Presidentin henkilö ja vastuu valtion turvallisuuspäätöksistä

Seuraavilla presidentinvaaleilla spekuloidaan jo nyt, samalla kun pohditaan nykyisen presidentin valtaoikeuksien riisumista. Jotenkin näen tilanteen sellaisena, että presidentin valtaoikeuksien radikaali vähentäminen ei ole kiinni siitä, että presidentti-instituutiossa olisi sinällään vikaa vaan vika on nykyisen presidentin henkilössä.

Konflikti syntyy siitä, että presidentin tulisi johtaa maan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomessa tätä ulkopoliittista valtiojohtajuutta ei kuitenkaan voi hoitaa miten tahansa ja joissakin tapauksissa oikeat turvallisuuspoliittiset päätökset vaativat nopeutta, jämäkkyyttä ja valtioviisautta. Esimerkkinä päätöksestä, jota Suomessa on presidenttiin liittyvien valtaristiriitojen ja rasitteiden vuoksi lykätty vaarallisen pitkälle, on NATO-jäsenyys. Viime aikoina on jo pelätty aiheellisesti, että mahdollisuudet helppoon läntiseen sotilasliittoon liittymiseksi olisivat menneen talven lumia, etenkin Venäjän asenteiden kiristyessä. Nyt kuitenkin näyttää vieläkin ojennettavan oljenkortta, kun NATO pyytää uudestaan suomalaisjoukkoja Afganistaniin. Jos tähän oljenkorteen vielä tarttuisi ja saisi samaan ovenavaukseen NATO-kortin väliin, niin se voisi vielä toimia. Mahdollisuus voi kuitenkin karata käsistä lopullisesti seuraaviin presidentinvaaleihin 2012 mennessä tyystin.

Ennen Martti Ahtisaaren valintaa 1994, Suomessa ei ollut presidentin valitsemiseksi suoraa kansanvaalia, vaan kansanvaali käytiin vain ensimmäisellä kierroksella, jossa oli optio suoraan valintaan, mutta todellista roolia vetivät valitsijamiehet. Vaali oli manipuloitavissa niin, että jos tietty ehdokas olisi todettu ehdottomasti sopimattomaksi presidentin virkaan, niin silloin olisi voitu valitsijamiehet pakottaa puoluekurilla siirtymään pois jopa oman ehdokkaansa takaa. Näin vaalisalaisuudesta huolimatta, koska äänestysnumerot olisivat kielineet puolestaan.

Kansanvallan ja vallankäytön läpinäkyvyyden kannalta suora kaksivaiheinen kansanvaali presidentinvaaleissa on erinomainen keksintö. Suomen kannalta on valitettavaa ja katkeraa, että on vain kaksi vaihtoehtoa:

• Presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiset valtuudet säilytetään jatkossakin, mutta presidentinvaali siirretään eduskunnalle tai valitsijamiehille tai eduskunnalle annetaan valtuudet määräenemmistöllä estää jotakin henkilöä asettumasta ehdolle (ehdolleasettumislupamenettely).


• Presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittiset valtuudet riisutaan totaalisesti, myös puolustusvoimain ylipäällikkyys jossakin vaiheessa, ja suora kansanvaali säilytetään.

Jotkut asiantuntijat ovat muotoilleet tämän ristiin tai päinvastaiseksi niin, että suorassa kansanvaalissa ei olisi mieltä valittaessa "vallatonta" presidenttiä. Itse olen kuitenkin nähnyt problematiikan juuri niinpäin kuin se tässä blogikirjoituksessa on; presidentin instituution ja henkilön on kestettävä myös kriisitilanteet ja niihin varautumisen!