kirjoitti...

Täsmennän lyhyesti, etten tarkoita pelkkää Suomea vaan koko euroaluetta keskimäärin. Suomi on euroalueella pieni maakunta yhdessä nurkassa. Jos koko euroalueen inflaatio menee yli ohjauskoron, niin vaikeuksia tulee varmasti tilanteen jatkuessa vähääkään pidempään. Niin isoilla markkinoilla rahaa saa helpommin kaupaksi eteenpäin korkeammalla korolla.

Vanhempani ovat kertoneet, että Suomessa 1980-luvun loppuun asti mentiin rahoitusmarkkinoiden vapauduttuakin periaatteella, jonka mukaan pankista sai "liian halpaa" lainaa Suomen Pankin tekemien liian matalan ohjauskoron politiikan heijastumana. Seuraukset ovat tunnetut.

Aika ennen 1980-luvun puoliväliä ei ole vertailukelpoista, koska tuolloin suomalaiset rahamarkkinat olivat ankarasti säännösteltyjä.

Anonyymi kirjoitti...

"Keskimäärinhän" tilanne voi olla jopa hyvä: osassa euroaluetta ohjauskorko on ehkä taloustilanteeseen nähden liian korkea ja osassa liian matala. "Keskimäärin" hyvä voi tarkoittaa pahimmillaan sitä, että puolelle on jotain liikaa ja puolelle liian vähän.

1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun ongelmat eivät johtuneet kai pelkästään Suomen Pankista - tai ainakaan sen liian alhaisesta korosta. Monien talousongelmat syntyivät siitä, kun he olivat ottaneet lainansa ulkomailta, josta rahaa sai lainaan kotimaata halvemmalla - ja sitten Suomen rahan arvoa jouduttiin HEIKENTÄMÄÄN. Seurauksena oli sitten velkojen suuri kasvu. Valuutan arvoa nostaa korkea korkotaso. Devalvointitarve oli puolestaan seuraus mm. siitä, että korot olivat olleet niin korkealla, että valuutan arvo oli noussut ja sijoituksia sadellut Suomeen. Vielä korkeampi korkopolitiikka olisi voinut johtaa vielä kovempiin devalvointitarpeisiin - ja vielä suurempiin velanhoitokyvyn ongelmiin - ja ehkä vielä monilukuisempiin konkursseihin. Jos korot olisivat olleet Suomessa korkeammalla, olisi toisaalta ehkä useampi lainannut rahansa ulkomailta, josta lainaa sai halvemmalla korolla. Tämä olisi voinut entisestäänkin lisätä Suomen markan nousupaineita: rahaa Suomeen olisi ehkä tullut vielä suomalaisten itsensä ottamien "halpojen" valuuttalainojen myötä entistäkin enemmän...

No, asiat ovat oikeasti vielä monimutkaisempia: taloudessa vähän kaikki tuntuu joskus vaikuttavan kaikkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt ohjauskorko on euroalueella sitten enää 3,75 kun korkoa tiputettiin tänään puolella prosenttiyksiköllä.

Koko euroalueen inflaatio oli viime kuussa Eurostatin ennakkotietojen mukaan 3,6 %
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2008/09/14921&ext=rss

Mikko N. kirjoitti...

Kuka on sanonut, että tämä koronalennus on mikään hyvä asia? Tästä voi olla hirvittävät seuraukset kun sellaisetkin pankit saavat lisää luottoa, joiden olisi oikeasti kuulunut päätyä valtioiden syliin.