Wikileaksin vuodot

Viime aikoina on kohistu paljon Wikileaks:in toiminnasta ja sen toiminnanjohtajasta Julian Assangesta. Jälkimmäinen on joutunut ajojahdin ja muodollisesti asiaan liittymättömän oikeusprosessoinnin kohteeksi. Huippupoliitikot ovat kautta maailman arvostelleet Wikileaksia luottamuksellisten ja salaisten asiakirjojen julkistamisesta ja jotkut ovat vaatineet myös ankaria rangaistuksia.

Periaatteessa avoimmuus on hyvä asia, etenkin asioissa, joissa on ilmeistä, että salaisilla asiakirjoilla on peitelty rikollista toimintaa ja sodanlietsontaa. Reaalipolitiikka tietysti on monesti toista, ymmärrän esimerkiksi ulkoministeri Alexander Stubbin närkästyksen, koska hänen tehtävänsä on hoitaa erästä Suomen valtiollisen turvallisuuden kannalta tärkeää tehtävää, EU- ja länsikontakteja.

Suomi tarvitsee asevelvollisuusarmeijan lisäksi myös ulkopoliittisen maanpuolustuksen, jolla Suomen joutumista konflikteihin ehkäistään ja huonossa tapauksessa yritetään taata se, että meillä olisi hädän hetkellä liittolaisia. Käytännön maantieteellisistä syistä Suomi on joutunut laskemaan, että nimenomaan suhteiden Yhdysvaltoihin on oltava kunnossa, huolimatta siitä, että jälkimmäinen on tunnettu kidutuksista, teloituksista ja barbaarisen korkeista vankeustuomioista alaikäisille tai aikuisille pikkurikoksistakin.

Perusongelma ei ole kuitenkaan syntynyt silloin kun Wikileaks tai muu osapuoli asiakirjat on vuotanut, monissa niistä maito on kaatunut jo sillä hetkellä, kun on kiihkossa tehty alkuperäinen ratkaisevan huono päätös, kuten korkea-arvoisen upseerin antama käsky murhata siviilejä tai syyttömän lavastaminen murhasta, kun on haluttu suojella "korkeammassa asemassa olevaa" henkilöä.