Talous ei oikene, jos korjausten sijasta ongelmia lykätään

Helsingin Sanomat uutisoi tänään seuraavasti:

Maailman rahoitusmarkkinoiden toipuminen vuonna 2008 alkaneesta kriisistä on kärsinyt takaiskun, Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) arvioi.

Epävarmuus maailman rahoitusmarkkinoilla on nyt voimakkaampaa kuin puoli vuotta sitten, IMF:n tiistaina julkistamassa rahoitusmarkkinoita käsittelevässä GFSR-raportissa todetaan.

Raportin mukaan epävarmuuden kasvu johtuu joidenkin Euroopan maiden velkaongelmien kärjistymisestä ja Yhdysvaltain asuntolainamarkkinoiden heikosta tilanteesta. Sen sijaan kehittyvien maiden asema rahoitusmarkkinoilla on vakaa.

Yllä oleva ei ole, tämänkään blogin aiemman sisällön perusteella, mitenkään yllättävä. Rahoituskriisin oikeiden syiden korjaamisesta ei ole nähty tai kuultu kuin kärpäsenjätöksiä, sen sijaan pääpaino on ollut ja on edelleenkin liian matalissa keskuspankkikoroissa, monien valtioiden harjoittamassa velaksi elvyttämisessä ja itsepintaisessa pitäytymisessä veronkevennyksiin ja pankkien pelastamiseen, vaikka se maksaisi mitä hyvänsä. Kullan hinnan viimeaikaisen nousun pitäisi olla erityisesti hälytysmerkkinä keskuspankeille.

Ilmeisesti syynä on, että veroratkaisuja ei uskalleta tehdä äänestäjien pelossa, EKP:n johto taas pelkää suurten EU-maiden kaatavan heidät kovapalkkaisista virka-asemistaan, jos he oikeasti noudattaisivat aiemmin sovittuja sääntöjä inflaatiokriteerien ja jäsenmaiden luototuksen kiellon suhteen ja pankit taas ovat joidenkin poliitikkojen läänityksiä, avokätisiä tukijoita ja suojatyöpaikkoja esimerkiksi ministerinpestin päättymisen varalta.