Metropolihallinto on tarpeen!

Pääkaupunkiseudun hallintorakenteen ongelma

Tällä hetkellä eräs tärkeä keskustelunaihe on, mitä tehdä pääkaupunkiseudun, eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten, kenties myös Kirkkonummen ja Sipoon hallinnon ja kuntajaotuksen osalta tulevaisuudessa. Osa Sipoosta on päätetty liittää Helsinkiin, samoin tärkeät kehärata- ja länsimetropäätökset on ainakin periaatteessa tehty. Kysymys kuuluukin, miten pääkaupunkiseudun hallintoa jatkokehitettäisiin siten, että tärkeät päätökset voitaisiin tehdä pääkaupunkiseudun kokonaisuus huomioiden, eikä pelkästään yhden kaupungin tai kunnan etuja palvellen.

Suuruus ja paikallisidentiteetti

Eräs etenkin Helsingin esittämä ratkaisu on ollut pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen yhdeksi Suur-Helsingiksi. Vaikka tämä noudattelee sinänsä monien muiden seutukuntien (esim. Salon) 'patenttiratkaisua', niin pääkaupunkiseudulle tällainen ei välttämättä sinällään sovi. Pääkaupunkiseutu on nimittäin yli miljoonan asukkaan kokonaisuus ja tarvitaan jossakin määrin myös paikallishallintotasoa ja paikallisen identiteetin turvaamista. Katson, että ratkaisuksi tähän sopisi metropolihallinto.

Maakuntajaotuksen muutos

Toteutettaessa metropolihallintoa, tulisi maakuntajaotus Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan osalta purkaa niin, että näistä maakunnista Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit, samoin kuin Sipoon ja Kirkkonummen kunnat koottaisiin erilliseksi maakuntahallinnon ja laajoja kunnallishallinnon valtuuksia omaavaksi Helsingin paikallishallintoalueeksi. Alueen nimi voisi olla "Helsingin maakunta". Muut Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan kunnat koottaisiin tätä ympäröiväksi Uudenmaan maakunnaksi, jonka yhteistyöstä Helsingin maakunnan kanssa tulisi säätää erillinen laki.

Kaupunginosajaotus

Metropolihallintoalueen eli Helsingin maakunnan sisällä kuntajako korvattaisiin kaupunginosahallinnoilla, joita varten suurimmat kaupungit hajotettaisiin useammiksi kaupunginosiksi. Eräs ratkaisu olisi hajottaa Helsingin kaupunki Helsingin (keskustan), Pasilan, Huopalahden, Pakilan, Malmin ja Itäkeskuksen kaupunginosiin, Espoon kaupunki Tapiolan, Matinkylän, Espoonlahden, Leppävaaran ja (kanta-)Espoon kaupunginosiin, Vantaan kaupunki Myyrmäen, Tikkurilan, Korso-Rekolan ja Hakunilan kaupunginosiin ja jättää Kauniainen, Kirkkonummi ja Sipoo kukin omaksi kaupunginosakseen. Lentokenttäalue voitaisiin, samoin kuin tärkeimmät satamat, katsoa osaksi Helsingin (keskustan) kaupunginosaa vaikka ne sijaitsisivatkin tästä maantieteellisesti erillään. Kullakin kaupunginosalla olisi kaupunginosahallinto, joka saisi päättää vähäpätöisiksi katsotuista julkisivu- ja paikallistieasioista, muttei esimerkiksi valtaväylistä, yläkoulua korkea-asteisemmista kouluista tai veroäyristä. Veroäyri olisi koko metropolialueella yhteinen.

Vaakunat paikallisidentiteetin vahvistajina

Metropolihallintoalueen sisällä kaupunginosien rajat merkittäisiin kilvillä, joissa valkoisella taustalla olevalla mustalla tekstillä lukee kaupunginosan nimi ja kilven ohessa esitetään vaakuna. Historiallisista syistä tulee kaupunginosiksi sellaisenaan muutettavien kuntien vaakunat säilyttää, aiempi Espoon vaakuna asettaa (kanta-)Espoon vaakunaksi ja aiempi Vantaan vaakuna esimerkiksi Myyrmäen vaakunaksi (Vantaanjoki virtaa suurimmaksi osaksi länsi-Vantaalla). Muut kaupunginosat tarvitsevat uudet vaakunat. Metropolihallintoalueen rajalla olisi erikseen kaupunginosakilven yllä tavanomainen maakuntakilpi, jossa Helsingin maakunnalle olisi laadittu sopiva Suomen vaakunasta ja Helsingin vaakunasta mukailtu uusi vaakuna. Kaupunginosan näkyminen tällä tavoin vahvistaisi paikallisidentiteettiä.