Sukupuolta ei pitäisi vaihtaa

Tänä vuonna ovat erilaiset kirkon henkilökuntaan ja kirkon toimintaan liittyvät asiat vyöryneet poikkeuksellisella vauhdilla ja joka kulman takaa on putkahtanut yllätyksiä. Viimeksi on epäuskon sekaisella tyrmistyksellä otettu vastaan tieto, jonka mukaan Imatran kirkkoherra Olli Aalto ei ole tyytyväinen syntymässään saamaansa sukupuoleen ja sen mukaiseen ruumiiseen, vaan on päättänyt vaihtaa sukupuoltaan naiseksi ja tulla jatkossa tunnetuksi Marja-Siskona.

Toisin kuin aiemmat kiistat liittyen samaa sukupuolta olevien parisuhteisiin, tämä asia saa pohdittaessa paljon tummanpuhuvampia sävyjä. Esimerkiksi tyttöparin tuominen alttarille saattaa olla tietyssä mielessä vielä tulkittavissa oikkuiluksi ja demonstraatioksi, muistetaan esimerkiksi, miten värikkäitä kommentteja ja tempauksia ovat Hollywood-tähdet sekaisten suhdekiemuroidensa kera järjestäneet, mutta se, että pitkään virassa ollut ja miehenä ja perheenisänä ansioitunut kirkkoherra päättää, ettei hänen ruumiinsa ole sellaisenaan arvokas, vaan radikaalitkin silpomiset ja muutokset henkisen tasapainon saavuttamiseksi olisivat aiheellisia, on tragedia. Olisi suotavaa, että hän saisi muulla tavalla apua ja voisi hyväksyä itsensä siinä ruumiissa ja olemuksessa, joka on hänelle oikeasti syntymästä tai osin hedelmöityksestäkin asti annettu. Se ruumis ja olemus on oikeus olla terve aikuinen elämää kokenut mies eikä nainen.

Kirkkoa ja Mikkelin väistyvää piispaa Voitto Huotaria on kritisoitu siitä, että hän olisi torjumassa kirkkoherra Aallon jatkon pappisvirassa, käyttäen perusteena sitä, "ettei tiedä tehtävää, missä hän ei joutuisi olemaan seurakuntalaisten kanssa tekemisissä". Mielestäni johtopäätös (khra Aalto ei voi jatkaa, jos vaihtaa sukupuoltaan) on oikea, mutta perustelu on huono ja teologisesti kyseenalainen. Kirkon ei koskaan sovi perustella kantojaan olettamilla siitä, mitä asioita seurakuntalaiset eivät haluaisi nähdä tai kuulla, vaan sen sijaan perusteena tulisi aina käyttää Raamattua tunnustuksen ja perinteen ohjaamana. Oikea raamatullinen peruste on ihmisen luominen mieheksi ja naiseksi, Jumalan kuvaksi ja tämän asian tunnustaminen sangen hyväksi. Tunnustuksellisesti asiaa täydentää hyvin Martti Lutherin Vähän-Katekismuksen ensimmäisen uskonkohdan selitys:

Minä uskon Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan Luojaan.

Mitä se merkitsee? Vastaus:

Uskon, että Jumala on luonut minut sekä koko luomakunnan, antanut minulle ruumiin ja sielun, silmät, korvat ja kaikki jäsenet, järjen ja kaikki aistit sekä pitää niitä jatkuvasti yllä. Hän antaa myös vaatteet ja kengät, ruoan ja juoman, kodin ja konnun, vaimon ja lapset, pellon, karjan sekä kaiken omaisuuden. Hän suo minulle joka päivä runsaasti ruumiin ravintoa ja kaikkia elämän tarpeita, suojelee kaikilta vaaroilta, turvaa ja varjelee kaikesta pahasta. Kaiken tämän hän tekee yksinomaan isällisestä, jumalallisesta hyvyydestään ja laupeudestaan, vaikka en sitä lainkaan ansaitse enkä ole sen arvoinen. Tästä kaikesta minun on häntä kiitettävä ja ylistettävä ja tämän vuoksi häntä palveltava ja toteltava. Tämä on varmasti totta.

Ihmisen on kunnoitettava ja kiitettävä omasta ruumiistaan ja terveydestään. Kirkon tulee opettaa tämän mukaan, niin kerhotoiminnasta aina rippikoulutoiminnan ja raamattupiirien ja aikuistenkin toiminnan halki. Olemalla kritisoimatta ja vakavasti keskustelematta sukupuolenvaihdosprosesseista, kirkko viestittäisi väärää kuvaa, jonka mukaan se hyväksyy ihmisen tuhota itseään omien mielialojensa perusteilla. Kirkon varovaisen kannan tueksi voidaan esittää myös lääketieteellisiä tosiasioita, joiden mukaan monet sukupuolenvaihdosprosesseihin menneet katuvat sitä jälkeenpäin.