Yliopistojen haku ja uusien ylioppilaiden lisäpisteet

Viikonloppu on sitten alkanut aurinkoisissa merkeissä, mutta iltaa kohden saattaa olla pilvistyvämpää ja ehkä sadettakin (Ilmatieteen laitoksen mukaan). Täytynee tehdä ulkoilut ja kauppareissut ajoissa.

Tänään oli Helsingin Sanomissa jälleen jonkin verran polemiikkia koskien yliopistojen uusien opiskelijoiden lisäpisteitä ja sitä, miten Lapin yliopisto oli myöntänyt tällaisia lisäpisteitä vielä tänäkin vuonna, vaikka Eduskunnan oikeusasiamies ja opetusministeriö ovat todenneet käytännön yhdenvertaisuutta koskevien lakien vastaiseksi. Lapin yliopiston puolustukseksi voidaan tosin todeta, että he olivat tiedottaneet käytännöstä ennen kuin velvoittava ohjeistus menetellä toisin tuli.

Uusien ylioppilaiden suosiminen on kaksiteräinen miekka. Yhdessä vaakakupissa painaa se, että koulutusputkiin ei haluttaisi liian monille välivuosia tai hyppimistä opiskelupaikasta toiseen, sillä tämän katsotaan lisäävän syrjäytymisen riskiä ja lykkäävän työelämään pääsyä. Tätä kehitystä voidaan tai voitaisiin hillitä uusien ylioppilaiden suosimisella, joko antamalla lisäpisteitä tai laittamalla tietty kiintiö pelkästään uusille ylioppilaille, esimerkiksi niin, että ensin täytettäisiin opiskelupaikoista 60% kaikkien hakijoiden parhaista ja loput 40% niistä uusien ylioppilaiden parhaista, jotka eivät vielä tulleet valituiksi.

Toisaalta toisessa vaakakupissa painaa yhdenvertaisuuden lisäksi se, että useat kovasti jollekin alalle, esimerkiksi lääketieteelliseen tai oikeustieteelliseen, haluavat opiskelijat eivät varmasti tässäkään skenaariossa tyytyisi siihen, että kerran epäonnistuttua olisi tie pysyvästi sille alalle kiinni vaan hakevat vaikeutuneidenkin pääsykoeolosuhteiden vallitessa seuraavina vuosina uudestaan. Saattaa tulla tietty ryhmä, joka pitääkin 5-6 välivuotta 1-2 välivuoden sijasta!

Oma ehdotukseni, joka tosin vaatisi lakimuutoksia, jotta nyt annettu oikeusasiamiehen päätös menettäisi ennakkopäätösmerkityksensä, olisi sellainen, että ylioppilaat pyrittäisiin joka tapauksessa saamaan mahdollisimman pian korkeamman asteen koulutuksen piiriin, mutta hyvin suoritetuista opinnoista annettaisiin houkuttimia päästä jouhevammin vaihtamaan alaa. Esimerkiksi niin, että olisi neljän kiintiön järjestelmä, jossa merkittäisiin hakijoita seuraavasti:

• E = ylioppilaat, joilla ei ole alla mainittuja lisäetuja
  
• U = uudet ylioppilaat (alle vuosi sitten kirjoituksensa päättäneet)
  
• A = ammattikorkeakoulututkinnon omaavat
  
• K = kandidaatintutkinnon muulta alalta omaavat
  

Ensin esim. 55% täytettäisiin kaikkien hakijoiden parhaista, sen jälkeen seuraavat 15% niistä ryhmiin UAK kuuluvien hakijoiden parhaista, jotka eivät vielä tulleet valituiksi, sitten 15% niistä ryhmiin AK kuuluvien hakijoiden parhaista, jotka eivät vielä tulleet valituiksi ja viimeisenä 15% niistä ryhmään K kuuluvista, eli muiden alojen kandidaateista, jotka eivät vielä tulleet valituiksi. Tällaisella järjestelmällä voitaisiin varmistaa se, että opiskelupaikkaa hakevan kannattaa hakea ensisijaisen vaihtoehtonsa lisäksi jotakin helpompipääsyistä opiskelupaikkaa, ottaa se vastaan ja tehdä opintonsa siellä huolellisesti, koska sillä tavalla voisi varmistaa ensinnäkin parantuneen ammattipätevyyden ilman välivuosia ja kuitenkin saada takaisin helpomman pääsykoekiintiön etu. Tämä malli ei välttämättä ole paras mahdollinen ja joitakin viilauksia voidaan tehdä, esimerkiksi jos joku on suorittanut välittömästi lukion jälkeen yo-pohjaisen ammattikoulututkinnon, niin tällöin lienee oikeudenmukaista päästää hakemaan ryhmässä U eikä E.