Hanti-Mansian Potemkinin kulissit

Tänään on samaten Helsingin Sanomat otsikoinut Venäjällä Hanti-Mansiassa pidetystä suomalais-ugrilaisten kansojen kongressista, ja paljastanut sen toiminnassa olevan säröjä ja propagandaluonteisuutta. Siellä nimittäin Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves päätti marssia ulos kuultuaan Venäjän duuman kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Konstantin Kosatsevin puheen, jossa tämä tölväisi Venäjällä asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen asemaa ja kytki sen venäläisvähemmistön kohteluun Virossa.

Tällainen ei kuitenkaan ole asiallista, sillä venäläisvähemmistön asema Virossa on hyvä ja he saavat kohtuullisen viron kielen taidon opeteltuaan ja asuttuaan maassa tarpeeksi kauan (5 vuotta ja monilla se on ollut jo hyvän aikaa täynnä!) anoa Viron kansalaisuutta. Etenkin monilla nuorilla venäjää äidinkielenään puhuvilla on nykyään etelänaapurissamme Viron ja siten Euroopan unionin kansalaisuus ja he ovat hyvin integroituneet virolaiseen yhteiskuntaan.

Tosiasia on se, että Venäjän valtionhallinto on viime vuosina muuttunut hyvin keskusjohtoiseksi ja sen eräänä perusideologiana on panslavismi. Panslavismi merkitsee sitä, että venäjän kieltä ja venäläistä kulttuuria pidetään korkea-arvoisempina kuin muita kieliä ja kulttuureita ja näinollen esimerkiksi suomalais-ugrilaisia kielivähemmistöjä katsotaan kulmat kurtussa. Ne nähdään "välttämättömäksi pahaksi", tai "epäyhtenäisyydeksi" ja monet vallanpitäjät näkevät vähemmistökansoihin liittyvän erityisiä riskejä. Kenenkään ei nykypäivänäkään sovi unohtaa historiaa ja Stalinin kyydityksiä ja puhdistuksia.

Toinen tosiasia on se, että Suomi, Viro, Latvia ja Liettua mielletään Venäjällä historiallisesti Venäjän etupiiriin ja jopa katsotaan, että näiden kuuluisi olla Venäjän maakuntia ennemmin kuin itsenäisiä valtioita. Asia ei ole vieras myöskään Venäjän armeijan korkeille upseereille, koska Itämeren itärannikolla on sotilasstrateginen merkitys Euroopassa. Monet tärkeimmistä Neuvostoliiton tukikohdista ennen 90-lukua sijaitsivat nimenomaan miehitetyissä Baltian maissa. Esimerkkeinä Viron Paldiski, Haapsalu, Sillamäe, Saarenmaan ja Hiidenmaan saaret ja Latvian Skrundan tutka-asema ja Ventspils.

Tämä kaikki merkitsee sitä, että vaikka valtioiden välit olisivat "poliittisesti korrekteja", niin presidentti Ilves osoitti parempaa tilannetajua kuin oma presidenttimme Halonen, huomioidessaan selvällä diplomaattisella eleellä, ettei ole tyytyväinen pelkkiin näytösluonteisiin juhliin vähemmistökansojen puolesta, vaan vaatii sen sijaan todellista suomalais-ugrilaisen etnisen alkuperän arvostamista ja anteeksipyyntöä historiallisista vääryyksistä.