Valtion ylivelkaantumisen torjumiskeinoista

Tänään on Kokoomusnuoret esittänyt rajun kannanoton, jossa he puoltavat sosiaalimenojen leikkaamista. Tällainen tarkoittaisi toteutuessaan yhteiskunnan eriarvoistumista, köyhyyden ja asunnottomuuden lisääntymistä ja näkyisi konkreettisesti esimerkiksi eläkeläisten, opiskelijoiden tai vammaisten yhteiskunnallisessa asemassa. Kenties se näkyisi myös kuntatasolla pahempina lastensuojelun ongelmina, suurempina luokkakokoina ja sivistys- ja opetusresurssien ankarampina puutteina. Näillä kriteereillä kyseinen ehdotus olisi siis epäeettisenä hylättävä.

Puheenvuorossa on kuitenkin toinen puoli totta ja se on tausta, miksi tällaista ehdotetaan. Kuten aiemmin tässäkin blogissa on todettu, Suomen valtionvelkaa lisätään tätä nykyä liian rajulla tahdilla. Velan takaisinmaksun aika tulee joskus ja se voi vaatia juurikin nyt esitettyjä kipeitä toimenpiteitä välttämättömyytenä.

Katson, että parempi ratkaisu on ehkäistä näitä velkaantumisongelmia ja olla varovaisempi elvyttämisessä. Erityisen kriittisesti tulisi suhtautua suurituloisten veronalennuksiin. Katson, että tässä vaiheessa tärkeitä lääkkeitä olisi jatkossakin tulo- ja pääomaverojen riittävän veropohjan varmistaminen ja ympäristöverotuksen maltillinen kiristäminen.