Suomi Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen!

Kesäaika on alkanut ja siinä systeemissä ei Suomen kannalta ole mitään järkeä. Illat ovat kesäisin näin pohjoisessa valoisia muutenkin. Sen sijaan kellon siirteleminen rikkoo kaksi kertaa vuodessa luonnollisen vuorokausirytmin ja asettaa aurinkoajan mukaisen keskipäivän 7/12-osaksi vuotta täysin väärään paikkaan, Helsingin seudulla noin välille 13:20-13:35. Oikeasti tulisi tavoitella tilannetta, jossa kullakin maapallon paikkakunnalla keskipäivä osuisi mielellään mahdollisimman lähelle kello 12:ta.

Koska Euroopan Unioni määrittää nykyään sen, miten kesä- ja talviaikaan (normaaliaikaan?) siirtymiset tapahtuvat, niin Suomi ei voi yksipuolisella päätöksellä jättäytyä tällaisesta järjestelmästä pois. Sen sijaan mahdollista olisi siirtää Suomi Keski-Euroopan aikavyöhykkeeseen, jolloin maaliskuun lopulta lokakuun lopulle noudatettaisiin GMT+2:ta eli nykyistä talviaikaa ja muun osan vuodesta GMT+1:tä. Tällöin aurinkoajan mukainen keskipäivä osuisi Helsingin seudulla vuodenajasta riippuen noin välille 11:20-12:35.

Valtion ylivelkaantumisen torjumiskeinoista

Tänään on Kokoomusnuoret esittänyt rajun kannanoton, jossa he puoltavat sosiaalimenojen leikkaamista. Tällainen tarkoittaisi toteutuessaan yhteiskunnan eriarvoistumista, köyhyyden ja asunnottomuuden lisääntymistä ja näkyisi konkreettisesti esimerkiksi eläkeläisten, opiskelijoiden tai vammaisten yhteiskunnallisessa asemassa. Kenties se näkyisi myös kuntatasolla pahempina lastensuojelun ongelmina, suurempina luokkakokoina ja sivistys- ja opetusresurssien ankarampina puutteina. Näillä kriteereillä kyseinen ehdotus olisi siis epäeettisenä hylättävä.

Puheenvuorossa on kuitenkin toinen puoli totta ja se on tausta, miksi tällaista ehdotetaan. Kuten aiemmin tässäkin blogissa on todettu, Suomen valtionvelkaa lisätään tätä nykyä liian rajulla tahdilla. Velan takaisinmaksun aika tulee joskus ja se voi vaatia juurikin nyt esitettyjä kipeitä toimenpiteitä välttämättömyytenä.

Katson, että parempi ratkaisu on ehkäistä näitä velkaantumisongelmia ja olla varovaisempi elvyttämisessä. Erityisen kriittisesti tulisi suhtautua suurituloisten veronalennuksiin. Katson, että tässä vaiheessa tärkeitä lääkkeitä olisi jatkossakin tulo- ja pääomaverojen riittävän veropohjan varmistaminen ja ympäristöverotuksen maltillinen kiristäminen.

Maaliskuisia mietteitä

Maaliskuussa ei sitten ihmeemmin ole tullut kirjoiteltuakaan, mutta paljon on tapahtunut. Talousrintamalla Suomen hallitus on viisaasti esittänyt EU:n pöydissä, että suurten liikepankkien mahdollisesti vielä piilossa olevat roskalainat ja taloudelliset riskit pitää tutkia. Tämä onkin suoranainen välttämättömyys, sillä muuten nykyisen talouskriisin perussyistä ei päästä ikinä irti. Kipeätkin asiat, mukaanlukien talousmaailman joidenkin suurten nimien epärehellisyyden paljastaminen, on joskus käytävä läpi. Ks. seuraavaa Kauppalehden linkkiä.


Kirkon rintamalla on myös tapahtunut, mutta ei välttämättä parhaiten uskottavuutta lisäävään suuntaan. Kirkko on julkistanut jonkin aikaa sitten 190-sivuisen dokumentin suhtautumisestaan rekisteröityihin parisuhteisiin. Rehellisesti voi sanoa, että mietintö tuskin tyydyttää ketään. Seksuaalivähemmistöt pettyvät siitä, että samaa sukupuolta olevien parien siunauskaavaa ei esitetä kirkon viralliseksi pyhäksi toimitukseksi. Konservatiivit taas pettyvät siitä, että kyseinen asiakirja on liian myönteinen homoseksuaaliselle elämäntavalle ja mm. sallii homoseksuaalisuutta toteuttavien henkilöiden toimimisen kirkon viroissa, puoltaa homoadoptioita ja yrittää kuitenkin ehdottaa kiertoteitä sille, miten samaa sukupuolta olevien parien "hääjuhlia" voitaisiin kirkon kontekstissa kuitenkin jotenkuten viettää. Hääjuhlista dokumentti ei harhaanjohtavasti puhu, vaan on pehmentänyt sanomansa "rukoushetkiä" ja "kodin siunaamisia" väärinkäyttäväksi sillisalaatiksi.