Kirkolta voisi toivoa ryhdikkyyttä

Vaikka Suomen Evankelisluterilainen kirkko, johon itsekin kuulun, on edelleen tärkeässä asemassa mm. rippikoulun ja avioliittoon vihkimisten osalta, on sen kentällä kuitenkin kuohunut jo pitkään. Sen laajuus ja asema yhteiskunnallisesti tärkeiden tehtävien hoitajana on johtanut siihen, että se on joutunut liian monessa asiassa taipumaan ja mukautumaan moniin erilaisiin muotteihin.

Eräänä kiperänä pulmana on ollut naispappeus. Itse naispappeuden hyväksyminen ja perinteisen virkakäsityksen omaavien pappien väistämisvelvollisuuden ja omantunnonvapauden takaaminen kohtuullisissa rajoissa toimi pitkään, mutta jostakin syystä siihen tuli tämän vuosikymmenen puolivälissä 2005-2006 stoppi ja sukupuolineutraalia virkakäsitystä on tuputettu moniinkin sellaisiin seurakuntayhteisöihin, joihin se ei kuulu. Esimerkkinä tästä on SLEY:n Karkun opiston jumalanpalvelukset - niihin on yritetty ehtoollisoikeuden poistamisen uhalla väkisin tuoda yleiseltä seurakuntapuolelta naispappia. Tähän ei ole voinut olla vaikuttamatta poliittinen painostus.

Muita yhtä hankalia kysymyksiä ovat olleet se, mitä rippikouluissa ja parisuhdekursseilla saa kristillisestä perhekäsityksestä opettaa ja tuleeko kirkon laajentaa toimintaansa puoltamaan myös vaihtoehtoisia käsityksiä. Keskustelua on mm. käyty naisten oikeudesta vapaaseen aborttiin tai seksuaalivähemmistötoiminnasta, kuten sateenkaarimessuista, homoparisuhteiden siunaamisesta tai homoparisuhdekursseista. Tällaisten toimintamallien järjestäminen ja rönsyily joka suuntaan, niin ettei selvästi ilmaista edes kirkon ihanteita, on päällisin puolin houkuttelevaa - sillä yritetään laajentaa niiden ihmisten pohjaa, joilla olisi kiinnostusta kirkkoa kohtaan, mutta hinta on kova. Kirkkoa on nimittäin sen jälkeen entistä vaikeampi tunnistaa nimenomaan kristilliseksi kirkoksi sen sijaan, että se olisi vain yleinen seremonialaitos tai viihteenjärjestäjä.

Toivoisin, että kirkon piirissä pohdittaisiin näitä kysymyksiä vakavasti ja vältyttäisiin siltä, että se itse instituutiona tulisi rikkoneeksi vaikkapa rippikoulun jälkeistä konfirmaatiolupausta ja näyttäisi huonoa esimerkkiä sen toteuttamisesta. Se siis kuuluu seuraavasti:

L: Rakkaat nuoret. Teidät on kastettu tähän uskoon ja olette saaneet sen mukaista opetusta. Tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?

Vastaus: Tahdon.