Devalvaatio

Viime aikoina on ollut talouslehtien palstoilla jonkin verran keskustelua devalvaatiosta, eli valuutan ulkoisen arvon pudottamisesta muihin valuuttoihin nähden. Devalvaatio toteutetaan siten, että valuuttaa hallitseva keskuspankki vähentää valuuttavarantojaan. Tämän jälkeen keskuspankille jääneiden vieraiden valuuttojen hinta omassa valuutassa muodostuu korkeammaksi. Joissakin maissa tai maaryhmissä (kuten EU:ssa ja Yhdysvalloissa) devalvaatioon riittää keskuspankin päätös, useimmissa vaaditaan hallituksen päätöstä ja ääripäänä Virossa, vaaditaan parlamentin säätämää lakia. Jyrkemmät edellytykset devalvaatiolle on asetettu tyypillisesti maissa, joissa oman valuutan uskottavuutta on erityisesti haluttu suojella ja joissa devalvaatioon saatettaisiin muuten turvautua liian hätäisesti.

Devalvaatiolla haetaan etua omalle viennille talouden elvyttämiseksi, mutta sen vastapainona on kansalaisilla olevien vierasvaluuttamääräisten velkojen kasvu ja tosiasiallinen palkkojen alentuminen. Myös tuontitavaroiden hinnat nousevat. Tästä huolimatta devalvaatiokeskustelussa on kuitenkin pohdittu seuraavia pääkysymyksiä:

• Pitäisikö Baltian maiden devalvoida valuuttansa?
• Onko Suomelle haitallista, että se käyttää euroa eikä voi devalvoida valuuttaansa?

Katson, että vastaus molempiin ylläoleviin kysymyksiin on ei. Baltian maiden talousjärjestelmille on pidemmän päälle elintärkeää pysyä integroituna muihin euromaihin. Tämä tarkoittaa uskottavaa siirtymistä euroon ja oman talouden pitämistä kunnossa. Devalvaatio tarkoittaisi tässä tapauksessa samaa kuin luovutus. Kun Baltian mailla ei toisaalta ole vahvaa vientiteollisuuttakaan, niin devalvaatio näyttäytyisi kansalaisille puhtaasti omassa valuutassa olevien pääomien kollektivisointina. On myös pelättävissä että kaikkein rikkaimmat ovat jo nyt siirtäneet tai tulevat hyvissä ajoin siirtämään valtaosan omaisuuttaan kiinteään omaisuuteen, vierasvaluuttoihin ja muiden maiden joukkovelkakirjoihin. Devalvaation seurauksena voisivat Baltian maiden valuutat yksinkertaisesti menettää legitimiteettinsä ja kaupankäynti ja hinnoittelu siirtyä enemmän tai vähemmän harmaasti europohjaiseksi.

Vaikka Suomessa onkin tällä hetkellä enemmän vientiteollisuutta, niin nykyinen järjestelmä on merkittävästi avoimempi ja täysin erilainen kuin ennen EU:ta ollut. Jos Suomessa olisi markka edelleen, niin ylläolevan kappaleen tavoin, vähänkään enemmän omaisuutta omistavat pyrkisivät katsomaan, kuinka suuri omaisuudesta olisi riippuvaista markan ulkoisesta arvosta. Siksi toiseksi, kokemukset 90-luvun alun devalvaatiosta eivät ole yksinomaan myönteisiä. Devalvaatiopäätös tuolloin syöksi joitakin jo ennestään kuilun reunalla tasapainotelleita valuuttavelkaisia yksityisyrittäjiä konkurssiin. Ja tunnetusti Suomessa ylivelkaantumisen hintaa maksetaan pitkään. Pitkälle 2000-luvulle oli tapana, että "velkavankeus" kestää lopun ikää, nykyään se on rajoitettu 15 vuoteen, jona aikana velka on ulosottokelpoinen ja ylimääräiseen 4 vuoteen, jona aikana ei vielä saa luottokelpoisuuttaan takaisin, siis asiansa kunnolla (ilman törkeää rikosta) munaavan "tuomion" pituus on 19 vuotta.