Suomeen saadaan 3 uutta piispaa

Suomeen saadaan lähiaikoina arkkipiispa Jukka Paarman seuraajan ja Helsingin piispa Eero Huovisen seuraajan lisäksi myös kokonaan uusi piispa. Luther-säätiö on päättänyt syventää yhteistyötään ruotsalaisen lähetyshiippakunnan (Missionsprovinsen) kanssa ja vihityttää myös Suomeen oman piispan.

Syynä näin radikaaliin ratkaisuun lienevät Suomen evl. kirkon ja Ruotsin kirkon toimenpiteet itse. Valtionkirkot ovat mukautuneet liikaa ympäröivään yhteiskuntaan ja kehittävät toimintaansa ennemminkin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien, siinä missä maallisten tuomioistuinten päätösten mukaan ennemmin kuin omista tunnustuksellisista lähtökohdistaan. Naispappeuden osalta väistämismahdollisuuden sisältävä kirkolliskokouksen ponsi oli muuten mainio keksintö, mutta ongelmana on se, että kirkko on herpaantunut pois sen noudattamisesta!. Sen sijaan, että työvuorojärjestelyille ja naispappien väistämiselle olisi luotu kirkkojärjestykseen selkeä protokolla, on lähdetty riitelemään hallinto-oikeuksissa ja haluttu savustaa kaikki piispa Rimpiläisen eläkkeellesiirtymisen jälkeen pappisvihkimyksensä saaneet perinteisen virkakäsityksen kannalla olevat pastorit ulos.

Sekä Suomen että Ruotsin valtionkirkoissa toinen repivä asia on seksuaalivähemmistökysymykset. Ruotsin kirkko vihkii jo tänä päivänä samaa sukupuolta olevia pareja ja Suomen kirkko on muuten hakoteillä. Puhutaan pehmoisia ja leperrellään siitä, ettei siunauskaavan luonnissa samaa sukupuolta oleville pareille olisi kysymys kirkon avioliittokäsityksen muuttamisesta. Tällaisesta asiasta kuitenkin loppujen lopuksi on kysymys. Seuraavalla hallituskaudella, ilmeisesti 2011-2014, Suomen eduskunta todennäköisesti korvaa rekisteröidyt parisuhteet sukupuolineutraalilla avioliittolailla. Sellainen saattaa pitää sisällään lähes mitä tahansa velvoitteita vihkimisoikeutta anoville uskonnollisille yhteisöille, kuten Ruotsissa on tilanne. Miksei Suomen evankelisluterilainen kirkko ole etukäteen luonut tälle skenaariolle omaa strategiaa ja ole valmis puolustamaan omaa perinteistä avioliittokäsitystään? Tämä merkitsisi sitä, että uudessakin tilanteessa vihkimisoikeutta anottaisiin, mutta pidettäisiin ehdottomasti kiinni siitä, että se saisi koskea vain eri sukupuolta olevia pareja ja että yksittäisillä pastoreilla ei missään tapauksessa saa olla oikeutta poiketa tästä ja vetää "hihasta" vihkikaavaa samaa sukupuolta olevalle parille, vaikka nämä tulisivat näyttämään virallisesti muuten hyväksyttävän avioliiton esteiden tutkinnan asiakirjan.

Negatiiviselle kehitykselle Suomen evl. kirkko saattaa tasoittaa tietä jo aikaisemmin, jos se ei ole huolellinen virkamiesoikeudellisen lainsäädäntönsä kehittämisessä. Tässä kuussa kirkolliskokous hyväksyi paketista jo osan, mutta jätti sen kiistanalaisimman osan, syrjintäkiellon, edelleen riitakapulaksi tuleville kirkolliskokouksille.