EKP ja korkopolitiikka

Tänään on ollut käsittelyssä EKP:n tärkeä talouspoliittinen päätös ohjauskorosta. EKP onneksi valitsi järkilinjan ja jätti koron ennalleen, sillä nyt on liian kireä tilanne ja liian korkea inflaatio alkaa korkoa ainakaan laskea.

Ohjauskorko on tärkeä pohjaviitekorko, joka merkitsee sitä korkotasoa, millä keskuspankki suostuu rahaa asiakaspankeilleen lainaamaan. Erityisesti, jos pankeilla on vaikeuksia saada muuta kautta lyhyt- tai pitkäaikaisempia luottoja, heijastuu ohjauskorko useiden päällekkäisten marginaalien kautta yleiseen korkotasoon. Perusperiaatteina on myös, että koron lasku kasvattaa inflaatiota ja lisää kulutusta kun taas koron nosto hillitsee inflaatiota ja vähentää kulutusta. Jos merkitään ohjauskorkoa P:llä ja inflaatiotasoa IP:llä, niin seuraavan epäyhtälön tulee toimivassa taloudessa päteä (tässä oletetaan, että P ja IP ovat prosentteja):

0 < IP < P,

Keskuspankki voi siis määrittää P:n joka vaikuttaa käänteisesti IP:n arvoon. Mahdollisia ohjauskoron tasoja ovat siis ne P:n arvot, joilla inflaatio on positiivinen, mutta kuitenkin alle ohjauskoron. Jos tämä ehto ei toteudu, niin aiheutuu jompikumpi seuraavista markkinahäiriöistä, joka on pakko korjata ennenpitkää korjausliikkeellä:

• IP < 0: Tätä sanotaan deflaatioksi, joka voi aiheutua monista syistä, mutta johon keskuspankin osuus ja syy on liian korkeaksi valittu ohjauskorko. Deflaation aikana suursijoittajat voivat yksinkertaisesti säilöä ylimääräisiä rahasummiaan vaikka puukirstuun ja sen ostovoima kasvaa seuraavaan päivään mennessä. Tällainen rahojen jääminen kiinni tukahduttaa sijoittamisen ja talouden ja on omiaan heikentämään työllisyyttä. Deflaation aikana käy helposti niin, että työttömyydestä ja pakollisista palkanalennuksista johtuen ostovoima saattaa heikentyä nopeammin kuin hintojen lasku sitä kykenisi kompensoimaan.
  
• P < IP: Tämä kuvaa jonkinlaista uhkaavaa hyperinflaatiotilannetta, jossa keskuspankki on tehnyt virheen tarjotessaan luottoa inflaatiotasoa matalammalla korolla. Seurauksena on, että asiakaspankkien tulee kannattavaksi ottaa mielivaltaisia määriä luottoa keskuspankilta ja keskuspankin omat varat ja valuuttavaranto alenevat jyrkästi. Seurauksena on keskuspankin puolustaman valuutan arvon lasku ja itseään kiihdyttävä inflaatiokierre.
  

Edellä esitetyn perusteella on ymmärrettävää, että keskuspankki ei ole voinut suostua esimerkiksi eräiden tunnettujenkin ekonomistien poskettomiin vaatimuksiin ohjauskoron laskusta 2%:iin (nykyisestä 4.25%:sta). Se rikkoisi jälkimmäistä ehtoa räikeästi. Kaikkein kestävintä rahapolitiikkaa tässä tilanteessa olisi mielestäni säätää ohjauskoron taso sellaiseen luokkaan, että euroalueen inflaatio olisi noin 1-2.5%:n välillä. Mahdollisella nousukaudella olisi ehdottomasti vältettävä vakaussopimuksen mukaisen 2%:n inflaatiotason ylitystä.