EU:n haasteet uudella puolivuotiskaudella

Euroopan Unioni on sitten siirtynyt Ranskan puheenjohtajakaudelle heinäkuun alun myötä. Tehtävä ei varmastikaan tule olemaan helppo, kuten se ei laajentuneessa Euroopan Unionissa ole varmaan millekään maalle ollut. Suurin ongelma on Lissabonin sopimus, eli entinen Euroopan perustuslaki, joka tällä kertaa ei kelvannut Irlannin kansanäänestyksessä. Missään muussa EU-maassa asiaa ei enää kansalaisilta kysyttäväksi uskallettu laittaa.

Olen itse alkanut omata käsitystä, että näissä sopimuksissa on ollut perusteellinen rakenteellinen ongelma pelkän pikkunäpertelyn sijasta. Niiden laatijat ovat halunneet Euroopasta liittovaltiota, kun taas ne kansat, joiden äänestettäväksi sopimus menee, eivät pidä siitä, että Euroopan Unioni puuttuisi joka "pikkuasiaankin" heidän omassa maassaan. Esimerkkeinä ovat Irlannin, Puolan ja Maltan huoli siitä, että vapaa abortti pakotettaisiin ottamaan käyttöön koko unionin alueella tai vastaavat kysymykset jälleenkin Puolan, samoin kuin Latvian, Liettuan, Romanian ja Bulgarian kohdalla seksuaalivähemmistöoikeuksien pitämisestä tiukempina kuin muualla unionissa keskimäärin.

Talouspoliittisella rintamalla kuohuu myös sen vuoksi, että nykyisellään eri EU-maiden väliset sosiaaliset erot ovat tavattoman suuria. Köyhemmistä maista lähdetään rikkaampiin maihin töihin tai työmahdollisuuksien puutteessa kerjuulle, vastaavasti firmojen ulkoistaminen köyhempiin maihin päin on aikaansaanut Suomessakin jonkinverran kausiluontoista työllisyysepävarmuutta ja lisäksi on avoimesti alettu puhua palkanalennuksista ja työehtosopimusten huonontamisista. Sanomattakin on selvää, ettei tällaista asiaa voi pidemmän päälle katsoa sormien läpi, vaan tarvitaan oikeita kehitys- ja vakauttamisohjelmia itäisen EU:n elintason nostamiseksi.

Kaikissa asioissa ei myöskään pelkät porkkanat riitä, vaan ruoskaakin tarvittaisiin. "Ruoskalla" tarkoitan tässä esimerkiksi sitä, että tietyt maat voitaisiin edellyttää kehittämään verotustaan progressiivisempaan suuntaan ja laatimaan tiettyjä kulutus- ja pääomaveroja, jos ne toistaiseksi puuttuvat. Näin voidaan paremmin turvata julkisen sektorin rahoitus ja käyttää rahaa myös sosiaaliturvaan.